Vapaalehdykkä

Useissa Dallapé-vihkoissa on kappaleen nuotti ilman mitään sointumerkintöjä.  Sävellajiin pääsee kiinni etumerkinnästä ja viimeisestä tahdista.  Aloitetaanpa ketju siitä, miten ryhdytään laittamaan bassoja mukaan :-\

Oikein kiinnostava aihe. Jos sisäistäisi tuota sointuoppia, helpottaisi se varmaan kappaleen muistamista, vaikka olisi opetellut sen soinnuilla varustetuista nuoteista. Puhumattakaan korva kuulolla soittamisesta. Johanin vastauksessa oli minulle uusia käsitteitä, kuten 'harmoninen rytmi' ja 'iskuala'. Tämmöinen tehtävä olisi opettavaista käydä läpi jollain Ollin mainitseman tapaisilla nuoteilla.

Sain vanhan foxin nuotin, josta ensin päättelin, että on E-mollissa.  Laitoin sitten bassoja, jotka eivät kaikki liene oikein? ;)  Nuotti on vanha, joten laitan eka sivun liitteeksi.

Tarkoitatko, että aloitit nuoteilla, joissa oli vain tuo ylin sävelkulkurivi ilman mitään reaalisointumerkkejä (Em, H7,...) saatikka alinta bassonuotistoa.
Etumerkin mukaan sävellaji on e (e-molli) tai G (g-duuri). Introhan näyttäisi päättyvän e-säveleen, joten selkeesti näyttää senkin puolessta e-mollilta. Kun olet soittanut, varmaan tuntuu levolliselta, kun otat Em-soinnun intron loppuun. Tosi hienoltahan sovituksesi näyttää. E-mollin tapaan vilisee sävelljin pääsointuja (I Em, IV Am ja V H7).

Joo, pelkkä melodia vain, ei edes sointumerkkejä.  Dallapé:n nuoteissa on usein toinen stemmakin kirjoitettu samalle riville.  Purin sen toisen stemman omalle rivilleen - sitä ei tosin tällä ekasivulla ole lainkaan (sen johdosta tauot).

Oma tulkintani sävellajista on: etumerkki eli tässä yks risti, on siis g-duuri tai e-molli.  Usein kappale loppuu sävellajiin.  Tässä kappaleessa Finessä on e-nuotti, joten päättelin kappaleen olevan e-molli.  Jos vikasävel olisi ollut g, olisin päätellyt g-duuri.

Aika hyvin. Tässähän olisi hyvä esimerkki kokeneemmalle sovittajalle kommentoitavaksi. Rämpyttelin hieman tuota alkua. Siinä voisi heti kolmannessa tahdissa Hm:kin käydä.  Mielenkiintoista on myös perusbassojen valinta.

Kommentoipa Johan vielä tuota esimerkkinuottiani :D

Ollin motto on: Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

Johan kommentoi:

Äkkiä katsottuna:
.... ehkä H7, mutta pitäisi nähdä hieman pitemmälle minne melodia lähtee


Ollin moton mukaan ollaan menossa alusta loppuun, joten katsotaan siis sävellyksen loppuun. Sieltä löytyy intron 8 tahtia (ja kolmen neljäsosanuotin kohotahti), joten introkin kannattaa päättää soinnuin H7-Em.  Sitä ennen voisi olla Em/H, koska Ollilla olevassa kakkosstemmassa on laskeva sävelkulku g-fis-e (g puolinuottina ja muut neljäsosina).

Johan antaa arvokkaan vihjeen: kannattaa lähteä sävellyksen lopusta päin katsomaan sointukulut. Perustehoisilla soinnuilla (e-mollissa Em, Am ja H7) pärjää pitkälle, mutta Tynnilä-Jäppilä -genreen kuuluvat myös (e-mollissa operoitaessa) E7, Em7, C, C7, D7, G, Am7, F#7, F#7b5.  Bassokulkujen vuoksi voi käyttää käännöksiäkin (Em/H, Am/C).

On upeaa Olli, että olet lähtenyt työstämään Kevätlintuja kahdelle hanurille!

Olli, muista että ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa soinnuttaa sävelmä. Sinulla on vapaus omiin valintoihisi.

Joku saattaisi laittaa eka sivusi kolmeen viimeiseen tahtiin sointukulun  G - F#7 - H7, ja joku toinen jotain muuta.

Keksimisen ja kokeilemisen iloa Sinulle!

Kiitän kommenteista ;)  Joskus tulee mieleen värkätä :D

Se kvinttikiarto pitäis omaksuva soinnutuksessa luun ja nahan väliin. Metsäkukkien A-B-C osissa on perusteet koko kiarrolle rinnakkais-sävellajeineen.
  Melodiajaksojen lopuissa on usein makeat kahen septimin lopetukset, jolloin A-mollissa normaalin E-7:n edellä voi olla H-7 tai F-7.
  Mulle harrastajana miättimis- ja analyyssisävellajina on A-m ja C-duuri, jolloin kuljetaan pääosin valkosilla.

Ja jos haluvaa hijoutuva soinnutuksessa piemmälle, nin miälestäni yks selkeimmistä oppaista on Tohtori Toonika niminen ISBN 951-1-19922-6.

Hyvä aihe tämä soinnutus. Minullakin on tuossa yksi kappale ilman sointuja, itseltäni kun tuo soinnutus ei oikein luonnista niin voisikos
joku tehdä sellaisen perussoinnutuksen tähän:

Liitteenä Kulkijan kuun "koneen ohjelman tekemä" sovitus.  Kokeilin tuota capellan "automaattista" sointumerkintää.  Kun kursorin laittaa nuotin eteen ja painaa nappulaa "transponoiva sointumerkki" ohjelma ehdottaa nuotin yläpuolelle sointumerkkiä.  En ole nuottia testannut haitarilla, mutta ajattelin laittaa kommentoitavaksi.  Varsinaiset diskanttisoinnut jätin vielä tekemättä - hain bassosäestystä. :D

Muokkaus:  Kokeilin haitarilla, ei kuulostanut pahalta ;D

Kulkijan kuu tuntui tutunoloiselta kappaleen nimeltä.  Joten tarkistin;  Veikko Juntunen on säveltänyt samannimisen kappaleen, ei kuitenkaan valssi. ;)  Oulun kaupunginkirjastossa on saatavana pdf-nuotti ilmaiseksi.  Siellä on kaikki Juntusen sävellykset vapaasti käytettävissä.  Juntusen kappale liitteenä.

Lainaus käyttäjältä: olli - 13-04-2013, 17:30:19
Useissa Dallapé-vihkoissa on kappaleen nuotti ilman mitään sointumerkintöjä.  Sävellajiin pääsee kiinni etumerkinnästä ja viimeisestä tahdista.  Aloitetaanpa ketju siitä, miten ryhdytään laittamaan bassoja mukaan :-\

Tästä oli siis kysymys, bassosäestyksestä haitarilla.  Useissa toivelaulunuoteissa on melodia, mutta myös sointumerkit.  Bassot on siten kohtuuhelppo lisätä ja tehdä tuttuja bassokulkuja.  Viimeistelen kappaleen yleensä diskantin soinnuilla - "pitkiin" nuotteihin sitten kolmisointuja yms.  En siis ala ensiksi tekemään diskantin sointuja, ja senjälkeen vasta bassokuvioita.  Näppäinpelillä on helppo ottaa diskantin puolella sointuja mukaan - näppäimistö on nerokkaasti rakennettu ;)

Kiitoksia Olli nopeasta "toimituksesta", pitää tuota illalla kokeilla kunhan saan "Lassen" syliini.

Lainaus käyttäjältä: Melodix - 15-04-2013, 16:51:01
Kiitoksia Olli nopeasta "toimituksesta", pitää tuota illalla kokeilla kunhan saan "Lassen" syliini.

Tämä oli vain eräs "koneen ohjelman" tekemä ehdotus.  Ei siis pidä ottaa minään valmiina juttuna.  Huomasin jo itsekin, että korjattavaa on. :D

Tuntematon kappale minulle. Noin, jos täytyisi tuosta pahvista soittaa, niin soittaisin johonkin tuohon malliin. Soitin kerran läpi ja laitoin samalla soinnut. Soinnun yläpuolella perusbasso merkitty. En tiedä miten lienee alkuperäistä raiskattu, kun en ole ikinä kuullut. Toivottavasti säveltäjä ei ota herneitä nenään. Silleen peruskolmisoinnullahan tuo menisi, jos ei ala hienostella, mutta tuollainen kappale pääsee oikeuksiinsa vasta huolellisella soinnutuksella. Vaan jos ei sormet taivu jeesusseiskaan, niin saa kelvata.
;) tv, Hannu S

Tein tällaisen sovituksen.  Jeesusseiskaa en tajua, lienee yläilmoissa :D  Hannu voisi kommentoida ja tarkistaa mahdolliset virheet.  Ei tämä mielestäni paha ole ;D

Jep Olli, olet oikeassa. Joskus nuoruusvuosina soiteltiin opiskelijakavereiden kanssa ja kerran harjoituksissa pyysin tai oikeastaan vaadin kaveria soittamaan Gsus7 soinnun tietyssä kohtaa kappaletta. Kun se ei oikein luonnistanut, niin kyllästyin ja lähdin harkkareista ja sanoin, että palataan kun soinnut kulkee. Viikonlopun jälkeen kaverit soitti, että tules Hannu harkkoihin, nyt kulkee. Kun menin, niin kaveri ei ollut harjoitellut sointuja vaan pojat olivat tehneet hieman  minua liiallisesta pilkun nu.....sesta nokittaakseen biisin missä sanat menivät jotenkin "ettei sormet taivu Gsus7:aan, vain C:tä G:tä F:ää jne...." Siitä se Gsus7 muuntui jeesusseiskaksi ja hieman pilkkanimeksi nimulle.... että sellainen sisäpiirin juttu  ;) / Hannu

Kiva juttu tuo jeesusseiska sinänsä :D, mutta olisko sulla aikaa kommentoida tuota aikaansaannostani. ;)

Pyysit palautetta Olli, joten tässäpä hieman palautetta:

"Tämä oli vain eräs "koneen ohjelman" tekemä ehdotus."

Kone on hyvä renki, mutta se ei osanne ottaa huomioon sävellyksen säkeitten ja säeparien suhteita.

5. tahtiin olisi luontevin sointu G7.

Voitko kokeilla tahdeissa 10-12 sointukulkua Cm - G7 - Ab, jolloin tämä säe päättyisi ns. harhalopukkeeseen V7-bVI.

Vastaavasti tahteihin 14-15 voisi sopia sointukulku G7 - Cm, ns. V7-Im joka on yleisin lopuke.
21. tahdin sointu lienee Cm?

Tahteihin 22-26 tarjouksessa on vaihtoehto G7 - G7 - Fm6 - G7 - Ab.
Tahteihin 28-34 kokeillaaan Fm - Dm7b5 - G7 - G7 - Dm7b5 - G7 - Cm. 

Mutta kuten jo aiemmassa kommentissani kerrroin, että yhtä ainoaa OIKEAA ratkaisua ei ole, vaan paljon riippuu myös sovittajan tarkoituksesta.

Kannattaa siis kokeilla eri vaihtoehtoja. Emme anna raippoja, vaan suosittelemme Ruippoa. Hänen Sovittajalle soppaa on tutustumisen arvoinen sivusto osoitteessa
http://ruippo.fi/material/sovitus/


PS. Tuo oudon näköinen sointu Dm7b5 on itseasiassa Fm6, jonka bassosävelenä on siis d.

Kulkijan kuu on saanut ihan uutta ilmettä kun kokeilee näitä ehdottamianne soinnutuksia.
Hyvä kun tulee erilaisia ehdotuksia /mielipiteitä, niistä kokeilemalla löytyy se omaan korvaan istuva.
Kiitos näistä, toivottavasti saamme lisää säestyksellisiä ehdotuksia.
Suosituksen johdosta lueskelin tuota Ruippoa tunnin verran, ja varmaan luen (ja yritän omaksua) vielä monta tuntia. Täytyy kyllä todeta , että tässäkin asiassa tieto lisää tuskaa  ;).

Lainaus käyttäjältä: C Griff - 17-04-2013, 15:10:16
Jep Olli, olet oikeassa. Joskus nuoruusvuosina soiteltiin opiskelijakavereiden kanssa ja kerran harjoituksissa pyysin tai oikeastaan vaadin kaveria soittamaan Gsus7 soinnun tietyssä kohtaa kappaletta. Kun se ei oikein luonnistanut, niin ...

Mitä tarkoittaa Gsus7 sointu?

Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 14-04-2013, 20:29:37
Olli, muista että ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa soinnuttaa sävelmä. Sinulla on vapaus omiin valintoihisi.

Joku saattaisi laittaa eka sivusi kolmeen viimeiseen tahtiin sointukulun  G - F#7 - H7, ja joku toinen jotain muuta.

Keksimisen ja kokeilemisen iloa Sinulle!

Johan se nyt korvakin kertoo onko kyseessä duuri vai molli! etu merkit varmentaa. Jännää miten kysellään sovituksia suht haastavistakin biiseistä mut on vaikeuksia erottaa duuria mollista ja löytää sävel-laji jos puuttuu sointumerkit! Mut korvia hivelevää analysointia mut hiveleekö soitto korvaa..olis kiva kuulla!

Lainaus käyttäjältä: pillimees - 18-04-2013, 09:45:27

Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 14-04-2013, 20:29:37
Olli, muista että ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa soinnuttaa sävelmä. Sinulla on vapaus omiin valintoihisi.

Joku saattaisi laittaa eka sivusi kolmeen viimeiseen tahtiin sointukulun  G - F#7 - H7, ja joku toinen jotain muuta.

Keksimisen ja kokeilemisen iloa Sinulle!

Johan se nyt korvakin kertoo onko kyseessä duuri vai molli! etu merkit varmentaa. Jännää miten kysellään sovituksia suht haastavistakin biiseistä mut on vaikeuksia erottaa duuria mollista ja löytää sävel-laji jos puuttuu sointumerkit! Mut korvia hivelevää analysointia mut hiveleekö soitto korvaa..olis kiva kuulla!

pillimies on lainannut kommenttiani Ollille. Siksi kysyn, mistä hiertää vai nousiko väärällä jalalla aamulla?

Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 18-04-2013, 07:15:14

Mitä tarkoittaa Gsus7 sointu?

Lunttaan "Jokamiehen harmonikkakoulua" (Vesterinen & Godzinsky v. 1957) sivun 110 alareunasta:
"Sointuihin lisätyt vieraat sävelet: Harvoin käytetty lyhennys "sus" (engl. suspension=pidätys) tarkoittaa tavallisesti melodiaäänissä esiintyvää pidätystä.  Tämä syntyy siten, että sointuun jää soimaan edelliseen sointuun kuuluva sävel, joka vasta seuraavassa soinnussa "purkautuu" tähän sointuun kuuluvaksi säveleksi.  Esim. merkintä C7sus4 tarkoittaa c-duurin septimisointua, jossa on kvartti mukana edellisestä soinnusta.  Tämä kvartti purkautuu seuraavassa soinnussa alaspäin terssiksi."  Kirjassa on vielä soinnun kuvakin.  Kuva liitteenä!

PS en kyllä ymmärrä vielä mitään tästä jutusta.  Toisaalta esim. Taito Vainio käytti paljon tällaisia erikoisempia sointuja harmonikkasovituksissaan ;)

PS2  Hannu voisi kommentoida sitä "jeesusseiskaa" eli miten se on paperille kirjoitettu ;)

Palaan tuohon "jeesusseiskaan".  Laitan liitteeksi pienen pätkän Taito Vainion sovitustyylistä: "Pienet kukkivat kummut" välisoiton (eli ne Kauko Käyhkön säveltämät kirkonkellot).  Parissa kohtaa on sointumeerkintä "Esus4".  Taito teki pyynnöstäni sovituksen kyseiseen kappaleeseen.  Omistan Taiton käsinkirjoittaman nuotin päivämäärältä 13.11.1995.  On historiallinen paperi tämäkin. ;)

Lainaus käyttäjältä: olli - 18-04-2013, 12:07:09

Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 18-04-2013, 07:15:14

Mitä tarkoittaa Gsus7 sointu?

Esim. merkintä C7sus4 tarkoittaa c-duurin septimisointua, jossa on kvartti mukana edellisestä soinnusta.  Tämä kvartti purkautuu seuraavassa soinnussa alaspäin terssiksi."  Kirjassa on vielä soinnun kuvakin.  Kuva liitteenä!

PS en kyllä ymmärrä vielä mitään tästä jutusta.  Toisaalta esim. Taito Vainio käytti paljon tällaisia erikoisempia sointuja harmonikkasovituksissaan ;)

PS2  Hannu voisi kommentoida sitä "jeesusseiskaa" eli miten se on paperille kirjoitettu ;)

Kiitokset Olli Pienien kukkivien kumpujen välisoitosta. Siinä näet Esus4-soinnun pidätyksen purkautumisen E7-soinnun terssiin. Siis  a -> gis.

Olet kirjoittanut aivan oikein C7sus4, koska sus tarkoittaa pidätystä ja 4 ko. soinnun perussävelen kvarttia.
On olemassa myös Csus2, joten kysymykseni oli: Mitä tarkoittaa Gsus7 sointu?
Realisointumerkintässä on dominanttiseiska G7, joten septimi ei ko. tapauksessa ole ns. pidätyssävel. Ehkä harkkojen 'riitasointu' tuli siitä, että oli epäselvyyttä sus-soinnun muodosta?

Onko Sinulla Toivo Kärjen Vanhan veräjän luona? Sen nuotissa ei ole merkitty sus-merkintöjä, mutta koska ne pidätykset ovat melodiassa, niin ne taatusti kuullaan. Kertosäkeessäkin:
Silloin uskoin, että AI-ni-aan, meille kuutamo luo KUL-tiaan, että toisiamme TA-va-taan  luona vanhan veräjän. Koko sävellys on oikeastaan sus4- ja sus2-ilotulitusta, jossa pidätykset ja niiden purkaukset antavat potkua kyseiselle sävellykselle.

En ole ammattimuusikko vaan harmonikan soiton harrastaja. Mainitsemani Gsus7 oikeaoppisesti ja kurinalaisesti täytynee kirjoittaa G7sus4. Ko jutussa oli kyse, että G7:n sijaan kitaristi soittaa G7sus4. Olen ymmärtänyt, että mikäli on pelkkä Sus ilman numeroa, niin se viittaa aina neljänteen. Siten kaikissa G7sus, Gsus7, G7sus4 nelonen korvaa kolmosen tai nelonen on lisätty. Gsus7 lienee harhaanjohtava, mitä ei kannattaisi käyttää, mutta olen nähnyt sitä käytettävän (esim www.piano-play-it.com/sus-chords.html ). Mikähän ero sitten lienee G7sus4 ja G7(sus4) välillä? Mutta nyt täytyy laittaa suu suppuun ja jättää nämä asiat ammattilaisille, jottei johda "sointusotaan." :-X

Onko G7sus4 soinnussa tavallisesti perussoinnun kvintti mukana vaiko eikö? Sanoit että pidätyssävel 4 (c) korvaa G7:n terssin (h, muuten tullee riitaisa tunnelma, joka tosin saattaa olla haluttukin). Myös c-d pari on hieman riitaisa. Eli onko ko. sointu yleensä g-c-d-f vaiko g-c-f?
Minulle mielenkiintoista ja uutta asiaa, mutta ehkä tämä teorian selvittely on hyvä tehdä ennen kuin alkaa susien kanssa elvistelemään.

"Eli onko ko. sointu yleensä g-c-d-f vaiko g-c-f?"

Reaalisointumerkintää ollaan joillain musiikin osa-alueilla arvosteltu siitä, että merkintä saatetaan käsittää väärin. Siksi siis kysymykseni oli Gsus7-soinnusta.

Jos sointu on G7sus4, niin sointusävelinä ovat g-c-d-f, joista c purkautuu alaspäin h:ksi sointuun G7. Tuo d:n poisjättäminen ei muuta asiaa, koska mukana on f (soinnun septimi).

Jännä juttu: jos tulkitsemme g-c-f -soinnun kolmisoinnuksi, niin kyseessä onkin Csus4, ja silloin f purkautuu e:ksi ja purkaussointuna on C. Yleensä pidätys on melodiassa, joten vastaus löytyy sieltä.

Jos sointusävelinä on g-c-d, niin sointu on Gsus4, ja purkautumisen jälkeen soi g-h-d. 

Tuo merkintä G7(sus4) saattaa johtua siitä, että on ollut ajoittain epämääräisiä merkintöjä silloin, kun kvinttiä ollaan alennettu tai korotettu, esim. G7(b5) ja G7(#5). On ollut mm. merkintöjä G7+ tai G7- .  Lisäksi merkintöjä ovat 'elävöittäneet' jenkit pienillä kolmioillaan ja muilla kummallisuuksilla.

Vanhoissa Dallape-nuoteissa on mollisointuja merkitty gemenalla (pienillä kirjaimilla, esim. c, c6 jne). Selvempi lienee käytetyin merkintätapa Cm, Cm6 jne.

Mutta mennään takaisin aiheeseen. Ollilla lienee pöydälle kertynyt kerrottavaa?

Unto Monosen Tähdet meren yllä on myös hyvä esimerkki pidätyssävelien käytöstä.
Toisaalta sointuun kuulumattomia säveliä voidaan usein käsitellä hajasävelinä, joten sointumerkintä on siis viitteellinen.

Lainaus käyttäjältä: olli - 15-04-2013, 15:49:19

Lainaus käyttäjältä: olli - 13-04-2013, 17:30:19
Useissa Dallapé-vihkoissa on kappaleen nuotti ilman mitään sointumerkintöjä.  Sävellajiin pääsee kiinni etumerkinnästä ja viimeisestä tahdista.  Aloitetaanpa ketju siitä, miten ryhdytään laittamaan bassoja mukaan :-\

Tästä oli siis kysymys, bassosäestyksestä haitarilla.  Useissa toivelaulunuoteissa on melodia, mutta myös sointumerkit.  Bassot on siten kohtuuhelppo lisätä ja tehdä tuttuja bassokulkuja.  Viimeistelen kappaleen yleensä diskantin soinnuilla - "pitkiin" nuotteihin sitten kolmisointuja yms.  En siis ala ensiksi tekemään diskantin sointuja, ja senjälkeen vasta bassokuvioita.  Näppäinpelillä on helppo ottaa diskantin puolella sointuja mukaan - näppäimistö on nerokkaasti rakennettu ;)

Jätetään jeesukset ja seiskat ja palataan asian ytimeen.  Eli kun diskantissa ei ole muuta kuin melodia - millä menetelmällä lähdetään tekemään haitarin bassolla säestystä? :D

Pietrodeiro sait karman (plussan) ;)  Mulla on tuo mainitsemasi teos, joten eiku tarkemmin lukemaan! :D  Aiemminkin on ollut puhetta, ettei ole ainutta oikeaa, mutta perusjutut täytyy hallita.  Tästähän tulikin mielenkiintoinen keskusteluketju - toivottavasti myös ns. vierailijat saivat kimmokkeen rekisteröityä tälle sivustolle! :D

Ollin valitsema Kevätlinnut on Valto Tynnilän sävellys. Sen levytti 1960 Teijo Joutsela. Analyysiä varten lienee Humppa-Veikkojen nuotteja vähemmän tarjolla, mutta Dallape-vihko(i)sta ei liene Ollilla puutetta.
Verratessaan näitä kahta orkesteria ja niille tehtyjä sovituksia Mikko Vanhasalo kirjoittaa Humppaa!-väitöskirjassaan: "Humppa-Veikkojen versiossa sovituskeinoja on käytetty yksinkertaisemmin ja riisutummin."

Vanha totuus on, että yksinkertainen on kaunista. Siitä kannattanee lähteä.

Johan kysyy: "miten menetellä Ollin esittämässä tapauksessa?"

Jotta Olli pääsisi jotenkin alkuun, niin eräs keino on tutkailla ensin sävellyksen rakenne vaikkapa säepareittain, ja kirjata se lappuun esim. intro, A1, A2, B, A1, C1, C2, D, C2

Seuraavaksi voi melodian kulkua tarkaten ja sointusäveliä funtsaillen suunnitella kunkin säeparin perustehoisia sointukulkuja takaperin, siis lopusta alkuun. Kannattanee muistaa erilaiset lopukkeet V7-I, V7-VI, IIm7-V7-I jne.

Hyvää luettavaa edellisen yksinkertaisen reseptin toteuttamiseksi ovat Ruipon Sovittajalle soppaa-sivustolla Dominanttihässäkkä, Basso, Sijaissoinnutus ja Modulaatio.
Niitä ei kukaan voi hetkessä omaksua, vaan on edettävä vähitellen siihen tavoitteeseen, minkä Olli on itselleen asettanut.

Tsemppiä, Olli!

Ollilla olisi tietysti ollut kaksi vaihtoehtoa:
1. kerännyt kirjapinon tutkittavaksi. Salmenhaaran Sointuanalyysi ja Soinnutus, Kontusen Harmonia ja Soinnutus sekä Murron Soivat sävelet olisivat melkoinen urakka lukea ja omaksua muillekin kuin meille vanhan ajan kansakoulun käyneille, joille ei musiikin teorioita opetettu. Linnalan kirjoja tuskin enää saa mistään. Toisaalta kun Ollilla on kokemusta tämän määrätyn musiikkilajin soitosta, niin entäpä vaihtoehto
2. kysyä neuvoa, miten kannattaisi toimia. Tämä onkin hyvä keino, kuten kehitysavussa on meikäläisen mielestä järkevämpää opettaa viljelemään ja kalastamaan kuin lähettää viljaa ja kalaa uudelleen ja uudelleen.
Projektille on hyvä asettaa tavoite. Olli voisi ensi kevättalvella laittaa Youtube-sivustolle Kevätlinnut lentelemään.

Aiemmassa vihjeessäni kerroin, että kannattaa tutkailla sävellyksen rakennetta, ja paloitella se säepareihin. Tällöin urakka on pilkottu pieniin osiin ja kerralla kannattaa keskittyä vain yhteen säepariin. (Lisää vinkkejä luvassa lähipäivinä.)

PS. Tietysti Ollilla olisi ollut mahdollisuus tällä sivustolla pyytää koko porukalta sointukulut ko. sävellykseen, mutta silloin hän olisi jäänyt vaille oppimisen ja kokeilemisen riemua ja hyötyä.

Maniskamies sai karman (plussan) kannustuksesta.  Saattaa olla, ettei kevätlinnut laula vielä ensi keväänäkään - mutta kukas sen tietää vielä tässä vaiheessa.  Tämä teoriajuttu on vähän niinku sivujuonne, soittaminen on pääasia - niin kerhon puitteissa kuin omissa oloissakin. :D

Kiitokset Ollille! Periaatteena on ollut Kannusta - älä lannista!

Kyllä ne Kevätlinnut laulavat Ollin soittamana hänen omilla soinnuillaan jo parin kuukauden kuluttua juhannuskokolla. Etiäiset näin kertovat, ja niihin uskon niin paljon, että uskallan lyödä tästä vetoa tavallisen suomalaisen urheilujuomapullon verran.

1. vihje oli siis: pilkomme homman pieniin osiin (säepareihin ja säkeisiin) ja keskitymme niihin kuhunkin yksi kerrallaan. "Voi kuinka pieninä palasina onkaan mun lauluni maailmalla".

2. vihjeen kerroin myös jo aiemmin:
Ollin motto on: Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

Ollin moton mukaan ollaan menossa alusta loppuun, joten katsotaan siis kunkin säeparin ja säkeen loppuosaa. Aloitetaan lauluosuudesta, koska on helpompi kuvitella mielessä, mihin tarvitaan vahva ja mihin taas riittää heikompitehoinen lopuke (kadenssi).

Lainataan tietoa netistä:

Kadenssi (lat. cadentia, putoaminen) tai lopuke on erityinen joukko intervalleja tai sointuja säkeen (fraasin), säeryhmän, sävellyksen osan tai koko sävellyksen lopussa.

Kadensseilla luodaan muotoa ja säädellään musiikin virtailua. Kadensseja sanotaan vahvoiksi tai heikoiksi sen mukaan, miten voimakkaasti lopettavia ne ovat. Kaikista vahvin kadenssi on täydellinen autenttinen lopuke.

Perinteisessä tonaalisen musiikin harmoniassa on erotettu muun muassa seuraavat lopuketyypit:

Autenttinen kadenssi päättyy I asteen sointuun eli toonikaan. Toonikaa edeltää jokin dominanttisointu. Esimerkiksi sointukulku V - I.
Täydellinen autenttinen kadenssi: V - I siten, että I asteen sointu on pohjamuotoinen, oktaaviasemassa ja vahvalla tahdinosalla.
Epätäydellinen autenttinen kadenssi: esimerkiksi V - I siten, että toonikasointu on terssikäännöksenä.
Dominantti- eli puolilopuke päättyy V asteen sointuun (I - V).
Plagaalinen kadenssi: toonikaa edeltää subdominantti (IV - I).
Harhalopuke: dominanttisointua seuraa jokin muu kuin I aste (esimerkiksi V - VI).

Täyslopuke eli täyssointulopuke sisältää tonaalisesti kaikki tärkeät teho; toonika - subdominatti - dominantti - toonika:  I-IV(II)-V-I.

Näin Ollille saimme mietittävää siitä, mitkä soinnut sopivat lauluosuuden eri säkeiden loppuun, kun säkeen viimeinen sävel e-mollissa on:
g, c ja h
g, e
a, h
g, e

Luonnollisen e-mollin kolmisointuja ovat: Em, F#dim, G, Am, Hm, C ja D, mutta lainataan harmonisesta mollista H (ja H7) dominanttitehoa antamaan.

Kiitokset vaan teoriapaketista :D  Sain vihjeen eräästä opuksesta.  Sattumalta osuin huutonettiin juuri ennen kyseisen kaupan päättymistä eilen illalla.  Ostin opuksen kympillä.   ;D  Paketti ei ole vielä tullut, mutta perehdyn sen antiin heti kirjan saatuani. ;)

On tullut sen verran palautetta Kevätlinnuista, että täytyy ryhtyä tosissaan töihin.  Meidän kerhollamme on vielä toukokuussa viikottaiset treenit, joihin täytyy harjoitella "ohjelmistoa".  Kesäkuu ja heinäkuun alku on sitten aikaa syventyä tosissaan.  Heinäkuun puolivälissä on Ylläksen leiri, jossa tulee teoriatietoa jostain haitaristille tärkeästä asiasta.

Tänään tuli odotettu kirje: Musiikin teorian kuntokoulu; Timo von Creutlein ja Jukka Louhivuori (Musiikki Fazer 1982).  Sain huutonetistä kympillä.  Luin välittömästi läpi.  Alkuosa on tuttua, mutta sitten menee vaikeaksi.  Onneksi kirjassa on paljon tehtäviä (ja niiden ratkaisut).  Nyt täytyy vaan alkaa tosissaan opiskelemaan :D

Ollilla on varmaan mielenkiintoista luettavaa!

Olli varmaan ihmetteli, miksi lähdettiin "takaperin, takaperin ..."-tyyliin sointukulkuja hakemaan. Kun aikoinaan kävin koulua, niin sitä voisi nimittää kiertokouluksi, koska opettaja usein komensi meitä pojanviikareita rangaistukseksi kiertämään koulun ympäri vastapäivään. Samoin tuolla tansseissa törmäilyjen välttämiseksi on syytä mennä etiketin mukaan, eli tanssisuunta on vastapäivään.
Otetaan tähän väliin sekatyömiehen 3. vihje:
Teatterissa näytelmien juoni saavuttaa huippukohdan näytelmän loppupuolella. Länsimaisen musiikin yleispätevä ilmiö on musiikillisen fraasin aikana tapahtuva vahvuuden lisääntyminen loppua kohti. Vahvin liike (kadensssi) on siis (yleensä) fraasin lopussa. Siksi siis valitsimme säkeiden melodialle ensin päätössointuja ja sitten kadenssivaihtoehtoja.

E-mollin kvinttikiertoa voi mennä soinnuin Em-Am-D-G-C-F#dim-H7-Em-Am...

Näistä soinnuista Em ja Am ovat erikoisasemassa, sillä niitä voi seurata mikä tahansa e-mollisävellajiin kuuluva sointu. Näin on ainakin Tynnilä-Jäppilän mollifoxien osalta.

Koko litaniaahan ei tarvitse ottaa säkeen tai säeparin soinnuiksi, vaan voi ottaa 2-4 soinnun palasia, esim. Em-Am-D-G ja fraasin lopun kunniaksi H7-Em, tai sitten D-G-C-H7-Em.

Tietenkin Ollilla on mahdollisuus soinnuttaa myös terssisukuisilla soinnuilla, esim. Em-C-Am-H7 tai Em-G-H7-Em. Vaikutelma lienee erilainen, pehmeämpi.

Säkeiden ja säeparien alkuosille Kevätlintujen lauluosuuden melodian sävelet ilmaisevat aivan mielekkäitä sointuja! Keksimisen iloa Ollille!

Hyvää Veteraanipäivää kaikille!

Ollille kiitokset postista. Kaivoin juuri suurennuslasin esille, joten pian alkaa nuottisi ja sointusi tarkastelu.  ;) Tahtissa 40, josta alkaa lauluosuus, pitäisi olla laulun kohotahtina h-c-h.

Eilisen vinkkini lisäykseksi tuhersin eräänlaisen kaaviokuvan Tynnilä-Jäppilän mollifoxtrottien sointukuluista. Nuolenpäät kertovat sen, mihin ollaan menossa. Im voi mennä kaikkiin sävellajin sointuihin, joten sitä en merkinnyt.

Sointukuluissa ei ole suurempia ihmeitä, mutta pari seikkaa ottivat silmiini.
Listasta puuttui sointukulku bVII-bVI, siis myös ns. andalusialainen kadenssi Im-bVII-bVI-V7.
Samoin sointukulku Im-bIII ei saanut pisteitä, eikä myöskään bVII-IVm ja bIII-Im.

Soinnut IVm6 ja IIm7b5 ovat tavallaan identtisiä kaksosia.

PS. Muutamiin pieniin poikkeuksista palataan hieman myöhemmin.

Mielenkiinnolla olen seurannut tätä sointuopin 'tykitystä'. Aloittelijana kysyisin lopukkeista l. kadensseista: eikö ne istuteta melodian lopun säveliin? Jos noin on, lopukkeen laatu valikoitunee (ja tarvittaessa muokkautuu) melodiasävelen  mukaan. Toinen kysymys: mitä tarkoittaa esimerkiksi lyhenne bIII ? Alennettu III-asteen sointu, vai jotain muuta?
Olen neuvosta kiitollinen.

mlut: Toinen kysymys: mitä tarkoittaa esimerkiksi lyhenne bIII ?

Hyvä kysymys. Anteeksi, etten ole ko. merkintätapaa selittänyt.

Kun duuriskaala on I, IIm, IIIm, IV, V, VI, VIIdim, niin olen nähnyt luonnollisen mollin skaalan kirjoitettavan näin: Im, IIdim, bIII, IVm, Vm, bVI, bVII, jotta 3., 6. ja 7. asteet muistettaisiin oikein. Tällöin ei tarvitse joka paikassa kertoa esim. luonnollisen e-mollin VI aste.
Näitä molleja on nimittäin kolme +  lisäksi mustalaismollit jne.

Mitäpä olette mielipuolta ko. merkinnästä?

mlut: "Mielenkiinnolla olen seurannut tätä sointuopin 'tykitystä'. Aloittelijana kysyisin lopukkeista l. kadensseista: eikö ne istuteta melodian lopun säveliin? Jos noin on, lopukkeen laatu valikoitunee (ja tarvittaessa muokkautuu) melodiasävelen  mukaan."

Näin juuri. Lopukkeita voidaan käyttää siis koko sävellyksen loppuun, sävellyksen osien loppuun sekä säeparien ja säkeiden loppuun.
Lopukkeen laatu (vahva V7-Im vai heikko lopuke V7-bVI) on sointuja kirjoittavan valittavissa.
Tietysti jos esim. e-mollissa säkeen viimeinen sävel on e, niin jo kolmisoinnuilla soinnuttaessa  on käytössä Em, C ja Am. Vastaavasti g-sävelelle voidaan "arpoa" G, Em ja C.

Kiitos Maniskamiehelle.
Tuota merkintätapaa (esimerkiksi) bIII jäin miettimään. En tiedä, mistä tuo etuliite b tulee, mutta esimerkissä sointu on kuitenki duuri, joten olisi mielestäni ehkä paremmin linjassa duuriskaalan merkintöjen kanssa, jos siinä ei olisi mitään etuliitettä.
Eli sävellajin kantasointuihin viittaavat reaalisointumerkinnät voisivat kaiketi myös olla tyyliin: Im (molli), II0 (vähennetty), III+ (ylinouseva), IVm (molli), V7 (pieni septimi), VI (duuri), VII0 ???
Siis ilman noita sulkuja ja niiden täytteitä.    ;D

Merkintätavan historiaa en tiedä, mutta minulla on siitä teoria.
Angelfire.com-sivustolla on löydettävissä mielenkiintoisia sointukulkuja. Lainaus sieltä:

"The [I-bVII-IV] "E-D-A" Classic Rock Progression follows the Circle of Fifths movement and the chords are usually played without embellishment.

Other popular Classic Rock Progression variations include the bVII-IV-I [D-A-E], I-IV-bVII-IV [E-A-D-A], I-bIII-IV-I [E-G-A-E], and I-bVII [E-D] changes. The main characteristic of a Classic Rock Progression is the use of "Borrowed Chords" from another key, in particular the bIII, bVI, or bVII chords to create an overall Blues feel.

Ylläolevat esimerkit ovat kitaristien suosikkisävellajissa E-duurissa, mutta sisältävät lainasointuja luonnollisesta e-mollista.
Kyseessä siis blues-peräisten sävellysten soinnuista, jotka eivät noudata tiukkaa duuri- tai molliskaalojen sointuasteita, vaan seilailevat ei-kenenkään-maalla lainasoinnuilla. Alkuun oudon tuntuinen merkintätapa, mutta jos sävellyksessä on muutaman tahdin mittainen sävellajin vaihdos, niin siinä olevien sointujen suhde perussävellajiin tulee kätevästi esille.

mlut: "mutta esimerkissä sointu on kuitenki duuri, joten olisi mielestäni ehkä paremmin linjassa duuriskaalan merkintöjen kanssa, jos siinä ei olisi mitään etuliitettä."

Joudun näköjään tekemään toisen tarkennuksen. Sointukulku-tarjoukset Ollille ovat Valto Tynnilän sävellykseen Kevätlinnut, joka oli Ollin avaus tähän aiheeseen Säestys puhtaalta pöydältä. Kevätlinnut on e-mollissa!
Tuossa jenkkimerkintäsysteemissä E-duurin kolmannen asteen sointu on G#m, mutta mollin kolmannelle asteelle pläjäytetään G-sointu.

Soittajien sointulapuissa olisi mielestäni jopa hyvä käyttää tätä menetelmää, jolloin solisti voi ilmoittaa, että nyt mennäänkin Satumaa fis-mollissa. Transponointi lennossa e-mollinuotista saa jonkun soittajan nikottelemaan muutenkin kuin informaatiopaketin vuoksi.
Sointulapun avulla Satumaan introkin menisi helpommin
| IVm      | Im      | IVm6  V7  | Im V7 Im   |  kenties jopa es-mollissa (6 alennusmerkkiä).


Vakavassa musiikissa analyysissä esiintyy myös Do-Fa-So-sointumerkintää, mutta hilpeän musiikin ystäviä se ei innosta.

Kevyessä musiikissa vastaavasti sallitaan tritonuksia ja muita syntejä, joita raskaan musiikin ammattilaiset karttavat kuin piru ruttoa.

Maniskamies aiemmin:  "Soinnut IVm6 ja IIm7b5 ovat tavallaan identtisiä kaksosia."

Kevyen musiikin patologiksi itseopiskelevalle (= kevyttä analyysiä harrastavalle) on yllättävä oppikirja ollut jo kymmenisen vuotta tarjolla. Juha Henriksonin ja Risto Kukkosen upea tutkimus Toivo Kärjen musiikillinen tyyli (julk. Suomen Jazz & Pop Arkisto) käsittelee tuttujen musiikillisten näytteiden kera Kärjen sävellysten tahti- ja tyylilajeja, rakenteita, harmoniaa ja melodioita sekä Kärjen työtapoja.

Kärjen soinnutustyylin yksi kaikkein tyypillisimpiä piirteitä on kirjan mukaan mollimuotoinen subdominantti, johon on lisätty seksti (e-mollissa Am6). Toisinaan seksti on lisätty melodiaan, mutta useimmiten se on bassossa.
Kärki käyttää lisäsekstisoinnusta sointumerkkiä IVm silloinkin, kun seksti on bassossa.

Ko. soinnun sekstikäännös voidaan tulkita myös toisen asteen soinnuksi IIm7b5 (e-mollissa F#m7b5), joka on yleinen jazzissa.

(Joten vaihtoehtoisia merkintätapoja riittää:  Am6, Am6/F#, Am6/6, F#m7b5, F#m7-5, ...)

Kärki siirtyy subdominantista yhtä usein toonikaan kuin dominanttiin, joten plagalisen kadenssin (IV-I ) käyttö bluesin tavoin varmaan miellytti häntä.

Ostakaa tai lainatkaa ko. kirja kirjastosta, jos haluatte mielenkiintoisen lukuelämyksen.

Minulla on vaikeuksia pysyä kärryillä. Lainaus Maniskamieheltä:Tuossa jenkkimerkintäsysteemissä E-duurin kolmannen asteen sointu on G#m, mutta mollin kolmannelle asteelle pläjäytetään G-sointu. Näinhän se nimenomaan mielestäni menee, kun soinnut rakennetaan sävelasteikon sävelistä.

Tämä minun esimerkkini Im (molli), II0 (vähennetty), III+ (ylinouseva), IVm (molli), V7 (pieni septimi), VI (duuri), VII0 on rakennettu harmoonisen mollin asteikon sävelistä.

Nuo b-etuliitteiset ovat sitten jotain muuta???

Nyt menee yli hilseen :D  Ansiokasta mielipiteiden vaihtoa sinänsä.  Palaan vielä ongelmaani.  Haitarin diskantissahan voidaan käyttää mitä sointuja milloinkin tarvitaan.  Haitarin basso on rajoitetumpi.  On vain perusbassot eli kaksi sisintä riviä sekä sitten sointubassot: duuri, molli, septimi ja vähennetty.  Haitarin bassoa oppii käyttämään "pieninä palasina".  Esimerkiksi tutussa valssissa "Rantakoivun alla", on sointumerkintöjä. Em6, no tämä on kirjoitettu nuottiin siten, että otetaan perusbassoksi Cis, joka on A:n vieressä sisimmäisellä rivillä, soinnuksi sitten em.  Toinen esimerkki Em7 eli perusbassoksi D ja soinnuksi e7.  Vielä Am7 eli peusbassoksi G ja soinnuksi a7.  Tämä siis valmiista haitarille kirjoitetusta nuotista.

Näistä soinnuista kun saisi sen haitarin bassolle käyvän version, auttaisi paljon "kotisoittajaa" ;)  Tarkoitan siis jotain luettelonomaista tavallisimmin käytetyistä säestyssointunen kuvioista nimenomaan haitarille!

PS  Olen saanut joitain ohjeita myös niiden diskantin ...sus-sointujen soveltamisesta haitarin bassolla!

Takaperoisen sointuvalinnan seuraava vinkki, taitaa olla järjestyksessään 4.

Operoimme siis e-mollissa, ja säe alkaa (näin olemme ko. tapauksessa päättäneet) toonikalla ja loppuu lopukkeeseen:

Em ___  ___  H7  C, tai esim. 2:   Em ___  ___  G  C

Valitsemme nyt siis 1-2 sointua melodian sallimissa rajoissa, joilla pääsemme aloitussoinnusta lopukkeeseen.

Keksittyjä vaihtoehtoja voi sointulapulle kirjata useita, ja valita niistä sopivimman bassokulkua miettiessään.


Hyvää Wappua kaikille!

mlut: "Nuo b-etuliitteiset ovat sitten jotain muuta???"

Ymmärrän kysymyksesi. Kuten aiemmin kirjoitin, niin molliasteikkoja on kolme + lukuisa joukko muita.

Kun sanomme, että sointu on mollin kuudennen asteen sointu, niin kuinka merkitset ne eri molleissa? 
Ja nuo säveltäjät käyttävät samaan sävellykseen useita mollien skaaloja.

Henriksson-Kukkonen käyttävät esittämääni merkintätapaa kirjassaan Toivo Kärjen musiikillinen tyyli. Kirjaa lukiessani ymmärsin esim. bVI ja VI sointujen eron. Samoin enempää selittelemättä tajusin mitä tarkoitetaan, kun kerrottiin dominanttiseptimin V7 tritonus-korvaussoinnusta merkinnällä bII7.

Jokainen erilainen merkintätapa on varmaan jollakin lailla "puutteellinen". Vanhan liiton miesten kolmisointujen yhteydessä käyttämä sanonta kvarttisekstisointu saa monen raapimaan päänsä kaljuksi. Kolmisointujenhan piti rakentua tersseistä!

Kappaleeseen "Kevätlinnut".  Harmi, ettei löydy Dallpén levytystä youtuubista.  Lienevät levyttäneet sen eri nimellä - vaikka sekin tuntuu oudolta, kun nuotti lienee Dallapén vihkosta.  Humppa-Veikot ja Teijo Joutsela ovat levyttäneet kappaleen v. 1960.  Sitäkään ei tuubista löydy.  Laitoin toiveen "Puhelinlankoihin" perjantaina - ei soitettu.  Sunnuntaina olin toiveikas "Kadonneiden levyjen metsästykseen", ei tärpännyt.  Olis luullut kun on niin keväinen nimi kappaleella. - Kun kappaleen kuulis, voisi olla apua sen nuotinkin hahmottamiseen.  Jos jollakin on kappale äänitteellä, laittakaa tuubiin tai linkkinä tänne! ;D

Lisää hilseilyä. ;) Ollille kommentti: rakentaisin haitarin bassopuolella esimerkiksi Em7 soinnun (sävelet e,g,h,d) ottamalla perusbassoksi d ja sitten e-molli (sävelet e,g,h).

Maniskamiehelle kommentti: Minustakin molliasteikkojen perussointujen kanssa on haasteellista. Johtuen erilaisista molliasteikoista (luonnollinen, harmooninen, melodinen, mustalais) ja niiden vaihtelusta samassa kaappaleesssakin. Olen opiskellut kansalaisopistossa musiikin perusteet 1-3 kuluneen vuoden aikana. Kurssilla yksinkertaistettiin asiat sillä tavalla, että mollisävellajien perussoinnut kirjoitetaan aina harmoonisen mollin mukaan. Mutta on ihan selvä, että nuotittaessa jotain tiettyä mollikappaletta, tuolla periaatteella ei pitkälle pärjää.
Tuo kvarttisekstisointu-tyyppinen nimikkeistö oli edelleen ihan kuranttia tavaraa ja käytössä ainakin kolmisointujen käännöksissä. Kvinttikäännös (soinnun perusmuodon ylin sävel alimpana ja sitten priimi ja terssi) olisi tuota em. plaatua.

Haluaisin kysyä maniskamieheltä et sinä varmaan olet ammattilainen ja pitkälle opiskellut tuota musiikkinteoriaa? Pietron paluu sujuu maniskalla vaikka päällään seisten? Mulla menee nuo kirjoituksesi vähän yli hilseen mut sehän on minun vikani ja puutteeni. Mie soittelen, vaihtelevalla menestyksellä, Viljas Matti vainaan antamia sovituksia mm la mer, deep purple, Kuulan aamulaulu jne. En tiedä onko soinnuissa toonikaa vai moonikaa mut 5 ääntä kääntäen ja teeman hukkumatta pitäis mennä! Vaikka on hiukka outojakin ratkaisuja sointurakenteessa niin kokonaisuuteen liitettynä soi pirun hienosti!

mlut: "Tämä minun esimerkkini Im (molli), II0 (vähennetty), III+ (ylinouseva), IVm (molli), V7 (pieni septimi), VI (duuri), VII0 on rakennettu harmoonisen mollin asteikon sävelistä.

Nuo b-etuliitteiset ovat sitten jotain muuta???"

Yritin hakea informaatiopaketin valtion puodista sanomalla olevani kansan edustaja, mutta näköjään tuo sananväli kansan- ja edustaja-sanojen välillä ei sopinut. Täytyy siis tyytyä vaimon tekemään simaan.

Meillä kun on hyvä mielikuvitus, niin kuvitellaan C-duuriasteikko ja sen soinnuille merkinnät sävellajittomina:  I, IIm, IIIm, IV, V, VIm, VIIo.
Tämän viivaston loppuun piirretään kolme säveltä ja sointua, luonnollisen c-mollin 3., 6. ja 7. asteet bIII, bVI ja bVII.

(Takataskuun jäi vielä hätävaraksi bII ja  #IV tai bV, kuten haluatte.)

Sitten vaan analysoimaan Palaja Sorrentoon (c-molli-avaus, sitten C-duuria ja loppuosa jälleen mollissa) tai vaikkapa Tynnilä-Jäppilän Äiti ja poika (d-molli ja D-duuri). Analysointi kahdella asteikolla (duuri- ja harmoonisen mollin asteikolla) aiheuttaisi 3., 6. ja 7. asteelle omat probleeminsa.

Mielestäni aika käyttökelponen merkintätapa.


   

Palaan vielä kappaleeseen "Kevätlinnut".  Jos jollain on se levyllä voisi siirtää koneelle ja laittaa mulla sähköpostin liitteeksi.  Saisin kuunnella ja tarkastella kappaletta! ;)

pillimees: "Haluaisin kysyä maniskamieheltä et sinä varmaan olet ammattilainen ja pitkälle opiskellut tuota musiikkinteoriaa? Pietron paluu sujuu maniskalla vaikka päällään seisten? Mulla menee nuo kirjoituksesi vähän yli hilseen mut sehän on minun vikani ja puutteeni."

Suoraan kysymykseen suora vastaus: en ole ammattilainen, enkä ole saanut päivääkään koulutusta musiikinteoriaan. Siksipä olen mm. netistä lueskellut huonolla englannillani noita chord progression-juttujakin. Jossain oli juttu Why You Should Be Writing Chord Progressions Backwards, siis miksi pitäisi kirjoittaa sointukulkuja lopusta alkuun. Mielestäni siinä tekstissä esitettiin aivan hyvät perusteet. Taisi tämä asia tulla esille Ruipon Sovittajalle soppaa-sivustollakin?

Meikäläisen soittaminen tapahtuu periaatteella: omaksi iloksi ja muiden suruksi. Eihän sitä nuorena saanut mitään oppia, ja aika äkkiä sitä radiokin suljettiin, kun alkoi musiikkiohjelmat. Vanhan kansan mielestä ne oli höpö-höpö-hommia!

Matti Viljanen jäi mieleen 1965, kun hänen sovittamanaan alkoi soida Unto Monosen säveltämä Yön hiljaisuudessa. Esko Rahkonen sen levytti 1965. Upea tango, upea sovitus!

Hilse-ongelmiin meikäläinen keksii yhtä tehokkaat lääkkeet kuin lännen elokuvien kiertävät ihmelääkkeiden myyjät. Yksi pyyntö: alkää tervatko minua ja pyöritelkö höyhenissä.
Jos jokin asia ihmetyttää, niin kysyä saa.

Lopuksi pari toivomusta: voisiko saada jonkun Matti Viljasen sovituksen kopion.
Toivo Kärki teki 40-luvun lopulla ja 50-luvun alussa sovituksia sävellyksistään erikokoisille tanssiorkestereille ja lähetteli niitä ympäri Suomea. Kenellä Teistä niitä on? Kopioista olisin kiitollinen!

Olli: "Palaan vielä kappaleeseen "Kevätlinnut".  Jos jollain on se levyllä voisi siirtää koneelle ja laittaa mulla sähköpostin liitteeksi.  Saisin kuunnella ja tarkastella kappaletta! Iskee silmää"

Samat sanat. Kuulin sen Teijo Joutselan laulamana 60-luvulla, mutta sen jälkeen en ole sitä kuullut. Kevätlinnut ja sen sanat jäivät kuitenkin mieleen, ja onnellisen sattuman kautta sain tänä talvena nuotin. Olisi kiva kuunnella sitä, mutta taitaa olla hankala löytää tallennetta.

Nuotti lienee peräisin Dallape-vihkosta, mutta Äänitearkiston mukaan se on levytetty vain 1960.
Toivo tämän tietää! Luulen, että Toivolla on tähän(kin) sävellykseen nuotti sointuineen kaikkineen, mutta hän viisaasti antaa meidän yrittää ratkoa ko. kappaleen soinnutusta.

Olli: "Vielä Am7 eli peusbassoksi G ja soinnuksi a7.  Tämä siis valmiista haitarille kirjoitetusta nuotista."

Pitäisikö ottaa Am7-sointuun bassoksi G ja soinnuksi am?

Entä kuinka hanuristi soittaa Am6-soinnun?
Laittaako hän bassoon F# ja soinnuksi am?
Jos melodiassa on fis, niin olisiko bassossa Toivo Kärjen tyyliin A. Sopisiko soinnuksi F#dim?


Entä viulisti tai maniskan soittaja? Soitin on viritetty (toivottavasti) puhtaina kvintteinä G - d - a - e.
Mitäs tästä saadaan? d-a-e, sus siunatkoon! Asus4.
Ja jos plektra sattuu hipaisemaan vapaata G-kieltä, niin saatiinpa soinnulle septimi. Siis A7sus4.

Tähän keskusteluun liittyen kysyisin kokeneemmilta yksityiskohtaisesti:jos tavallinen haitarin kotisoittaja saa eteensä semmoisen nuotin, jossa sävelmä on esimerkiksi Em-sävellajissa, tahtilaji on 4/4 ja sävelmässä tahti, jossa melodiapuolella on e-kokonuotti ja soinnuksi on merkitty Em6, eikä bassopuolta ole nuotitettu ollenkaan. Miten soitetaa kyseinen tahti, jos basso soitetaan neljällä iskulla?

Aiempaan bIII-keskusteluun liittyen eräs kirjoitustapa oheisessa liitteessä.

Teoriahan syntyy jälkikäteen, joten erilaiset merkintätavat ovat syntyneet tavasta kirjata uusia, entisiin merkintätapoihin soveltumattomista ilmiöistä.
Näin jälkikäteen ajatellen olisiko ollut parasta merkitä länsimainen musiikki duuriasteikon mukaan, ja sitten erilaisista molleista johtuvat alennukset b-merkinnöillä?

Pietrodeiro: "Aijai...nyt kuulostaa siltä että pitäisiköhän ottaa kevätlintujen kunniaksi teekkariopit käyttöön ja käydä Retuperän WPK kysymässä pullon hengiltä neuvoa...äh...olipa hyvää."

Onko hyvä jälkimaku? Saitko hengiltä neuvoja?

Laitoin Ollille omia aatoksia ko. foxista. Voin niistä osan laittaa tähänkin. Onko muilla samankaltaisia tai erilaisia ajatuksia näihin:
"En ole kyllin taitava tai koulutettu sanomaan, että pitää tehdä just näin, eikä missään tapauksessa noin. Toivo Kärjellä taisi olla kanttia sanoa näin säveltäjille ja sovittajille.
Tunnethan vanhan sanonnan, että savolaisen puhuessa vastuu on kuulijalla.

Kuten jo Vapaalehdykkä-sivustolla kerroin, niin kannattaisi kenties ottaa työn alle ensin lauluosuus, joka on "suoranuottisempi". Tuossa instrumentaaliosassa joudutaan sitten "jeesustelemaan", siis tekemisiin niiden sus4- ja sus2-sointujen kanssa. Joten paneudun tässä viestissä lauluosuuteen.

Lauluosuudesta kannattaisi aloittaa myös siksi, että sanoitus antaa vinkkejä. Kun katsomme lauluosuuden rakennetta, niin sen voi kuvata kaaviolla A1, A2, B, A2.

B-osuuden melodia ("Kaipuu meidät näin Pohjolaan toi, / täällä, vain täällä riemuita voi;") on minun mielikuvissani eräänlainen lepotehoisempi osio ennen päättävää uljasta A2-säeparia. B-osuuden toinen säe on ensimmäisen hieman muunneltu kertaus sekunti-intervallia korkeammalta, mikä lisää jännitettä. Joten lopettaisin 1. säkeen Am-sointuun kuten Sinäkin olet tehnyt, ja toisen H7-sointuun, mikä antaa potkua jatkolle.

B-osuuden 1. säkeen päättäisin siis Am-sointuun. Tahdin 56 viimeinen neljäsosanuotti (a-sävel) olisi mukana D7-soinnussa, josta kvinttikierron mukaan mentäisiin tahdit 57-58 G-soinnulla (= e-mollin rinnakkaissävellaji).
Tahdit 59-60 siis Am. Tahdit 61-62 sointuna kokeilisin Am6/F#, jossa siis Am-soinnun bassossa olisi F#. Tämä on oikeastaan sama sointu kuin F#m7b5 (F# puolidimiseptimisointu), Ja tästä F#-bassosta päädymme kvinttikierron mukaan tahdissa 63 H7-sointuun.

Lauluosuuden huippukohdat ovat melkein heti A-säeparin alussa, korkealla e-sävelellä. Niihin kannattaa kiinnittää huomiota:
"Saavuimme TAAS kaukaa näin..."
"Palmujen LUONA vihreäin..."
"Laulella VOI yli yön..."

A2-säeparin loppu on tärkeä, koska se esiintyy lauluosuudella kaksi kertaa ja lisäksi introna.

Siis kertomani periaatteen mukaan lähden liikkeelle lopukkeista, jotta ne olisivat tärkeysjärjestyksessä: tärkeimmät lopukkeet olisivat vahvoja H7 - Em, ja vähemmän tärkeät heikompia, kuten harhalopuke H7 - C tai jopa Em - H7-lopuke.

Joten tällaisia aatoksia minun sointugeneraattoristani.
Olisi kiva kuulla, millaisia sointukulkuja ja perusteita tulee muilta!"


Pietrodeiro: "Kun siinä alkuperäisessä vuodelta 1934 olevassa läpyskässä (ei ole Dallape vihkosta vaan Tynnilän jutuista) on myös sanat niin laita ne mukaan siihen nuottiin ja sitten soita ja laula (tai hyräile) sävelmä...  Sitten voi alkaa pilkkoa kappaletta iskualoihin, säkeisiin ja säeryhmiin ja etsiä sävelmän "tukikohdat" joissa sävelala ja sävellajituntu vaihtuvat.

Luulisin että tästä kappaleesta on aika vaikea löytää levytettyä versiota ..."

Maniskamiehen toive:  Joten Kevätlintujen toinen tallenne on Ollin tuleva nauhoitus!

Nuotin mukaan säv. V. Tynnilä ja sanat Veikko Virmajoki.
Äänitearkiston mukaan säv. ja sanat Jäppilä-Tynnilä, sov. Kaarlo Valkama

Kenelle Teosto maksaa korvaukset?

Jäppilä oli etevä bisnesmies, joten hän keräsi kaikki mahdolliset korvaukset.  Dallapén historiakirja on mielenkiintoinen opus - lukekaa! :D

Olisikohan Kevätlinnut sama kappale kuin Veli Lehdon ja Dallapé-harmonikkaorkesterin vuonna 1931 Homocord-levylle lautama Tynnilä-Jäppilä valssi Muuttolinnut? Nimenmuutos ennen levytystä on hyvinkin mahdollista, sillä näin on tehty muulloinkin.Jos saisi muutaman
rivin laulutekstiä, niin pystyn heti sanomaan, että onko Muuttolinnut tästä kappaleesta kuitenkin se ensimmäinen levytys. Minä kyllä luottaisin enemmän nuotissa oleviin tekijätietoihin, sillä levyetiketteihin on laitettu mitä sattuu tai ei tekijätietoja lainkaan.
Toivo

Kevätlintujen sanat:
"Saavuimme taas kaukaa näin
pohjolaan, onnelaan.
Palmujen luona vihreäin
muistimme armaimman maan.
Kaipuu meidät näin pohjolaan toi,
täällä, vain täällä riemuita voi;
Laulella voi yli yön
näin on onnellinen syön." (Veikko Virmajoki)

Tyypillinen "kertosäe" säveltäjän pitempään sävellykseen.  Silloinhan orkesteri oli pääosassa, kertosäkeen esittäjä sivuosassa ;)

Ei ole sama. Tämä on Valto Tynnilän myöhempää tuotantoa.
Toivo

LainaaNäistä soinnuista kun saisi sen haitarin bassolle käyvän version, auttaisi paljon "kotisoittajaa"    Tarkoitan siis jotain luettelonomaista tavallisimmin käytetyistä säestyssointunen kuvioista nimenomaan haitarille!

Tarkoitatko Olli esim. tällaista luetteloa, joka on Stephen Keenin laatima. Hänen artikkeli löytyy seuraavalta Hans Palmin www-sivulta:

http://www.accordionpage.com/chcomb.html (http://www.accordionpage.com/chcomb.html)

Mainitun artikkelin mukaan tulee esim. sointu Am7 kun otat A-perusbasso + C-duurisointu, eli Am7 soinnun sävelet A, C, E, G.

Terv. pelle jollasbo

Heps
Olen mielenkiinolla seuraillut tätä soinnutuskeskustelua, joskus jopa jotain tajunnutkin, iso osa menee kyllä meleko korkialta yli. Mielenkiintoista silti. Seuraamiseen auttaisi  jos joku pukkaisi tuon Kevätlinnun nuotin sähköpostiini, voisi alkaa uudelleen tankaamaan viesitiketjua oikein kurtun kanssa.

Toistaisin vielä kysymykseni, joka saattoi jäädä syvällisempien teoriapohdintojen jalkoihin.

Tähän keskusteluun liittyen kysyisin kokeneemmilta yksityiskohtaisesti:jos tavallinen haitarin kotisoittaja saa eteensä semmoisen nuotin, jossa sävelmä on esimerkiksi Em-sävellajissa, tahtilaji on 4/4 ja sävelmässä tahti, jossa melodiapuolella on e-kokonuotti ja soinnuksi on merkitty Em6, eikä bassopuolta ole nuotitettu ollenkaan. Miten soitetaa kyseinen tahti, jos basso soitetaan neljällä iskulla?

Kiitokset Pellelle linkistä :D  Sieltähän se lista löytyi ;D  Saat karman (plussan) ;D

Veikko Virmajoki on todella nimimerkki.  Oikea nimi on Arvo Kallioila.  Hän on sanoittanut äänitearkiston mukaan 88 kpl.  Tunnetuimpia ovat "Tamara tanssii" ja "Syyspihlajan alla".  Mielenkiintoinen maininta on myös äänitearkistossa tuon kappaleen "Kevätlinnut" tiimoilta, säveltäjä/sanoittajaksi on siellä merkitty Jäppilä ja Tynnilä :D ::)  Tätä kappaletta ei siis löydy äänitearkiston Kallioilan listalta lainkaan.  Mikä lie sitten totuus. ???

Anteeksi Johan, jos olet käsittänyt lainauksella olevan jotain tarkoitusperiä! Niitä ei ole.
Muistinvaraisesti kirjoitin hieman epätarkasti, mutta luulisin ymmärtäneeni kysymyksesi pääasian:

Miten Ollin kannattaa lähteä tekemään säestystä nuottiin, jossa ei ole kuin melodia?

Tähän asiaan Olli on saanut vinkkejä tällä sivustolla, ja kenties myös sähköpostilla.

Rinnakkaissävellajin soinnuilla D, G ja C saataneen kevättä rintaan tähän mollisävelmään, sillä minusta tämä on aika rempseä juttu.

Olli: Tätä kappaletta ei siis löydy äänitearkiston Kallioilan listalta lainkaan.  Mikä lie sitten totuus.

Wikipedian mukaan totuus on, että Arvo Kalliola kuoli helmikuussa 1956, ja Valto Tynnilä katosi Talvisodassa helmikuussa 1940. Kumpikaan ei siis ollut katsomassa, mitä levyetikettiin painettiin 1960, jolloin sävellyksen ensilevytys todennäköisesti tehtiin.

Pietrodeiron mukaan Tynnilän lauluvihko, jossa Kevätlinnut julkistettiin, on painettu 1934. Vihkossa  olevat merkinnät lienevät totuus. Olisihan joku muu sanoittaja nostanut äläkän, jos hänen tekstinsä olisi merkitty jonkun muun nimiin. Vai mitä mieltä olet, Olli?

Samalla heräsi kysymys, että puuttuvatko Kevätlinnuista soinnut siksi, ettei sitä tallennettu 30-luvulla. Onko Tynnilällä ollut tapana itse merkitä soinnut melodioihinsa, vai jättikö hän sen sovittajan tehtäväksi?

Toivottavasti ketään ei ole johdettu harhaan. Jos jonkun asian paikkansapitävyydestä on eri mieltä, niin kannattaa kirjoitella oma näkemyksensä. Silloin muut voivat omilla (harmailla) aivosoluillaan puntaroida, onko asia niin vai näin, tai kenties ihan toisinpäin.

Näkemykseni mukaan emme ole palanneet lähtöruutuun, vaan Olli on saanut erilaisia vinkkejä ja kannustusta, sekä kokemusta ja kuntokoulua. Vertaisin tilannetta 10000 metrin juoksuun. Ollaan paineltu jo kuusi kierrosta ja taas ollaan maalipaalun kohdalla. Hieman hengästyttää, mutta tukkipoika porskuttaapi ...

Ainakin minulle on ollut paljon iloa ja haastetta verestää taas vanhoja tietoja. Paljon on matkalla unohtunutkin. Lieneekö dementeri hiipimässä? Mitä suosittelette lääkkeeksi?
- - - -

Studio55.fi-lähetyksessä vieraillut musiikkiterapeutti Sari Laitinen sanoo musiikin auttavan muistisairaan vanhuksen hoidossa. Laitinen oli kolmivuotisen Muistaakseni laulan -hankkeen aloittaja. Projektissa Laitinen vei musiikkia ja sen tekemisen mahdollisuuden muistisairaiden vanhusten luo.

– Aika moni vanhus osaa laulaa, mutta heille ei tarjota laulamishoitoa arkityössä, joten järjestimme niin sanottua valmennusta, johon pyysimme mukaan sekä muistisairaan että hänen läheistään, omaistaan tai hoitajaansa, Laitinen kertoo.

Laitisen mukaan olisi muistisairaan etu, jos aktiivista musiikin käyttöä tapahtuisi. TV:n tai radion koko päivän päällä pitäminen ei aja samaa asiaa. Musiikin laulamisen ja soittamisen Laitinen puolestaan sanoo aiheuttavan aivoissa monenkirjavia tapahtumia, esimerkiksi tunne-elämyksien heräämistä.

– Muistisairaus on usein juuri sitä, että lyhytkestoinen muisti hämärtyy. Mutta pitkäkestoiseen muistiin painuneet asiat, joihin liittyy tunnekokemuksia, jäävät hyvinkin pitkäksi aikaa sinne, vaikka toimintakyky muuten alenisi tai muisti alenisi. Melodian kuullessaan muistisairaskin heti tietää, missä mennään. Vanhat laulut kertovat kuka minä olen, silloin tulee selkeä olo, että minä tiedän mistä tässä on kyse.
- - -

Ohjelma tulee uusintana MTV3:lla aikaisin huomenaamulla. Taidanpa katsoa sen - jos muistan.

Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 02-05-2013, 14:55:42

Wikipedian mukaan totuus on, että Arvo Kalliola kuoli helmikuussa 1956, ja Valto Tynnilä katosi Talvisodassa helmikuussa 1940. Kumpikaan ei siis ollut katsomassa, mitä levyetikettiin painettiin 1960, jolloin sävellyksen ensilevytys todennäköisesti tehtiin.

Lieneekö sitten Martti Jäppilä ollut asialla sen 1960-levytyksen sovituksessa :P.  Toisaalta levytyksen ovat tehneet Humppa-Veikot (oliskos johtajana ollut Kullervo Linna).  Josko heille olisi sattunut "virhe" levyetikettiä laatiessaan! :D

Äänitearkiston tiedon mukaan sovittaja on Kaarlo Valkama.
(Tämä tieto pitänee paikkansa.  :D  )

Kiitos Pietrodeirolle valistuksesta Em6-tahdin soitossa. Noin sen varmasti tosimies soittaa, että sointu basso on kummallakin kerralla Em6 -jollain kikkakutosella. Uskompa, että moni soittaa sen tavallisena Em-tahtina tai korkeintaan ottaa perusbassoksi jossain kohdin cis.

Täytyy tässä osallistua taas keskusteluun, koska istun Suomen Äänitearkiston hallituksessa.
Äänitearkiston tietokannassa on paljon puutteita ja virheellisyyksiä.Niitä pyritään aina korjaamaan, kun alkuperäinen nuotti tai orkesterisovitus löytyy. Kaarlo Valkama on ollut kaikkien aikojen merkittävin iskelmäsovittaja, joka aloitti sovittamisen vuodesta 1929 Niilo Saarikolle aluksi Columbukselle ja myöhemmin Levytukulle. Nämä yhtiöt kustansivat monilla levymerkeillä suomalaisia iskelmälevyjä.Kaarlo Valkama soitti 1930-luvulla Ramblers-orkesterissa ja liityi vasta perustettuun Kullervo Linnan orkesteriin vuonna 1948 ja soitti siinä sekä Humppa Veikoissa 1970-luvulle saakka. Nämä kaksi Kullervo Linnan orkesteria toimivat
rinnakkain eri kokoonpanolla vuodesta 1958, jolloin Humppa Veikot perustettiin.Linna ja Valkama tekivät puoliksi molempien orkesterien sovitukset.Jostakin syystä Kullervo Linnan molemmissa orkestereissa bassoa vuosina 1948-1962 soittanut vanha Dallapén
sovittaja Eero Lindroos teki hyvin vähän sovituksia Linnalle.Palattuaan takaisin Dallapéhen
Eero Lauresalona hän jatkoi taas sovittamista ja vastasi kuolemaansa saakka lähes kai-
kista Dallapén sovituksista. Olen nähnyt Humppa Veikkojen 10-miehiselle kokoonpanolle tehdyt sovituskansiot, joten tiedän mistä Kaarlo Valkaman kohdalla puhun.Harva tietää, että
Kullervo Linna oli pätevä muusikko, joka osasi tehdä myös sovituksia. Hänet tunnettiin viimeisinä vuosina vain rumpalina, mutta hän oli aikaisemmissa orkestereissa soittanut  ksylofonia,
harmonikkaa, saksofonia ja muistaakseni myös banjoa. Dallapéssa hän oli soittanut vuosina 1940-1948.
Toivo

Kullervo Linnan sävellystaidosta kertoo klassikkosävellykset Kultainen nuoruus ja Iltarusko monien muiden sävellysten "kermana".

Muusikoiden ja esiintyjien kannalta ajatellen jokainen Kullervo Linna Säätiön saama Teosto-korvaus lienee merkittävä.

Lainaus käyttäjältä: olli - 13-04-2013, 17:30:19
Useissa Dallapé-vihkoissa on kappaleen nuotti ilman mitään sointumerkintöjä.  Sävellajiin pääsee kiinni etumerkinnästä ja viimeisestä tahdista.  Aloitetaanpa ketju siitä, miten ryhdytään laittamaan bassoja mukaan :-\

Tällainen oli Ollin aihe.
Jotta keskustelu ei aivan kuihtuisi, niin laitetaan tähän vinkki viitonen ( siis 5. vihje, ei luuviitonen):
vinkkien 1-4 avulla muotoutuneista sointuvaihtoehdoista kehitetään humppabasistin tyyliin perus- ja vaihtobassoja ykköselle ja kolmoselle.

Lisämausteet oman maun mukaan!

Vaihtobassot kuuluu haitaristin perushommaan - käytän niitä jatkuvasti kaikissa haitarikappaleissa :D   Joskus ehkä liikaakin ;)

Lainaus käyttäjältä: olli - 05-05-2013, 16:12:11
Vaihtobassot kuuluu haitaristin perushommaan - käytän niitä jatkuvasti kaikissa haitarikappaleissa :D   Joskus ehkä liikaakin ;)

Voinet kai itse vaikuttaa asiaan, jos tuntuu siltä että niitä olisi liikaa?

Koska vaikuttaa siltä, että keskustelu on tyrehtymään päin, niin virikkeeksi vinkkien 1-4 tarkoitusta selventävä ns. sointujen hallintohimmeli, joka ei ole läheskään niin tippaleipämäinen kuin Mark Levinen The Jazz Piano Book. Hilsettä tuli ja paljon!

Kevätlinnut-himmelissä on siis ylhäällä merkattuna muutamia lopetussointuja kummallekin säkeelle, sekä ekana melodian korkeimmalle sävelelle mahdollisia sointuja.

Nuottikuvan alapuolella on osa saatavista sointukombinaatioista.

Näissä riittää valinnanvaraa ja kokeilemista.

Taidan tyytyä tähän käytyyn erittäin antoisaan keskusteluun tällä erää.  Katselen parin viikon päästä ohjaajani kanssa nuotin ja silloin pääsen tosissaan treenaamaan.  Kiitän osallistujia! ;D

http://open.spotify.com/track/6JMNk0Ra6eFqS2Po1LOOzd
Tällainenkin versio löytyy! ;)  Sakari Kukko ja Humbalax esittävät varsinaisen jazzversion.  Sanat ja sävel ovat kuitenkin oikein!  ;D

Olli otti parin viikon aikalisän. Näin luin Jari Tervonkin menettelevän, kun saa kirjoitettua kirjansa kertaalleen. Hän pitää siitä työstä parin kuukauden "loman", ennenkuin aloittaa kirjoittaa teoksen uudelleen. Näin varmaan saa kehitettyä alitajunnan avulla aivan uusia näkökulmia.

Kevätlinnut-himmelissä on teemalle sointuvaihtoehtoja harvassa sekä tiheässä. Foxtrotin tempo lienee n. 120 neljäsosanuottia, jolloin minuutissa menee 30 tahtia. Mielestäni tässä foxtrotissa riittää kohtuullinen sointujenvaihtotiheys. Periaatteessa sointua kohden voisi olla kaksi tahtia, mutta useissa sävellyksissä säkeitten loppua kohden tapahtuu sointujenvaihtoa tiheämmin.

Hyvät vapaalehdykkäiset! Minua kiinnostaa se, millaisia versioita on syntynyt. Soinnutuksia lähettäneille lupaan laittaa eräänlaisen kukkasen.

Joo - pieni tauko on ;)  Nyt illalla opiskelin tai lähinnä kertasin musiikin teoriaa kolme tuntia yhteen menoon - pääsin soinnutuksiin! :D  Taukoa pitää pitää opiskelussakin.  Tämän illan "istunnossa" tuli yksi oivallus - sointuasteet!  Ne pitää opiskella tarkemmin vielä jatkossa.  Joku kouluttaja sanoi aikoinaan, että yksi oivallus riittää kerrallaan - on oppi mennyt perille :D.  Nyt jos saisin tuon Kevätlinnut ensi kertaa käsiini, olisin jo paljon viisaampi sitä käsittelemään.  Käymme kappaleen opettajani kanssa läpi toukokuun lopulla, jolloin halukkaat saavat meidän versiomme.

Seuraavaa käsiini sattuvaa nuottia ilman sointumerkintöjä alan työstämään täysin uudelta pohjalta - eli käymäni kurssin "Musiikin teorian kuntokoulu - Virtasesta Vivaldiin" pohjalta! ;D

Tietysti haluan nuotin! Kiitokset siitä jo etukäteen!
Ja samalla uskon, että Olli saa myös tulevaisuudessa mielenkiintoisia sävelmiä ilman sointumerkkejä. Näin hän pääsee käyttämään saamaansa kokemusta parhaaksi katsomalla tavallaan.

Takaapäin alkava sointukulkujen kehittäminen pohjautuu länsimaisen tonaalisen musiikin luomiin "sääntöihin, periaatteisiin, käytäntöihin ja suosituksiin", joista tärkeimpinä pidetään kadensseja. Tavoitteena on, että ne laitetaan ensin paikoilleen sen mukaan, minkä mielikuvan melodia luo. (Mikään ei estä myöhemmin tapahtuvaa fiksailua.)

Sointujan I, IV ja V voi käyttää eri kombinaatioina, ja niiden lisäksi sointukulkuina voi käyttää Teille kaikille tuttua kvinttikiertoa, sekä myöskin ns. dollarikiertoa:
duurissa:  I   V   VIm   IV    (esim. D  A  Hm  G)
mollissa:   Im  bVI   bIII   bVII  (esim. e-mollissa Em  C  G  D)

Luonnollisesti tällä tavoin saadut sointukulut ovat "persoonattomia, steriilejä, tavanomaisia", mutta soinnuttajallekin jää paljon keinoja toteuttaa omaa persoonallista näkemystä.
Näin siis lähdetään tyvestä liikkeelle. Urjalan tyttö ja Pihtiputaan mummo tuskin kaipaavat hirveän monimutkaisia viritelmiä.

Tuli mieleen antaa karma (eli plussa) maniskamiehelle ;)  Ilman tuota nuottia "Kevätlinnut" en olisi varmaankaan lähtenyt tälle "musiikin teorian matkalle"! :D  Näyttää se vanhakin jotain oppivan ja on ollut tosi mielenkiintoista seurata tuota kuntokoulua. Nytkin on mennyt varmaan jo pari tuntia.  On päästy "seiskaan"!  Eihän sitä kertalukemalla ja kuuntelemalla kaikkea opi, mutta jotain aina jää päähän.  Kertaamalla oppii sitten lisää.  Hiukan haittaavat nuo "subdominantit" sun muut musiikin ammattilaisten termit - mutta kai nekin jotenkin ajan myötä omaksuu! ;D

Musiikin teorian kuntokoulu on nyt käyty kertaalleen läpi.  27 "oppituntia" kestoltaan n. 18 minuuttia eli koko paketin kesto oli 8 tuntia ja vartti.  Kolmen päivän aikana opiskelin.  Kaikki ei mene kerralla kaaliin, joten täytyy vaikeimpia kohtia kertailla vielä montakin kertaa.  Perusoppi on hallussa :D

Napsautinpa Ollille karman, sillä suoritus on mahtava. Syntymäpäiväonnittelut lähetän samalla saatesanoilla, että harmonikansoitto näyttää antavan antoisia vuosia paljon lisää. Ajatellaan vaikka Hanuri-Antti Kämäräistä ja Armas Piippoa.
(Tietysti joitain soittajia on kuollut suhteellisen nuorina, mutta niihin tapauksiin on muut seikat vaikuttaneet).
Täytyy tässä laittaa vielä syntymäpäiväkukka sähköpostilla.

Toiveeni toteutui:  tänään 13.5.2013 klo 18 alkaneessa "Sekahaku"-ohjelmassa soitettiin "Kevätlinnut" ja hiukan myöhemmin myös valssi "Sammunut hiillos"! ;)  Mahtava syntymäpäivälahja kerrassaan :D  Jos haluatte kuunnella, niin YLE:n Areenassa nämä kuuluvat.  Kevätlinnut on aika alussa, Sammuva hiillos hiukan myöhemmin :)

http://yle.fi/radiosuomi/template/export/areena.jsp?clip=1885500
tässä Areenaa: noin 6.37 tulee "Kevätlinnut" ja 30.26 "Sammunut hiillos". :D

Komiasti kajahti Kevätlinnut! Sitä en pidä surullisena mollisävelmänä, vaan siinä soi kevääntulon ilo ja riemu.

Sammuva hiillos (säv. ja san. M. Maja) taasen on aika melankolinen, kuten on myös toinen M. Maja-valssi Kulkurin kutsu. Nämä samanhenkiset, surumieliset sävelmät löytyvät Dallape 68-vihkon samalta aukeamalta. Ne on helppo uskoa saman henkilön tekemiksi.

Syntymäpäiväsankari Olli hämmästytti minut eilen niin, että ei vähemmästä väliä. Karman arvoinen suoritus, mutta kertokoon Olli siitä sitten, kun katsoo ajankohdan sopivaksi.
Kusti polkee ja posti kulkee vanhan sanonnan mukaan, ja karman saavat myös Johan ja Pietrodeiro.

Tuossa vanhaa Dallape-nuottivihkoa katsellessa syntyi pieni ahaa-elämys. Kevätlinnut alkaa (kohotahtia lukuunottamatta) sävelmän lakipisteestä. Kai säeparin loppuosassa on tärkeintä pitää vain sama meno päällä, kuin laskettelisi myötämäkeen.

Niin, törmäsin Aropaimenen nuottiin. Sävelmä on c-mollissa, ja lauluosuus alkaa kvarttihypyllä g:stä ylös c:hen.
Kuu-LAA-na kuultaa ... isoilla kirjaimilla korkein sävel. Entä toistoissa:
RAN-NAL-la taivaan... ja A-ROL-la paimen.... lähdetään korkealta ja kovaa, kuten Kevätlinnuissa.

Suurin osa sävelmistä yleensä alkaa muistini mukaan alhaalta, kohoaa ja lopussa on taas laskeva sävelkulku.

Sointuina lauluosuudessa on Cm, Fm, G7, Bb7 ja Eb, sekä käännökset Fm/Ab ja Cm/G.
Instrumentaaliosuudessa vilahtaa lisäksi Ab.

Näillä eväillä mestarit ovat luoneet klassikkofoksin!
Aikakauden tyylin mukaan siis Kevätlinnutkin voisi soida "simppelinä".

Kuinka muuten Kevätlinnut soi? Kertokaapa mestarit, miten on koplarit.
Itselläni kuluu paljon aikaa tietokoneen ääressä, ja Kevätlinnut soi äänikortistani Vibes-soolona.

- - -

Viikko sitten laitoin esille Kevätlinnut sointuvaihtoehtoja-himmelin toivossa, että se herättäisi keskustelua.
Siinä oli eräänä vaihtoehtona sointukulku | F#m7b5  | Hm7   | C    | H7     | Em      |

Voiko näin tehdä? Sävelmän toonikasointu tulee vasta säeparin lopussa.

Juha Henriksson kertoo Toivo Kärjen musiikillinen tyyli-kirjassaan d-mollissa esitetystä LIL-jan-kuk-ka -choruksen alusta, jossa on subdominantti muodossa Gm(add9)/E.

Lainaus: "Kärki tuntuu monessa sävelmässään viivyttävän toonikasoinnun esittelyä eli sävellaji vakiinnutetaan vasta myöhemmin."

"Anna anteeksi, Anja"-foksissa 1970 Kärki käyttää minimaalisempaa harmoniaa: Im, I7, IVm, IVm6, V7, bVII ja bIII. Nekin riittävät, sillä muistijälki sävelmästä on mielessäni positiivinen.

Panin tuubiin keneltäkään kysymättä, joten nauttikaa Kevätlinnuista ;)
https://www.youtube.com/watch?v=wI9JW3hWINs
Kuvassa on isäni 1930-luvulla Hagsröm sylissään! ;)

Tässä vielä toinen Valto Tynnilän foksi - "Ansarikukka".  Kiitokset maniskamiehelle näistä nauhoitteista. ;)
http://www.youtube.com/watch?v=oVYu7-lNqFQ&feature=youtu.be

Nyt ovat Valto Tynnilän foksit "Ansarikukka" ja "Kevätlinnut" osaltani "valmiit"! :D  Päädyimme opettajani kanssa omanlaisiin ratkaisuihin - sovituksethan ovat osaltaan makuasioita.  Lähetin joillekin keskusteluun osallistuneille nuoteista pdf-versiot - en varmaan muistanut kaikkia.  Jos kiinnostaa, voin lähettää nuotteja enemmänkin.

Kun vielä oppisi ne soittamaan ;D  Ajattelin heinäkuun Ylläksen viikon leiriä - siellä saattaisi jopa oppia - ainakin toisen foksin :P

Kiitos Olli nuoteista! En vain muilta kiireiltäni ehdi vietä tarkemmin tutustua näihin.
Toivo

Kiitokset Olli!

Luin viestin, mutta en vielä ole tutustunut liittesiin lähemmin sillä valmistelen tässä huomista "viihdytysturnetta". Olen lähdössä aamulla linja-autokeikalle soittamaan ja säestämään yhteislauluja, näillä keleillä voi paita kastua!
Mukaan lähtee vuosi sitten Amsterdamista linja-autokeikoille ostamani kolmiäänikertainen Vignoni, jonka kanssa sovin paremmin mellastamaan penkkien välissä. Perjantaina ulkoilutan sitten neliäänikertaista, kun lähden vesibissikeikalle samoihin puuhiin ja tilasta ei ole puutetta.

Johan

Lainaus käyttäjältä: olli - 03-06-2013, 16:03:46
Nyt ovat Valto Tynnilän foksit "Ansarikukka" ja "Kevätlinnut" osaltani "valmiit"! :D   keskusteluun osallistuneille nuoteista pdf-versiot - en varmaan muistanut kaikkia.  Jos kiinnostaa, voin lähettää nuotteja enemmänkin....

Hei Olli !
Tuo `Ansarikukka`voisi kiinnostaa myös minua, josko tuo olisi Sinulta saatavissa..
  Tässä sivussa olisi kiva tietää miten tämä nuottikirjasto-asia etenee, siis
olisiko jollakulla asiasta pientä tietoa ?? (Tarkoitan ettei Ollin ja kumppaneitten tarvitsisi toimia nuottikirjaston ylläpitäjinä)
Hyvää leiriä Ylläkselle..

eikkajuhani ::) :)

Ne niin sanotut "valmiit" nuotit kaipaavat vielä hiukan hiomista! ;)   Opettajaltani tuli viesti, että pientä viilausta vielä kaipaavat :D  Ovat nämä versiot kuitenkin hyvä pohja :P

Viilattiin vielä hiukan ;D
"Lopulliset" nuottiversiot fokseista lähtivät porukoille! :D  Aiemmin lähetetyt voi laittaa vaikka silppuriin.

Nyt on ollut menossa diskantin puolen sormien osuminen kohdalleen - eli sormitusten käsittely.  Alkaa jo Kevätlinnut osua kohdalleen - Ansarikukassa on pari tahtia vielä työn alla.  Maniskamiehen toive tai mulla tavoite alkaa hahmottua.  Ennen pitkää laitan youtuubiin esitykseni.  Eilen hioin Kevätlintuja pari tuntia, tänään saman verran Ansarikukkia.  Sitten alkaa basson saaminen mukaan.

Mulla on ollut tuo uusien kappaleiden harjoittelu sitä mallia, että ensin diskantti ja sitten basso.  Nyt nämä Valto Tynnilän foksit ovat "korvamatoina", ettei yöllä unta saa :D  Liekö hyvä merkki vai sitten ei ;)