Aika usein soitonopettajat kieltävät katsomasta näppäimiin. Uusimmasta Hanuri-lehdestä pisti silmään valokuva, jossa mestaritkin katsovat näppäimiin. Lienee hankala kappale (lieneekö Lassen sävellys). Kuvassa ovat Arto Malmstén, Vesa Formunen, Lasse Pihlajamaa ja Raimo Pihlajamaa. Kuva liitteenä :D
Kyllä mä olen alkanut kallistua siihen suuntaan, että toisinaan on parempi vilkaista sinne. Siis silloin kun seuraava sävel on ties missä, aivan muualla kuin missä mikään sormista on juuri nyt.
Mullahan on ollut noissa kohdissa se eksyvien sormien syndrooma, mistä kesällä puhuttiin paljon, asiasta ja sen vierestä. Harjoittelemalla kuulemma oppii aivan kaiken, varmaan maalaamaan taulujakin silmät kiinni, mutta kun tämä elämä on kuitenkin liian lyhyt kaiken oppimiseen.
Toisaalta se alaspäin vilkuilu soiton aikana ei muuten innosta, se on häiriötekijä sekin, mutta pitää nyt katsoa että alanko katsoa välistä näppäimiin.
Suurempaakin syntiä maailmassa tehdään, kuin vilkuillaan näppäimiä ja katsellessani lehdestä tuota Ollin mainitsemaa kuvaa tuli mieleeni vanha sanalasku:
"Parempi katsoa kuin katua".
Sen innoittamana ehdotukseni on, että opettajat saavat pitää mielipiteensä ja pelimanni katsoa tarvitessa näppäimiään.
Kyllä se rutiini sieltä sitten alkaa kokemuksen myötä löytyä, niin, että jammailessa peli soi vaikka säkki päässä.
Haasteellisiksi olen havainnut toista oktaavia olevat "loikat" pianokahvalla, siinä pitäisi joskus olla navigaattoori matkassa;-)
Johan
Ajan kanssa oppii ;) On kuitenkin niitä vaikeita "hyppyjä" silloin tällöin. Oma opettajani neuvoi vilkaisemaan hiukan ennen siirtymää näppäimistöön, jolloin osumatarkkuus paranee. Niin hän itsekin tekee - mestarisoittajana ;D Olen nyt yrittänyt oppia "Satumaa"-tangoa, jossa on introssa ja välisoitossa staccatoja riittämiin. Meidän sovituksessamme hypätään väliin oktaavia ylemmäksi. Kun harjoittelee, niin ihmeesti ne sormet osuvat oikeille nappuloille (katsomatta näppäimiin) 8)
Toisaalta; tänään tuli Esa Niemisen tarinaa iskelmäradiossa klo 13. Hän korosti nimenomaan solistin katsekontaktia yleisöön. Hänen mukaansa nykyajan laulajat "lunttaavat" eli niillä on lappu silmien edessä koko ajan. Eivät ota katsekontaktia yleisöön. Vanhan liiton esiintyjät osaavat hommansa - eli eivät tartte lappuja :P
Lainaus käyttäjältä: olli - 08-12-2013, 16:53:09
Ajan kanssa oppii ;)
mutta tuntuu unohtavan kanssa... Sehän tässä mulla on ongelma ollut :)
Olen luullut löytäneeni tuon 'älä katso nappuloita soittaessasi'-osviitan takaa parikin ajatusta.
Toinen on se, että voi ylläpitää sitä katsekontaktia, jos esiintyy oikein yleisölle.
Toinen ja mielestäni harrastelijallekin sopiva on nuotista soittamisen helpottuminen ellei suorastaan sen mahdolliseksi tekeminen. Ja bassopuolellehan ei oikein näekään ilman peiliä.
Esiinnyttäessä solistina on mielestäni erityisen kohteliasta soittaa ilman lappuja ja katse yleisöön. Olin työelämässä myös luennoitsija ja siihen opetettiin, että katso yhteen ihmiseen ja puhu hänelle (katsekontaktia toki kannattaa vaihtaa). Näin tulee henkilökohtainen ote esittämiseen. Sama pätee mielestäni myös soittajasolistiin. Ryhmäsoitossa lienee hyväksyttävää, että kaikilla on laput esillä tyylikkäissä telineissä (ns. varalla). Vielä eräs seikka, ne laput pitäisi sitten olla kaikilla soittajilla samassa järjestyksessä, ettei konsertin kestäessä plarailla lappuja liian kanssa. :D
Lainaus käyttäjältä: olli - 09-12-2013, 16:36:42
Vielä eräs seikka, ne laput pitäisi sitten olla kaikilla soittajilla samassa järjestyksessä, ettei konsertin kestäessä plarailla lappuja liian kanssa. :D
Tuo totetuu joskus jos tuo "kaikki" = yksi soittaja, muuten ei juurikaan toteudu;-)
Lisäksi porukkaan mahtuu keskimäärin aina yksi henkilö, joka säännönmukaisesti kaataa telineensä
jossakin vaiheessaja järjestää sisällön uudelleen samalla.
Kokemusta on useammasta joukkueesta ja mitä iäkkäämpiä ovat soittajat sen varmenpaa on, että joku inventoi parerinsa kesken esityksen.
Johan
On se vaan kumma, etteivät ne laput ole jossain järjestyksessä - muuta kuin epäjärjestyksessä ;) Me kun kerhossa harjoitellaan, niin aina on yhdellä jos toisellakin tarvittava nuotti hukassa. Menee etsiessä, kun muu porukka pääsee jo kappaleen loppuun. Olen yrittänyt ohjeistaa jos jotekin, mutta ei mene perille. ;D Oma järjestys mapissa on: kerhon kappaleet aakkosjärjestyksessä, muut myös aakkosjärjestyksessä, mutta ryhmiteltyinä valssit, foxit, jenkat, tangot jne.
Lainaus käyttäjältä: mlut - 09-12-2013, 16:19:52
Olen luullut löytäneeni tuon 'älä katso nappuloita soittaessasi'-osviitan takaa parikin ajatusta.
Toinen on se, että voi ylläpitää sitä katsekontaktia, jos esiintyy oikein yleisölle.
Toinen ja mielestäni harrastelijallekin sopiva on nuotista soittamisen helpottuminen ellei suorastaan sen mahdolliseksi tekeminen. Ja bassopuolellehan ei oikein näekään ilman peiliä.
Ei se nyt musta nuoteista soittamista häiritse jos hankalan siirron kohdalla vilkaisee alas. Mutta tyhmältä se näyttää, kokeilin meinaan: http://www.youtube.com/watch?v=j18mDGPVVMc . No, tuo voi nyt vain johtua siitä että en ole tottunut vilkaisemaan näppäimiin, niin menee aikaa hahmottaa mitä näkee.
Bassopuolella mulla ei ole ollut tarvettakaan että näkisi sinne. Jotenkin suoraviivaisempaa se soitto siellä. Ainakin mulla :)
Lainaus käyttäjältä: olli - 09-12-2013, 16:36:42
Esiinnyttäessä solistina on mielestäni erityisen kohteliasta soittaa ilman lappuja ja katse yleisöön. Olin työelämässä myös luennoitsija ja siihen opetettiin, että katso yhteen ihmiseen ja puhu hänelle (katsekontaktia toki kannattaa vaihtaa). Näin tulee henkilökohtainen ote esittämiseen. Sama pätee mielestäni myös soittajasolistiin.
Kun olen joutunut puhumaan paperien kanssa, niin olen yrittänyt pitää sitä katsekontaktia yleisöön, ja katsonut sitten pikaisesti paperista tukea. Minusta parempi sekin kuin että katsoisi vain paperia. Oma hankaluutensa siinä on löytää nopeasti oikea kohta, kun sitä paperia vilkaisee, ainakin kun kielikin on vieras. Haitarin näppäimistö sentään pysyy paikallaan.
Ottakaa käyttöön Eero Lindroosin Dallapéssa käyttämä sovitusnumerointi. Jokaisella nuotilla oli oma numeronsa, joka oli kirjoitettu isolla numerolla nuottiin. Konserttia tai tansseja varten kirjoitettiin jokaiselle lista esittämisjärjestyksessä. Ensin oli nuotin numero ja sen
perässä kappaleen nimi. Kun numero on kirjoitettu tarpeeksi isolla, esimerkiksi tussilla, niin
erehtymisen mahdollisuutta ei ole. Kaikki sovituksen sivut oli myös liimattu peräkkäin, joten
yksittäisiä lappuja ei tarvinnut etsiä.Esitystä varten otettiin vain ne nuotit, mitä tarvittiin,
sillä koko kirjastoa siellä ei soitettu.Jokainen soittaja huolehti, että soitettava pinkka oli
oikeassa järjestyksessä.Koska Dallapélla oli satoja sovituksia, niin suomalaisille ja ulkolaisille nuoteille oli oma numerointinsa. Myös Kullervo Linna oli soittanut Dallapéssa ja hän käytti
samaa järjestelmää Humppa Veikkojen sovituksissa, mutta hänellä oli vain yksi numerointisarja, koska ulkomaisia kappaleita oli minimaalisen vähän. Olen päässyt tutkimaan
kummankin orkesterin nuotistoa.
Toivo
Oma hankaluutensa siinä on löytää nopeasti oikea kohta, kun sitä paperia vilkaisee,
Tuo se just on minusta nuoteista soittaessakin hankaluutena, jos et koko ajan seuraa nuotteja. Yksin soittaessa se on helpompaa, mutta yhteissoitto menee kuin juna ja siinä jää sitten helposti asemalle.
Lainaus käyttäjältä: mlut - 09-12-2013, 21:40:21
Oma hankaluutensa siinä on löytää nopeasti oikea kohta, kun sitä paperia vilkaisee,
Tuo se just on minusta nuoteista soittaessakin hankaluutena, jos et koko ajan seuraa nuotteja. Yksin soittaessa se on helpompaa, mutta yhteissoitto menee kuin juna ja siinä jää sitten helposti asemalle.
Paperista puhuessa katsotaan yleisöä ja hetkellisesti vilkaistaan paperia.
Nuotista soittaessa katsotaan nuottia ja hetkellisesti vilkaistaan näppäimistöä. Siksi mä en pidä että siinä olisi ongelmaa. Toinen juttu sitten jos siinä katselee pitempäänkin muualle kuin nuotteihin.
Avasin juurii "aamupalaksi" Kansanmusiikkilehden ja pääkirjoitus toi mieleeni tämän otsikon aiheen.
Liitin sen sitten mukaan koska siinä esitetyt näkemykset sivuavat aihetta melko läheltä.
Nuotittoman esittämisen ohella nousee artikkelissa esille myös yhdessäsoittessa toisten kuuntelminen, joka siinä tilanteessa on mielestäni yksi niitä tärkeimpiä asioita. Kysymystä kanattaa lähestyä esimerkiksi säestystehtävän kautta.
Itse olen tavannut sanoa, että kappaleen tulkiintaan pääsee käsiksi vasta kun nuotit ovat ahterin alla, mutta yhteisoitossa se ei aina toimi niin.
Näin joulunaikaan tulee vastaan harvemmin soitettavaa hienoa meteriaalia jossa basolle on kirjoitettu tavallisia ralleja monipuolisempaa toimintaa joka ei ole takertunut riittävästi tukan alle ja siksi pitää seurata ajoittian nuoteista saadakseen nuo "herkut" esille.
Johan
Mullekin tuli illalla vielä mieleen tuo kuuntelemisen tärkeys. Että toisten mukana pysyminen vaatii sitä kuuntelemista, ei se yksin nuoteista lähde.
No, tässä näpääimistöön vilkaisuasiassa minusta lopulta on kysymys siitä, vilkaiseeko sopivassa kohtaa näppäimistölle, vai riskeeraako että tulee huti. Voihan tämä olla hyvinkin yksilöllistä. Sekin että hukkaako sitten nuoteista missä mennään. Mulle nuotit on lopulta enemmän kartta josta näkyy kokonaisuus. Siitä on hyvä seurata missä mennään, mitä tulee seuraavaksi ja sitten nähdä ne vaikeiden kohtien detaljit. Mutta ehtii siitä juuri ennen hankalaa siirtymää vilkaista alas. Tosin... Nänhän mä en ole tähän asti tehnyt. Nyt vasta alan taipua siihen että parempi vilkaista kuin riskeerata.
PS. Mietin vielä sitäkin, että kumpi haittaa enemmän tahdissa pysymistä, epävarmuus siitä missä se ala-h nyt on vaiko se nopea vilkaisu. Kunhan sen vilkaisun opettelee tekemään hyvin, nyt en vielä osaa.
Aihe laajenee mukavasti. Kyllä soittotaidon kehittymiseen liittyy pahuksen monta asiaa, mm.:
hallita näppäimistö sekä diskantti että bassopuolelta, seurata paljetta, pystyä soittamaan nuoteista, hallita soinnut, pysyä tahdissa, kuunnella yhteissoitossa muita, keskittyä ja torjua jännitys, osata tulkita kappaleet,... Ja soitto ei saa katketa.
Mielestäni paljon samaa, kuin autonajossa ja sen opettelussa. Minulla mm. vispasivat autokoulussa joskus tuulilasin pyyhkijät vaikka sade oli loppunut aikapäiviä, enkä huomannut mitään, kun piti keskittyä pääasiaan l. autonajoon, joka ei myöskään saisi loppua kesken. 'Taitavimmat' kuljettajat pystyvät ajaessaan puhumaan kännykkään, tupakoimaan, kuuntelemaan radiota, vilkuilemaan ympäristöä ja naiset jopa meikkaamaan, yms..
Lainaus käyttäjältä: mlut - 10-12-2013, 11:17:07
Aihe laajenee mukavasti. Kyllä soittotaidon kehittymiseen liittyy pahuksen monta asiaa, mm.:
hallita näppäimistö sekä diskantti että bassopuolelta, seurata paljetta, pystyä soittamaan nuoteista, hallita soinnut, pysyä tahdissa, kuunnella yhteissoitossa muita, keskittyä ja torjua jännitys, osata tulkita kappaleet,... Ja soitto ei saa katketa.
Niin, ja sitten kun meillä toisilla musiikkiharrastukseen kuuluu muutakin kuin haitari ( tässä pikakooste viime aikojen harrastuksesta https://www.youtube.com/watch?v=oPMWOmQ4kho ), niin sitä ei välttämättä halua tai voikaan mennä sitä reittiä jota nimenomaan haitariin keskittyvät kehittävät soittotaitoa. Jos sopivassa kohtaa vilkaisemalla selviää ongelmista jotka muuten vaatisivat jatkuvaa harjoittelua, niin harkitsen kyllä.
Hannulla sitä riittääpi monipuolisuutta ;)
Lainaus käyttäjältä: olli - 10-12-2013, 16:10:47
Hannulla sitä riittääpi monipuolisuutta ;)
Aika monesta soittimesta on pitänyt jo luopua ajan- yms. puutteen vuoksi. Pitäisi lähiaikoina myydä muutama ylimääräinen.
Tuosta videosta voikin samalla katsoa millä soittimilla tulee katsottua minne sormensa panee. Kitaralla tulee vilkaistua, ainakin välillä, asemaa vaihdettaessa. Pianon kanssa tulee katsottua koskettimia koko ajan. Fonin kanssa ei tule mieleenkään katsoa näppäimiä, tosin eipä siinä sormet vaihdakaan paikkaa (vaikka sama sormi saattaakin vaihtaa näppäintä jossain tilanteissa).
Jos sopivassa kohtaa vilkaisemalla selviää ongelmista jotka muuten vaatisivat jatkuvaa harjoittelua, niin harkitsen kyllä.
Olipa soittopeli, mikä tahansa on soittaja mielestäni jo melkoinen osaaja, jos katselee soittaessaan välillä nuotteja (ja todella tarvitsee niitä), välillä jotain muuta-vaikkapa soitintaan tai sormiaan ja vetelee ulkomuistista, palaa taas nuoteista soittamiseen juuri oikeasta paikasta jne.. Ja soitto kulkee.
Lainaus käyttäjältä: mlut - 10-12-2013, 17:23:52
Jos sopivassa kohtaa vilkaisemalla selviää ongelmista jotka muuten vaatisivat jatkuvaa harjoittelua, niin harkitsen kyllä.
Olipa soittopeli, mikä tahansa on soittaja mielestäni jo melkoinen osaaja, jos katselee soittaessaan välillä nuotteja (ja todella tarvitsee niitä), välillä jotain muuta-vaikkapa soitintaan tai sormiaan ja vetelee ulkomuistista, palaa taas nuoteista soittamiseen juuri oikeasta paikasta jne.. Ja soitto kulkee.
Tässä on nyt jotakin mikä ei täsmää. Kun mulle on tässä jatkuvasti tuputettu ratkaisuksi (ajoittain eksyviin sormiin) sitä että kappale pitää saada lihasmuistiin. Silloinhan nuotteja ei tarvita ollenkaan. No, mulla ei ole täysin lihasmuistissa. Tai vaikka pätkät olisikin, pitää nuoteista katsoa karttaa, muuten voi iskeä muistikatko että mitäs tämän jälkeen tulee.
En mä osaa soittaa täysin prima vistana nuoteista. Mutta en myöskään täysin lihasmuistista, kun mun lihasmuisti on niin lyhyt. Vaan jotain siltä väliltä. Siksi muutama tahti menee yleensä hyvin ulkomuistista. Tuossa ensimmäisen videon tangossa mm. ne kromaattiset jutut menee sormimuistista, mutta aina se seuraava aloitus ala-h:sta tuntuu olevan paras katsoa vilkaisemalla. Ja taas kunhan se lähtee siitä, niin se menee. Nuoteista pitää sitten katsoa apua mm. miten soinnut ja tahdit nyt menikään.
PS. Jos siitä autonajosta otetaan analogiaa, niin ei siinäkään karttaa tarvitse katsoa joka mutkassa, vasta sitten kun tulee se risteys josta on epävarma.
Täsmäähän se ja toimiihan se ja resepti on oikein hyvä. Mutta, ei se ihan äkkinäiseltä onnistu niin, että soitto ei katkeile.
Minä olen hankkinut IPadin se on kätevä tuohon nuotit hukassa ongelmaan.
Näppäimet hukassa syndroomaan ei siitä ole apua. Harmi, koska minulla se on keskivaikea.
Rauhallista Joulua.
Olen aina kummastellut tuota termiä "lihasmuisti". Olen olettanut, että ihminen säilöö opitun materiaalin tuonne korvienväliin josta se sitten on melko mukavasti otettavissa käyttöön sähköisinä singnaaleina lihasten käskyttämiseksi soitettaessa siitä huolimatta katsotaan sitten näppeihin tai ei.
Jos soittessa siis kuitenkin toimii "lihasmuisti" sormissa, niin kertokaahan nyt sitten, että miten se tuon laulupuolen kanssa on, mistä lihaksista silloin on kysysmys, jos soittessa muistavat sormien lihakset;-)
Johan
Lainaus käyttäjältä: Johan - 15-12-2013, 14:04:26
Olen aina kummastellut tuota termiä "lihasmuisti". Olen olettanut, että ihminen säilöö opitun materiaalin tuonne korvienväliin josta se sitten on melko mukavasti otettavissa käyttöön sähköisinä singnaaleina lihasten käskyttämiseksi soitettaessa siitä huolimatta katsotaan sitten näppeihin tai ei.
Jos soittessa siis kuitenkin toimii "lihasmuisti" sormissa, niin kertokaahan nyt sitten, että miten se tuon laulupuolen kanssa on, mistä lihaksista silloin on kysysmys, jos soittessa muistavat sormien lihakset;-)
Johan
Kyllä se lihasmuisti lienee vain kuvaannollinen termi sille, että jokin homma on opittu niin hyvin ettei sitä tehdessä tarvitse tietoisesti ajatella.
Voi se silti olla ettei tuo ns. lihasmuisti ole silti pelkästään aivoissa olevaa muistia, vaan myös sitä että sormet ovat harjaantuneet tiettyihin liikesarjoihin. Että uudenlaisen liikesarjan oppiminen vaatii myös sormien harjaantumista eikä vain aivoissa tapahtuvaa oppimista. Lihasten toiminnan lisäksi tulee mieleen se että tottumattomalla tahtoo sormet liikkua yhdessä, vaatii totuttelua että sormet toimivat riittävän itsenäisesti. Mahtaako se pelkästään
aivoista johtua, vai myös hermoston ja lihastenkin toiminnasta.
PS. Wikipediassa on laaja kirjoitus aiheesta englanniksi http://en.wikipedia.org/wiki/Muscle_memory . Vilkaisin vain nopeasti. "Lihasmuisti" pitänee ymmärtää lihaksien toimintaa koskevana muistina, ei lihaksissa olevana muistina.
Näinhän asia teitysti on ja pieni pilke silmäkulmassa minä tuo edellisen kommenttini aiheesta heitin.
Selvää on, että varma esitys vaatii tietyt soittamiseen liittyvät asiat treenattaviksi rutiinitasolle liittyvät ne sitten primavista nuotinlukuun tai muistinvaraisesti esittämiseen.
Todistetusti hyvää veryttelyä korvienvälille joka tapauksessa tapahtuu se sitten millä tasolla hyvänsä.
Johan
Lainaus käyttäjältä: Johan - 15-12-2013, 15:06:33
Näinhän asia teitysti on ja pieni pilke silmäkulmassa minä tuo edellisen kommenttini aiheesta heitin.
Oikein hyvä heitto se minusta oli, piti alkaa miettiä mitä se lihasmuisti oikein on.
PS. Juolahti mieleen, että kumpikohan on pitkän päälle tehokkaampi tapa kehittää soittotaitoa: opetella yksi kappale kerrallaan viimeisen päälle lihasmuistiin, vai soittaa mahdollisimman monipuolista materiaalia semmoiselle tasolle että se menee, mutta koko kappaletta ei välttämättä saa soitettua enää viikon päästä ilman virheitä.
Ensimmäinen on toki oikea tapa jos haluaa juuri sen kappaleen soittaa missä tilanteessa hyvänsä ilman virheitä. Mutta tuossa toisessa luulisi saavan monipuolisempaa harjoitusta sormille ja motoriselle muistille, edellyttäen tietenkin että kutakin kappaletta tai sen osaa tulee toistettua sujuvaksi asti.
Lainaus käyttäjältä: mlut - 10-12-2013, 17:23:52
Jos sopivassa kohtaa vilkaisemalla selviää ongelmista jotka muuten vaatisivat jatkuvaa harjoittelua, niin harkitsen kyllä.
Olipa soittopeli, mikä tahansa on soittaja mielestäni jo melkoinen osaaja, jos katselee soittaessaan välillä nuotteja (ja todella tarvitsee niitä), välillä jotain muuta-vaikkapa soitintaan tai sormiaan ja vetelee ulkomuistista, palaa taas nuoteista soittamiseen juuri oikeasta paikasta jne.. Ja soitto kulkee.
Voi olla että riippuu myös siitä millaiset ne nuotit on. Itse soitan enimmäkseen Kultaisen laulukirjan tyyppisistä nuoteista, missä näkyy melodia ja soinnut. Koko kappale mahtuu yhdelle sivulle. Ei minusta ole kovin vaikea silloin katsoa muualle ja löytää taas sama (tai oikeastaan se seuraava) kohta. Bassoklaavin lisääminen tekee jo nuoteista mutkikkaammat tässä mielessä, luulisin.
Liitteenä hyvä harjoituskappele ajatellen pitempiä "loikkia" ja sormien osumista.
Tätä treenatessa osumatarkkuus kehittyy ja samalla tulee treenattua kiva polkka, sovituskin on helpompi kuin Vilin äänitteellä. Mikäli sitten haastetta kaivataan enemmän voi sitten kaivaa esittele tuolla ääniteellä olevan sovituksen.
Trio osassa, kun pompataan alun kolmatta oktaavia pariin otteeseen, niin siinä joutuu ainakin pianokahvalla jo kättä siirtämään. Suosittelen tekemään sen kuitenkin suuremmin kurkkimatta näppejä, sen oppii mielestäni silloin alusta asti löytämään varmemmin, vaikka ensin tuleekin hetkittäin huteja.
Hauskoja hetkiä Polkan parissa!
Johan
PS
Kesällä -78 kävin Kivikin markkinoilla ja ostin sieltä silloin niin suurta muotia olleet puukengät, olivat paikallista valmistetta.
Kiviks polkkaan olen tutustunut jo kolmisenkymmentävuotta aikaisemmin jolloin sitä soitettiin kitaralla.
Sama
Lainaus käyttäjältä: Johan - 16-12-2013, 17:35:54
Liitteenä hyvä harjoituskappele ajatellen pitempiä "loikkia" ja sormien osumista.
Tätä treenatessa osumatarkkuus kehittyy ja samalla tulee treenattua kiva polkka, sovituskin on helpompi kuin Vilin äänitteellä. Mikäli sitten haastetta kaivataan enemmän voi sitten kaivaa esittele tuolla ääniteellä olevan sovituksen.
Trio osassa, kun pompataan alun kolmatta oktaavia pariin otteeseen, niin siinä joutuu ainakin pianokahvalla jo kättä siirtämään. Suosittelen tekemään sen kuitenkin suuremmin kurkkimatta näppejä, sen oppii mielestäni silloin alusta asti löytämään varmemmin, vaikka ensin tuleekin hetkittäin huteja.
Nuo pitkät loikat, joista oli taannoin juttua omassa ketjussakin, on vähän eri asia kuin nuo harjoittelujutut mistä tänään kirjoitin. Mutta jos puhutaan pitkistä loikista, niin edelleen näen pianokahvan erilaisena kuin viisirivisen. Pianokahvassa liikutaan käytännössä yhdessä dimensiossa. Vain etäisyyden pitää täsmätä, mutta on siinä toki tarpeeksi jo siinäkin. Viisirivisessä on kaksi dimensiota, ja etäisyyden lisäksi on osuttava oikealle riville. Joskus käden ja/tai sormien asento voi olla niin hämäävä, että menee tosiaan kunnolla eksyksiin. Lyhyelläkin matkalla.
Tuolla mun enemmän soittamallani viisirivisellä ei juuri oktaavia pidempiä loikkia tehdä, kun ei äänialaakaan ole kuin nippa nappa vähän yli kaksi oktaavia. Mutta silti sinne voi eksyä, ja olen alkanut taipua siihen että vähemmällä pääsen jos vilkaisen näppäimiä siinä ennen tiettyjä kohtia.
Kiitos Johanille "harjoituspolkan" nuotista :D Täytyypä tutustua tarkemmin.
Muokkaus: Mieleen hiipi, että tuttu kappale. No tutustuin nuottitiedostooni ja siellähän se oli, nimellä Kivikin polkka. En ole kappaletta kuitenkaan erityisemmin harjoitellut. Nuotin olin näköjään kirjoittanut koneelle jo marraskuussa 2010. 8)
Tässä mestarin tulkinta Kivikin polkasta:
https://www.youtube.com/watch?v=BuOzbaUZfWI
Hyvää tapaninpäivän jatkoa ;)