Sain sähköpostilla visaisen kysymyksen. Sovin, että laitan viestin tänne luettavaksi ja pohdittavaksi. Vastailen itse tähän topickiin vähän tuonnempana, kun ehdin.
----
Minua askarruttaa, miten paljon harmonikan taso vaikuttaa soittotaidon kehittymiseen ja lopputulokseen? Varsinkin nopeampia kappaleita soitellessa tulee joskus ajatelleeksi, että mahtaakohan soittimeni mekaniikka hieman hidastaa kehitystä. Soittimeni on 4-äänikertainen Guerrini cassotto, joka lienee ihan keskiverto perussoitin, mutta esimerkiksi kevyemmällä kosketuksella toimiva peli voisi olla etu. Äänenlaatu on sitten toinen luku sinänsä. Mikä yleensäkin tekee toisesta soittimesta toista paremman, kun puhutaan vaikkapa juuri 4-äänikertaisista cassotoista?
En tiedä muista, mutta mä koen sen haasteena että mulla onkin " ei niin tuliterä"peli. Olenkin leikilläni sanonut että treenaan tällä niin kovaksi että sitten kilvan kiikuttavat mulle Italiasta uuden ilmaiseksi.
Olin tekemässä viime syksynä pientä kuuntelukoetta. Kokeessa soitettiin eri osioissa kitaroita, bassoja ja harmonikkoja. Kuuntelijoita oli noin 20 kaiken kaikkiaan. Mukana oli kolme melodiabassoharmonikkaa, joskin soitinten laatuerot olivat suuret. Yksi soittimista oli selvästi äänenlaadultaan paras.
Kuuntelunäytteissä soitettiin erilaisia asioita. Asteikoita, aksentteja, paljetremoloita, matalia ja korkeita ääniä... Soittimen koko ja istuvuus soittajalle osoittautui omalla kohdallani erittäin suureksi elementiksi soittajana ko. tilanteessa. Tyköistuvalla soittimella aksentit ja tremolot onnistuivat kertaheitolla kunnolla. Kömpelöillä soittimilla teknilliset soittamiset menivät niin ja näin.
Kaikki kuitenkin vaikutti kuulijan käsitykseen hyvästä soundista ja hyväsoundinen haitari oli yllättäen yksi parhaiten soitettavissa oleva soitin.
Tällä en voi todistaa kuin sen, että soittajalle sopivalla soittimella voi vaikeatkin tekniikat tulla hieman helpommiksi, kun häiritseviä elementtejä minimoidaan. Yksi häiritsevä elementti voisi olla esimerkiksi remmien huono istuvuus soittajalle.
-----
Äänen laadusta voidaan yliviivata tuo 4-äk cassotto pois. Jos vertaillaan eri soittimien cassottosoundeja, niin sitten täytyy cassotto pitää mukana. Mikä on hyvä soundi, mikä on hyvä äänenlaatu? Tähän voi vastata ainoastaan kuulijat. Yllä mainitsemani sokkosoittokoe on yksi parhaista, ellei ainoa tapa, todeta jokin toinen soitin paremmaksi / huonommaksi kuin toinen soitin. Maku asia, joskin yhteisiä elementtejä harmonikan rakenteesta voidaan määritellä soinnin laadun parantamiseksi. Esimerkiksi onko venttiilit nahkaset vai muoviset ja onko ne liimattu oikein, vaikuttavat soundiin jo hyvin paljon.
Lyhyesti sanottuna kaikki soittimessa vaikuttaa soundiin. Vertailutilanteissa täytyy soittimet olla samassa vireessä (myös huojuvat äänikerrat), jotta virityksellä ei vaikuteta kokeen lopputulokseen.
Nonni.. viestikapula seuraavalle...
"Tuohon kysymykseen: miten hanurin laatu vaikuttaa oppimiseen." Omalla kohdallani tuli ongelmia diskantin näppäinten etäisyydestä lautaan. Tulikohan selvästi sanottua? Siis kun näppäimet ovat kaukana, tuli ongelmia soittoon. Tykkään siis siitä, että näppäimet ovat lähellä "lautaa". Isälläni oli tämä "Colmodella Musica" jossa oli pitkä matka painella sitä näppäintä alas. Ammattilaisartesaani teki sitten remontin ja lyhensi sitä välimatkaa, joten nyt voin soitella sujuvasti myös tällä Colmodellalla. Omissa peleissäni (Traviata ja Kravatti) ei näitä ongelmia ole ollut. Se, mikä merkki on paras soinniltaan, on mielestäni makuasia. :) Kukin on mieltynyt johonkin sointiin. Itse tykkään näistä "vanhoista valssiäänistä". Eräs ammattilainen totesi cassottoista: on vähän "tunkkainen" ääni, kun kiertää niin mutkan kautta! :D Hän piti suoraa parempana kuin casottoa. Meitä on varmaan yhtä moneksi kuin löytyy merkkejä! ;D
Kun puhutaan soittimen laadusta, tulee itselle mieleen kolme seikkaa mihin pitää kiinnittää huomiota teknisten ominaisuuksien lisäksi:
Äänten syttyminen
Tarkoitan tällä sitä, miten hyvin/helposti ns. artikulaatiot (palje- ja sormiartikulaatio) onnistuvat. Ne pitää saada onnistumaan helposti ilman suurempaa ponnistusta ja voimankäyttöä, varsinkin bassoäänten syttymistä kannattaa tarkkailla.
Soittimen tiiveys
Soittimen pitäisi käyttäytyä veto- ja työntöpalkeella samanlailla.
Paljepoimuja pitää olla riittävästi, ettei palje lopu kesken. – Tämä on usein ongelmana aivan pienille soittajille tarkoitetuissa soittimissa (ns. jousi-ilmiö).
Äänen sointi ja voimakkuus
Äänten pitää soida helposti niin hiljaa soitettaessa kuin voimakkaasti soitettaessa.
Lisäksi soittimesta pitää "lähteä" riittävästi ääntä.
Soittimen viritys pitää olla käyttötarkoitukseen sopiva: klassiseen musiikkiin erilainen viritys kuin muuhun musiikkiin.
Jos olet näihin tyytyväinen, soitin on sinulle sopivan laadukas. :)
Lainaus käyttäjältä: olli - 17-02-2009, 21:39:27
... Omalla kohdallani tuli ongelmia diskantin näppäinten etäisyydestä lautaan. ....
Sama juttu. TAA:n mainitsema äänen syttyminen oli toinen ongelma ja kolmas ongelma napin painamiseen tarvittava voima. Nämä mm. Viljo korjasi halvassa kaksirivisessä Hohnerissani. TAA ei näitä seikkoja maininnut, ehkä siksi, että hänellä on kalliimpia soittimia, joissa nämä asiat ovat heti kunnossa. Äänen väriä pitää vielä Hohnerissa fiksata.
On muistettava, että äänen laatu on eri asia kuin virityksellä saatu äänen sävyjen erot. Virityksellä voidaan tehdä paljon, mutta hyvä viritys ei ole todellakaan tae hyvästä äänen laadusta.
Kyllä sen on varmasti tuo 'näppäimen etäisyys laudasta' ja 'voima, jolla näppäintä pitää painaa', mitä ajan tässä alkukysymykselläni takaa. Kiva kuulla, että niitä kumpaakin voi säätää. Tosin, koko pelin vaihto voisi olla paikallaan, mutta se on vähän mutkikas prosessi.
-Matti
Niin, mikä se on sitä huippulaatua sitten...
Olen soittanut bugarin konserttimalleilla, parillakin. Pihlajamaan konserttimallia (Pohjan Alpon omistama), jonka sanotaan olevan jupiterin kopio (vai mikä se neuvosto-venäläinen vehje olikaan). Tavallisella bugarilla, giulietilla, pihlajamaalla, kouvolan vehkeillä useammilla sekä weltmaister ja mikä majestic nyt sitten olikaan se yksi. Sitten joskus jotain muita tuntemattomampia merkkejä kokeillut mm. Tanskalaisessa museossa ja musettemalleja. Enolla on joku ikivanha tasakahva, italialainen, mistä lie löytänyt sitäkin joskus koitin.
Omia on ollut weltmaister, ???, guerrini 4äk, Ramses Gala casotto (tämä juuri rikki mennyt), Kouvolan hopeahäkki ja menghini 4äk.
Täytyy sanoa, että äänellisesti miellytti erään vanhemman jyväskyläläisen soittajan (Koljonen?) 6-rivinen Kouvolan casotto, olikohan se sitä 50 vuotis juhlasarjaa. Kouvolan ja Pihlajamaan vehkeissä vaan on perusitalialaisista poikkeava näppäimistö nappuloiden koon ja sijoittelun suhteen. Kouvolan vehkeet ei ole koskaan sopineet minun sormille ja muutenkin ne on vähän outoja soittaa. Kuulostavat enimmäkseen kuitenkin hienoilta.
Nuo konserttimallit ei käy tällaiseen kevyeen tanssimusiikkihommaan äänensä eikä painonsa puolesta. Muuten ihan kivoja vehkeitä.
Sitten yksi musettehaitari oli kanssa ihan kiva, merkistä en saanut selvää mutta rekisterit siellä kahvan takana sellaisilla vivuilla ja näppäimet kaikki valkoisia :D ei ollut casotto mutta kuulosti hirveän hyvältä.
Äitini uudella miehellä on näitä saksan vehkeitä majestic vai mikä se on (ei se soittaa osaa) ja siitä täytyy sanoa, että aika huono. Hirveän jäykkä näppäimistö (muovia koneistossa aika lailla) ja äänipuoli melkoisen karmea sekä ilmankulutus järkyttävä. Mistä tulikin mieleen vielä yksi, erään tutun Taskula. Se on vissiin nykyään jo huollettu mutta aiemmin sai pumpata palkeita olan takaa ja karmea soittaa.
Noista omista tuo Ramses on ollut oikein mukava soitettava ja verrattuna nyt noihin muihin, ihan laatupeli. Näitä on vissiin haukuttu jossain piireissä kovastikin mutta itse ole ollut tyytyväinen ja onhan se jo 19 vuotta minulla ollut. Nyt täytyy viedä taas huoltoon (7 vuotta sitten viimeksi). Tämähän on vissiin aika läheistä sukua Guerrini tuotteille ja edelleen olen sitä mieltä, että laadukas vehje.
Menghinin kanssa en ole 15 vuoden aikana oikein päässyt sinuiksi. Periaatteessa ihan jees mutta suora 4äk äänimaailma ei miellytä minua ja näppäimistön vaste on löysempi kuin mitä tykkäisin. Sillehän pystyisi tekemään tietysti jotain mutta miksi, kun ei se kokonaisuutena oikein miellytä. Soittaahan sillä, mutta ei tunnu omalle. Näistä syistä olen sitä yrittänyt aina silloin tällöin saada kaupaksi, jostain syystä onnistumatta. :o
Joskus keikoilla olen kuullut kommentteja, että "osta kunnon haitari, vaikka bugari". Minun mielestäni nyt näiden kokemuksien perusteella en kyllä merkin perusteella lähde vaihtamaan vaan pitää olla muutakin näyttöä kuin tunnettu nimi. Tähän mennessä ei vielä minun käyttöön parempilaatuista yksilöä ole sattunut.
Olisiko laatu kuitenkin yksilöllistä ja vähän soittajasta riippuen subjektiivista. ::)
Lainaus käyttäjältä: TAA - 18-02-2009, 00:25:02
Kun puhutaan soittimen laadusta, tulee itselle mieleen kolme seikkaa mihin pitää kiinnittää huomiota teknisten ominaisuuksien lisäksi:
Äänten syttyminen
..
Soittimen tiiveys
..
Äänen sointi ja voimakkuus
..
Jos olet näihin tyytyväinen, soitin on sinulle sopivan laadukas. :)
Kaksi ensimmäistä ovat teknisiä ominaisuuksia. Äänten syttymiseen vaikuttaa hyvin paljon mm. kielen profiili ja intonointi. Soittimen tiiveys on mielestäni myös tekninen ominaisuus siinä mielessä, että jos jokin kohta on tehty huonosti, niin voi tulla vuoto. Siellä italian tehtaillakin paikkailtiin ihan uusia soittimia, kun vuosivat vääristä kohdista.. No sen siitä saa, kun jyrsimen terä menee millin vikaan...
Tuo 6-rivinen kouvolan peli on ilmeisesti Cassotto 6, joka on muistaakseni julkaistu siinä 1984 huitteilla... En muista tarkkaan, vaikka juuri vähän aikaan sitten sen tiedon etsin.
Tuosta humppahanuristin pitkästä kirjoituksesta tuli mieleen, että olisi aivan älyttömän hieno asia, jos riittäisi voimavarat harmonikkojen testaamiseen ja luokitteluun. Vähän niin kuin jossain Tekniikan Maailmassa testataan autoja. Pitäisi miettiä testikriteereitä ja testata soittimia kun ne ovat uusia ja kun ne ovat olleet käytössä esim. vuoden. tai 1000 tuntia. Sitten pitäisi testaajien olla oikeastaan soiton ammattilaisia ja mukana henkilö, joka ymmärtää tekniikan päälle.
Laatu ei ole subjektiivinen asia. On hyvää, on huonoa, on älyttömän hyvää ja jotain ihan muuta. Harmonikan tekniset asiat ovat ei-subjektiivinen asia, sillä jokainen ammattilainen ymmärtää jos on jokin valmistusvirhe tai jokin selvästi huono ratkaisu (tai ainakin pitäisi tietää). Näkökulmat tulevat siinä kohtaan, missä asiakas päättää, että hänelle riittää tämänlainen soitin tai vaihtoehtoisesti asiakas päättää, että viritetäänkö soitinta vai ei.
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 19-02-2009, 22:00:17
Laatu ei ole subjektiivinen asia. On hyvää, on huonoa, on älyttömän hyvää ja jotain ihan muuta. Harmonikan tekniset asiat ovat ei-subjektiivinen asia, sillä jokainen ammattilainen ymmärtää jos on jokin valmistusvirhe tai jokin selvästi huono ratkaisu (tai ainakin pitäisi tietää). Näkökulmat tulevat siinä kohtaan, missä asiakas päättää, että hänelle riittää tämänlainen soitin tai vaihtoehtoisesti asiakas päättää, että viritetäänkö soitinta vai ei.
Niin no joo, piti tarkoittaa lähelle tuota. Tekninen laatu ei ole subjektiivista, tai sen ei pitäisi olla.
Monesti siitä vaan tulee, kun ihminen jostain syystä on laumaeläin ja joku sanoo "totuuden" niin muut sitä seuraa.
Tulee juurikin mieleen nämä tietyt merkkijutut ja niiden nimeen vannominen. Silloin ei teknisillä laatuseikoilla ole juuri merkitystä.
Mutta joo, samoilla linjoilla kuitenkin ollaan.
Mielikuvathan ne jylläävät! Markkinajohtaja on "aina se paras" vaikka ei olisikaan. Luonnollisesti oikea tekninen laatu on kaikkein tärkein; eli on tehty viimeisen päälle laadukasta työtä. Monen hanuristin laatumielikuva kuitenkin ratkaisee tulevan "soittajanalun" hanurimerkin valinnan. Jospa "Viljo Accordion" tuo markkinoille laadukkaan pelin! ;)
Lainaus käyttäjältä: olli - 20-02-2009, 16:06:08
Mielikuvathan ne jylläävät! Markkinajohtaja on "aina se paras" vaikka ei olisikaan. Luonnollisesti oikea tekninen laatu on kaikkein tärkein; eli on tehty viimeisen päälle laadukasta työtä. Monen hanuristin laatumielikuva kuitenkin ratkaisee tulevan "soittajanalun" hanurimerkin valinnan. Jospa "Viljo Accordion" tuo markkinoille laadukkaan pelin! ;)
Haudoin tuota Viljo Accordion(s) sanaa muuten pari vuotta. Kuukautta ennen lomakkeiden täyttöä päädyin tähän Harmonikan huolto ja restaurointi -nimeen.
Kannattaa muuten lukea ensi keskiviikon Turun Sanomat. Siinä on Treffi-liite, jossa on miltei aukeaman juttu minusta. Kansikuvakin otettiin... Siinä on vähän sellaisia uutisia, mitä on noteerattu seuraavassa Hanuri-lehdessä sekä vähän laajemmin käsittelen seuraavassa blogitekstissä... Laatu saa uuden merkityksen tulevaisuudessa 8)
Jatkan vielä vähäsen...
Olen ottanut Vapaalehdykässä hyvin puolueettoman linjan, mitä tulee harmonikan valintaan. (ks. http://www.vapaalehdykka.net/?k=musiikkikoulu/soittimen_k%C3%A4ytt%C3%B6&sivu=l%C3%B6yd%C3%A4_soittimesi (http://www.vapaalehdykka.net/?k=musiikkikoulu/soittimen_k%C3%A4ytt%C3%B6&sivu=l%C3%B6yd%C3%A4_soittimesi)) Ehdottoman ensisijainen asia on unohtaa merkit ja mallinimitykset äänikertojen määrä ja hinta. Soitin kannattaa ostaa siten, että asettaa sen tekniset ominaisuudet, koon, painon, hinnan ja tuon tuollaiset asiat omien tarpeiden mukaiseksi. Laatu vaan pruukaa maksaa. Täytyy olla tarkka varsinkin jokamiehen markkinoilla, joissa kesivertosoittimenkin hinta saattaa olla hyvin yläkanttiin.
Tuli mieleen termi "hyvä hinta-laatusuhde". Se jos mikään on subjektiivinen käsite. Mikä on se hyvä suhde hinnan ja laadun yhteydessä? Sitä ei voi mitenkään absoluuttisesti määritellä. Entisenä markkinoinnin ammattilaisena ja yrityskouluttajana tähän termiin törmäsi jatkuvasti. Tämä suhde on täysin arvijoidasta itsesä kiinni. Joku hinta/laatu on toiselle toinen kuin toiselle. Kun ei ole määritelty kriteerejä, on suhde mielikuvista kiinni.
Kirjoitan lyhuesti mitä sana "laatu" tarkoittaan laatukriteeristössä siis esim laatujärjestelmissä.
Laatu on tuotteen tai palvelun kyky vastata asiakkaan vaatimuksiin.
Siis ts. jos menette vaikkapa halpahalliin ja haluatte ostaa jotain tuotetta edullisesti ja jälkeenpäin moititte sitä laaduttomaksi niin tuon laatukriteeristön mukaan näin asia ei ole.
Tässä tapauksessa hinta oli se laadun mittari ja jos tuote oli edullinen niin se on laadukas!
Näissä soittimissa on ihan sama asia kuin missä tahansa tuotteessa, laatua mitataan juuri sillä mittarilla jonka asiakas asettaa tuotteelle.
Edullinen on laadukas jos se on edullinen. Jos tuote vastaa teknisesti sitä mitä asiakas on sille asettanut niin siltä kannalta se on myös laadukas jne.
On eri asia puhua tuotteen ominaisuuksista kuin laadusta, laadusta puhuttaessa pitää aina muistaa mitä krtiteerejä tai mittareita sille on asiakas laittanut ja vastaako ne sitä. Jos mittareita tai vaatimuksia ei ole ollut niin sitten saa vain ominaisuuksiltaan eritasoisia juttuja tai tuotteita muttei laaduttomia. Laatu on sitä mitä me vaadimme!
Tämän vuoksi ei ole ihan sama asia puhua soittimien laadusta samaan aikaan kun verrataan niiden ominaisuuksia, sillä kaikile ominaisuuksille on olemassa oma vaatimuksensa ja pitäisi näin ollen tarkastella vastaako nuo ominaisuudet niille asetettuja vaatimuksia.
Olen JLS:n kanssa samoilla linjoilla. Teknisissä tuotteissa voidaan määritellä mitattava laatu. Niin hanureissakin, mutta vain teknisissä asioissa. Esimerkiksi kielten kestävyys, vireessä pysyminen, palkeiden kestävyys, siis kaikki teknisesti mitattavat asiat. Äänen laatu on mitä subjektiivisin asia. Voisi verrata siihen: kun kauneus on katsojan silmissä, ääni on kuulijan korvassa!
Tuon JLS:n kuvauksen perusteella en ainakaan minä aio vaihtaa sanan 'laatu' merkityssisältöä. Kansanomaisesti laadulla yleensä ymmärretään hyvin suunniteltua ja valmistettua ja kestävää tuotetta.
PS. Vaikka jokin tuote ei ominaisuuksiltaan olisikaan itselle juuri sopiva laadun voi silti tunnistaa.
En nyt oikein pysty sisäistämään tuota Riston "kansanomaista" ja "yleistä" määritystä sanalle laatu. Yhdyn tuohon JLS:n näkemykseen laadusta.
Mitä tekemistä tuotteen ominaisuudella "kestävyys" ja laadulla on keskenään?
Voidaanko esim Fazerin ruisleipää pitää laadukkaampana kuin lähileipomossa tuotettua ruisleipää, koska Fazerin ruisleivässä on lisäaineita, joilla ruisleipä saadaan säilymään pidempään. Itse pidän usein lähileipomon ruisleipää maukkaampana ja siten laadukkaampana, mikäli sen hinta on minulle sopiva. Ymmärrän kyllä, että joku laittaa leivän säilymisen etusijalle, jotta voisi järsiä viikon sitä leipää.
Onko 2 tuntia kestävä kirkkokonsertti laadukkaampi kuin 4 min kestävä musiikkiesitys. Onko musiikkiesitys laadukkaampi, mikäli se taltioidaan digtaalisesti videolle esitettäväksi 100 vuoden päästä uudelleen? Saadaanko grilliltä ostetusta hampurilaisesta laadukas lisäämällä siihen säilöntäaineita, jotta se säilyisi viikon?
Mitä sanoilla "hyvin suunniteltu ja valmistettu" on tekemistä asiakkaan näkökulmasta katsottuna sanan "laatu" kanssa? Kun en ole leipuri, niin mistä minä tiedän onko Fazerin ruisleipä tai lähileipomon ruisleivan suunnittelu tai valmistus laadukasta? Pitäisikö minun se tietää? Terveysasioissa luotan viranomaisiin ja valmistajan kanttavuusasiat ei minua asiakkaana kiinnosta. Onko 4 min. musiikkiesitys laadukkaampi kuulijalle, jos sen suunnitteluun ja valmistukseen on käytetty 80 tuntia 4 tunnin sijaan. Mistä minä kuulijana tiedän paljonko siihen on käytetty aikaa, minkälaiset ammattilaiset sitä on ollut suunnittelemassa? Mistä minä kuulijana tiedän miten hyvä musiikkiesitys tulee suunnitella tai valmistaa, jotta voisin luoda näkemyksen, oliko se laadukas vai eikä ollut? Saattaa olla, että 5-vuotias pikkupoika saattaa tulla ja vetäistä minulle kuulijana laadukkaampana pitämän esityksen kuin alan ammattilainen, koska minun odotukset esityksen suhteen ovat tällöin aivan toisenlaiset.
Laadun määrittelyssä on kyse siitä, vastaako minun kokemus asiakkaana tuotteesta tai palvelusta niitä odotuksia, joita minulla asiakkaana on ennen hankintaa tuotteen tai palvelun suhteen ollut. Tuote on laadukas, jos olen asiakkaana tyytyväinen tuotteeseen ja koen saaneeni rahoilleeni täyden vastineen. Edellä mainittu pitää sisällään juuri saman asian, minkä JLS kirjoitti. En tässä sen tarkemmin ala käymään läpi mistä asiakkaan odotukset tuotteelle muodostuvat, mutta pääsääntöisesti ne tuleva tuotteen markkinoinnista, imagosta, brändistä, yms tuoteen valmistajan viestinnästä, asiakkaan omista (minun)tarpeista ja muiden (kanssa käyttäjien) kokemuksista.
Lainaus käyttäjältä: C Griff - 23-02-2009, 16:10:46
Laadun määrittelyssä on kyse siitä, vastaako asiakkaan kokemus tuotteesta tai palvelusta niitä odotuksia, joita asiakkaalla on ennen hankintaa tuotteen tai palvelun suhteen ollut. Tuote on laadukas, jos asiakas on tyytyväinen ja kokee rahoilleen saaneen täyden vastineen. Edellä mainittu pitää sisällään juuri saman asian, minkä JLS kirjoitti. En tässä sen tarkemmin ala käymään läpi mistä asiakkaan odotukset tuotteelle muodostuvat, mutta pääsääntöisesti ne tuleva tuotteen markkinoinnista, imagosta, brändistä, asiakkaan tarpeista ja muiden kokemuksista.
Minä puolestani ymmärrän kumpaakin osapuolta tässä keskustelussa. Risto hakee ehkä hieman eri asiaa kestävyydellä kuin tuota pikaruokajuttua: mekaanisia laitteita on hankala verrata suunnittelultaan, toteutukseltaan ja toimivuudeltaan hampurilaiseen, jonka menekkiin vaikuttaa selvästi suurempi pohjatyö: brändäys. Miettikääs nyt jotain mäkkäriä tai heseä. Samaa huttuahan ne loppupeilssä on, mutta miten se on saatu brändättyä, vaikuttaa selvästi ostajakuntaan. Ja huom. mainostus tai mainostamattomuus on osa brändiä. Mainostuksella/markkinoinnilla puolestaan voidaan tehdä asiakkaille tarpeita (kuten vaikka facebook, joka ei mainosta vaan kaverit sanovat kavereille, että tuu säkin tänne). Brändi on lisäarvo tuotteelle, joka käsittää ihan kaiken: tuotteen, tuotenimen, palvelun, jopa myyjän vaatteet ovat osa brändiä - brändi on kokonaisuus. Haitarin mekaaniset asiat on vain yksi osa brändäystä toisin kuin hesen kerrosateria cheddar-juustolla..
Haitarihommissa olen sanonut, että unohtakaa hyvät ihmiset ne brändit vaan katsokaa tosiasioita. Hyvällä brändillä saattaa olla odotuksia matalampi tuotelaatu vaikka yksikään brändi ei muodostu ellei se lunasta lupauksiaan. Brändätty tuote voi olla siis kallis tai halpa. Pääasia on, että tuote vastaa törkeää lupausta ja asiakas on tyytyväinen (CocaCola, Nokia, Nokian renkaat, Lego, Pokemon...)
Lainaus käyttäjältä: C Griff - 23-02-2009, 16:10:46
.... Itse pidän usein lähileipomon ruisleipää maukkaampana ja siten laadukkaampana, mikäli sen hinta on minulle sopiva.
Hehe, tää oli aika hauska. Ollaan sitten ihan erilaisia ihmisiä, minulla makuhermot eivät vielä ole tulleet tietoisiksi kauppojen hinnoista. 8)
Lainaa
Ymmärrän kyllä, että joku laittaa leivän säilymisen etusijalle, jotta voisi järsiä viikon sitä leipää.
No joo, täähän on tietysti ihan sama asia kuin vaikkapa auto, joka alkaa hajoata käsiin heti takuuajan päätyttyä.
No, laatu-sanalla on monta merkitystä. Olin 80-luvulla hetken aikaa laatupäällikkönä elektroniikka-alan teollisuudessa. Kyllä teollisuudessa laadulla käsitettiin sitä, että tuotteille ja niiden valmistamisella asetetaan kriteerejä ja toleransseja, ja sitten seurataan ja ohjataan sitä että niissä pysytään. Tavoite ei koskaan ollut tehdä aina vain parempaa vaan tehdä juuri sitä mitä päätetään tehdä. Joku alan guru sitä vertasikin siihen että maantielläkin riittää että pysyy siinä kaistalla.
Mutta sitten on toki tämä tavanomainen käsitys laadusta tuotteen hyvyytenä, hyvinä ominaisuuksina. Molemmat käsitteet ovat valideja, ikävä kyllä käyttävät samaa sanaa.
Vastasin kirjoituksessa Riston esittämään väitteeseen "kansanomaisella" käsityksellä sanasta "Laatu" yleensä - en harmonikan tai muun teknisen tuotteen laadusta. Asiakas sen laadun määrittää, onko hän tyytyväinen hankintaansa. Laatua on kaikessa muussakin kuin vain jossakin teknisessä tuotteessa kuten palvelun laatu jne, joten jotain teknisiä ominaisuuksia ei voida laittaa laadun mittariksi. Huonolla palvelulla voidaan pilata hyvänkin teknisen tuotteen laatu asiakkaan silmissä (esim huollon puuttuminen).
Sitten voidaankin puhua aiheen otsikosta, teknisen tuotteen - Hamonikan laadusta. Klezbergin esiin tuoma näkemys on erittäin tärkeä valmistajan näkökulmasta katsottuna. Käyttäjän näkökulmasta katsottuna vain sillä on merkitystä kuinka tyytyväinen olen hankintaani - vastaako saamani tuote ennakko odotuksia ja siitä maksamaani hintaa. Klexbergin esittämää näkökulmaa peilatan voi ehkä löytää vastauksia kysymyksiin miksi esim. tuotannollinen harmikkojen valmistus on loppunut Suomesta ja miksi tämän päivän harmonikkavalmistajien tuottama ns. harmonikan laatu koetaan usein huonommaksi kuin muutama vuosikymmen sitten.
Edellä Viljo, TAA, Olli ja moni muu on jo esittänytkin monia tärkeitä laatukriterejä Harmonikalle.
Vertailtaessa harmonikkojen laatua keskenään ja käytettäessä laadun mittareina teknisiä ominaisuuksia, mielestäni eri tarkoituksiin suunniteltuja ja valmistettuja harmonikkoja ei tällöin tulisi vertailla keskenään. Esim konsertti-, melodiabasso-, Casotto-, Maestro-, kevyet keikka harmonikat, opetuskäyttöön suunnitellut harmonikat, lasten harmonikat, 30-lukua mukailevat uustuotantohanurit jne. Valmistajilla tuotetta suunniteltaessa on ollut selkeä kohderyhmä ja käyttäjäkunta, jota varten harmonikka on valmistettu, jolloin hanurimallissa on painotettu tiettyjä ominaisuuksia jonkun toisen ominaisuuden kustannuksella. Usein tämä näkökohta on päässyt hämärtymään harmonikan myyntiverkoston asiantuntemattomuudesta johtuen, jolloin asiakkaalle ei olla osattu myydä hänen haluaansa tuotetta. (Ehkä sen sijaan, että olisi tilattu sopiva hanuri valmistajalta, onkin myyty hanuri pois sieltä kaupan hyllystä, vaikkei se olisi sopinut asiakkaan käyttötarkoitukseen ollenkaan, jolloin asiakkaan kokema laatu ei varmasti vastaa muiden käyttäjien kokemaa laatua samasta tuotteesta).
Kyllä myös harmonikoissa laatu käsitteessä tulee olla mukana tuotteen hinta. Ihan niin kuin esim lehdet pisteyttävät autoja, jolloin auton hankintahinta vaikuttaa asiaan.
Kestävyydellä voidaan ajatella Harmonikan käyttöikää. Mielestäni tällöin on tärkeämpää, että valmistaja / myyntiverkosto voivat tarjota asiakkaalle ammattinsa osaavan huolto-, korjaus-, ja varaosapalvelun kohtuullisesti saataville sen sijaan, että harmonikka olisi valmistettu kestämään seuraavat 100 vuotta ilman huoltoa ja osien uusimista. Huoltopalvelu on olennainen osa Harmonikan laatua. (Ikuisesti kestävien harmonikkojen valmistajien tulevaisuus ei useinkaan ole ollut kovin ruusuinen.)
Lainaus käyttäjältä: risto - 24-02-2009, 01:23:59
Lainaus käyttäjältä: C Griff - 23-02-2009, 16:10:46
.... Itse pidän usein lähileipomon ruisleipää maukkaampana ja siten laadukkaampana, mikäli sen hinta on minulle sopiva.
Hehe, tää oli aika hauska. Ollaan sitten ihan erilaisia ihmisiä, minulla makuhermot eivät vielä ole tulleet tietoisiksi kauppojen hinnoista. 8)
Minkä tuotteen Risto on ostanut vaikkei hinta ole ollut sinulle sopiva? Olisi mukava tietää, kun en ennen sellaiseen kaupankäyntiin ole tyrmännyt. Jos tiedät miten sellainen temppu tehdään, sulla olisi varmaan kovaa kysyntää vierailevana luennoitsijana Harwardin yliopistossa markkinointipuolella. Tienais tosi hyvin. Voisit kirjoittaa pari oppikirjaakin asiasta, niin voisit sen jälkeen vain kysellä, että mistäs näitä euroja oikein tulee. Heti ostaisin yhden... yhden ostaisin.
Lainaus käyttäjältä: C Griff - 24-02-2009, 14:37:24
Vastasin kirjoituksessa Riston esittämään väitteeseen "kansanomaisella" käsityksellä sanasta "Laatu" yleensä - en harmonikan tai muun teknisen tuotteen laadusta. Asiakas sen laadun määrittää, onko hän tyytyväinen hankintaansa. Laatua on kaikessa muussakin kuin vain jossakin teknisessä tuotteessa kuten palvelun laatu jne, joten jotain teknisiä ominaisuuksia ei voida laittaa laadun mittariksi. Huonolla palvelulla voidaan pilata hyvänkin teknisen tuotteen laatu asiakkaan silmissä (esim huollon puuttuminen).
Jos tuo oli minulle tarkoitettu, niin ei sitä noin ahtaasti pidä tulkita. Kyllä tuo sama malli pätee kaikkeen tuotantoon, myös palveluihin. Kriteerien ei tarvitse olla teknisiä, kunhan ne ovat mitattavissa. Kaikenlainen asiakastyytyväisyys mahtuu haluttaessa tuon, tuottajan näkökulmasta katsotun, laatukäsityksen sisään. Ratkaisevaa on sitten, miten tuottaja itselleen laatukriteerit asettaa. Kriteereinä voivat olla esim. kuinka iso osa myydyistä kappaleista päätyy huoltoon tai tuotteiden huollossa viipymisaikoja.
Niin, siis ilmeisesti nyt viitataan jo noihin laatujärjestelmiin.
Niissähän laatua on se, että pysytään tietyissä rajoissa mitkä on määritelty. Saa siis olla tietty prosentti huonoa ja tietty prosentti hyvää.
Laatujärjestelmä ei siis takaa mahdollisimman hyvää laatua vaan tasaisen laadun, vaikka siis huononkin. Siis tasalaatuinen.
Yleensä kuitenkin taidetaan puhekielessä tarkoittaa mahdollisimman hyvälaatuista mutta sekin tarvitsee sinällään kriteerit, että mihin verrataan.
Lainaus käyttäjältä: humppahanuristi - 24-02-2009, 16:11:08
Niin, siis ilmeisesti nyt viitataan jo noihin laatujärjestelmiin.
Niissähän laatua on se, että pysytään tietyissä rajoissa mitkä on määritelty. Saa siis olla tietty prosentti huonoa ja tietty prosentti hyvää.
Laatujärjestelmä ei siis takaa mahdollisimman hyvää laatua vaan tasaisen laadun, vaikka siis huononkin. Siis tasalaatuinen.
Kyllähän se laatujärjestelmä, jos toimii, takaa sen laadun mitä on päätetty tehdä, ja sehän voi olla hyvinkin hyvä. "Mahdollisimman hyvä" on vain aika hankala tavoite, koska aina voi parantaa jos ei tarvitse kustannuksista välittää. Taito on sitten siinä mihin ne tavoitteet asettaa, ja siinä tarvitaan tajua asiakaskunnan odotuksista.
Seuraavan kerran kun menette testailemaan haitareita niin testatkaa myyjää. Mitkä teesit myyjällä on, jotta hän pystyy sanomaan kokeiltavan soittimen olevan laadukas. Itse asiassa nyt haitariristeilyllä ajattelin kokeilla tuota Paappasen uutta myynituotetta Beltunaa, jossa on tämä T-cassottokammio . Soundi on kuulemieni juttujen perusteella normaalia cassottoa huomattavasti erilainen, joten pakkohan se on testata, vaikka ostaa en aio. Seuraavan oman soittimen meinaan rakennan itse...
Lainaus käyttäjältä: C Griff - 24-02-2009, 14:37:24
tuotannollinen harmikkojen valmistus on loppunut Suomesta.
Tämä varmaan johtuu siitä, että ei ole tekiöitä.
Myöskään ei ole sitä tietämystä enään jolla pystyisi organisoimaan tuotannollisen valmistuksen sekä valmistus kustannukset ovat aika korkeat.
Ennen kaikkea ongelma on tekiöitten puutuminen, suurin osa Suomalaisen harmonikan valmistamisen mestareista on toisilla laitumilla.
Nykypäivänä yksittäiset haitarin valmistajat voidaan laskea yhden käden sormilla Suomessa. Tarkoitan tällä sitä jotka tekevät ammatikseen ja elävät sillä.
Laatu on sitä mitä itse pidät laadukkaana.
Kokonaisuus on kuitenkin varmaan yksi tärkeimmistä laadun mittaajista.
Aaro
Lainaus käyttäjältä: klezberg - 24-02-2009, 13:53:49
.... Kyllä teollisuudessa laadulla käsitettiin sitä, että tuotteille ja niiden valmistamisella asetetaan kriteerejä ja toleransseja, ja sitten seurataan ja ohjataan sitä että niissä pysytään.
Juuri näin, ja tämä johtaa myös esimerkiksi siihen että laatu ei muutu, jos tuotteen hinta muuttuu, sanotaan vaikkapa valuuttakurssien muutosten myötä. Valmistajan laadulla on silloin vain eri hinta.
Jos laadusta puhutaan hintaan suhteutettuna, tällehän on olemassa toinen käsite, jonka Viljo jo mainitsi, eli 'hinta-laatusuhde'. Itse aion edelleen käyttää termiä 'hinta-laatusuhde' ja laadulla aion edelleen tarkoittaa "hyvin suunniteltua ja valmistettua ja kestävää tuotetta". Käyttäköön kukin ihan mitä lystää muita merkityssisältöjä, tämä vanha käsitys sopii minulle ja varmasti tulen ymmärretyksi. Jos sanaa 'laatu' ruvetaan käyttämään hintaan suhteutettuna, pitäisi sitten absoluuttista laatua tarkoittavalle merkitykselle keksiä kokonaan uusi sana.
Lainaus käyttäjältä: humppahanuristi - 24-02-2009, 16:11:08
Yleensä kuitenkin taidetaan puhekielessä tarkoittaa mahdollisimman hyvälaatuista mutta sekin tarvitsee sinällään kriteerit, että mihin verrataan.
Minusta ihmisillä on luontainen taipumus verrata tuotetta jonkinlaiseen ideaalituotteeseen - jota ei tietenkään ole edes olemassakaan - ja jos hän kokee, että tuote lähestyy tätä ideaalia, hän vaistomaisesti sanoo tuotetta laadukkaaksi. Hintaa suhteuttaminen tapahtuu vasta kun katsotaan hintalappua.
Edit: Ja jos budjetti ei kestä, otetaan tietoisesti se vähän
huonompilaatuinen, joka maksaa vähemmän. Ei sitä kuitenkaan ruveta väittämään hyvälaatuiseksi kun oli halvempi. Tämä siis ihan taviksen elämästä.
PS. Laadun arvioimiseen vaaditaan myös jonkinlaista pätevyyttä. Jos laatu on jokaisen omassa silmässä ei käsitteellä laatu ole enää mitään merkitystä, kun kuka tahansa pölkkypää arvio laatua omien kriteeriensä mukaan, omaan kukkaroonsa verraten.
PPS. Oli meidänkin firmassa laatujärjestelmä ja ennen muuta se tarkoitti valtavaa määrää dokumentteja joka saamarin asiasta.
On ilmeisen vaikeaa saada yhteistä näkemystä sanalle "laatu", kun ymmärrämme erillä tavalla sanan "tuote". Usein käsitetään tuotteeksi jokin fyysinen / tekninen laite. Tekninen laite on osa tuotetta. Tuotteita ovat myös palvelut esim: sairaanhoito, lomamatka, konsertti, radio- tai TV-ohjelma, joihin ei sisälly mitään teknistä laitetta. Teknisen laitteen osalta tuote taasen muodostuu sekä itse laitteesta että siihen kuuluvasta palvelusta. Palveluita tällöin ovat esim myynti, toimitus, ylläpito ja huolto. Näistä yhdessä muodostuu tuote, mitä asiakas tarvitsee. Esim. yksikään auto ei voi olla Suomessa laadukas, jos siltä puuttuu myynti-, huolto- ja varaosapalvelu, mikä on edellytyksenä auton käytölle. Tällöin osa auton laatua on myös näiden palveluiden laatu.
Riston väittämä "jos budjetti ei kestä otetaan vähän huonompi laatuinen, joka maksaa vähemmän. Ei sitä kuitenkaan ruveta väittämään hyvälaatuiseksi kun se oli halvempi" ei yleistettynä pidä paikaansa. Suomalaiselle asiakkaalle Suomen käyttöolosuhteissa 35 tonnia maksava Toyota Avensis on laadultaan huomattavasti parempi kuin 200 tonnia maksava englantilainen Luxusauto. Avensiksen laatu on parempi ja erittäin hyvä - se on vain kansanauto eikä luxus auto. Autoja molemmat - niiden ominaisuudet poikkeavat. Ei Avensiksen laatua huononna Luxusauton hinta.
Laatu sanan absoluuttista määritystä on turha etsiä mistään muusta kuin asiakastyytyväisyydestä.
Laatujärjestelmät ovat valmistajien työkaluja, joilla pyritään haluttuun tasaiseen laatuun, millä pyritään takamaan se, että laatu vastaa asiakkaan odotuksia. Se minkä tasoista laatua kukin yritys haluaa tuottaa on taasen osa yrityksen liiketoimintasuunnitelmaa, missä valitaan mihin käyttötarkoitukseen ja asiakasryhmälle halutaan tuotetta myytävän. Vain tällä tavoin yritys kykenee suunnittelemaan ja valmistamaan tuotteen markkinoille kilpailukykyiseen hintaan kannattavasti turvaten yrityksen menestymisen. Mikäli yritys on onnistunut liiketoimintasuunnitelman toteuttamisessa on tuote suunniteltu ja valmistettu hyvin.
Yhden euron maksava kiinalainen mittarulla on laadukas, vaikkei se kestä kuin hetken harrastuskäytössä ja mittatarkkuus ei vastaa kalliin mittarullan tarkkuuta, mutta se riittää tyydyttämään monen käyttäjän kertaluontoiset tarpeet. Tällöin laadultaan se ei ole huonompi kuin kallis ammattikäyttöön tarkoitettu mittarulla, vaan sen tekniset ominaisuudet ovat huonommat, mutta täysin riittävät siihen tarkoitukseen, mihin se on suunniteltu, valmistettu ja asiakas ostanut. Halppis mittarulla vastaa asiakkaan odotuksia laadun suhteen.
Siten laatua määritettäessä asiakkaan kokema laatu täytyy AINA suhteuttaa asiakkaan odotuksiin tuotteen laadusta. Asiakkaan odotukset vs asiakkaan kokema laatu antavat mittarin tuotteen laadusta.
Viljo voisi muuttaa tämän aiheen otsikoksi "Hyvän Harmonikan ominaisuudet", niin puhuttaisiin samoista asioista.
Hmm...
Millastas eturistiriitaa tulee laadussa asiakkaan näkökulmasta, jos asiakas on katsomassa venettä (tai haitaria) mutta hintapyyntö on asiakkaan tavoittelemattomissa. Esim. 100 000 euron moottorivene on aika iso. Asiakas päättää olla ostamatta, mutta sanoo myyjälle "hieno ja laadukas vene, mutta liian kallis minulle"... Eikös asiakas ole tällöin niin sanotusti tunnistanut laadun, mikä ei ole suhteessa veneen hintaan?? Kaupat vaan jäi tekemättä ja vene odottaa seuraavaa asiakasta.
Niin, tuossa tulee just esiin se harhaanjohtava ajatus laadusta. Siitä 100 000 euron veneestä käyttäisin nimitystä Luxusjahti tai -vene. Se on kooltaan suuri, hieno ja erittäin hyvin varusteltu, jollaisen varmaan itsekukin haluaisi omistaa. Mutta sen laatua arvioidessa täytyisi tutustua samassa luxusluokassa kilpailevien veneiden laatuun, miltä pohjalta voisi alkaa muodostaa käsitystä sen laadusta, kuten varmaan tosiostajat tekevätkin ostopäätöstä tehdessään. Ehkei sen veneen valmistaja ole ajatellut ainakaan minua potentiaaliseksi asiakkaakseen sitä suunnitellessaan ja tehdessään muutoin kuin ehkä ajatuksella, että siinä "se köyhä kuolaa veneen perään". Eli en minä vielä siitä laatua tunnistanut vaan pelkästään sellaista luxusta millä voisi saada naapurit kateelliseksi. Varmaan pitäis vetää se joksikin aikaa pihalle seisomaan, että huomaisivat.
Se on nyt aivan turha inttää laadulle sitä yhtä merkitystä. Kuten sanoin heti alussa, itse aion pitää kiinni vanhasta kansanomaisesta käsityksestä, joka on vanhempi kuin mitkään laatujärjestelmät. Kun laadun käsitteestä ollaan muutenkin hyvin erimielisiä asia ei varmasti tule täällä selvitetyksi. Tässä mitä wikissä laadusta ja sanan eri merkitysisällöistä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Laatu
Emmäny käsitä miten tuosta voi mitään vääntöä saada aikaan, sama kuin joku joka juo piimää alkais väittämään että se on parempaa kuin maito, koska se on pitemmälle jalostunut.
Noku nuo jotkut diskantin isommista kielistä ei syty niin herkästi kuin muut. Niin voikos niitä jotenkin herkistää?
Jos kieli on ns. huonoa laatua ja koneellisesti jätetty paksuksi (venäläinen), ei se syty niin herkästi. Silloin voi viilata kieltä ohuemmaksi jolloin massa pienenee, mutta on muistettava viilata tasaisesti että vire pysyy kohdilla. Eikä liian ohueksi voi viilata, silloin kieli ei enää soi kunnolla ja/tai katkeaa helposti. Tämä nyt enemmänki pienille kielille sopiva neuvo. Isommissa kielissä ei paksuudella taida olla syttymiseen juurikaan merkitystä.
Kielihän tulee aina hieman ulos aukosta ollessaan "lepotilassa". Jossain halvoissa kielissä näkee että ovat liian auki ja näin vaatii enemmän ilmaa syttyäkseen. Voi varovasti koittaa taivuttaa kieltä enemmän kiinni.
Jos kielestä näkee että on liian pieni kielilaatan reikään, voi reikää hieman koittaa pienentää lyömällä varovasti taltalla tai pistepuikolla reiän viereen jolloin alumiini laajenee. Täytyy muistaa että tämä on peruuttamaton toimenpide jota itse en tekisi kuin ollessani 99% varma sen toimivuudesta kyseisessä tapauksessa.
Jaa, nämä nyt on tälläsiä itseoppineen ajatuksia. Jos kyse on arvokkaammasta pelistä, luulisin että siinä on silloin riittävän laadukkaat kielet joissa ylläolevat temput olisi tehty ja putsaamalla kielen saa sen toimimaan parhaimmalla mahdollisella tavalla juuri sille kielelle.
Nojjoo, tässä on kyseessä Hohner Riviera lll, että ei mikään kallis peli, mutta kohtuu laatuinen luulisin. Huollettu ja viritetty noin 4 vuotta sitten. En arvaa rueta metallia työstämään, mutta aukaisin kuitenkin, että jos nahkaläpät vuotaa. Eikös se haittaa syttymistä, jos ilmat pääsee karkuun. Noh, nahkat on aika hyvät, siis ainaki päälimmäiset, joskin muutama on millin- pari auki. Pitääkös ne olla kaikki tasan kiinni?
Noh, oletin tietysti että nahatkin on tarkistettu. Kyllä niillä on merkittävä vaikutus syttymiseen. Ei se parista millistä ole kiinni. Ehkä tuossa tapauksessa suurempi merkitys on sillä kuinka korkealle diskanttivarren läppä nousee välipohjasta. Minulla on yksi 1-rivinen jossa läpät aukesivat vain vähän, tällöin ilmavirta oli rajoittunutta ja isoimmat kielet eivät syttyneet kuin kovalla paineella. Tein säädöt ja muutokset jolla sain läpät aukeamaan enemmän ja soitin alkoi soimaan kirkkaammin ja kielet syttyy helpommin. Tämä ongelma voi tulla jos esim. vanhoihin peleihin joissa on läppään ollut liimattuna alunperin pelkkä nahka ja nyt myöhemmin lisätty paksu huopa väliin. Läppä ei aukeakaan enää niin paljon kuin aikaisemmin.
Ilmavuodot läppien, kielipenkkien ja kielien vahauksien välistä kannattaa myös tarkistaa. Joskus Hohnereissa jopa halkeaa kielipenkki ja vuotaa. Tätä ei huomaa jos mitään nappia painamatta soitin tuntuu kuitenkin tiiviiltä.