Sanna Kojo kertoi viime lauantain YLE:n "enskassa": "Kari Peitsamo (Kauppaopiston naiset mm.) on tällä hetkellä eniten levyttänyt artisti. Hän ohitti Georg Malmstenin." ;) Veikko Ahvenainen kehuu omissa konserteissaan, että hän on se eniten levyttänyt artisti ja on ohittanut Georg Malmstenin :D Tilastoja voidaan ilmeisesti lukea miten halutaan ::) Mikä lienee totuus? ???
Tapoja on monia http://apulanta.fi/fi/uutiset/uutise/apulanta-ohitti-beatlesin-ennatyksen/
Rock-Rock
Joo, myyntilistoja kyllä löytyy, mutta mikä lista antaa arvon "eniten levyttänyt artisti"? Laitoin YLE:llekin kyselyn, saa nähdä milloin ehtivät vastaamaan ::)
Lainaus käyttäjältä: olli - 02-09-2013, 15:49:44
Joo, myyntilistoja kyllä löytyy, mutta mikä lista antaa arvon "eniten levyttänyt artisti"? Laitoin YLE:llekin kyselyn, saa nähdä milloin ehtivät vastaamaan ::)
Varmaankin mitataan levytettyjen kappaleiden/esitysten määrää. Tulkintaeroja voi tulla sitten siinä lasketaanko jonkin tietyn kappaleen eri levytykset (esitykset) erikseen, minusta pitäisi. Ahvenaisen kohdalla voi myös vaikuttaa lasketaanko mukaan levytykset joissa hän on muusikkona mukana (eikä solistina/tähtenä). Muusikoiden levytyksistä näkyy pidettävän omaa lukuaan.
Peitsamo on kyllä tehnyt älyttömän monta albumia. Taitaa tehdä niitä aika nopeasti. Tulee mieleen että kuunteleeko noita kaikkia kukaan. Itse en ole jaksanut seurata sitten 1980-luvun puolivälin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kari_Peitsamo#Diskografia
Malmstenista en löytänyt kattavaa diskografiaa. Mutta Malmstenin aikana ei taidettu tehdä paljon albumeita, vaan levytettiin savikiekkoja ja singlejä, kaksi kappaletta per levy. Kaikki kappaleet tehtiin tosissaan eikä mukana ollut täytekappaleita niinkuin albumeille tahtoo tulla että ne saadaan täyteen.
Googlella löytyy tietoja Ahvenaisesta, Malmstenista, Peitsamosta, Eino Grönistä, kaikissa liikutaan jossain 700 – 900 levytetyn kappaleen tienoilla. Jos katsotaan muusikkoja, niin Heikki Laurilan sanotaan olevan mukana 7 272 levytyksellä (jotka eivät toki useimmat ole hänen nimissään).
Käväisin Ahvenaisen omilla sivuilla. Siellä hän mainostaa erään levynsä mainostekstissä "Suomen äänilevykuningas - 941 kappaletta!"
Lainaus käyttäjältä: olli - 02-09-2013, 19:14:28
Käväisin Ahvenaisen omilla sivuilla. Siellä hän mainostaa erään levynsä mainostekstissä "Suomen äänilevykuningas - 941 kappaletta!"
Joo, mä pyöristin. 900 oli lähin sataluku.
Kyllä Suomen äänitearkistossa on painettu Georg Malmsténista kahteenkin eri otteeseen
discografia, koska hänenkin kohdallaan "uusia" ennestään tuntemattomia levytyksiä on löytynyt ja ehkä löytynee vieläkin. Kyllä minun mielestäni kaikki eri levytykset samasta
kappaleesta on laskettava eri levytyksiksi. Gramofonilevyjen aikaan soitettiin saman päivän aikana samasta kappaleesta useita eri ottoja, joista paras valittiin äänilevylle. Tavallisesti levytys tehtiin kaksi kertaa, mutta joskus vaikean kappaleen takia yrityksiä saattoi olla
jopa toistakymmentä. Joskus samaa levytystä yritettiin myöhempänä ajankohtana uudelleen.
Kerron ajasta ennen studionauhureiden aikaa, jolloin kappale oli kerta kaikkiaan osattava
soittaa ja laulaa puhtaasti. Joskus useampia ottoja tehtiin samasta kappaleesta hiukan varioiden koemielessä ja niitä myös julkaistiin normaaleiden levytysten rinnalla. Niitä on
myös säilynyt koelevyillä. Dallapé harrasti jonkun kerran eri variaatioiden soittamista. Niitä
julkaistiin myös levyillä. Samalla levynumerolla saattaa olla joko ensimmäinen tai toinen
otto. Klassinen esimerkki on Viljo Vesterisen ja Dallapén 1935 levyttämä Kenosen polkka,
jonka toisessa harvinaisemmassa versiossa on Matti Rajulan soittamat klarinettisoolot. Muuten kappaleet on soitettu peräkkäin aivan samalla tavallla. Ehkä tempossa on aivan hiuksenhieno ero. Tämä tuli mieleen Georg Malmsténista, sillä hänkin on tehnyt eri versioi-
ta samana levytyspäivänä ja ne tietenkin huomioitu luetteloissa, kuten myös julkaisematto-
mat levytykset, jotka sodan tai muun syyn takia ovat jääneet ilmestymättä.
Muuten ehkä maailman eniten levyttänyt hanuristi oli New Yorkissa asunut amerikansuoma-
lainen Walter Eriksson, joka teki yli 2000 levytystä. Hän soitti ensimmäiset levynsä jo 15-
vuotiaana, joten hän on täytynyt poikkeuksellinen kyky.Eniten hän levytti perinteistä poh-
joismaista tanssimusiikkia, mutta myös jazzia ja monta LP-levyllistä italialaista musiikkia Nordinin salanimellä.Itselläni on yli 50 Walter Erikssonin LP-levyä ja monia kymmeniä savikiekkoja. Walter Eriksson oli myös ahkera sovittaja ja säveltäjä.Hänen tekemiään harmonikkanuotteja kustansi mm. Pietro Deiro New Yorkissa ja Andrew Walter Ruotsissa.
Toivo
Gramexilta löytyi tällainen lista ;D
Studiotyön sankarit
Suomen ahkerimpien studiomuusikkojen top 20 on:
01. Heikki Laurila, 7 272 uraa
02. Tuomo Ikonen, 5 797
03. Heikki "Häkä" Virtanen, 4 922
04. Ilpo Kallio, 4 701
05. Taisto Wesslin, 4 357
06. Juha Björninen, 4 254
07. Martti Metsäketo, 4 056
08. Anssi Nykänen, 3 938
09. Pentti Lasanen, 3 575
10. Jorma Ylönen, 3 573
11. Heikki Hämäläinen, 3 357
12. Pauli Granfelt, 3 342
13. Juhani Aaltonen, 3 227
14. Juhani Tiainen, 3 028
15. Tapio Salo, 2 955
16. Aaro Kurkela, 2 894
17. Janne Louhivuori, 2 849
18. Erkki Seppä, 2 766
19. Raimo Roiha, 2 704
20. Harri Rantanen, 2 684
Eli Aaro Kurkela on eniten levyttänyt haitarinsoittaja ;)
Tiesin Kurkelan olleen ahkera muusikko.Tähän on laskettu kaikki levytykset, joihin hän on
hanuristina tai vibrafonistina osallistunut. Yllättävää kyllä Aaro Kurkela on tehnyt erittäin
vähän omia harmonikkasoolo tai -duetto levyjä. Olisiko ollut 4-5 LP-levyä? Aiemmin mainittu
Walter Eriksson teki pääasiassa soolo ja duetto levyjä. On tuo Heikki Laurila ollut kova jätkä.
Tuota määrää on aika paha lyödä rikki, koska levyjä tehdään vähemmän isoissa studioissa,
koska niitä on nykyään mahdollisuus tehdä eri puolilla Suomea pienissä pajoissa.
Toivo
Studiotyön sankarit
Suomen ahkerimpien studiomuusikkojen top 20 on:
01. Heikki Laurila, 7 272 uraa
02. Tuomo Ikonen, 5 797
03. Heikki "Häkä" Virtanen, 4 922
04. Ilpo Kallio, 4 701
05. Taisto Wesslin, 4 357
06. Juha Björninen, 4 254
07. Martti Metsäketo, 4 056
08. Anssi Nykänen, 3 938
09. Pentti Lasanen, 3 575
10. Jorma Ylönen, 3 573
11. Heikki Hämäläinen, 3 357
12. Pauli Granfelt, 3 342
13. Juhani Aaltonen, 3 227
14. Juhani Tiainen, 3 028
15. Tapio Salo, 2 955
16. Aaro Kurkela, 2 894
17. Janne Louhivuori, 2 849
18. Erkki Seppä, 2 766
19. Raimo Roiha, 2 704
20. Harri Rantanen, 2 684
Eli Aaro Kurkela on eniten levyttänyt haitarinsoittaja ;)
[/quote]
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 02-09-2013, 20:50:48
Kyllä Suomen äänitearkistossa on painettu Georg Malmsténista kahteenkin eri otteeseen
discografia, koska hänenkin kohdallaan "uusia" ennestään tuntemattomia levytyksiä on löytynyt ja ehkä löytynee vieläkin. Kyllä minun mielestäni kaikki eri levytykset samasta
kappaleesta on laskettava eri levytyksiksi. Gramofonilevyjen aikaan soitettiin saman päivän aikana samasta kappaleesta useita eri ottoja, joista paras valittiin äänilevylle.
Tulee vaikeaksi verrata julkaisumääriä, jos samaa julkaisua varten tehdyt eri ototkin lasketaan. Siis vertailukelpoisuusmielessä, kun nykyäänhän joka soittimesta, laulusta puhumattakaan, otetaan ties kuinka monia ottoja. Siis äänitykset tehdään eri tekniikalla.
Selkeimmältä tuntuisi laskea julkaistut levytykset (kappaleet), poislukien tietysti saman esityksen uudelleenjulkaisut.
Tai sitten unohtaa koko vertailu, kukin saa laskea niinkuin haluaa.
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 02-09-2013, 21:34:51
On tuo Heikki Laurila ollut kova jätkä.
Tuota määrää on aika paha lyödä rikki, koska levyjä tehdään vähemmän isoissa studioissa,
koska niitä on nykyään mahdollisuus tehdä eri puolilla Suomea pienissä pajoissa.
Laurila oli silloin aikoinaan niin paljon esillä, ja jos on tunnettu nimi niin saa helposti hommia. Ei ammattitasoisia studiomuusikoita ollut siihen aikaan niin paljon. Juha Björninen on viime vuosikymmeninä ollut studiokitaristina vähän samanlaisessa asemassa, ja onhan sekin yllättävän korkealla tuossa listalla.
Minä taas pohdin, että onko levytysten määrällä niinkään merkitystä? Siis sehän kertoo kuinka paljon jokin henkilö on tehnyt työtä studiossa, mutta ei mitään laadusta tai kansan suosiosta. Siksi erinäiset soittolistat, myyntilistat ja sen sellaiset ovat hyviä mittareita.
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 02-09-2013, 22:41:30
Minä taas pohdin, että onko levytysten määrällä niinkään merkitystä? Siis sehän kertoo kuinka paljon jokin henkilö on tehnyt työtä studiossa, mutta ei mitään laadusta tai kansan suosiosta. Siksi erinäiset soittolistat, myyntilistat ja sen sellaiset ovat hyviä mittareita.
Eri asioita voi mitata. Ihmisen pituutta ja painoa. Yritysten investointeja ja tulosta. Kirjailijoiden tuotteliaisuutta ja menestystä. Artistien tuotteliaisuutta ja menestystä.
Niin, Grameksia kiinnostaa levytysten määrä ja niistä tehdyt tilastot, kun se on heidän tulonlähteensä. Kuinka paljon levytysten määrä sitten korreloisi jonkun kautta-aikain suomalaisten harmonikan soittajien paremmuuslistan kanssa, jos sellaista olisi ylipäätään millään kriteereillä mahdollista tehdä – epäilen. Samanlainen tilasto kuin Kimi Räikkösen perättäiset pistesijat Formuloissa.
Työnkuva onko pääpainoisesti studiomuusikko, orkesterimuusikko, keikkamuusikko, harmonikansoiton opettaja vs harmonikkataiteilija vaikuttaa levytysten määrään, kuuluisuuteen ja kansan suosioon. Toiset Harmonikansoittajat elävät pitkän elämän ja tekevät pitkän soittajauran kun taasen joidenkin elinikä ja soittajanura on jäänyt suhteellisen lyhyeksi kuten Aaro Kurkelankin kohdalla.
Suomessa on tänäkin päivänä lukuisia huippuharmonikan soittajia, jotka eivät ole tulleet koko kansan tietoisuuteen, joillekin soittajille se on ollut ihan tarkoituksellinen valinta.
TV, Hannu
Listat ovat luonnollisesti "makuasioita", miten niitä kukin tulkitseekaan. ;) On vain ruvennut jotenkin haittaamaan tuo Veikon "omakehu"! :( Kaikki kunnia hänelle Suomen tämänhetken vanhimpana harmonikkamestarina! Sitä kunniaa ei häneltä aivan heti pois viedä! :D
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 02-09-2013, 21:48:44
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 02-09-2013, 20:50:48
Kyllä Suomen äänitearkistossa on painettu Georg Malmsténista kahteenkin eri otteeseen
discografia, koska hänenkin kohdallaan "uusia" ennestään tuntemattomia levytyksiä on löytynyt ja ehkä löytynee vieläkin. Kyllä minun mielestäni kaikki eri levytykset samasta
kappaleesta on laskettava eri levytyksiksi. Gramofonilevyjen aikaan soitettiin saman päivän aikana samasta kappaleesta useita eri ottoja, joista paras valittiin äänilevylle.
Nykyisiä nauhoitettuja ottoja ei tiedetä ja niistä pystyy laskemaan vain levyllä julkaistut esitykset. Ennen nauhureita monista otoista on valmistettu levy tai koelevy, jotka ovat
laskettavissa. Pidän niitä ainakin osaa eri levytyksinä, koska sovitusta on muutettu. Joita-
kin levytyksiä on tehty laululla sekä ilman.Maailman suurimmilla levy-yhtiöillä levytysten
kirjanpito oli tarkkaa, koska äänitys oli aina kerralla valmis. RCA Victor, jolle suomalaiset-
kin paljon levyttivät,piti niin tarkkaa kirjanpitoa, että kellonaikakin on mainittu, sekä stu-
diossa olleet muusikot.Kävin muutama vuosi sitten Ruotsin sikäläisessä äänitearkistossa
valokuvaamassa Sonora-levy-yhtiön levytyspäiväkirjat, joihin oli kirjoitettu käsin kaikki
otot sekä levytyspäivämäärä. Turkulaisen Sointu-levy-yhtiön taiteilijat kävivät vuosina
1936-1947 usein äänittämässä Sonoran studiolla Soinnulla julkaistavia levytyksiä. Osa ilmestyi ensin Sonoralla Ruotsin suomalaisia varten. Päiväkirjoista kävi selville, että Viljo Vesterinen kävi useaan otteeseen siellä levyttämässä ja ottoja tehtiin aina kaksi. Kävi
myös selville, että kaikkia ei ole julkaistu.Asiaa ruvettiin Suomen äänitearkistossa sitten
selvittämään ja saatiin selville, että kaikki nuo levytykset ovat soittamattomina koelevyi-
nä tallessa.Ne kuunneltiin ja yhdessäkään ei ollut soiton puolesta minkäänlaista moitteen
sijaa.Näitä kappaleita Vili oli erityisesti hionut käydessään näinä vuosina Tukholmassa
kilpailumatkoilla kilpailijana tai tuomarina.Joitakin näistä koelevyistä, joissa oli ennestään
tuntemattomiakin levytyksiä, julkaistiin sittemmin CD-levyllä. Sanotaan mitä sanotaan, niin
Viljo Vesterisellä oli rautaiset hermot ja erehtymätön soittotekniikka, jonka takia hän pärjäsi kilpailuissa ja teki kertasoitolla virheettömiä levytyksiä erittäin suuren määrän. Mielestäni
paljon levyttäneet hanuristit ovat ammattitaitoisempia kuin hetken parrasvaloissa loistava
harmonikkakilpailujen voittaja, jolla ei ole välttämättä laajaa ohjelmistoa. Monet hyvät studiohanuristit olivat toki myös harmonikkamestareita, mutta eivät kaikki. Kaikilla ei ole
ollut tarvetta kilpailla tai kiinnostusta soittaa klassisia kappaleita, joilla kilpailuihin osallistuttiin. Soittajien paremmuutta on vaikea mitata, kun osaamisalueita on niin monta.
Kaikkein tärkeintä on puhdas tyylikäs soitto, jossa on kaikki yksityiskohdat ja nyanssit
paikallaan. Äänilevy ja elokuva ovat hienoja keksintöjä, joiden kautta pääsee nauttimaan
hyvien soittajien esittämää musiikkia, kun itse ei sillä tasolla pysty koskaan soittamaan.
Toivo
Tulee vaikeaksi verrata julkaisumääriä, jos samaa julkaisua varten tehdyt eri ototkin lasketaan. Siis vertailukelpoisuusmielessä, kun nykyäänhän joka soittimesta, laulusta puhumattakaan, otetaan ties kuinka monia ottoja. Siis äänitykset tehdään eri tekniikalla.
Selkeimmältä tuntuisi laskea julkaistut levytykset (kappaleet), poislukien tietysti saman esityksen uudelleenjulkaisut.
Tai sitten unohtaa koko vertailu, kukin saa laskea niinkuin haluaa.
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 03-09-2013, 22:02:23
Nykyisiä nauhoitettuja ottoja ei tiedetä ja niistä pystyy laskemaan vain levyllä julkaistut esitykset. Ennen nauhureita monista otoista on valmistettu levy tai koelevy, jotka ovat
laskettavissa. Pidän niitä ainakin osaa eri levytyksinä, koska sovitusta on muutettu. Joita-
kin levytyksiä on tehty laululla sekä ilman.
Niin, laskea voi monella tavalla, mutta jos vertaillaan vaikka 1920-luvulta tähän päivään, pitäisi olla jotenkin yhteismitalliset perusteet. Muuten vertailu on heppoista, vaikka laskutapa olisikin perusteltu.
Mutta joo, kyllä minustakin otot voi laskea eri levytyksiksi jos niissä on sovituseroja.
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 03-09-2013, 22:02:23
Mielestäni paljon levyttäneet hanuristit ovat ammattitaitoisempia kuin hetken parrasvaloissa loistava harmonikkakilpailujen voittaja, jolla ei ole välttämättä laajaa ohjelmistoa. Monet hyvät studiohanuristit olivat toki myös harmonikkamestareita, mutta eivät kaikki. Kaikilla ei ole
ollut tarvetta kilpailla tai kiinnostusta soittaa klassisia kappaleita, joilla kilpailuihin osallistuttiin. Soittajien paremmuutta on vaikea mitata, kun osaamisalueita on niin monta.
En nyt niin tunne haitaristipuolta, tulee vain yleisesti ajatuksia mieleen tämän päivän tilanteista. Studiomuusikoilta vaaditaan hyvin kovaa ammattitaitoa, heille lyödään sovitukset eteen ja homman kuin homman on sujuttava. Levyllä kaiken on oltava viimeisen päälle, keikoilla riittää sinne päin kun sitä ei kukaan kuule toista kertaa, kunhan fiilis on hyvä. Yleisön tuntemat bändit kun tekevät levyjä, niin se täydellisyys toteutetaan niin että kokonaisuus leikataan ja liimataan kokoon ottojen pätkistä, vaikka soittavat omia kappaleitaan. Studiomuusikon odotetaan soittavan mitä vain kerralla sisään, kun laput lyödään eteen.
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 03-09-2013, 22:34:46
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 03-09-2013, 22:02:23
Mielestäni paljon levyttäneet hanuristit ovat ammattitaitoisempia kuin hetken parrasvaloissa loistava harmonikkakilpailujen voittaja, jolla ei ole välttämättä laajaa ohjelmistoa. Monet hyvät studiohanuristit olivat toki myös harmonikkamestareita, mutta eivät kaikki. Kaikilla ei ole
ollut tarvetta kilpailla tai kiinnostusta soittaa klassisia kappaleita, joilla kilpailuihin osallistuttiin. Soittajien paremmuutta on vaikea mitata, kun osaamisalueita on niin monta.
En nyt niin tunne haitaristipuolta, tulee vain yleisesti ajatuksia mieleen tämän päivän tilanteista. Studiomuusikoilta vaaditaan hyvin kovaa ammattitaitoa, heille lyödään sovitukset eteen ja homman kuin homman on sujuttava. Levyllä kaiken on oltava viimeisen päälle, keikoilla riittää sinne päin kun sitä ei kukaan kuule toista kertaa, kunhan fiilis on hyvä. Yleisön tuntemat bändit kun tekevät levyjä, niin se täydellisyys toteutetaan niin että kokonaisuus leikataan ja liimataan kokoon ottojen pätkistä, vaikka soittavat omia kappaleitaan. Studiomuusikon odotetaan soittavan mitä vain kerralla sisään, kun laput lyödään eteen.
Ei studiomuusikoille lyödä "lappuja" eteen. Nuotit!
Lainaus käyttäjältä: Armando Bugari - 03-09-2013, 23:18:30
Ei studiomuusikoille lyödä "lappuja" eteen. Nuotit!
Laajalti nettikeskusteluja seuranneena pidän kiinni tästä lappu-asiasta. Nuotteja on monenlaisia. On partituuria ja stemmoja. Lappu on kevyen musiikin puolella yksittäiselle soittajalle tehty kokonaisuus, josta näkyy oman osuuden nuotit ja tarpeelliset tiedot siitä mitä muuta kappaleessa tapahtuu että muusikko osaa soittaa oman osuutensa. Siitä, millainen ideaalinen lappu on, on keskusteltu paljon. "Lappu" on siis spesifisempi termi kuin "nuotit".
Ihmettelen myös sitä miksi nämä "nuotit" niin kiinnostavat Armandoa, kun muistelen hänen korostaneen useaan otteeseen sitä että oikea soittaja soittaa korvakuulolta.
PS. Oletan että Armando tässä vinoilee meikäläiselle, kun olen toistuvasti käyttänyt sanaa "nuotti" siitä mistä perinteisesti käytetään sanaa "nuotit", siis yhden kappaleen nuotinnoksesta. Seison korjattuna, vaikka väitänkin että nettikeskusteluissa käytetään keskimäärin paljon pahempiakin kielivirheitä.
Sitäpaitsi "nuotit"-sanan oikeaoppisessa käytössä on se ongelma, että kun se on jo monikossa, siitä ei voi enää muodostaa monikkoa. Nuotitit, heh. Kun mä hahmotan että se yhden kappaleen nuotinnos on se perusyksikkö. Sitten mulla on niitä monta mapissa.
Kyllä mä tiedän että kun sävelmä merkitään nuoteilla, niin tuloksena on nuotit. Mutta sitten on se yksi sävelmä merkittynä. Se on yksi asia mulle, ja sitten kun niitä kokoaa, niitä on monta. Siksi mun tekee niin p-rusti mieli sanoa nuotti ja nuotit, tehdä eron että onko yhden kappaleen vaiko kaikkien kulku paperilla. Mutta kyllä mä tämän kanssa pärjään, nyt kun tiedostan että mulla on tämmöinen henkilökohtainen ongelma.
Ei kun nyt mä tajuan. Ehkä juuri tästä syystä humppamuusikot on ottaneet käyttöön sanan lappu. Se on yksikössä ja kuvaa
yhden kappaleen. Ja kun niitä on useampia, niin on laput. Kielellä on taipumus kehittyä ratkaisemaan ne ilmaisutarpeet mitä kielen käyttäjillä on.
Lainaus käyttäjältä: olli - 03-09-2013, 16:45:57
Listat ovat luonnollisesti "makuasioita", miten niitä kukin tulkitseekaan. ;) On vain ruvennut jotenkin haittaamaan tuo Veikon "omakehu"! :( Kaikki kunnia hänelle Suomen tämänhetken vanhimpana harmonikkamestarina! Sitä kunniaa ei häneltä aivan heti pois viedä! :D
Kuka sen kissanhännän nostaa jos ei kissa itse!
Käytä Olli oikeanlaista suodatinta noissa jutuissa, niin haitta vähenee melkein olemattomaksi.
Johan
Sain tänään Veikolta sähköpostin. "Olen tehnyt lisää levytyksiä ja tällä hetkellä on yhteensä 961 kpl. Malmstenilla on levytyksiä 842 kpl. Muiden levytyksistä en tiedä." Sanna Kojo vastasi YLE:ltä ympäripyöreästi, joten uudistin hänelle osoittamani kyselyn. Hänen vastausta odottelen. Myöskään Veikko ei kertonut, mistä tilastosta hänen lukunsa ovat (onko itse pitänyt lukua ;)) Sanna Kojo kertoi perustaneensa tietonsa Helsingin Sanomien haastatteluun ja Wikipediaan. Peitsamon levytysten määrää hän ei kertonut :D Muusikoiden netissä tuli vastaus (Wikipedia lähteenä), että Peitsamon kappaleiden määrä on 832 kpl ;D Nyt on sitten kappaleiden lukumäärätkin selvillä 8)
Peitsamo jälleen vauhdissa: http://www.iltalehti.fi/popstars/2014072418514916_ps.shtml Onkohan tilastot kehittyneet paljon kuluneen vajaan vuoden aikana? :P
Mitä jos nyt vain hyväksyisimme sen tosiasian, että Veikko Ahvenainen on eniten levyttänyt artisti 987kpl. Tuossa ei ole mukana noin kuukausi sitten ilmestynyttä polkka-kokoelmalevyä. Tuo asia tuntuu olevan varsinkin hanuristipiireissä hankala hyväksyä, vaikka meidän pitäisi olla ylpeitä, että juuri harmonikansoittaja on eniten levyttänyt artisti.
Voidaan tietysti hyväksyä Veikon oma kanta, mutta onko se tosiasia? Nämä tilastoinnit näyttävät olevan artistin omia tai heidän levy-yhtiöidensä tekemiä. Lehdissä hehkutettu Kari Peitsamo on saanut julkisuutta (tuleva pappi?). Luin tämän päivän sanomalehti Kalevasta pikkujutun tästä levymäärästä. Jutussa kerrotaan: "Levy-yhtiön tiedotteen mukaan Peitsamo ohittaa uuden levyn ansiosta Georg Malmsténin eniten levytyksiä omalla nimellään tehneenä suomalaisena artistina." Malmsténin levytysmäärä on lehden mukaan 842 kpl ja Peitsamon 853 kpl (siis 5.9.2014 jälkeen).
Vaihdoin äsken viestejä Peitsamon ja hänen levy-yhtiönsä kanssa. Molempien mielestä Veikon tilastointiin on otettu mukaan myös "sessiot", joissa hän on mukana levyttävässä yhtyessä. Mielestäni näin ei ole. Selasin pikaisesti Ahvenaisen kirjan liitteen hänen levytyksistään; 16 savikiekkoa ja 62 kokoelmaa (LP ja CD, mahdollisesti myös kasetit). Kyllä Veikko on mielestäni ykkönen levytysten määrässä - olkaamme siitä ylpeitä! :D
Juuri näin, omistan suurimman osan noista Veikon levytyksistä ja kyllä niissä harmonikka on soolosoittimena ei yhtyeen osana joten kyllä tuo tilastointi paikkansa pitää. Ja kun otetaan huomioon, että noita Veikon levyjä on myyty myös ulkomailla, Yhdysvalloissa, entisessä Neuvostoliitossa jne niin voimme todellakin olla ylpeitä harmonikan soittajia ja harrastajia. Kari Peitsamon levyjä ei taida juurikaan suomen ulkopuolella näkyä...
No, nuohan taitavat laskea levytettyjen kappaleiden määrää, eivät niiden myyntiä tai menestystä maailmalla.
Siinä mielessä kokoelmalevytkin ovat kysymysmerkki, niissähän julkaistaan uudelleen jo levytetty kappale.
Ei ihme jos laskutapaa varioimalla saa eri tuloksia.
Teinpä yhteenvedon omistamistani Veikko Ahvenaisen levyistä. Tietokantani kertoo, että mulla on 621 Veikon levyttämää kappaletta. Näistä vain yhden kerran esiintyy 328 kpl eli 293 kappaletta on levytetty vähintään kahdesti.
- 8 kertaa on levytetty Säkkijärven polkka,
- 7 kertaa on levytetty Rantakoivun alla, Metsäkukkia ja Mandschurian kukkuloilla,
- 6 kertaa on levytetty Soittajan kaipuu ja Yölintu,
- 5 kertaa on levytetty Sirkkojen tanssi, La Cumparsita, Kulkurin kaiho ja Ilta Syväjärvellä,
- 4 kertaa on levytetty Äänisen aallot, Elämää juoksuhaudoissa, Ilta Oulunjoella, Ilta Välimerellä, Kesäillan valssi, Kyllikki-valssi, Muistoja Karpaateilta, Mustasukkaisuutta, Ollin polkka, Tavallinen tyttö ja Valssi menneiltä ajoilta.
:) Äänityshän voi olla tehty vain yhden kerran, jota on sitten laitettu kokoelmille! :D
Näinhän tuo on myös Georg Malmstenin kohdalla. Hän on levyttänyt monia suosituimpia sävellyksiään useita kertoja ja kaikki nuo on kuitenkin laskettu tuohon kokonaislevytysmäärään joten yhtä kaikki.
Lainaus käyttäjältä: olli - 25-07-2014, 18:16:23
Teinpä yhteenvedon omistamistani Veikko Ahvenaisen levyistä. Tietokantani kertoo, että mulla on 621 Veikon levyttämää kappaletta. Näistä vain yhden kerran esiintyy 328 kpl eli 293 kappaletta on levytetty vähintään kahdesti.
- 8 kertaa on levytetty Säkkijärven polkka,
- 7 kertaa on levytetty Rantakoivun alla, Metsäkukkia ja Mandschurian kukkuloilla,
- 6 kertaa on levytetty Soittajan kaipuu ja Yölintu,
- 5 kertaa on levytetty Sirkkojen tanssi, La Cumparsita, Kulkurin kaiho ja Ilta Syväjärvellä,
- 4 kertaa on levytetty Äänisen aallot, Elämää juoksuhaudoissa, Ilta Oulunjoella, Ilta Välimerellä, Kesäillan valssi, Kyllikki-valssi, Muistoja Karpaateilta, Mustasukkaisuutta, Ollin polkka, Tavallinen tyttö ja Valssi menneiltä ajoilta.
:) Äänityshän voi olla tehty vain yhden kerran, jota on sitten laitettu kokoelmille! :D
Oletko selvittänyt (ja kuinka) mitkä noista ovat todella eri levytyksiä ja mitkä saman levytyksen/äänityksen uudelleenjulkaisuja?
Mulla ei ole mitään Ahvenaista vastaan mutta kun tässä on kuitenkin erilaista tietoa eri lähteistä. Ettei vain lasketa uudelleenjulkaisuja eri levytyksiksi.
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 25-07-2014, 18:42:12
Lainaus käyttäjältä: olli - 25-07-2014, 18:16:23
:) Äänityshän voi olla tehty vain yhden kerran, jota on sitten laitettu kokoelmille! :D
Oletko selvittänyt (ja kuinka) mitkä noista ovat todella eri levytyksiä ja mitkä saman levytyksen/äänityksen uudelleenjulkaisuja?
Mulla ei ole mitään Ahvenaista vastaan mutta kun tässä on kuitenkin erilaista tietoa eri lähteistä. Ettei vain lasketa uudelleenjulkaisuja eri levytyksiksi.
Eipä tuota taida saada kovin helposti selville.
No innostuin tutkimaan tuon Ahvenaisen oman kirjan levyluetteloa :D Kokonaismääräksi hän ilmoittaa siis 987 levytystä. Kun tästä ruvetaan vähentämään duetot 175 kpl, Ahvenaisen harmonikkakoulun ns. opetusäänitteet 85 kpl, Veikon Hanurikvartetin äänitteet 76 kpl ja jonkun laulajan säestys 58 kpl - jää ns. "solistisia" levytyksiä 593 kpl ;D
... miten se vitsi menikään näistä tilastoista 8), olikos se niin, että vale, emävale ja tilasto :P
Lainaus käyttäjältä: olli - 25-07-2014, 18:53:40
No innostuin tutkimaan tuon Ahvenaisen oman kirjan levyluetteloa :D Kokonaismääräksi hän ilmoittaa siis 987 levytystä. Kun tästä ruvetaan vähentämään duetot 175 kpl, Ahvenaisen harmonikkakoulun ns. opetusäänitteet 85 kpl, Veikon Hanurikvartetin äänitteet 76 kpl ja jonkun laulajan säestys 58 kpl - jää ns. "solistisia" levytyksiä 593 kpl ;D
... miten se vitsi menikään näistä tilastoista 8), olikos se niin, että vale, emävale ja tilasto :P
Voihan nämä laskea millä lailla vain, mutta kun aletaan vertailemaan, niin sitten tarvitaan yhdenmukaisesti laskettuja tuloksia. Ja joka tapauksessa melkein 600 on paljon sekin.
Eipä kai kukaan pysty laskemaan tarkasti näitä myöhempien aikojen levyttäjien kappaleita.Mitkä niistä on uusia
erilaisia ja mitkä aikaisemmilta kokoelmilta toisille siirrettyjä. Kaikki nuo levytykset pitäisi tarkasti kuunnella.Sit-
ten on vanhat konserttitaltioinnit ja radio-ohjelmat, jotka eivät ole alunperin levytyksiksi tarkoitettuja. Georg Malmstén oli sitä ikäluokkaa, että kaikki hänen levytyksensä ovat oikeita levyjä, koelevyjä tai pikalevyjä, jotka ovat tarkasti laskettavissa. Ainoana poikkeuksena on CD-levy, johon on koottu kolme Yrjö Saarnion polkkayhtyeen radio-
ohjelmaa, joissa yhdessä Malmstén on laulusolistina. Georg Malmstenin kohdalla on melko selvää, mitkä ovat uu-
delleen julkaistuja vanhoja äänitteitä.Joidenkin levytaiteilijoiden kohdalla uudelleenjulkaisija on huolimattomuuttaan laittananut kokoelmalevyihinsä väärää tietoa tai sitä ei ole ollenkaan, jolloin äänitteen alkuperän jäljittäminen menee salapoliisityöksi.
Toivo
Suomen Äänitearkisto ry:n hallituksen jäsen
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 25-07-2014, 19:56:56
Eipä kai kukaan pysty laskemaan tarkasti näitä myöhempien aikojen levyttäjien kappaleita.Mitkä niistä on uusia
erilaisia ja mitkä aikaisemmilta kokoelmilta toisille siirrettyjä. Kaikki nuo levytykset pitäisi tarkasti kuunnella.S
Nykyään levyä julkaistaessa tarvitaan jokaiselle kappaleelle oma ISRC-koodi. Jos sama äänitys julkaistaan uudelleen, vaikka kokoomalevyllä, käytetään samaa koodia. Jos kappale äänitetään ja julkaistaan uudelleen, sille annetaan uusi ISRC-koodi.
Studiossa on voitu äänittää vaikka tuhat raitaa joista on kokeiltu erilaisia miksauksia, mutta kun lopullinen miksaus julkaistaan, se identifioidaan tuolla ISRC-koodilla.
CD-levyä ei käytännössä pysty julkaisemaan ilman noita koodeja, siinä mielessä että mikään ammattimainen cd-monistamo ei ota työtä ilman koodeja. Koodit antaa käytännössä levyn tuottaja. Tuottaja voi toki samasta materiaalista miksata erilaisia julkaisuja, joille sitten tulee omat koodit. Mutta ei se kovin yleistä taida olla.
PS. Ymmärsinköhän väärin tuon "myöhempien aikojen"?
PPS. Satavarma tuo ISRC-koodikaan ei ole. Osalta siksi että tuottajat tulkitsevat ohjeita omalla tavallaan, ja myös siksi että isommin uudelleenmasteroidut julkaisut saavat uuden koodin.
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 25-07-2014, 19:56:56
Joidenkin levytaiteilijoiden kohdalla uudelleenjulkaisija on huolimattomuuttaan laittananut kokoelmalevyihinsä väärää tietoa tai sitä ei ole ollenkaan, jolloin äänitteen alkuperän jäljittäminen menee salapoliisityöksi.
Sitten ei liene kovin paljon mieltä tämmöinen kilpailu kenellä on eniten levytyksiä. Se lienee selvää ketkä ovat niitä joilla levytyksiä on todella paljon, ehkä se saisi riittää.
En ole todellakaan vaatimassa mitään salapoliisintyötä, vain hämmästelemässä jos vertaillaan lukuja jotka on saatu erilaisin perustein.
PS. Taitaa muutenkin olla aika turha kilpailu. Jotkut tekevät yhtä levyä vuoden, hiovat ja hiovat. Peitsamo taitaa tehdä levyä juuri sen aikaa mitä kappaleiden soittamiseen menee. Tavallaan siis lähempänä vanhan ajan tapaa kuin nykyistä, mutta kappaleet on sitten aika yksinkertaisia. Mitä järkeä noita on vertailla.
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 25-07-2014, 19:56:56
Sitten on vanhat konserttitaltioinnit ja radio-ohjelmat, jotka eivät ole alunperin levytyksiksi tarkoitettuja.
Vähän vastaavasti myöhemmän ajan levy-yhtiöillä ja/tai tuottajilla on materiaalia joka ei ole päätynyt julkaisuiksi mutta voi myöhemmin päätyä. Siinä mielessä julkaisuiden laskemisessa on mieltä, koska se on kohtalaisen selvä asia (etenkin nykypäivänä), vaikkei välttämättä mittaakaan artistin tuotteliaisuutta, jos julkaisematonta materiaalia on paljon.
Aihe: Eniten levyttänyt artisti voidaan käsittää sitenkin, että oikea vastaus on Heikki Laurila, joka on ollut studiomuusikkona yli 7.000 levytyksessä.
Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 25-07-2014, 21:10:15
Aihe: Eniten levyttänyt artisti voidaan käsittää sitenkin, että oikea vastaus on Heikki Laurila, joka on ollut studiomuusikkona yli 7.000 levytyksessä.
Mikä on jo todettu tässä keskustelussa edellisellä sivulla. Tosin "artisti"-sanaa yleensä käytetään siitä keulakuvasta jonka nimissä julkaisu tehdään ja myydään. Toki voimme nähdä vielä jonain päivänä 300 cd:n laatikon Heikki Laurila Complete Recordings, ja samalla hetkellä Heikki Laurila pomppaa eniten julkaisseeksi artistiksi, sen lisäksi että on jo eniten levyttänyt muusikko. Tämä ei edes ole vitsi, vaan jazz-kuuluisuuksien kohdallahan tämmöistä tapahtuu.
Paljon on levytetty, ei kai vielä kuitenkaan tarpeeksi, kun mitään nostetta hanurille ei ole ilmaantunut. Ovatko levyt jääneet myymättä ja nekin mitä on myyty ohjautuneet sitten suppealle hanurijengille? Nyt pitäisi saada ryppyvenyke päivitettyä ja genreä laajennettua, muutoin harmonikat jää Suomessa muinaismuistosoitinten vahakabinettiin, sen pirunviulun rinnalle. Se ei tee oikeutta hienolle ja monipuoliselle soittimelle.
Lainaus käyttäjältä: olli - 25-07-2014, 18:53:40
No innostuin tutkimaan tuon Ahvenaisen oman kirjan levyluetteloa :D Kokonaismääräksi hän ilmoittaa siis 987 levytystä. Kun tästä ruvetaan vähentämään duetot 175 kpl, Ahvenaisen harmonikkakoulun ns. opetusäänitteet 85 kpl, Veikon Hanurikvartetin äänitteet 76 kpl ja jonkun laulajan säestys 58 kpl - jää ns. "solistisia" levytyksiä 593 kpl ;D
... miten se vitsi menikään näistä tilastoista 8), olikos se niin, että vale, emävale ja tilasto :P
Jos äänityksiä alettaisiin lajitella näin, Georg Malmsteninkin levytyksistä jouduttaisiin pudottamaan melkoinen määrä pois, onhan hän levyttänyt paljon esim. duettoja joten jos niitä ei laskettaisi levytyksiksi... Eiköhän nuo kuitenkin ole levytyksiä siinä missä soolotkin. Muutenhan pitäisi vaatia ettei laulajillakaan saisi olla orkesteria säestämässä taustalla jos vaatimuksena olisi puhdas soolo.
Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 26-07-2014, 13:10:25
Lainaus käyttäjältä: olli - 25-07-2014, 18:53:40
No innostuin tutkimaan tuon Ahvenaisen oman kirjan levyluetteloa :D Kokonaismääräksi hän ilmoittaa siis 987 levytystä. Kun tästä ruvetaan vähentämään duetot 175 kpl, Ahvenaisen harmonikkakoulun ns. opetusäänitteet 85 kpl, Veikon Hanurikvartetin äänitteet 76 kpl ja jonkun laulajan säestys 58 kpl - jää ns. "solistisia" levytyksiä 593 kpl ;D
... miten se vitsi menikään näistä tilastoista 8), olikos se niin, että vale, emävale ja tilasto :P
Jos äänityksiä alettaisiin lajitella näin, Georg Malmsteninkin levytyksistä jouduttaisiin pudottamaan melkoinen määrä pois, onhan hän levyttänyt paljon esim. duettoja joten jos niitä ei laskettaisi levytyksiksi... Eiköhän nuo kuitenkin ole levytyksiä siinä missä soolotkin. Muutenhan pitäisi vaatia ettei laulajillakaan saisi olla orkesteria säestämässä taustalla jos vaatimuksena olisi puhdas soolo.
Niinkuin tuossa eilen kirjoitin, ratkaisevaa pitäisi olla kuka siinä on pääroolissa ja kenen nimissä julkaisu on tehty, siis jos lasketaan artistin levytyksiä, ei muusikon. Levyjä harvemmin julkaistaan säestäjän nimissä vaan solistin. Duetot on hyvinkin julkaistu molempien nimissä, ellei toinen ole puhtaasti säestäjä (esim. kaksi kitaristia joista toinen vain komppaa).
Otsikon asiasta ei koskaan saatane tyhjentävää tietoa - mikä täytyy faktana tunnustaa. Minua on hiukan "risonut" tämä levy-yhtiöiden kanta mainostaa jotain artistia eniten levyttäneenä. Kaikki kunnia Malmsténille, Peitsamolle ja Ahvenaiselle, ovat tehneet omalla alallaan mahtavaa työtä. Jättäneet jälkipolville hienon musiikkiperinteen. Ellette kovasti provosoi, jätän tämän aiheen kommentoinnin :P
PS. Toivo sai karman asiantuntevista kommenteistaan ;)
Tarkoitin eilisessä jutussani myöhempien aikojen levytyksillä vuoden 1980 jälkeisiä levytyksiä. Tähän vuoteen saakka
Suomen Äänitearkisto luetteloi melko tarkasti vuosittain ilmestyvään levyluetteloon kaikki tiedossa olleet levyt ja
C-kasetit.Sitten luettelointi siirtyi Jyväskylän Yliopistolle ja se julkaisi vielä muutaman vuosiluettelon, kunnes se loppui. Monen vuoden ajalta sen jälkeen ovat tiedot hataralla pohjalla, vaikka vappaakappalelaki oli jo voimassa.
Kaikki eivät kuitenkaan toimittaneet äänitteitään asianmukaisiin arkistoihin, joten kaikkea ei ole tiedossa. Yliopis-
ton väellä ei ollut sellaisia resursseja kuin Äänitearkistolla etsiä puuttuvia äänitteitä. Arkiston jäsenistössä oli ja on
edelleen innostunutta väkeä tekemään tätä arkistointityötä edelleen ja vuosittain löytyy ennestään tuntemattomia
äänitteitä mitä ihmeellisimmistä paikoista. Suomen Äänitearkisto ry:n perustivat Suomen suurimpien levy-yhtiöiden
edustajat, Yleisradion toimittajat ja yksityiset keräilijät. Siksi siellä oli asiantuntemusta aloittaa tämä pitkäaikainen
arkistointityö. Arkisto toimii edelleen Yleisradion tiloissa. Nyt viime vuosina on perustettu uusia tietokantoja Äänitearkiston lisäksi nettiin ja toivottavasti niitä hoidetaan niin hyvin, että kaikki äänittet tulevat niiden kautta tästä eteenpäin yleiseen tietoon.
Kyllä duettolevytykset on laskettu laulajien ja soittajien omiksi levytyksiksi. Laulutriojen tai kavartettien levyjä
ei ole laskettu laulajien levytysluetteloon,vaikka kokoonpanojen laulajat ovat yksityisesti tunnettuja laulajia. Klassisena
esimerkkinä vaikkapa Kipparikvartetti ja Metrotytöt. Soitetun musiikin luetteloinnissa on sellainen käytäntö, että jos trio, kvartetti tai kvintetti on jonkun soittajan nimissä, niin nämä levytykset lasketaan vain hänen levytyksikseen.
Isommat orkesterit jäävät ulkopuolelle, koska niissä yksittäisen soittajan rooli on vähäisempi.
Toivo
Jälleen Toivolle karma :D On todella hienoa, että on ns. vapaaehtoispohjalta toimivaa hommaa tallentaa jälkipolville musiikkiperinnettä. Nythän on jo aloitettu tämä "rillumarei"-musiikinkin tohtoritasoinen tutkimus. Tästä on osoituksena kaksi arvokasta teosta Vili Vesterisen elämäntyöstä sekä Dallapéen taipaleesta.
PS Minulla on vielä pari "pyydystä" vetämässä, josko tähän otsikon aiheeseen saataisiin ns. lopullinen sinetti! 8)
Kiitos Toivo kattavasta vastauksesta. Tässä kun oli useampi osa-ongelma esillä keskustelussa, nyt alkaa hahmottua. Ne minun mainitsemani ISRC-koodit saattaisivat auttaa sen suhteen, että sen perusteella olisi helpompi tietää mikä on uusi julkaisu ja mikä vanhan levytyksen uudelleenjulkaisu, mutta ongelmana on siis ettei uudemmista julkaisuista ole kattavaa tietokantaa tai luetteloa. Tuo 1980 kun vielä oli juuri sitä taitekohtaa jolloin vähän kuka tahansa alkoi julkaista äänitteitä. Ja nuo mainitsemani kooditkin taisivat tulla vasta CD-levyjen myötä.
Lainaus käyttäjältä: olli - 26-07-2014, 22:29:27
Jälleen Toivolle karma :D On todella hienoa, että on ns. vapaaehtoispohjalta toimivaa hommaa tallentaa jälkipolville musiikkiperinnettä. Nythän on jo aloitettu tämä "rillumarei"-musiikinkin tohtoritasoinen tutkimus. Tästä on osoituksena kaksi arvokasta teosta Vili Vesterisen elämäntyöstä sekä Dallapéen taipaleesta.
PS Minulla on vielä pari "pyydystä" vetämässä, josko tähän otsikon aiheeseen saataisiin ns. lopullinen sinetti! 8)
Sama tohtori on nyt Äänitearkiston puheenjohtaja ja on siellä jäsenenä muitakin tohtoreita, kuten Pekka Gronow, joka
on kirjoittanut lukuisia kirjoja äänilevyn historiasta Suomesta ja ulkomailta.
Toivo
Sain pari vastausta kyselyihini. Jussi Raittinen (kevyen musiikin kävelevä tietosanakirja): "Absoluuttista totuutta ei varmaankaan ole, turha edes vaivata päätään sillä. Kaikki tulkitsevat näitä määriä omalla tavallaan. Itsekään en tiedä omien levytysteni "virallista" määrää, mutta jossain 600-700 välillä ehkä mennään." YLE:n legendaarinen musiikkitoimittaja Jake Nyman: "Eipä taida löytyä (yksiselitteistä tietoa levytysten lukumääristä). Peitsamon ja Malmsténin luvut pitänevät paikkansa, mutta Ahvenainen on vaikeampi tapaus. Ainakaan YLE:n levystössä ei ole noin monta Ahvenaisen levyä. Periaatteessahan YLE:n ns. Fennica-kokoelmaan hankitaan kaikki Suomessa julkaistut äänitteet." Kalevi Pollari on tekemässä radioon juttua Ahvenaisesta. Lähetin myös hänelle kyselyn, johon ei vielä ole tullut vastausta. Että tälleen! ;)
Ei varmasti olekaan yleisradion levystössä läheskään kaikkia Veikko Ahvenaisen levyjä, monet 60-luvulla tehdyt levthän on tehty amerikan markkinoita varten, eikä niitä ollut suomessa edes myynnissä. Itse en oikeen Kari Peitsamoa tähän eniten levyttäneiden artistien joukkoon laskisi, ilkeästi sanottunahan hän on levyttänyt saman kappaleen tuon yli 800 kertaa. Georg Malmstenin tuotanto monipuolisuudessaan on hieman eri luokkaa, samoin Veikon tuotanto.
Kaikki kunnia Peitsamolle ;) vaikkei hänen musiikistaan pidäkään. Keskustelun aloittamiseeni vaikutti eniten se, että media "hehkuttaa" näillä ns. uutisilla. On jo käynyt selville, että kukin tulkitsee tilastot omaksi edukseen.
Tämä koko äänitysvitja on yhtä paikllaan pyörivää minimalismia ja Ahvenaisen äänitysten arvontaa, junnaa pahasti paikoillaan. Kuten yhden, hyvin entisen haetaristin soitto. No, en nyt tarkoittanut Veikkoa! Se on kuitenkin selviö, että hanuri ei keikkasoittimena lukeudu halutuimpien joukkoon.
Onhan tämä ollut kohtuullisen kiinnostava otsikko, luettu liki 2000 kertaa! No tuo pääkysymys jää arvoitukseksi. Ilmoitan vielä, että YLE:n Kalevi Pollari suunnittelee radiojuttua syksylle Veikon syntymäpäivän kieppeille, eli syyskuulle. Homma on vielä työn alla, mutta hän arveli sen sijoittuvan esim. "iskelmäradio"-otsikon alle. Seurataan ohjelmatietoja ja kuunnellaan sitten, kun aika on.