Kappaleen vallitseva nuotti

[mahu]

Olen opetellu 5-rivisellä soiton Ahvenaisen oppikirjoista. Eli soittoa vain 3:lta riviltä.
Tiedän että 3:lta riviltä soitto tuo mahdollisuuden soittaa samalla sormituksella kaikista sävellajista. Esim. Metsäkukkia olen soittanut niin että aloitan D:stä tai F:stä. Mutta se mitä ihmettelen on se että jos kappaleen diskantti alotetaan eri nuotista niin millä järkevällä systeemillä tiedetään basson alkaminen.

Olen pannut siis merkille että esimerkiksi Metsäkukkia kappaleessa alussa diskantti sointu on G jos siis kappale aloitetaan soittamaan D:stä. Tällöin basso alkaa myös G:stä. Jos Alotan kappaleen diskantilla F nuotista niin sointu on alennettu H jolloin basso alkaa myös alennetusta H:sta.

Onko tähän "vallitsevan" nuotin löytämiseen joku konsti? Vai pitääkö ne vaan osat tunnistaa?

Sanokaa toki jos teoriani on väärä

[mahu]

Muistelisin että Ahvenainen jossain konsertissaan puhui vallistevista nuoteista, siitä se jäi mieleeni ja oletin että sillä on jokin yhteys tähän asiaan.

Joo korvallahan sen basson löytää aika äkkiä muutamanki tahdin jälkeen. Mutta ehkä taustalla insinöörimäisyys haluaa tietää kaikelle järjellisen vastauksen 

Minulla ei ole hallussa keinoa määritellä pelkän ensimmäisen äänen perusteella äänilajia

En usko että ensimmäisellä äänellä on mitään tekemistä tämän kanssa, enkä sitä tarkoittanut. Vaan esimerkkinä metsäkukissa ensimmäinen sointu sattuu olemaan se millä pystyy tuon basson määrittelemään.

Pitää jatkossa käyttää tuota viimeisen soinnun taktiikkaa jos ei mitään teoriaa löydy

[htoyryla]

Ensimmäinen sointu ei tosiaankaan aina ole sävellajin perussointu. Venäläis- ja mustalaistyylisessä mollimeiningissä kappale usein alkaa IV-asteen soinnulla, vaikkapa siis c-mollilla jos sävellaji on g-molli. Toinen tyypillinen tapa löytyy Tonavan aalloista, se alkaa V-asteen soinnulla, mikä g-mollissa on D7. Mutta nämäkin oppii tunnistamaan ja tyypillisesti ensimmäinen sointu on sävellajin I, IV tai V asteen sointu kun pysytään yksinkertaisessa kevyessä musiikissa.

Mielenkiintoinen kysymys on sitten se, miten melodianpätkä synnyttää vaikutelman siitä mikä sävellaji on kyseessä. Tästä on muusikoiden.netissä ollut mielenkiintoista keskustelua joskus. Tietynlaiset sävelkulut näyttäisivät muodostavan vaikutelman siitä, että jokin sävel on muita stabiilimpi ja näin sävellajin perussävel. Tähän vaikuttaa myös onko sävel painollisella iskulla.

Esimerkiksi
- kappaleen alku nousutahdilla d | g  eli kvartin ylöspäin jo synnyttää odotuksen että g on perussävel. 
- Soinnun säveliä noudattava sävelkulku tyyliin g - b - d synnyttää samaan tapaan mielikuvan g:stä perussävelenä.
- d - g - fis -g : siinä ensin kvintti alaspäin ja sitten käynti puoli sävelaskelta alempana myös korostaa tuota g:tä

Mutta tuo termi "vallitseva nuotti" tuntuu oudolta ja on voinut tarkoittaa jotakin muuta. Sävellajin perussävel lienee täsmällinen termi (jos nyt puhun samasta asiasta kuin te).

[karppis]

Ensimmäinen sointu ei tosiaankaan aina ole sävellajin perussointu. Venäläis- ja mustalaistyylisessä mollimeiningissä kappale usein alkaa IV-asteen soinnulla, vaikkapa siis c-mollilla jos sävellaji on g-molli. Toinen tyypillinen tapa löytyy Tonavan aalloista, se alkaa V-asteen soinnulla, mikä g-mollissa on D7. Mutta nämäkin oppii tunnistamaan ja tyypillisesti ensimmäinen sointu on sävellajin I, IV tai V asteen sointu kun pysytään yksinkertaisessa kevyessä musiikissa.

Mielenkiintoinen kysymys on sitten se, miten melodianpätkä synnyttää vaikutelman siitä mikä sävellaji on kyseessä. Tästä on muusikoiden.netissä ollut mielenkiintoista keskustelua joskus. Tietynlaiset sävelkulut näyttäisivät muodostavan vaikutelman siitä, että jokin sävel on muita stabiilimpi ja näin sävellajin perussävel. Tähän vaikuttaa myös onko sävel painollisella iskulla.

Esimerkiksi
- kappaleen alku nousutahdilla d | g  eli kvartin ylöspäin jo synnyttää odotuksen että g on perussävel. 
- Soinnun säveliä noudattava sävelkulku tyyliin g - b - d synnyttää samaan tapaan mielikuvan g:stä perussävelenä.
- d - g - fis -g : siinä ensin kvintti alaspäin ja sitten käynti puoli sävelaskelta alempana myös korostaa tuota g:tä

Mutta tuo termi "vallitseva nuotti" tuntuu oudolta ja on voinut tarkoittaa jotakin muuta. Sävellajin perussävel lienee täsmällinen termi (jos nyt puhun samasta asiasta kuin te).

Kyllä tälläisen munkkilatinan jälkeen Harkitsee vakavasti ryhtyä korvakuulolta soittamiseen

[htoyryla]

Ensimmäinen sointu ei tosiaankaan aina ole sävellajin perussointu. Venäläis- ja mustalaistyylisessä mollimeiningissä kappale usein alkaa IV-asteen soinnulla, vaikkapa siis c-mollilla jos sävellaji on g-molli. Toinen tyypillinen tapa löytyy Tonavan aalloista, se alkaa V-asteen soinnulla, mikä g-mollissa on D7. Mutta nämäkin oppii tunnistamaan ja tyypillisesti ensimmäinen sointu on sävellajin I, IV tai V asteen sointu kun pysytään yksinkertaisessa kevyessä musiikissa.

Mielenkiintoinen kysymys on sitten se, miten melodianpätkä synnyttää vaikutelman siitä mikä sävellaji on kyseessä. Tästä on muusikoiden.netissä ollut mielenkiintoista keskustelua joskus. Tietynlaiset sävelkulut näyttäisivät muodostavan vaikutelman siitä, että jokin sävel on muita stabiilimpi ja näin sävellajin perussävel. Tähän vaikuttaa myös onko sävel painollisella iskulla.

Esimerkiksi
- kappaleen alku nousutahdilla d | g  eli kvartin ylöspäin jo synnyttää odotuksen että g on perussävel.  
- Soinnun säveliä noudattava sävelkulku tyyliin g - b - d synnyttää samaan tapaan mielikuvan g:stä perussävelenä.
- d - g - fis -g : siinä ensin kvintti alaspäin ja sitten käynti puoli sävelaskelta alempana myös korostaa tuota g:tä

Mutta tuo termi "vallitseva nuotti" tuntuu oudolta ja on voinut tarkoittaa jotakin muuta. Sävellajin perussävel lienee täsmällinen termi (jos nyt puhun samasta asiasta kuin te).

Kyllä tälläisen munkkilatinan jälkeen Harkitsee vakavasti ryhtyä korvakuulolta soittamiseen

Eihän noita soittaja tarvitse vaikka nuoteista soittaisi. Kyllähän sen sävellajin näkee nuoteista, lähinnä niistä ylennys- ja alennusmerkeistä.

Ja nuo minun esimerkit, korvahan kuulee ne kyllä. Myös nuoteistasoittajan korva. Mutta kun aina välillä ihmetellään semmoisia että miten samoista sävelistä tulee sekä duuri että molli, niin siitä nuo esimerkit. Ehkä sitten oli väärää juttua tälle foorumille. Oli kuitenkin teoriaosasto tämä. Ja teoriahan yrittää kuvata ja selittää jotain ilmiötä. M.netin teoriaosastolla sitten puolet jutuista menee mun hilseen yli, mutta ei se minua haittaa.

Yritän muotoilla saman tähän perään ilman munkkilatinaa.

[htoyryla]

Kappaleen ensimmäinen sointu ei mitenkään aina ole kappaleen sävellajin perussointu. Moni c-duuri -kappale alkaa C-soinnulla, mutta venäläis- tai mustalaistyylisessä c-mollissa menevä kappale alkaa usein f-mollisoinnulla. Ja Tonavan aallothan alkaa D7:lla jos menee g-mollissa.

Yksi joitakin kiinnostava juttu on, miten sävelkulusta jokin tietty sävel hahmottuu perussäveleksi joka määrää sävellajin. Miten esimerkiksi c-duurissa ja a-mollissa on samat sävelet. Korva on tottunut kuulemaan sävelkulusta tietyt sävelet muita vahvemmiksi.

Soita   c - h - c, siitä jo tulee odotus että c on perussävel.
Aloita kappale d - g niin että g tulee tahdin alkuun. Ihan tyypillinen aloitus ja jo tuntuu että g on perussävel.

Samanlaisia voi keksiä lisää.

Mutta ei tämmöisiä tarvitse opetella. Nämähän korva tajuaa jo muutenkin ja minä vain kuvailen niitä.   

[htoyryla]

Muuten, kyllä mun tuntemat korvakuulosoittajat tietää nuottien, sointujen ja sävellajien nimet. Yksinsoittaja ei tarvitse, mutta jos soittaa muiden kanssa tai edes säestää laulua, niin noille on tarvetta.

Eihän tuossa mun jutussa edes ollut mitään tekemistä nuottien kanssa.

[olli]

Muuten, kyllä mun tuntemat korvakuulosoittajat tietää nuottien, sointujen ja sävellajien nimet. Yksinsoittaja ei tarvitse, mutta jos soittaa muiden kanssa tai edes säestää laulua, niin noille on tarvetta.

Eihän tuossa mun jutussa edes ollut mitään tekemistä nuottien kanssa.

Mielenkiintoista teoriaa.  Itse soitan nuoteista.  Sävellajit sun muut näkee nuottikuvasta.  Tuohon korvakuulolla-soittamiseen: Isäni ei juurikaan tuntenut musiikin teoriaa, mutta "korvalla" soitti (piti vaan hyräillä tai vihellellä alkua).  Yhdessä soittaessamme, otin intron, ja hän pääsi välittömästi mukaan.  Sittemmin kuorossa ollessaan hänkin perehtyi musiikin teoriaan ja jopa "sovitti" (eli kirjoitti kosmoskynällä nuottipaperille stemmoja)!

[htoyryla]

Muuten, kyllä mun tuntemat korvakuulosoittajat tietää nuottien, sointujen ja sävellajien nimet. Yksinsoittaja ei tarvitse, mutta jos soittaa muiden kanssa tai edes säestää laulua, niin noille on tarvetta.

Eihän tuossa mun jutussa edes ollut mitään tekemistä nuottien kanssa.

Mielenkiintoista teoriaa.  Itse soitan nuoteista.  Sävellajit sun muut näkee nuottikuvasta.  Tuohon korvakuulolla-soittamiseen: Isäni ei juurikaan tuntenut musiikin teoriaa, mutta "korvalla" soitti (piti vaan hyräillä tai vihellellä alkua).  Yhdessä soittaessamme, otin intron, ja hän pääsi välittömästi mukaan.  Sittemmin kuorossa ollessaan hänkin perehtyi musiikin teoriaan ja jopa "sovitti" (eli kirjoitti kosmoskynällä nuottipaperille stemmoja)!

Joo, ja kun funtsin, niin ei tietenkään kaikki korvakuulosoittajat tarvitse edes tietoa nuottien tai sävellajien nimistä. Juuri tuo että alkaa soittaa muiden mukana kromaattisella soittimella, menee ilmankin. Mutta diatonisen soittimen kanssa oppii kyllä sävellajit, kun joutuu etsimään sävellajiin sopivan soittimen. Konserttikanteleen soittaja joutuu vaihtajilla säätämään soittimensa oikeaan sävellajiin, vaikkei nuotteja osaisikaan. Säestäessä tulee vastaan toiveita sen mukaan missä sävellajissa kappale on helppo laulaa. Bändissä saattaa helpottaa asioita jos voi puhua sävellajeista, nuoteista ja soinnuista niiden nimillä.

Mutta huomaattekos, ei tällä ole vielä mitään tekemistä nuottien kanssa.

[htoyryla]

Alkoi vielä kiinnostaa, mikä pätkässäni oli sitä munkkilatinaa?

Sointuasteet? Ne ovat keino viitata sointuihin niin että ollaan riippumattomia sävellajista. Otetaan c-duuri jossa sävelet c d e f g a h c. Näistä kun muodostetaan kolmisointuja, niin I asteen sointu on c-duurisointu: c - e - g. II asteen sointu olisi d-molli. IV asteen sointu f-duuri, V asteen sointu g-duuri (käytännössä yleensä G7).

Nousutahti? Se on se vajaa tahti jolla kappale usein aloitetaan. Väärän vitosen "Kun..". Ojalan Häävalssin "Nyt...". Isoisän olkihatun "Mä".

Kvintti? Esim. ceestä ylöspäin geehen.

Kvartti? Esim. ceestä ylöspäin äffään.

Perussävel? Esim. c-duurissa cee.

Stabiili? Ei ole musiikkitermi tietääkseni, mutta yritin ilmaista että sävelestä ei jää tunnelmaa että pitäisi heti jatkaa toiseen säveleen. Tämmöinen sävel sopii fraasin loppuun, ei tule tunnelmaa että loppui kesken.

Muita termejä en tuosta löytänyt, paitsi sitten nuottien ja sointujen nimiä.

Voihan se olla että tuota on vaikea lukea, varsinkin jos ei ole asiaa itse pohtinut. Tai jos asia ei kiinnosta. Voisi toimia paremmin videona soitetuin esimerkein. Pitääpä harkita.