Kun tästä aiheesta näyttää olevan esillä "monenlaista ilmaa", ja ettei kaikki soittohommat menisi ihan tietokonehommiksi (kuten nykyään kaikki), niin suosittelisin tätä transponoinnin tekoa (opettelua) ihan omasta päästä.
Nykyään aiheeseen löytyy varmasti paljon informaatiota ja transponoinnin teoriaan löytyy oppaita myös muiden soittimien puolelta, esimerkiksi oheisenlaisten taulukoiden muodossa. Sitten vain soittelemaan kappaleita eri sävellajeissa jolloin yhteislaulujen säestyksetkin pitäisi onnistua kohtuullisesti samoin kuin orkesterisoitot.
Lainaus käyttäjältä: pietrodeiro - 21-08-2013, 10:32:45
Motto, näppäinharmonikalla asia on "helppoa kuin heinän teko".
Hieno esitys - nuoremmille oiva ohje! Itse näin ikämiehenä en ala enää noin perusteellisesti opettelemaan. Aiemminkin olen tainnut mainita, että opettelen kappaleen pahvista! Jos täytyy sitten transponoida, teen sen koneella!
"helppoa kuin rieskan syönti, laidasta aloittaa"
Joo ja kynnet täytyy muistaa leikata pirun usein, - näppäimistä muuten näkee sen huonosti pidetyn ja ehkä paljon soitetun hanurin ! kjeh kjeh ;) ;) :)
eikkajuhani
Tuli tässä mieleen neljä kovaa soittajaa takavuosilta Amerikasta ja Ruotsista, jotka pitkään
soittivat 3-rivisillä tai 3-rivisillä romopianoilla. Heille riitti varsin mainiosti nämä rivit ja he kaikki levyttivät paljon, joten levyiltäkin kuulee, että soitto sujuu. Nämä tunnetut nimet olivat Pietro Frosini, Ragnar "Raggie" Sundqvist, Edwin "Eddy" Jahrl ja Arvid Franzen.
Toivo
Lainaus käyttäjältä: Johan - 22-08-2013, 10:29:27
Hyvä mielenkiintoinen tulkinta tuo Kimalaisen lento! Pelkäsin kyllä, että kaveri rikkoo pelinsä, mutta oli onneksi vahvaa tekoa! Peukalon tarpeellisuuskin tuli selkeästi esiiin.
Suosittelen katsottavaksi kaikille niille, jotka "suuressa viisaudessaan" kertovat kyllillä tarinaa, että ei painopelillä voi soittaa edes "säkkijärvenpolkkaa" ;-))
Johan
Hienoja esimerkkejä - Johanin kanssa samaa mieltä, kyllä se pianokahvallakin lähtee, kun on mestarisoittaja :D
Hienoja esityksiä :D siinä otettiin Harmonikasta kyllä kaikki irti ::) taiturimaisia esityksiä tuossa voisi jo Ahvenainenkin olla helisemässä ;D .
Kyllä pianopelilläkin soittaa ihan samaten kuin näppäinpelilläkin kun vaan taitoa riittää ja tekniikka pelaa . Muistan kerhoajoiltani jolloin pianoharmonikat 70 luvun puolivälissä olivat ainakin meille vielä harvinainen näky niitä ei paljoa käytetty vielä silloin , Unto Jutilalla oli Exelsior merkkinen Pianoharmonikka ja hän päästeli kerhossa sillä kerran Tukholman Polkan kun pojat olivat sitä mieltä ettei sitä voi pianopelillä soittaakaan jäi pojilta suut auki kun Jutila näytti että voi siinä käytettiin kyllä koko skaalaa tarkoin läpi ja sormet sekä tekniikka pelasi hienosti oli mahtava näky :D
Tässä vielä tuohon soiton ja tekniikan harjoitteluun !
Tuolla youtubessa VA, soittaa valssia`Ihana päivä,`-94 (PietroDeiro) ja jäin seuraamaan tuota
Hanurin (täytyy kirjoittaa isolla) käsittelyä. Peukalo lepäili ison ajan kahvan reunalla ja mikä minusta oli tuossa erikoista, hän välillä kämmenpohjalla työnteli kahvanreunasta - ikäänkuin tyhjenteli ilmoja - kesken soiton. En tiedä tehostetaanko sillä esim. jotain bassopuolen (fortea)
mutta näyttää jotenkin erikoiselle, ikäänkuin soiton keskeytykselle....Tässä aamun avausta! ;) :)
eikkajuhani
Kerhossamme käytiin läpi transponointia näppäinpelillä. Harjoituskappaleena oli tuttu "Emma"-valssi d-mollissa. Ensiksi opettelimme kappaleen ulkoa kolmelta keskimmäiseltä riviltä. Sitten opettajamme näytti, miten se siirretään muihin sävellajeihin. Helpolta tuntui noin teoriassa. Käytännön työ on opetella kappale ensin ulkoa "sormiin". Kun sitten vaihtaa sävellajia, asettaa vain sormet uuteen paikkaan - sävellajista riippuen kolmelle sisä- tai kolmelle ulkoriville ;) Kun kappaleen opettelee ulkoa vain kolmea riviä käyttäen - on transponointi helppoa lukuisille muille sävellajeille. Jos on opetellut kappaleen soittamaan lisärivejäkin käyttäen, vähenee transponoinnin sävellajien määrä :D
Lisähuomiona opettajamme otti esimerkin; otetaanpa Emma Es-mollissa. Hän kysyi montako beetä on es-mollissa. No 6 kpl. Näyttää hirveältä nuottikirjoituksena - siis tämä Emma. Kun on opetellut mainitun transponointitekniikan, ei tarvitse miettiä alennus- eikä ylennysmerkkien määrää ;D
Soitatteko perussuomalaista Emma-valssia, vai jotain tuunattua, meikattua ja/tai onduleerattua versiota?
Joten saisinko 'nootin', lähetän Sinulle myös erään version?
PS. Kun nyt on Emma Es-mollissa hallussa, niin miltä vaikuttaa Federico Mompoun haikea ja tunnepitoinen Cancion y Danza-sarjan n:o 6 alkuosa, joka myös on Es-mollissa? Sävelmä jäi aikoinaan mieleen Carlos Sauran ohjaamasta elokuvasta Korppi sylissä.
Nautinnollisia kuuntelu- ja soittohetkiä. Tässä linkki:
(muitakin tulkintoja löytyy YouTubesta.)
https://www.youtube.com/watch?v=tzcdX5mbjeo
Menee ny tuohon Emmaan :D
https://www.youtube.com/watch?v=yP0cXw0JNvc
Aika hyvä koreografia (mtv:llä menee ny tuo tanssijuttu) ;)
Minä opettelin jo 11-vuotiaana transponoimaan, soittimena oli melodika. Vaikka se oli kromaattinen soitin, keksin että kappaleet voi soittaa helpommin transponoimalla ne c-duuriin/a-molliin. Opin lukemaan eri sävellajien nuotteja ja soittamaan kappaleen melodian niistä suoraan c-duurissa.
Sitten kun hommasin kaksirivisen haitarin, siis semmoisen venäläisen, niin tästä taidosta on ollut apua. Nuotit voivat olla c-mollista (kolme alennusta) a-duuriin (kolme ylennystä) ja jotenkin hahmotan melodian niin että voin sen soittaa oman soittimeni sävellajissa. Jotenkin hahmotan siitä nuottien monimutkaisuudesta sen yksinkertaisemman, yhdessä sävellajissa kulkevan sävelkulun joka on sitten helppo soittaa sillä omalla, yhden sävellajin pelillä. Samaa olen tehnyt muillakin soittimilla.
Sointumerkintöjen kanssa ei ole aivan yhtä helppoa. Niitä kun en käyttänyt silloin lapsena. Tiettyyn rajaan asti menee vaihtaa lennossa soinnut toiseen sävellajiin, mutta vaikeitakin paikkoja tulee, ja sekoamisia. Silloin auttaa merkitä lyijykynällä nuottien päälle soinnut siinä sävellajissa johon transponoi.
Tässä mä olen siis puhunut siitä, että käyttää eri sävellajeille kirjoitettuja nuotteja semmoisessa sävellajissa, johon oma soitin pystyy tai joka on itselle helppo ja tuttu.
Tuo on käänteinen tapaus sillä mistä tässä ja täällä muuten puhutaan, että kappale on ensin opittu yhdessä sävellajissa, ja pitää sitten tilanteesta riippuen saada johonkin toiseen sävellajiin. Kyllä mä olen sitäkin nyt harrastanut. Aika moni kappale on mullakin "harjoiteltu" kolmelta riviltä. Mutta niissäkin kappaleissa, joissa mä jostakin syystä käyn kolmen rivin ulkopuolella, pystyy monesti pienellä vaivalla hakemaan uusiksi ne kohdat. Kun pysyn semmoisessa yksinkertaisemmassa musiikissa jota yleensä soitan. Jotain kappaleita on, joissa on nopeita kuvioita jollaiset haluan aina soittaa samoilla sormilla samalla tavalla. Näitäkin kappaleita pystyy transponoimaan, mutta ei ihan mihin sävellajiin tahansa.
Nuottiesimerkit ovat varsin asiapitoisia :o.
Voisitko ystävällisesti hieman selittää noita bassomerkintöjä. Eivät taida olla harmonikan standardibassolle?
Merkintätapoja bassoille on tosiaan monenlaisia, joista toinen hämmästyttää ja kummastuttaa enemmän kuin toinen.
Kimmo Mattilan ja kumppaneitten toimittamassa teoksessa Suuri harmonikka kirja on standardibassot omalla viivastollaan F-avaimen perässä. Periaatteena on juuri tuo, että perusbasso/vaihtobasso on alin sävel (korkeimmillaan kolmannen viivan d) ja sointubassot siitä ylöspäin merkittynä soinnun perussävelellä. Lisänä on reaalisointumerkintä tahdin alussa bassoviivaston yäpuolella. Reaalisointumerkintää ei ole, jos sama sointu toistuu perättäisissä tahdeissa, mikä voi tuottaa yllätyksen, jos tahdin bassoille onkin sovitettu perusbassokulku. Poikkeuksia on, enkä ihan tarkkaa logiikkaa merkinnöille ole tajunnut, mikäli sellainen on olemassa?
Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 27-09-2013, 10:57:35
Soitatteko perussuomalaista Emma-valssia, vai jotain tuunattua, meikattua ja/tai onduleerattua versiota?
Joten saisinko 'nootin', lähetän Sinulle myös erään version?
Sain sinulta oheisen version. Kun tämä on jo "trad.", niin sopinee julkaista kokonainen nuottikin :D
Komppaan tuota pietrodeiron filosofiaa. Oppii paremmin, kun itse tekee. Puolustan tuota nykyista, eli atk:n tuomaa apua. Kun hankin nuotinnusohjelman (Capella) kirjoittaakseni puhtaaksi saamiani "kopion kopioita", olen kehittynyt mielestäni kohtuullisesti lukemaan nuotteja (varsinkin viivaston yläpuolelta ja alapuolelta). Kun kirjoittaa nuotin ohjelmalla koneelle ja kuuntelee sen (vaikkakin vajavaisella "midillä"), korvakin kehittyy. Huomaa virheellisen nuotin kohtuullisen helposti (no mun korva ei erota noita puolisäveliä kovin hyvin). Mutta kaiken kaikkiaan kehitystä on tapahtunut, vaikka jo seniori, 67+ olenkin. Mielenkiintoista hommaa sinänsä.
Jo 1980-luvulla halusin kirjoittaa nuotteja puhtaaksi. Poikani ollessa "tekussa" sain koneelle "Designer-piirrustusohjelman". No sillä minä sitten nuotteja piirtelin - ja kauniita olivatkin. No ohjelma oli piirustusohjelma, joten sillä pystyi vain piirtämään (ei ollut edes tuota nykyistä midi-mahdollisuutta kuunnella).
Suomalaisissa haitarinuoteissahan bassoon kirjoitetaan yleensä perusbasso (nuotin varsi ylös) sekä sointubassot vain yhdellä nuotilla (varsi alas). On mielestäni selkeämpää lukea nuottia. No koneen ohjelmalla soitettaessa (vaatimaton midi) soinnut eivät soi oikein sointuina - pelkkä nuotti vain. Tuossa Godinskin&Vesterisen harmonikkakoulussa kirjoitetaan läpi kirjan myös sointubassot täydellisinä - hyödyllistä oppia sinänsä (mutta hankalampaa lukea) :D
Lainaus käyttäjältä: olli - 02-10-2013, 12:16:30
Suomalaisissa haitarinuoteissahan bassoon kirjoitetaan yleensä perusbasso (nuotin varsi ylös) sekä sointubassot vain yhdellä nuotilla (varsi alas). On mielestäni selkeämpää lukea nuottia.
Minä kun en ole tottunut lukemaan näin kirjoitettuja nuotteja, niin mitenkäs noista tietää soitetaanko duuri-, molli- vai seiskasointu?
Siis ainakin tuossa Suuri harmonikka kirja teoksessa: Lisänä on reaalisointumerkintä tahdin alussa bassoviivaston yäpuolella. Reaalisointumerkintää ei ole, jos sama sointu toistuu perättäisissä tahdeissa.
Em. kirja taitaa mukailla aika lailla pietrodeiron kuvaamaa USA mallia. Esimerkki liittynee tangon tapaiseen basson soittoon. Perus- ja sointubassot paukutellaan samanaikaisesti.
Tuo pietrodeiron saksanmalli on aika kryptinen. Mutta kaiketi sekin on soitettavissa standardibassoilla?
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 02-10-2013, 13:16:27
Lainaus käyttäjältä: olli - 02-10-2013, 12:16:30
Suomalaisissa haitarinuoteissahan bassoon kirjoitetaan yleensä perusbasso (nuotin varsi ylös) sekä sointubassot vain yhdellä nuotilla (varsi alas). On mielestäni selkeämpää lukea nuottia.
Minä kun en ole tottunut lukemaan näin kirjoitettuja nuotteja, niin mitenkäs noista tietää soitetaanko duuri-, molli- vai seiskasointu?
Haitarinuoteissa on yleensä merkitty myös soinnut (esim. Am, Dm, E7, C, Adim), joten kyllä ne duurit, mollit, seiskat ja dimit osaa ottaa haitarin basson nappuloilla :D
Lainaus käyttäjältä: pietrodeiro - 02-10-2013, 09:59:07
Nuo standardibassojen (sekä myös basson soiton) esitystavat taitavat riippua siitä mistä maasta asiaan (nuotinnukseen) on otettu oppia. Itse olen nimittänyt nuo yksinkertaisesti German ja USA tyyleiksi, koska yleensä Saksalaisperäisissä nuoteissa basson soinnutus esitetään täydellisempänä ja USA nuotinnuksessa vain yhdellä perussävelen nuotilla (ohessa esimerkit).
Liitteenä olevasta AAA:n "virallisesta" suosituksesta saattaa löytyä lisävalaistusta bassojen merkintätavalle. Pitkälti seurataan monessa maassa yhä näitä suosituksia. Poikkeuksia tietysti myös löytyy.
Löytyy myös saksalaisia harmonikkanuotteja joissa sonitubasso on esitetty yhdellä nuotilla.
terv pelle jollasbo
Lainaus käyttäjältä: olli - 02-10-2013, 17:48:43
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 02-10-2013, 13:16:27
Lainaus käyttäjältä: olli - 02-10-2013, 12:16:30
Suomalaisissa haitarinuoteissahan bassoon kirjoitetaan yleensä perusbasso (nuotin varsi ylös) sekä sointubassot vain yhdellä nuotilla (varsi alas). On mielestäni selkeämpää lukea nuottia.
Minä kun en ole tottunut lukemaan näin kirjoitettuja nuotteja, niin mitenkäs noista tietää soitetaanko duuri-, molli- vai seiskasointu?
Haitarinuoteissa on yleensä merkitty myös soinnut (esim. Am, Dm, E7, C, Adim), joten kyllä ne duurit, mollit, seiskat ja dimit osaa ottaa haitarin basson nappuloilla :D
Mutta silloin kysymys onkin että mihin sitä bassoklaavia siinä ollenkaan tarvitaan?
Johan sai karman :D Olen samaa mieltä. Dallapén vihkoissa on tosiaan samaa, eli bassosoolot on merkitty samaan viivastoon. Tämä on kehittänyt minun nuotinlukutaitoani. Toisaalta; kun porukka on harrastelijatasoa, on hyvä kirjoittaa kaikilla sama, nimenomaan haitarille kirjoitettu nuotti. Siksi harrastan tuota "Capellalla" kirjoittamista. Näin on jokaisella soittajalla edessään sama sovitus. ;D
Ryhmässämme on vielä useita, joille on tärkeää tämä seikka. Joskus tulee vielä epäselvyyksiä kertauksista, segnoista ja codistakin. Niinpä olen laittanut nuottiin merkinnät tästäkin esimerkiksi: "Intro-A-A-B-B-A-B-Coda-Fine" :P
Mietin tässä vielä tuota kolmen rivin mallia ja sen hyötyä transponoinnissa. Sillä että otetaan neljäs rivi avuksi menetetään osa mahdollisista sävellajeista joihin voi transponoida, mutta mahdollisuuksia on edelleen moneen tarkoitukseen ihan tarpeeksi, niin laulun äänialan kannalta kuin muidenkin soittajien huomioimiseksi. Pysymällä samoilla riveillä löytyy vielä kolme sävellajia, ja vaihtamalla rivejä neljä lisää. Yhteensä kahdeksan sävellajia. Vain neljä menetetään kun soitetaan neljältä riviltä.
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 04-10-2013, 11:24:41
Mietin tässä vielä tuota kolmen rivin mallia ja sen hyötyä transponoinnissa. Sillä että otetaan neljäs rivi avuksi menetetään osa mahdollisista sävellajeista joihin voi transponoida, mutta mahdollisuuksia on edelleen moneen tarkoitukseen ihan tarpeeksi, niin laulun äänialan kannalta kuin muidenkin soittajien huomioimiseksi. Pysymällä samoilla riveillä löytyy vielä kolme sävellajia, ja vaihtamalla rivejä neljä lisää. Yhteensä kahdeksan sävellajia. Vain neljä menetetään kun soitetaan neljältä riviltä.
Muuta en asiasta tiedä, kuin että opettelemalla kolmella rivillä saadaan se hyöty, että kappale voidaan transponoida mihin sävenlajiin tahansa samalla sormituksella. Ei tarvi muistaa montako alennettua on
esim d-mollissa ja voi soittaa edelleen nuotista, kunhan pysyy oikeilla riveillä. Esin jos soitat Emma valssin, joka on a-mollissa ja haluat siirtyä g-molliin, siirrät vain sormet kolmelle sisäriville ja soitat nuotista, siinä se.
Lainaus käyttäjältä: oki - 05-10-2013, 09:10:34
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 04-10-2013, 11:24:41
Mietin tässä vielä tuota kolmen rivin mallia ja sen hyötyä transponoinnissa. Sillä että otetaan neljäs rivi avuksi menetetään osa mahdollisista sävellajeista joihin voi transponoida, mutta mahdollisuuksia on edelleen moneen tarkoitukseen ihan tarpeeksi, niin laulun äänialan kannalta kuin muidenkin soittajien huomioimiseksi. Pysymällä samoilla riveillä löytyy vielä kolme sävellajia, ja vaihtamalla rivejä neljä lisää. Yhteensä kahdeksan sävellajia. Vain neljä menetetään kun soitetaan neljältä riviltä.
Muuta en asiasta tiedä, kuin että opettelemalla kolmella rivillä saadaan se hyöty, että kappale voidaan transponoida mihin sävenlajiin tahansa samalla sormituksella. Ei tarvi muistaa montako alennettua on
esim d-mollissa ja voi soittaa edelleen nuotista, kunhan pysyy oikeilla riveillä. Esin jos soitat Emma valssin, joka on a-mollissa ja haluat siirtyä g-molliin, siirrät vain sormet kolmelle sisäriville ja soitat nuotista, siinä se.
Jep. Kolmelta keskiriviltä voi joko siirtyä sisäriveille tai ulkoriveille. Ja jokaisella "rivistöllä" voi siirtää kättä jolloin löytyy lisää sävellajeja. Yhteensä kolme kertaa neljä sävellajia. Eli kaikki.
Mutta jos minä nyt käytänkin joissakin kappaleissa keskirivien lisäksi sisäriviä, niin en pysty siirtämään sisäriveille päin, mutta kylläkin ulospäin. Löytyy kaksi kertaa neljä sävellajia.
Sama jos soitan neljältä ulommalta riviltä. En menetä kokonaan tuota mahdollisuutta transponoida kättä siirtämällä, mutta kaikkiin sävellajeihin en pääse. Kuitenkin jos laulun tms takia pitää hakea sopivampi sävellaji, niin mahdollisuuksia löytyy.
Minä nyt vain olen jotenkin päätynyt tähän että sormitukset tulee helpommiksi kun ottaa apua neljänneltä riviltä. Pystyy hyödyntämään sormille jo tuttuja kuvioita. Kappaleesta riiippuen soitan kolmelta tai neljältä riviltä. Esim. tuon Mustanmeren valssin josta oli videota sekoiluketjussa, aloitan sisäriveiltä ja loppupuolen soitan keskiriveiltä.
Minä taas kuulun siihen koulukuntaan, joka aloittaa kappaleen kuin kappaleen hahmottelun kolmelta keskiriviltä, oli sävellaji ihan mikä tahansa. Harjoittelun edetessä haen parhaat sormitukset ihan mistä tahansa. Jos se on yks hailee, pysyn kolmella keskirivillä. En ole suuremmin analysoinut, mutta todennäköisesti painottumista eri rivien suhteen tapahtuu sävellajin mukaan. Transponoinnin kannalta tämä tyyli ei ehkä ole ihanteellinen, mutta yleisesti ottaen tuntuisi hyvin rajoittavalta asennoitua tiukan riviuskollisesti.
Sormitus on kyllä jännä juttu. Yksi päivä tavoittelin korvakuulolta Pettäjäntie-sävelkulkua. Tulin siihen tulokseen, että se kulkee ns. mustalaismollissa, jota olen soittanut tosi vähän. Sormittaminen oli pahuksen vaikeaa. Sama koskee esimerkiksi selkeästi pianolle sävellettyjä kappaleita. Minulla on takana aktiivisia harjoitteluvuosia takana jonkin matkaa toistakymmentä vuotta ja ikää 63+. Sormituksen löydä nykyään jo melko helposti, mutta kappale valikoima on hyvin pitkälle haitarille sävellettyjä tavallisia duureja ja molleja. Sormituksen kehittymisen kannalta saattaisi olla kehittävää soitella enemmän sitä sun tätä.
Lainaus käyttäjältä: mlut - 05-10-2013, 15:03:16
Sormitus on kyllä jännä juttu. Yksi päivä tavoittelin korvakuulolta Pettäjäntie-sävelkulkua. Tulin siihen tulokseen, että se kulkee ns. mustalaismollissa, jota olen soittanut tosi vähän. Sormittaminen oli pahuksen vaikeaa. ..
Ollilta sain sellaisen Pettäjän tien, että sen kulku oli harmonista c-mollia.
Säveltäminen-ketjussa oli esillä joko duuri tai molli. Duuri on suhteellisen selkeä soinnuiltaan, mutta entä molli? Useissa oppaissa näyttää olevan mainittuna harmoninen ja melodinen, mutta vähemmälle huomiolle ovat jääneet luonnollinen ja doorinen molli. Nämä ns. kirkkosävellajit eli moodit antavat oman 'mausteensa'. Ja sitten jazzmolli, jne.....
Mustalaismolli: 1 2 b3 #4 5 b6 7
Se sisältää kaksi ylinousevaa sekuntia. Pettäjän tiellä en muista tällaista olevan, siis sen c-mollissa ei muistaakseni esiinny Fis. (Hava Nakkilassa saattaa olla???)
Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 05-10-2013, 18:34:36
Lainaus käyttäjältä: mlut - 05-10-2013, 15:03:16
Sormitus on kyllä jännä juttu. Yksi päivä tavoittelin korvakuulolta Pettäjäntie-sävelkulkua. Tulin siihen tulokseen, että se kulkee ns. mustalaismollissa, jota olen soittanut tosi vähän. Sormittaminen oli pahuksen vaikeaa. ..
Mustalaismolli: 1 2 b3 #4 5 b6 7
Se sisältää kaksi ylinousevaa sekuntia. Pettäjän tiellä en muista tällaista olevan, siis sen c-mollissa ei muistaakseni esiinny Fis. (Hava Nakkilassa saattaa olla???)
Hava Nagila taitaa mennä freygish-moodissa joka d:stä aloitettuna menee d - es - fis -g - a -bb - c - d. Helpoin hahmottaa että otetaan harmooninen g-molli (jossa ylin sävel korotettu = fis), ja aloitetaan se d:stä. Ja tässä siis vain yksi ylinouseva sekunti. Mulla on nuotteja, joissa on sävellajin etumerkkeinä kaksi alennusta (es, bb) ja yksi ylennys (fis).
Tosin Hava Nagilaa en ole soittanut, saanut siitä tarpeekseni muutenkin.
Tuo d - es - fis - g -vänkyrä on juuri niitä kuvioita, jotka mielellään ainakin nopeana soitan aina samalla sormituksella, sävellajista riippumatta, vaikka menisi ulos kolmelta riviltä. Varsinkin kun tuo pitää mennä sujuvasti osana pitempää sävelkulkua.
Lainaus käyttäjältä: mlut - 05-10-2013, 15:03:16
Sormituksen löydä nykyään jo melko helposti, mutta kappale valikoima on hyvin pitkälle haitarille sävellettyjä tavallisia duureja ja molleja. Sormituksen kehittymisen kannalta saattaisi olla kehittävää soitella enemmän sitä sun tätä.
Tässä voi olla yksi syy miksi mulla on vähän kaikesta niin erilaiset näkemykset. Kun heti alusta olen tapaillut vaikkapa tämmöistä http://www.youtube.com/watch?v=PDnfoU39UeE
Sulla on kyllä mahtavan osuva alakaneetti alareunassa :D
"mie pellaan niinko tykkään... :P
Lainaus käyttäjältä: olli - 05-10-2013, 19:31:41
Sulla on kyllä mahtavan osuva alakaneetti alareunassa :D
"mie pellaan niinko tykkään... :P
Se on minun meänkielentämästä Dan Anderssonin Spelmannenista, Pelimannista.
http://www.youtube.com/watch?v=lf-EhDMvuoo kohdassa 0:30
Alkuteksti menee "jag vill aldrig höra råd, och jag vill spela som jag vill", siis "en koskaan kuuntele neuvoja, haluan soittaa niinkuin tahdon".
Heh, noinkos tämä mulla menee. Olen mä sentään jotain neuvojakin kuunnellut. Riippuu siitä sopiiko ne siihen mitä mä olen tekemässä. Eikös ne reittiohjeetkin riipu siitä mihin on menossa (muuten voi joutua johonkin muualle :))
Lainaus Hannulta: "Mulla on nuotteja, joissa on sävellajin etumerkkeinä kaksi alennusta (es, bb) ja yksi ylennys (fis)."
Millähän nuotinnusohjelmalla tuo temppu onnistuu, millä niitä klezmereitä on nuotinnettu?
Aika mielenkiintoisia ja tavallisuudesta poikkeavia sävelmiä ne ovat.
Minulla oleva Finale PrintMusic ei siihen pysty, vaan on mentävä siitä, missä aita on matalin. Toisin sanoen valittava g-molli sävellajiksi, ja sitten tapauskohtaisesti fis-korotukset.
Onnistuuko Ollin Capellalla?
Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 05-10-2013, 21:36:19
Lainaus Hannulta: "Mulla on nuotteja, joissa on sävellajin etumerkkeinä kaksi alennusta (es, bb) ja yksi ylennys (fis).
Onnistuuko Ollin Capellalla?
Mikä on tällainen sävellaji? ;) Kysyn vaan, vaikken niin teoriasta ymmärräkkään. :D
Sävellajista Hannu tuossa kertoi, että kyseessä on ns. freygish-moodi.
Toisin sanoen tässä tapauksessa harmoonisen g-mollin 5. moodi (asteikkona on harmoonisen g-mollin asteikko, mutta aloitetaan sen 5. asteelta d:stä, menee d - es - fis -g - a -bb - c - d.
PS. Toinen esimerkki: luonnollinen a-molli on C-duurin 6. moodi, siis sama sävelikkö, mutta aloitussävel vaihtuu.
Olikos se näin, Hannu?
Lainaus käyttäjältä: olli - 05-10-2013, 21:41:04
Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 05-10-2013, 21:36:19
Lainaus Hannulta: "Mulla on nuotteja, joissa on sävellajin etumerkkeinä kaksi alennusta (es, bb) ja yksi ylennys (fis).
Onnistuuko Ollin Capellalla?
Mikä on tällainen sävellaji? ;) Kysyn vaan, vaikken niin teoriasta ymmärräkkään. :D
No ei nyt sävellaji, mutta tämmöinen freygish-asteikko joka d:stä aloitettuna menee d - es - fis -g - a -bb - c - d.
Helpoin hahmottaa että otetaan harmooninen g-molli (jossa ylin sävel korotettu = fis), ja aloitetaan se d:stä.
Yleensähän se kirjoitetaan g-molliksi ja sitten korotukset f -> fis joka paikkaan. Mutta tuommoistakin on näkynyt, että pannaan rivin alkuun niin alennukset kuin korotukset. Ja on se selvempi niin, kun tietää mistä on kysymys.
Viime syksynä löysin netistä yhden libanonilaisen laulun nuotit, Fairuzin hitti Bint al-shalabiyya on kysymyksessä. Siinä oli kaksi alennusta, joten aloin soittaa sitä niinkuin g-mollia. Ei täsmännyt, ja katsoin nuottia tarkemmin. Siinä oli alennukset es ja as. Jopa alkoi kuulostaa oikealta.
Itä-Eurooppa, Balkan, Kreikka, Turkki, Lähi-itä on täynnä mielenkiintoista musiikkia mikä ei mahdu pelkästään duurin ja mollin muotteihin.
Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 05-10-2013, 21:54:23
Sävellajista Hannu tuossa kertoi, että kyseessä on ns. freygish-moodi.
Toisin sanoen tässä tapauksessa harmoonisen g-mollin 5. moodi (asteikkona on harmoonisen g-mollin asteikko, mutta aloitetaan sen 5. asteelta d:stä, menee d - es - fis -g - a -bb - c - d.
PS. Toinen esimerkki: luonnollinen a-molli on C-duurin 6. moodi, siis sama sävelikkö, mutta aloitussävel vaihtuu.
Olikos se näin, Hannu?
Jos moodit nähdään noin teknisesti, että vaihdetaan asteikon aloitussäveltä, niin noinhan se on.
Mutta mahdollisesti modaaliseen musiikkiin liittyy jotakin muutakin, mitä en ole ihan hahmottanut. Jotakin mikä liittyy harmoniaan, sävelkulkuihin, jännitteiden käyttöön ja purkautumiseen tms. Kun tunnutaan tekevän ero tavallisen mollin ja aiolisen moodin välillä. Ja olen nähnyt väitettävän, että freygish ei ole harmonisen mollin moodi vaan itsenäinen asteikko.
PS. Tsekkaan juuri tuota freygish vs. harmonisen mollin moodi -kysymystä yhdestä kirjasta. Siinä tarkkaan ottaen esitetään, että freygish ei ole harmonisen mollin
dominantti koska freygish kuulostaa niin stabiililta kun sitä käytetään kansansävelmissä. Siis tuossa ei suoraan puhuttukaan 5. moodista.
Itse en näe kovin hyödylliseksi ajatella freygishiä tai mollia moodeina moodien joukossa. Ne vain ovat kumpikin tahollaan yleisiä ja hyödyllisiä asteikoita.
"Mutta mahdollisesti modaaliseen musiikkiin liittyy jotakin muutakin, mitä en ole ihan hahmottanut. Jotakin mikä liittyy harmoniaan, sävelkulkuihin, jännitteiden käyttöön ja purkautumiseen tms."
Eihän sitä kaikkea tarvitse ymmärtää. Riittää kun nauttii, sillä osansa lienee myös soittajien tulkinnassa, jota voinee pitää jazzin serkkuna, jos ei aivan velipuolena?
https://www.youtube.com/watch?v=k6sorgBhlls
https://www.youtube.com/watch?v=y05PD94nGLo
Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 05-10-2013, 22:29:13
"Mutta mahdollisesti modaaliseen musiikkiin liittyy jotakin muutakin, mitä en ole ihan hahmottanut. Jotakin mikä liittyy harmoniaan, sävelkulkuihin, jännitteiden käyttöön ja purkautumiseen tms."
Eihän sitä kaikkea tarvitse ymmärtää. Riittää kun nauttii, sillä osansa lienee myös soittajien tulkinnassa, jota voinee pitää jazzin serkkuna, jos ei aivan velipuolena?
Niin, se mitä en sataprosenttisesti hahmota se modaalisuuden käsite musiikin teoriassa. Tässä kohtaa aikoinaan putosin kärryiltä yhdessä keskustelussa
"Ahava rabban sävelmateriaalista voi toki rakentaa länsimaiseen tapaan asteikon, mutta pohjimmiltaan ahava raba on makamin kaltainen modaalinen sävellysjärjestelmä, jolla on tietty sävelhierarkia, melodinen etenemistapa sekä tyypillisiä melodiakulkuja ja modulaatiokäytäntöjä."Tai oikeastaan tietenkin mä tajuan tuon
sävellysjärjestelmä, jolla on tietty sävelhierarkia, melodinen etenemistapa sekä tyypillisiä melodiakulkuja ja modulaatiokäytäntöjä mutta en sitä mikä ero siinä on länsimaisen musiikin asteikkoihin kun niitä käytetään jossain tietyssä musiikkityylissä.
Itse musa on sitten ihan eri juttu. Varsinkin semmoinen mitä on kuunnellut melkein koko ikänsä. Sen vain tuntee.
Nyt meni liian vaikeaksi! ::)
Lainaus käyttäjältä: olli - 05-10-2013, 22:56:56
Nyt meni liian vaikeaksi! ::)
Eiköhän se vain meinaa että musiikkityylissä merkitsee sävelasteikon lisäksi monenlaiset sille tyypilliset jutut, niinkuin sävelkulut. Jos vain arpoo asteikon säveliä peräkkäin, siitä ei välttämättä tule mollivalssia.
PS. Tulee mieleen 80-luvulta, kun teimme Siperian öljykentille radipuhelinjärjestelmää, ja asiakkaita oli käymässä neuvottelemassa. Annoimme heille myös pientä koulutusta joissakin erityiskysymyksissä. Meidän tuotekehitysinsinööri selitti liitutaululla "kun nyt integroimme tämän funktion miinus sigmasta äärettömään" niin huomasin tulkin naamasta että nyt ei homma toimi. Ja kyseessä oli tulkki jolla ei muulloin koskaan mennyt sormi suuhun. Sanoin sille että "käännä näin: kun laskemme tämän pinta-alan tästä". Asian kun saattoi esittää niinkin.
Mikähän siinä muuten om esteenä, ettei esimerkiksi kaikkien mollityypien etumerkkejä voisi merkitä niiden sävelkulkua vastaavalla tavalla? Meloodisen mollin etumerkintä on nykyisellään ymmärrettävissä, kun siinä alenevat sävelkulut menevät luonnollisen mollin tapaan.