Tuo on erittäin ammattitaitoa vaativa alue, ja ammattitaidon lisäksi vielä
tarvitaan sävelkorvaa. Ennenvanhaan sanottiin että joltain oli `talvisodassa
nuottikorva paleltunut`- epäilen oliko sitä sitten koskaan ollutkaan.
Kaiken kaikkiaan varmasti tarvitaan näppäriä sormia ja nimenomaan sitä
rautaista ammattitaitoa.
Olisi siinä varmasti monellekin nuorelle hyvä mahis, - hanurin korjaajan/virittäjän ` kisällinä` hankkia hyvä työpaikka itseleen. Lieneekö avoinna noita `kisällin`vakansseja ? :-X ;)
Tässäpä oiva kirjoitus :o Itselleni sattui huutonetistä saksalainen Buttstädt, jossa oli kieliä irti ja palje suhisi. Sainpahan hyvän pelin sisuksien tutustumiseen. :D En kuitenkaan ruvennut korjaushommiin, kiinnitin vain pudonneet kielet maalarinteipillä, etteivät kolise kopassa. Myin sen sitten huutonetissä edelleen ;)
En omaa riittävästi tietoa enkä taitoa haitarin korjaamiseen, joten jätän kaiken ammattilaisille ;D
Tulipa tässä mieleen, että itselläkin noita hanureita on ollut vuosien varrella,- ensimmäinen Weltmeisteri, sitten venäläinen, olisko ollut ns.`turistihanuri`, sitten lienee ollut vuorossa toinen Weltmeisteri - saksalainen kumminkin, saksalainen Barcarole ja tämä nykyinen Kouvolan Casotto - siis ei Cassotto. Weltmeisterissä oli nappulaongelmia tämän tästä, aina joku irtosi, venäläinen piti kertakaikkiaan purkaa ja kääntää kielipenkit säälliseen järjestykseen - kumma miten joku voi soittaa nurinperistä hanuria. Kouvolalaista olen jonkin verran tutkinut, todennut
palkeet loistavakuntoisiksi, muutama (korkealla soiva kieli ei tahdo aina lähteä heti mukaan) ei haittaa normi soittoalueella mitään.
Tuota olen miettinyt, olisko noita rekisteriliuskoja/koneistoa mahdollista
öljytä ? Mielestäni alumiinien hankauksessa syntyy - ainakin pienessä määrin - jonkinlaista pölyä, töhnää joka kulkeutuessaan ilmavirtojen mukana saattanee aineuttaa noiden kielien värinään jotain haittoja.
Asiantuntevilla saattaa olla jokunen vinkki..........
ps. Ollilta sain kyllä postia, Kiitos ! Jostain syystä tuo pdf tiedosto ei minulla aukene, yritän kyllä vielä sinnikkäästi.
eikkajuhani :) ::)
Varsinkaan alumiiniosia ei öljytä.Kuivana ja puhtaina alumiiniliuskat toimivat parhaiten. Haitari ei ole traktori tai auto, joka tarvitsee koneöljyä.Tästä on kyllä ennenkin puhuttu.
Olin kuolla nauruun lukiessani Tuomon juttua tee se itse miehen korjaustarvikkeista sekä
ehdotetuista huoltotoimenpiteistä. Tällaiset tihutyön tekijät pitäisi laittaa kymmeneksi vuodeksi kuristushuoneeseen vedelle ja leivälle. Kyllä siinä tulee oikealle korjaajalle melkein itku tällaisen työnäytteen nähtyään ja mielellään hän delegoi tuunatun vehkeen seuraavalle korjaajalle.Varmaankin kotikorjaajan tarkoitus oli parempi kuin aikaansaannos. Paljon näkee näitä pilalle korjattuja soittopelejä, jotka on tervattu,mörjätty,öljytty,metalliosat tongeilla murjottu, puuosat lohkottu puukolla ja suurilla ruuveilla,vahat juoksutettu kieliin ja nahkoihin sekä kielet hiottu jollakin rälläkällä toimintakelvottomaksi, jolloin hiljaa ja kovaa soitettaessa kuuluu täysin eri ääni. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Lopuksi koko paketti on maalattu miranolilla ja palkeet liimattu raameistaan kiinni erikeeperillä haitarinpuoliskoihin, jolloin pelin saa auki vain sorkkaraudalla tai tynamentilla.Jos vanha vähän arvokkaampi antiikkiharmonikka alkaa hajota käsiin, on parempi että ei mene itse sitä ilman tietoa sorkkimaan.Kannattaa ajan kanssa etsiä ammattitaitoinen korjaaja sille ja varautua suuriinkin korjauskuluihin. Hyvin tehty työ nostaa soittimen arvoa ainakin remonttiin uhratun rahan verran ja joskus enemmänkin. Tästä surkuhupaisesta aiheesta saisi hyvän kirjan, jos laittaisi korjaajien ja keräilijöiden kokemukset tuhotuista haitareista yhteen.
Toivo
"iso tuubi silikonia"
Musta sikaflex ajaa oikein hyvin asiansa, kotikonsteissa. Ainakin on kestävää ja vedenpitävää, niin ja pitää ilmaa tarvittaessa. :)
Monta turilasta on nähty. Varmaan monta tulee tulevaisuudessakin vastaan.
Muistan isäukon sanoneen. "Harmonikka kunnostetaan, sitä ei huolleta, autoja huolletaan ja se on rasvasta ja paskasta hommaa."
Topin tekstiä oli kiva lukea, kiitos siitä.
Joo näköjään on ollut tarvikkeet valittuna varman päälle :D sillä mielellä että taatusti pitää . No se ollut varmaankin sitä aikaa kun noita on korjailtu , kun vahoja pelejä ei osattu arvostaa 60-70 luku on ollut varmaankin sitä aikaa kun näitä hienompia pelejä alkoi tavallinenkin kansa saada ostetuksi niin vanhoja pelejä lyötiin kuin vierasta sikaa ja ajateltiin että noilla ei enää mitään tee ja kyllä kai niitä vieläkin "korjaillaan kotikonstein" , mutta nykyään niitä taas osataan arvostaa niin noita korjauksia niistä löytyy vaikka minkälaista , hyvä tuo Tuomon juttu kyllä on ja kuvakin onkohan tuolla vielä pystyny soittamaankin tuon jälkeen hee on mahtanu lähtee melkoset soundit . Toivo voisi varmaan kokeneena kertoa mikä on pahin peli joka on vastaan tullut siis jonkun tee se itse miehen jäljiltä Viljokin on jotain kertonut löytäneensä harmonikkojen sisältä niitä korjatessaan en enää muista mitä ne oli mutta monenlaista yllätystä on löytynyt :D Ihmeellisintä minusta on tuo öljyn ja muun rasvan käyttö kun sitä tungetaan joka paikkaan luulisi että sen järkikin sanoo ettei puu metalli ja öljy tai muu rasva sovi soittimeen jonka pitää toimia herkästi , mut ei näy menevän järkeen :o .poikkikulma
Naurut varsinkin tuolle kuvalle :D :D
Siis joo - ei öljyä puuosien yhteyteen. Joissain liikkuvissa osissa käytetään puolikas pisara öljyä, mutta se on enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Italiassa kun olin töissä, niin sääntönä oli, ettei öljyä voi olla koskaan liikaa...
Parhaimmillaan olen ottanut harmonikasta pois lampaan villaa ja heinää. Juoksuhautojen hiekkaakin on vanhimmissa peleissä ollut normaaleista pölypalloista puhumattakaan.
Tässä minun kohdalleni sattunut bassokielipenkkiviritelmä, jossa selkeästi on menty riman alta. Kaiken lisäksi se oli vielä asenenttu 180 astetta vika asentoon. Peli tuli lahden suunnalta "soittokuntoisena".
Kielipenkin raaka-aineena rakennusvaneri, havupuutikut ja Eri Keeper, kielinä suttuiset venäläiset kielet ja taitaapa siellä kuvassa näkyä myös silikonia, jota vuosikymmenet puuvenettä hoitaneena en ole koskaan hyväksynyt käytettäväksi puun kanssa, enkä hyvksy vieläkään sillä materiaalit eivät sovi teknisesti yhteen silikoonin puuta syövyttävän koostumuksen takia.
Onpa tainnut olla niitä "moottorisahataiteilijoita" kyseinen rakentaja, joten lisättäköön se työkaluna vielä Pietrodeiron ansiokkaaseen työkalulistaan;-))
Johan
Mikä hyvä ??
On pieni ongelman poikanen casottoni bassonäppäimessä, se kun ei ihan aina tuo keskari hakeudu siihen c-n päähän, jossa on nykyisin vain pieni syvennys - hakemalla toki löytyy, mutta
tuossa soitellessa hieman jäis kaipaamaan jotain konkreettisempaa ´merkkiä .` Onko niissä edes alkuperäisenä olemassa esim. samanlaista `helmeä´kuten - e-ssä, höh, josta siitäkin se nyt puuttuu. Siis nehän näköjään tippuilevat, eli onkos helmiä myynnissä? Hanurinkorjaajilla ?? Millä keinolla nuo pitäisi istuttaa paikoilleen jotta pysyisi ?? :( :)
eikkajuhani
Öljystä puheen ollen... Paraikaa työpöydällä on Kouvolan hopeahäkki vuodelta -65 ja siinä on rekisterikoneisto täysin juntturassa - öljyn takia. Öljy + alumiinipöly + muu lika = ei näin. Ei todellakaan näin.
Tuota on kutsuttu myös "mörköbassoksi". Kyseessä on siis kaksi erillistä vipua (on ja off) ilmanapin vieressä. Tuo "erikoinen" ääni syntyy siitä, että kytkin tiputtaa sointubassovarret pois käytöstä perusbassoriveiltä. Näin totutusta äänestä jää kolme äänikertaa kuulematta. Sitä en nyt ulkoa muista, miten kytkimen käyttö vaikuttaa rekisterilistojen käyttöön. Ainakin kytkin kytkeytyy basson ylimpään koplariin.
Tuossa öljyämisessä tarvii olla järki tallella. Sitä ei laiteta miksikään kaikenkattavaksi kerrokseksi (jos laitetaan) vaan tarkoituksena on estää metallin kosketus metalliin. Jos se kerää pölyä tms. niin sitä on liikaa.
Mielestäni öljyä ei yksinkertaisesti työnnetä sinne harmonikan koneistoon! Jos harmonikassa on vika, se täytyy etsiä ja korjata, mitkään öljyt siinä ei auta - päinvastoin. Sillä vain tuhotaan hieno, arvokas soitin! Öljy ja harmonikka sopii yhtä hyvin yksiin kuin hillomunkki ja sipuli.
Heräsipä tässä kysymys, millä tavoin Kouvolan harmonikassa - 73, on kiinnitetty nuo bassonäppäimet ? Siis niihin lankavarsien päihin ? Onko irroitettavissa, kierteellä/liimattuna ??
Hyviä vinkkejä odottelen ! Olisi niin kätevä noita helmiä liimailla, jotka on tippuneet pois !!
:-\ :)
eikkajuhani
Bassonäppäimiin on porattu alapuolelta reiät, jonne varret on työnnetty.Ei niissä pitäisi olla liimaa, ei ainakaan kierteitä.Varret ovat silti tiukassa ja varren saa irti varovasti samaan aikaan vetäen ja pyörittäen edestataisin.Jos hommassa tarvitaan tonkeja, niin on syytä laittaa leukojen väliin paksua kangasta tai nahkaa, ettei tule tongin jälkiä. Vanhemmiten muovi (myös selluloidinäppäin) alkaa haurastua, joten pieni lohkeamisen vaarakin voi olla.
Toivo
Kiitos Toivo !
Tämä selvensi asiaa, nyt sitten varovasti nitkutellen niin eiköhän ne siitä. Pelkäsin että ne olisi jopa prässätty tuon muovinäppäimen sisään, ties vielä taivutettuna ja silloinhan ne lohkeais saman tien. ;) :)
eikkajuhani
Moro,
Jos Bassonnäppäimestä on helmi irronnu niin miksi itse näppäin tarvii ottaa itri ku liimaa vanhan tai vaikka uuden tilalle?
t. PaRisto (Kouvola 09-09-74)
Joop !
Tässähän tämä, kokeile, korjaa, ota uusiks juttu on käsillä !
Oikealla pikaliimalla `Wurth`tuota yritin, tein mielestäni oikein hyvät perustyöt, poistin vanhat töhryiset liimat/muovit poranterällä pyöritellen ja ai että tuli puhdasta ! Sitten`tippa`liimaa näppäimen päähän ja eiku uusi helmi, tikun nokassa - josa oli maalarinteippipala - liimaan istumaan ! Mutta hups jokainen noista kolmesta helmestä tuli ihan sameaksi, niinkuin rannassa riutuneen kalalan silmä ! Ja vielä ne painuivat ihan liian uppeluksiin, ei juuri sormella erota.
Tällaista kokeilua näillä, sanotaan että vahingosta viisastuu.... saa nähdä mitä seuraavaksi.
Vielä tuosta hanuri-imuroinnista; pistin normi-imurin litteään suuttimeen teipaten tavallisen mehupillin ja sehän peijakas toimi, kaikki pienetkin väliköt bassopuolen koneistosta onnistuin putsaamaan ihan helposti, vanupuikoilla loput.
ps. imurissa on syytä olla ylikuumenemis-virrankatkaisija, koska ei saa normi läpivirtausta ja kuumenee. :( ??? ;)
Jos mahdollista ostaa muutama bassopuolen helmi, niin, jos olis kahta eri kokoa, ostaisin molempia 4 kpl. Värin ei ole väliä. Alkaa 70 kymppisen äijän sormet vaatimaan kunnon tunnistettavuutta.
Vein Bugarini tänään ensimmäisen kerran viritettäväksi. Ostin pelin uutena vuoden 2010 alkupuolella. Harrastusmielessä soiteltua on tullut lähes päivittäin (ei kuitenkaan ihan joka päivä) 1-2 tuntia :D Tuli vaan mieleen, että nyt virittäjälle.
Samalla ajattelin käyttää myös tuon Titanon virittäjällä. Se on käytettynä hankittu. Fantasia kaipaisi perusteellisempaa huoltoa, joten se saa vielä odotella (rahoitusta) :D
Minkälaista aikaa kolleegat ehdottelevat virityksen tekoväleiksi - siis näin harrastelijasoitossa? Viisi vuotta, vähemmän vaiko jopa enemmän :D
Viisi vuotta alkaa olemaan kyllä jo maksimi huoltoväli, soittaa sitten tai ei. Harrastuskäytössäkin 3-vuotta on melko sopiva.
Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 31-08-2015, 16:33:35
Viisi vuotta alkaa olemaan kyllä jo maksimi huoltoväli, soittaa sitten tai ei. Harrastuskäytössäkin 3-vuotta on melko sopiva.
Kiitän - täytyy panna kalenteriin seuraava virityskäynti ;D
Hain juuri Bugarin virittäjältä 8) Kyllä soi hienosti - huonompikorvanenkin erottaa :D Samalla reissulla jätin Titaton virittäjälle - tuleepahan molemmat sitten kuntoon :P