Kysymys liittyen jousien tekemiseen. Elomaan pelini tarvitsee uuden jouset diskanttikoneistoon ja etsiskelin netistä ohjeita. Löysin tälläisen ohjeen: http://www.deansphotographica.com/machining/projects/springs/springs.html (http://www.deansphotographica.com/machining/projects/springs/springs.html)
Tilasin pianolankaa joka on samaa paksuutta kuin Elomaan alkuperäiset jouset 0,4mm. Pitäisi vielä tehdä jokin jigi missä jouset pyörittelee. Sitten tulee tämä teräksen päästöasia. Ohjeessa neuvotaan laittamaan uuniin noin 230 astetta celciusta lämpöä ja jouset sinne 1,5 tunniksi ja antaa hiljalleen jäähtyä.
Päästöstä löytyy tälläinen teoriapätkä:
"Päästössä kappale sijoitetaan lämpöuuniin, jossa sen lämpötila
nousee noin 100 - 620 asteeseen Celsiusta. Kappaletta pidetään uu-
nissa yleensä 30 min - 2 tuntia. Päästöllä poistetaan terästä jännityk-
siä ja määrätään terän kovuus. Useimmille teräksille pätee: mitä korke-
ampi päästölämpötila, sitä pehmeämpi terästä tulee = terä katkeaa
harvemmin. Silloin se myös tylsyy nopeammin.
Päästöä seuraa ilmajäähdytys huoneenlämpöön."
Mikäs tässä asiassa on vapaalehdykkäläisten mielipide? Etenenkö löytämien ohjeiden mukaan vai onko ammattimiehillä antaa parempia neuvoja?
Ilmeisesti hakaneulajouset. Ei niitä tarvitse lämmitellä eikä päästellä. Näitäkin on tullut tehtyä jonkun verran ja terälanka on sitkeää, eikä kylmänä taivutus ole näin ohuessa langassa haitannut. Hakaneulajousia ei saa helpolla useankaan taivuttelun jälkeen katkeamaan.
Toivo
Tässä pelissä ei ole hakaneulajouset vaan tavalliset puristusjouset, jotka on upotettu puuhun porattuun reikään. Reikä on tukittu liimaamalla nahan pala reiän suulle. Toiselta puolelta puuta on reiän kohdalle sirkkelillä tehty 1,4mm paksuinen ura jossa alumiininen varsi liikkuu. Tämä tuntuu aika huonolta ratkaisulta mutta haluan kuitenkin yrittää tehdä sen samoin käyttäen alkuperäistä toteutustapaa. Nykyiset jouset on niin kuoleentuneet että niitä ei voi hyödyntää.
Peli on Elomaan Kurikan näyttelyn perusteella vuoden 1925 ja 1927 välissä valmistettu jolloin Samuel ei sarjanumeroa vielä käyttänyt.
Joo, nuo vieterijouset ovat pirullisia laittaa. Vanhoissa Dallapé-harmonikoissa niitä käytettiin ja luultavasti Elomaakin
otti mallia näistä soittimista. Ne kyllä pitää lämmittää oikein. Itselleni ei näin tehtyä Elomaata ole tullut vastaan. Tuosta kuoleentumisesta vielä.Vanhat tasakahvat tehtiinkin hyvin herkillä jousilla, koska 4-5 rivisissä apurivien
näppäimet on liimattu samaan varteen.Jos jouset säätää kolmen ulkorivin mukaan omasta mielestä sopivan jäy-
käksi, niin sisimmäiset apunäppäimet tulevat hirveän jäykiksi ja niillä soittaessa ei jaksakkaan painaa niitä tarpeeksi
ja ääni jää tulematta tai kuuluu huonosti, kun kansiläppä ei aukea riittävästi. Oli suuri edistysaskel, kun keksittiin
laittaa apuriveille omat varret.Oikeaan kohtaan sijoitettu apurivien oma akseli auttoi vielä asiaa niin, että kaikista
näppäimistä saatiin yhtä jäykät. En tiedä, että onko Elomaassasi apurivien näppäimet samassa varressa vai omissa
apurivien varsissa.Jos siinä on apuriveillä omat erilliset varret, niin jousien kiristys ei haittaa. Aikoinaan tuli kokeil-
tua tätäkin hommaa noissa alkeellisimmissa peleissä, kunnes huomasin mistä on kysymys.
Toivo
Tässä apurivien napit ovat samoissa varsissa.
Liitteenä kuva diskanttivarsista. Kuten kuvasta huomaa, on joku mennyt muuttamaan diskanttikahvan alkuperäisen muotoilun paljon suoraviivaisemmaksi ja massiivisemmaksi. Onneksi alkuperäistä puuta ei oltu sahailtu joten sain palautettua tuon ennalleen.
Napit on vielä yksi arvoitus tässä mitä en ole ratkaissut. Tiedän että mustat napit ovat vanhojen valokatkaisimien pakeliittisia nappeja mutta tässä pelissä valkoiset napit ovat ilmeisesti pyöristettyä selluoidinappeja, jotka on vain liimattu pakeliittisen mustan napin runkoon. Elomaa-säätiöllä ei ollut vastaavia nappeja varastossa, joten voi olla että täytyy puuttuvat napit tehdä itse. Myöhemmin Elomaa käytti valkoisten nappien tilalla vastaavia katkaisimen nappeja mutta posliinisia.
Onpas joku taas tehnyt pahaa jälkeä.Miksi.Tuohan lisää turhaa painoa.Uskoisin, että napit ovat luonnon helmiäistä,
jota tuohon aikaan käytettiin.Ne on otettu isojen simpukoiden kuorista.Luultavasti Abalone-simpukan, jotka ovat
isoja.Tuo keltainen väri päällä näyttäisi olevan lakkaa. Kuvasta ei voi tarkkaan sanoa, että onko näin.Jos keltaiset
ovat selluloidia, niin myös mustat ovat samaa ainetta.Näppäimet kyllä kannattaisi hioa ja kiillottaa. Sen jälkeen
näkisi pitääkö osa vaihtaa ja saako vanhoista vielä käyttökelpoisia. Minullakin on jonkun verran romuhaitareista
purettuja näppäimiä, mutta ei mistään kokonaista sarjaa.Ehkä jokunen puuttuva saattaisi löytyä, mutta en ole varma.
Toivo
Napeissa ei ole mitään loimukuviota tjms. joten kertomasi luonnon helmiäinen on paras tähänastisitsta arvauksista. Napit ovat vielä kaikki yksilöllisiä eli jossain sorvissa hiottu ja siksi kaikki erimuotoisia. Nappien päällä on lakkaa ja itseasiassa koko soitin on maalattu samalla lakalla. Pilattu toisinsanoen!
Tässä vielä kuvaa laajemmin soittimesta. Harmittaa tuo lakka. Lisäksi diskanttinappien aluslevy on menty muutostyössä maalaamaan jollain miranolilla. Yllättävää että siklillä sain palauteltua alkuperäisen kuvioinnin takaisin. Jälki ei ole enää hyvää mutta kuitenkin. Koko haitarista en varmaan tuota lakkausta saa pois joten se jääköön.
Se mikä tässä on positiivista niin maksaa tästä ei tarvinnut juuri mitään. Koitan nyt laittaa sen soittokuntoon ja palautella alkuperäiseksi miten järkevästä pystyy. Rahallista arvoa tuskin tämä peli enää koskaan saa?
Se on sitten pitkä projekti, mutta tällaista entisöintityötä tehdessä oppii hyväksi korjaajaksi.Kyllä sen lakan saa pois
erittäin hienoilla vesihiomapapereilla. Aloita ensin vaikka paperilla 800 ja sitten siitä ylöspäin paperiin 2000 saakka.
Sitten porakoneeseen hommaat puuvillalaikan ja kiilloitus vahaa, joilla saa pelin kiiltämään.Ennen hiontaa pitää liimata kaikki irti olevat selluloidipinnat.On erityisesti varottava pinnan hiomista puhki ja se on tehtävä erityisen
kevyellä kädellä.Varsinkin terävien ja jyrkkien kulmien liiallista hiomista on varottava.Karkeampaa paperia ei voi
käyttää, koska siitä tulee naarmuja, joita hienommilla papereilla ei saa pois.Koska pinnasta lähtee ainetta jonkin verran pois, kuluvat myös käsinkaiverrettujen kukkakuvioiden ääriviivat helpolla pois. Tästä syystä uria täytyy
syventää varovasti hiontojen välissä.Sen kyllä näkee hionnan aikana onko kuviot säilyneet edelleen selvinä.Vakaata kättä ja hyvää näköä tai luuppilaseja siihen tarvitaan. Tuo diskantin reikälevy kannatta hioa pienen puukapulan kanssa, etteivät reikien ympärykset ala pyöristyä alaspäin.Runko kannattaa hioa pelkällä paperilla sen takia, että
runko on voinut elää ja pitkät sivut kovertua, vaikka silmällä ei sitä huomaa.Näin tulee tasaisempi hiontajälki ja
reunoista ei lähde liikaa ainetta pois.Pelkkä paperi joustaa pienissä epätasaisuuksissa. Näppäimet pitää myös
sorvata vesihiomapaperin ja viilan kanssa samanlaiseen oikeaan kuperaan muotoon.Mallin näkee lähellä koristenäppäimiä olevista näppäimistä,jotka ovat vähiten kuluneet. Sivuilta ei kannata ottaa, kuin lika, ettei näppäin pienene.
Jos näppäimen saa irti varresta alustappineen, niin se on heppo laittaa porakoneen istukkaan tapista ja sitten sor-
vataan kohtuullisen hitailla kierroksilla viilalla ja vesihiomapapereilla. Näppäimet voi aloittaa nelisatasella paperilla
ja ehkä karkeammallakin, että saadaan oikea muoto ensin. Sitten hienompiin papereihin ja kierroksia sitä myöden
lisää. Helmiäsnäppäimen tuntee siitä, että se tuntuu kylmältä muovinäppäimeen verrattuna ja kuviointi on hyvin
vähäistä. Se on myös erittäin kovaa ja kivimäistä työstää. Hiki sormissa niitä yleensä on kuluttanut. Sellainen aine
kuin tavallinen etikka liuottaa myös helmiäisen olemattomiin, kuten sellululoidissa asetoni. Jos helmiäisnäppäin on
irti alustastaan, niin se kannattaa liimata. Jos se on vinossa, niin silloin on toimittava erittäin varovasti, koska hel-
miäinen lohkeaa erittäin helposti. Se on kiinnitetty alustappiin liimalla ja lisäksi alapuolelle näppäintä on porattu
reikä, johon kiinnitetty metallinen piikki, joka on myös puolittain alustapissa kiinnipysymisen vatmistamiseksi.Jos
näppäintä alkaa nostamaan tongeilla tai terävällä puukolla vain yhdeltä sivulta, niin piikki halkaisee näppäimen varmasti.Siksi kannattaa edetä veitsen kärjellä varovasti joka puolelta näppäimen alle, jolloin se nousee piikin kanssa tai ilman sitä alustapista ylös. Jos alustappeja ei saa ehjänä ylös, niin kannattaa hankkia sopivan kokoista
pyöreää puulistaa tehdä siitä uudet alustapit. Ainoat pitävät liimat tuntuvat olevan tähän tarkoitukseen vanhanajan
luuliima tai sitten nämä hyvin pitävät 10 sekunnin liimat. Tässä entisöintityössä on hyvin paljon asioita, jotka on
hyvä tietää, ettei tee mitään peruuttamatonta vahinkoa. Minulta voi kysyä aina, kun homman edetessä tulee jokin
pulma.
Toivo
Kiitos todella tärkeästä tiedosta Toivo!
Lakkaa hioessa pois on siis valmistauduttava siitä että kuvioinnin maalaukset katoaa samalla? Siklillä raaputtaessani sain osan lehtien maaleista häilyvästä palautettua.
Yritän saada diskanttikoneiston ensin kuntoon ja pelin soimaan. Bassopuoli tuntuu kaikinpuolin tiiviiltä ja palkeet myös. Kielet ovat Samuelin omatekoisia ja näyttävät myös hyvältä. Voi olla että en tässävaiheessa lähde hiontapuuhiin vaan jätän sen homman myöhemmälle. Tekniikka pitää ensin saada toimimaan.
Diskanttikoneisto oli niin hapettunut että lähes kaikki varret oli hapettuneet puuhun kiinni, ja koneisto oli pakko purkaa. Lisäksi nivelenä toimiva puuosa oli halki ja vääntynyt. Päätin tehdä sen kokonaan uusiksi. Niveltappi oli myös niin jumissa että vahinkoa tuli väkisin senkin irroittamisesta.
Kuva valmistuvasta diskanttikoneiston puupalasta jossa nivellys ja jousitus on toteutettu. Kuitenkin jouset pitää ensin saada tehtyä jonka jälkeen niille porata reiät ja sirkkelöidä varsille urat.
Nyt kun olet näin paljon uusimassa koneistoa, niin mitä jos laitatkin sen helpommin tehtävissä olevilla hakaneula-
jousilla toimivaksi. Varsien alapuolelle tulee silloin jousen päätä varten pieni kolo. Kyllä kai sitä jotekin saa niitä
varten tehtyä pienet reiät, vaikka varret ovat kapeat ja kovaa messinkiä. Tuo värien häviäminen ei ole ongelma,
sillä askartelukaupoista saa läpikuultavaa lasimaalia, jollaisella ne on ennenkin maalattu. Tietysti kannattaa lähteä
tärkeimmästä päästä. Sinultahan tuo näyttää onnistuvan. Näihin muihin hommiin sitten myöhemmin. Voit varmaan-
kin katsoa mallia jostakin 1930-40 luvun kotimaisesta pelistä miten jousitus on toteutettu. Kapeiden varsien takia
hakaneulajousen simukassa ei voi olla montaa kierrosta. Olen kyllä nähnyt myös jousia, joissa ei ole silmukkaa ollenkaan.Sellainen ainakin mahtuu varren alle olevaan rakoon.
Toivo
Minulla ei missään pelissä taida tuollaista olla, joten täytyy miettiä miten sen tekisi, tilaa kun tuola ei paljoa ole.
Todella mielenkiintoista asiaa :D Itse en ole näihin remontteihin paneutunut, mutta on hienoa seurata ammattilaisten sanan vaihtoa ;)
Pianotarvike.fi ei jostain syystä halua toimittaa mun pianolankatilausta. Tilauksen status on "avoin" eikä sähköpostiin vastata.
Ideoita mistä muualta saisi 0,4mm pianolankaa?
http://www.haponkestava.fi/muut.php
Kokeileppa täältä.
Johan
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 08-08-2014, 22:19:22
Kapeiden varsien takia
hakaneulajousen simukassa ei voi olla montaa kierrosta. Olen kyllä nähnyt myös jousia, joissa ei ole silmukkaa ollenkaan.Sellainen ainakin mahtuu varren alle olevaan rakoon.
Toivo
0.75 pianolankaan saa yhden lenkin tehtyä jotta vielä mahtuu rakoon. Ongelmaksi tulee vain korkeus. Napin ollessa ala-asennossa on rakoa varren ja puun vämissä vain noin 5mm. Voisi uraa toki syventää mutta en uskalla ettei kestävyys kärsi. Puuta kun ei ole paljoa mistä syventää.
Sain nyt pianolankaa ja ehkä kuitenkin yritän tehdä sen kuinka Samuelikin on sen tehnyt. Onkos ideoita millanen poranterä olisi hyvä jousien reikien poraamiseen että reiän seinämistä tulisi sileät ja näin jousi pääsisi helposti liikkumaan?
Sain nyt tuon diskanttikoneiston rungon valmiiksi. Tein sen kuten Samuelkin on tehnyt. Jouset on vielä pyörittelemättä mutta jigi sille on valmiina ja testattu että toimii. Ostin tuollaisen pienoissirkkelin johon sain 1,6mm terän ja jonka jouduin kaventamaan 1,4mm:iin. Vielä puutöitä jäljellä että saan diskanttikahvaan puuttuvan päädyn. Onneksi Kurikassa pääsi näkemään mallia vastaavasta pelistä.
Näyttää todella hyvältä! Pian sinulla valmius tehdä oma peli.Onko Elomaa myös käyttänyt paksuja pyöreitä nahanpalasia jousien alla? Dallapé teki tällä tavalla. Hyvällä liimalla kyllä pysyy.Ensin täytyy kuitenkin tutkia jousien puristusvoima.
Toivo
Joo, pyöreä nahanpala on painettuna noihin reikiin ja liimaa laitettu perään. Vanhassa rungossa ei ole yhtään ehjää jousta joten puristusvoima täytyy etsiä sopivaksi. Myös jousen pituus ja kuinka syvälle painaa on vaikutusta. Jousimateriaali on samaa 0,4mm mitä Samuelkin käyttänyt ja 2mm tangon ympärille kierrettynä tekee noin 3,5mm ulkohalkaisian jouselle, mikä on myös sama kuin alkuperäinen. Jousi vähä laajenee kiertämisen jälkeen.
Täytyy tässä jouset koittaa vielä lämmittää niinkuin ketjun alussa keskusteltiin. Paljo pieniä mielenkiintoisia vaiheita edessä :)
En tiedä kiinnostaako tää ketää mutta pannaan ny taas väliaikakuvaa.
Diskanttikahvaan tein takakannen ja uuden päätylistan aikaisemman ruman ja painavan tilalle. Hioin myös tuon kahvan kannesta maalin pois. Vielä se pitää hioa hienommalla paperilla ja kiilloitus. Lehtien maalauskin puuttuu, mutta saa jäädä viimesimmäksi hommaksi.
Diskantin läppien nahat uusin samalla.
Lainaus käyttäjältä: Dukextra - 05-09-2014, 23:12:45
En tiedä kiinnostaako tää ketää mutta pannaan ny taas väliaikakuvaa.
Postaile vain näitä... vaikken koskaan varmaan lähdekään itse haitaria kunnostamaan niin mielenkiintoista katsottavaa ja seurattavaa.
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 06-09-2014, 11:08:47
Lainaus käyttäjältä: Dukextra - 05-09-2014, 23:12:45
En tiedä kiinnostaako tää ketää mutta pannaan ny taas väliaikakuvaa.
Postaile vain näitä... vaikken koskaan varmaan lähdekään itse haitaria kunnostamaan niin mielenkiintoista katsottavaa ja seurattavaa.
Samaa mieltä Hannun kanssa ;) On mielenkiintoisa nähdä, miten vanha peli saadaan priimakuntoon ;D
Kokeilin uutta kiillotustekniikkaa toiseen remminlenkkiin.
Sitten kun nuo remmikiinnikkeet ovat putsattua ja jos haluat ne täysin alkuperäisennäköiseksi, niin sitten ne pitää vielä niklata.
Olisko Samuel alunperin nämä niklannut? Nämä kun ovat sen omatekoiset.
Toivo voisi tietää.
Eikös tuosta kuvasta näy, että pinnoite on osittain kulunut pois?
Sameli niklautti metalliosat (esim. häkit ja kulmaraudat) aikanaan Vaasassa. Samelin poika Kauko laittoi myös paljon materiaalia niklattavaksi Vaasaan.
Se pinnoitteelta näyttävä aine on lakkaa. Koko haitari on maalattu lakalla jälkikäteen, jota oon hionut pois.
Näissä kiinnikkeissä aluslevy on alumiinia tai jotain seosta. Lenkkiosa on messinkiä. Kuvassa värit heiastuu väärin mutta väristä sen erottaa. Koko haitarin muut osat ovat varmasti niklattuja koska kiiltävät kiillottamattakin ja ovat selvästi kovempaa metallia, onneksi niissä ei ole kun ajan patinaa eikä isompia käsittelyjä tarvita..
Edit. Korjaan. Aluslevy ei ole alumiinia vaan jotain muuta kovaa metallia.
Okei. Voi olla että tuo kuvan värit todella valehtelevat.
Olen myös seurannut tätäkin projektia suurella mielenkiinnolla. On mukava nähdä millaisia ratkaisuja annetaan ongelmiin ja kuinka asiat etenee. Isälläni oli aikoinaan useampikin Elomaan harmonikka, joista yksi oli 6-rivinen ja melko harvinainen tuohonkin aikaan.
Itsellani on tällä hetkellä Kouvolan Casotto, 80-2-13, ja Kouvolan Funkkis v.1939. Omistin vuosia sitten Kouvolan Kravatin josta jouduin bassokoneiston purkamaan ja kasaamaan, mutta varsinaisia entisöintitöitä en osaa enkä ole tehnyt.
Toivottavasti saadaan edelleen seurata projektin etenemistä !
Terv juksa
Olen myös surannut tätä projektiasi, on mielenkiintoista seuratasen etenemistä ja tekemiäsi ratkaisuja. Toivon, että jatkat vain kuten tähänkin saakka.
Johan
Mukava kuulla että porukkaa kiinnostaa. Itseänikin kiinnostaisi jos joku muu kirjoittelisi vastaavaa ;)
Olen mietiskellyt nyt miten ehostan diskantin läppänahat. Nykyisellään pelissä se on siten että huopaa ei ollut ollenkaan vaan nahka suoraa liimattuna puiseen läppään. Läpän ja alumiinisen varren välissä taas on nahkanpala joka mahdollistaa läpän pienen liikkumisen. Uusisinko vain nahkat vai teenkö hieman nykyaikaisemmin ja laitan pienen huovan läpän ja nahkan väliin? Lopuksi sitten kiinteästi liimaan alumiinisen varren läppään?
Toinen asia mitä olen työstänyt on tuo selluloidi. Sain lakan hiottua pois ja kuviointi sen alla jäi hyvään kuntoon. (lukuunottamatta diskanttikahvaa jossa valkoinen maali on syvällä ääriviivojen urissa). Kuviointia ei tarvitse kaivertaa syvemmäksi eikä mustia ääriviivoja maalata uudelleen. Lehtien ja kukkien värit tosin katosivat ja ne pitää uudelleen maalata. Askartelukaupan lasimaali tuntui hyvältä maalattavalta ja kiillolta. Väri on vaan aika tumma joten sitä joutuu vaalentamaan. No ehkä tästä tulee kuvia myöhemmin.
Tuon diskanttikahvan selluloidikuvion ehkä kaiverran uusiksi koska valkoinen maali on aika syvällä urissa. Ehkä uria ei tarvitse syventää mutta putsata kaikesta epämääräisestä maalista ja laittaa uusi musta maali. Onko ideoita millä "kotityökalulla" uria vois kätevimmin putsata? Veikkaisin jotain terävää puukkoa? Saisko oikeita kaiverrustyökaluja kivijalkaliikkeistä?
Tuos aikasemmas kuvas minkä laitoin olin jo diskanttikahvaan tehnyt uuden päätypuun ja pitäisi päättää miten sen päällystän. Selluloidia ei varmaan kannata laittaa koska ei samaa sävyä löydy kuitenkaan. Olisko joku samansävyinen akryylimaali + lakka?
Diskanttihäkin putsailin ja liimasin uuden kankaan.
Nuo urat saa parhaiten auki V-muotoisella kaiverrustaltalla, jonka pää on tasainen yläpuolelta itseen päin hiukan vino.Terän korkeudeksi riittää 5mm.
Sitä ei tarvitse välttämättä lähteä ostamaan. Sellaisen terän voi tehdä mirkelillä pienestä viilasta. Se on tarpeeksi kova, kun sen muistaa kastaa kylmässä vedessä. Urat ovat yleensä lähes aina maalattu kullanvärisellä maalilla. Vuosien varrella se tummuu ja menee lähes mustaksi.Ilmeisesti siinä on hyvin hienoa messinkipölyä, joka tummuu ajan saatossa.Amerikan Ebaysta olen ostanut
vanhan keltaisen selluloidin näköistä pearloidia, joka ei valitettavasti sula asetonilla, vaan on liimattava jollakin hyvin pitävällä liimalla.Levy on hyvin ohutta, mutta täysin vanhan keltaisen selluloidin näköistä. Hakusanalla pearloid sheet löytyy eri värejä ja näkyipä siellä olevan oikeaa keltaista selluloidilevyä
näppäimien tekoa varten.Näitä myyvät kitaroihin erikoistuneet tarvikeliikkeet,
joten levynpalaset ovat melko pieniä.
Toivo
Urat sain putsailtua ja alta paljastuu kultainen glitter maali. Tein testimaalauksia mutta ainakaan 12 tunnin jälkeen maali ei ollut riittävän kuivanutta ja lähtee raaputtamalla pois. Täytyy odotella vielä ohjeen mukaiset 48 tuntia josko maali olisi riittävän kuivaa. Toivottavasti tuo maali nyt kuivuisi kunnolla. Kaiverrettuihin uusiin uriin koitin maalata mustaa lasimaalia ja myöhemmin hioa ylimääräiset maalit pois. Tästä jäi alkuperäisen näköinen lopputulos.
Kun ei parmepia neuvoja diskanttiläppien uusimiseen ole niin olen päättänyt käyttää vanhaa tekniikkaa ja liimata uusi nahka ilman huopaa. Alumiinisen varren liimaan sitten puisen läpän päälle liimatun nahan palan päälle. Jää läpälle vähän joustoa nahkan ansiosta jos diskanttikahva tjms. liikkuu ajansaatossa.
250kpl erikokoisia ruuveja tilattuna, ensisijaisesti tähän peliin. Haitari kun tuli minulle puoliksi osina laatikossa niin ei ruuveja ollut tallessa.
Edit: Pitikin tilaus perua, ruuvit ei ollu uraruuvia. Olivat kyllä niklattuja ja sopivan kokoisia. Löytyi pallo ja kartiokannalla.
Diskanttikahvan mustat ääriviivat onnistui hyvin. Vähän pelottaa miten maali pysyy kiilloituksen ajan. Samoin värien maalaus odottaa vielä koepalan kiillotusta. Tuntuu että lasimaali ei kuiva riittävästi että kestäisi kiillottamisen. Odotellaan vielä vuorokausi kuivamista. Ohjeessa sanottiin että kuivamista voi nopeuttaa lämmittämällä mutta en selluloidia lähtisi lämmittään.
Talon edellinen omistaja jätti yhden ruuvilaatikon mulle. Kippasin sen tuonne verstaan lattialle ja se oli ihan täynnä 2.5x16 kartio ja pallokantaisia niklattuja uraruuveja, juuri niitä mitä tarvitsinkin. Ei tarvitsekaan tilata niitä.
Pari diskanttinapin alumiinista vartta oli murtunut reiän yläpuolelta. Juotin halkeamat kiinni. Alunperinkin jotenki liian heikoksi jätetty tuo kohta, kun tilaa kuitenki tuolle olisi.
Kaikki napit putsailtu ja kiillotettu. Muutama puuttuva nappi haettu Kurikasta.
Diskantin napit asennettu ja läpät liimattu kiinni. Samoin palkeista muutama kulma korjattu. Laitoin palkeet kiinni ja tarkistelin diskanttiläppien vuodot. Aika tiiviiltä tuntuu. En silti ihan täysin ole tyytyväinen tähän nahan palaan diskanttivarren ja läpän välissä. Varsinkin lyhyissä varsissa missä läppä kääntyy jyrkässä kulmassa ei läppä ehkä asetu tasaisesti välipohjaan. Tätä täytyy seurailla.
Palkeiden ja koppien väliset saumat vuotaa hieman, onko näitä vielä tapana tiivistää uudella nahalla vai olisko järkevin laittaa uusi tiivistenauha?
Päätin että maalaan kuviot vasta viimeisenä niin saa maali rauhassa kuivaa.
Enää ei olisi kuin palkeiden nauhoitus, bassopuolen hiominen, sinne läppien nahkojen vaihto ja bassonappien kiilloitus. Tämä nappien kiilloitus on vielä auki miten sen teen. Nappia tuskin saa irti varsista ehjänä? En ole vielä koittanut mutta jos irtoaa niin silloin ne on helppo pyöräyttää kiiltäviksi mutta muuten on vähä enemmän työtä jos käsin pitää hioskella.
Onpa valmistumassa hieno peli :D
Heh, katselin kuvaa koneelta ja huomasin että pitää yksi nappi vaihtaa mustasta valkoseen :)
Sattuuhan sitä :D
Lainaus käyttäjältä: Dukextra - 13-09-2014, 11:18:21
Pari diskanttinapin alumiinista vartta oli murtunut reiän yläpuolelta. Juotin halkeamat kiinni. Alunperinkin jotenki liian heikoksi jätetty tuo kohta, kun tilaa kuitenki tuolle olisi.
Melko haasteellinen juotostehtävä, kun kyseessä on alumiiniset varret, mutta hyvin olet siitä selvinnyt!
Johan
Joo, tuo alumiinin juottaminen ei ole mikään yksinkertainen homma. Sitä ajattelisi että menee sanoin kun tinan juottaminen, mutta ei.
Tätä tekniikkaa käytin:
http://www.roadmachine.fi/technoweld/technoweld.html
Lainaus käyttäjältä: Dukextra - 22-09-2014, 08:44:53
Diskantin napit asennettu ja läpät liimattu kiinni. Samoin palkeista muutama kulma korjattu. Laitoin palkeet kiinni ja tarkistelin diskanttiläppien vuodot. Aika tiiviiltä tuntuu. En silti ihan täysin ole tyytyväinen tähän nahan palaan diskanttivarren ja läpän välissä. Varsinkin lyhyissä varsissa missä läppä kääntyy jyrkässä kulmassa ei läppä ehkä asetu tasaisesti välipohjaan. Tätä täytyy seurailla.
Palkeiden ja koppien väliset saumat vuotaa hieman, onko näitä vielä tapana tiivistää uudella nahalla vai olisko järkevin laittaa uusi tiivistenauha?
Päätin että maalaan kuviot vasta viimeisenä niin saa maali rauhassa kuivaa.
Enää ei olisi kuin palkeiden nauhoitus, bassopuolen hiominen, sinne läppien nahkojen vaihto ja bassonappien kiilloitus. Tämä nappien kiilloitus on vielä auki miten sen teen. Nappia tuskin saa irti varsista ehjänä? En ole vielä koittanut mutta jos irtoaa niin silloin ne on helppo pyöräyttää kiiltäviksi mutta muuten on vähä enemmän työtä jos käsin pitää hioskella.
Ei bassonäppäimiä kannata irroittaakkaan varsista, vaan kiilloita ne varsien kanssa.
Ensin oiken hienolla vesihiomapaperilla, että liat lähtee.Ei näin kaltoin kohdellusta
pelistä uudenveroista saa, mutta hyvän kuitenkin.Vuodotkin saa minimiin, kun sitä
aikansa pyörittelee ja tutkii. Ehkä läpien alle olisi voinut laittaa nahan ja läpän väliin
oikein ohuen huovan.Läpät täytyy laittaa paikalleen,kun varressa on jo jousi paikalllaan. Silloin läppä asettuu paremmin kantta vasten suoraan.
Toivo
Läppien liimauksen tein vasta kun jouset oli jo asennettu ja napit säädetty keskelle reikää ja samalle korkeudelle. No pitää tuota tiiveyttä tutkia vielä uudelleen kun saan palkeet ja bassopuolen myös tiivisteltyä.
Tähänastisista hommista selvästi tuskaisin työ takana. Nimittäin bassonappien kiilloitus. Ensin piti irroittaa vanha lakka ja lika. Sen jälkeen hioa hiomapaperilla napin pintaan ajan saatossa tulleet halkeamat. Lopuksia vielä kiilloitus.
Bassokotelo on hiottu ja kiilloitettu, bassoläppiin vaihdoin nahat ja lopuksi säädin vielä bassokoneiston tiukkaan tämmiin. Kuitenki niin että ei vuoda. Palkeet sai uudet tiivisteet ja koesoitto tehty.
Bassokielet toimii hyvin ja kuulostaa aika vireiseltäkin. Diskanttipuolella moni kielistä ei soi tai särisee, joten kielien kanssa tulee olemaan vielä hommaa. Yleisesti mittailin tämän vireen olevan 435Hz, mikä kertois siitä että on alkuperäinen.
Voi että on kaunis peli ;D
Lainaus käyttäjältä: Dukextra - 27-09-2014, 19:45:02
Tähänastisista hommista selvästi tuskaisin työ takana. Nimittäin bassonappien kiilloitus. Ensin piti irroittaa vanha lakka ja lika. Sen jälkeen hioa hiomapaperilla napin pintaan ajan saatossa tulleet halkeamat. Lopuksia vielä kiilloitus.
Bassokotelo on hiottu ja kiilloitettu, bassoläppiin vaihdoin nahat ja lopuksi säädin vielä bassokoneiston tiukkaan tämmiin. Kuitenki niin että ei vuoda. Palkeet sai uudet tiivisteet ja koesoitto tehty.
Bassokielet toimii hyvin ja kuulostaa aika vireiseltäkin. Diskanttipuolella moni kielistä ei soi tai särisee, joten kielien kanssa tulee olemaan vielä hommaa. Yleisesti mittailin tämän vireen olevan 435Hz, mikä kertois siitä että on alkuperäinen.
Hatunnosto Sinulle! Olet toimillasi palauttamassa yhden Samuelin tekemistä peleistä raiskaatuneesta raadosta soittimien joukkoon ja siitä Sinulle +.
Johan
Moro,
Komee tulee pelistä! ISO Käsi!
Mulla oli -30 luvun Wiipurin Cooppera ja sekin oli viritetty tuohon n. 436 Hz paikkeille.
Soittimessa on / oli omanlaisensa saundi juuri tuosta johtuen. Ainoo huono puoli ole ettei juuri muiden haitareiden kanssa viitsinyt soittaa kimpassa ;)
Ei sitä vissiin passaa kuitenkaan lähtä kovin muuttamaankaan.....
t. PaRisto
Maalailin tänään tuon pelin ku huomasin miten iso työ kielien putsaamisessa on. Saa rauhas kuivaa maali.
Nyt vasta hoksasin, onko siis "ruotsalainen" systeemi diskantissa? ;) Kauniilta näyttää, muuten.
On joo. Tuohon aikaa ei varmaan vielä "suomalaista" ollut olemassa? Haitari ku on tehty vuosien 25 ja 27 välillä.
Lainaus käyttäjältä: Dukextra - 04-10-2014, 21:00:08
On joo. Tuohon aikaa ei varmaan vielä "suomalaista" ollut olemassa? Haitari ku on tehty vuosien 25 ja 27 välillä.
Ei se vieläkään ole suomalainen, vaan Dallapén tehtaalla tehty järjestelmä. Ihan kuin standardibasso on kehitetty samassa tehtaassa. Venäläisen harmonikan historiasta en iihan varmaksi sano, että miten siellä menee se bassopuolen kehitys. Mutta Sameli teki näppäimistöjä sen mukaan, miten kysyttiin. Kumpaakin järjestelmää löytyy hänen tuotannostaan.
Jep, ;) tästä syystä käytinkin lainausmerkkejä sanan "suomalainen" yhteydessä. Virallisena nimenä taidetaan käyttää G-sormiojärjestelmää.
Joskus vain on yleisen ymmärtämisen takia helpompaa käyttää puhekieltä kuin virallisia termejä. Kuten esim. Hetekka sänky. Kaikki tietää millainen sänky se on vaikka nimi alunperin tulee Helsinkin teräshuonekalutehdas Oy:stä.No meni vähä aiheen ohi :)
Lainaus käyttäjältä: Dukextra - 04-10-2014, 20:07:23
Maalailin tänään tuon pelin ku huomasin miten iso työ kielien putsaamisessa on. Saa rauhas kuivaa maali.
Nätti on peli!!
Olisiko noista käyttämistäsi maaleista saatavilla yksityiskohtaisempia tietoja? Tarvetta olisi.
Johan
10+ pisteen arvoinen työ. Parempaa ei tästä soittimesta pystyisi tekemäänkään.
Onneksi pintoja ei aikaisemmat omistajat ja korjaajat olleet pahasti pilanneet.
Tuota ruotsalaisten käyttämää järjestelmää on jonkin verran ollut Suomessakin
käytössä.Olen nähnyt monta Elomaan ja Kouvolan peliä, joissa tämä järjestelmä
on ollut.Viipurilaisia vain yhden valokuvassa.
Toivo
Käytin Marabun GlasArt sarjan asetoniliukoisia versioita. Löytyi paikallisesta askarteluliikkeestä. Laitoin tuos aikasemmin jotain kuvaa maalauksesta mutta päätin kuitenki lopulliseen maalaukseen ohentaa maalia noin 10% asetonilla jotta väri olisi hieman vaaleampi ja läpinäkyvämpi. Voi myös parantaa vähä tarttuvuutta selluloidiin.
Kiitokset yksityiskohtaisesta infosta!
Johan
http://www.huuto.net/kohteet/haitari---sameli-elomaa-kurikka/395519205
Näyttäisi olevan samaa mallia oleva peli myynnissä, ei paha hinta jos haluaa harrastaa entisöintiä.
Aloin nyt tutkiskelemaan tätä uudempaa mallia olevaa Elomaan 5-rivistä jonka sain näppeihini tässä talvella. Tähän kuvaan liittyy oikeastaan useampikin kysymys.
1. Musta selluloidi lähtee kiiltämään autojen maaliin tarkoitetulla hiomatahnalla, mutta valkoinen selluloidi jää tummuneeksi. Kannattaako ja onnistuuko edes tuon valkoisen selluloidin valkaiseminen vesihiomapaperilla, vai onko kellastuminen syvemmällä? Sama tietysti nappien kanssa.
2. Rappukahvan raput näyttäisi olevan irroitettavissa, en kuitenkaan halunnut isompia voimia käyttää enkä keksinyt voiko raput purkaa pois irroittamatta nappia? Miten se on muissa esim. Kouvolalaisissa?
3. Häkin kangas menee vaihtoon. Onko jollain myydä tälläistä kangasta vai pitääkö aloittaa kangaskauppakiertue? En usko että tuo on ihan mitään jokaisesta kaupasta löytyvää kangasta/verkkoa.
Valkoinen seluloidi tummuu melko syvälle, joten siinä olisi kova hiominen. Raput voi purkaa yksitellen,
kun aloittaa ottamalla ensin sisimmäinen apurivi pois ja samalla tavalla siitä eteenpäin. Ensin täytyy
tietysti ottaa jouset ja akselit pois. Rappujen ruuvit kannattaa ottaa myös pois. Ne ovat toisissaan joka välissä kiinni pienillä nauloilla ja rappu täytyy irroittaa varovaisesti toisesta veitsen kärjellä tasai-
sesti koko matkalta, jolloin se lopulta irtoaa. Ainakin vanhat Cooperativat sekä Kouvolan ja Viipurin
pelit on tehty samalla tavalla irroitettavilla rapuilla. Samoin Suomen Soittimet.
Toivo
Lainaus käyttäjältä: Marko - 01-03-2016, 10:24:55
1. Musta selluloidi lähtee kiiltämään autojen maaliin tarkoitetulla hiomatahnalla, mutta valkoinen selluloidi jää tummuneeksi. Kannattaako ja onnistuuko edes tuon valkoisen selluloidin valkaiseminen vesihiomapaperilla, vai onko kellastuminen syvemmällä? Sama tietysti nappien kanssa.
Mitä hiomatahnaa olet käyttänyt? Itse juuri mietiskelin Motonetin hyllyjen välissä että sopisikohan joku tahna selluloidin kiillotukseen. Valkoinen on hankala väri, kiillottuu kyllä ja saa vaaleammaksi jos uskaltaa tarpeeksi hioa. Siinä on kuitenkin vaara että hioo selluloidin puhki, varsinkin kulmissa. Ja jos on vielä loimukuvioinen, niin loimutus on pinnassa ja siinä käy helposti niin että hioo loimun pois ja alta tulee pelkkä yksivärinen valkoinen.
Lainaus käyttäjältä: Marko - 01-03-2016, 10:24:55
3. Häkin kangas menee vaihtoon. Onko jollain myydä tälläistä kangasta vai pitääkö aloittaa kangaskauppakiertue? En usko että tuo on ihan mitään jokaisesta kaupasta löytyvää kangasta/verkkoa.
Löytyiskö näistä mitään sopivaa:
http://www.cgmmusical.co.uk/CGM_Musical_Services/Grille_Bass_Linings.html#grid
http://www.stringsandboxes.de/epages/es117831.sf/en_GB/?ObjectPath=/Shops/es117831_stringsandboxes/Categories/%22Akkordeon%20Ersatzteile%22/%22Akkordeon%20Diskant%20Gazen%22
En usko että hiomatahnalla + jollain kangasrätillä saisi selluloidin puhki hinkattua. Vesihiomapaperillakin saa aika kauan hioa.
Motonetin automaaliin tarkoitettua hiomatahnaa näytti paikallinen korjaajakin käyttävän ja hyväksi olen itsekin todennut. Riittää kun laittaa pienen nokareen ja käsin kankaanpalalla hieroo. Jälki on niin hyvä että en varmaan lamellilaikkaa käytä ollenkaan kiilloitukseen tässä pelissä. On vain isommat riskit pilata selluloidi joka sulla aika helpolla lamellilaikan kanssa.
Ei tuola oikein sopivaa kangasta löytynyt. Pitäisi olla niin samanlaista kuin mahdollista.
Lainaus käyttäjältä: Marko - 01-03-2016, 14:58:10
En usko että hiomatahnalla + jollain kangasrätillä saisi selluloidin puhki hinkattua. Vesihiomapaperillakin saa aika kauan hioa.
Hiomatahnalla voikin olla ettei tarvii niin tarkkana olla, mutta jos vesihiomapaperilla loimukuvioista hioo, niin sen kerroksen paksuus ei kyllä kovin suuri ole, se menee helposti puhki jolloin alta paljastuu yksivärinen kerros.
Lainaus käyttäjältä: Marko - 01-03-2016, 14:58:10
Motonetin automaaliin tarkoitettua hiomatahnaa näytti paikallinen korjaajakin käyttävän ja hyväksi olen itsekin todennut. Riittää kun laittaa pienen nokareen ja käsin kankaanpalalla hieroo. Jälki on niin hyvä että en varmaan lamellilaikkaa käytä ollenkaan kiilloitukseen tässä pelissä. On vain isommat riskit pilata selluloidi joka sulla aika helpolla lamellilaikan kanssa.
Se on siis joku Fareclan tuote vai? Ja nimenomaan hiontatahna ei mikään kiillotusvaha? Siellä kun näkyy olevan useammanlaisia hiontatahnoja ja kiillotusvahoja. Onkohan tommonen metallin kiillotusvaha liian karkeaa ainetta. Juutuubista vaan kun kattelee pätkiä missä ne kiillottaa, niin nehän laittaa laikkaan jotain vahamaista ainetta. Liekö esim. tämä siis liian karkeaa ainetta:
http://www.motonet.fi/fi/tuote/781459/Kiillotusvahat-metallille-hienokarkea
Fareclan hiomatahna joo, tarkistan vielä kotosalla mikä se on tarkemmin mitä olen käyttänyt.
Tällänen. Koitin vielä tuohon nurkkaan vähä. Ei se ihan täydellistä jälkeä tee mutta riittävän hyvää. En haluaisi koko haitaria alkaa hiomaankaan. Voisi ehkä kuitenki käyttää vähä hienompaa kluutua tahnan kanssa.
Joo, vanhaa peliä ei kannatakaan liian kiiltäväksi hioa. Tulee uusi ongelma silmiin. Kaikki pintavirheet erottuvat liian selvästi. Täytyy hakea sopiva kompromissi. Mustassa nämä pintaviat näkyvät kaikkein pahimmin.
Toivo
Kiitos Marko, täytyypä käydä Motonetissa huomenna.
Vanhasta ei kannata yrittääkään tehdä uutta, elämää nähneitä vehkeitähän ne vanhat on ja pitää niissä se ajanpatina vähän näkyäkin.
Piti vaan vähä kiillotella. Nyt tilanne on tämä :)
Ruokahalu kasvaa syödessä;-) Noin siitä tulee varmasti myös hyvä!
Johan
Diskanttipuolen läpät oli liimattuna jollain kirkkaan rusehtavalla liimalla joka on todella kovaa ja lähtee irti halkeilemalla. Mitähän se on? Luuliimaa? Osaisko joku kertoa mistå sitä sais, kuinka sitä käytetään jne. Tarkotus olisi käyttää samoja valmistustapoja kuin alkuperäisestikin.
Kenties:
http://plektratrading.fi/bone-glue-250-g.html
Ja vielä toinen purkki Fareclaa, "G10 Finishing Compound" viimeistelyyn, niin jopa kiiltää.
Lainaus käyttäjältä: Marko - 06-03-2016, 14:38:12
Diskanttipuolen läpät oli liimattuna jollain kirkkaan rusehtavalla liimalla joka on todella kovaa ja lähtee irti halkeilemalla. Mitähän se on? Luuliimaa? Osaisko joku kertoa mistå sitä sais, kuinka sitä käytetään jne. Tarkotus olisi käyttää samoja valmistustapoja kuin alkuperäisestikin.
Kenties:
http://plektratrading.fi/bone-glue-250-g.html
Luulimaahan se on. Paras luuliima tehtiin ennen täällä Riihimäellä, mutta tehdas lopetti toimintansa jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Sitä saa joistakin soitintarvikkeita myyvistä liikkeistä, sillä viulunrakentajat käyttävät edelleen tätä lujaa liimaa. Se todella pitää, mutta pitkäaikaista kosteutta se ei kestä, mutta kosteushan ei ole hyväksi soittimelle muutenkaan. Kokemuksesta tiedän, että Elomaan läpät ovat varsissa tosi lujaa kiinni, koska se ei saa pyörähtää vinoon pyöreästä langasta tehdyssä varressa. Voi olla, että osa puusta jää irrotettaessa varteen, mutta pala on helppo liimata läppään takaisin. Varovainen on kuitenkin oltava.
Toivo
Sain kaikki ehjänä pois, mutta kankaanpala päällä piti rikkoa taltalla viiltämällä. Siltikin sai pelätä että läppä halkeaa. Kun läppä lopulta pyöri akselin ympärillä sai sen helpolla pyörittelemällä ja vetämällä irti. Nyt on menossa läppien putsaus. Mitähän puuta nuo ovat? Osassa todella harvat syyt mutta silti kestävää ja ei ole yhtään vääntyillyt ajan kanssa.
Täytyypä hakea g10 Fareclaa myös. En ole sellaista aikaisemmin huomannut.
En ole varma ovatko kuusta tai mäntyä? Männyssä on kyllä voimakas tuoksu, mutta tässä ajassa varmasti jo hävinnyt.
Toivo
Kiitos Toivo neuvoista. En olisi noita nauloja kyllä huomannut. Nyt on diskanttikoneisto purettu ja eri osien putsausoperaatiot kokeilutasolla tehty. Ei siitä uutta tule mutta ompahan puhdas ja siisti.
Lainaus käyttäjältä: Marko - 06-03-2016, 20:16:04
Sain kaikki ehjänä pois, mutta kankaanpala päällä piti rikkoa taltalla viiltämällä. Siltikin sai pelätä että läppä halkeaa. Kun läppä lopulta pyöri akselin ympärillä sai sen helpolla pyörittelemällä ja vetämällä irti. Nyt on menossa läppien putsaus. Mitähän puuta nuo ovat? Osassa todella harvat syyt mutta silti kestävää ja ei ole yhtään vääntyillyt ajan kanssa.
Täytyypä hakea g10 Fareclaa myös. En ole sellaista aikaisemmin huomannut.
Puun rakenteesta päätellen epäilen, että kyseessä on lehtikuusi. Tein siitä viime kesänä rantasunaan portaat lauteille menoa varten, ja jämä materiaaleista sitten jakkaran savustusuunille ja siinä ynteydessä tutustuin ko materiaaliin joka on selkeästi painavampaa kuin kuusi tai mänty, selkeä syyrakenne ja värityskin sopii noihin läppien väreihin.
Johan
Diskanttipuoli kiillotettuna ja kasattuna (vertailuksi vielä vanhaki kuva). Läppien nahkatkin vaihdettuna ja luuliimalla liimattu. Aika oivaa liimaa täytyy sanoa.
Seuraavaksi pitäis basso purkaa, vaihtaa läppänahkat ja säätää basso. Lopuksi kiilloitus. Viimeisenä sitten palkeiden kuntotarkistus.
No onhan tuo 'vähän' erinäköinen. Hyvää työtä kyllä teet. Kiillotitko ihan käsin vai koneella?
Purin haitarin osiin ja osa kerrallaan ensin käsin vahan kanssa irtolika pois ja sitten sorvissa kiillotuslaikalla hienomman vahan kanssa.
Hienoa työtä!
Johan
Bassokoneiston putsaus aloitettu. Yllätyin kovasti kun bassopuolen sisältä löytyi mitä ilmeisimmin mikrofoni. Ei mikään viimesten vuosikymmenien asennus vaan epäilen jotain 60-lukua. Tunnistaako joku mikrofonin ja osaisi ajoittaa sen ikää? Diskanttipuolella ei mitään johdotuksia tai merkkejä mikeistä ollut joten olisko vain joku basson juttu? Kaapeliläpivienti tehty siististi bassoremmin alle.
Yllätyin myös siitä miten identtinen bassokoneisto on tässä 56-vuoden mallissa verrattuna tuohon vanhempaan 20-luvun Elomaan peliin.
Läppänahat on kyllä niin hyvät joskin hieman kovettunut joten jätän varmaan ne vaihtamatta. Hieman koneistossa oli likaa joten turhaa purku ei ollut.
Mikrofoni on Geloso-merkkinen. Valmistus lopetettu 60-luvulla iltaliassa. Tämä on vanhin mikitetty hanuri mitä itse tiedän.
Bassokoneisto pesty liasta ja rasvasta. Säätää tätä ei tarvinnut ollenkaan.
No, ei olleet koneöljymiehet päässeet aivan pilaamaan koneistoa. Vastaan on tullut välillä niin öljyllä
valeltuja koneistoja, että joskus on pitänyt tehdä pyökki listasta uudet kampapuut bassovarsille.
Tästä tulee vielä kelpo soitin.
Toivo
Ompas unohtunut lisätä lopputulos tästä uudemmasta pelistä. Kyllä sillä on nyt soiteltu ja hyvin pelittää. Viritystä en ole vielä tehnyt eikä se tässä kotisoitossa ole sitä vaatinutkaan, yllättävän hyvin on pitänyt vireensä. Sain vielä varmistuksen, että Samuelin lapsenlapsi on nuoruudessaan 50-luvun puolenvälin jälkeen tehnyt kieliä isälleen Kaukolle. Samuel käytti niitä kieliä sitten peleissään kuten esim. tässä minun omassani.
Maski vaatii vielä pari valkoista selluloidikoristetta kunhan sopivia paloja ilmaantuu.
On se vaan hieno! Todella hyvää työtä Marko!
Palaan vielä tähän ketjun alkupään haitarin historiaan. Tässä on nyt tutkiskeltu haitarin valmistusvuotta kun ei sarjanumeroa ole merkittynä. Peli on siis 5-rivinen 3-äänikertainen 120 bassonapilla ja valkoinen. Näillä tuntomerkeillä löytyy Elomaan tilauskirjoista vain yksi haitari. Numerolla 35. Valmistusvuosi 1926. Ainoa mikä tässä mietityttää on maininta diskantin vastapäiväisestä järjestyksestä. En tiedä mitä lie tarkoittanut mutta varmaan tässä vajaan 100 vuoden aikana joku kääntänyt meille tutumpaan muotoon.
Kyllä olet saanut Elomaan hienoon kuntoon. 10+ pistettä!
Toivo
Olen päässyt näkemään nuo Markon pelit, vanha Elomaa oli kyllä todella hienoksi kunnostettu, kuin juuri soitintuvasta valmistunut. Ellei jopa parempi :) Jos muuten jollakin on tarvetta yksiväriselle valkoiselle selluloidille, niin minulta löytyy useampi metri. Itse en kaikkea tarvitse
Onko se puhtaan valkoista ilman loimukuviointia ja minkä paksuista? Minulla on muita värejä, niin voitaisiin tehdä vaihtokauppaa. Loimukuviollista valkoista on omiksi tarpeiksi.
Toivo
Pelkkää valkoista. Paksuutta en muista ulkoa, voin mitata illalla. Mutta semmoista millä ennen on hanurit päällystetty, tavara on rullassa ja sitä on useampia metrejä.
Lainaus käyttäjältä: Harrastelija - 29-09-2016, 11:45:32
Pelkkää valkoista. Paksuutta en muista ulkoa, voin mitata illalla. Mutta semmoista millä ennen on hanurit päällystetty, tavara on rullassa ja sitä on useampia metrejä.
Kyllä se sitten kiinnostaa ja voin ottaa niin paljon kuin haluat sitä antaa. Viljo voi sitä myös jossain vaiheessa tarvita ja hän saisi sitä minulta täällä käydessään, kun hän poikkeaa silloin tällöin sukulaisillaan käydessään naapurikaupungissa.
Toivo