Viestit

Olikohan tämä näppäinjumi bassossa vai diskantissa?

Jumilla voi olla useita syitä, mutta yleisin on, että näppäin on vinossa. Diskantissa näppäinistukka ottaa helposti kiinni porrastukseen. Ammattilainen pystyy korjaamaan tällaisen yksittäisen jutun ihan odotellessa, joten kustannuksetkaan eivät ole isoja.

Ennen kuin voi sanoa mitään hintoja harmonikan huoltamiselle tai korjaamiselle, pitäisi soitin nähdä ja arvioida. Jos Ikaalinen on sopivan matkan päässä, voin tehdä kyllä arvioinnin ja tarvittavat huollot.

Itse toimin Ikaalisissa ja 2-rivisiä tulee tänne aika pitkiäkin matkoja.

Liiton sivuilta löytyy listaus kuitenkin tekijöistä. Ei ole aivan ajan tasalla kuitenkaan.

https://www.harmonikkaliitto.fi/alan-yritykset/kauppiaat-ja-huolto/

Kyllä niitä harmonikkoja löytyy, joissa perusbassoja on matalammillakin äänillä. En ole ihan varma, miten muualla maailmassa menee, mutta Suomessa tuo A-sävel on bassoissa ollut matalin ääni käytännössä aina. Kouvolan ja Viipurin harmonikkatehtaat nimittäin tekivät bassot tällä tavalla. Ehkä siitä jäänyt se A-sävel moniin Suomeen tuotaviin uusiin harmonikkoihin? Mutta olen kyllä soitellut vanhemmilla peleillä, joissa on matalampia ääniä.

Äänialaa standardibassoissa ei voi vaihtaa. Se on se suuri septimi. Matalinta ääntä voi toki saada vaihdeltua. Erot sointiin tulee parilla eri tavalla. Perusrakenne nykyään on, että perusbassokielipenkin  äänikerroissa matalin ääni on juurikin se perusbasson matalin ääni. Sanotaan nyt vaikka se A-sävel. Basson keskimmäisissä äänikerroissa matalin ääni voi puolestaan olla C. Näin tulee tilanne, jossa "oktaavista oktaaviin" soitettaessa ei tule sellaista isoa hyppyä matalimman ja korkeimman äänen välillä. Vanhoissa Hagsrömeissä sen sijaan on jokaisessa basson äänikerrassa sama pohjasävel, jolloin äänestä tulee jokseenkin kimittävä ja sinne tulee se iso hyppy. 6-äk bassoissa (esin. Viipurilaiset) saadaan aikaan samankaltaista korkeaa kimitystä kuin Hagsrömeissä vaikka kielipenkkien matalin sävel vaihtelee.

Matalimpia ääniä varmasti löytyy standardibassoharmonikoista, mutta ne taitaa löytyä ihan etsimällä. Ei välttämättä ole tätä tietoa esitteissä tai nettisivuilla.

Muhkeammat bassot saa myös, jos katsoo kielien kokoja. Vaikka se matalin sävel olisi A, niin isommalla kielellä äänestä tulee muhkeampi. Hieman eri valmistajilla voi olla hieman eri mittoja, mutta pääperiaatteessa löytyy kolmea eri kokoa bassokieliä. Voci Armonichella ne ovat 74,5mm, 70,5mm ja 67,5mm. Nämä siis kielilaatan pituuksia.

Myös kielipenkin muodolla on väliä. L-muotoisella isolla bassokielipenkkillä saadaan taas ääneen lisää syvyyttä vrt. "normaali" suora kielipenkki. Tämä on tosin hieman ikävämpi virittää.

Perusbassoharmonikkojen lisäksi matalia säveliä pääsee etsimään erityisesti melodiabassoharmonikoissa. Niissä tosin tulee sitten painoa mukana. Omassa soittimessani matalin sävel on G. Se pörisee jo ihan kivasti. Konserttiharmonikoissa matalin on E.

Silloin aikanaan, kun La Melodiosa tuli markkinoille, se oli ihan hyvä soitin sen aikalaisiin verrattuna. Erittäin vanhan ja tämän soittimen vertaaminen keskenään on aika eri maailmoista ihan tekniikasta lähtien, että ehkä en ihan suoraan sitä vertaisi.

Korkeiden äänien ongelmille voi tehdä erinäisiä asioita. Ihan ensimmäiseksi pitää tarkistaa mikä se syy huonolle soinnille on. Onko kielien kärjet taipuneet pois paikoiltaan, jolloin ilmaa tarvitaan normaalia enemmän? Vai onko kielen kärki vaikka taipunut huonoksi vahingossa virittäjällä? Kielen säätöä voiaan siis tehdä herkkyyden saamiseksi, mutta jos kielen rakenne on sellainen, että se ei toimi herkästi, ei voida tehdä muuta kuin vaihtaa kieli (ei kannata hinnan puolesta lähteä näitä profiileja viilailemaan). Eli säätöä tai kielen/kielien vaihtoa.

Paljon on haitareita tullut nähtyä, muttei tätä(kään) mallia tai nimeä. La Melodiosa on toki tuttu, mutta ei tällaisella tekstillä. Nestor Kukkola toi näitä La Melodiosoja Suomeen noin vuodesta 1958-1968 eli kuolemaansa saakka. Niissä tuskin on ollut tuota Järviö-tekstiä.

Se on kahden äänen välistä huojuntaa. Eli vaikka kaksi keski-A-säveltä viritetään hieman toisistaan eri korkeudelle, niin ääni alkaa wowwaamaan. Tämän kautta voidaan sitten tehdä erilaisia virityksiä: mussette-viritys, vanhan ajan viritys, suomalainenn, italialainen, saksalainen viritys... Toisissa on enemmän huojuntoja kuin toisissa.

Uusimpaan Haitari.fi-lehteen tein juuri jutun, miksi kuulemme tällaista huojuntaa.

Sinänsä, jos sottimessa on sopivat äänikerrat huojunan tekemiseen, sen voi tehdä tietyissä rajoissa. Jos lähtökohta on täysin suora viritys, niin sitten työtä on aika lailla. Onnistuu, mutta ei mitään liian isoa huojuntaa laittaisi, ettei tule kieliä ihan turhaan viilattua.

Mutta jos taas tarkoitat sitä, että soittimeen on lisätty kokonaan uusi äänikerta, niin se vaatii sitten, joko sitä, että on lisätty uusi kielipenkki (ja läpät isommaksi ja tehty välipohjaan uudet reiät) tai että kielipenkit ovat vaihdettu sellaikseksi, että siihen sopii uudet kielet, joissa on valssiviritys.

Assille puolestaan tuo äänikertojen määrä: https://vapaalehdykka.net/aanikerrat/

Koplareista voi päätellä auttavasti joo, mutta on sielläkin poikkeuksia. Vaikkapa Giuliettin Traviata-mallissa on 3 tai 4 koplaria, mutta soitin on 4 äk diskantista. Vanhan ajan harmonikat ovat usein 4 äk ja niissä on yksi koplari, joskus kaksi. Jos puhutaan nykyisistä harmonikoista, niin vastaus on tässä:

1 äänikerta – 1 rekisteri (ei vaihtajia)
2 äänikertaa – 3 rekisteriä (eli kolme vaihtajaa)
3 äänikertaa – 7 rekisteriä
4 äänikertaa – 14 tai 15 rekisteriä

Ehkäpä voin vastailla tässä hieman näihin kyssäreihin. Kaikki tiedot näihin itse asiassa löytyy ihan täältä pääsivulta https://vapaalehdykka.net/ -> Harmonikat-valikon kautta.

Kromaattinen harmonikka on sellainen, joka voi soittaa kaikki länsimaisen musiikin 12 säveltä oktaavia kohden. C-Cis-D-Dis ja niin edelleen. Eli siellä tulee kaikki puolisävelaskeleet. Tällaisia näppäimistöjä on vaikkapa pianokoskettimisto ja sitten vähintään kolmeriviset harmonikat. Viisiriviset ovat oikeastaan kolmirivisiä, joissa on sitten vaan kaksi apuriviä.

Diatoninen harmonikka puolestaan soitin, jossa on vain jonkin asteikon sävelet. Helpoin esimerkki on vaikka C-duuri. C-D-E-F-G ja niin edelleen. Diatonisia harmonikkoja on aivan älyttömästi erilaisia. Suomessa ne ovat pääosin 1-, 2- ja 3-riviset harmonikat. Bassopuolella on vaihteleva määrä näppäimiä, ja rivimäärällä tarkoitan nyt nimen omaan diskantin rivejä. Diatoniset harmonikat ovat runkojen osalta usein miten kohtuu pieniä soittimia kromaattisiin verrattuna.

Diatoniset harmonikat voivat olla samanäänisiä tai vaihtoäänisiä. Pääosa Suomessa olevista diatonisista on vaihtoäänisiä. Veto- ja työntöpalkeella tulee siis eri äänet samasta näppäimestä. Samanäänisiä diatonisia soittimia löytyy esimerkiksi Venäjän puolelsta paljon enemmän.

Soittimen hankinnassa kannattaa pohtia mitä haluat oppia ja mitä tarvitset sen oppimiseen. Jos haluat oppia klassista musiikkia, niin kyllä sitä standardibassollakin voi tehdä, mutta paljon pidemmälle pääsee melodiabassolla. Tanssimusiikkiin standardibasso riittää puolestaan aivan mainiosti. Melodiabassoissa on usein miten pitkä kääntäjälista bassopuolen rekisterinappuloiden vieressä. Siitä voi vaihtaa bassonäppäimen uloimmat neljä riviä standardibassoiksi tai yksittäisiksi melodiabassoääniksi.

Laitappa kuva, niin se auttaa kovasti. Näitä koneistoja on jos jonkinmoista, niin aina ei muista yksityiskohtia. Hagströmejä aika harvoin kuitenkin korjattavana.

Juu. Nuo ovat kyllä italialaiset kielet. Suomessa tehdyt kielet pääosin ovat pitkittäishiottuja. Välimäet taisi tehdä poikittain. Suomalaisissa kielissä ei ole tuota poikkiviivaakaan.

Saa korjattua, mutta näppituntumalla sitten pitää vähän katsella, mitkä vaihtaa uusiin nahkoihin. Ei tarvitse kuitenkaan kieliä ottaa irti, koska kielipenkin pohjasta pääsee hyvin vaihtamaan alaventtiilit, jos tarve.

Harmi homma, jos näin pääsi käymään. Näitä venäläisiä pelejä voi myös korjata (tietenkin), mutta monien mielestä korjauksen hinta verrattuna soittimesta maksettuun hintaan ei kohtaa.

Oli vahauskolvi minkälainen tahansa, ei sillä saa vahaa kapeisiin väleihin ollenkaan. Pitää käyttää vahaveistä. Ja siinäkin tapauksessa tulee vastaan vahan pintajännitys, joka käytännössä estää vahan menemisen näihin tosi pieniin väleihin.

Jos ei ole riittävästi tilaa kiinnityksille, niin itse pitäisin sitä vähän niinku suunnitteluvirheenä. Tarkoituksenahan siinä on saada soittimen kokoa pienemmäksi. Jos ei vahaa saa laitettua päältä, niin sitten pitää yksi kerrallaan laittaa kiinni. Ei tämäkään mikään ongelmaton tapa ole, sillä tällä tekniikalla jää vahaa helposti kielilaatan alle.

Kiva kun pääsit uuden harrastuksen pariin! Se on kyllä totta, että tämä foorumi on hiljenytynyt verrattuna, mitä se oli vaikkapa ennen koronaa. Sosiaalisen median isot alustat ovat puksuttaneet sen sijaan aika kovaa eteenpäin. Mutta kyllä täällä saa edelleen keskustella :-)

Minulla on joku venäläinen 3-rivinen kromaattinen harmonikka, soi hyvin, kuulostaa hyvältä. Seuraavaksi yritän ostaa italialaisen 3-rivisen.

Italialaisia 3-rivisiä kromaattisia on Suomessa kovin vähän, jos ei mennä sinne 1920-luvun harmonikkoihin. Taitavat kaikki uudet ja viime vuosikymmeninä tuodut olla 5-rivisiä.

Muutostyö on mahdollinen. Kielien kohdalla voi olla niin, että kielpenkkiä pitää hieman muokata, että uudet kielet mahtuu paikalleen. Saksalaiset kielet ovat nimittäin eri mitoilla kuin italialaiset. Tämä on hyvä tarkistaa etukäteen. Toki saksalaisillakin mitoilla saa kieliä.

Onko järkevää, riippuu tavoitteistasi ja käytettävissä olevasta budjetista. Vanhaan soittimeen muutostyötä tehdessä tarvitaan uudet kielet, vanhojen kielien irroitus, uusien kiinnitys ja viritys. Jos budjetti on rajallinen, niin voi olla halvempaa etsiä sopiva käytetty soitin. Jos puolestaan haluat päättää esimerkiksi minkälaiset kielet haluat (ominaisuudet) soittimeen, silloin korjaus on ehkä järkevämpi.

Gallerian kuvista voi vähän katsoa näppäimistöjä. Ja erityistä huomiota kiinnittäisin siihen näppäimistön päätyjen suureen alueeseen. Olettaisin, että diskantti on aika lähellä tällaista: https://vapaalehdykka.net/harmonikkagalleria/kukkamalli-143/ Tuo kouvolan peli tuo ei kuitenkaan ole, sillä kahvan päätyjen muotoilu on eri.

Näppäinjärjestelmäkin taitaa olla ruotsalainen.

No ei ole paljoa tästä kuvasta ammennettavaa. Kahvan tyyli on 30-lukua, joten jos kuva on otettu sodan jälkeen, soitin on kuitenkin 30-luvulta. Voi olla niin viipurilainen, kouvalalainen, Kaplas-harmonikka... Muitakin on tällä tavalla tehtyjä ulkomaita myöten. Jos kuva olisi edes vähemmän suttuinen ja valotus onnistunut paremmin, niin ehkä päästäisiin vähän pidemmälle. Tasakahvainen kuitenkin, mikä viittaa 30-luvun alkupuolelle.