Viestit

Kiitos Olli vinkistä. Mä nynnykkä en oo käyny aikoihin haitaristien takahuaneessa.

Ja jos haluvaa hijoutuva soinnutuksessa piemmälle, nin miälestäni yks selkeimmistä oppaista on Tohtori Toonika niminen ISBN 951-1-19922-6.

Se kvinttikiarto pitäis omaksuva soinnutuksessa luun ja nahan väliin. Metsäkukkien A-B-C osissa on perusteet koko kiarrolle rinnakkais-sävellajeineen.
  Melodiajaksojen lopuissa on usein makeat kahen septimin lopetukset, jolloin A-mollissa normaalin E-7:n edellä voi olla H-7 tai F-7.
  Mulle harrastajana miättimis- ja analyyssisävellajina on A-m ja C-duuri, jolloin kuljetaan pääosin valkosilla.

Hannu. Sulla on musiikkiharrastuksessasi melkosta laajuutta ja pohjaa. Senvuaksi sun kommenttisi ovat aina asijoita kivasti avartavia ja laajemmin taustottavija. Jatkat vaan samaan malliin, niin luat aktiivvisuutta ja tasoa.
Etkä oo todellakaan missään opposiittijossa, vaan koko lehykkäpalsta on saanut paljon virettä sun aktiivvisuuvvestas.

Mitä tuahon 3 keskirivin soitteluun tulee, nin perusrivi kolmosena se on hyvä opetella C-duuri ja A-molli perussapluunana, jota sitten siirtää muille riveille muiden sävellajien kyseessä ollen.
Tuassa peruskolmiossa ovat sointukäännökset lähes kaikissa kvinttikiarron soinnuissa kätevän pystylinjassa, mikä tekee säestys/komppisoittamisen kivan levolliseksi.

Paasaan tuan rivikolmosen vaiholla harrastajasoittajille tuavan helpotuksen vuaksi. Nuaret ammatillisuuteen tähtäävät ovat asija erikseen.

Muki ja muki.
Ei astijalla oo nin välijä, kuhan on astjassa kunnon ainetta.

Väyrysen Patehan teki paperirahhaa mukeilla.

MIKSI ?

Pikku- Rollun uusimpaan malliin on vihdoin toimitettu suomenkielinen käyttöohje-moniste.
Siis moniste. Myös tasoltaan.

Minua hieman ihmetyttää, kun olin tilaisuudessa kesällä keskustelemaan Rolandin edustajan kanssa tulevasta käyttöohjeesta edellisen laiteversion  käyttäjäohjeen kokemuksen perusteella, joka oli kuviltaan kääpiön pieni ja suttuisen epäselvä.

Asia ei silminnähden perille mennyt.
Kuvat ovat taaskin pieniä ja epäselviä. Ihmetellä täytyy, koska kuvat ovat peräisin englanninkielisestä manuaalista, jossa kuvat ovat selkeän teräviä.
Nyt tehtyyn suomenkieliseen versioon samat kuvat ovat zoomattu jostain kyseenalaisesta syystä olennaisesti pienemmiksi, jolloin kuvassa olevien soittimen käyttönamikoiden erottuvuus on mennyt olemattomaksi. Saman kohteen mitta, joka on englantilaisessa mauaalissa 172mm, on suomalaisessa versiossa 100mm. Ja kun samankokoisille sivuille olisi mahtunut samat-selkeänkokoiset kuvat.

Käytännössä se johtaa siihen, että varsinainen soitin on asetettava käyttäjäohjetta luettaessa keittiön pöydälle lukijan eteen ja käyttöohjeessa olevat kuvaanviittaukset on todennettava soittimesta.

Minua kysytyttää, että miksi niin mainion soittimen asiakas-jälkihoito on voitu jättää laitetta ala-arvoisemmalle tasolle?

Juu. Miakkojen kera tammenlehvillänsä.

Ilmammuuta haitarija pittää tuulettaa. Varsinkin kovijen tupakoitsijoitten.
Sillonku tehhään avvaus -soittajalle ja soittimelleen -, nin paljastuu tervanruskeet sisuskalut.
Kesäinen soitto aurinkoisena iltana veen äärellä on tuuletussoitolle otollisinta.

Viljo
Kyllähän tuo televisioinnin puuttuminen muokkaa tapahtumaa paljon. Primus Ikaalinen saa paljon takapakkia kisan kansainvälisen levikin takia.

Toisaalta ymmärrän päätöksen hyvin. Haitari on soitin muiden joukossa, ei itse asia. Samaa kyllä voisi sitten kysyä tangolaulukilpailujen järjestämisestä...]


Eiköhän itse asia oo YLE:n kannalta katsojaluvut, jos asijaa puhutaan. Eiks se oo jonkunlainen palveluputiikki?

Ei helvata. Että oot ilman mittää lappuva.
Ota yhteyttä maahantuajaan, joka liänee Roland Skandinavia, nin eiköhän siältä löyvvy englanninkiälinen, joka on painoasultaan selkeen terävä. Vaihossa menneen suamalaiskäännös oli pahuksen epäselvä moniste kuvituksiltaan. Vaadi englanninkiälistäkin, nin siinä näkkee terävistä kuvistä nappulat.

Kysyt asiaa.
Laakson Pekka kauppijaana ilmotti, jotta suamenkiälinen manujaali ilmestyy Ikkaallisten haitarviikon seutuvilla.
Mä ku en oo haeskellu ihmeempijä soundimailmoja, nin on toiminu suunnilleen edellisestä opitut nappularutiinit. Oon soittanu vaan haitariäänillä ja välillä valinnoilla rakentanu vasemmalle käelle rytmiryhmän.

Unohtu sanoa, että englanninkiälinenhän manuvaali tuli tiäteskin sulle laitteen pakkauksessa.

Kyllä piänen vaihon piäneen.
Oon jo aikasemmin höyryhaitareissa siirtyny 3-äänikertasiin kooltaan TV:n kokosta piänempiin. Ne on kevveitä ja näpäköitä sylissä pijeltäväksi. Iteasijassa höyrypualella mun suasikikseni on tullu 2-äänikertanen pikku- Manfrini, koska siinnä on LP:n reissumiäs leipäpalojen kokosija nappuloita piänemmät näpykät. Manfrinissa vastaavat  Rollun näppäimijä ja mulla ku on lyhkäset nakit, nin saan paremmat ulottuvuuet.

Tonnin makson välijä.

UUDISTUNUT PIKKU-ROLLU

Sain tällä viikolla maalliskuulla tillaamani pikku-Rollun. Punasen. Muunvärisijä ois saanu noppeemmin, mutta tehtailija-kapitalisti tuntuu jarruttavan punavärin levijämistä.

Parinillan kokkeilemisen perusteella voi sanoa, että kehitystä on eelliseen nähen tapahtunu.
Kosketustuntuma diskantissa on nyt napakan haitarimainen.
Palkeen painetunnistin on nyt nin herkkä, että lehetkin pitäis alkaa vaivatta varisee.
Vasemman käen sointupassolle kytkettävän komppikitaran ääni on nyt tarkotukseensa parempi.
Laitteessa on nyt itessään kaijjuttimet, mutta koostaan johtuen ääni on hikisen piäni. Käytän välijoholla ulkopualista aktiivvikaijjutinta.
Koko olemus ja tuntuma on nyt kokkoosa nähen jämäkkä.

Pualtoista vuatta soittamani pikku-Rollu meni vaihossa. Se on toiminut hyvin ja antoi mun touhuihini ihan uutta meininkijä.
Laitetta voi tiadustella Sävel Laaksolta.

Onnittelut kukapojalle hyvästä hankinnasta. Siitä pikku-Rollusta on paljon ilova. Ku sinne vasemmalle käelle rakennat sähköpassolle, kitarakompille ja rummuille rytmiryhmän ja miätit basistin käyttämijä fraasijen päihin ja pitkiin nuatteihin kulettamija rakenteita, nin et ookkaa ennää kuka tahansa poika.

On tua haitarikuumme kanssa yks kauhija tauti. Ei se asetu muuten ku ostamalla.
Mullekin nyt sitte kävi nin, että menin tilata rätkäytin Sävel-Laaksolta uuvven pikku-Rollun. Siis vaihan edellisen tähän uuvvistettuun malliin. Tuntuu menekkijä nyt olevan, ku toimitusaika on kohtalaisen pitkä.

Nua toiveet erilaisista soitinäänistä kyllä toteutuu äänellisesti ihan haitariporukoitten sisälläkin. Digi-Rolluva vaan kehään, nin soitot monipualistuu.

Tarkennusta:

Asijaan vihkiytymättömänä mulla on termit omanlaisesa. Siällä on manuvaallissa esitettynä usseempi valmiinna valintanappulayhistelmillä asennettava näppäinjärjestelmä. Sellanen valmis asennelma on riittävä mun humiseville aivoilleni.

Siinnä Rollun lippulaivassa, jossa voijjaan näppäinkohtasesti asettaa äänet, poistuu narinani perusta alimmasta soivasta äänestä. Mutta voin kuvitella omakohtasesti kun kävisin kaikki nappulat erikseen lävitte usseemman väärän asennuksen jälkeen, nin nimeeni kysyttäessä vastaisin silmät harottaen, että Pekka Lipponen.

Ja mahan muistella kuulokkeittenkin mukanaolon sittenkin väärin. Mahto olla nin, että repäsin jonkun muun laitteen mukana tulleen uuvven kuulokemuavvin auki.

Mahtaa käyvvä mullekin nin, että alkaan laskea kolikkokukkaroni sisältövä.
Tua uusi pikku-Rollu FR-1x laitto käet vapisemmaan. Siinnä on uusija ominaisuuksija USB- portin kautta tapahtuviin usseemmanlaisiin toimintoihin. Ja siinnä on itessään kaijjuttimet.

Höyryhaitareissakin siirryin jo TV:n kokosista piänempiin ja keppeemmän käteviin.

Alkavalle soittajalle digi on hyvä valinta. Piänellä rahalla saa paljon ominaisuuksija. Yhessä raamissa on monta haitarija. Urkuva ja monta muuta soitinääntä.
Digi on mun tiäni.

Rollun mukana tulee kuulokkeet.
Soittimen mukana tulee käyttöohjeet, jossa on ohjeet ohjelmoida laite vaikka venäläisessä kirkossa soitettavalle nappulajärjestelmälle.

Miinuksena on, että pikkurollussa alin soiva ääni on G. No Sepolle se tuntuu hyvin riittävän, mutta meitille muille on yhtä piruva, ku A-mollin kvintti E ei soi. Ei pysty allaalta alottaa Rantakoivua. Sama "vika" on kyllä monissa muissakin piänemmissä haitarimalleissa.

Pikkurollussa saa kyllä äänialuveen ohjelmoituva oktaavvija matalammalle, joka korjaa tilannetta.

Nappuloitten värit on helppo vaihtaa yksvärisiks taikka yksilöllisesti kuvioiden, koska näpykät ovat kierteillä paikallaan.

Kun Rolluva on tilaamassa, nin pitää keskustelussa varmistaa oikeesta mallimerkinnästä. FR-1 mahtaa olla pianokoskettimistolla ja FR-1b(button) näppäimillä.

Suomessa myytävät soittimet tulevat valmiiksi ohjelmoituna suomalaiselle järjestelmälle. Ja nyt kuullemma tuata piänintä rolluva saa saa sellasena, että siinä on sisällä omat kaijjuttumet.

Mulle tua pikkudigi on antanu ihan uutta potkuva soittolijoihin. Vuateen ei oo höyryhaitari ollu sylissä bodausvälineenä.