Ei tää niin helppoa oo

[kolmirivi]

Minä olen valmis kannustamaan kaikkia nuoteista soitteluun. Itse opettelen korvakuulolta/muistinvaraisesti useimmat biisit ja laiskuudesta siinä viime kädessä on kyse. Sovitus on oma eli helpoin mahdollinen, joten ei tarvitse nähdä vaivaa uusien rytmitysten, tekniikoiden yms säntilliseen opetteluun. Riittää kun on vähän sinnepäin. Soittotaidot tuppaavat kehittymään hyvin hitaasti.

[kolmirivi]

Edellinen oma tilitys sai itseni sen verta synnin tuntoon, että kävin samantien opettelemassa nuottien mukaiset vaihtobassot kappaleeseen jota aiemmin soitin enempi häpeilemättä tasabassoilla, kun se oli helpompaa. Tulipa ahkeroinnista tyytyväisen hurskas olo 

[htoyryla]

Löysin tämän ketjun sattumalta taas ja kiinnitti huomiota tuo alkupuolen keskustelu: Oki kertoi hyvän neuvon, että palkeen suunta valitaan soinnun mukaan ja sen mukaan sitten määräytyy diskantin sormitus. Risto taas neuvoi, että diskantin skaalat opetellaan työntö/vetosarjoina niinkuin huuliharpun kanssa.

Molemmat oikeassa, mutta neuvot kohdistuvat eri soittimiin. Risto soitti irkkutyyppistä kaksirivistä, joissa (esim. H/C  C/C#...) samaa säveltä ei yleensä löydy kuin jommaltakummalta riviltä diskantista. Eli soitto menee vähän niinkuin yksirivisellä, toinen rivi on sitä varten että kaikki kromaattiset sävelet löytyvät. Silloinhan palkeen suunta pakostakin määräytyy sen perusteella että ylipäänsä saa sen halutun sävelen. Diskantilla voi soittaa ainakin suurin piirtein kaikissa sävellajeissa.

Taas sitten näissä G/C, C/F, D/A -peleissä molemmilta riveiltä löytyvät lähes kaikki samat sävelet. Asteikon voi soittaa liki kokonaan niin veto- kuin työntöpalkeella. Ja tämän takia bassotkin on mahdollista saada sopimaan melodiaan ainakin jotenkuten, kun valitsee palkeen suunnan soinnun mukaan aina kun se on mahdollista.

Ei se helppoa olekaan, kun molemmat pelit ovat ihan samannäköisiä mutta systeemi loppujen lopuksi soittamisen kannalta ihan erilainen.