Useimmat meistä - veikkaan - soittavat kappaleen läpi ja olettavat sen olevan esityskunnossa ;) Hiukan provosoin, kuten huomaatte. No saimme kerhossamme seuraavan neuvon vetäjältämme: "Kun kappale menee putkeen viisi kertaa virheettömästi läpi, kappale on valmis!" Sama pätee kappaleen harjoittelemiseen. Kukin fraasi harjoitellaan viimeisen päälle. Testataan: "viisi kertaa putkeen virheettömästi" sitten seuraavaan fraasiin. Kun sitten käy niin, että sillä viidennellä kerralla tulee virhe? Eiku alusta! ;D
Vastaus kysymykseen lienee melkein yhtä vaikea antaa kuin kysymykseen "Mikä on elämän tarkoitus?"
Odotaan mielenkiinnolla vastauksia Ollin hyvään kyselyyn.
Tiukka ope tuo Seija, hyvä niin. Sitten kun se omasta mielestä on valmis eli niin hyvä kuin omat taidot riittää, niin siihen on jo niin kyllästynyt, ettei enää halua kuullakkaan sitä puoleen vuoteen. Sittenpä sen on jo unohtanutkin, joten eipä taida olla valmis milloinkaan ja silloinkin vain sen pienen ohikiitävän hetken. ;)
No joskus kylläkin ;) Opettelin alkeita 1980-luvulla ja silloin nuorempana riitti intoakin. Opin tusinan verran valsseja. Näistä on "sormiin" jäänyt vain kaksi "Metsäkukkia" ja "Soittajan kaipuu". Näihin ei tarvitse nuotteja ja menee lähes joka kerran virheittä. :D Toisaalta, joskus sattuu, että "tökkää" johonkin, eikä saa millään jatkumaan ::) No eiku haitari pois ja uudelleen ehkä seuraavana päivänä ;D
Joo, eipä mullakaan tule kai sitten koskaan valmista. Kylmiltään hyvin harva lähtee virheettömästi. Hetken kun hapuilee, niin saattaa tullakin ilman virheitä. Sitten taas kun alkaa mennä niin hyvin ettei tarvitse keskittyä, niin virheitä alkaa tulla. Yhtä kappaletta ei kestä jauhaa niin monta kertaa että menisi aina ilman virheitä, milloin vain ja tuosta vain.
Lainaus käyttäjältä: C Griff - 02-02-2014, 13:55:44
Tiukka ope tuo Seija
Hän pyrkii pitämään porukan soiton kasassa. Porukkasoitossa on moni asia tärkeä, aloitus, soitto ja lopetus ;)
On luonnollisesti monenlaista soittajaa ;) Kuka omaksi ilokseen kuka sitten valmistautuakseen julkiseen esitykseen. :) Onhan se mukava kun on varmuus esitettäviin kappaleisiin. Itse olen vaatimaton esiintyjä, en juuri kaipaa julkisuutta. Tämän hetkinen foorumi on tuo isäni (96+) palveluasunto. Siellä tulee soiteltua ja haluaisi osata soittaa enemmän :D
Tuo Hannun juttu on hyvä. Kappaleen opettelusta ja olen ihan samalla kannalla kun harjoittelee jotain riittävän kauan käy just noin ;) kyllästyy minulla se jää myös ja sitten kun se joskus tulee uudelleen mieleeni kun alan soittaa kappaletta niin sehän menee ihan kuin vanhasta muistista ja oikein . Sitten tuo Ollin toteamus että "tökkää" toisinaan on tosiaan sellaisia päiviä että kun ottaa pelin syliin ja alkaa soittaa sillä jotain niin se ei suju sitten millään silloin on paras kun laittaa laukkuun takasi saman tien , eräs vanha soittaja kaverini tapas sanoa että korvat on lummehesa en muista enää mitä hän sillä tarkotti mutta sillon se soitto ei sujunut , ei kun laukkuun takaisin vaan ::)
Minäkin heitän korttini pöytään....
Miunun mielestä kappale on sillon valmis,kun sen voi soittaa läpi itse sitä kuuntelemalla ja "elämään" kappaleen mukana.....
Vaikka "c griffille" esimerkkinä.Kun olinmme reilu vuos sitten kajaanissa esiintymässä,itse kuuntelin kappaletta "elämää juoksuhaudoissa" ja "sirkkojen tanssia"... Samalla kun esitettiin ne... En tiedä miltä ne sitten toisten korvaan kuulosti..........????
"Iitin tiltu " ol sitte jo vielä kesken......
Minusta kappale on silloin valmis kun soittajan omat tunteet ja fiilikset tulee ilmi kappaleen välityksellä. Moni soittaja joka soittaa kappaleen täysin virheettömästi ei tuo kappaleeseen silti mitään tunnetta joka jo yleensä säveltäjälläkin on ollut ja jota ei nuoteista voi lukea. Mutta kun kappaletta on soittanut riittävästi eikä siihen tarvitse keskittyä niin monesti soittaja keskittyy yleisöön, omiin ajatuksiin jne. ja ne tuovat kappaleeseen joka kerta uuden säväyksen.
Koen että tätä ei voi opetella, se tulee sitten aikanaan itsekseen. Toisinsanoen ku kappale alkaa itseä tympäsemään niin on esityksen aikana miettiä muita :)
Noinhan se on. Elli pelkkä kappaleen virheetön opetteleminen ei riitä. Tarvitsee pari tuntia päivässä olla hanuri sylissä ja perustekniikat osata jne. Tämän jälkeen tulee tulkinta. Ammattilaisen hommaa.
Lainaus käyttäjältä: C Griff - 04-02-2014, 15:58:17
Noinhan se on. Elli pelkkä kappaleen virheetön opetteleminen ei riitä. Tarvitsee pari tuntia päivässä olla hanuri sylissä ja perustekniikat osata jne. Tämän jälkeen tulee tulkinta. Ammattilaisen hommaa.
Tosi on ;) Kun kappaleen hallitsee niin voi sitten tulkita :D Monesti kilpailuissa näkee soittajia, joiden tekniikka ja taito ovat virheettömiä, mutta se tulkinta - se puuttuu ;D
Sitten vielä sekin juttu, että tansseissa soittamisessa on tärkeää oikea tempo - riippuu luonnollisesti yleisöstä sekin. Yksin soittaessa ja esiintyessä tulee se tulkinta suurempaan osaan. Ei tarvi mennä nuottien mukaan, vaan tempoa voi vaihdella fiiliksen mukaan - se on sitä tulkintaa! :D
Totta puhutte ,kyllä kappaleeseen pitää se tunne saada mukaan vaikka sen osaisin virheettömästi esittää niin se tunne on tosi tärkeä , kilpailuissa soitetaan usein kappaleet ns "kylmästi " se tunnepuoli puuttuu kokonaan jos ihan suoraviivaisesti soitetaan tuosta noin vaan , kyllä sitä mieluusti kuunteleekin kun se oikea tempo ja tunne siihen saadaan mukaan .
Olen ollut mukana jo montakin kertaa kuuntelemassa noita Ulkosuomalaiskulttuurin musikkitapahtumia Herajoella sekä Ruosniemessä ja sitten myös Seminolan konserteissa missä soitetaan ainoastaan vanhoilla Harmonikoilla , on se oikein vanhanajan tunteella soitettuna ollut mukavaa kuunneltavaa ollut . Eikä se kappale tarvi ihan niin prikulleen aina mennä kunhan se esitetään oikein , mielikuvitustakin pitää osata käyttää vaikka sen muuten nuotilleen soittaisikin , näin itse ainakin tykkään varsinkin vanhemmat kappaleet ovat sellaisia joissa pitää olla myös vahvasti se tunne mukana :D Mauno
Kun mennään tulkitsemiseen, se on kuuntelijan subjektiivinen tuntemus. Erottaisin erikseen milloin soittaja tuntee, että kappale on valmiiksi harjoiteltu ja on siten teknisesti valmis soittevaksi ja esitetäväksi. Jos sen soittaa niin kuin nuoteissa on kirjoitettu pimeässä huonessa, niin silloin se alkaa olla valmis.
Tulkinta on asia erikseen. Useimmat soittajat tulkitsevat kappaleen eritavoin eri tilanteissa. Tulkinta tulee tilanteesta ja yleisöstä. On eri asia esittää kappale konserttisalilla tai hirvipeijaisissa tms. Sitten jossain juhlatilaisuudessa sama kappale soitetaan erilailla riippuen esitätkö sen ylöisölle, joka on keskittynyt kuuntelemaan, säestätkö jotain laulajaa, jolla on lauluoppi hallussa (vapaasäestys, sointuoppi korostuu) vai nousuhumalassa olevaa juhlaväkeä (jolloin yksinkertaistat soinnut ehkä sävelkulunkin, vaihdat sävellajin ja soitat perussävelen ja jätät harakan varpaat pois, jotta saat porukan jollain tapaa yhtäaikaa maalliin). Se on silloin oikein soitettu, kun yleisö tykkää.
Ajatellaan vaikka jotain synttärijuhlaa. Voit ehkä kappaleen tai kaksi soittaa "esiintyvänä taiteilijana" sitten juhlaväen ruokaillessa voit soittaa jotain taustamusiikkia siten, ettei se häiritse juhlaväen keskustelua, illan edetessä voit säestää jotain juhlaväessä olevaa kokenutta kuorolaulajaa, loppuillasta muutut mölykuoron johtajaksi ja yrität pitää porukan kasassa. Joka tilanteessa soitat eritavoin vaikka soittaisit saman kappaleen jokaisessa vaiheessa.
C Griffille karma :D
Just näin hyvä Hannu , ei tuota enää paremmin voi sanoa :D
Mauno :D
Lainaus käyttäjältä: C Griff - 04-02-2014, 18:19:31
Kun mennään tulkitsemiseen, se on kuuntelijan subjektiivinen tuntemus. Erottaisin erikseen milloin soittaja tuntee, että kappale on valmiiksi harjoiteltu ja on siten teknisesti valmis soittevaksi ja esitetäväksi. Jos sen soittaa niin kuin nuoteissa on kirjoitettu pimeässä huonessa, niin silloin se alkaa olla valmis.
Tämä on hyvä kommentti :D
Itse kokeilin vähän tätäkin metodia, eli soittelin kappaleen helposti viisi tai kymmenenkin kertaa virheettömästi putkeen ja ajattelin sen olevan valmis. Senpä jälkeen iskin nauhurin päälle ja ajattelin tallentaa oman soitteloni ja kuinkas kävikään: ei mene kappale ei sitten millään purkkiin vaikka kymmenen kertaa aloittaisi alusta. Huomasin siis, että on eri asia soitella ylväässä yksinäisyydessään kuin nauhuri päällä. Ehkä pitäisi karaista itseään että pääsisi esiintymiskammosta eroon
Soittele useampaan kertaan nauhurille (siis yleisölle). Videonauhuri on paras, näkee kuvankin! :D
Lainaus käyttäjältä: olli - 17-05-2014, 19:15:54
Soittele useampaan kertaan nauhurille (siis yleisölle). Videonauhuri on paras, näkee kuvankin! :D
Mutta entäs sitten, kun kuukauden päästä se kappale ei kuitenkaan mene kerralla oikein. Näin siinä mulla aina käy.
Varsin tuttuja nuo esitetyt oppimis-/muistamisongelmat minullekin. Sinällään hyvä, ettei tunne olevansa yksin. Siitä kiitos tälle foorumille ja siihen osallistujille.
Oman kokemukseni mukaan kappaleen osaamisessa ja muistamisessa on vahvoilla, jos pystyy käymään sen läpi vaikkapa sängyssä selällään kuivaharjoitteluna. Musiikin teoria auttaisi mielestäni kovasti muistamisessa. Sävellaji ja rinnakkaislaji ja niihin liittyvät tavalliset soinnut. Kappaleen rakenne. Kappaleen epätavalliset soinnut, bassokuviot. Ja sitten kuis olisi vielä hyvä korva intervalleille, niin vot. Ja tietysti kappalleen sisäistäminen sekä kova ja säännöllinen. soitinharjoittelu. Hu hu. Mahtaakohan se kovin helppoa olla kellään.
Mulla on semmoinen tuntuma, että mun oma haitarinsoitto perustuu paljolti siihen että hahmotan kappaleen jotenkin musiikin teorian kautta, soinnut ja sävelkulut, ja sitten sormien motoriikka yrittää pelata tältä pohjalta. Siis sen sijaan että kappale menisi sellaisenaan lihasmuistiin. Vähän samantapaistahan tapahtuu kitaransoitossa kun improvisoidaan sointukulun päälle. Sormet on oppineet asteikkoja ja kuvioita, kuunnellaan niitä sointuja ja mennään sitten sen mukaan. Kokonaisuus ei ole lihasmuistissa.
Semmoisessa musiikissa, mitä lähinnä soitan, mulla on koko ajan tiedossa automaattisesti missä kohtaa asteikkoa ollaan menossa, pystyn sen perusteella valitsemaan sopivan soinnun ja tiedän myös suunnilleen millaisia kromaattisia poikkeamia asteikossa voi tulla vastaan.
Mutta kun tuota ei hallitse tarpeeksi hyvin. Kun kappale yhtäkkiä meneekin d-duurissa eikä d-mollissa, jossa on viimeksi enemmän soittanut, niin se sotkee sormia. Sillä jolla koko kappaleen liikeradat on lihasmuistissa, tuommoista ei periaatteessa voi edes tapahtua.
Mutta mitäpä tässä. Tämä mun systeemi sopii hyvin siihen miten enimmäkseen puuhailen musiikin kanssa kotona. Mutta esiintymistilanteissa sitten haittaa.