Viestit

Ajattelin myydä 2020 elokuussa ostamani Rolandin digihaitarin FR-4xb. Hyvin vähän käytetty ja vain kotona. Hinta 3000 € ja vain nouto Keravalta.

Ja miksi myyn? Soittimia on aivan liikaa, tila loppuu ja muutenkin parempi keskittyä. Tälle oli tietty tilaus, päästä käsiksi valtavaan haitarisoundien kirjoon, mutta se jäi yhdeksi niistä projekteista jotka syystä tai toisesta jäävät vain hienoksi ajatukseksi. Aikaa on liian vähän kaikkeen mielenkiintoiseen.

Hannu Töyrylä
Yhteydenotot sähköpostilla, löytyy kirjekuoren kuvasta tuosta vasemmalta.

Yksityisviestit foorumin kautta ei taida enää olla mukana ollenkaan, en ainakaan löydä niitä mistään enää.

Mulla oli taannoin Rolandin pikkusyntikan kanssa vika, siis ei haitaripelistä kyse. Boutique-sarjaa, syntikkamoduli erikseen ja siihen sopiva pikkukoskettimisto erikseen. Olin joskus huomannut, että polyfoninen soitto meni sekaisin, harmittelin asiaa mutta en tehnyt mitään asialle kun takuu oli kai mennyt jo umpeen. Myöhemmin juolahti mieleeni, että siellä on tietysti tinasilta tai vastaava, vika ilmeni aina kun painoi kahta näppäintä joiden väli oli sama. Avasin ja tutkin, ei ollut kuin satasen värkkikään se näppäimistö. Niinhän siellä olikin. Siinä vaiheessa laitoin palautetta Rolandille, sain huollon yhteystiedot ja olin kaveriin yhteydessä. Sanoi ettei ole koskaan sattunut hänelle semmoista vastaan. No, piti käydä ostamassa tinasukkaa että sain sen ylimääräisen tinan siististi pois, sitten pelitti oikein. Mutta lienee ollut tuon Soitinvelhon aikaan.

Olisi kovasti kiinnostanut, mutta jokin siinä harasi vastaan etten halunnut sitä asentaa. Java JRE:n tarve? Ei oikein ole tätä päivää. Joskus jo mietin pitäisikö virittää jokin muu keino päästä niitä säätämääm, mutta ei ole sitten ollut tarvetta. Muutenkin jäi vähän vähemmälle tuo digipeli.

Mulla on FR4XB ollut runsaan vuoden. Hankin lähinnä kun ei ollut itsellä neliäänikertaista ja halusin pelin jonka kanssa voi hakea millaiset soundit kiinnostavat. Lisäksi pelin piti olla kevyt.

Ristiriitainen olo tuon suhteen. Välillä menee paremmin, ja on innostavaa löytää haitarisoundeja jotka inspiroivat soittamaan, varsinkin jotenkin vähän uudella tavalla. Palkeen säädöt ovat minulle todennäköisesti riittävät, mutta toisaalta en ihan ole löytänyt mieleistäni, kun välillä joudun säätämään.

Äänestä se jää kiinni, siltä miltä se kuulostaa soittaessa. Välillä se kelpaa, aika usein häiritsee. Olen kokeillut eri vahvistimilla (soittimen omilla kaiuttimilla ei kelpaa alkuunkaan), ostin peräti Rolandin isomman Cube Streetin. Ei ole löytynyt pysyvää ratkaisua ja säätöjä mikä tuntuisi hyvältä. Voi olla omista korvista kiinni myös. Pitäisi löytää säädöt, vahvistimen paikka ja suuntaus itseen nähden, luulisin.

Näppäintuntuma sopii minulle, lyhyempi liikerata kuin Juniorfisassa.

En tiedä, välillä mietin että myyn sekä tuon että Juniorfisan ja tilalle jokin kymmenkiloinen neliäänikertainen. Saa nyt nähdä. Ja nämä kokemukset siis FR4XB:stä, muita malleja en ole kokeillut, paitsi seiskaa joskus pikku hetken Sysmän museossa.

Aika näppärä se bassokin noissa lopulta on. Yhdellä pitkällä rivillä duurissa tarvitut soinnut, perusbasso ja sointu aina vierekkäin. Toisella, keskimmäisellä rivillä samat mollissa. Ja sitten vielä rivi josta löytyy perusbassot vielä erikseen soitella kuvioita väliin.

Alan nyt tottua tuohon, palje alkaa tuntua aika luonnolliselta ja sounditkin nyt koko lailla ok, varsinkin näin vahvistimen kautta. Kuvasin vähän satunnaista soittelua ja leikkasin siitä tämän, jo siksikin että kuulisin miltä se kauempaa kuultuna kuulostaa. Vaihtelen soundeja siinä ja soitan mitä sattuu mieleen juolahtamaan. Mun soittohan on yksinkertaista, kun enemmän teen kaikenlaista kuin keskittyisi hiomaan nyt vaikka haitarinsoittoa, harmonikasta nyt puhumattakaan. Yhdessä kohtaa mulla on siinä pehmeä fonisoundi diskanttipuolella. Kyllä tämä nyt tuntuu mulle oikealta peliltä... siis nykyisten haitarien lisäksi.

Mulla oli tuossa muuten vahvistimen äänensävynsäätö aika tummalla.

https://youtu.be/Q7EFNWqfY10

Ostin sitten lopulta digihaitarin. Pitkään olen miettinyt jotain kevyttä neliäänikertaista Juniorfisan ja Serenellini Intron jatkoksi. Jotain F115:ta tai Serenellini Quatroa. Ostin kuitenkin sitten digin. Mulla on jo noita akustisia, jo mainittujen lisäksi erilaisia kaksirivisiä, mm. Castagnari.

Digihaitariin veti eniten se soundien määrä, kokeilun ja säätämisen halu. Käyttö omissa äänityksissä. Kokemusta on sekä aidoista että sähkösoittimista, siis muista(kin) kuin haitareista.

Hain sen eilen. Ensivaikutelma vähän hämmentävä. Pieneen näppäimen liikkeeseen tottui äkkiä ja huomasi että sormethan toimivat nopeammin. Palkeen kanssa on sitten enemmän hakemista. Jäykkyyttä on helppo säätää, mutta se ei lopulta ollutkaan se ongelma. Enemmänkin se että dynamiikkaa tuntuu löytyvän oudon paljon, yhtäkkiä pieni liike tekee ison muutoksen äänenvoimakkuuteen. Kyllä siellä on säätöjä tähänkin ja aika hyvä se jo alkaa olla.

Sitten se soundit. Ensivaikutelmana omaan korvaan hyvin monessa jonkinlaista riipivyyttä mikä on tyypillistä haitarisampleille yleensäkin, esim. kiippareissa ja syntikoissa. Voi olla vika minun korvissakin. Helpotti kun otti ulkoisen vahvistimen käyttöön, ja aloin myös kuulla paremmin eri settien erot. Voi olla niinkin, että sisäiset kaiuttimet ovat suuntaavat eikä paras soundi tule soittajan korviin. Tuotakin meinaan vielä testailla.

Meikäläiselle ohjauspaneelin nappulat avautuivat hyvin nopeasti. Siis ne napit mitä nyt normisoitossa tarvitsee. Menut on sitten erikseen. Niitä syvempiä säätöjä ajattelin sitten enemmän kokeilla tietokoneelta käsin.

Haitariksi tuon ostin, mutta kyllä vaikka nyt puhallinsoundit tekivät vaikutuksen. Taidanpa johonkin juttuihin soitella tuolla foniosuuksia tai muutakin. Onhan mulla oikeatkin fonit, tenori ja altto, mutta refluksin ja palleatyrän takia ei paljon tee mieli soitella, kun siinä tarvitaan sitä palleaa.

Digihaitaria olin aiemmin testannut kaksi kertaa. FR7:aa kymmenen vuotta sitten Sysmän haitarimuseossa ja venäläisen hromkan/karmoskan näppäinkuviolle säädettyä FR-18:a pari vuotta myöhemmin, siitä on täällä varmaan videokin.

Juu, on ollut kiirettä, oma taidenäyttely Muu Studiossa Helsingissä. Oli siinä hommaa. Ja edelleenkin.

Tuommoinen toimimattomuus johtuu lähes aina siitä että Tori.fi on muuttanut webbisivujaan. Nyt muutos oli onneksi minimaalinen. Kaikki tiedot muuten ennallaan ja siksi ohjelman helposti löydettävissä. Vain yhden kentän nimi muuttunut mistä seurasi että ohjelma ei löytänyt yhtään ilmoitusta.

Loputtomiin meillä ei voi olla näin hyvä tuuri. Joskus tori.fi vielä tekee täydellisen remontin webbisivuilleen, sitten tämä systeemi pitäisi tehdä jopa kokonaan uusiksi.

En ole paljon seurannut mitä täällä tapahtuu. Haitareita on edelleen mukava soittaa, tosin Bugarin vire alkaa jo kiusata itseäkin. Ei vain saa asialle mitään tehtyä kun on niin monta muutakin asiaa.

Itse olen nuo venäläiset termit käsittänyt niin, että bayan on nimenomaan kromaattinen näppäinharmonikka, pianopeli on akkordeon ja sitten on vielä erilaiset vähäriviset (joista yleensä käytetään termiä garmon).

Jännä olisi myös, jos saisi Facebookin Market-placen tohon (Suomi-rajauksella), mutta usein miten nämä Facebook-liitännät ovat vähän työläitä ylläpitää.

Huuto.netin osalta ja muusikoiden.net osalta taisi olla niin, ettei onnistu...

Työläitä ne on tämmöisetkin ylläpitää. Mutta joo, joskus vähän kokeilin FB:n rajapintojen kanssa, mutta en taida huvikseni alkaa liitäntää niihin rakentamaan. Muutenkin olen huomannut että kaikista huvin tai kiinnostuksen vuoksi kehitetyistä systeemeistä tulee aikaa myöten ylläpitorasitteita. Tavalla tai toisella.

Muusikoiden.net -liitäntähän on tehtynä, silloin aikoinaan kun tätä vasta kehiteltiin. Saattoi olla ensimmäinen mitä tähän tein. Sitä ei sitten vain otettu käyttöön kun m.netin ylläpito ei ollut myötämielinen. Hommahan ei olisi heiltä vaatinut mitään, mutta syystä tai toisesta ottivat semmoisen kannan.

Tämänkertainen Tori.fi -muutos olikin pirullinen. Muuttivat sivun rakennetta kahdessa vaiheessa ja vielä eri suuntiin. Ensimmäinen oli helppo ottaa palkissa huomioon, toisen kanssa teki mieli kiroilla. No, eipä näitä muutoksia niin kovin usein ole tullut.

Systeemi on siis se, että ohjelmalla haetaan Torilta haitareita, ja sitten etsitään sieltä sivuilta automaattisesti ne haitarit tietoineen ja kootaan niistä sitten tuo palkki. Pienikin muutos Torissa sotkee koko homman. Ja joka kertaa pitää ihmetellä että mitenkäs tämä nyt taas toimiikaan

Laitoin Viljolle taas korjatun version, katsotaan kauanko sillä pärjätään.

Ei ole mulle sattunut Kubania vastaan, enkä ole ihmeemmin näitä harrastanut viime aikoina.

Itse aloitin haitarinsoiton näillä, ja hyväkuntoisena, jos sellainen sattuu kohdalle, voi olla ihan kelpo soitin, mutta harvapa niistä on Suomessa kiinnostunut. Erilainen, vaikkakin ihan helppo ja looginen systeemi, ja sitten noiden maine.

Huonosta ei kannata maksaa edes sitä kaksinumeroista. Parempienkin merkkien (Tulan ja Shujan tehtaat) kohdalla liikkuu huonompaan kuntoon päässeitä, eikä näitä kannata paljon ammattilaiselle viedä korjattavaksi. Itse aikoinaan tilasin Viron kautta ihan uuden Shujan pelin, niiden hinnat liikkuvat satasissa, reilusti alle tonnissa, siitäkin voi päätellä ettei epämääräisestä pelistä voi paljon saada.

Jos haluaa vain seurata ja sitten reagoida siihen, olen itse pitänyt helpoimpana katsoa tuoreimmat kirjoitukset täältä http://www.vapaalehdykka.net/forum/index.php?action=recent

Muuten sitten, silloin kun olin aktiivinen täällä, kyllä ne tärkeimmät alueet oppi. Soittamiseen ja musiikkiin liittyvät alueet erikseen (soittohuone), soitinten tekninen puoli erikseen (mekaniikkahuone), kaikenlaiset muut keskustelut (olohuone) ja erilaiset ilmoitukset (tori). Jotkut yksittäiset alueet tuntuivat epäselvemmiltä (esim. Ovi lavalle) mutta en nyt ottanut siitä murhetta. Tuoreimpia seuraamalla näki mitä muut kirjoittivat, saattoi siihen reagoida, ja kun itse halusi jotain kirjoittaa, yleensä löysi sille sopivan alueen.

Onko käynyt mielessä, että sovittaminenkin vaatii oikeudenomistajan luvan, mikäli sovitusta julkisesti esitetään?

Minulle on kymmenisen vuotta sitten tekijänoikeuspuolen käytännöistä hyvin perillä oleva tuttu selittänyt, että sovituslupa tarvitaan vain kun halutaan itse päästä Teostokorvauksiin jaolle sovittajana. Muuten esitetään hyvinkin erilaisia sovituksia, korostamatta sitä että ne ovat sovituksia. 

Niitä varsinaisia sovituslupia annetaan kuulemma nihkeästi, koska se on omista Teostokorvaustuloista pois. Ja se että kappaletta esitetään mahdollisimman paljon, vaikka sitten erilaisina sovituksina, nimenomaan tuo niitä korvauksia. Loppujen lopuksi kevyessä musiikissa menisi usein aika vaikeaksi jos musiikkia saisi esittää vain juuri alkuperäisen esityksen/sovituksen mukaisena.

Äskettäin sitten oli julkisuudessa tapaus, jossa sovituslupa-asia tuli esille erilaisessa valossa, mutta siinä olikin kyse siitä että alkuperäinen tekijä ei hyväksynyt sitä miten kappaletta oli muuteltu. Eli ilmeisesti sovituslupa-kortti voidaan vetää tämmöisissä tapauksissa esille.

Moni asia vaikuttaa siihen miten soundi koetaan, myös käyttötarkoitus. Millainen kappale ja soitetaanko yksin vai yhdessä. Sähkökitaroissa on yleensä usempi mikrofoni, itse aina käytin kaulamikkiä josta tulee pehmeämpi ääni. Tallamikki kuulosti liian terävältä, ihmettelin miksi niin moni tuntuu suosivan juuri sitä. Myöhemmin olen tajunnut, että bändin kanssa tilanne on aika toinen. Sitä terävyyttä tarvitaan että ääni erottuu, ja silloin se ei enää kuulostakaan välttämättä samalta kuin yksinään.

Haitarin soundista. Mulle pehmeä ei ole sama kuin tunkkainen. Ymmärrän myös että heleä, kirkas ääni soi kyllä hienosti, muttei sovi kaikkeen. Uruissakin minua enemmän viehättää puupuhallintyyliset äänikerrat kuin ne mahtavana heleästi pauhaavat.

Terve,

Tietoa neljäsosasävelaskelharmonikasta löytyy ainakin Veli Kujalan taiteilijakoulutuksen tohtorintutkintoon liittyvästä kirjallisesta työstä: Konserttiharmonikan soinnilliset ja soittotekniset ominaisuudet.
Luku 7, sivulta 84 eteenpäin, käsittelee aihetta.

http://ethesis.siba.fi/showrecord.php?ID=407298

Ko. työ on muutenkin mielenkiintoista ja opettavaa lukemista.

Kiitos, kävikin mielessä eilen etsiä löytyykö opinnäytetyö netistä, mutta sitten tuli jotain muuta.

Homman juju taitaa olla tämä "Ääniala tosin pienenisi puolella, mutta se olisi siltikin yhdellä äänikerralla melkein kolme oktaavia ja mahdollista laajentaa oktaavin ylös- ja alaspäin harmonikan transponoivilla äänikerroilla."

Jos ymmärrän tuon oikein, niin diskantissakin saadaan viisi oktaavia vaihtamalla oktaavialaa koplarien avulla. Käytännössä soittoteknisesti samaa kuin itse teen nelioktaavisella midikoskettimistolla painaessani oktaavi ylös ja alas -nappia.  Tai haitarissakin vaihtamalla 16' ja 8' rekisterien välillä.

Pianopelin osalta ajattelin lähinnä sitä, että kun siellä suurimmissakin kahvoissa on 45 kosketinta ja 5 oktaavia 1/4 äänineen kasvattaa kosketinmäärää, tuolla 1/4 pianoratkasisulla kahvaan tulisi tilaa lisä äänille.

Sekaannus tuli siinä että luulin sinun etsivän tietoa Kujalan soittimesta nähdäksesi miten tuo on tehty.

Oletan, että nuo 1/4 ratkaisut jäänevät meko harvinasiksi soittimiksi ainakin toistaiseksi.

Eipä pelimanneilla ole noille käyttöä. Uudemmassa konserttimusiikissa noita neljäsosasävelaskeleita tarvitaan.

Eri asia on sitten lähi-idän musiikki. Siellä käytetään asteikkoja, joissa on neljännesaskeleen ylennyksiä ja alennuksia. Mutta neljäsosista koostuva näppäimistö ole kovin kätevä soittaa niitä asteikkoja, jos asteikossa on 5-8 säveltä oktaavissa ja ne pitäisi löytää sieltä 24 näppäimen seasta. Tämmöinen haitari ei siis ole ratkaisu heille. Ajatelkaa itse millainen homma olisi opetella sormitukset jos näppäimiä olisi puolet lisää ja aivan turhia. Oletan että digisoittimet on se ratkaisu siellä.

Mulla on turkkilainen saz, pitkäkaulainen kielisoitin, jossa otelaudalta löytyy nauhat osittain neljännesaskeleen välein. Sillä huomaa että neljännesaskel yksinään on hyvin outo. Se ei minun korvaan tunnu vielä eri säveleltä ollenkaan, muutosta on mutta ei tarpeeksi. Mutta eipä lähi-idän musiikissa käytetäkään neljännesaskeleen intervallia, asteikon sävelet vain välillä ovat siellä meidän puoliaskeleiden välissä.

En oleta, koska olen katsonut nuo Kujalan sivuilla olleet videot jo ennen ensimmäisen vistini kirjoittamista.
Soitin näkyy olevan melko mittava "syvyys" suunnassa.

En sitten käsittänyt mitä tarkoitit tuolla "pianon koskettimiston ... mahduttaminen harmonikkaan".

Syvyys auttaa kielten määrän kanssa, mutta lopulta äänialaa rajoittaa näppäinpuoli, kun oktaaviin tarvitaan 24 näppäintä. Kieliä luulisi olevan helpompi mahduttaa, jos äänikerroista voi tinkiä. Huojuvat äänikerrat eivät ehkä muutenkaan sovi tämmöiseen käyttöön. Näppäimiäkin löytyy toki apuriveiltä lisää, sitten vain tarvitaan niille omat varret ja läpät. Olisikohan tässä ne ratkaisun ainekset?

Minä otin kirjaimellisesti tuon että olisi vakiopeli mutta tätä varten tehdyt kielipenkit, mutta voihan se olla että siellä on muitakin muutoksia tosiaan.


PS. Ei ole apurivejä otettu omiksi sävelikseen, siinähän näkyy kuinka apurivin näppäin heiluu mukana. Eikös se tarkoita ettei diskanttipuolella tarvitaan yhtään lisätilaa, on vain tehty kielipenkit ja kielet niin että mennään neljäsosasävelaskelin.

PPS. Jos isossa harmonikassa diskantissa on nelisen oktaavia, ja melodiabassossa 5, niin taitaa nillä saada lähes viisi oktaavia vaikka oktaavi veisi tuplaten näppäimiä, eikös?

Ei tuossa linkittämässäni jutussa puhuta muuta kuin varta vasten suunnitelluista kielipenkeistä.

Tunnut olettavan että kyseessä olisi pianopeli. Videosta ei näe diskanttipuolta, mutta minä oletin että näppäinpeli. Jutussa puhutaan "standard concert accordionista", mitä se sitten tarkoittaakin. Kujalasta löytyi muita videoita näppäinpeliä soittamassa. Voisihan tuota laskea, paljonko äänialaa saadaan jos vain kielipenkit vaihdetaan, mutta myös bassopuolen kaikki rivit käytetään hyväksi myös mahdollisimman hyvin. Voi siitä viisi oktaavia löytyäkin.

Tuossahan näkyy paremmin, näppäinpeli: https://www.youtube.com/watch?v=HObVMmTNZow

Näkyi olevan Helsingin Totuussanomissakin juttu varttisävelaskelpianosta.

Juu, se on nyt ollut kovasti esillä. Siinähän oli näppärän näköisesti sijoitettu lisäsävelet omiksi riveikseen, oletan että näin piano säilyy normaalistikin soitettavana eikä kaikkea tarvitse opetella uudestaan. Mitenkähän siinä haitarissa.