Tällaisen ajatuksen sain tässä Pääsiäispyhinä - sairastellessa. Paljon näkee kuvia erilaisista hanurimalleista ja paljon on varmasti myös näkemättä.
Aika upeille näyttävät nuo Lassse Pihlajamaan nimellä varustetut, mutta onko niitä koskaan valmistettu suomessa ??
Siis ehdotuksia, mikä malli olisi mielestänne komein kotimaassa valmistettu hanuri, olisiko myös soinnillisesti ehdoton ykkönen ??
Olisiko tällainen äänestys joskus toteutettu ?? :) :) :D
eikkajuhani
Makuasia ;) Lasse Pihlajamaa-nimellä varustetut haitarit ovat italialaisen Piginin valmistamia. Lasse osallistui aikanaan suunnitteluun. :D Itse tykkään 1930-luvun peleistä. Kauneudesta en tiedä, mutta omistamani Kouvolan Kravatti (vm 1939) soi kauniisti :D
Olen Ollin kanssa samaa mieltä.Nykyhaitarit ei ole oikein minkään näköisiä.!920-30-luvuilla tehdyssä on silmänruokaa ja todellista kädentaitoa.Italialaiset,amerikkalaiset ja myös suo-
malaiset tehtaat tekivät todella koreita ja erivärisiä soittimia. Senpä tähden nämä hienot pelit ovat haluttuja keräilykohteita.Mitä minä tiedän keräilijöitä, niin aika harva huolii hyl-
lyynsä 1960-luvun jälkeen tehtyjä haitareita, paitsi soittopeliksi. Täytyy vain ihailla vanho-
jen pelien uskomattoman tarkasti tehtyjä monimutkaisia helmiäis- ja selluloidiupotuksia sekä hienosti kaiverrettuja kukkakoristeita, joissa kaiverrustaltta ei ole saanut lipsahtaa kertaakaan. Olen itse ollut kerran Ikaalisissa kaivertajan opissa. Hänkin myönsi, että joustavaa selluloidimuovia on paljon hankalampi kaivertaa ja varsinkin isoja esineitä, joita ei saa helpolla oikeaan kulmaan, vaan on itse taivuttava hankalaan työasentoon. Tästä kurs-
sista oli todella hyötyä, kun sai tietoa entisöintihommiin. Tietenkin on käytetty jonkin verran sabluunoita, mutta tuskin niitä ainakaan erilaisten pienten kukkamallisarjojen koristeluun
on kovin paljon käytetty, koska ainakin viipurilaisissa on alkupään peleissä paljon erilaisia
variaatioita samassakin mallissa teksteissä ja kukkakaiverruksissa.Koristeupotuksissa on
varmaankin käytetty enemmän sabluunoita samankokoisten kolojen aikaansaamiseen. Täl-
lainen työläs koristelutyö näkyi myös hinnoissa, mutta varmasti se lisäsi myös myyntiä.
Tietysti hienosti koristelluissa soittimissa oli laatua myös runkon sisällä puuosissa, koneis-
toissa ja kielissä. Jos tehtiin halpa soitin, niin ei sen koristeluunkaan uhrattu aikaa. Kravatti
on 1930-luvun peleistä loppujen lopuksi helpoimpia koristella.Viipurilainen kravatti oli niin pelkistetty, että se oli Soitintehtaan halvin malli. Itse olen päällystänyt parikin kravattia huonosti säilyneen ulkokuoren takia. Koristelutyössä tarvitaan vain viivoitin, kaiverrusveitsi, pieni viila, pora ja maalipensseli sekä maalia ja kasa eri kokoisia ja värisiä "timantteja". Lisäksi pitää olla tieto mitä tekee sekä vakaa käsi, ettei tarvitse ryhtyä uudelleen päällystyshommiin. Päällystämäni valkoinen Kouvolan pikku-kravatti on nähvänä Ikaalisissa museossa.Komein harmonikka, mitä olen nähnyt on Cooperativa L'Armonica Viljon galleriassa Coperativat kuva 38. Väreissä nähtynä luonnossa se on vielä hienompi.Tämän
mallinen Vesteriselle tehty peli on näytteillä Sysmän harmonikkamuseossa.
Toivo
Terve !
Jaa-a että komein Harmonikka jotkut vanhoista peleistä on tosi kauniita katsella sekä ääniltäänkin mutta kyllä minun ehdoton ykkönen mitä olen luonnossa nähnyt on Toivon omistama Viipurin Suomi Harmonikka Gallerian kuvissa heti ensimmäisen sivun oliko se nyt kuudes . Mielestäni se on kaunein Harmonikka minkä olen nähnyt ei liian koristeellinen mutta todella kaunis . Se on luonnollisen näköinen eikä siihen tarvita mitään lasihelmiä lisukkeeksi . No jokaisella on makunsa . Nyky Harmonikat on lähes kaikki saman näkösiä "laatikoita" heh ei niisä suuria eroja ole .
Varsinkin Kouvolan pelit ovat tyylipuhtaita, mistä hatunnosto tehtaalle.
Täytyy kyllä sanoa, että vielä ei ole tullut vastaan sellaista soitinta, mikä olisi yhdellä silmäyksellä ollut minun suosikkini. Siis sellainen herkku-herkku oikein. Ehkä lähimpänä nuo 1920-luvun puurunkoiset, joissa on uppokoristukset. Sen lisäksi, että ovat kauniisti tehtyjä, niin niissä on myös rungon mittasuhteet jotenkin kivat.
Itselläni tuo Kouvolan Casotto Hopeahäkillä 73, mielestäni siinä on nyt pari ominaisuutta joita en tarvitse. Tietämättä tällaista ominaisuutta noissa bassopuolen jutuissa, tuli hankinta-yllätyksenä tuo- `karhubasso,`minulle tarpeeton. Toinen oli nuo tehdasasennetut mikit, niitäkään tuskin tarvitsen. Sensijaan Casoton sointi on mielestäni miellyttävän pehmeä, ulkokuori taas lienee sellainen lähinnä ajaton.. Sitäkään en tiedä onko Kouvolassa tehty muun värisiä ja mallisia Casottoja...
eikkajuhani. ::)
Näyttää ihan "Vilin peliltä", systeemikään ei ole suomalainen :D No tämä oli vain huumorimielessä sanottu. Vilihän soitti kaikki mestaruutensa Kukkolan pelillä - sai aina tuliterän pelin kisoihin ;D
Taisi olla entisaikoina monillakin tapana laittaa palkeisiin nimi, vähintään nimikirjaimet. Eivät liene niinä aikoina ihan tehdaslähtöisiä ollleet.
Tuli tuolta 60 luvulta mieleen serkkupojan ensimmäinen ´Veltmeisteri`johon hän liimaili ikkunaliimanauhasta V V, ihan kuin Vili Vesterinen, sattumoisin oli hänellä nuo nimikirjaimet samat. Niillä eväillä hänetkin sitten palkittiin hanurikisassa, enää en muista millä sijalla, mutta lautanen tuli...
eikkajuhani ::) ;)
Harmonikoista vielä , minnekä se pietrodeiron lähettämä kuva nyt hävisi siitä Vesterisen Harmonikasta olisin verrannut sitä Tauno Ylösen museossa olevaan Vesterisen Scandallimalliin joka on myös Kukkola ja Knit valmistama mutta siinä lukee diskanttinäppäinten viereisessä laudassa Vesterinen minulla on valokuvakin siitä oliko samaa mallia tämä toinenkin . Tosin Vesterisellä on noita Haitareita ollut niin monta että vaihtoi peliä kun paitaa joillakin on soittanut vain hyvin vähän , museossa oleva Cooperativa on todella hieno mutta siinäkään ei lue Vesterinen vaikka hän sillä kilpaili pohjoismaiden mestaruudesta .
Joo selvä kiitos pietrodeirolle selvennyksestä , aloin vaan katsomaan ja vertailemaan noita ei se ole tärkeää , vai semmoset opit on annettu heh no ihan uteliaisuuttani kysyn jotta menikö se oppi kaaliin :D noilla eväillä heh kyllä sitä on monen mutkan kautta itse kukin opetellu tuota soittamisen taitova hee , joillaki se tulee ihan luonnostaan mutta mukava taito se on kuitenki kun pääsee jyvälle, ja niihä sitä sanotahan että minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa , kai se pätee viä tänäki päivänä ::)
Nuottiöljyn käytöstä lienee monenlaisia juttuja, tosia sekä legendoja.
Itse olen sen verran kriittinen, etten soittele ainakaan muiden kuullen, enkä ryhdy myöskään mihinkään muuhunkaan tarkkaan hommaan.
Vanhat mestarit taisivat hoitaa joskus hommat melkoisessa laitamyötäsessä. Onko kellään tarkempaa tietoa?
Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 08-04-2013, 20:26:06
Nuottiöljyn käytöstä lienee monenlaisia juttuja, tosia sekä legendoja.
Itse olen sen verran kriittinen, etten soittele ainakaan muiden kuullen, enkä ryhdy myöskään mihinkään muuhunkaan tarkkaan hommaan.
Vanhat mestarit taisivat hoitaa joskus hommat melkoisessa laitamyötäsessä. Onko kellään tarkempaa tietoa?
Kertoipa isäpappani aikanaaan tosi jutun tuolta sotavuosilta. Vili oli samassa junanvaunussa missä isäni matkusti lomalle. Vili, kuten monet muutkin laitamyötäisesssä. Joku keksi että Vili soitappa, täällä olis hanuri siis jollakin oli joku pienehkö peli siellä matkassa, ja se lähti sylistä syliin kohti Viliä ja perille tullessa oli väärin päin, mutta sepä ei Viliä haitannut vaan soitti sitä sitten väärinpäin ja meni kuulemma hyvin. Sitten vili heitti `sirmakan´ ilmassa ympäri ja soitto jatkui katkeamatta...porukan lyödessä jaloin ja käsin tahtia.
eikkajuhani ::) :)
Hieman on juttu alkanut lipsua otsikon aiheesta;-)
Asiasta puhuttuna olen Toivon kanssa pitkälti samaa mieltä. Arvostan noita entisinä aikoina tehtyjä käsityötaidon mestarinäytteitä, kuten myös niiden tekijöitä. Nykyiset pelit eivät enää ole yhtä kiinnostavan näköisiä vaikka niissä kyllä joissakin on hillittyä tyyliä.
Selkeää suosikkia minulla ei ole nostaakseni sen muiden edelle. Pelin muodoilla ja ulkoisella olemuksella on kuitekin minulle melkoisesti merkitystä, joka valintatilanteessa kyllä vaikuttaa pelin muiden ominaisuukisien rinnalla päätöksentekoon.
Jokaisella meistä lienee omanlaisensa näkemys otsikon aiheeseen liittyen ja makuasioistahan ei tunnetusti voi kiistellä.
Johan
Että ei tämä jutustelu kuivuisi kokoon, kävin tuolla hanuriarkistossa ja täytyy sanoa, että kyllä vielä vuonna 2009 osattiin tehdä hienoja hanureita, esim. Perle d`Or Accordiola Crande Concerto, siis vuodelta 2009, Belgia !!?? Siinä hanuria minun makuuni.
Kotimaisista kyllä laittaisin ykköseksi Oy Harmonikka Kouvolan, Fantasia 55, on muuten tyyliä vielä tänä päivänäkin. Kannattaisi ottaa vielä tuo hanurimalli oikein tuotantoon, tavalla taikka toisella, se on upea. Ja vielä mestarihanuristien suunnittelema.
eikkajuhani :) ::) ;)
Saisiko Tekniikan Maailman tyyliin pisteet jokaisesta esitetystä hanurista:
Ulkonäkö
Äänenväri
- diskantti
- basso
Soitettavuus
Muut plussat ja miinukset
PS. Upeimmista hanureista pieni syrjähyppy upeimpiin harmonikan soittajiin.
Viola Turpeinen? Sylvia Polso? Eini Kotiranta? Mona-Lisa Malvalehto?
Tässä kuva Sylvistä.Hän oli ehkä kaikkien aikojen kaunein harmonikansoittaja, koska voitti
kauneuskilpailut 1930-luvun New Yorkissa. Sain tämän alkuperäisen kuvan häneltä itseltään
nimikirjoituksella 1991. Toisessa kuvassa on Viola ja Sylvia yhdessä. Kaunis soittaja Violakin nuorenpana oli. Tässä nyt puheenaihetta, kun on vähän vaisua keskustelua. Sylviasta vielä.
Hyvä soittaja hän oli, sillä hän oli saanut oppinsa Charles Magnantelta. Hän oli myös etevä kilpatanssija ja voitti Amerikan mestaruuksia tälläkin alalla. Lahjakas hän oli ja ennen kaikkea
täysiverinen suomalainen, joka osasi puhua ja kirjoittaa suomeksi, vaikka oli Amerikassa syntynyt. Myös nämä komeat New Yorkissa tehdyt Excelsiorit olivat aikoinaan monen harmo-
nikkatehtaan esikuvina. Näihin kaikkein hienoimpiin malleihin teki suomalainen Matti Söderlund parhaat kielisarjat, joista soittajat eivät halunneet luopua, vaan niitä siirrettiin myöhemmin uudempiin malleihin.Kaikkihan varmaan tiesivät, että Viola oli
Pietro Deiron paras oppilas.
Toivo
Kauniita ovat olleet harmonikkavirtuoosit :D On varmaan edesauttanut tuo ulkonäkökin esiintymistilaisuuksiin ;) No soittohan sen lopulta on ratkaissut eikä ulkonäkö! ;D
Pistipä `maniskamies´kovat vaatimuset pöytään... no niin pitikin ettei koko keskustelu kuihdu kokoon.
Tässäpä harrastelijana onkin paha sanoa noista eri harmonikoista ja nimenomaan niiden soitannollisista ominaisuuksista paljon mitään.
Tässä esitin omia näkemyksiäni siis ihan pelkästään esteettiseltä kannalta. En tosiaankaan tunne nimeksikään noiden mainitsemieni hanureiden ominaisuuksia. Ajatuksena kuitenkin, että esimerkiksi tuo Kouvolan Fantsia 55 on minun silmääni hivelevästi muotoiltu & väritetty. Ja
jos ominaisuuksia on kuin Kouvolan Casotoissa, niin on se mielestäni ihan hyvä ykkösehdokas..
Muuten samaa täytyy sanoa tuosta Sylvistä, kyllä kyllä... :) ::)
Lainaus käyttäjältä: olli - 24-04-2013, 14:29:27
Kauniita ovat olleet harmonikkavirtuoosit :D On varmaan edesauttanut tuo ulkonäkökin esiintymistilaisuuksiin ;) No soittohan sen lopulta on ratkaissut eikä ulkonäkö! ;D
Juu, kauniita ovat vaikkakin joillain virtuooseilla on pieniä alkukankeuksia,
kuten esim. vuoden 2006 kultaisessa harmonikassa: http://www.youtube.com/watch?v=yEzk_518c0U.
No, tää oli tätä perjaintai-illan huumaa ;)
Tulipahan tuossa mieleeni kun katselin noita Soitintehtaan ja Kouvolan gallerioita,tietääkö tai osaako kukaan sanoa montako erilaista mallia on Soitintehtaan Harmonikkoja olemassa , siis sellaisia joille on oma nimi ja sitten Kouvolan Harmonikkoja on vielä enemmän yritin niitä erotella eri malleja mutta multa meni ainakin pasmat jo sekasi , niin monta erilaista on ainakin Kouvollan malleja ihan alusta saakka . Soitintehtaan malleja laskin 10 erilaista en tiedä sitten kun ei ole tiedossa kaikille omaa nimitystä aika monta niitäkin on ja tekikö Soitintehdas pienempiä malleja , vaiko kaikki samankokoisia . Kouvolalla on vielä sitten niitä pienempiä pikkukravatteja nuolimallaja sekä myös pikkucasottoja filomenaa nostalgiaa ja vaikka mitä ja niitä vanhanaikasia kravattejakin on monenäköisiä,mistä saakka Kouvola on tehnyt omia kieliä Soitintehdaskin on niitä kieliä vaihdellut mutta tehtiinkö niitä itse koskaan sitä en tiedä , minunkin Poikkikulmassa vm 1939 on italialaiset kielet mutta muissa on kaikissa Dixit . Mahdoton määrä noita malleja kyllä on . Mihin saakka noita Kouvolan Kravattimalleja on tehty niitä on varmaankin eniten vielä olemassa vanhoja pelejä . Joskus tekee mieli aina tutkiskella kaikenlaista tuli mieleeni nyt nuo erilaiset mallit että yritänpäs niitä erotella kuin monta löytyy . Kovin hellpoa se ei olekaan ::) Poikkikulma
Eksyin tähän aiheeseen sattumalta ja tuli mieleeni yksi erikoisesti minua kiinnostanut iäkkämpi malli. Se ei kyllä ole kotimainen malli, joten anteeksi, kun lipsun hieman sivuun otsikon asetannasta.
Löysin sellaisen muutama vuosi sitten Lontoolaisen harmonikkaliikkeen listoilta kunnostettuna sellaiseen hintaan, että pistin liikkeesseen kohteliaan tiedustelun siitä mitä ko peli tulisi maksamaan vapaasti suomessa.
Sain yhtä kohteliaan vastauksen, joka lyhyesti kerrottuna oli, että emme myy ulkomaille.
Vahingosta viisastuneena minulla on tänäpäivänä ko saarella "alkuasukas" tuttava, joka tarvittessa sitten suorittaa hankinnan jos ko. tyyppinen aarre vielä osuu kohdalle.
Kyseinen malli herätti minussa poikkeuksellisia intohimoja vaikka pääsin sitä tarkastelemaan vain korkealaatuisten valokuvien vällityksellä.
Samaa merkkiä olevan aikaisemman mallin olen myös pongannut jostakin jenkkisivuilta hieman edellistä aikaisemmin, mutta se oli juuri silloin vaihtanut omistajaa.
Molemmat minusta poikkeuksellisen tyylikkäitä aikansa edustajia.
Mikäli sellaisen onnistuisin saamaan kiinni jostain voisin luopua vähemmän kiinnostavasta soittimesta, jotta saisin uudelle tilaa hyllyssä.
Liitteenä kuva kaupan olleesta soittimesta.
Johan
Tässä vielä toinen Butterfly, mutta hieman aikaisempi malli.
Johan
Tuo on hieno! Kannatan sitä, että hankit haitarin, jos vain tulee vastaan. Saanen kuvan siinä samalla galleriaan detaljiden kera :-)
Hieno oli Skandalli jopa toinenkin !! Kukapa vielä syttyisi tuohon arviointiin...olisi kiva tietää
mistä se upein Hanuri löytyisi.
Tuolle Scandallille, sille uudemmalle - edellyttäen että sitä ei ole valmistuksen jälkeen muunnettu - siis on sarjatuote, niin empimättä pelkästä ulkonäöstä 9 pojoa... ;) :) :)
eikkajuhani
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 21-12-2013, 20:39:55
Tuo on hieno! Kannatan sitä, että hankit haitarin, jos vain tulee vastaan. Saanen kuvan siinä samalla galleriaan detaljiden kera :-)
Tavoitteemme ovat yhdensuuntaiset, mikäli onni potkii tulen kyllä muistamaan Sinua gallerian merkeissä kuvilla ja informatiolla ja voinpa vaikka ajaa Naatalissa.
Jatkuva markkinoiden seuranta tavoitteen saavuttamiseksi on käynnissä ja peukkuja pidetään, niin että soittaminen häriintyy ajoittain;-)
Tässä vielä valkoinen versio ko mallista, musta on minusta kyllä tyylikkäämpi, koristelu tulee paremmin esille, mutta kyllä minä tuon valkoisenkin huolin jos kohdalle osuu.
Johan
Tässä vielä yksi värivaihtoehto, tuskin on syytä epäillä, että tämä ei olisi ollut sarajatuotanto malli.
Mustapohjainen on edelleen suosikkini, siinä perhonen lähtee parhaiten lentoon, mutta mikään varivaihtoehto ei ole hankkimisen esteenä jos paikkaan passaa.
Johan
Tämä ei sitten enää oikein kiinnosta, vaikka mallinimi onkin sama. Aika on selkeästi vienyt kaiken kauniin tästä harmonikasta.
Johan
Hienoja ovat mallit. En tiennytkään tällaisen perhossarjan olemassaolosta, mutta niitähän
ei ole lentänyt tänne Suomenlahden yli pakkasiin paleltumaan. Minä sain nyt sen unelmieni
isokirjaimisen helmikoristeisen rappukahva Cooperativan, jota tuotiin tiettävästi vain kymmenen kappaletta Suomeen. Huonoon kuntoon se oli päästetty ja väärin korjattttu, mutta aihio ja kielet ovat muuten hyvät. Soitin on nyt osina korjauksen alla, joten siitä ei ole nyt kuvaa. Yritän saada sen nyt talven aikana edustavaan soittokuntoon. Se on päällystetty valkoloimuisella selluloosa-asetaatilla, joten se on haasteellisempi korjata pintatöiden osalta.
Sehän ei noteeraa millään lailla asetoniin. Myös alkuperäinen peltinen erikoishäkki, jossa lukee etureunassa Stradella Italia puuttuu. Se täytyy varmaankin itse sahata ja viilata tai
teettää laserleikkaamossa. Jos joku lukijoista tietää tällaisen kukkaornamenttihäkin, jossa
on päällä kaksi naisharpunsoittajaa ja etureunassa lukee edellä mainittu teksti niin olisin
kovasti kiinnostunut. Siinä säästäisi monen päivän työt. Tällainen häkki on vain tässä vii-
meisessä Soitin Oy:n tuomassa Cooperativan rappukahvamallissa 1932-33. Kyselen häkkiä siksi, että se saattaa olla vielä olemassa jossakin. Laitan kuvan tästä pelistä sen jälkeen, kun konservointi on täydellisesti suoritettu.
Toivo
Onnittelut Toivo! Heino löytö, käsitykseni mukaan kyse on mallista, josta on kaksikin kuvaa galleriassa Cooperativa 49/55 ja 50/55.
Kuvasin tuon 50/55 kuvassa olevan pelin usealta kantilta muistaakseni parisen vuotta aikaa Ikaalisten museolla, jossa silloin oli esillä pelejä jonkun Sastamalalaisen keräilijän kokoelmasta.
Pistin siitä kuvan myös Viljolle, mutta tuo 50/55 ei ole minun kuvaamani kuva.
Toivottavasti pystyt museon kautta jäljittämään tuon siellä olleen kokoelman omistajan ja sitä kautta ehkä saat apuja tuohon häkki ongelmaan.
Johan
Voi olla, että olen saanut kaksi kuvaa samasta harmonikasta, niin olen sitten napannut paremman kuvan tuonne galleriaan. Jos sitä tänään laittaisi lisää kuvia tuonne taas jossain vaiheessa...
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 22-12-2013, 13:09:42
Voi olla, että olen saanut kaksi kuvaa samasta harmonikasta, niin olen sitten napannut paremman kuvan tuonne galleriaan. Jos sitä tänään laittaisi lisää kuvia tuonne taas jossain vaiheessa...
Kuvia vertailessani tein juuri tuon saman johtopäätöksen kuvavalinnastasi, gallerian kuvassa värit
ovat selkeästi paremmat.
Johan
Lainaus käyttäjältä: Johan - 22-12-2013, 12:37:18
Onnittelut Toivo! Heino löytö, käsitykseni mukaan kyse on mallista, josta on kaksikin kuvaa galleriassa Cooperativa 49/55 ja 50/55.
Kuvasin tuon 50/55 kuvassa olevan pelin usealta kantilta muistaakseni parisen vuotta aikaa Ikaalisten museolla, jossa silloin oli esillä pelejä jonkun Sastamalalaisen keräilijän kokoelmasta.
Pistin siitä kuvan myös Viljolle, mutta tuo 50/55 ei ole minun kuvaamani kuva.
Toivottavasti pystyt museon kautta jäljittämään tuon siellä olleen kokoelman omistajan ja sitä kautta ehkä saat apuja tuohon häkki ongelmaan.
Johan
Itse asiassa kopioin tuon häkin aikaisemmin tänä vuonna Tauno Ylösen omistamasta Vesterisen Cooperativasta lyijykynätekniikalla paperille. Ajattelin jo silloin tämän pelin
hankkimista. Toivottavasti alkuperäinenkin löytyisi vielä jostakin varastosta.Uuden teko
pellistä olisi aika kova homma. Pari kravatin häkkiä olen aikoinani tehnyt pehmeämmistä
aineista, joten tiedän mistä on kysymys.Itselle voi juuri ja juuri uuden tehdä, mutta vie-
raalle ei kyllä enää viitsisi.
Kävin Gallerian kouvolalaiset läpi. On siinä suomalaisen harmonikanvalmistuksen historiaa kerrassaan. Olin ajatellut jättää jo harmonikkojen hankkimiset sikseen. Mielessä jäytää kuitenkin ajatus, että jos Fantasian vielä saisi omaksi ;D
Alkuperäiseen kysymykseen vastaus täältä.
Itse olen aina pitänyt Kouvolan malleista hyvän muotoilun ja tyylin vuoksi. Lisäksi Kouvolan äänessä on jotain niin mukavan perinteistä, mihin suomalaisen korva on tottunut.
Itselläni ei ole koskaan vielä Kouvolan peliä ollut, mutta sellaisen kyllä hankin seuraavaksi. Kaverin Casotto 60 on hieno. Sillä olen innokkaasti aina soitellut kun olen hänen luonaan kyläillyt.
Omia suosikkimalleja oikeastaan ovat: Kouvolan Kravatti, Nostalgia, Kultahäkki, Casotto 50&60.
Sitten Pihlajamaan peleistä Moderno, Timangi ja Super King.
Voi kunpa tuo Kouvolan tehdas olisi vieläkin olemassa. Olisi todella hieno asia.
Olen hanurien ulkonäöstä puhuttaessa samaa mieltä Toivon kanssa että nykyiset hanurit ei ulkonäöllään säväytä.Toista on vanhat 30-40 luvulla tehdyt pelit.Niissä on todellista silmänruokaa.
Aiheeseen liittyen - näin elämäni hienoimman Hagströmmin. Tulee jossain kohtaa galleriaankin. Malli on tullut markkinoille joskus vuosina 1951-1952.
Ehkä katselen sinivalkoisten silmälasien läpi,mutta vanhat suomalaiset 30-40 luvulta olevat säväyttävät ulkonäöltään ja ääniltäänkin minua enimmän.Omistan Sam Elomaan valmistaman hanurin tuolta ajalta.Se
on melko yksinkerainen ulkonäöltään, mutta miellyttää minua suuresti.
Kuitenkaan unohtamatta sitä näkyä, kun Saikkosen Urho soitti Arpelan ns talolla upo uudella Kouvolan Fantasialla.Maskissa komeasti US kullatuilla isoilla kirjaimilla.Silloin kirjoitettiin vuosilukuja 1957 - 58.
Hanuri oli komea ja soitto "räväkkää",kyllä kelpasi.
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 11-06-2014, 21:07:25
Aiheeseen liittyen - näin elämäni hienoimman Hagströmmin. Tulee jossain kohtaa galleriaankin. Malli on tullut markkinoille joskus vuosina 1951-1952.
Todella hienosti säilynyt soitin!
Johan
Tässä yksi hieman erikoisempi helmiäiskoristeltu saksalainen soitin -20 luvulta.
Mikäli joku tuntee merkkiä ja siihen liittyvää historiaa olisin tiedoista kovasti kiitollinen.
Johan