No niin on tässä harjoittelun alla Juoksutuspolkka, Pikku Musta ja Isoisän valssi
Isoisän valssissa pitää soveltaa leposävelen kans että osuu bassotus oikein.
Mielenkiintoista kun saa itse pähkäillä pysyy tuo pääkoppa kunnossa .
No ei oo. Olen aloitellut kaksrivistä. Nuotteja kaipaisin. Lindqvistin opas kertoo, että kaksrivisellä voi soitella vain kaksriviselle kirjoitettuja kappaleita. Jos sulla on nuotteja, olisin kiitollinen. Sähköposti löytyy profiilistani. Ei haittaa, missä sävellajissa nuotit ovat, voin muuttaa ne Capellalla itelleni sopivaksi. Pane postia tulemaan, kiitos! ;)
Lainaus käyttäjältä: olli - 26-03-2009, 15:35:22
No ei oo. Olen aloitellut kaksrivistä. Nuotteja kaipaisin. Lindqvistin opas kertoo, että kaksrivisellä voi soitella vain kaksriviselle kirjoitettuja kappaleita. Jos sulla on nuotteja, olisin kiitollinen. Sähköposti löytyy profiilistani. Ei haittaa, missä sävellajissa nuotit ovat, voin muuttaa ne Capellalla itelleni sopivaksi. Pane postia tulemaan, kiitos! ;)
Ei ole minulakaan muita nuotteja kuin tuo Linqvistin kirja ,mutta voihan itsekkin nuotteja muuntaa kaksriviselle sopivaksi kunhan ensin kokeilee yhdellä rivillä että kappaleen voi soittaa kaikilta osin omalla soittimella.
Myös bassot
Ok. Olen kokeillut kappaleita, diskantilla saa kyllä melodian, mutta bassojen kanssa on tekemistä. No alussahan tässä vielä ollaankin.
Edit: Sahasin tuossa "Kohmelovalssia", sehän lienee kuuluisimpia kaksriviskappaleita. Ainakin siihen viitataan näilläkin sivuilla. No melodia alkaa löytymään. Basson kanssa tulee sitten ongelmia, kun pitäisi palkeita vetää viiden tahdin ajan; riittävätköhän palkeet? On kuitenkin mielenkiintoista. Tahdeissa on kuitenkin kahdeksasosa, jonka voi työntää. Olisko se sitten se kuuluisa "nytkäys"? Sitten taas vetämään. Saa nyt nähdä. ;)
Lainaus käyttäjältä: olli - 26-03-2009, 16:36:26
Ok. Olen kokeillut kappaleita, diskantilla saa kyllä melodian, mutta bassojen kanssa on tekemistä. No alussahan tässä vielä ollaankin.
Edit: Sahasin tuossa "Kohmelovalssia", sehän lienee kuuluisimpia kaksriviskappaleita. Ainakin siihen viitataan näilläkin sivuilla. No melodia alkaa löytymään. Basson kanssa tulee sitten ongelmia, kun pitäisi palkeita vetää viiden tahdin ajan; riittävätköhän palkeet? On kuitenkin mielenkiintoista. Tahdeissa on kuitenkin kahdeksasosa, jonka voi työntää. Olisko se sitten se kuuluisa "nytkäys"? Sitten taas vetämään. Saa nyt nähdä. ;)
Onko sinulla millainen basso siinä kaksirivisessä?
Linqvistin kirjassa kun on ne ensimmäiset molli harjoitelman nuotit tehty siten, että diskantin leposointu on sisäriviltä työntäen ja silloinhan se ei käy basson kans yhteen jos basso on muutettu suomessa yleisesti käytössä olevaksi(basson leposointu on vetäen).
Diskantti puolelta löytyy myös samat leposoinnut mutta ulkoriviltä.
Mun Tosca on C/F-vireinen eli diskantin ulkorivin 3. nappula on työntäen C ja sisärivin 3. nappula työntäen F. Tasabasso, josta löytyy työntäen duurit: C, F, A ja Bb; vetäen duurit: G, C ja Bb sekä D-molli.
Sain tuossa just hyvän neuvon palkeen suunnan määrittämiseksi jos sitä ei ole merkitty nuottiin.
Kahtoo tuosta basson sointumerkinnästä onko veto vai työntö.
Jos bassossa sointu on veto puolella niin muuttaa sormituksen diskanttipuolella myös veto puolelle.
Eikö olekkin yksinkertaista kun huomaa.
Lindqvist opettaa: "Opettele melodia sujuvasti, tarkista rytmi, harjoittele basso erikseen, rallattele ja soita bassoa, sitten lopuksi soita yhteen." Itse olen tässä vaiheessa tullut siihen tulokseen, että nuoteista katson ensin bassot: mikä tahti työntäen mikä vetäen. Sitten vasta otan melodian käsittelyyn, jolloin sormitus (joko ulko- tai sisärivi) osuu kohdalleen. Näin voi sitten edetä Lindqvistin opin mukaan, kun on se diskantin sormitus ja veto/työntö kohdallaan.
PS On mukavaa, kun on kolleega samassa tilanteessa kaksrivisen opettelun kanssa! ;)
Lainaus käyttäjältä: olli - 27-03-2009, 13:57:51
Lindqvist opettaa: "Opettele melodia sujuvasti, tarkista rytmi, harjoittele basso erikseen, rallattele ja soita bassoa, sitten lopuksi soita yhteen." Itse olen tässä vaiheessa tullut siihen tulokseen, että nuoteista katson ensin bassot: mikä tahti työntäen mikä vetäen. Sitten vasta otan melodian käsittelyyn, jolloin sormitus (joko ulko- tai sisärivi) osuu kohdalleen. Näin voi sitten edetä Lindqvistin opin mukaan, kun on se diskantin sormitus ja veto/työntö kohdallaan.
PS On mukavaa, kun on kolleega samassa tilanteessa kaksrivisen opettelun kanssa! ;)
Olen kyllä aivan aloittelia tässä touhussa.
Neuvotaan ja kysytään neuvoa jos ei osata.
Melodia instrumentin soittoa opettelen ensimmäistä kertaa
bassokitaraa on kyllä tullut soitettua aiemminkin.
Lainaus käyttäjältä: olli - 26-03-2009, 16:36:26
Ok. Olen kokeillut kappaleita, diskantilla saa kyllä melodian, mutta bassojen kanssa on tekemistä. No alussahan tässä vielä ollaankin.
Edit: Sahasin tuossa "Kohmelovalssia", sehän lienee kuuluisimpia kaksriviskappaleita. Ainakin siihen viitataan näilläkin sivuilla. No melodia alkaa löytymään. Basson kanssa tulee sitten ongelmia, kun pitäisi palkeita vetää viiden tahdin ajan; riittävätköhän palkeet? On kuitenkin mielenkiintoista. Tahdeissa on kuitenkin kahdeksasosa, jonka voi työntää. Olisko se sitten se kuuluisa "nytkäys"? Sitten taas vetämään. Saa nyt nähdä. ;)
Mitenkä on riiteleekö kohmelovalssissa basso korvaasi. Minulla riitelee, ei oikein meinaa passata tuon diskantti nuotien mukaan varsinkaan alun ensimmäinen rivi ei oikein milestäni sovi, olenko väärässä?
Olen odotellut remmejä kaksriviseeni. Saan ne huomenna. En kuitenkaan ehdi vielä treenata remmien kanssa. Menee rakennushommissa muurarin apuna vielä ainakin huominen ja ehkä koko loppuviikko. Täytyy viikonloppuna kokeilla jälleen vaikka sitä "Kohmelovalssia".
Lainaus käyttäjältä: oki - 27-03-2009, 10:19:58
Sain tuossa just hyvän neuvon palkeen suunnan määrittämiseksi jos sitä ei ole merkitty nuottiin.
...
En tiedä oliko hyvä neuvo, minusta kannattaa enemminkin opetella ulkoa, periaatehan on sama kuin huuliharpussa ja samalla tajuaa koko homman periaatteen.
Lainaus käyttäjältä: risto - 31-03-2009, 22:53:35
Lainaus käyttäjältä: oki - 27-03-2009, 10:19:58
Sain tuossa just hyvän neuvon palkeen suunnan määrittämiseksi jos sitä ei ole merkitty nuottiin.
...
En tiedä oliko hyvä neuvo, minusta kannattaa enemminkin opetella ulkoa, periaatehan on sama kuin huuliharpussa ja samalla tajuaa koko homman periaatteen.
Kyllä kappaleet kannattaa opetella ulkoa mutta kuten tiedät kaksirivisen rajoittuneen basson missä mollin leposävel on vetämällä.
Jos harjoittelet ensin melodian niin kuin useimmat meistä tekevät ja vasta sen jälkeen basson
tulee mahdollisesti tilanne , missä molli kappaleita soitettaessa bassotus ei sovikkaan.
Siksi tuo edellä mainittu neuvo on ainakin tällaiselle aloittelijalle tarpeen.
Lainaus käyttäjältä: oki - 01-04-2009, 09:36:59
Kyllä kappaleet kannattaa opetella ulkoa mutta kuten tiedät kaksirivisen rajoittuneen basson missä mollin leposävel on vetämällä.
Tarkoitin sitä että opettelee ulkoa mikä nuotti on vedolla ja mikä työnnöllä. Esim. työnnöllähän on vain kolmea eri nuottia peri rivi, skaalan äänet 1,3,5, muut vedolla.
JATKOA: Ja 1,3,5 eli priimi, terssi, kvintti, nehän ovat ne duurikolmisoinnun sävelet.
Lainaus käyttäjältä: risto - 01-04-2009, 10:01:44
Lainaus käyttäjältä: oki - 01-04-2009, 09:36:59
Kyllä kappaleet kannattaa opetella ulkoa mutta kuten tiedät kaksirivisen rajoittuneen basson missä mollin leposävel on vetämällä.
Tarkoitin sitä että opettelee ulkoa mikä nuotti on vedolla ja mikä työnnöllä. Esim. työnnöllähän on vain kolmea eri nuottia peri rivi, skaalan äänet 1,3,5, muut vedolla.
JATKOA: Ja 1,3,5 eli priimi, terssi, kvintti, nehän ovat ne duurikolmisoinnun sävelet.
Ok hyvä Risto.
Mitenkä sormitus katsotaan että pysyy oikeana jos nuottiin ei ole kirjoitettu sormi numeroita
voisitko neuvoa?
Lainaus käyttäjältä: oki - 01-04-2009, 10:36:58
Mitenkä sormitus katsotaan että pysyy oikeana jos nuottiin ei ole kirjoitettu sormi numeroita
voisitko neuvoa?
Tuo onkin visaisempi ongelma, kun mahdollisia sormituksia on usein aika monta. Mikä niistä on "optimaalisin" riippuu monesta jutusta ja tietysti myös soittajan senhetkisistä motorisista edellytyksistä. Samahan koskee lähes kaikkia soittimia.
(Ja mullahan on sitten B/C vireinen, joten en tiedä noista muista vireistä käytännössä sen tarkemmin).
EDIT: Itse menen ihan kokeilemalla ja muuttelen tarvittaessa sormituksia sitä mukaa kun tempo nousee ja ongelmia nousee esiin. Mulla ei edes ole yhtään nuottia missä olisi jonkun kirjoittamat sormitukset.
EDIT2: Mikä vire sulla Oki on kaksirivisessäsi?
EDIT2: Mikä vire sulla Oki on kaksirivisessäsi?
[/quote]
Mulla on D/G vireinen menghini 23 näppäiminen jonka bassoon tehty molli muutokset.
Lainaus käyttäjältä: oki - 01-04-2009, 12:07:14
Mulla on D/G vireinen menghini 23 näppäiminen jonka bassoon tehty molli muutokset.
Hei, sehän kuulostaa hienolta peliltä!
Jos et sattunut tietämään, tästä löytyy näppäinleiska 23 nappiselle D/G:lle kohdasta "23 BUTTON TWO ROW MELODEON LAYOUTS". Kuvista on helppo nähdä ja oppia mitkä äänet tulevat vedolla ja mitkä työnnöllä:
http://info.melodeon.net/info/layouts/2row
Lainaus käyttäjältä: risto - 01-04-2009, 12:32:48
Lainaus käyttäjältä: oki - 01-04-2009, 12:07:14
Mulla on D/G vireinen menghini 23 näppäiminen jonka bassoon tehty molli muutokset.
Hei, sehän kuulostaa hienolta peliltä!
Jos et sattunut tietämään, tästä löytyy näppäinleiska 23 nappiselle D/G:lle kohdasta "23 BUTTON TWO ROW MELODEON LAYOUTS". Kuvista on helppo nähdä ja oppia mitkä äänet tulevat vedolla ja mitkä työnnöllä:
http://info.melodeon.net/info/layouts/2row
Olenkin sieltä kopioinut melodia puolen näppäin kaavion.
Olen teettänyt muutoksen siten että vastaa 21 näppäin järjestelmää.
Vaihdoimme kahden ylimmän ulkorivin näppäinten äänten paikat keskenään, samoin sisärivin ylimmät näppäin äänet.
Tähän keskusteluun yleiskommenttia: Itse aloitin nelisen vuotta sitten vähärivisen harjoittelun sillä mielellä, että löytäisin aivan uuden instrumentin, jolla voisin purkaa edes tyydyttävästi jotain omaan päässäni olevaan kirjastoon jääneitä - siellä vielä soivia säveliä aivan toisella tavalla.
Pitkään puupuhaltimia soittaneena kaipasin uusia virikkeitä; tarkoituksenani ei ollut saavuttaa mitään ammattitasoista haitarilla - vaan pikemminkin sellainen taso, jotta saan irti pelistä sen, minkä brummaamalla tai viheltämällä. G/C:n asettamissa rajoissa.
Lähtökohdaksi otin kuitenkin ammattilaisneuvon: ensin skaaloja, skaaloja ja lisää skaaloja - niiden variaatioita - jotta sormituntuma löytyy ja lihasten muisti kasvaa. . Tämä ohje pätee kaikkien isnstrumenttien perusharjoitteluun; oikotietä ei ole.
Em. on tietenkin aika tylsää puuhaa, kun tavoite ei ole ammattisoitto. Aloitin metodilla: tunti päivässä; puolikas skaaloja - toinen puolikas tuttuja melodioita omaksi iloksi. Skaalojen ja sorminäppäryyden harjoittelussa ei saa fuskata, muuten tulee väistämättä vastaan jossain vaiheessa se, että jämähtää muutamaan hallinnnassa olevaan kappaleeseen ja pitäisi aloittaa koko homma alusta. Ellei sitten lähde kohti uusia seikkailuja ja aloita sama rumba jollain muulla soittimella.
Tunnen erään vähärivissoittajan, joka osaa vain parikymmentä piisiä - toki erittäin taitavasti kymmenien vuosien harjoittelun jälkeen, mutta itse instrumentti ja sen henki ei ole hallinnassa. Osaa vain sen, minkä nuoteista oppinut.
Soittimen luonteen mukaisesti katsoisin, että tuo "piästä" soittaminen on kuitenkin alusta lähtien se upein asia - eihän huuliharppuakaan nuoteista, eihän...?
PS. Ne skaalat ja variaatioita: pari vuotta ylös-alas, sisään-ulos jne. Minulta meni kolmisen vuotta, ennenkuin ei tarvinnut enää "vieraassakaan" kappaleessa miettiä palkeen suuntaa - se vaan löytyi. Ihminen on oppivampi kuin esimerkiksi koira, jonka töytyy toistaa sama tehtävä tuhansia kertoja, ennenkuin se toimii automaattisesti.
PS2. Eri juttu tietenkin, jos päässä ei ole valmista "kirjastoa" ja haluaa opetella akateemisesti yhtä maailman helpoimmista soittimista. Kysyisin vaan miksi, koska kyseessä ei ole kuitenkaan ns. orkesterisoitin - moniriviset sitten erikseen.
PS3. Mielestäni bassot ovat 2- rivisissä aikaa haileet, jos niistä vain löytyy soittajan tarvitsemat 2-3 "mukavaa" säestävää näppylää ao. vireiselle pelille.. Hanuriseppä ne sitten asettelee uusille paikoilleen, jos soittajan kunnianhimo ja nälkä monipuolisemmasta musiikkikokemuksesta kasvaa.
Tuossa linkissä mukavaa tarinaa kansanmusiikista:
http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?page_id=113
Editz: korjailtu OHOH -tyyppisiä mokia.
Joo panin remmit Toscaan, tosin en vielä säätänyt lopullisesti. Oli eri tuntuma kuin pelkällä peukalovankulla. Nyt kiehtoo sitten se opettelu. Kunhan tämä meidän viisrivisten opistojuttu loppuu huhtikuun lopulla, paneudun tosissaan tähän kaksriviseen. No kyllä molempia pitää soitella.
Kiitokset molemmille "Risto" ja "Armando Bugari", tuli tosi perustekstiä ja ohjetta. Olen samaa mieltä siinä, että näppäimet on oltava sormissa ja sen saa vain harjoittelemalla. Toisaalta virkistykseksi on opeteltava skaalojen lisäksi jotain itselle mieluista kappaletta. Huonohkon korvan omaavana haluan kuitenkin nuotteja. Parasta olisi, kun olisi juuri oman vireiselle kirjoitettuja. Panen tuonne tyhmiin kysymyksiin ongelman, joten sinne voi sitten vastailla.
Pekka alias Armando puhuu ihan asiaa. Siinä vaan olen eri mieltä että ei minusta 2-rivinen missään nimessä ole maailman helpoin soitin. Tai saahan siitä heti ääntä mutta jos puhutaan soittamisesta.
Bassoista sen verran, että ainakin tässä minun pelissäni ne ovat kamalat ja tunnen syvää alemmuuskompleksia, että en ole niitä yhtään opetellut ja oikeastaan juuri surkeat bassot ajoivat hankkimaan 5-rivisen. Sitten kun opin vähän soittamaan noita stradellabassoja ja jos en jämähdä kokonaan kromaattisiin, hankin jonkun B/C:n tai B/C/C# pelin jossa on stradellat.
Käytän vielä tilaisuutta hyväkseni ja toistan että ehdottomasti kannattaa opetella ulkoa mitkä skaalan nuotit tulevat vedolla ja mitkä työnnöllä.
Hyvä että täältä saa neuvoja tällainen vasta alkaja.
Mulla kun on se D/G vireinen niin mitä duureja, molleja sillä voi soittaa?
bassosta löytyy G/A, D/G ,Hm,Em ja fis.
Tiedän että sillä voi soittaa D ja G duurin ja niiden rinnakkais mollit Hm ja Em
mutta voiko muuta.
Lainaus käyttäjältä: oki - 02-04-2009, 08:30:09
... Tiedän että sillä voi soittaa D ja G duurin ja niiden rinnakkais mollit Hm ja Em
mutta voiko muuta.
Teoriassa: ainakin diskanttipuolella kaikkia niitä sävellajeja ja moodeja joissa ei ole enempää risuaitoja nuoteissa kuin sinulla käytössä pelissäsi.
Käytän vielä tilaisuutta hyväkseni ja toistan että ehdottomasti kannattaa opetella ulkoa mitkä skaalan nuotit tulevat vedolla ja mitkä työnnöllä.
[/quote]
Nyt ymmärrän pointsisi tuosta ulkoa opettelusta.
On paljon helpompi soitella sopivassa sävellajissa olevia kappaleita ilman minkään laisia apuja
palkeen suunnista sekä sormituksista, kun on opetellut ulkoa mitkä skaalan nuotit tulevat vedolla ja mitkä työnnöllä.
Eteenpäin omaksi iloksi ja toisten vaivaksi ;)
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 19-09-2011, 09:05:45
Lainaus käyttäjältä: oki - 27-03-2009, 08:28:30
Linqvistin kirjassa kun on ne ensimmäiset molli harjoitelman nuotit tehty siten, että diskantin leposointu on sisäriviltä työntäen ja silloinhan se ei käy basson kans yhteen jos basso on muutettu suomessa yleisesti käytössä olevaksi(basson leposointu on vetäen).
Diskantti puolelta löytyy myös samat leposoinnut mutta ulkoriviltä.
Tätä nyt rupesin ihmettelemään. Minkäslaiset bassot siinä on?
Mulla on
H7/H7 Am/Em (veto/työntö)
G/C D/G
Ja siis kun soittaa e-mollissa sisäriviltä niin perussointu on työntöpalkeella.
Noista soinnuistahan näkee heti että peli on tarkoitettu soitettavaksi lähinnä g-duurissa ja e-mollissa. C-duurikin vielä menee jotenkin.
Luulin että tämäkin on suomalainen malli. Muuallahan on enintään yksi mollisointu juuri niinkuin tuossa Ollin entisessä Toscassa.
Lisäys: huomasinkin ylempänä että olit listannut mitä sointuja löytyy. Eli h-molli olisi noiden mukaan sulla se molli jota soitetaan, kun siihen löytyy kaikki kolme sointua Hm, Em ja Fis. Mutta onko nuo todella niinpäin että Hm tulee vetopalkeella?
Ja vielä, mulla ei ole tuota oppikirjaa mihin tässä viitattiin. Tuommoinen "mukavia kappaleita kaksiriviselle 1" on ja sen kappaleet sointuineen menee soittaa tuolla minun pelillä kai melkein kaikki.
siis mikä H-molli ei siinä ole kuin H7 sointu
Lainaus käyttäjältä: oki - 20-09-2011, 14:59:10
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 19-09-2011, 09:05:45
Lisäys: huomasinkin ylempänä että olit listannut mitä sointuja löytyy. Eli h-molli olisi noiden mukaan sulla se molli jota soitetaan, kun siihen löytyy kaikki kolme sointua Hm, Em ja Fis. Mutta onko nuo todella niinpäin että Hm tulee vetopalkeella?
siis mikä H-molli ei siinä ole kuin H7 sointu
Viittasin noihin sointuihin mitä luulin sinun kirjoittaneen että soittimestasi löytyy. Eikös sulla ollut D/G-peli.
Lainaa
Mulla kun on se D/G vireinen niin mitä duureja, molleja sillä voi soittaa?
bassosta löytyy G/A, D/G ,Hm,Em ja fis.
Ehkä ymmärsin väärin. Olen pahoillani jos tulin sotkemaan asioita. Käsitin että sulla oli ongelma kun mollin perussointu tulee vetopalkeella.
Mulla on G/C-peli ja siinä on nuo H7 Am Em joista Em tulee työntöpalkeella ja e-mollissa soitetaan.
D/G-pelin jossa on Hm, Em, ja Fis pitäisi vastaavasti toimia oikein H-mollissa.
KORJAUS: Taisikin hämätä tuo sana LEPOSOINTU. Tulkitsin sen perussoinnuksi, siis niinkuin e-mollin Em-sointu. Tarkoittaakos se kumminkin IV-asteen sointua eli Em-mollissa Am-sointua. Senhän pitääkin tulla vetopalkeella eikä siinä pitäisi olla mitään ongelmaa.
Parempi kun annan olla ja keskityn omaan soittooni. Kun ei ole tuota Lindqvistin kirjaa. Ja näissä kaksirivisissä on niin monta systeemiä.
LISÄYS: poistelin nuo sekaannusta aiheuttaneet viestit. Tajusin kanssa vasta että aloin kirjoittaa yli kaksi vuotta vanhaan keskusteluun. Ei ihme jos ei ole helppo tajuta puolin ja toisin. Asiat vain alkoivat kiinnostaa vasta nyt.
Lainaus käyttäjältä: Armando Bugari - 01-04-2009, 20:42:05
Lähtökohdaksi otin kuitenkin ammattilaisneuvon: ensin skaaloja, skaaloja ja lisää skaaloja - niiden variaatioita - jotta sormituntuma löytyy ja lihasten muisti kasvaa. . Tämä ohje pätee kaikkien isnstrumenttien perusharjoitteluun; oikotietä ei ole.
Em. on tietenkin aika tylsää puuhaa, kun tavoite ei ole ammattisoitto. Aloitin metodilla: tunti päivässä; puolikas skaaloja - toinen puolikas tuttuja melodioita omaksi iloksi. Skaalojen ja sorminäppäryyden harjoittelussa ei saa fuskata, muuten tulee väistämättä vastaan jossain vaiheessa se, että jämähtää muutamaan hallinnnassa olevaan kappaleeseen ja pitäisi aloittaa koko homma alusta. Ellei sitten lähde kohti uusia seikkailuja ja aloita sama rumba jollain muulla soittimella.
Tunnen erään vähärivissoittajan, joka osaa vain parikymmentä piisiä - toki erittäin taitavasti kymmenien vuosien harjoittelun jälkeen, mutta itse instrumentti ja sen henki ei ole hallinnassa. Osaa vain sen, minkä nuoteista oppinut.
Tuskin kuitenkaan nuotinlukutaito aiheuttaa sellaista että ei opi ymmärtämään tai hallitsemaan soitintaan. Yhtä hyvin voi väittää että jos nuottien kautta löytää lisää aineistoa, niin saa monipuolista harjoitusta ja soittimen hallinta paranee ja monipuolistuu. Eiköhän jokainen soittimia paljon treenannut tiedä että skaaloja soittamalla oppii soittamaan skaaloja. Tarvitaan lisäksi monipuolista erilaisten sävelkulkujen harjoittelua, jotta ne vaikeatkin liikeradat löytää ja oppii.
Sitäpaitsi, ei nuoteista katsota miten kappale soitetaan. Nuoteista katsotaan miten se kappale menee. Soittaminen on vielä sitten eri juttu ja se on erikseen opittava.
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 20-09-2011, 15:35:24
Parempi kun annan olla ja keskityn omaan soittooni. Kun ei ole tuota Lindqvistin kirjaa. Ja näissä kaksirivisissä on niin monta systeemiä.
Pitkän tonkimisen jälkeen löysin valokopioversion tuosta Kalevi Lindqvistin "Soitamme kaksirivistä" - kirjasesta, jonka olen 4-5 vuotta sitten saanut lahjaksi eräältä jo soiton lopettaneelta vanhalta pelimannilta. Pistän ruttuisen kopion nyt mielelläni kiertoon, jos lähettelet minulle osoitteesi. Skannaamaan en viitsi ryhtyä. Itse olen siitä oman iloni saanut - se on nimenomaan G-porukan nivaska.
Lainaus käyttäjältä: Armando Bugari - 20-09-2011, 19:48:50
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 20-09-2011, 15:35:24
Parempi kun annan olla ja keskityn omaan soittooni. Kun ei ole tuota Lindqvistin kirjaa. Ja näissä kaksirivisissä on niin monta systeemiä.
Pitkän tonkimisen jälkeen löysin valokopioversion tuosta Kalevi Lindqvistin "Soitamme kaksirivistä" - kirjasesta, jonka olen 4-5 vuotta sitten saanut lahjaksi eräältä jo soiton lopettaneelta vanhalta pelimannilta. Pistän ruttuisen kopion nyt mielelläni kiertoon, jos lähettelet minulle osoitteesi. Skannaamaan en viitsi ryhtyä. Itse olen siitä oman iloni saanut - se on nimenomaan G-porukan nivaska.
Kiitos tarjouksesta mutta ei minulla tuolle nyt ole erityisen kiirettä tarvetta. Tässä se tuli esille kun erehdyin jatkamaan jotain keskustelua ja taisin vain sotkea asioita. Olen kyllä ajatellut sen ostaa kun satun seuraavan kerran sopivan kaupan lähelle.
Oman harjoittelun kannalta en ole kaivannut oppikirjaa. Soinnut ja skaalat löytyvät niin g-duuriin kuin e-molliin. Samoin sävelet enimmäkseen löytyvät myös sen jälkeen kun palje kääntyy. Harjoitusmateriaalia on niin päässä kuin paperilla. Varmaan kymmeniä kappaleita olen kokeillut. Kun löytyy hankalia paikkoja niin sitten pitää harjoitella niitä, pudottaa tempoa ja toistaa ja toistaa. Yllättävän paljon on karmoskasta apua, uskoisin. Se että sävelet siirtyvät kun palje kääntyy ei ole mikään ongelma. Ne kohdat missä sävel on otettava paljetta kääntämällä ovat sitten vaikeampia ja vaativat harjoitusta. Ja välillä tulee otettua sävel "turhaan" paljetta kääntämällä, kun se tuntuu hyvältä niin.
Mutta silti aion tuonkin opuksen tsekata.
Hauskaa kuulla että joku lähestyy 2-rivisen soittoa teoriapohjalta :)
Tunnen useita kymmeniä 2-rivisen soittajia mutta niistä ehkä muutama osaa luetella mitä bassoja haitarista löytyy ja neki on oppinu lähinnä sen takia ku on pitänyt soittaa muun rytmiryhmän kanssa. Enkä itsekään tiedä millä palkeen suunnalla se g tai c tulikaan. Viritellyt olen jonku verran joten näkömuistilla tiedän jotain.
Oma soittoasenne 2-riviseen on juuri se että kappale opetellaan korvakuulolla tai sitten apunumeroilla takaraivoon ja sinne lyödään sitten basso sekaan. Toki basso pitää opetella myös, mutta mitään teoriaa ei tarvita kun bassoja on vain 4 per suunta.
Lainaus käyttäjältä: Dukextra - 20-09-2011, 22:55:04
Hauskaa kuulla että joku lähestyy 2-rivisen soittoa teoriapohjalta :)
Tunnen useita kymmeniä 2-rivisen soittajia mutta niistä ehkä muutama osaa luetella mitä bassoja haitarista löytyy ja neki on oppinu lähinnä sen takia ku on pitänyt soittaa muun rytmiryhmän kanssa. Enkä itsekään tiedä millä palkeen suunnalla se g tai c tulikaan. Viritellyt olen jonku verran joten näkömuistilla tiedän jotain.
Joo, mun musiikkiharrastukseen kuuluu kitaraa, pianoa ja puupuhaltimia, ja nyt parisen vuotta näitä haitareita. Ja soittelun lisäksi väsään moniraitaäänityksiä itsekseni ja joskus soitan akustista bassokitaraakin niihin. Siinä tulee väkisinkin ajateltua kappaletta sointukulkuna, laulumelodiana ja mitä koristeita siihen sitten lisääkin. Ja pitää miettiä että miten helppo tai vaikea sävellaji on vaikka klarinetille tai fonille, niin ja laulaa.
Kun kappaleen hahmottaminen sointukulkuna on mulle niin keskeinen, niin toki se tuntuu tässä kaksirivisessäkin.
Mutta oikeasti, kun mulla on tuo peli sylissä, niin en minäkään ajattele missä ne sävelet siellä riveillä on. Siinä mielessä tuo kaksirivinen on poikkeuksellinen kokemus mulle. Katselin hieman näppäinkaaviota kun olin tuonut tuon pelin kotiin, mutta enimmäkseen olen ne sävelet sieltä hakenut tuntumalla. Diskantin korkeimmat sävelet ovat vielä vähän hämäriä, tuntuvat menevät vähän sekaisin siellä. Haen niitä sitä mukaa kun tulee tarve.
Sitten, mä en varsinaisesti ajattele niiden sävelten nimiä, vaan että missä kohtaa skaalaa mennään ja missä soinnussa. Siksi mä pystyn katsomaan g-mollinuottia ja soittamaan e-mollissa. Kun en ajattele niitä g-mollin säveliä geenä ja deenä, vaan perussävelenä ja niin edelleen.
Se teoria tulee sitten siitä kun näistä yrittää keskustella. Enhän mä päässä ajattele että "skaalan 2. aste" vaan ne vain on päässä jollain lailla.
Lainaa
Oma soittoasenne 2-riviseen on juuri se että kappale opetellaan korvakuulolla tai sitten apunumeroilla takaraivoon ja sinne lyödään sitten basso sekaan. Toki basso pitää opetella myös, mutta mitään teoriaa ei tarvita kun bassoja on vain 4 per suunta.
Mulla kun on se tausta että melodian säestykseen tarvitsee yleensä ne kolme sointua, niin siinä on se ongelma että tuolla pystyisi soittamaan melodioita (kuten c-duurissa ja a-mollissa) mutta niihin ei löydy kaikkia tarvittavia sointuja. Tämmöistä ongelmaahan ei ole jos soittaa kaksiriviselle tehtyjä kappaleita tai siis kappaleita joita toiset soittavat kaksirivisellä. Mutta kun minä yritän soitella tuolla kaikenlaista, tavallaan siis teen omat "kaksirivissovitukset" ja haluan että minulla on siinä käytössä kolme sointua per sävellaji.
No, pitää korjata että toki on paljon kappaleita jotka menee ihan hyvin kahdella soinnulla, joten pitäisi tuolla minun pelillä onnistua aika monta c-duurikappalettakin.
Täytyy lisätä vielä yksi juttu joka oikeastaan tuntuu jotenkin hassulta, liittyy tähän kysymykseen että onko nuotit hyvästä vai pahasta. Mulla on kyllä aika paljon musiikkia päässäkin valmiina, ja tietynlaiset kappaleet pystyn oppimaan korvakuulolta. Mutta jos haluan kokeilla soittaa pelimannimusiikkia, niin mulla ei ole oikeastaan muuta mahdollisuutta kuin nuoteista. Toki olen väistämättä kuullut pelimannimusiikkia mutta on se kuitenkin mulla varsin vierasta eikä päässä ole valmiuksia hahmottaa sitä.
Siinä nuoteista kokeillessa tulee sitten jänniä kokemuksia. Ai tämä onkin tämmöinen, tämä kuulostaa tältä. Ai näin voi soittaa ja siitä tulee tämmöinen. Hei mähän pystyn soittamaan tämmöisen. Minusta ihan nautinnollisia kokemuksia.
Lainaus käyttäjältä: Dukextra - 20-09-2011, 22:55:04
Oma soittoasenne 2-riviseen on juuri se että kappale opetellaan korvakuulolla tai sitten apunumeroilla takaraivoon ja sinne lyödään sitten basso sekaan. Toki basso pitää opetella myös, mutta mitään teoriaa ei tarvita kun bassoja on vain 4 per suunta.
Tuli vielä mieleen, että monesti saman melodianpätkän voi soittaa sekä työntö- että vetopalkeella. Niinkuin nyt tuo Pienen Syntisen välisoitto. Kun sen aloittaa vetopalkeella, siihen saa sen a-mollin jos soittaa e-mollissa. Jos aloittaakin työntöpalkeella, voi kokeilla etsiä sopivaa sointua, mutta ei siitä samankuuloista saa ilman a-mollisointua (IV aste, subdominantti).
Arvelisin, että tottunut pelimanni, vaikkei ajattelekaan sointuja eikä teoriaa, valitsee vaistomaisesti palkeen suunnan sille melodialle niin että soinnut menevät oikein. Tai sitten soittaa ristibassoa :) Siitähän kuitenkin on kysymys miltä mikäkin sointu kuulostaa yhdessä melodian kanssa. Teoria on vain nimiä näille jutuille.
Yks näkökulma lisää korvakuulosoittoon. Löysin youtubesta kivan valssin ja tekisi mieli soittaa se. Tuntuu vain että jotta voisin yrittää soittaa sitä korvakuulolta, pitäisi se ensin oppia ulkoa luotettavasti. Jos vain kuuntelen pätkän siitä ja yritän soittaa sitä, unohdan miten se menee ja alan soittaa omiani. Ja taas oppiakseni sen ulkoa sitä pitäisi kuunnella niin monta kertaa että kyllästyn siihen enkä enää halua soittaa sitä. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta.
Monesti opetellessani uutta kappaletta, jää melodia päähäni ja viheltelen sitä työmatkat yms. Ja aina hirveän kova into päästä yrittämään sitä haitarilla :)
Lainaus käyttäjältä: Dukextra - 22-09-2011, 06:45:32
Monesti opetellessani uutta kappaletta, jää melodia päähäni ja viheltelen sitä työmatkat yms. Ja aina hirveän kova into päästä yrittämään sitä haitarilla :)
Mulla alkaa kappale soimaan päässä kyllä kun olen sitä vähän aikaa soitellut nuoteista. Mutta jos yritän kuunnella outoa kappaletta Youtubesta opettelumielessä niin ei se niin tartu päähän. Siksi nuoteista menee nopeammin opetella.
Yksi konsti olisi varmaan se Armandon monesti suosittelema hyräily. Katsoisi Youtubesta kappaletta ja tartuttaisi sen mieleen hyräilemällä ja sitten opettelisi soittamaan sen muistista. Minulta vain ei oikein onnistu.
Laulut on helpompia tarttumaan päähän pelkästään kuuntelemalla. Moniosaiset instrumentaalikappaleet niitä vaikeimpia, varsinkin jos sävelkulussa on kaikenlaisia mutkia, mutta kyllä nekin nuotista soittamalla tarttuvat päähän.
Tuo hyräily on kyllä loistava tapa alkaa opettelemaan uutta kappaletta. Itse kuuntelen kaikki matkat musiikkia jota olisi tarkoitus opetella, jää melodia helposti päähän. Toisen neuvoi haitariopettajani, melodian soitossa hae sointukuvioita melodiapuolelta jos se on mahdollista. Helpottuu sormitus ja muistaa ulkoa paremmin kun hahmottuu joku tuttu sormitus.
Lainaus käyttäjältä: Vsku - 22-09-2011, 22:48:38
Tuo hyräily on kyllä loistava tapa alkaa opettelemaan uutta kappaletta. Itse kuuntelen kaikki matkat musiikkia jota olisi tarkoitus opetella, jää melodia helposti päähän.
Mulla on iän myötä tullut jotenkin semmoinen, etten jaksa kovin paljon kuunnella musiikkia. Se jotenkin häiritsee. Soittelen kyllä mielelläni itse ja välillä kuuntelenkin, mutta aika vähän ja silloin pitää sitten keskittyä siihen kuuntelemiseen. Jos pitää vähänkään keskittyä johonkin muuhun niin sitten en juuri kuuntele musiikkia. Ja kävellessä, autoa ajaessa, bussilla tai junalla liikkuessakin musiikki enimmäkseen häiritsee, olen mieluummin hiljaa omien ajatusten kanssa.
Mutta hyräilystä. Olen kyllä välillä onnistuneesti löytänyt melodian kulun yrittämällä hyräillä sitä. Siinä tuntuu, että kyky hyräillä nuotilleen on taas iän mukana kehittynyt.
Lainaus käyttäjältä: Armando Bugari - 01-04-2009, 20:42:05
PS2. Eri juttu tietenkin, jos päässä ei ole valmista "kirjastoa" ja haluaa opetella akateemisesti yhtä maailman helpoimmista soittimista. Kysyisin vaan miksi, koska kyseessä ei ole kuitenkaan ns. orkesterisoitin - moniriviset sitten erikseen.
Vaikkapa siksi että haluaa oppia jotain uutta. Uudenlainen soitin, uudenlaista musiikkia, uusia sävelmiä eikä niitä samoja jotka jo osaa. Mutta tuota sanaa "akateeminen" en silti allekirjoita, mitä lie piruilua meitä nuoteistakatsojia kohtaan :)
Minä olen valmis kannustamaan kaikkia nuoteista soitteluun. Itse opettelen korvakuulolta/muistinvaraisesti useimmat biisit ja laiskuudesta siinä viime kädessä on kyse. Sovitus on oma eli helpoin mahdollinen, joten ei tarvitse nähdä vaivaa uusien rytmitysten, tekniikoiden yms säntilliseen opetteluun. Riittää kun on vähän sinnepäin. Soittotaidot tuppaavat kehittymään hyvin hitaasti.
Edellinen oma tilitys sai itseni sen verta synnin tuntoon, että kävin samantien opettelemassa nuottien mukaiset vaihtobassot kappaleeseen jota aiemmin soitin enempi häpeilemättä tasabassoilla, kun se oli helpompaa. Tulipa ahkeroinnista tyytyväisen hurskas olo :)
Löysin tämän ketjun sattumalta taas ja kiinnitti huomiota tuo alkupuolen keskustelu: Oki kertoi hyvän neuvon, että palkeen suunta valitaan soinnun mukaan ja sen mukaan sitten määräytyy diskantin sormitus. Risto taas neuvoi, että diskantin skaalat opetellaan työntö/vetosarjoina niinkuin huuliharpun kanssa.
Molemmat oikeassa, mutta neuvot kohdistuvat eri soittimiin. Risto soitti irkkutyyppistä kaksirivistä, joissa (esim. H/C C/C#...) samaa säveltä ei yleensä löydy kuin jommaltakummalta riviltä diskantista. Eli soitto menee vähän niinkuin yksirivisellä, toinen rivi on sitä varten että kaikki kromaattiset sävelet löytyvät. Silloinhan palkeen suunta pakostakin määräytyy sen perusteella että ylipäänsä saa sen halutun sävelen. Diskantilla voi soittaa ainakin suurin piirtein kaikissa sävellajeissa.
Taas sitten näissä G/C, C/F, D/A -peleissä molemmilta riveiltä löytyvät lähes kaikki samat sävelet. Asteikon voi soittaa liki kokonaan niin veto- kuin työntöpalkeella. Ja tämän takia bassotkin on mahdollista saada sopimaan melodiaan ainakin jotenkuten, kun valitsee palkeen suunnan soinnun mukaan aina kun se on mahdollista.
Ei se helppoa olekaan, kun molemmat pelit ovat ihan samannäköisiä mutta systeemi loppujen lopuksi soittamisen kannalta ihan erilainen.