Vapaalehdykkä

Mihin häipyy harmonikkamusiikki?  Tuli tuossa kuistilla mieleen, että vanha mestari (Ahvenainen) on ainoa, joka kiertää maalimaa.  Valitettavasti vain paikallisia nuorisoseuran taloja ja vastaavia.  Yleisöä on salit täynnä, vaikkakin yli 60 vuotiaita keskimäärin.  Radiossa ei haitari soi, poikkeuksena sunnuntain varhaisaamu.  Televisiossa ei haitaria näy eikä kuulu.  Kultaisen harmonikan kilpailuista ei tiedä muut, kuin Hanuri-lehden lukijat.  Itsekin seitsemääkymppiä lähestyvänä vaivun jo pessimismiin.  Onko tämä vain normaalia aaltoa, vai loppuuko koko homma?  No tiedän, että nuoriakin on innostunut soittamaan haitaria - mutta se julkisuus - sitähän tämäkin tarvitsee!  Tässä pieni purkaus keskustelun avaukseksi :(

Kyllä Olli on oikeassa ,olen itse myös huomannut tämän sekä miettinyt samaa ja keskusteltukin on asiasta ystävien ym  kanssa syistä , Ahvenainen tosiaan kiertää konserttejaan mutta muuta ei sitten tapahdukaan suurelle yleisölle , Satahäme Soi tapahtumasta oli pieni juttu ainoastaan voittajista lehdessä muuta sitten ei ole ollutkaan , syitä voi olla moniakin harrastus tuskin on vähentynyt , julkisuus on jotenkin hiipunut , haja-asutus alueilla kuten maaseudullakaan ei juurikaan enää musiikkitapahtumia ole tanssejakin soittaa nykyään pari miestä niillä koneilla yhtyeitäkään ei enää välttämättä tarvita siihenkään . Tämä maailman meno se on ihmeellistä miten asiat nopeesti ihan huomaamatta muuttuu , tuolta juutuupista onneks voi vielä Harmonikkamusiikkia kuunnella aina kun mieli tekee ja voi valitakin mitä haluaa kuunnella radiostakaan ei tosiaan enää paljoo Harmonikkaa kuule . Pitäisi keksiä jonkinlainen uusi kipinä keksiä että Harmonikkamusiikkikin yhä elää ja on voimissaan ja saada kansan mielenkiinto heräämään ,siinäpäs se onkin miten se tehdään . Keväällä ollessamme Ruosniemen Hanurien 30 v konsertissa Porissa näki ja kuuli että sielä on Harmonikka harrastus voimissaan , yleisöäkin oli sali tupaten täysi enempää tuskin olisi paljoa mahtunut , nuoria esiintyjiä oli paljon ja taitotaso kerrassaan mahtavaa , tuo konsertti oli ihan mahtava kokemus . Mauno  :)

Lainaus käyttäjältä: Wäenämöinen - 19-07-2014, 21:07:25
Ollia wielä tawoitan :D Onko Sun kravatissa Italian kielet?

Kahvassa lukee: " Italialaiset käsinfiilatut tarkkuuskielet" Eli hyvin  soi!

Tehtäisikö tempaus: "Metsäkukkia" Kilpisjärveltä Hankoon! ;D

Huommenta  :) Tuo Ollin ehdotus on hyvä ,tuon tapaisia tempauksia joskus järjestettiinkin etelä-keski ja pohjoispohjanmaan yhteisinä ns.Isoina soittoina johon kutsuttiin kaikkien maakuntien soittajat ,pari tällaista yhteiskonserttia vuodessa johon olivat kaikentasoiset soittajat tervetulleita mukaan ,tarkoitus oli myös tavata toisia Harmonikkamusiikin harrastajia sekä vahvistaa Harmonikan soittoharrastusta , väkeä niissä oli tapahtuman lopuksi oli kaikelle kansalla tanssit ja Harmonikat soi. Pitäisi löytää vaan joku Veturiksi joka saisi porukan liikkeelle sekä tapahtumasta riittävän houkuttava . Olen miettinyt myös tuota Satahäme  soi tapahtumaa siihenkin voisi sisällyttää harrastelija Harmonikan soittajille jonkunlainen kokoontuminen eihän se ole pakko kaikki olla niin korkeatasoista ,ja saisi tavata tämän Suomenmaan muitakin Harmonikan harrastajia varmasti tulijoita olisi eihän se aina rahasta kaikki kiinni ole . Ulkosuomalaisten Kulttuuritapahtuma on tallainen jossa on myös vapaa estradi ohjelmassa ja soitetaan Vanhoilla Harmonikoilla Herajoella Riihimäellä on jälleen lokakuussa  tällainen tapahtuma Seminaari , konsertti iltamat jossa jokainen on saanut soittaa oman tasonsa mukaan ja musiikki on ollut hienoa joka kerta kun olen ollut mukana . Harmonikkojakin osataan vielä tehdä kyllä sitäkin taitoa löytyy kyllä Viipureita ja Kouvoloitakin ym vanhoja pelejä , on jotkut kerhotkin järjestäneet Vanhojen harmonikkojen kunnostus kurssia sekä Ikaalisessakin oli aikaisemmin tällainen kesäisin jossa opetettiin näiden vanhojen harmonikkojen korjausta ym. en tiedä miksi sekin lopetettiin , itse olisin kyllä kovastikin kiinnostunut myös tallaisesta ,harmonikan rakentamisesta . Tuo tehdas joo on se tosiaan harmi kun Suomessa ei enää tehdä omaa Harmonikkaa , taitoa ja osaamista kyllä varmasti löytyisi. Mauno  :)

Olematta mitenkään unelmien tuhoaja, mutta tähän kohtaan sopii hieman (inho)realismia.

- Suomeen ei kannata perustaa harmonikkatehdasta ellei pysty välittömästi avaamaan maailmanmarkkinoita ja investoimaan sellaisiin tuotantomenetelmiin, jotka ovat pitkällä aikavälillä tuotantotehokkaita. Kotimaan markkinat eivät yksinkertaisesti ole riittävän isot yhdenkään tehtaan ylläpitämiseksi. Tämän vuoksi tehtaan perustaminen on huomattavasti hankalampaa kuin 1930- tai 1970-luvulla.

- Itse koen, että SHS-juhlat ovat mitä suurimmassa määrin harrastelijoiden kokoontumisajo. Puistolavalla sekä bubiteltassa soittavat pääosin harrastelijat. Puskasoittoja siellä täällä ja tietenkin humalaisia ihmisiä myös siellä täällä. Kuulijoina ja tanssijoina ovat muut harrastelijat. Konsertit vaan tukevat harmonikan monipuolisuutta ja harmikseni totean, että eivät iäkkäät ihmiset arvosta harmonikkaa yhtään sen enempää tai vähempää kuin nuoretkaan. Kokemukseni kautta, mitä tulee konsertteissa käyntiin, voin todeta, että perinteinen tanssimusiikki vetää ison ja ikääntyvän yleisön kasaan, mutta ei tätä isoa massaa yleisesti ottaen kiinnosta erilaiset musiikkigenret, mitä harmonikalla soitetaan. Klassinen tai jazz, groove tai rock - ei näy isoa massaa missään. Nuorten taitavien soittajien soitto ei yksinkertaisesti kiinnosta - ihmisiä lähtee pois sieltä, missä he soittavat. Heitä ei arvosteta vaikka he ovat juuri se, mikä harmonikka-alasta on jäljellä 20-30 vuoden kuluttua. Tämä on harmillista.

- Jossain viestiketjussa mainittiin maakunnalliset harmonikkasoitot. Ihan hyvä idea ja kannatettava. Itse kuitenkin kuulun sukupolveen, joka ei tunnista maakuntarajoja. Ei niillä ole mitään merkitystä nykynuorille. Mitä minä olen hyötynyt maakunnasta? Lähialue on kaupunki, lääni ja valtio. Tahdon sanoa sitä, että maailma on pienentynyt - ja paljon.

Ehkä vähän provona, mutta tästä on hyvä jatkaa  :)

Suuri harmi on tietenkin se, että yleisradiota ei kiinnosta lähettää harmonikkamusiikkia missään muodossa (radio ja tv.) Kultaisen harmonikan jääminen pois teeveestä on saanut aikaan sen, ettei kyseisestä kilpailusta tiedä harmonikkaväen lisäksi oikeen kukaan. Pitäisi ponnekkaammin vaatia, että yleisradio jolle meistä jokainen joutuu maksamaan, halusi tai ei, yle-veroa, tuottaisi myös ohjelmia kaikille, eikä yrittäisi vain maksimoida katsojatavoitteitaan.

Onneksi ainakin pirkanmaalla, keski-suomessa ja pohjanmaalla kuuluu Järviradio, jossa harmonikkamusiikkia on kuultavissa jokaisena arkipäivänä.  Kyseisellä kanavalla on myös aika usein harmonikkamusiikin toiveiltoja joihin kuulijat voivat soittaa ja toivoa suosikkikappalettaan. Suosiosta kertoo jotakin se, että soittajia on aina huomattavasti enemmän mitä puheluja ehditään vastaanottamaan. Järviradiota voi onneksi kuunnella missä päin tahansa suomea netin kautta! Sata-häme soi juhlat ovat jo monena vuonna menettäneet sielunsa, koska perinteinen harmonikkamusiikki on sieltä aika tehokkaasti hävitetty lukuunottamatta harmonikkakerhoja jotka esiintyvät keskuspuistossa. Tässä varmaan on syynä se erikoinen tapa ihailla kaikkea ulkomailta tuotua ja ulkomaista kulttuuria, kun samalla ei nähdä mikä valtava rikkaus on se musiikki, mitä harmonikalla on soitettu ja sävelletty suomessa vuosikymmenten ajan.

Harmonikkamusiikin arvostus on varmasti tänä päivänä ihan hyvä, tiedotusvälineitä vain ei kiinnosta uutisoida kuin populaarimusiikista ja silloinkin yleensä "laulajista". Lainausmerkkien merkitystä voi jokainen itse miettiä.

Tosiasia se on, valitettavasti harmonikan arvostus kyntää pohjamutia. Harmonikka on jäänyt veljenpojanpojan asemaan. Nuorisolle ei ole ollut meillä, eikä oikein muuallakaan maailmassa vuosikymmeniin, auktoritäärisiä esikuvia hanurin kanssa. Sitä taustaa vasten on ihme, että nuorissa on näinkin paljon huippusoittajia. Olemme hanuristit varmaan liian konservatiivejä, musiikki ja maailma on muuttunut, me emme. Nykyisin nopein tie tähtiin on se, että treenaat kitaralla 3 sointua, soitat rammaria ja öriset tekstin päälle, harrastat karaokea tai toimit riihivolisijana. Lahjakkaimmat ovat varttitunnissa suorastaan ylikoulutettuja noille keikoille. Harmonikan kanssa menee taistelukuntoon itsensä saattamisessa 10 vuotta ja siitä eteenpäin, treeni jatkuu. Siinä on usko tulevaisuuteen hanurin kanssa koetuksella.

Itselläni oli toive, että midi/digihanureiden yleistyttyä harmonikka olisi saanut uusia ystäviä laajemminkin, mutta hitaasti on silläkin saralla edistytty.

Tein tulevaa harmonikkakirjaa varten inventaariota haitarilevyistä. Harmonikka on edelleen vahvasti mukana ääni-
levyillä ja sanottavaa laskua sen käyttämisestä levyillä soolo- tai säestyssoittimena ei ole. Nämä lukuisat levyt vain
eivät näy levykauppojen hyllyillä kuten ennen. Levyjen kustantaminen on siirtynyt pääosin soittajille itselleen, jo-
ten omakustannelevyjä olisi vaikea laittaa jakekuun myymäläketjujen kautta. Levyn myynti tapahtuukin konser-
teissa ja esiintymiskeikoilla, internetissä ja lehti-ilmoitusten avulla. Koska levikki ei ole maanlaajuista, niin paikal-
liset soittajien ja kerhojen levyt eivät tule yleiseen tietoisuuteen. Aktiivinen musiikin keräilijä löytää kyllä levynsä
tavalla tai toisella. Harmonikka on kansan syvien rivien soitin, jopa kansallissoittimeksi sanottu. Siksi se edelleen
pitää pintansa ainakin äänilevyillä. Toinen juttu sitten on, mitä ja miten levytetään. Paljon tehdään uusintalevy-
tyksiä vanhoista kappaleista, jotka ovat mitäänsanomattomia toistensa kopioita. Nykyään ei ole paljoa persoonal-
lisia soittajia, joiden soitto todella säväyttäisi ja vetoaisi tunteisiin.Kai se nykypäivän musiikkikoulutus tasapäistää
soittajat ja he soittavat opettajansa tyylillä. Paljon enemmän pitäisi kuunnella erilaisia levytyksiä uusia ja vanho-
ja eri maista. Silloin tulisi niitä ahaa elämyksiä, joista saisi hyviä ideoita omaan soittoonsa. Pelkkä tekniikka ei rii-
tä. Pitää myös olla mielikuvitusta ja tunnetta pelissä. Hyvinkin yksinkertaisesta kansansävelmästä saa paljon ir-
ti, jos on mielikuvitusta ja tyylitajua. Varmaan tässäkin on yksi syy kiinnostuksen lopahtamiseen harmonikkamu-
siikissa. Kun on vuosikymmeniä levytetty  aina samalla tavalla soitettuja suomalaisia kappaleita ja vielä aina niitä samoja, niin ei ole ihme, että omaa musiikkia ei arvosteta, vaan etsitään ulkomailta mielenkiintoisempaa.Vanha
viisaus pätee tässä, että pitää tuntea hyvin myös vanha musiikkiperinne, jolloin voi luoda uuttakin. Käsittelin
tässä nyt perinteistä suomalaista harmonikkamusiikkia, jota edelleen eniten levytetään.Harmonikkalevytyksissä
pitäisi käyttää enemmän myös muita aitoja soittimia hyvin sovitettuna. Yhteen aikaan käytettiin levyllä paljon
sähköisiä soittimia, kuten bassokitaraa. Sen epäaito jumputus saa vieläkin meikäläisen niskakarvat pystyyn. Tässäpä nämä tärkeimmät.
Toivo

Mielestäni on kysymys paljolti siitä, että harrastelijamaisuus ei ole enää suosittua. Ehkä siksi, että näemme ja kuulemme yllin kyllin mestareita erilaisten vempainten ja konserttien avulla. Huippuosaaminen näyttää niin helpolta ja harrastelijan esitys sitten innosta. Jostain kumman syystä harrastelijamainen ote on elänyt harmonikan ympärillä näinkin pitkään, onneksi.
Juice Leskinen on kirjoittanut ja laulanut 'ei halua ne viihtyä, vaan että heitä viihdytetään'.
Mutta ehkei se koulutetun sukupolven harmonikkatulevaisuus ole kuitenkaan niin synkkä.

Toivolle plussa. Tuo on iso asia tuo mitä on levytetty. Itse olen ollut tässä viimeiset 1,5 vuotta lähes tyystin soittamatta harmonikkaa, kun ei vaan ole huvittanut remputtaa niitä samoja mollibiisejä. Ei siis pätkän vertaa. Nyt olen kuitenkin hiljalleen pohtinut omaa ohjelmistoa ja eilen kävin hakemassa kirjastosta itselleni nuotteja. Ja voin sanoa, että vaikka muutamia vähän perinteisempiä kappaleita löytyy, niin ne ovat niitä, mitä eivät harmonikkakerhot juurikaan soita. Itse asiassa en ole kertaakaan kuullut, että yksikään kerho näitä biisejä soittaa. Luvassa jalkaa vipattavaa groovaavaa kevyttä jazzia, mikäli oma bassonkäyttötapani ei jumiudu perinteiseen nelijakoiseen humpan rytkeeseen. Yritän ainakin löytää omaa musiikillista tyyliäni! Ja inspiraation muutamaan kappaleeseen – ylläri, ylläri – tuli vastaan The Kääbusin keikalla SHS-juhlilla.

Jos yleisesti vertaa harrastekenttää, niin tällä hetkellä ongelma on se, että nuoria alottelijoita todellakin riittää harrastukseen kuin harrastukseen. Se mitä puuttuu, on aikuiset mahdollistamassa lasten harrastukset. Jos ei ole vetäjiä, ei ole harrastustakaan. Tämä ei ehkä päde harmonikkaan sillä perinteisellä tavalla, missä on yksi oppilas tai ryhmä ja sitä johtaa ammattiopettaja.

Toinen harrastekentän ongelma on pirstaloituneisuus. Ei tarvitse mennä kovinkaan paljon ajassa taaksepäin, kun harrastevaihtoehtoina olivat lähinnä vpk, viulun, mandoliinin tai haitarin soitto sekä partio. Siinäpä ne. Nykyään vaihtoehtoja on mielettömästi. Taokwondosta alkaen on löydettävissä ihan kaikkea. Ainakin partion kautta voin sanoa, että jäsenmäärän kasvattaminen on kovaa työtä. Ei riitä että odotetaan jäsentä vaan mennään itse aktiivisesti esille. Miksei harmonikkakerhot tai -koulut yms. ole esillä harrastemessuilla, joita eri kunnissa järjestetään? Yleismessut sitten liiton kanssa yms.? Koska ei ole olemassa ilmaista tv-aikaa, niin sitten pitää toimia itse paikallisesti.

Suomalaista pop-musiikkia kun kuuntelee niin yllättävänkin monessa rallissa on joko kiipparilla soitettu haitarisoundi taustalla, tai jopa sitten ihan kurttukin vilahtelee. Pauli Hanhiniemihän taitaa harmonikan saloja  :)

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 21-07-2014, 09:29:31
Toivolle plussa. Tuo on iso asia tuo mitä on levytetty. Itse olen ollut tässä viimeiset 1,5 vuotta lähes tyystin soittamatta harmonikkaa, kun ei vaan ole huvittanut remputtaa niitä samoja mollibiisejä. Ei siis pätkän vertaa.

Tämänkaltainen asenne on mielestäni kummallinen. Ei pianomusiikista puhuttaessakaan kukaan sano, että miksi soittaa niitä iänikuisia Chopinin sävellyksiä. Päinvastoin, nämä kuuluvat lähes jokaisen ammattimaisen konserttipianistin ohjelmistoon ja Chopinin nimissä järjestetään soittokilpaluja missä esitettävinä kappaleina on hänen teoksiaan. Frosinin, Deiron, Vesterisen ja Laihasen ym. musiikki muodostaa yhtälailla harmonikkamusiikin perustan ja tätä perinnettä pitäisi vaalia ja kyseistä musiikkia tuoda esille. Sen lisäksi uusiakin harmonikkasävellyksiä löytyy joten pelkästään näitä ei tarvitse soittaa. Kaikessa kannattaa kuitenkin muistaa, että sitä pitää soittaa, mitä yleisö haluaa kuulla ja kyllä harmonikkaa kuunteleva yleisö haluaa edelleen kuunnella juuri niitä molliteoksia muiden ohessa. Arvostakaamme sitä hienoa historiaa mikä harmonikkamusiikilla on. Ei näitä kappaleita soita ja kuuntele pelkästää iäkkäät ihmiset, sen voin kokemuksesta sanoa.

   Tässä pälkähti päähän tällainen ajatus !  Joskohan  joku, - nyt en halua mitenkään suosia/mainostaa - vaikkapa ABC ketjun huoltoasemat, järkkäisivät meille harrastelijaporukoille sellaisia soittosessioita, jotka voisivat alkaa ihan tuolta peräpohjoisesta, jatkuen, vaikkapa nelostietä seuraillen aina etelämmäs.   Olisihan siinä turisteillekin pientä ohjelmanumeroa matkan varrelle  ... Olisin aika varma, että  nuo S- ketjuun kuuluvat huoltamot suhtautuisivat asiaan positiivisesti.  Kuulostelen mielipiteitä .....
  ps. (tämä oli alunpitäen meidän hanurikurssin ope, joka noin pilke silmäkulmassa sanoi että mennään - jollain porukalla - ABC lle  soittamaan, niin tienataan ainakin pullakahvit) :) ;)

  Eikkajuhani

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 21-07-2014, 14:25:43
Tämänkaltainen asenne on mielestäni kummallinen. Ei pianomusiikista puhuttaessakaan kukaan sano, että miksi soittaa niitä iänikuisia Chopinin sävellyksiä. Päinvastoin, nämä kuuluvat lähes jokaisen ammattimaisen konserttipianistin ohjelmistoon ja Chopinin nimissä järjestetään soittokilpaluja missä esitettävinä kappaleina on hänen teoksiaan. Frosinin, Deiron, Vesterisen ja Laihasen ym. musiikki muodostaa yhtälailla harmonikkamusiikin perustan ja tätä perinnettä pitäisi vaalia ja kyseistä musiikkia tuoda esille. Sen lisäksi uusiakin harmonikkasävellyksiä löytyy joten pelkästään näitä ei tarvitse soittaa. Kaikessa kannattaa kuitenkin muistaa, että sitä pitää soittaa, mitä yleisö haluaa kuulla ja kyllä harmonikkaa kuunteleva yleisö haluaa edelleen kuunnella juuri niitä molliteoksia muiden ohessa. Arvostakaamme sitä hienoa historiaa mikä harmonikkamusiikilla on. Ei näitä kappaleita soita ja kuuntele pelkästää iäkkäät ihmiset, sen voin kokemuksesta sanoa.

No Chopinin tuotanto on aika kaukana kolmen minuutin c-mollivalsseista. Siinä olet oikeassa, että perusohjelmistoa kannattaa ylläpitää, jos keikkailee. Itse en ole keikkaillut viimeiseen pariin vuoteen, joten mitään tanssimusiikkiohjelmistoa minun ei tarvitse ylläpitää. Riittää, että saan soitosta sen oman mielihyvän.

Kun olin 2008 Italiassa, niin Castelfidardossa esiintyi Alankomaista tullut noin 40 henkilön harmonikkakokoonpano. Siellä oli soittajia vanhasta vaarista ihan nuoreen aloittelijaan. Bassolinjaa soittivat lähinnä opiskelijat isoilla konserttiharmonikoillaan. Tykkäsin tästä ihan mielettömästi. Varsinkin tuo bassolinja oltiin saatu monilla harmonikoilla huumaavaksi kokemukseksi. Yhtye soittivat paljon kevyttä klassista musiikkia ja mollipaatoksellisuus puuttui tyystin. Heidän soittama musiikki oli yleismaailmallista kulttuuriperntöä. Soittivat Mozarttia ja sen sellaista. Mainitsemasi Vesterinen ja Laihanen ovat osa suomalaista kulttuuria, mutta Chopin maailmanlaajuista kulttuuria. Tällä tavalla ajateltuna kansainväliseen harmonikan perusohjelmistoon ei ehkä kuulu Laihaset ja kumppanit vaikka taitavia soittajia ovat ja ovat levyttäneet hyviä kappaleita. Deiro, Frosini kuuluu omalla tavallaan Chopinin kanssa samaan kastiin.

Harmonikan historiasta täytyy tietenkin tietää se, että soitin on erittäin nuori. Nykyaikaiset melodiabassoharmonikat ovat tuore keksintö. En ihan tarkkaa historiaa tiedä, mutta karkeasti arvioisin, että nykymuotoon ne ovat kehittyneet jossain 1960-luvulta lähtien. Toki soitintyypin aikaisempaa historiaa löytyy ihan 1800-luvulta. Harmonikan tuoreutta kuvastaa myös se, että soittimen esi-isät tulivat Euroopan porteille vasta sen jälkeen, kun Stradivari oli tehnyt parhaat viulunsa. Nykyinen harmonikkamusiiki on luotu käytännössä 1900-luvulla sen takia, että sillä ei ole ollut omaa kulttuuritaustaa. On järjestetty sävellyskilpailuja ja ties mitä. Kantele ja harmonikka ovat siinä mielessä samassa kastissa, että soittimien ympärille on jouduttu luomaan oma kulttuuri ihan sen takia, että soittimet pysyisivät elossa. Harmonikkakerhot ovat yksi esimerkki tästä kulttuurista. Ne ovat enemmän tai vähemmän perustettu tarpeeseen. Harmonikka eikä kantele kuulu perinteiseen ja klassiseen sinfoniaorkesteriin vakiokokoonpanoon. Sen sijaan harmonikka kuuluu moniin muihin kokoonpanoihin.

Jonska sanoi tärkeän pointin. Ei harmonikka ole hävinnyt, mutta se on muuttunut suomalaisessa kulttuurissa itseisarvosta soittimeksi muiden rinnalle. Pakko laittaa tämä biisi tähän ;-) Kimmo Pohjosen aikaista soitantaa. Laulun sanat eivät nyt liity aiheeseen, mutta harmonikan liittyminen populaarimusiikkiin kuuluu. Kannattaa lukea muuten se syksyllä julkaistava kirja. Mikko Vanhasalo on kirjoittanut siihen oman osuuden juurikin tästä aiheesta.

Ja toivottavasti tästä ei nyt tule puolesta-vastaan -kamppailua mihinkään suuntaan. 1970- ja 1980-luvuilla on ihan riittävästi ollut jakoa perinteisen harmonikkamusiikin ja "korkeakulttuurin" välillä. Se ei ole tarkoitus. Kaikenlaista kulttuuria tarvitaan.

[/quote]

Lainaus käyttäjältä: ftamt - 20-07-2014, 23:49:34
Tein tulevaa harmonikkakirjaa varten inventaariota haitarilevyistä. Harmonikka on edelleen vahvasti mukana ääni-
levyillä ja sanottavaa laskua sen käyttämisestä levyillä soolo- tai säestyssoittimena ei ole. Nämä lukuisat levyt vain
eivät näy levykauppojen hyllyillä kuten ennen. Levyjen kustantaminen on siirtynyt pääosin soittajille itselleen, jo-
ten omakustannelevyjä olisi vaikea laittaa jakekuun myymäläketjujen kautta. Levyn myynti tapahtuukin konser-
teissa ja esiintymiskeikoilla, internetissä ja lehti-ilmoitusten avulla. Koska levikki ei ole maanlaajuista, niin paikal-
liset soittajien ja kerhojen levyt eivät tule yleiseen tietoisuuteen. Aktiivinen musiikin keräilijä löytää kyllä levynsä
tavalla tai toisella. Harmonikka on kansan syvien rivien soitin, jopa kansallissoittimeksi sanottu. Siksi se edelleen
pitää pintansa ainakin äänilevyillä. Toinen juttu sitten on, mitä ja miten levytetään. Paljon tehdään uusintalevy-
tyksiä vanhoista kappaleista, jotka ovat mitäänsanomattomia toistensa kopioita. Nykyään ei ole paljoa persoonal-
lisia soittajia, joiden soitto todella säväyttäisi ja vetoaisi tunteisiin.Kai se nykypäivän musiikkikoulutus tasapäistää
soittajat ja he soittavat opettajansa tyylillä. Paljon enemmän pitäisi kuunnella erilaisia levytyksiä uusia ja vanho-
ja eri maista. Silloin tulisi niitä ahaa elämyksiä, joista saisi hyviä ideoita omaan soittoonsa. Pelkkä tekniikka ei rii-
tä. Pitää myös olla mielikuvitusta ja tunnetta pelissä. Hyvinkin yksinkertaisesta kansansävelmästä saa paljon ir-
ti, jos on mielikuvitusta ja tyylitajua. Varmaan tässäkin on yksi syy kiinnostuksen lopahtamiseen harmonikkamu-
siikissa. Kun on vuosikymmeniä levytetty  aina samalla tavalla soitettuja suomalaisia kappaleita ja vielä aina niitä samoja, niin ei ole ihme, että omaa musiikkia ei arvosteta, vaan etsitään ulkomailta mielenkiintoisempaa.Vanha
viisaus pätee tässä, että pitää tuntea hyvin myös vanha musiikkiperinne, jolloin voi luoda uuttakin. Käsittelin
tässä nyt perinteistä suomalaista harmonikkamusiikkia, jota edelleen eniten levytetään.Harmonikkalevytyksissä
pitäisi käyttää enemmän myös muita aitoja soittimia hyvin sovitettuna. Yhteen aikaan käytettiin levyllä paljon
sähköisiä soittimia, kuten bassokitaraa. Sen epäaito jumputus saa vieläkin meikäläisen niskakarvat pystyyn. Tässäpä nämä tärkeimmät.
Toivo

Hyvä Toivo!

Komppaan koko kämmenellä ja pistän vielä +:n lisäksi!

Johan

Siinä missä Chopin on osa pianomusiikin historiaa ja perinnettä, ovat Frosini ja Deiro ja suomessa Vesterinen ja Laihanen ja muut osa harmonikkamusiikin perinnettä. Harmonikka on hieno soitin jolla voi yhtä hyvin soittaa Bachia tai metsäkukkia. Perinnettä on kuitenkin suomessa syytä kunnioittaa, sillä eivät ulkomaiset suomalaista kulttuuria ja perinnettä pidä yllä, elleivät suomalaiset sitä itse tee. Nykymusiikin soittaminen harmonikalla sisältää sen ongelman, että nykymusiikkia kuulee jo muutenkin joka tuutista. Ja niin sanotut modernit harmonikkasävellykset, niiden vikana taitaa olla lähinnä se, että niille ei ole kuulijoita.

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 22-07-2014, 11:23:21
Ja toivottavasti tästä ei nyt tule puolesta-vastaan -kamppailua mihinkään suuntaan. 1970- ja 1980-luvuilla on ihan riittävästi ollut jakoa perinteisen harmonikkamusiikin ja "korkeakulttuurin" välillä. Se ei ole tarkoitus. Kaikenlaista kulttuuria tarvitaan.

Juuri niin. Tätä jakoa korkeakulttuurin ja perinteisen musiikin välille olivat synnyttämässä juuri ns. "akateemiset" hanuristit jotka ottivat sen kannan, että vain nk. klassinen musiikki on hyvää ja kaikki sen ulkopuolelle jäävä arvotonta. Vanhan kaartin soittajat ovat tässä suhteessa olleet paljon ymmärtäväisemmällä kannalla, onhan suomessa soitettu erilaisia ooppera ja operetti sovituksia, alkusoittoja ja muuta jo 20-luvulla harmonikalla. Mm. Leander Norrback, Onni Laihanen, Toivo Manninen, Viljo Vesterinen, Paul Norrback, Veikko Ahvenainen jne ovat esittäneet harmonikalla hyvinkin monipuolista ohjelmistoa eivät pelkästään ns. perinteistä harmonikkamusiikkia.

Ylipäänsä näin selkeää jakoa musiikissa ei muualla maailmassa kuin suomessa juurikaan ole. Ehdin vierailla 80-luvulla mm. Neuvostoliitossa jossa riippumatta instrumentista oli hyvinkin tavallista soittaa samassa konsertissa klassista musiikkia ja ns. viihdemusiikkia. Siellä kukaan taiteilija ei kokenut viihdemusiikin esittämistä halvempi arvoiseksi tai huonommaksi. Muistan kuinka toistakymmentä vuotta sitten olin kuuntelemassa Mika Väyrysen luentoa jossa hän kertoili eri maiden harmonikkamusiikista ja soittotyyleistä hyvinkin kiinnostavasti. Jossain vaiheessa yleisö pyysi häneltä, että soita jotain, vaikka Metsäkukkia. Tähän Väyrynen tokaisi että sitä päivää ette tule näkemään jolloin hän soittaisi Metsäkukkia. Tämä kertoo että soittaja ei ole hyväksynyt soitintaan eikä sen historiaa, eikä ole valmis taiteilija jos se taiteellisuus on kiinni siitä mitä soittaa, eikä siitä miten soittaa. Suuri taiteilija voi olla soittamalla Bachia, Mozartia, Sibelliusta tms, mutta yhtä hyvin soittamalla Metsäkukkia tai säkkijärven polkkaa. Tai olla suuri taiteilija soittamalla näitä kaikkia, mutta siihen pystyykin vai todella harva ja osaava.

Tulihan se Norrbackin nimi sieltä  :D Asiaa voisi käännellä myös siten, että tarvitaan kovan luokan oman tien kulkijoita, jotka soittavat marginaalista musiikkia. Aika-ajoin sieltä nousee sitten näitä musiikillisia klassikoita ja artisteja, myös postuumisti. Norrbackia arvosta siksi, että hän on ollut suuri taituri juuri klassisen musiikin puolella ja soittanut sitä tavalla, mikä on inspiroinut monia. Tällaisia avangardenisteja tarvitaan. Suuri kysymys on, että tunnistetaanko ja tunnustetaanko nämä tekijät heidän elinaikaan. Sillä on iso merkitys kulttuurin selviämisen kannalta.

Suuri volyymi tuossa perinteisessä musiikissa johtuu myös ihmisten ikäjakaumsta. Hieman yleistäen voidaan sanoa, että vanhana ihmiset kuuntelevat sitä, mitä he ovat teini-ikäisinä ja varhaisaikuisina kuunnelleet. Kyse on ihan psykologiasta. Identieettiään etsivä henkilö saa poikkeuksellisen kovan muistijäljen nuoruudenaikaisesta musiikista. Toisin sanoen musiikista tulee osa henkilön identiteettiä. Ja kuten tiedämme, ovat ikäluokat pienentyneet paljon suurista ikäluokista. Samalla: koska nykyaikana musiikkigenrejä on niin paljon enemmän kuin 50 vuotta sitten, niin ei se harmonikan asemaa ainakaan paranna ellei sitten siellä eri tyylien sisällä. Kenttä vaan yksiselitteiseti on pirstaleinen. Tämän vuoksi pitäisi rohkaista nuoria olemaan avoimia ja etsimään sitä omaa musiikkityyliään harmonikalla, ei vain keskittyä harmonikkaan harmonikan tähden. Kyllä se harmonikkakulttuuri selviää, kun vaan työntää sopivasti vauhtia ja pitää silmiä kiinni  ;)

Se vaan valitettavasti taitaa olla niin, kulttuuri määräytyy kuulijakunnan mukaan. Vanhan hanurimusiikin keikkapainostus taitaa olla maalaismarkkinoilla ja vanhusten palvelutaloissa.

Minun mielestäni tarvittaisiin enemmän uusia hanurimusiikin kimmopohjoisia. Soitinta pitäisi kehittää paremmin osaksi nykyaikaisempia musiikkisuuntauksia, kuten pop- ja rockmusiikkia. Esim itsellä on haaveissa soittaa joskus popmusiikkia, jossa hanuri on ottanut kitaran paikan dominoivana soittimena. Lisäksi minut jotenkin houkuteltiin yhteen folkkimetallia soittavaan bändiin tekemään muutamia raitoja. Ensiksi nauroin ajatukselle, mutta nyttemmin pidän sitä kiehtovana. Taisipa joku kansalaisopiston opettaja mainita jostain suomalaisesta harmonikkayhtyeestä, joka soittaa mm. rock- ja metallimusiikkia. Nimen kun vaan vielä muistaisi :)

Mä vain mietin tuota sanaa "harmonikkamusiikki", siihen sisältyy ajatus muustakin kuin vain harmonikan käytöstä soittimena. Tietynlaisesta harmonikalle tyypillisestä musiikista? Loppujen lopuksi harvan soittimen kohdalla puhutaan sen omasta musiikista. Kitaramusiikkia? Huilumusiikkia? Rumpumusiikkia? Pianomusiikkia kyllä on, ehkä haitarikin sitten on koettu pianon tapaan itseriittoiseksi soittimeksi joka riittää sellaisenaan musiikin tekoon.

Mutta harmonikkamusiikista tulee vielä, ainakin Suomessa, mieleen ihan tietynlainen musiikki ja tietyt kappaleet. Eikä siinä mitään, itse tykkään soittaa semmoistakin.

Suurin osa musiikkia jota ihmiset kuuntelevat on tehty usean soittimen kokoonpanoilla. Useimmat ihmiset kuuntelevat musiikkia eivätkä soitinta. Popmusiikissa toki dominoi yhdistelmä kitara-basso-rummut, mutta kuuntelin tässä juuri yhtä vanhaa hittiä jossa soi basso, mandoliini, kitara ja haitari. Haitari on toki hyvin harvoin etusijalla, soolosoittimena, mutta ei kun kokeilemaan. Itse kokeilin taannoin bluesin soittamista haitarilla. Tuoreet lähestymistavat soittimiin ja niiden käyttöön vievät musiikkia eteenpäin. Itse en hyväksy lähtökohtana ajatuksia "ei xxxxx:ää voi soittaa yyyyy:llä".

Hyvä pointti. Jos ajatellaan "puhdasveristä" harmonikkamusiikkia, niin sitä kyllä on tehty. Pihlajamaan Romanialainen rapsodia tai vaikkapa Norrbackin Varisevat lehdet ovat teoksia, jotka ovat tehneet harmonikansoittajat harmonikalle. Frosinit ja Deirot kuuluvat tähän samaan kastiin. Tällaisissa kappaleissa juuri harmonikka on ollut tärkessä roolissa sävellystyössä - muilla soittimilla nämä kappaleet tuskin olisivat edes voineet syntyä.

Sitten on paljon kappaleita, jotka ovat totuttu soittamaan harmonikkasoolona tai harmonikkakokoonpanolla - ainakin harmonikkapiireissä. Nämä ovat usein näitä vanhoja iskusävelmiä ja miksei nyt myös muitakin kappaleita (ja uudempaa tuotantoa). Näissä kappaleissa on usein olemassa sanat.

Elokuva-, perinteinen klassinen ja usein moni populaarikappale taipuu hyvin harmonikalle. Hyviä sovituksia ja kappaleita on paljon, jolloin soittaja on luonut jotain uutta ilman, että vanhaa klassikkoa olisi "hävitetty". On siis pyritty esittämään kappale mahdollisimman autenttisena. Toki näissä kappaleissa on haasteita, sillä kymmenien soittajien sinfoniaorkesterin korvaaminen kymmenellä sormella tuottaa aina kompromisseja ja mahdollisuuksien muuttumista ja kaventumista.

Sitten nämä digipelit ovat oma lukunsa. Itse voisin mennä ihan hyvin keikalle nauttimaan Netta Skogin digihaitarimusasta. Se olisi jotain vähän erilaista ja virkistävää, koska todennäköisesti en kauheasti tulisi kuulemaan perinteisetä harmonikan ääntä, vaan näkemäään harmonikannäköisen syntetisaattorikäyttöliittymän. Kimmo Pohjonen menee omalla tavallaan samaan kastiin.

Totta, harmonikka on tosiaan pianon tavoin sellainen itseriittoinen soitin jolle voidaan säveltää täysipainoista musiikkia yhdellä haitarilla soitettavaksi, samaan tapaan kuin pianolle. Ja onhan toki klassisen musiikin puolella sävellyksiä myös kitaralle, viululle ja sellolle soolona esitettäväksi.

Mutta se mitä mä tavoittelin tuossa, on että laaja yleisö harvemmin on tietyn soittimen ja sillä/sille tehdyn musiikin perään. Se on enemmän jo alan harrastajien hommaa. Ihmiset tykkäävät kukin mistä musiikista sitten tykkäävätkin. Ja eri musatyylejä soitetaan erilaisilla kokoonpanoilla, ja tyylit, kokoonpanot ja sovitukset kehittyvät ja/tai muuttuvat. Yhden soittimen jutut on enemmän poikkeus, harvinaisuus. Minusta se on luonnollista. Itse näen asian niin että haitari saisi olla yhä useamman kokoonpanon osana mitä erilaisimmissa musiikkityyleissä. Panen siis harmonikan tulevaisuuden harmonikkamusiikin edelle.   

Kyllä harmonikka kuulostaa paremmalta, jos sen ympärillä erilaisia soittimia eli orkesteri. Esimerkkinä entisaikojen
14-miehinen Dallapé-orkesteri, jolla oli käytössään maan parhaat sovittajat.Sovituksissa annettiin tilaa kaikille soittimille ja soitinryhmille.Ei kaikissa sovituksissa silloinkaan harmonikka soinut koko ajan. Joskus se sai tilaa
vain muutaman tahdin ajaksi sävelmän puoliväliin tai loppupäähän. Sovittaja käytti tätä tehokeinona ja maukkaasti
soitettu pieni soolo oli kuin piste iin päälle haitarihullun kuuntelijan mielestä. Orkesterin ollessa suurimmillaan kaik-
ki soittimet pidettiin tasa-arvoisina ja jokaisella oli oma tärkeä tehtävänsä, osa harmoonista kokonaisuutta. Sovi-
tukset ovat mielikuvitusrikkaita ja niistä löytää useammankin kuuntelun jälkeen erilaisia hienouksia ja sävyjä. Vaikka Dallapé oli ammatikseen soittava tanssiorkesteri, oli soittajilla ja sovittajilla taiteellista kunnianhimoa tehdä tasokasta
iskelmämusiikkia.Mihin olisi päästykkään, ellei sota olisi tullut väliin. Ainakaan rahvaanomaisessa tanssimusiikissa
ei ole tapahtunut mitään kehitystä Dallapén jälkeen, ei ainakaan sovituksissa. Ainoa kehitys on tapahtunut musiikin
kirjon osalta. On tullut monia musiikin rytmejä ja muotoja lisää. Aika muuttui myös sellaiseksi, että enää ei ole
varaa pitää suuria tanssiorkestereita muuten kuin harrastusmielessä ja soittajat joutuvat tekemään töitä monella
taholla. Pienimuotoisissa yhtyeissä harmonikasta tuli tanssimusiikissa pääsoitin.Muutamaa soittajaa lukuunotta-
matta ei keikoilla kovin paljoa sovitettua musiikkia soitettu. Vesteristä ja Laihasta on puukotettu vuosikymmenien
ajan selkään muka liian helpon musiikin soittamisesta. Levytykset antavat kalpean kuvan näiden taiteilijoiden oh-
jelmistosta ja taidoista. Turhaan nämä taiteilijat eivät mestaruuksia saavuttaneet. Tekniikan lisäksi heissä oli karis-
maa he herkkinä ihmisinä pystyivät esittämään musiikkia suurella tunteella elävästi. Sen takia yleisö heitä rakasti
ja palvoi. Siinä mielessä nykymestareiden soitto on usein kylmää, eikä puhuttele kuulijaa. Tällainen taito on sisä-
syntyistä, eikä sitä voi toiselle opettaa. Harmonikkamusiikin arvostus koostuu monesta tekijästä. Tässä taas muuta-
mia niistä.
Toivo

Lainaus käyttäjältä: Wäenämöinen - 24-07-2014, 22:28:46
Moikka kaikille ;) wan Topi hywä, nyt taas herkistyit muistellessasi Dallapeetä. Saanko kysyä Sinulta, jotta kenet asetat Suomen ykkös-Harmonikkataituriksi kautta aikojen? Ps. joko tunnet mut...Ollaan käyty Sun luona velipojan kanssa useat kerrat. On hyvät muistot niiltä ajoilta :)

Lainaus käyttäjältä: Wäenämöinen - 24-07-2014, 22:28:46
Moikka kaikille ;) wan Topi hywä, nyt taas herkistyit muistellessasi Dallapeetä. Saanko kysyä Sinulta, jotta kenet asetat Suomen ykkös-Harmonikkataituriksi kautta aikojen? Ps. joko tunnet mut...Ollaan käyty Sun luona velipojan kanssa useat kerrat. On hyvät muistot niiltä ajoilta.
Murre kyllä hämää.En ole varma, mutta oletko Matti? Vesterinen ilman muuta! Ei enää pienintäkään epäillystä kaiken tie-
don ja kuultujen levyjen perusteella.
Toivo

Toivo on varmasti aivan oikeassa ja puhuu asiantuntemuksella nimenomaan tuosta "rahvaanomaisen tanssimusiikin" alueesta. Itse ajattelin vähän laajemmin. Tai jos ei laajemmin, niin jotakin muuta(kin). Vaikka semmoista että jotain vaikka reggaepohjaista musiikkia kitara-basso-laulu-perkussio -pohjalta soittava bändi alkaa tehdä levyä ja siinä soi myös haitaria, saksofonia ja huilua. Tai sitten tuo balkanilaisvaikutteinen juttu jota edustaa Jaakko Laitinen ja Väärä raha, jossa haitari on ihan keskeinen juttu keikoillakin. Jaakollahan oli aikoinaan kitara - viulu - laulu -tyyppinen kokoonpano, ja minäkin taisin ehdottaa että hommaa haitarin ja pystybasson, ehkä vielä jonkin puhaltimen. Väärässa Rahassa on ja homma toimii.

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 24-07-2014, 23:16:28
Toivo on varmasti aivan oikeassa ja puhuu asiantuntemuksella nimenomaan tuosta "rahvaanomaisen tanssimusiikin" alueesta. Itse ajattelin vähän laajemmin. Tai jos ei laajemmin, niin jotakin muuta(kin). Vaikka semmoista että jotain vaikka reggaepohjaista musiikkia kitara-basso-laulu-perkussio -pohjalta soittava bändi alkaa tehdä levyä ja siinä soi myös haitaria, saksofonia ja huilua. Tai sitten tuo balkanilaisvaikutteinen juttu jota edustaa Jaakko Laitinen ja Väärä raha, jossa haitari on ihan keskeinen juttu keikoillakin. Jaakollahan oli aikoinaan kitara - viulu - laulu -tyyppinen kokoonpano, ja minäkin taisin ehdottaa että hommaa haitarin ja pystybasson, ehkä vielä jonkin puhaltimen. Väärässa Rahassa on ja homma toimii.

Kiva kuulla, että tällaisia kokoonpanoja käytetään.
Toivo

Teen nyt erittäin karkean yleistyksen ja jaon kahteen. Ei saa pahastua: Haitariporukat ja kansanmusiikkiporukat. Kansanmusiikkikokoonpanot ovat sinänsä vaihtelevia, että harmonikka ei ole mikään pääasia. Se voi olla mukana tai ei. Mukana voi olla myös urkkuharmooni, viulu, maniska ja muita soittimia. Kokoonpanot elävät. Väärän rahan lisäksi nostaisin hattua Pirulaisille. En hitsi vie muista missä muussa kokoonpanossa tuo viulisti on soittanut, mutta hienosti vetää. Tietenkin kaikki muutkin musisoivat intohimolla. Heitä on ollut ilo seurata ja kuunnella.



Vaikka nyt kansanmusiikkipiireissä pyörii samoja ihmisiä kuin haitaripiireissä, niin oman arvioni mukaan kyseessä on kaksi jokseenkin eri kulttuuria. Kansanmusiikkipiirit ovat paljon "enemmän elossa" kuin haitaripiirit. Tapahtumissa käy nuoria ihan mielettömästi ja tuntuu, että tuolta musiikin saralta tulee jatkuvasti jotain uusia bändejä ja uusia innovatiivisia soundimaailmoja. Folkmusiikki tuntuu uusiutuvan jatkuvasti. Haitaripiireissä uudistuminen tuntuu liian vähäiseltä.

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 24-07-2014, 23:37:04
Teen nyt erittäin karkean yleistyksen ja jaon kahteen. Ei saa pahastua: Haitariporukat ja kansanmusiikkiporukat. Kansanmusiikkikokoonpanot ovat sinänsä vaihtelevia, että harmonikka ei ole mikään pääasia. Se voi olla mukana tai ei. Mukana voi olla myös urkkuharmooni, viulu, maniska ja muita soittimia. Kokoonpanot elävät. Väärän rahan lisäksi nostaisin hattua Pirulaisille. En hitsi vie muista missä muussa kokoonpanossa tuo viulisti on soittanut, mutta hienosti vetää. Tietenkin kaikki muutkin musisoivat intohimolla. Heitä on ollut ilo seurata ja kuunnella.

Tuo kahtiajako on samansuuntainen mitä itse olen tässä esittänyt. Yleistyksen sijasta näen tuossa nimenomaan rajauksen, olet fokusoinut huomion kahteen musiikinlajiin joissa käytetään haitaria. Toisessa haitari on keskiössä, toisessa mukana sen verran kuin on.

Mutta muussakin musiikissa on haitaria mukana vaihtelevassa määrin, vaikkei niin paljon kuin kansanmusiikissa. Sitten tuo kansanmusiikin käsite on ihan oma kysymyksensä. Sehän voi tarkoittaa kansan parissa syntynyttä musiikkia tyylistä ja maasta riippumatta, toisaalta se usein Suomessa tarkoittaa nimenomaan kotimaista kansanmusiikkia, ja nyttemmin vielä uutta sävellettyä musiikkia jolla on jonkinlainen kytkös perinteiseen kotimaiseen kansanmusiikkiin.

Väärää rahaa en ole koskaan ajatellut kansanmusiikkina. Jaakko Laitisen vaikutteet ovat linjalta kotimainen iskelmä/Olavi Virta, balkanilainen musiikki/Saban Bajramovic ja venäläinen mustalaismusiikki/Loyko. Eikä enää ehkä edes maailmanmusiikkina, kun alkuperäiset balkanilaiset kappaleet ovat jääneet sivuun.

Lainaa
Vaikka nyt kansanmusiikkipiireissä pyörii samoja ihmisiä kuin haitaripiireissä, niin oman arvioni mukaan kyseessä on kaksi jokseenkin eri kulttuuria. Kansanmusiikkipiirit ovat paljon "enemmän elossa" kuin haitaripiirit. Tapahtumissa käy nuoria ihan mielettömästi ja tuntuu, että tuolta musiikin saralta tulee jatkuvasti jotain uusia bändejä ja uusia innovatiivisia soundimaailmoja. Folkmusiikki tuntuu uusiutuvan jatkuvasti. Haitaripiireissä uudistuminen tuntuu liian vähäiseltä.

Ilman muuta eri kulttuurit. Ja niitä on enemmänkin. Kulttuuri jakautuu yhä enemmän erilaisiksi osa-alueiksi. Jokainen voi valita mitä haluaa seurata ja kuunnella, mihin osallistua. Ennen oli vähemmän tarjontaa ja suuret yleisöt, vähän kärjistäen koko maa kuunteli samaa musiikkia, raja kulki vakavan ja kevyen musiikin välillä.

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 25-07-2014, 11:22:17
Kulttuuri jakautuu yhä enemmän erilaisiksi osa-alueiksi. Jokainen voi valita mitä haluaa seurata ja kuunnella, mihin osallistua. Ennen oli vähemmän tarjontaa ja suuret yleisöt, vähän kärjistäen koko maa kuunteli samaa musiikkia, raja kulki vakavan ja kevyen musiikin välillä.

Ennemmän tai vähemmän tämä keskustelu kiteytyy tähän. Jos pitäisi nyt sitten jonkinlaista yhteenvetoa tehdä ja kun kerran olemme täällä foorumillakin pääosin vain näitä haitari-ihmisiä, niin harmonikkamusiikin määritelmä lienee aika kapea loppupeleissä. Tuossa Ahvenaisen levytyksiä laskiessa Olli taisi tehdä freudilaisittain, kun rajasi levytykset siihen, että vain Ahvenainen yksin ja vain harmonikan kanssa on harmonikkalevytys ;) Itse olen Hannu samoilla linjoilla kanssasi ja kuten jo tuolla aikaisemmin sanoin: haitari on soitin muiden joukossa, ei pääsia kun musiikkia ajatellaan kokonaisuutena. Toisaalta täytyy muistaa, että ilman tätä haitariporukkaa ei olisi tietynlaista pohjavolyymia eikä -kulttuuria. Ei harmonikkaliitto tai -instituutti turhaa työtä tee eivätkä nämä ole tehneet itseään tarpeettomiksi.

Tällainen tuli radiosta tänään. Mä tykkään tuosta musasta: http://areena.yle.fi/radio/2290725/

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 25-07-2014, 19:46:22
Tuossa Ahvenaisen levytyksiä laskiessa Olli taisi tehdä freudilaisittain, kun rajasi levytykset siihen, että vain Ahvenainen yksin ja vain harmonikan kanssa on harmonikkalevytys ;)

Ei kai se nyt noin mennyt. Onhan nyt toki Malmstenilla ja Peitsamollakin bändi soittamassa niissä levytyksissä. Mutta jotta tulokset on vertailukelpoisia, niin jotenkin pitää laskea vain ne levytykset, joissa artisti on pääroolissa.

Oon miettinyt tätä kun nuoremmat soittajat nykyään ovat useimmiten aloittaneet jo pikkulapsena opettajineen ja opistoineen. Aina pelotellaan, ettei vanhempana enää opi soittamaan mitään saati tule ammattilaiseksi ja niin edelleen, pitää olla pitkät opinnot ja todistuksia ollakseen "oikea" soittaja.. Eihän kaikki pysty tai tajuakaan aloittaa jotain tiettyä harrastusta lapsena, esim. minä.

Nyt oon soittanut reilun vuoden ja vielä itsekseni, ikääkin puolen vuoden päästä vasta 24 ja musikaalisessa CV:ssä aiemmat suihkussa lauleskelu ja ala-asteen pakolliset nokkahuilutunnit.  ;D

Lähdin yksinkertaisesti niillä ajatuksilla matkaan että kehityn tuossa hommassa treenaamalla, oppiminen on täysin mahdollista, ahkeruutta vaan kun kiinnostaa. Eikä haitari oo kertaakaan vielä lentänyt seinään, ikinä en oo halunnut luovuttaa. Joku aika sitten sain opeteltua jolly caballeron puoleen väliin, kunnes kyllästyin kappaleeseen mutta se on jo toinen tarina  :)

Aloitusiällä ei ole merkitystä, jos on musikaalisia lahjoja. Tunsin amerikansuomalaisen pasuunan soittajan,joka opet-
teli soittamaan vasta 17-vuotiaana. Kolmen vuoden kuluttua hän oli New Yorkissa maailmankuulun Arturo Toscaninin
johtaman sinfoniaorkesterin ykköspasunisti.Myöhemmin hän johti ja perusti itsekin sinfoniaorkestereita. Tietysti
soittimet ovat erilaisia ja niissä on omat vaikeutensa. Ei vetopasuunakaan helpommasta päästä ole, kun ääni on
muodostettava itse. Eivät kaikki harmonikansoittajatkaan ole aloittaneet lapsesta, mutta varmaan pidemmästä
harjoitteluajasta on hyötyä. Lapsena voi täysillä keskittyä soittamiseen, kun muita ajatuksia ei ole mielessä, paitsi
tietysti leikkiminen.Kaikki eivät välttämättä ole kypsiä aloittamaan alle kouluiässä. Itsellenikin harmonikansoitto avautui vasta 20-vuotiaana. Tiedän monta eläkeläistä, jotka vasta eläkkeelle päästyään ovat toteuttaneet haaveen-
sa ryhtyä soittamaan harmonikkaa. Muutamista on tullut oikein mukiinmeneviä soittajia. Heillä on ollut luontaisia
lahjoja, sitkeyttä harjoitella ja käyttää aikaa harrastukseen.
Toivo

Minä aloitin 36 vuotiaana, vuonna 1982. Tykkäsin kuunnella isäni soittoa, ihastuin haitarimusiikkiin luultavasti noin kymmenvuotiaana. Kuuntelin myös levyjä - 1930 luvun mestareilta. Olen kertonut tämän täällä jossain aiemminkin; Hobby Hallin postimyyntiluettelossa oli tarjolla itäsaksalainen "Romantica" hintaan 900 markkaa (1982).  Päätin tilata pelin.  Ajattelin, että kun olin kauppaopistossa aikoinaan oppinut kirjoittamaan koneella 10-sormijärjestelmällä arvosanan 10 mukaisesti - oppisin myös näppäinharmonikan nappulat.  Peli (nimeltään Grandioso, oikeasti Royal Standard, nuorisomalli, 2 äänikertaa ja vähän bassonappuloita) tuli sitten postissa.  Tilasin vielä opetusvihkon - julkaisijaa en muista.  Aloitin opettelun.  Meni joitain viikkoja, kunnes basso "loksahti kohdalleen" valssissa "Menneiltä ajoilta".  Isäni arvosteli aluksi, ettei mene oikein kohdalleen tuo rytmi, mutta myöhemmin kannusti kovasti opettelemaan lisää.  En ole mestarisoittaja, mutta tykkään kovasti soittaa.  Olen ollut perustamassa nykyistä kerhoamme "Aleksin Harmonikkakerho", jossa aluksi oli vain 4 soittajaa, nyt on kirjavahvuus jo 11 "eläkeläistä"!  Olemme soittaneet runsaat kolme vuotta porukassa - homma jatkuu taas syyskuun alussa!

Mukava kuulla  :)
Itse aika pienestä olen halunnut osata soittaa jotain, silloin ehkä pianoa. Lähipiirissä vaan ei kellään ollut musiikkiharrastuksia tai soittimiakaan, ajattelin silloin lapsena ettei varmaan kannatakaan yrittää. Haitarin äänestä innostuin melkein 10 vuotta sitten, kuulin jotakin musiikkia jossa oli haitari yhtenä osana. Soittimesta itsestään en kuitenkaan tiennyt mitään. Muistan myös kun näin Kultaisen harmonikan televisiosta joskus muinoin, tosissani ihmettelin miten sitä osaa painaa oikeita nappuloita katsomattakaan niihin. Nyt aikuisena innostuin lopullisesti soittamisesta, kun kuulin netissä jonkun vanhan venäläisen jazz-kappaleen jossa oli yksinkertainen mutta tyrmäävä haitarisoolo. Ajattelin että nyt kyllä opettelen soittamaan.
Mullakin muuten vaikutti tuo kymmensormijärjestelmä, nopeasti myös haitarin näppäimistö alkoi sujumaan kun oli näppäilykokemusta jo valmiiksi.

Jotenkin tuo soittaminen lähti mulla myös sellaisesta ilmaisun tarpeesta. Erityisemmin haluais osata säveltää ja sovittaa, ainakin jälkimmäinen taito on muutenkin tärkeä, tosi harvoista kappaleista on tehty erikseen haitariversioita..

Lainaus käyttäjältä: Wäenämöinen - 27-07-2014, 18:29:54
:)Kultakala, elät onnen aikaa ;)Hyvää kesän jatkoa toivotan 8)

Tack, hanurien maailma on todellinen aarreaitta. :D