Vapaalehdykkä

blogissa tällä kertaa pohdintaa tulevaisuudesta
http://rytmiharmonikka.blogspot.fi/2014/12/harmonikan-tulevaisuudennakymia.html

Tervetuloa lukemaan!

Asiallista ja ajankohtaista pohdintaa rytmiharmonikalta. Toivotaan, että uusia harrastajia löytyisi, nyt soittimen suosio on painunut lattialistan tasolle. Tämän hetkinen tilanne ei tee oikeutta hienolle ja monipuoliselle soittimelle.

Kyllä minun mielestäni tulevaisuutta riittää.  Maakunnassa on eräällä opettajalla 100 oppilasta (kansalaisopistot ja yksityisoppilaat).  Oma opettajani on täystyöllistetty.  Meidän kerhossamme on saavutettu tavoitemäärä eli 12 soittajaa (tosin eläkeläisiä). :D  Aloitimme kerhon neljällä soittajalla noin neljä vuotta sitten ja nyt on täysimäärä soittajia ;D

Lainaus käyttäjältä: olli - 12-12-2014, 11:07:33
Kyllä minun mielestäni tulevaisuutta riittää.  Maakunnassa on eräällä opettajalla 100 oppilasta (kansalaisopistot ja yksityisoppilaat).  Oma opettajani on täystyöllistetty.  Meidän kerhossamme on saavutettu tavoitemäärä eli 12 soittajaa (tosin eläkeläisiä). :D  Aloitimme kerhon neljällä soittajalla noin neljä vuotta sitten ja nyt on täysimäärä soittajia ;D

Tulevaisuutta ei voi mitata harrastajien määrällä. Sama juttu kuin kielten kanssa. Meänkielellä on kymmeniä tuhansia puhujia, mutta kun aivan valtaosa on nyt yli viisikymppisiä, niin muutaman vuosikymmenen päästä tulee aika nopea kato. Tulevaisuus on kuitenkin nuorissa.

Tässähän olisi mainio tutkimuskohde esimerkiksi Harmonikkainstituutille ;)  Voisi jopa tehdä esimerkiksi väitöskirjan.  Kysely kaikille Suomen kansalaisopistoille ja rekistereistä löytyville harmonikansoiton opettajille.  Tulisi tutkittua tietoa, ei tarvitsisi olla mututiedon varassa ;D

Mun mielestä harmonikka ei tule katoamaan. Minä näen nyt nuorison suosiossa harmonikan olevan jopa suositumpi kuin esimerkiksi viulu. Se on totta että kansalaisopistossa kurssit pienenee ja porukka vähenee, mutta nykyään nuoriso opettelee harmonikan soittoa enemmän yksityisessä opetuksessa ja musiikkiopistoissa. Tästä päästäänkin siihen että harmonikan opiskelu on enemmän teoreettisempaa kuin vain kappaleiden opiskelua ja yhteissoittoja.


Kotikylässäni Ilmajoella vanhat ihmiset vielä muistelevat kuinka ennen vielä sotienki jälkeen kunnan jokaisessa kylässä oli monia viulupelimanneja, mutta nykyään ei juurikaan. Harmonikka tulee varmaan näkemään nämä samat päivät että se soittimen suosio lakkaa itseoppineiden soittajien keskuudessa ja vanhempien ikäpolvien väistyttyä soittimen suosio siirtyy akateemisemmalle puolelle, missä nykyään harmonikkakin sallitaan soittimena.


Viulu oli aikoinaan tärkeä osa tanssisoittoa, sitten tuli harmonikka. Myöhemmin kitara taas syrjäytti harmonikan. Tästä syystä ei esimerkiksi tanssilavoilla enää kuule harmonikansoittoa samoin kun ennen. Myös musiikkityyli tansseissa on muuttunut. Epäilen että tämä on myös syy sille miksi vanhempi ikäpolvi vielä on kiinnostunut harmonikan soitosta ja sillä soitetusta vanhasta tanssimusiikista. Nykynuoristo ei osaa siksi arvostaa harmonikkaa tanssimusiikkisoittimena eikä haaveile tanssisoittajan urasta, kuin ennen. Tosin nykyään jos haluaa elää soittajana on pidettävä ovet avoimempana kuin ennen.


Yhteenvetona: Minusta harmonikalla on tulevaisuus, mutta se siirtyy pois tanssimusiikista ja siirtyy enemmän akateemiselle puolelle klassiseen ja kansanmusiikin soittoon (newfolk tjms). Soittajakunta tulee olemaan suppeampi mutta taidokkuutta tulee varmasti lisää.

Kun väki vähenee, niin pidot paranee...

Väistämättä harmonikan soiton ja harrastuksen loistoajat (soittajien määrässä mitattuna) ovat takana, mutta haitarilla on kuitenkin monia etuja puolellaan:

• Ei tarvi sähköä
• Ei tarvi hommata koko orkesteria, yksikin soittaja riittää
• Käyttöönsä saa hyvän soittimen halvalla, kun markkinoilla ylitarjontaa
• Näppärä mekaniikka, soinnut valmiina yms. (st.basso)
• Kiva osata soittaa jotain erikoista/eksoottista soitinta (kaikkihan kitaraa rämpyttää)
• Ja tietysti haitarin saundi on voittamaton!

Lainaus käyttäjältä: eman - 05-01-2015, 15:44:39
Kun väki vähenee, niin pidot paranee...

Väistämättä harmonikan soiton ja harrastuksen loistoajat (soittajien määrässä mitattuna) ovat takana, mutta haitarilla on kuitenkin monia etuja puolellaan:

• Ei tarvi sähköä
• Ei tarvi hommata koko orkesteria, yksikin soittaja riittää
• Käyttöönsä saa hyvän soittimen halvalla, kun markkinoilla ylitarjontaa
• Näppärä mekaniikka, soinnut valmiina yms. (st.basso)
• Kiva osata soittaa jotain erikoista/eksoottista soitinta (kaikkihan kitaraa rämpyttää)
• Ja tietysti haitarin saundi on voittamaton!

Joo, eipähän sen oman haitarinsoiton arvo siitä laske jos muut eivät soita haitaria, pikemminkin päinvastoin. Mutta omien haitareitten arvo hyvinkin laskee jos ostajia ei ole. Itse mielelläni vaihtaisin tuon Bugarin Juniorfisan johonkin omia mieltymyksiä paremmin vastaavaan malliin, mutta eipä siitä taida saada sen vertaa että kannattaisi luopua.

Mutta meikäläisellekin, yksinäänsoittajalle, on plussaa tuo että kokonaisen kuuloista soittoa syntyy jo yksinään, toisin kuin esimerkiksi klarinetilla jota opettelin ennen haitarin hankintaa. Eikä tarvitse niin ihmeitä osata, että pystyy sopivissa tilaisuuksissa vähän säestämään tai esittämään taustamusiikkia, kunhan ei joudu aivan huomion kohteeksi.

Soittimen paino on sitten taas miinusta. Tuo uusin kiinnostukseni, viulu, taas on niin käsittämättömän kevyt ettei sitä edes tajua. Noilla reissuilla mukana on viisikiloinen lasten haitari. Yhdeksänkiloinen Bugari olisi jo liikaa, ja sekin on vielä painon ja äänikertojen/soundin osalta kompromissi.

Radio Suomessa soi parhaillaan Tangomarkkinoiden 30-vuotisjuhlakonsertti.  Panin merkille haitarin äänen puuttumisen, voi olla että siellä orkesterissa on yksi haitarikin.  Nykyinen tangomarkkinoiden orkesterin kapellimestari haluaa loistaa pianossa, hän onkin sanonut uudistavansa suomalaista tangoa.  No tässä nyt kuultavassa konsertissa on kapellimestarina Markku Johansson.  Sovituksista en vielä tässä vaiheessa tiedä, onko Markku sovittanut vai onko Toivaisen sovitukset kyseessä.

Minulla on vertailuna 1980-luvulta Ikaalisissa esiintynyt Malandon tango-orkesteri.  Siinä oli sello, viulu, piano ja peräti kaksi haitaristia.  Pianopelillä soittaja luritteli sopiviin paikkoihin ja näppäinpelillä soittaja komppasi!  Mielenkiintoinen yksityiskohta myös tuohon pianopeli-ketjuun :D
Löysin tuubista yhden suomalaisenkin tangon Malandon soittamana:
https://www.youtube.com/watch?v=8_n4BxIbKEg

Lainaus Ollilta: Nykyinen tangomarkkinoiden orkesterin kapellimestari haluaa loistaa pianossa, hän onkin sanonut uudistavansa suomalaista tangoa.

Tietysti jos uudistus-sana pitää sisällään kaiken itkelmä-musiikin ja popin tyylit, niin näinkin voi kuvitella.
Moni henkilö on sanonut 'uuden' tyylisestä markkinahommasta: EVVK!
Näin ajattelee myös Maniskamies.

Tulihan tuolla konsertissa jonkin verran myös haitari esiin.  Mutta liian vähän.  Lieneekö näissä nuorissa nykysovittajissa joku antipatia haitaria kohtaan? ???

Kyllä haitarit noissa isoissa kokoonpanoissa ovat aina olleet melko pienessä roolissa ja toisaalta miksi kasata isoa orkesteria jos siellä haitari pitäisi olla paljon äänessä. Kun porukkaa karsitaan alkaa haitaritkin soimaan, kuten tuossa esimerkissä mainitsit.

Kyllä joskus trio-keikalla rumpalin ja basistin kanssa tuntuu, että haitari on ihan liian paljon äänessä. Ihmeen vähän kaverit kuitenkin haluaa noita introja ja välisoittoja vedellä, vai onkohan mulla vaan jotenkin rajoittuneet soittokaverit.

Pukari

Lainaus käyttäjältä: Pukari - 06-01-2015, 14:52:56
Kyllä haitarit noissa isoissa kokoonpanoissa ovat aina olleet melko pienessä roolissa ja toisaalta miksi kasata isoa orkesteria jos siellä haitari pitäisi olla paljon äänessä. Kun porukkaa karsitaan alkaa haitaritkin soimaan, kuten tuossa esimerkissä mainitsit.

Arvostelin lähinnä kokonaisuutta, tuossa A. Malandon esimerkissä soivat kaikki soittimet ja haitari kuuluu mielestäni tangoon ;)

Lisäkritiikkiä tuohon konserttiin:  Miksi laitetaan solisteja laulamaan yhteislaulua?  Surkeaa hommaa.  Aluksi kaikki solistit veisasivat Satumaata ja lopuksi Lankunparsintaa ::)  Outoa hommaa, mutta nämä suomalaiset näköjään tykkäävät, ablodeerauksesta päättäen :P

Olen varmaan nyt ylikriittinen, mutta vielä tulee mieleen nämä harmonikkakonsertit; niiden päätöskappale on yleensä Säkkijärven polkka ja yleisö nousee seisaaltaan taputtamaan ensitahdeista lähtien.  Ei voi nauttia hienosta kappaleesta :'(

Joissakin harmonikkakonserteissa on soittaja/soittajaporukka soittanut jo ohjelmistonsa keskellä tämän hienon kappaleen ja jättäneet viimeiseksi jonkin muun.  Sitten encorena vielä joku muu.  Näissä konserteissa on päässyt nauttimaan ;D

Niin ja tuossa juhlaorkesterissa oli äänessä kaksi haitaria tai haitari ja bandoneon kun biisi tuota vaati. Mestarit näiden hanoissa oli Jarmo Tinkala ja Turo Lento(varjokuva).

Pukari

Lainaus Ollilta: Lisäkritiikkiä tuohon konserttiin:  Miksi laitetaan solisteja laulamaan yhteislaulua?  Surkeaa hommaa.

Tuli mieleen tv-ohjelma jotain 30 vuotta sitten, kun kuorot olivat kilpasilla. Osallistujat puhuivat solisteista (iskelmäsol., esim. Kirka), ja Ilkka Kuusisto kertoi muistitietoni mukaan näkemyksensä: "Soololaulajat ovat yksilöitä, mutta kuorolaulajat ...", ja tässä vaiheessa homma meni nauruksi.

Ymmärsin Kuusiston näkemyksen siten, että soololaulajat, esim. Kirka, Riki Sorsa, Tapani Kansa, Veikko Lavi, Tapsa jne. omaavat kukin niin persoonallisen äänen, että yhteislaulussa vähän jokainen kuuluisi 'läpi'. Ja tällaista surkeaa hommaa laitetaan laulamaan maamme eturivin laulajat ja sinne pyrkivät.

Yhdyn Ollin näkemyksiin näissäkin asioissa.

Lainaus käyttäjältä: Maniskamies - 06-01-2015, 14:01:30
Lainaus Ollilta: Nykyinen tangomarkkinoiden orkesterin kapellimestari haluaa loistaa pianossa, hän onkin sanonut uudistavansa suomalaista tangoa.

Tietysti jos uudistus-sana pitää sisällään kaiken itkelmä-musiikin ja popin tyylit, niin näinkin voi kuvitella.
Moni henkilö on sanonut 'uuden' tyylisestä markkinahommasta: EVVK!
Näin ajattelee myös Maniskamies.

Ammoin oli galdiaattorit, onkohan nyt plagiaattorit?  Minun puolestani saavat myös pitää tangomarkkinansa, mutta makuja on tietysti moneksi, joten eivätköhän pärjää ilmankin.

Johan

Mukavaa, että tämä on herättänyt näin paljon keskustelua!
Blogikirjoitukseni oli tahallisen mustavalkoinen, kyllähän tulevaisuutta toki on ja paljon hyviä ja aktiivisia soittajia. Moni kiertää maailmalla ja monenlaista uutta on koko ajan ilmassa.

Riittääkö se nykymaailmassa ja mikä on se muoto, missä harmonikka säilyy ja voi hyvin?
Onko toiminta riittävän monipuolista ja onko harrastajille riittävästi materiaalia ja mahdollisuuksia harrastaa?
Monet opiskelevat musiikkiopistoissa lapsena ja suoritettuaan tasosuorituksensa lopettavat opiskelunsa ja valitettavan usein myös soittamisen. Ehkä palaavat jossain vaiheessa harrastuksen pariin, ehkä eivät. Haastetta siis riittää, vaikka kuinka olisi muutama kansainvälistä uraa tekevä solisti tai ammattilaisia opettamassa  :)

   Olenhan tuota seuraillut Harmonikan harrastajien ja osin ammattilaistenkin tekemisiä.  Nyt on tullut mieleen tuosta kansalaisopistojen Hanurinsoiton opetuksesta tällainen seikka,  miksi ei paneuduta enemmän tällaiseen säestyssoittamiseen ?  Opetellaan kyllä nuotteja/kappaleita, mutta esim. laulajan säestystä ei kait juurikaan.  Uskoisin että hyvällä säestäjällä olisi kysyntää ja pientä keikkamahdollisuutta..... :-\ :)

  Eikkajuhani

Se säestyksenkin osaaminen olisi kyllä tärkeää kuten "eikkajuhani" kirjoitti.
Se kun eroaa soittotavaltaan aikalailla instrumentaalibiisiin verrattuna.
Joskus on pitänyt bändissä sanoa haitaristille, että älä soita niin "paljon" :)
Mutta vähän sama juttu myös laulajaa pelkästään haitarilla säestettäessä.

Lainaus käyttäjältä: eikkajuhani - 09-01-2015, 12:08:37
   Olenhan tuota seuraillut Harmonikan harrastajien ja osin ammattilaistenkin tekemisiä.  Nyt on tullut mieleen tuosta kansalaisopistojen Hanurinsoiton opetuksesta tällainen seikka,  miksi ei paneuduta enemmän tällaiseen säestyssoittamiseen ?  Opetellaan kyllä nuotteja/kappaleita, mutta esim. laulajan säestystä ei kait juurikaan.  Uskoisin että hyvällä säestäjällä olisi kysyntää ja pientä keikkamahdollisuutta..... :-\ :)

  Eikkajuhani

Aika suuri syy tähän on se, että opetusmateriaalia ei ole juurikaan olemassa. Tulossa kuitenkin on, toivottavasti jo tässä kevään aikana saan vihdoinkin kasattua kirjaa kasaan.

   Olen selaillut Ari-Matti Sairan kirjaa Anna mennä vaan Vapaan säestyksen perusteet.... Tämäkin teos on vuodelta 2007 ja Sairakin toteaa että `säestys ei ole systemaattisesti sisältynyt instrumenttiopetukseen` Tuossa kirjassa mainittuja kadensseja, ulko, keski ja sisäriveiltä,  kolmisointujen käännöksiä jne.  olisi varmaan hyvä monenkin aloittelevan soittajan opiskella.  Jollain tasolla tuo säestys näyttäisi jopa helpohkolta.... onhan niitä eri tapoja tosin lukuisia. 
Tässäpä heittäisinkin kysymyksen, miten paljon olette harrastajat paneutuneet säestykseen ?  Vai onko soittamisenne etupäässä yksin tai ryhmässä soittelua, solistista laatua.  :)

Lainaus käyttäjältä: eikkajuhani - 09-01-2015, 21:53:43
   Olen selaillut Ari-Matti Sairan kirjaa Anna mennä vaan Vapaan säestyksen perusteet.... Tämäkin teos on vuodelta 2007 ja Sairakin toteaa että `säestys ei ole systemaattisesti sisältynyt instrumenttiopetukseen` Tuossa kirjassa mainittuja kadensseja, ulko, keski ja sisäriveiltä,  kolmisointujen käännöksiä jne.  olisi varmaan hyvä monenkin aloittelevan soittajan opiskella.  Jollain tasolla tuo säestys näyttäisi jopa helpohkolta.... onhan niitä eri tapoja tosin lukuisia. 
Tässäpä heittäisinkin kysymyksen, miten paljon olette harrastajat paneutuneet säestykseen ?  Vai onko soittamisenne etupäässä yksin tai ryhmässä soittelua, solistista laatua.  :)

Mun pitäisi opetella säestämään diskantilla. Se tuli vastaan jo taannoin viulistin kanssa soitellessa. Ja yksinkin äänityksiä tehdessä olisi tarve haitarilla soittaa pelkkää säestystä. Mutta tuo melodian soitto haitarilla istuu aika sitkeässä... ja omaa laulua säestäessä kaipaan sen melodian sinne laulun tueksi.

Kyllähän mä periaatteessa tiedän miten säestys tehdään. Osaan kasata taustoja pianon, kitaran, basson jne. kanssa. Ei vain oikein haitarilla tuosta vain onnistu, pitäisi harjoitella.

En ole koskaan kaivannut laulua oman haitarinsoittoni kaveriksi ;)  Lieneekö ihan lapsuuden peruja.  Ihastuin nimenomaan solistiseen haitarinsoittoon, kuunnellessani isäni musisointia.  Kerhossa olisi tietysti kehittävää, jos joku tai muutama innostuisi "komppaamaan" ;D  Tahtoo olla, että kaikki haluavat soittaa vain sitä melodiaa ykkösäänellä (soinnut ovat luonnollisesti mukana).  Itse olen jonkin verran opetellut kerhossamme kakkosääniä, mutta kaipaisi kaveria.

    Tässä olen odotellut Johanin kommenttia tähän säestyskeskusteluun, luulenpa että hänelläkin olisi jotain kokemusta monilta `keikoiltaan.`
  Muuten tässä aloin miettimään... kuinkas nuo kansantanhuporukat, - mimmosta se musiikki niiden piireissä lopulta on, säestetäänkö laulua vai tanssijoita - molempia.   Kuinka se eroaa ns. muusta soitannasta, en ole tullut seuranneeksi kovin tarkkaan, tosin harvemmin livenä kuullutkaan. 

Pitäisikö tehdä uusi otsikko "Säestäminen". Hyvää tekstiä saattaa 'hukkua'  tämän otsikon alla.

Lainaus käyttäjältä: mlut - 10-01-2015, 18:13:28
Pitäisikö tehdä uusi otsikko "Säestäminen". Hyvää tekstiä saattaa 'hukkua'  tämän otsikon alla.

Joo, kannatan tätä ehdotusta - ei kun uusi otsikko ja siirretään nämä jutut sinne :D

Kyllä, kansanmusiikki puolelta kannattaa seurata, esim youtubesta löytyy paljon hyviä kokoonpanoja yhtyeitä, duoja ym. missä haitari on säestävässä osassa.

Säestyksessähän tärkeintä olisi, ettei soitettaisi sitä melodiaa vaan annettaisiin laulajan tai toisen soittimen hoitaa se puoli.
Myös usein kannattaa jättää se bassopuoli kokonaan pois (varsinkin yhtye soitossa, mutta paljon riippuu tilanteesta) ja hoitaa säestys diskanttipuolella.
Vasenkäsi voisi tässätapauksessa hoitaa paljepuolta, dynamiikkaa, vibraattoa ym. esitysteknisiä juttuja.
Mielestäni juuri vibraatto ja dynamiikka aika usein unohtuu soittaessa ja kuitenkin se on mielestäni aika tärkeä osa soittamista.

Lainaus käyttäjältä: eikkajuhani - 10-01-2015, 14:27:39

    Tässä olen odotellut Johanin kommenttia tähän säestyskeskusteluun, luulenpa että hänelläkin olisi jotain kokemusta monilta `keikoiltaan.`
  Muuten tässä aloin miettimään... kuinkas nuo kansantanhuporukat, - mimmosta se musiikki niiden piireissä lopulta on, säestetäänkö laulua vai tanssijoita - molempia.   Kuinka se eroaa ns. muusta soitannasta, en ole tullut seuranneeksi kovin tarkkaan, tosin harvemmin livenä kuullutkaan.

Pieni paikallinen otanta;  Oulun seudulla on 50 kilometrin säteellä ainakin seitsemän säännöllisesti kokoontuvaa haitariryhmää (kerhoa tai muuta).  Soittajia on jokaisessa kymmenkunta.  Näin meidän seudulla on 70 soittajaa - yksinsoittajat lisäksi ;D  Toisaalta täytyy myöntää, että senioreita valtaosaltaan :D

Yritämme "kokoontumisajoa" ensi kesänä Oulun torille :P  Ajankohta on vielä auki, on noita tapahtumia kesällä riittämiin, joten "vapaata" on hiukan hankala löytää :)

Lainaus käyttäjältä: mlut - 10-01-2015, 18:13:28
Pitäisikö tehdä uusi otsikko "Säestäminen". Hyvää tekstiä saattaa 'hukkua'  tämän otsikon alla.

Kannatetaan ehdottomasti!

Minne voi tehdä aloitteen? :)

"Säestäminen" - aihe avattu ;)  Viljo siirtänee tätä koskevat kommentit täältä "Haitarin tulevaisuuden näkymistä" otsikon alle :D

Olen samaa mieltä blogin kirjoittajan kanssa siitä, että jos soittaja itse ei arvosta soitintaan, on turha odottaa että kuulijatkaan sitä tekisivät. Kaikenlainen harmonikan vähättely syö soittimelta arvostusta ja sen takia harmonikansoittajan ei pitäisi sellaista tehdä. En myöskään erikoisemmin pidä haitari nimityksestä, koska sillä on hieman halvahko leima enkä sen takia koskaan puhukaan kuin harmonikasta. Kun mietitään tämän päivän tuhansia euroa maksavaa viisirivistä (tai pianoharmonikkaa), miksi kutsua sitä haitariksi josta tulee mieleen hieman epävireinen torisoitto. Soitan myös pianoa enkä kutsu sitäkään pimputtimeksi tai pinuriksi, joten eikö harmonikastakin kannattaisi käyttää sen "virallista" nimeä. Asiasta ollaan tietysti montaa mieltä, tietyssä yhteydessä haitari nimityskin voi toki tulla kyseeseen.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 19-01-2015, 23:04:11
Olen samaa mieltä blogin kirjoittajan kanssa siitä, että jos soittaja itse ei arvosta soitintaan, on turha odottaa että kuulijatkaan sitä tekisivät. Kaikenlainen harmonikan vähättely syö soittimelta arvostusta ja sen takia harmonikansoittajan ei pitäisi sellaista tehdä. En myöskään erikoisemmin pidä haitari nimityksestä, koska sillä on hieman halvahko leima enkä sen takia koskaan puhukaan kuin harmonikasta. Kun mietitään tämän päivän tuhansia euroa maksavaa viisirivistä (tai pianoharmonikkaa), miksi kutsua sitä haitariksi josta tulee mieleen hieman epävireinen torisoitto. Soitan myös pianoa enkä kutsu sitäkään pimputtimeksi tai pinuriksi, joten eikö harmonikastakin kannattaisi käyttää sen "virallista" nimeä. Asiasta ollaan tietysti montaa mieltä, tietyssä yhteydessä haitari nimityskin voi toki tulla kyseeseen.

Omalla kohdallani koen hyvinkin soittavani juuri haitaria. Harmonikkaa opiskellaan musiikkiopistoissa ja sillä soitetaan taitavasti hienoja sovituksia. Ehkä vähän samanlainen ero kuin englanniksi "violin" ja "fiddle", jossa ei välttämättä ole arvostuksesta kysymys vaan lähestymistavasta koko soittoon kuten myös ohjelmistosta.

Se on ihan totta että sillä on merkitystä kuinka soittaja kokee oman soittimensa ja kuinka arvostaa sitä. Mutta varmasti myös hankala tilanne jos jo harmonikan näkeminen saa keikanjärjestäjän muuttamaan mielensä.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 19-01-2015, 23:04:11
Olen samaa mieltä blogin kirjoittajan kanssa siitä, että jos soittaja itse ei arvosta soitintaan, on turha odottaa että kuulijatkaan sitä tekisivät. Kaikenlainen harmonikan vähättely syö soittimelta arvostusta ja sen takia harmonikansoittajan ei pitäisi sellaista tehdä. En myöskään erikoisemmin pidä haitari nimityksestä, koska sillä on hieman halvahko leima enkä sen takia koskaan puhukaan kuin harmonikasta. Kun mietitään tämän päivän tuhansia euroa maksavaa viisirivistä (tai pianoharmonikkaa), miksi kutsua sitä haitariksi josta tulee mieleen hieman epävireinen torisoitto. Soitan myös pianoa enkä kutsu sitäkään pimputtimeksi tai pinuriksi, joten eikö harmonikastakin kannattaisi käyttää sen "virallista" nimeä. Asiasta ollaan tietysti montaa mieltä, tietyssä yhteydessä haitari nimityskin voi toki tulla kyseeseen.

Mielenkiintoista! Siis se, että tämä sama terminologia-asia on ollut Hanuri-lehdessä muistaakseni joskus 1970- ja 1980-luvuilla. Yksi sen aikaisista määreistä oli, että haitari oli pienet 1-2 diatoniset harmonikat ja isot 3-4 äänikertaiset kromaattiset pelit ovat harmonikkoja. Nestor Kukkola aikoinaan oli sitä mieltä, että se on harmonikka. Perusteena oli juuri se, että ei pianoakaan kutsuta pinuriksi.

Nooh. Mun mielestä rakkaalla lapsella saa ja pitää olla monia (lempi)nimiä.

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 20-01-2015, 09:48:45


Mielenkiintoista! Siis se, että tämä sama terminologia-asia on ollut Hanuri-lehdessä muistaakseni joskus 1970- ja 1980-luvuilla. Yksi sen aikaisista määreistä oli, että haitari oli pienet 1-2 diatoniset harmonikat ja isot 3-4 äänikertaiset kromaattiset pelit ovat harmonikkoja..

Mielenkiintoista edelleen, kun katsoo mitä pelejä mä soitan. 2-Äk 5-rivinen ja -kiloinen menee varmaan vielä haitarista :)

Tämä artikkeli liittyy mielestäni jokseenkin myös harmonikkaan ja sen tulevaisuuteen. Kannattaa lukea.

http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1421652165060.html

Täältä Ikaalisten kyljestä minäkin kirjoittelen ja olen myös huomannut harmonikkainnostuksen vähenemisen. Toisaalta riippuu miten asiaa katsoo, harmonikkakerhoissa väki on toki melko ikääntynyttä, mutta kyllä monissa tapahtumissa näkee paljon myös nuoria harrastajia ja soittajia joka on suuri ilon aihe. Mutta todellakin, arvostusta soittimelle tuo jokainen soittaja, omalla soitollaan ja puheellaan soittimesta. Hanuri nimityskin olisi hyvä, ellei sillä todellakin olisi nykyään tuota toista merkitystä. Itse näen asiankin juuri noin kuinka asiasta oltiin mieltä 70-80-luvuilla, eli 1- ja 2-rivisten kohdalla en näe haitari nimitystä pahana, mutta puhuttaessa viisirivisistä soittimista harmonikka on parempi nimitys. En tarkoita että kenenkään pitää muuttaa soittimensa nimitystä, mutta yleistä arvostusta voimme nostaa jättämällä turhat halventavat vitsit ja nimitykset pois, niitä riittää muutenkin.

Oma mielipide on se että mitä enemmän on nimiä sitä helpompi niistä on valita sopiva tiettyihin tilanteisiin. Itse käytän aika paljo "peli"-sanaa, mutta myös muitakin.


En myöskään allekirjoita sitä että soittajan arvostus omaa soitinta kohtaan olisi mitenkään verrattavissa siihen mitä nimitystä soittimesta käyttää. Kyllähän kitaristitkin käyttävät kitaroistaan usen "keppi" tai "lankku" -nimitystä.


Oma veikkaus tähän alhaiseen arvotukseen voisi olla se että haitarilla esiintymiselle on jostain syystä pienempi kynnys kuin esimerkiksi pianolla. Kuulee soittajia jotka esiintyvät vaikka kappaleessa muutama kohta takkuaa ja soitto etenee kompastellen. Minulle tämä on kuitenkin hyvä ja on hienoa että uskalletaan esiintyä. Mutta kuinka moni kuulee esimerkiksi pianistin esiintyvät yleisölle siten että kappaleet menee nyt "jotenkuten" läpi - aika harvoin. Tästä on voinut ajan saatossa tulla ihmisille kuva siitä että haitarilla vain ronuutetaan jotain mikä kuulostaa huvittavalta. Me soittajat kuullaan tapahtumissa hyvää harmonikkamusiikkia ja eikä välttämättä ymmärretä tätä kuuntelijan kannalta joka kuulee haitarilla soitettua tanssimusiikkia vain esim. kadulla. Nykyään netin ja muiden medioiden kautta sitä hyvää ja osaavaa haitarimusiikkia kuulee useammin ja uskon että sitä kautta myös arvostus hyvään harmonikansoittoon kasvaa.


Luulin vielä joku aika sitten että ei haitarilla voi soittaa mitään ei-haitarimusiikkia, mutta kun kuulin kun Glen Qvarnström soitti Rolandilla esim. AC/DC:tä, kasvoi oma arvostukseni sähköhaitareita kohtaan aika paljon!

Nimityksistä; itse olen ruvennut välttelemään tuota "Hanuri"-nimitystä, tunnetuista nykykielen vertailuista johtuen :D  Haitari ja harmonikka ovat mielestäni tasavertaisia nimityksiä. :P

Lainaus käyttäjältä: Marko - 20-01-2015, 12:44:15
En myöskään allekirjoita sitä että soittajan arvostus omaa soitinta kohtaan olisi mitenkään verrattavissa siihen mitä nimitystä soittimesta käyttää. Kyllähän kitaristitkin käyttävät kitaroistaan usen "keppi" tai "lankku" -nimitystä.

Samaa mieltä. Lempinimi kertoo läheisestä suhteesta omaan soittimeen, ei arvostuksen puutteesta.

Kyllä mä olen enemmänkin hahmottanut, lähinnä näiden keskustelujen pohjalta, että harmonikan arvostus on alhaalla koska tilaisuuksien järjestäjät/yleisö haluavat muunlaista musiikkia kuin mitä harmonikasta heille nousee mieleen.

Lainaa
Oma veikkaus tähän alhaiseen arvotukseen voisi olla se että haitarilla esiintymiselle on jostain syystä pienempi kynnys kuin esimerkiksi pianolla. Kuulee soittajia jotka esiintyvät vaikka kappaleessa muutama kohta takkuaa ja soitto etenee kompastellen. Minulle tämä on kuitenkin hyvä ja on hienoa että uskalletaan esiintyä. Mutta kuinka moni kuulee esimerkiksi pianistin esiintyvät yleisölle siten että kappaleet menee nyt "jotenkuten" läpi - aika harvoin. Tästä on voinut ajan saatossa tulla ihmisille kuva siitä että haitarilla vain ronuutetaan jotain mikä kuulostaa huvittavalta. Me soittajat kuullaan tapahtumissa hyvää harmonikkamusiikkia ja eikä välttämättä ymmärretä tätä kuuntelijan kannalta joka kuulee haitarilla soitettua tanssimusiikkia vain esim. kadulla.

Mä taas en usko tuohon että soiton huono tekninen taso rasittaisi haitarin mainetta. Täällä on väkeä jotka osaavat arvostella ja arvostaa soiton teknistä tasoa, mutta kuulija ei ehkä ollenkaan huomaa niitä hienouksia. Ratkaisevaa on että musiikki on sellaista lajia mitä tykkää kuunnella ja fiilis on oikea. Mun oma teknisesti hyvinkin köyhä soitto on kelvannut täysin kun olen soittanut semmoista mitä on haluttu kuulla. Tietysti esim. tanssimusiikissa pitää homman pelata niin että tanssi sujuu sen mukana... tansseja en lähtisi säestämään. 

Lainaa
Luulin vielä joku aika sitten että ei haitarilla voi soittaa mitään ei-haitarimusiikkia, mutta kun kuulin kun Glen Qvarnström soitti Rolandilla esim. AC/DC:tä, kasvoi oma arvostukseni sähköhaitareita kohtaan aika paljon!

Tässä. Kun haitarin näkee niin siitä tulee tietyt mielikuvat, musiikista ja tilanteesta. En mä usko että sille joka on allerginen haitarille tänä päivänä on isoa eroa siinä soittaako naapurin isäntä juovuspäissä rantakoivun alla vaiko viljovesterinen säkkijärven polkkaa.

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 20-01-2015, 19:42:50

Lainaus käyttäjältä: Marko - 20-01-2015, 12:44:15
En myöskään allekirjoita sitä että soittajan arvostus omaa soitinta kohtaan olisi mitenkään verrattavissa siihen mitä nimitystä soittimesta käyttää. Kyllähän kitaristitkin käyttävät kitaroistaan usen "keppi" tai "lankku" -nimitystä.

Samaa mieltä. Lempinimi kertoo läheisestä suhteesta omaan soittimeen, ei arvostuksen puutteesta.

Kyllä mä olen enemmänkin hahmottanut, lähinnä näiden keskustelujen pohjalta, että harmonikan arvostus on alhaalla koska tilaisuuksien järjestäjät/yleisö haluavat muunlaista musiikkia kuin mitä harmonikasta heille nousee mieleen.

Mutta sillä miten puhumme soittimestamme on merkitystä niille jotka eivät harmonikkaa niin hyvin tunne. Jos käytämme nimityksiä kurttu, vetopeli jne, annamme kuvan ettemme itsekään pidä soitinta kovin suuressa arvossa. Soitan itse harmonikalla kaikenlaista Bachista perinteiseen harmonikkamusiikkiin, enkä kyllä sanoisi että soitan Bachia haitarilla, kyseinen nimitys kun oli käytössä aikana jolloin harmonikkaa ja sillä soitettua musiikkia ei vielä arvostettu.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 20-01-2015, 20:14:28
Soitan itse harmonikalla kaikenlaista Bachista perinteiseen harmonikkamusiikkiin, enkä kyllä sanoisi että soitan Bachia haitarilla

Totta... särähtää minunkin korvaan.

No... jos se olisinkin minä joka soittaisi Bachia, vaikka tuolla pikku-Serenellinillä, niin ehkä se olisi kuitenkin haitarinsoittoa. Voisihan tuota kokeilla. Bach kuitenkin lainaili kansanomaisiakin sävelmiä. Täytyypä pitää mielessä. Meninhän mä nuorena täydestä ulkomailla kun kaupassa kokeilin nokkahuilua, soitin pätkän menuettia orkesterisarjasta no 2. BWV 1067, tosin väärässä sävellajissa. Amerikkalaispariskunta tuli pyytämään apua soittimen valinnassa. Siinä kohtaa totuus paljastui.

Lueskelin tuossa 1930-luvun Rytmi-lehdet läpi. Vaikka silloin elettiin ns. harmonikan kulta-aikaa, niin
ei soitinta silloinkaan arvostettu kaikissa muusikkopiireissä. Jazz ja hot musiikkia soittavat orkesterimuusikot katsoivat alta lipan sellaisia orkestereita, joissa oli harmonikka mukana. Samoin klassisella puolella. Niitä nimitettiin melujazz orkestereiksi. Myös Dallapéta arvosteltiin usein tästä ja etenkin silloin, kun se soitti radiossa amerikkalaisia kappaleita, joissa oli myös harmonikka mukana.
Tuon ajan fundamentalistit eivät tienneet, että myös amerikkalaiset big bändit käyttivät monissa
levytyksissään tätä halveksuttua soitinta. Kun Vesterinen alkoi voittaa mestaruuksia, oli Rytmi-lehdenkin taivuttava kiittämään myös tämän soittimen taitajaa. Jossakin vaiheessa Rytmi-lehti joutui taloudellisiin vaikeuksiin, jolloin Dallapén johtaja Martti Jäppilä osti lehden omistukseensa. Tämän jälkeen lehden linja muuttui kaikelle kevyelle musiikille myönteisemmäksi, vaikka se oli edelleen jazzmuusiikin äänenkannattaja.
Toivo

Itseäni ei haittaa mitä nimitystä käytetään, kunhan sanoo sen kunnioittavasti  8) Taidothan siinä puhuu puolestaan, jos "haitaria" aikoo soittaa. Mutta myös "harmonikalla" voi soittaa surkeasti.

Jos joku esiintyjä ilmoittaisi "soitan Bachia haitarilla" niin menisin heti kuuntelemaan. Löytyisikö sieltä kenties hanurin Glenn Gould  ;) https://www.youtube.com/watch?v=qB76jxBq_gQ

Lainaus käyttäjältä: kultakala - 21-01-2015, 19:18:44
Itseäni ei haittaa mitä nimitystä käytetään, kunhan sanoo sen kunnioittavasti  8) Taidothan siinä puhuu puolestaan, jos "haitaria" aikoo soittaa. Mutta myös "harmonikalla" voi soittaa surkeasti.

Jos joku esiintyjä ilmoittaisi "soitan Bachia haitarilla" niin menisin heti kuuntelemaan. Löytyisikö sieltä kenties hanurin Glenn Gould  ;) https://www.youtube.com/watch?v=qB76jxBq_gQ

Mandoliinihan taitaa myös olla soitin jonka arvostus Suomessa ei aina ole ollut kovin korkealla. Ja siitäkin voi kiistellä johtuuko se "maniska"-sanasta. Kansanmusiikki-teoksessa muistaakseni arveltiin, että syynä oli rämpyttäjät, jotka soittivat mukaan vapaita kieliä riippumatta siitä sopivatko ne yhteen melodian kanssa.

Tuossa Bachia mandoliinilla https://www.youtube.com/watch?v=NloB_UecPno

Selailin tuossa sattuneesta syystä Ahvenaisen elämäkertateoksia.  Hän oli Kouvolan tehtaan elektronisen haitarin ensimmäinen mannekiini (oman kertomansa mukaan).  Eräässä konsertissa hän sitten soitti tällä pelillä Bachia.  Sulakkeet paloivat!  Asiantunteva henkilö oli siihen todennut, ettei Bach ilmeisesti tykännyt, kun soitettiin Bachia elektronisesti :D

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 20-01-2015, 20:14:28

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 20-01-2015, 19:42:50

Lainaus käyttäjältä: Marko - 20-01-2015, 12:44:15
En myöskään allekirjoita sitä että soittajan arvostus omaa soitinta kohtaan olisi mitenkään verrattavissa siihen mitä nimitystä soittimesta käyttää. Kyllähän kitaristitkin käyttävät kitaroistaan usen "keppi" tai "lankku" -nimitystä.

Samaa mieltä. Lempinimi kertoo läheisestä suhteesta omaan soittimeen, ei arvostuksen puutteesta.

Kyllä mä olen enemmänkin hahmottanut, lähinnä näiden keskustelujen pohjalta, että harmonikan arvostus on alhaalla koska tilaisuuksien järjestäjät/yleisö haluavat muunlaista musiikkia kuin mitä harmonikasta heille nousee mieleen.

Mutta sillä miten puhumme soittimestamme on merkitystä niille jotka eivät harmonikkaa niin hyvin tunne. Jos käytämme nimityksiä kurttu, vetopeli jne, annamme kuvan ettemme itsekään pidä soitinta kovin suuressa arvossa. Soitan itse harmonikalla kaikenlaista Bachista perinteiseen harmonikkamusiikkiin, enkä kyllä sanoisi että soitan Bachia haitarilla, kyseinen nimitys kun oli käytössä aikana jolloin harmonikkaa ja sillä soitettua musiikkia ei vielä arvostettu.

Aikoinaan eräs hyvin tunnettu ,sovittaja,hanuristi sanoi et pohjilla pitää olla pullo kossua muuten ei ole lavalle asiaa! Könönen,Vesterinen,Viljanen,aika tavalla "alan miehiä". Sieltä se haitarin ja haitaristin arvostus ja maine kumpuaa!

Vapaalehdykkäsoitimet kuten haitari, huuliharppu, harmooni jne. ovat aika nuoria soittimia verrattuna esimerkiksi kielisoittimiin. Ehkä silläkin on merkitystä. Lisäksi epäilen että haitari on ollut halpa soitin muihin verrattuna, minkä takia sitä on päässyt soittamaan vähävaraisemmatkin.

Lainaus käyttäjältä: Marko - 22-01-2015, 10:13:12
Vapaalehdykkäsoitimet kuten haitari, huuliharppu, harmooni jne. ovat aika nuoria soittimia verrattuna esimerkiksi kielisoittimiin. Ehkä silläkin on merkitystä. Lisäksi epäilen että haitari on ollut halpa soitin muihin verrattuna, minkä takia sitä on päässyt soittamaan vähävaraisemmatkin.

Noilla on varmasti vaikutusta siihen miten kulttuuriala on kokenut soittimen aikoinaan, mistä ftamt esimerkiksi kirjoitti. Tänä päivänä voi jo olla toisin, kun harmonikan opetusta on kaikilla tasoilla ja on luovia huippusoittajia jotka kehittävät soittimen käyttöä eteenpäin.

Mutta sitten tuo yleisö/keikanjärjestäjät? Eikös siellä nimenomaan koeta harmonikka ja se musiikki johon se heidän mielessään yhdistyy, vanhanaikaisena.

Siis olisiko peräti niin että harmonikka nykyään kelpaa kulttuurieliitille, muttei keikkayleisölle? Jälkimmäisen suhteen mä kirjoitan nyt vain kuulopuheiden perusteella, omaa kokemusta ei ole.

Jos kulttuurieliitti saa tulevaisuudessa hanuria, niin entäs ns. tavallinen väki?

Onko muuten Bach jotenkin parempaa musiikkia. Mielestäni ei. Tavallinen ihminen hänkin ei mikään jumala.

Usein olen huomannut, ei niinkään musiikillisen seikan, että bändi ei lue sitä yleisöä, kenelle soittavat. Oma mappi, joka on kuin aikataulu, siitä soitetaan, että olkaapa hyvä. Se on tietysti hyvä, että nuposet ovat järjestyksessä, mikäli niitä kvartetti-sekstetti kokoonpanossa ei hilseestä muista, mutta voisihan sitä järjestystä tilanteen mukaan muutella. Eli ei kaupallisuuden alkeitakaan.

Tanssiyleisöstä olen havainnut, mikäli kysyn mitä haluavat seuraavaksi, että toiveet ovat vähän erilaiset, riippuen siitä, kysynkö hanurin vai koskettimien takaa. Että kyllä se harmonikan maine tanssiyleisön  sielunmaisemissa sinne vanhantanssimusan puolelle rajoittuu. Ne asenteet ovat kuin ikijäätä. Valitettavasti, kun se hanuri kuitenkin taipuu niin monenlaiseen musiikkiin.

2-rivismusiikkia pitää 5-rivisenki soittajat sellasena "hilipatitippaa" musiikkina. Soitinki näyttää joltain lasten lelulta. Joskus akateemiselle porukalle esiintyessä tuntee itsensä pelleksi joka osaa soittaa lelulla. Jos tulee kehuja niin neki koskee vain sitä miten nopeesti sormet liikkuu... 5-rivisellä on vielä hyvä asema näihin vähärivisiin verrattuna.
Toisaalta ei 2-rivisen soittoon nyt vaaditakkaa kummoisia, rytmitajua lähinnä. Ja mitä vähemmän tietää musiikin teoriasta - sen parempi.

Lainaus käyttäjältä: kultakala - 22-01-2015, 12:51:30
Jos kulttuurieliitti saa tulevaisuudessa hanuria, niin entäs ns. tavallinen väki?

Jos on kysyntää niin tarjontaa kyllä löytyy. Sitähän tässä on saanut lukea että esim. tansseihin ei haluta harmonikkaa. En sitten tiedä kuinka kattavasti pitää paikkansa.

Mistäs muualta se haitarin tulevaisuus lähtee (tai on lähtemättä) kuin suuren yleisön mielikuvista. Sieltähän ne uudet soittajat tulevat, jos ylipäänsä mistään. Kulttuuripuolelle riittää yksi rohkea kokeilija, muuten tarvittaisin isompia määriä nuoria jotka lähtevät harmonikkaa soittamaan.

Lainaa
Onko muuten Bach jotenkin parempaa musiikkia. Mielestäni ei. Tavallinen ihminen hänkin ei mikään jumala.

Kukaan niin on edes sanonut. Tietysti vaativampaa soitettavaa kuin suuri osa kevyttä musiikkia, eikä välttämättä edes standardibassolla kovin järkevää soitettavaa, jos siis soittaa jotenkin autenttisen moniäänisesti.

Lainaus käyttäjältä: Marko - 22-01-2015, 13:56:44
2-rivismusiikkia pitää 5-rivisenki soittajat sellasena "hilipatitippaa" musiikkina. Soitinki näyttää joltain lasten lelulta. Joskus akateemiselle porukalle esiintyessä tuntee itsensä pelleksi joka osaa soittaa lelulla. Jos tulee kehuja niin neki koskee vain sitä miten nopeesti sormet liikkuu... 5-rivisellä on vielä hyvä asema näihin vähärivisiin verrattuna.
Toisaalta ei 2-rivisen soittoon nyt vaaditakkaa kummoisia, rytmitajua lähinnä. Ja mitä vähemmän tietää musiikin teoriasta - sen parempi.

Eikös sitä kaksirivistäkin voi opiskella Sibiksessä? Kysymys on sitten mitä ja miten sillä soitetaan, että kelpaa sielläkin. Kansansoittimia koskevassa tv-sarjassa nähtiin tästä esimerkkejä. Soittimena kaksirivinen haitari, tyylilajina moderni taidemusiikki?

Markolta kovasti "vähättelevä" kommentti omasta soittimestaan. Olikin hauska kuulla tuolla toisessa ketjussa olevia, Markon kaksrivis esityksiä. Ne olivat minun mielestäni hyvin tehtyjä ja toivat hyvät fiilarit.

Lainaus käyttäjältä: Marko - 22-01-2015, 13:56:44
Toisaalta ei 2-rivisen soittoon nyt vaaditakkaa kummoisia, rytmitajua lähinnä. Ja mitä vähemmän tietää musiikin teoriasta - sen parempi.

Mä olen kyllä itse kokenut, että ihan hyvin auttaa kun tuntee melodian soinnuttamisen alkeet. Soinnun mukaan valitsee palkeen suunnan ja sen perusteella sitten diskantissa asteikko vaihtaa paikkaa. Mutta sen kyllä sanon, että soittoa on vaikea ellei mahdoton miettiä tämän enempää teoreettisesti. Soitin on otettava käteen ja kokeiltava, ja sitten harjoiteltava ne liikkeet kunnes se menee.

Musikaalinen kansansoittaja toki varmaan hahmottaa nuo jutut luonnostaan, niinkuin korvakuulosoittajat muutenkin tekevät. Ettei sitä teoriaa tarvitse osata... mutta en mä kyllä ole kokenut että siitä haittaa olisi ollut. Kaksirivisen hankin aikoinaan ihan siitä mielenkiinnosta että miltä se tuntuu ja kuinka sen saa sujumaan.

Lainaus käyttäjältä: Marko - 22-01-2015, 13:56:44
2-rivismusiikkia pitää 5-rivisenki soittajat sellasena "hilipatitippaa" musiikkina. Soitinki näyttää joltain lasten lelulta. Joskus akateemiselle porukalle esiintyessä tuntee itsensä pelleksi joka osaa soittaa lelulla. Jos tulee kehuja niin neki koskee vain sitä miten nopeesti sormet liikkuu... 5-rivisellä on vielä hyvä asema näihin vähärivisiin verrattuna.
Toisaalta ei 2-rivisen soittoon nyt vaaditakkaa kummoisia, rytmitajua lähinnä. Ja mitä vähemmän tietää musiikin teoriasta - sen parempi.

Minä ainakin tykkään kuunnella myös vähärivisiä, vaikken itse osaakaan niitä soittaa.  Oma vaarini aloitti viululla ja kaksrivisellä, isälläni eka haitari oli kaksrivinen. Itsekin kokeilin hetken, mutta aika ei riittänyt opettelemiseen.  Hienoa musiikkia on myös vähärivisten soitto ;)

Lainaus käyttäjältä: pillimees - 22-01-2015, 09:23:30

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 20-01-2015, 20:14:28

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 20-01-2015, 19:42:50

Lainaus käyttäjältä: Marko - 20-01-2015, 12:44:15
En myöskään allekirjoita sitä että soittajan arvostus omaa soitinta kohtaan olisi mitenkään verrattavissa siihen mitä nimitystä soittimesta käyttää. Kyllähän kitaristitkin käyttävät kitaroistaan usen "keppi" tai "lankku" -nimitystä.

Samaa mieltä. Lempinimi kertoo läheisestä suhteesta omaan soittimeen, ei arvostuksen puutteesta.

Kyllä mä olen enemmänkin hahmottanut, lähinnä näiden keskustelujen pohjalta, että harmonikan arvostus on alhaalla koska tilaisuuksien järjestäjät/yleisö haluavat muunlaista musiikkia kuin mitä harmonikasta heille nousee mieleen.

Mutta sillä miten puhumme soittimestamme on merkitystä niille jotka eivät harmonikkaa niin hyvin tunne. Jos käytämme nimityksiä kurttu, vetopeli jne, annamme kuvan ettemme itsekään pidä soitinta kovin suuressa arvossa. Soitan itse harmonikalla kaikenlaista Bachista perinteiseen harmonikkamusiikkiin, enkä kyllä sanoisi että soitan Bachia haitarilla, kyseinen nimitys kun oli käytössä aikana jolloin harmonikkaa ja sillä soitettua musiikkia ei vielä arvostettu.

Aikoinaan eräs hyvin tunnettu ,sovittaja,hanuristi sanoi et pohjilla pitää olla pullo kossua muuten ei ole lavalle asiaa! Könönen,Vesterinen,Viljanen,aika tavalla "alan miehiä". Sieltä se haitarin ja haitaristin arvostus ja maine kumpuaa!

Nämä alan miehet ovat myös tehneet paljon vahinkoa harmonikan maineelle (en tarkoita yllä mainittuja soittajia), pitkään harmonikansoittajia pidettiin aina alkoholiin menevinä, onneksi näin ei kaikkien kohdalla ole ollut ja nykyään vielä vähemmän.

Se että yleisö ei kaipaisi harmonikkaa ei kyllä pidä paikkaansa, kaikki harmonikkakonsertit missä olen paikalla ollut ovat olleet väkeä täynnä ja tansseissa käyvät ihmiset sanovat ettei sellainen ole oikea tanssiorkesteri, missä ei ole harmonikkaa. Näin itse olen kuullut.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 22-01-2015, 18:07:52
Se että yleisö ei kaipaisi harmonikkaa ei kyllä pidä paikkaansa, kaikki harmonikkakonsertit missä olen paikalla ollut ovat olleet väkeä täynnä ja tansseissa käyvät ihmiset sanovat ettei sellainen ole oikea tanssiorkesteri, missä ei ole harmonikkaa. Näin itse olen kuullut.

Niin... mä muodostin mielikuvan muutaman ilmeisesti keikkoja soittavan kommenteista. Meinasin jo aikaisemmin arvella että se ei liene koko totuus. Riippuu kenties missä päin maata liikutaan ja millaisissa tilaisuuksissa.

Mä palaisin takaisin siihen miten mä tilanteen hahmotin jo alkuun. Otetaan vertaus... Pohjois-Ruotsissa puhuttu suomenkielen muoto, meänkieli, ei ole kuoleva kieli, kun sillä on kymmeniätuhansia puhujia. Kuitenkin kieli katoaa muutamassa kymmenessä vuodessa, koska nykyiset puhujat ovat enimmäkseen isovanhempia, joiden aikuiset lapset eivät puhu kieltä, eikä kieli siirry heidän lapsilleen.

Siis kun otsikkona on "tulevaisuus", niin ei ole ratkaisevaa kuinka yleistä tai suosittua jokin on, vaan onko sillä jatkuvuutta. Suurikaan yleisö ei takaa tulevaisuutta, jos se koostuu vanhemmasta väestä.   

Harmonikkakulttuuri on suomessa sen verran vahva, että tuskin pelkoa sen katoamisesta on. Ei tarvitse kuin käydä katsomassa harmonikkakouluja missä päin tahansa, niin siellä on nuoria soittajia ja lapsia vaikka kuinka paljon joten uusia soittajia on koko ajan "kasvamassa".

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 22-01-2015, 18:39:07
Harmonikkakulttuuri on suomessa sen verran vahva, että tuskin pelkoa sen katoamisesta on. Ei tarvitse kuin käydä katsomassa harmonikkakouluja missä päin tahansa, niin siellä on nuoria soittajia ja lapsia vaikka kuinka paljon joten uusia soittajia on koko ajan "kasvamassa".

No mistäs tässä sitten on jauhettu neljä sivua. Mähän en tunne tilannetta... luen vai mitä muut kirjoittavat täällä ja muilla foorumeilla ja yritän hahmottaa kokonaisuuden. Voin kyllä hyvin kuvitella molemmat tapaukset... yleisön joka ei halua haitaria ja yleisön joka vaatii haitarin. Noista opiskelijoiden määristä varmaan voisi sen sijaan olla ihan jotain numerotietoakin. Tiedän kyllä että jotkut nuoret soittavat harmonikkaa.

No, tämä näyttää semmoiselta asialta jossa käsitykset menevät ristiin eikä niistä voikaan muodostaa kokonaiskuvaa.

Ei ehkä kannata pelkästään lukea muiden kirjoituksia, kannattaa käydä harmonikkakonserteissa ja vaikka kuuntelemassa jonkun harmonikkakoulun esiintymistä niin huomaa nuoria harrastajia olevan ihan mukavasti.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 22-01-2015, 19:21:31
Ei ehkä kannata pelkästään lukea muiden kirjoituksia, kannattaa käydä harmonikkakonserteissa ja vaikka kuuntelemassa jonkun harmonikkakoulun esiintymistä niin huomaa nuoria harrastajia olevan ihan mukavasti.

Ei taida kuitenkaan kiinnostaa niin paljon. Nyt vain kun roikun täällä, niin yritin hahmottaa mitä täällä sanotaan. Itse en kyllä juurikaan törmää haitariin kuin kotonani. Haitari sopivassa määrin käytettynä muiden soitinten joukossa kuuluu mun ideaani millaista musiikin pitää olla. Pitkään yritin käyttää keyboardien ja syntikoiden haitarisoundeja, mutta lopulta hankin aidon. Kyllä jo nuorena kiinnosti, muttei ollut varaa hankkia kalliita soittimia.

Jaa... puolitoista kuukautta sitten Taraf de Haiduksin konsertissa näin kaksi haitaria. Ei haitarimusiikkia, mutta haitaria sopivasti käytettynä. Mutta muuten mä en nykyään paljoakaan käy kuuntelemassa mitään musiikkia, en edes jaksa kuunnella musiikkia levyiltä tai muulta kun harvoin. Enemmän vain sitten soittelen itse.

Lainaa
Siis kun otsikkona on "tulevaisuus", niin ei ole ratkaisevaa kuinka yleistä tai suosittua jokin on, vaan onko sillä jatkuvuutta. Suurikaan yleisö ei takaa tulevaisuutta, jos se koostuu vanhemmasta väestä.

Näin on. SHS:ssa en pahemmin nuoria nähnyt, paitsi esiintymässä. Jos kuvitellaan tilaisuus ilman vanhempia ihmisiä, niin paikka olisi käytännössä tyhjä..
Nuoria harrastajia toki on. Suurin osa on aloittanut varmaankin vanhempien soittoharrastuksen innoittamana. Mutta paljonko on niitä ihmisiä, jotka kiinnostuvat soittamisesta ilman että on täytynyt syntyä jo valmiiksi haitarien keskelle. Onko se kestävää kehitystä, jos soittoinnostuksen pitää "periytyä"? Kuulostaa kämäiseltä jos ei muuten saada soittajia..

Mulla alkoi kaikki tyhjästä, en tiedä edes suvusta ketään joka soittaisi mitään. Sattumanvaraisesti jotenkin päädyin netistä kuuntelemaan ulkomaalaista haitarimusiikkia ja pidin soittimen äänestä, siinä se. Jos en olisi netin kautta haitaria löytänyt, niin olisiko löytänyt ollenkaan? Isoissa kaupungeissa taitavat vain kerjäläiset soittaa, muuten haitaristit ovat omissa piireissään hifistelemässä silleen, ettei niihin "sattumalta" törmää...  :-\

Nyt, kun SHS on otettu esiin, niin siitäpä pieni kommentti. Liittyy tähän jatkuvuuteen. Harmonikkaristeilyn konseptia on muutettu siten, että siellä on nuorille mahdollisuus esiintyä. Itse olen kertonut SHS:lle miten mielestäni pitäisi järjestelmää korjata ja tämä on yksi muutoksista, joita esitin. Pääpointteina on ollut, että nuorille tarjotaan soittomahdollisuuksia siinä missä perus pappaporukoille (=keskimääräinen hanurikerho, ja kyllä, tykkään käyttää tuota sanaa). Harmonikkaleirejä järjestetään useassa eri paikassa Suomessa. Ikaalisissa ja Seilin saaressa nyt esimerkiksi - ne ovat nuorille suunnattuja.

Tällaisin miettein olin muutama vuosi sitten: http://www.vapaalehdykka.net/blog/2013/03/

Suuri syy miksi harmonikansoittajilta yleisö vähenee, on radio ja televisio. Niiden ohjelma- ja musiikkitarjonta on vuosi vuodelta kaventunut ja harmonikansoittoa niistä kuulee enää ani harvoin.
Nykyään mennään vain mahdollisimman suurten katsoja- ja kuuntelijalukujen perässä, eikä tehdä yhtä monipuolisia ja sivistäviä ohjelmia kuten ennen. Saattaapa olla niinkin, että osa nuorisosta ei ole koskaan edes kuullut harmonikansoittoa. Korkeintaan ulkomaisten huonojen katusoittajien soittoa,
joiden kappaleista ei saa mitään tolkkua. Soittajia ei ole joka kylässä eikä kaupunginosassa, että pääsisi näkemäänkään elävää harmonikansoittoa. Jos on, niin moni soittelee neljän seinän sisällä
tai kesämökillään. Harmonikkakonsertteja ja tansseja on harvassa paikasssa. Minä kyllä syytän
tiedoitusvälineitä, sillä niillä on suuri vastuu, mitä musiikkia tarjotaan ihmisten kuultavaksi. Kaikesta
huolimatta haitarinsoittoa harrastetaan yleisöltä piilossa kaiken aikaa. Onko loppujen lopuksi niin tärkeää kuinka paljon yleisöä ja soittajia on?  Pääasia, että harrastetaan.
Toivo 

Lainaus käyttäjältä: ftamt - 23-01-2015, 08:36:15
Suuri syy miksi harmonikansoittajilta yleisö vähenee, on radio ja televisio. Niiden ohjelma- ja musiikkitarjonta on vuosi vuodelta kaventunut ja harmonikansoittoa niistä kuulee enää ani harvoin.
Nykyään mennään vain mahdollisimman suurten katsoja- ja kuuntelijalukujen perässä, eikä tehdä yhtä monipuolisia ja sivistäviä ohjelmia kuten ennen.

Tästä olen aivan samaa mieltä. Radiolla ja TV:llä on valtava vaikutus siihen mitä musiikkia kuunnellaan. Nykyään julkaistaan paljon erilaista musiikkia ja sitä on helposti saatavilla, mutta suuri yleisö löytää vain sen mitä radio ja TV soittaa. Ja näissä hallitsee soittolistat, jotka tehdään ties millä kaupallisilla perusteilla.

Lainaa
Minä kyllä syytän
tiedoitusvälineitä, sillä niillä on suuri vastuu, mitä musiikkia tarjotaan ihmisten kuultavaksi. Kaikesta
huolimatta haitarinsoittoa harrastetaan yleisöltä piilossa kaiken aikaa. Onko loppujen lopuksi niin tärkeää kuinka paljon yleisöä ja soittajia on?  Pääasia, että harrastetaan.

En minä ole ottanut kantaa onko se tärkeää vai ei. Itselleni ei olekaan. Haitarin suosio voi myös pudotakin ja tulla taas uudestaan.

Onhan haitari aika kalliskin soitin verrattuna moniin muihin. Kitaroita ja viuluja saa alle satasella, millä pystyy perusteet aloittamaan. Pianoja on jokaisessa koulussa. Liian paljon näkee pieniä lapsia aloittamassa soittoa haitarilla joka vuotaa ku seula ja ilma ei piisaa, aiva ilkiää tekee katsella vierestä. Tosi on että nuorisomallin 5-rivisestä pitää maksaa se 1000 euroa jotta sillä kannattaa opiskelemaan lähteä, saati sitte esiintymään. Nuorison (15v) voimat ja käsien pituudet kyllä riittää opettelemaan muutaman satasen saksalaisillaki peleillä, mutta taitaa tuossa iässä olla muut mielessä :)
Tällä seudulla jatkuvasti kuulen 2-rivisporukkojen opettajilta että olisko kellää myidä halpaa kaksirivistä. Harmi kun ehtona kurssille osallistumiseen on aina se että pitää olla oma soitin. Paikallisen liikkeen uusi 2-rivinen kustantaa reilusti yli tonnin. Eikä käytettyjäkään oikealla virityksellä ole kuin harvoin.

Lainaus käyttäjältä: Marko - 23-01-2015, 11:08:35
Onhan haitari aika kalliskin soitin verrattuna moniin muihin. Kitaroita ja viuluja saa alle satasella, millä pystyy perusteet aloittamaan.

Tällä on varmasti paljon vaikutusta. Itse olisin varmaan opiskeluaikoina hankkinut haitarin, jos ne olisivat olleet selvästi halvempia. Hintaero on mielestäni vain kasvanut noista ajoista. Halvat kitarat ja viulut tulevat Kiinasta ja muista kaukoidän maista. Osa niistä ainakin on ihan kelvollisia soittimia, paljon lienee kiinni länsimaisen ostajayrityksen vaatimuksista ja laadunvalvonnasta.

Haitari on tietysti mutkikas peli halpamaissakin tehtynä. Asetetaanko aloitussoittimelle sitten liian kovat vaatimukset. Kynnys lähteä hankkimaan lapselle kallista soitinta on tosiaan iso, ja voi johtaa siihen mitä tässä ketjussa jo arveltiin, että vain haitarisuvun lapset alkavat soittaa haitaria. Olisiko tilanne toinen jos olisi pienehköjä mutta kunnollisia, äänialaltaan ja bassopuoleltaan rajallisia 1- tai 2-äk aloitussoittimia saatavissa edullisesti. Ja tuo aloitussoitin pitää ymmärtää siinä mielessä että satasen kitarat ja viulut ovat oikeastaan kokeilusoittimia, niillä pääsee alkuun sen verran että näkee kiinnostaako. Pitemmän päälle hankitaan parempi.

Mulle itsellähän kokeiluhaitarina toimi venäläinen kaksirivinen, maksoi juuri satasen luokkaa. Mutta lapsille niitä ei voi suositella, ainakaan normaalikokoista karmoskaa, vaikka tuolla sivupalkissakin näkee niitä välillä myytävän lasten haitareina.   

Ainakin pianohaitareita saa halvalla nettihuutokaupoista, muitakin kuin venäläisiä. Lisäksi pianokoskettimet on kaikille tutut, joten kynnys varmaan aika matala varsinkin jos on soittanut pianoa.

Suurin osa maailman hanureista on pianoversioita, joten miksikäs se huonompi vaihtoehto olisi. Ebayn huutokaupasta http://www.ebay.co.uk/sch/i.html?_from=R40&_trksid=p2050601.m570.l1313.TR0.TRC0.H0.Xpiano+accordion&_nkw=piano+accordion&_sacat=0 (http://www.ebay.co.uk/sch/i.html?_from=R40&_trksid=p2050601.m570.l1313.TR0.TRC0.H0.Xpiano+accordion&_nkw=piano+accordion&_sacat=0) löytyy paljon erilaisia pianohaitareita, myös noita melodeoneja... Tosin postikulut Suomeen on monissa törkeät, mutta on poikkeuksiakin.

Suomessa toki on pakkomiele näppäinversioihin ja niillä onkin hyvä rahastaa, mukamas se "oikea" haitari. Sitten pitää tietty olla mieluiten yli kymppitonnin soitin että on cool esiintyä. Mun mielestä hienostelussa ei ole järkeä, taidot merkkaavat.  8)

Lainaus käyttäjältä: kultakala - 23-01-2015, 12:27:25
Ainakin pianohaitareita saa halvalla nettihuutokaupoista, muitakin kuin venäläisiä. Lisäksi pianokoskettimet on kaikille tutut, joten kynnys varmaan aika matala varsinkin jos on soittanut pianoa. Suurin osa maailman hanureista on pianoversioita, joten miksikäs se huonompi vaihtoehto olisi. Itsellä ei ole kuitenkaan semmoista, koska en varmaan tässä vaiheessa jaksa ruveta opettelemaan uutta systeemiä.  :D

Käytetyn hankkiminen voi kylmiltään sekin olla aikamoinen kynnys. Pitäisi käydä kokeilemassa, jos osaisi, soittimet ovat ympäri maata, ei ole helppoa eikä halpaakaan enää.

Venäläisistä... toisin kuin useimmat muut, en pidä niitä lähtökohtaisesti huonoina soittimina, itselläni on useita venäläisiä kaksirivisiä aivan kelvollisessa soittokunnossa. Liikkeellä on kyllä soittokelvottomiakin, käytetyt soittimet on aina yksilöitä. Mutta venäläinen kaksirivinen ei ole ihan kevyt ja palje voi olla raskas liikuteltava, ellei sitten ole kysymys varsinaisesta lastenmallista jotka ovat paljon pienempiä. Systeemi sen sijaan on todella yksinkertainen oppia.

5 vuotta sitten kun pääsin koittamaan haitaria ja innostuin siitä. Kiersin kaikki alueen kirpputorit läpi ajatellen että kyllä niitä halpoja ny pitäis olla millä pääsis koittamaan. Ei yhtäkään tullut vastaan. Sitten menin paikalliseen musiikkiliikkeesees ja muistan vielä sen kun laitoin itselleni 150e hintakaton soittimelle. En silloin siis katsellut mitään hintoja netistä joten minulla ei ollut mitään käsitystä niiden hinnoista. Vähän aikaisemmin olin ostanut uuden kitaran hintaan 99e. Silloin liikkeessä tuli karu totuus vastaan kun myyjä kantoi repaleisen pienen 5-rivisen ja pyysi siitä 350 euroa. Olin hetken että mitä helv****ä. Pyörittelin sitä käsissäni ja myyjä antoi soittonäytteen ja vakuutteli että ei mistään halvemmalla saa. Ostin sen lopulta ja myöhemmin ymmärsin että haitarien hinnat on oikeasti korkeat, mutta lähellä oli ettei omakin innostus kaatunut siihen.

Erittäin hyvä pointti tämä hintataso. Jos on saanut hankittua itselleen pelin ja on sitä vaikka vaihtamassa parempaan vikojen takia, niin vähän toppuuttelen asiaa. Jos runko on hyvä, tykkää soundeista yms, niin korjaus tulee usein halvemmaksi kuin uuden hankkiminen tai uuden käytetyn hakkiminen - jopa silloin, kun tehdään iso remontti.

Aloittelevien osalta kannattaa kysyä myös vuokrasoittimia. Vuokraharmonikkoja on ollut Suomessa varmaan jo 100 vuotta ja on yhä. Liikkeistä vaan kysymään. Toinen juttu on sitten tuo soittimen osto osamaksulla. Se ei vähennä soittimen hintaa, mutta voi mahdollistaa hieman kalliimman soittimen hankinnan jos vaan oma budjetti sen kestää. Ei kaikkea tarvitse aina itse omistaa heti alkuun 100 % omistussuhteella.

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 23-01-2015, 13:34:21
Aloittelevien osalta kannattaa kysyä myös vuokrasoittimia. Vuokraharmonikkoja on ollut Suomessa varmaan jo 100 vuotta ja on yhä. Liikkeistä vaan kysymään. Toinen juttu on sitten tuo soittimen osto osamaksulla. Se ei vähennä soittimen hintaa, mutta voi mahdollistaa hieman kalliimman soittimen hankinnan jos vaan oma budjetti sen kestää. Ei kaikkea tarvitse aina itse omistaa heti alkuun 100 % omistussuhteella.

Vuokraus ja osamaksu sopii niille, joilla on vakaa aikomus haitarinsoittoon muttei kerralla varaa sijoittaa siihen. Ne jotka ovat kokeilumielessä liikkellä hankkivat niitä enintään parin sadan soittimia, mikä sitten jo entisestään karsii mm. haitarin pois mahdollisten joukosta.

Sinänsä on jännää, että joskus aikoinaan kaksirivinen haitari oli tyypillinen aloitussoitin, ainakin Pohjois-Ruotsissa. Niitä tilattiin postimyynnistä, siinä määrin että ainakin jonkun mielestä näillä duuripeleillä oli oleellinen vaikutus siihen että musiikki vaihtui suomalaisperäisestä mollista duurivoittoiseksi.

Lainaus käyttäjältä: kultakala - 23-01-2015, 12:27:25
Ainakin pianohaitareita saa halvalla nettihuutokaupoista, muitakin kuin venäläisiä. Lisäksi pianokoskettimet on kaikille tutut, joten kynnys varmaan aika matala varsinkin jos on soittanut pianoa.

Suurin osa maailman hanureista on pianoversioita, joten miksikäs se huonompi vaihtoehto olisi. Ebayn huutokaupasta http://www.ebay.co.uk/sch/i.html?_from=R40&_trksid=p2050601.m570.l1313.TR0.TRC0.H0.Xpiano+accordion&_nkw=piano+accordion&_sacat=0 (http://www.ebay.co.uk/sch/i.html?_from=R40&_trksid=p2050601.m570.l1313.TR0.TRC0.H0.Xpiano+accordion&_nkw=piano+accordion&_sacat=0) löytyy paljon erilaisia pianohaitareita, myös noita melodeoneja... Tosin postikulut Suomeen on monissa törkeät, mutta on poikkeuksiakin.

Suomessa toki on pakkomiele näppäinversioihin ja niillä onkin hyvä rahastaa, mukamas se "oikea" haitari. Sitten pitää tietty olla mieluiten yli kymppitonnin soitin että on cool esiintyä. Mun mielestä hienostelussa ei ole järkeä, taidot merkkaavat.  8)

Nuo ulkomaisissa nettihuutokaupoissa myytävät pienet pianoharmonikat eivät monestikaan laadullisesti ole kummoisiakaan joten en tiedä olisiko sellainen soitin kovin hyvä aloitussoittimeksi. Mielestäni se ensimmäinen soitinkin saisi olla melko laadukas jotta koko harmonikasta ei tule aloittelevalle soittajalle väärää mielikuvaa. Noissa lasten pianoharmonikoissa ääniala on myös vielä suppeampi kuin vastaavissa näppäinharmonikoissa, koon ollessa kuitenkin sama, joten tämäkään ei ole positiivinen seikka. Mielestäni jos on alkamassa harmonikansoittoa täysin ilman aiempaa kokemusta esim. pianosta, on näppäinharmonikka parempi valinta. Se että maailmalla on enemmän pianoharmonikan soittajia ei tarkoita järjestelmän paremmuutta. Itse aikoinaan pianoharmonikasta näppäinharmonikkaan siirtyneenä harmittelen vain sitä etten siirtynyt jo aiemmin. Hyviä aloitussoittimia olisivat kolmiriviset 1- ja 2-ääniset joita toki onkin olemassa. Kolmea riviä enempää kuin ei aloittaessa tarvitse ja kun opettelee ensin kolmella rivillä tekniikan, on myöhemmin siirtyminen viisiriviseen toki helppoa.

Siinä vaiheessa ku lapsi alkaa harrastamaan jotain ja listalla on vaihtoehtoja (täälä suunnalla yleisimpiä mitä tulee mieleen):
liikunnasta esim: taitoluistelu, jääkiekko, jalkapallo, paini
soittamisesta: piano, viulu, kitarat, rummut, haitarit, laulu
Niin kyllä haitari ja rummut on näistä harrastuksista ne mitkä syö aloituskustannuksia että edes pääsee aloittamaan. Vuokraus on hyvä, mutta ei se silti ratkaise tätä ongelmaa. Kyllähän jääkiekkoon ja jalkapalloonkin saa tonneja uppoamaan mutta alkuun pääsee pelkillä luistimilla ja jalkapallolla.


Laadukkaita lasten 3-rivisiä esim. Lasse Pihlajamaa ei kyllä varmasti saa alle tonnilla. Ja jos saa niin ei kyllä lähimmästä liikkeestä. Haitarin hankintaa kuitenkin vielä puoltaa että se pitää aika hyvin hintansa. Lasten mallit ainakin ovat hyvissä hinnoissa.


Aapeli Hautanen muisteli että ensimmäinen soitin oli 1-rivinen koska ei ollut rahaa 2-riviseen. Nykyään on hassua että 1-rivisiä ei ole juurikaan myynnissä ja tämän päivän kursseille hyväksyttävästä 2-rivisestä saa tosiaan maksaa enemmän kuin 4-äänikertaisesta 5-rivisestä. Jos kiinalaiset tekisivät lapsille sopivassa koossa 3- tai 5-rivisiä suomalaisella järjestelmällä ja suhteellisen tiiviinä alle 300 euron hintaan niin uskoisin niille olevan menekkiä. Ja ihan sama 2-rivisessäkin. Jos ne olisivat muovirunkoisia ja palkeet pahvia, joku 1-äänikertainen kielisarja ja isoissa erissä niin ei tuo voi tulla kalliiksi. 60eurolla saa puusta tehdyn mandoliinin ja väittäisin siihen kuluvan enemmän aikaa kun hyvin suunniteltuun halpaan haitariin. Mutta miten kävisi haitarin arvostuksen? Jaa'a.

Suomeen on yritetty tuoda halpoja pelejä kaukoidästä ihan tässä 10 vuoden sisäänkin. Koekappale oli ihan ok, ei siinä mitään, mutta kun tilausmäärät olisivat olleet aivan omaa luokkaansa. Olisi pitänyt kuulemma ostaa yksi kontillinen haitareita kerralla... Suomen markkinat eivät vain riitä tällaisen määrän tuontiin. Halvin tapa saada tänne haitari taitaa olla Thomann.

Mun mielestä on huomioitava, että Suomessa ostajakunta on pääosin vaatinut korkealuokkaisia harmonikkoja. Siksi niitä myös tarjotaan.

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 23-01-2015, 18:02:06
Suomeen on yritetty tuoda halpoja pelejä kaukoidästä ihan tässä 10 vuoden sisäänkin. Koekappale oli ihan ok, ei siinä mitään, mutta kun tilausmäärät olisivat olleet aivan omaa luokkaansa. Olisi pitänyt kuulemma ostaa yksi kontillinen haitareita kerralla... Suomen markkinat eivät vain riitä tällaisen määrän tuontiin. Halvin tapa saada tänne haitari taitaa olla Thomann.

Mun mielestä on huomioitava, että Suomessa ostajakunta on pääosin vaatinut korkealuokkaisia harmonikkoja. Siksi niitä myös tarjotaan.

Tää onkin nyt ilmeisen uusi ajatus, että haitarille voisi saada uusia soittajia, jos olisi niin halpoja pelejä olemassa että voisi kokeilla pienellä riskillä. Esim. puhaltimissa on ollut tuonsuuntaista kehitystä, saksofoneja ja klarinetteja alkaa saada sopivaan aloitushintaan.

Mutta ei näytä kovin lupaavalta kun katsoo aliexpressin tarjontaa http://www.aliexpress.com/wholesale?catId=0&initiative_id=SB_20150123082324&SearchText=musical+instruments+accordion

Siellä on parinkympin leluhaitaria ja sitten soittimen näköiset ovat jo neljästäsadasta ylöspäin eivätkä vielä kovin kummoisia. Tuo paikka on yhden kappaleen ostajille. Varmaan suurina määrinä saisi edullisemmin mutta kuka haluaa ottaa riskin.

Tuossa vähän erilainen haku joka antaa vähän enemmän oikeita haitareita http://www.aliexpress.com/wholesale?catId=0&initiative_id=SB_20150123083036&SearchText=button+accordion

Mä olen testannut ilmeisesti just jotain kaukoidän pienempää pianohaitaria. En muista itse äänestä paljoa, olikohan huono valssiääni vaan? Ainakin se oli surkeasti tehty ja basson kielipenkki irtosi kolahduksen jälkeen. Bassonapit eivät kestäneet mitään kovaa käyttöä ja muutama jäi puoliksi sisään. Ankeat remmit jotain ihme polyesteria. Tuomio: yksi tähti viidestä, ei enää koskaan uudelleen!  :D
Tuohon verrattuna joku firotti tai weltmeister (en kylläkään ole testannut) taitaa olla luksusta.

Toisaalta tekee sillä lelulelullakin sentäs jotain  ;D https://www.youtube.com/watch?v=uMw7YplUbAM

Lainaus käyttäjältä: kultakala - 23-01-2015, 20:31:04
Mä olen testannut ilmeisesti just jotain kaukoidän pianohaitaria. En muista itse äänestä paljoa, olikohan huono valssiääni vaan? Ainakin se oli surkeasti tehty ja basson kielipenkki irtosi kolahduksen jälkeen. Bassonapit eivät kestäneet mitään kovaa käyttöä ja muutama jäi puoliksi sisään. Ankeat remmit jotain ihme polyesteria. Tuomio: yksi tähti viidestä  :D
Jotkut Weltmeisteritkin ovat kuulemma huonoja, mutta tuskin noin huonoja sentään.

Kiinassa tehdään nykyään ihan hyviä soittimia. Woodwindin Helin kertoi kun kerran kävin siellä liikkeessä, että kun hän teettää Kiinassa puhaltimia, niin nyt alkaa laatu olla jo todella hyvää. Se vaatii jatkuvaa yhteydenpitoa ja paikalla käyntiä. Muualtakin on se tietoa, että laatua saa kun teettäjä osaa vaatia. Mulla on Kiinassa tehtyjä sähkökitaroita, mandoliini ja tänään hain kaupasta sähköbasson. Laadussa ei ole mitään valittamista.

Tuli mieleen harrastajien määrä;  Harmonikkaliitolla lienee tilastoja, kuinka paljon on ollut pyrkijöitä vuosien saatossa hopeiseen ja kultaiseen harmonikkaan.  Jos tilastoja on, niistä saattaisi näkyä joku trendi vuodesta 1983 lähtien ;)

Lainaus käyttäjältä: kultakala - 23-01-2015, 20:31:04
Mä olen testannut ilmeisesti just jotain kaukoidän pienempää pianohaitaria. En muista itse äänestä paljoa, olikohan huono valssiääni vaan? Ainakin se oli surkeasti tehty ja basson kielipenkki irtosi kolahduksen jälkeen. Bassonapit eivät kestäneet mitään kovaa käyttöä ja muutama jäi puoliksi sisään. Ankeat remmit jotain ihme polyesteria. Tuomio: yksi tähti viidestä, ei enää koskaan uudelleen!  :D
Tuohon verrattuna joku firotti tai weltmeister (en kylläkään ole testannut) taitaa olla luksusta.

Toisaalta tekee sillä lelulelullakin sentäs jotain  ;D https://www.youtube.com/watch?v=uMw7YplUbAM

Tuossa sen näkee, et ei soitto ole haitarin hinnasta/koosta/merkistä riippuvainen, vaan siitä kuka on henkseleitten välissä!

Lainaus käyttäjältä: kultakala - 23-01-2015, 20:31:04
Toisaalta tekee sillä lelulelullakin sentäs jotain  ;D https://www.youtube.com/watch?v=uMw7YplUbAM

Miksi tuo videon haitari edes olisi lelulelu, sehän soi ihan hyvin, siinä on puolitoista oktaavia diskantissa ja bassojakin ilmeisesti alkuun tarpeeksi? Mulle kelpaisi tuommoinen, sillähän tekisi jo vaikka mitä ja kulkisi hyvin mukana. Voi että kun olisi ollut tuommoinen silloin lukioikäisenä. Miksi tuo olisi vähemmän soitin kuin melodika tai huuliharppu?

Nämä sitten on niitä Kiinan leluja, hinnat parikymppiä.
(http://i00.i.aliimg.com/wsphoto/v0/32249988408/Baby-puzzle-musical-instrument-toy-child-accordion-music-toy-for-gift-hot-sale-.jpg_220x220.jpg)

Tästä löytyy jo tuommoisia mitä Ryan Thomson tuossa videossa soittaa. Hinnat 140 - 200 dollaria.
http://www.aliexpress.com/wholesale?shipCountry=fi&shipCompanies=&SearchText=musical+instruments+accordion&exception=&minPrice=100&maxPrice=500&minQuantity=&maxQuantity=&isFreeShip=n&isFavorite=n&isRtl=n&isOnSale=n&isAtmOnline=n&isBigSale=n&similar_style=n&similar_style_id=&CatId=0&initiative_id=SB_20150123082324

Lainaus käyttäjältä: pillimees - 24-01-2015, 11:29:08

Lainaus käyttäjältä: kultakala - 23-01-2015, 20:31:04
Mä olen testannut ilmeisesti just jotain kaukoidän pienempää pianohaitaria. En muista itse äänestä paljoa, olikohan huono valssiääni vaan? Ainakin se oli surkeasti tehty ja basson kielipenkki irtosi kolahduksen jälkeen. Bassonapit eivät kestäneet mitään kovaa käyttöä ja muutama jäi puoliksi sisään. Ankeat remmit jotain ihme polyesteria. Tuomio: yksi tähti viidestä, ei enää koskaan uudelleen!  :D
Tuohon verrattuna joku firotti tai weltmeister (en kylläkään ole testannut) taitaa olla luksusta.

Toisaalta tekee sillä lelulelullakin sentäs jotain  ;D https://www.youtube.com/watch?v=uMw7YplUbAM

Tuossa sen näkee, et ei soitto ole haitarin hinnasta/koosta/merkistä riippuvainen, vaan siitä kuka on henkseleitten välissä!

En kyllä tuollaista soitinta kenellekkään soittimeksi suosittelisi, en aloitussoittimeksi enkä muutenkaan. Tuo ei anna harmonikasta kyllä laisinkaan oikeaa kuvaa, muovinen, halvanoloinen soitin ei varmaankaan lisäisi halua jatkaa soittoharrastusta. Kyllä se ensimmäinen, lapselle hankittava soitin saisi olla hyvälaatuinen jotta innostus ja kiinnostus soittamiseen jatkuisi. Enkä kyllä aikuiselle aloittelevalle soittajallekkaan huonoa soitinta hankkisi ensimmäiseksi soittimeksi.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 24-01-2015, 13:02:39

Lainaus käyttäjältä: pillimees - 24-01-2015, 11:29:08

Lainaus käyttäjältä: kultakala - 23-01-2015, 20:31:04
Toisaalta tekee sillä lelulelullakin sentäs jotain  ;D https://www.youtube.com/watch?v=uMw7YplUbAM

Tuossa sen näkee, et ei soitto ole haitarin hinnasta/koosta/merkistä riippuvainen, vaan siitä kuka on henkseleitten välissä!

En kyllä tuollaista soitinta kenellekkään soittimeksi suosittelisi, en aloitussoittimeksi enkä muutenkaan. Tuo ei anna harmonikasta kyllä laisinkaan oikeaa kuvaa, muovinen, halvanoloinen soitin ei varmaankaan lisäisi halua jatkaa soittoharrastusta. Kyllä se ensimmäinen, lapselle hankittava soitin saisi olla hyvälaatuinen jotta innostus ja kiinnostus soittamiseen jatkuisi. Enkä kyllä aikuiselle aloittelevalle soittajallekkaan huonoa soitinta hankkisi ensimmäiseksi soittimeksi.

Mistä tuosta Ryan Thomsonin pelistä näkee että se on muovinen ja halvanoloinen. Minun silmiin se näyttää samalta kuin halvemmat pianopelit muutenkin, ääniala ja bassojen määrä vain rajallinen? Vastaanlaisia on tuolla aliexpressissä noin 150 dollarilla.

(http://i01.i.aliimg.com/wsphoto/v0/1715248543/Child-accordion-8-bass-22-key-suspenders-birthday-gift-new-year-gift-musical-instrument-gift.jpg_220x220.jpg)

Nuo kahdenkympin kiinalaiset sitten jo näyttävätkin pelkiltä leluilta.

Huonoja soittimia en suosittele kenellekään. Olen itse aika tarkkaa siitä että soittotuntuman pitää olla kohdallaan.

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 24-01-2015, 13:10:17

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 24-01-2015, 13:02:39

Lainaus käyttäjältä: pillimees - 24-01-2015, 11:29:08

Lainaus käyttäjältä: kultakala - 23-01-2015, 20:31:04
Toisaalta tekee sillä lelulelullakin sentäs jotain  ;D https://www.youtube.com/watch?v=uMw7YplUbAM

Tuossa sen näkee, et ei soitto ole haitarin hinnasta/koosta/merkistä riippuvainen, vaan siitä kuka on henkseleitten välissä!

En kyllä tuollaista soitinta kenellekkään soittimeksi suosittelisi, en aloitussoittimeksi enkä muutenkaan. Tuo ei anna harmonikasta kyllä laisinkaan oikeaa kuvaa, muovinen, halvanoloinen soitin ei varmaankaan lisäisi halua jatkaa soittoharrastusta. Kyllä se ensimmäinen, lapselle hankittava soitin saisi olla hyvälaatuinen jotta innostus ja kiinnostus soittamiseen jatkuisi. Enkä kyllä aikuiselle aloittelevalle soittajallekkaan huonoa soitinta hankkisi ensimmäiseksi soittimeksi.

Mistä tuosta näkee että se on muovinen ja halvanoloinen. Minun silmiin se näyttää samalta kuin halvemmat pianopelit muutenkin, ääniala ja bassojen määrä vain rajallinen?

Nuo kahdenkympin kiinalaiset sitten jo näyttävätkin pelkiltä leluilta.

Huonoja soittimia en suosittele kenellekään. Olen itse aika tarkkaa siitä että soittotuntuman pitää olla kohdallaan.

No jos tuo ei näytä halvalta ja muovisenoloiselta niin mikä sitten? Samahan noissa halvoissa pianopeleissä mitä maailmalla näkee myytävän on vikana, laatu ei ole sitä tasoa että niistä olisi aloitussoittimeksi. Harmonikka on soitin jossa ei halvalla hyvää saa, tämän varmasti tietää moni soittaja ihan kokemuksestakin. Sitäpaitsi olen sitä mieltä että aloitussoittimeksi, kun puhutaan soittajasta joka aloittaa nollatasosta, varsinkin ilman kokemusta esim. pianosta, kannattaa valita jo aloitussoittimeksi näppäinharmonikka.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 24-01-2015, 13:17:48
No jos tuo ei näytä halvalta ja muovisenoloiselta niin mikä sitten? Samahan noissa halvoissa pianopeleissä mitä maailmalla näkee myytävän on vikana, laatu ei ole sitä tasoa että niistä olisi aloitussoittimeksi. Harmonikka on soitin jossa ei halvalla hyvää saa, tämän varmasti tietää moni soittaja ihan kokemuksestakin.

Mun ajatus oli että hintaa saisi alas karsimalla äänialaa ja bassojen määrää.

Puhallinpuolella halpoja soittimia on nykyään saatavilla. Ei ne ehkä kestä kuin neljä viisi vuotta (oma kokemus) mutta sopivat niille jotka haluavat kokeilla vaikkapa saksofonia sijoittamatta siihen tonnia heti alkuun. Saksofonikaan ei ole mekaanisesti mitenkään yksinkertainen tehdä. Samoin on saatavilla muovisia lasten klarinetteja jotka ehkä näyttävät lelulta mutta ovat täysin soitettavia. Harkitsin aikoinaan semmoisen hankkimista matkakäyttöön.   

Nuo halvat puhaltimetkin jakoivat aikoinaan m.netissä mielipiteet kahteen leiriin. Perinteiset puhaltajapiirit eivät hyväksyneet halpissoittimia missään tapauksessa. Mutta sitten oli melkoinen määrä kitaristeja ja muita soittajia, jotka hankkivat halpisfonin ja olivat tyytyväisiä päästyään kokeilemaan ja sitä kautta sisälle puhaltimien maailmaan.

Lainaa
Sitäpaitsi olen sitä mieltä että aloitussoittimeksi, kun puhutaan soittajasta joka aloittaa nollatasosta, varsinkin ilman kokemusta esim. pianosta, kannattaa valita jo aloitussoittimeksi näppäinharmonikka.

Tästä olen ihan samaa mieltä. Valitsinhan itsekin näppäinpelin haitariksi vaikka pianon koskettimisto oli tuttu ennestään.

Kyllähän noita äänialaltaan ja bassojen määrältään karsittuja soittimia on jo nyt myynnissä useammankin laatuvalmistajan toimesta, mutta koska laatu aina maksaa, niin eiväthän ne halpoja ole, mutta toisaalta ei mikään harrastus ole halpaa. Noiden laadukkaiden lastensoittimien hyvänä puolena on kuitenkin myös se, että niiden jälleenmyyntihintakin on hyvä joten kun soitinta vaihdetaan isompaan, saa soittimeen sijoitetuista rahoista aika hyvin vielä takaisin. Nuo edellä näytetyt halpikset taas ovat sellaisia että niistä eroon pääseminen voikin jo olla ongelma. Tänä päivänä saa edullisen aloitussoittimen jos puhutaan aikuisesta harrastajasta, ostamalla käytetyn laadukkaan soittimen, niitä on markkinoilla enemmän kuin koskaan ja hinnat ovat ainakin takavuosiin verrattuna laskeneet.

No hyvä, harmonikan tulevaisuus on turvattu, nuoria soittajia on tarpeeksi ja soittimien hinta ei ole esteenä harmonikan soiton aloittamiselle. Ja hyvä vain etteivät köyhät tai vääräoppiset soittimien kokeilijat tunge haitaria soittamaan.

Minäkin ostin aikoinaan huutonetistä haitarin lastenlasteni räplättäväksi.  Lelu oli ei sillä voi opettaa soittamaan.  Leikkikaluna menettelee ;)

Kuka pystyy määrittämään mikä on tarpeeksi, kun puhutaan nuorista harrastajista, mutta se että nuoria harmonikansoittajia ja harrastajia ei olisi, on täysin väärä kuvitelma. Enkä tajua miksi soittimien hinta olisi este harrastuksen aloittamiselle, maksaahan esim jääkiekonkin harrastaminen melkoisia summia vuosittain ja kuitenkin siihenkin löytyy rahaa. Ja kuten sanoin, käytettyjen soittimien hinta ei tänä päivänä ole mitenkään paha, ei ainakaan este harrastuksen aloittamiselle.

En itse epäile harmonikan tulevaisuuden olevan uhattuna. Ehkä henkilö, jonka ainoa kosketus harmonikkamaailmaan tulee tältä palstalta voi näin ajatella. Televisioon ja radioon harmonikkamusiikkia pitäisi saada enemmän, mutta yleisradiotahan ei ole enää vuosiin kiinnostanut se mitä yleisö haluaa. Onneksi suomessa on Järviradio jossa harmonikka soi päivittäin ja jossa soi muutenkin muutakin kuin listahitit. Suosittelen kuuntelemaan!

Lainaus käyttäjältä: olli - 24-01-2015, 13:45:43
Minäkin ostin aikoinaan huutonetistä haitarin lastenlasteni räplättäväksi.  Lelu oli ei sillä voi opettaa soittamaan.  Leikkikaluna menettelee ;)

Tuosta en tiedä. Tuo Thomsonin videolla soittama peli kuitenkin vaikuttaa semmoiselta, että mieluummin mä olisin lapsena ottanut sen, kuin sen melodikan minkä sain. Aika karmeita pelejä, soinnut epävireessä. Hirveä oli se käytetty postimyyntilandolakin johon sain myöhemmin manguttua rahat. Vanhemmat tukee niitä harrastuksia jotka niitä itseä kiinnostaa.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 24-01-2015, 13:47:33
Kuka pystyy määrittämään mikä on tarpeeksi, kun puhutaan nuorista harrastajista, mutta se että nuoria harmonikansoittajia ja harrastajia ei olisi, on täysin väärä kuvitelma. Enkä tajua miksi soittimien hinta olisi este harrastuksen aloittamiselle, maksaahan esim jääkiekonkin harrastaminen melkoisia summia vuosittain ja kuitenkin siihenkin löytyy rahaa. Ja kuten sanoin, käytettyjen soittimien hinta ei tänä päivänä ole mitenkään paha, ei ainakaan este harrastuksen aloittamiselle.

En itse epäile harmonikan tulevaisuuden olevan uhattuna. Ehkä henkilö, jonka ainoa kosketus harmonikkamaailmaan tulee tältä palstalta voi näin ajatella. Televisioon ja radioon harmonikkamusiikkia pitäisi saada enemmän, mutta yleisradiotahan ei ole enää vuosiin kiinnostanut se mitä yleisö haluaa. Onneksi suomessa on Järviradio jossa harmonikka soi päivittäin ja jossa soi muutenkin muutakin kuin listahitit. Suosittelen kuuntelemaan!

Juu, hyvä kirjoitus kaikin puolin , samaa mieltä! :) ja Järviradio on ok kanava.
Tuosta YLE :stä sen verran, että Facebookista löytyy mm. sivu "Sata-Häme Soi -harmonikkakilpailut takaisin televisioon" Sinne vaan juttua ja sitä kautta YLE: lle. Myös se adressi aiheesta on kuihtunut, Miksi?? Luulis kannattajia löytyvän?

Yle soittaa juuri sitä musiikkia mitä SUURIYLEISÖ kaipaa!! Jos sieltä tulis päivittäin pelkkää sirmakkaa niin epäilen et kuuntelioita olis aika niukasti! Haitarimusiikin kaipaajia on sen verran rajallinen määrä että joku järviradio riittää hyvin tyydyttämään tämän tarpeen!Ei senpuoleen ettenkö haitarimusiikista tykkäisi mut ei jatkuvalla syötöllä!

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 24-01-2015, 13:47:33
Enkä tajua miksi soittimien hinta olisi este harrastuksen aloittamiselle, maksaahan esim jääkiekonkin harrastaminen melkoisia summia vuosittain ja kuitenkin siihenkin löytyy rahaa. Ja kuten sanoin, käytettyjen soittimien hinta ei tänä päivänä ole mitenkään paha, ei ainakaan este harrastuksen aloittamiselle.

Tuossa jo toisessa postauksessa muistelin omia kokemuksiani. Koulussa opettajan avustamana pääsin vähän sisään pianonsoittoon. Kotiin ei pianoa hankittu, sain lopulta melodikan. Vanhemmat eivät ymmärtäneet kiinnostusta musiikkiin tai pitivät sitä ohimenevänä. Radiotekniikan ja elektroniikan harrastusta kyllä tuettiin. Soitonoppiminen alkoi todenteolla vasta yli parikymppisenä kun aloin itse tienata tarpeeksi.

Mun vähät kokemukset käytettyjen soitettavuudesta viittaisi siihen että hyvän pelin etsiminen käy työstä. Jos ajattelen omia vanhempiani, niin radiolaitteita käytiin kyllä katsomassa siellä sun täällä, tosin satojen kilometrien päähän ei niitäkään lähdetty katsomaan. Samaa ei olisi tehty soittimien takia.

No, tänä päivänä tuommoinen minunkaltaiseni tapaus hoituu jollain halvalla keyboardilla.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 24-01-2015, 13:47:33
Kuka pystyy määrittämään mikä on tarpeeksi, kun puhutaan nuorista harrastajista, mutta se että nuoria harmonikansoittajia ja harrastajia ei olisi, on täysin väärä kuvitelma. Enkä tajua miksi soittimien hinta olisi este harrastuksen aloittamiselle, maksaahan esim jääkiekonkin harrastaminen melkoisia summia vuosittain ja kuitenkin siihenkin löytyy rahaa. Ja kuten sanoin, käytettyjen soittimien hinta ei tänä päivänä ole mitenkään paha, ei ainakaan este harrastuksen aloittamiselle.

En itse epäile harmonikan tulevaisuuden olevan uhattuna. Ehkä henkilö, jonka ainoa kosketus harmonikkamaailmaan tulee tältä palstalta voi näin ajatella. Televisioon ja radioon harmonikkamusiikkia pitäisi saada enemmän, mutta yleisradiotahan ei ole enää vuosiin kiinnostanut se mitä yleisö haluaa. Onneksi suomessa on Järviradio jossa harmonikka soi päivittäin ja jossa soi muutenkin muutakin kuin listahitit. Suosittelen kuuntelemaan!

Kyllä nuoria haitarinsoiton harrastajia on, olen samaa mieltä ja en myöskään usko että tulevaisuus olisi uhattuna. Hinnoissa halusin vain painottaa sitä että tiedän tosielämästä tapauksia missä pelkästään rahan takia ei voi aloittaa haitarinsoittoa. Kyllä me jotka jo haitari omistetaan, tiedetään että halpojakin haitareita on olemassa, mutta silti sijoitus voi olla liikaa. Monet suomessakin elää aika tiukilla ja elämisen pakolliset kulut vain menee lasten harrastusten edelle. Aikaisemmassa viestissäni halusin vain verrata sitä kuinka epäreilua on niille lapsille jotka haluaisivat alottaa haitarin soitin, mutta rahan takia joutuu liikkeestä tulemaan jonku muun halvemman instrumentin kanssa kotia.


5-rivis kursseista en tiedä mutta tälläkin hetkellä yksi lapsi menisi heti kansalaisopistoon soittamaan 2-rivistä jos saisi GC vireisen soittimen. Vanhemmat ei halua sijoittaa uuteen yli 1000e soittimeen ja käytettyjä ei ole missään myynnissä.


Niin kyllä jääkiekkokin ja moni muukin harrastus maksaa ja siihen kannattaa panostaakin mutta se aloittaminen ja vanhemmille todistaminen siitä että harrastus oikeasti kiinnostaa.

Nää muoviset lelut mitä on nyt nähty ei kyllä ratkaise tätä ongelmaa, eihän tätä keskustelua muuten olisikaan.

Lainaus käyttäjältä: Marko - 24-01-2015, 15:29:58
Nää muoviset lelut mitä on nyt nähty ei kyllä ratkaise tätä ongelmaa, eihän tätä keskustelua muuten olisikaan.

Jännää tämän muovisten lelujen esille nostaminen, kun minä aloin pohtia halvan aloitussoittimen mahdollisuuksia. Lähtökohdan siihen sain tästä mitä itse kirjoitit:

Lainaa
Jos ne olisivat muovirunkoisia ja palkeet pahvia, joku 1-äänikertainen kielisarja ja isoissa erissä niin ei tuo voi tulla kalliiksi. 60eurolla saa puusta tehdyn mandoliinin ja väittäisin siihen kuluvan enemmän aikaa kun hyvin suunniteltuun halpaan haitariin. Mutta miten kävisi haitarin arvostuksen? Jaa'a.

Nykyistä halvemmat soittimet leimataan ilman muuta muovisiksi ja huonolaatuisiksi.

Muita soittimia on kuitenkin onnistuttu valmistamaan kauko-idässä kohtuulliseen hintaan riittävällä laadulla aloitussoittimiksi. Myös saksofoneja joissa on paljon aika tarkkaa mekaniikkaa.

Se että tätä ei ole tehty haitarien puolella johtunee siitä ettei sille näetä tarpeeksi kysyntää. Valmistajat voivat kyllä teettää haitareitaan Kiinassa ja ottaa niistä täyden hinnan. Haastajaa ei ole löytynyt. Thomann teettää puhaltimia Kiinassa, muttei haitareita. Varmasti tarkkailevat kysyntää ja sen mukaan valitsevat mihin panostavat.

Lainaus käyttäjältä: Marko - 24-01-2015, 15:29:58
Hinnoissa halusin vain painottaa sitä että tiedän tosielämästä tapauksia missä pelkästään rahan takia ei voi aloittaa haitarinsoittoa. Kyllä me jotka jo haitari omistetaan, tiedetään että halpojakin haitareita on olemassa, mutta silti sijoitus voi olla liikaa. Monet suomessakin elää aika tiukilla ja elämisen pakolliset kulut vain menee lasten harrastusten edelle. Aikaisemmassa viestissäni halusin vain verrata sitä kuinka epäreilua on niille lapsille jotka haluaisivat alottaa haitarin soitin, mutta rahan takia joutuu liikkeestä tulemaan jonku muun halvemman instrumentin kanssa kotia.

5-rivis kursseista en tiedä mutta tälläkin hetkellä yksi lapsi menisi heti kansalaisopistoon soittamaan 2-rivistä jos saisi GC vireisen soittimen. Vanhemmat ei halua sijoittaa uuteen yli 1000e soittimeen ja käytettyjä ei ole missään myynnissä.

Niin kyllä jääkiekkokin ja moni muukin harrastus maksaa ja siihen kannattaa panostaakin mutta se aloittaminen ja vanhemmille todistaminen siitä että harrastus oikeasti kiinnostaa.

Tätä minäkin pidän tärkeänä... myös yksittäisen soittohaluisen näkökulmaa, kun nuo omat kokemukset tulivat mieleen ja tajusin että niistä nämä minun näkemykseni kumpuavat.

Lainaus käyttäjältä: pillimees - 24-01-2015, 15:21:19
Yle soittaa juuri sitä musiikkia mitä SUURIYLEISÖ kaipaa!! Jos sieltä tulis päivittäin pelkkää sirmakkaa niin epäilen et kuuntelioita olis aika niukasti! Haitarimusiikin kaipaajia on sen verran rajallinen määrä että joku järviradio riittää hyvin tyydyttämään tämän tarpeen!Ei senpuoleen ettenkö haitarimusiikista tykkäisi mut ei jatkuvalla syötöllä!

Jos puhutaan harmonikkamusiikin tulevaisuudennäkymistä niin kyllä sitä näkyvyyttää nimenomaan kaivattaisiin.

Huomio kohtiin 2,3 ja 5!

"Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:
1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia;
2) tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä;
3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia;
4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;
5) tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille;
6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa;
7) välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa."

Aika yksipuolista on tarjonta musiikinkin saralla, etten sanois jatkuvalla syötöllä.  :(

Tuli sellainenkin mieleen, että varmaan on myös erilaisia harrastajia? Eivät kaikki välttämättä halua olla Kuppimonttu-virtuooseja tai Kaljanjanoja. Monille nimenomaan harrastus, ajankulua. En ainakaan itse ostaisi flyygeliä ensitöikseni, jos haluaisin iltojen ratoksi opetella jotain helppoja juttuja koskettimilla. Sitä varten voin ostaa halvan keyboardin. Kaverini osti kympin ukulelen, sanoi hankkivansa kitaran seuraavaksi jos ukelointi sujuu...  ;D

No panikoinnin aiheita löytyy muualtakin, esim. ala-asteen pakollinen nokkahuilunsoitto. Miten se kirkuva ihonvärinen muovinen härpäke vastaa aitoa baRokki-keppiä? Lapset saavat väärän ja traumaattisen kuvan koko huilusta.  ;D

Lainaus käyttäjältä: kultakala - 24-01-2015, 16:57:06
Tuli sellainenkin mieleen, että varmaan on myös erilaisia harrastajia? Eivät kaikki välttämättä halua olla Kuppimonttu-virtuooseja tai Kaljanjanoja. Monille nimenomaan harrastus, ajankulua. En ainakaan itse ostaisi flyygeliä tai edes halvinta pystypianoa, jos haluaisin iltojen ratoksi opetella jotain helppoja juttuja koskettimilla. Sitä varten voin ostaa alle satasella keyboardin ja liittää vaikka tietokoneeseen.

No nimenomaan... tästähän tämä koko näkemysero lähtee. Kun vielä tajuaa sen että alkupisteessä ei välttämättä ole hölkäsen pölähtävän tajua siitä kummalle tielle lopulta päätyy, vaiko jonnekin välimaille.

No, lopulta on aivan sama... Ostin eilen sähköbasson, halvan Kiinassa tehdyn. Kokeilin äsken soitella sitä, vaikken osaakaan, http://freygish.com/htoyryla/music/ratsumies-0115.mp3 (olikin ensin lipsahtanut miksauksessa epäsynkkaan, nyt on korjattu).

Lainaus käyttäjältä: kultakala - 24-01-2015, 16:57:06
No panikoinnin aiheita löytyy muualtakin, esim. ala-asteen pakollinen nokkahuilunsoitto. Miten se kirkuva ihonvärinen muovinen härpäke vastaa aitoa baRokki-keppiä? Lapset saavat väärän ja traumaattisen kuvan koko huilusta.  ;D

Aika paljon on varmaan siitäkin kysymys että puhaltimet vaativat aika hyvää kontrollia soittajalta, eikä nokkahuilu välttämättä ole edes helpoimmasta päästä. Tulee mieleen että nokkis päätyi koulusoittimeksi pelkästään halvan hinnan perusteella.

Lainaus käyttäjältä: pillimees - 24-01-2015, 15:21:19
Yle soittaa juuri sitä musiikkia mitä SUURIYLEISÖ kaipaa!! Jos sieltä tulis päivittäin pelkkää sirmakkaa niin epäilen et kuuntelioita olis aika niukasti! Haitarimusiikin kaipaajia on sen verran rajallinen määrä että joku järviradio riittää hyvin tyydyttämään tämän tarpeen!Ei senpuoleen ettenkö haitarimusiikista tykkäisi mut ei jatkuvalla syötöllä!

Tähän totean vain, että ei soita! Jos muistellaan vain kuinka paljon esim. kultaisen ja hopeisen harmonikan kilpailulla oli katselijoita, ei ohjelman lopettaminen televisossa ainakaa katsojien puutteeseen kaatunut. Yleisradio ei vain toteuta tehtäväänsä kaikenlaisen suomalaisen musiikin vaalimisesta, vaan on lähtenyt kaupallisten kanavien linjalle listahitteinensä. Ja kuitenkin olemme pakotettuja maksamaan yle-veroa! Kuten todettua onneksi on kanavia missä soitetaan muutakin musiikkia.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 24-01-2015, 17:28:19

Lainaus käyttäjältä: pillimees - 24-01-2015, 15:21:19

Tähän totean vain, että ei soita! Jos muistellaan vain kuinka paljon esim. kultaisen ja hopeisen harmonikan kilpailulla oli katselijoita, ei ohjelman lopettaminen televisossa ainakaa katsojien puutteeseen kaatunut. Yleisradio ei vain toteuta tehtäväänsä kaikenlaisen suomalaisen musiikin vaalimisesta, vaan on lähtenyt kaupallisten kanavien linjalle listahitteinensä. Ja kuitenkin olemme pakotettuja maksamaan yle-veroa! Kuten todettua onneksi on kanavia missä soitetaan muutakin musiikkia.

Saat Giulietti karman ;) Samaa mieltä.  Joskus kauan sitten Yle, varsinkin radion puolella alkoi matkimaan kaupallisia kanavia.  Radio Suomi soittolistoineen on sama kuin Nova, mutta ilman mainoksia (no onhan ylelläkin niitä omien ohjelmiensa "mainoksia").  TV2 alkoi kuulemma "nuorentamaan" ohjelmaprofiiliansa.  Olen kirjoitellut suoraan YLE:lle aika paljon ja antanut palautetta.  Eihän yhden ihmisen ääni pitkälle kanna ;)  Mutta aina kannattaa yrittää - jos yrittäjiä on riittävästi - voi jotain saada aikaankin ;D

Kiitos Ollille karmasta. Itse olen myös kirjoitellut tuonne yleisradion suuntaa useammankin kerran, jo 90-luvulla kun tuli radiouudistus ja moni ohjelma lopetettiin (mm. onnenmaa ja satumaa), mutta yksittäisen kuuntelijan äänellä ei ole mitään merkitystä heille. Samoin olen laittanut nimeni adressiin jolla harmonikkamusiikkia yritettiin saada takaisin radioon joskus kymmenkunta vuotta sitten. Yleisradiossa vaan on se tilanne, että koska rahoitus on kunnossa kiitos yle-veron, ei asiakkaita eli kuuntelijoita tarvitse palvella mitenkään. Eikä tämä nyt koske pelkkää harmonikkamusiikkia, suurin osa urheilustakin on maksukanavilla joten sitäkään ei näe ellei maksa vielä yle-veron päälle kanavapaketeista. Itse olenkin boikotoinut ylen radiokanavia jo monta vuotta ja kuunnellut järviradiota. Toivotaan että saisimme vielä joskus kultaisen ja hopeisen harmonikan (ja primus ikaalisen) takaisin televisioon!

Lainaus käyttäjältä: EP - 24-01-2015, 16:03:53

Lainaus käyttäjältä: pillimees - 24-01-2015, 15:21:19
Yle soittaa juuri sitä musiikkia mitä SUURIYLEISÖ kaipaa!! Jos sieltä tulis päivittäin pelkkää sirmakkaa niin epäilen et kuuntelioita olis aika niukasti! Haitarimusiikin kaipaajia on sen verran rajallinen määrä että joku järviradio riittää hyvin tyydyttämään tämän tarpeen!Ei senpuoleen ettenkö haitarimusiikista tykkäisi mut ei jatkuvalla syötöllä!

Jos puhutaan harmonikkamusiikin tulevaisuudennäkymistä niin kyllä sitä näkyvyyttää nimenomaan kaivattaisiin.

Huomio kohtiin 2,3 ja 5!

"Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:
1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia;
2) tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä;
3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia;
4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;
5) tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille;
6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa;
7) välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa."

Aika yksipuolista on tarjonta musiikinkin saralla, etten sanois jatkuvalla syötöllä.  :(

Oli se yks puolista tai mitä mut ei sille mitään voi jos jengiä enempi kiinostaa kuunella Jenni Vartiasta ja Suvi Teräsniskaa kun haitarin soittoa! Maailma muuttuu,sitä myöden musiikkimaku,olkoon haitarin soittajat mitä mieltä hyvänsä. Ainahan tässä muuttuvassa maailmassa joku tahtoo vähemmistöön jäädä. En paljon tuosta ylen tehtävälistasta ole kiinostunut..yks sama kunhan uutiset tulee! Musiikkia teen itse. Tv musiikkiohjelmista paras Voice Finland,se tosi hyvä!

Lainaus käyttäjältä: pillimees - 24-01-2015, 18:52:09

Lainaus käyttäjältä: EP - 24-01-2015, 16:03:53

Lainaus käyttäjältä: pillimees - 24-01-2015, 15:21:19
Yle soittaa juuri sitä musiikkia mitä SUURIYLEISÖ kaipaa!! Jos sieltä tulis päivittäin pelkkää sirmakkaa niin epäilen et kuuntelioita olis aika niukasti! Haitarimusiikin kaipaajia on sen verran rajallinen määrä että joku järviradio riittää hyvin tyydyttämään tämän tarpeen!Ei senpuoleen ettenkö haitarimusiikista tykkäisi mut ei jatkuvalla syötöllä!

Jos puhutaan harmonikkamusiikin tulevaisuudennäkymistä niin kyllä sitä näkyvyyttää nimenomaan kaivattaisiin.

Huomio kohtiin 2,3 ja 5!

"Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:
1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia;
2) tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä;
3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia;
4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;
5) tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille;
6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa;
7) välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa."

Aika yksipuolista on tarjonta musiikinkin saralla, etten sanois jatkuvalla syötöllä.  :(

Oli se yks puolista tai mitä mut ei sille mitään voi jos jengiä enempi kiinostaa kuunella Jenni Vartiasta ja Suvi Teräsniskaa kun haitarin soittoa! Maailma muuttuu,sitä myöden musiikkimaku,olkoon haitarin soittajat mitä mieltä hyvänsä. Ainahan tässä muuttuvassa maailmassa joku tahtoo vähemmistöön jäädä. En paljon tuosta ylen tehtävälistasta ole kiinostunut..yks sama kunhan uutiset tulee! Musiikkia teen itse. Tv musiikkiohjelmista paras Voice Finland,se tosi hyvä!

Kannattaisi olla kiinnostunut yleisradion tehtävälistasta, koska me veronmaksajat tuon toiminnan rahoitamme, joten pitäisi meillä olla myös oikeus vaatia jotakin rahojen vastineeksi. Yleisradion tehtävä ei ole palvella vain niitä jotka haluavat kuunnella nyky"musiikkia" vaan tasapuolisesti kaikkia. Niitä ihmisiä jotka haluavat kuulla harmonikkaa ja vanhoja kunnon laulajia Malmstenia, Virtaa jne on kuitenkin melkoinen määrä.

"Oli se yks puolista tai mitä mut ei sille mitään voi jos jengiä enempi kiinostaa kuunella Jenni Vartiasta ja Suvi Teräsniskaa kun haitarin soittoa! Maailma muuttuu,sitä myöden musiikkimaku,olkoon haitarin soittajat mitä mieltä hyvänsä. Ainahan tässä muuttuvassa maailmassa joku tahtoo vähemmistöön jäädä. En paljon tuosta ylen tehtävälistasta ole kiinostunut..yks sama kunhan uutiset tulee! Musiikkia teen itse. Tv musiikkiohjelmista paras Voice Finland,se tosi hyvä!"

Näinhän se toisaalta lienee; vartiaiset ja teräsniskat jyllää.  Se on tämä ylen "musiikkidiktaattori" joka yksin päättää ne soittolistat.  Niitä sitten soitellaan pitkin päivää.  Maakuntaradioiden tiskijukatkin on pakotettu soittamaan musiikkia tältä listalta.  Sattuu aika usein "kömmähdyksiä", kun musiikki ei sovi lainkaan juuri kuultuun "tietopirskaukseen" ;)

Vielä; kun YLE haluaa säästää, kuten kaikki nykyään - ihmettelen, että on lisätty porukkaa puhumaan tyhjänpäiväistä levyjen välissä.  Mm. maanantai-illan kolmituntinen: kaksi naisjuontajaa puhuu läpiä päähänsä ja soittavat muka hyvää musaa "Parasta aikaa" ???

Kyllä minä olen huolissani haitarikulttuurista jossain määrin. Ei niihin kultaisiin aikoihin ole paluuta, mutta kyllä nuoria soittajia ihan kohtalaisesti on oman kokemuksen mukaan ainakin meidän suunnalla. Noissa pelkissä harmonikkakonserteissa on kyllä tyhjiä tuolia ihan riittämiin, joten hyvä jos jossain on salit täynnä. Paikallisen kerhon puheenjohtaja kertoi, kuinka ovat yrittäneet kaikki temput, siis myös erilaista ohjelmaa Rantakoivu-osaston ulkopuolelta. On ollut jotain kuuluisia esiintyjiä soittamassa (kalliita), ei vaikutusta. Joku b-luokan iskelmätähti vetonaulana on vähän saanut jengiä liikkeelle, mutta kuuluuko nämä sitten haitarikonserttiin. No miksei, kun hienosti säestetään oikella haitarilla.

Jos katsotaan tämän hetken tanssittajien ykkösketjua, niin on vaikea löytää bändiä tai niiltä ohjelmistoa, missä se haitari tai haitarisaundi olisi se juttu, kuten oli vaikka Solistiyhtye Suomella tai alkuaikojen Yölinnulla ja jollain tapaa myös Korsu oli haitarijuttu, vaikka koskettimet Hautamäelläkin oli keikkoilla mukana ja ne rautalankaviritykset. Ainakin viimeiset 20-vuotta on menty tanssilistojen ykköseksi ja tanssijoiden suosioon levyillä ja levytyksillä, joissa haitari ei ole ollut edes samalla viikolla studiossa. Ei nämä Kulmala, Ruuska, Vainio ja kuppanit ole miettinneet levy-yhtiössä, että yksi raita pitää jättää haitarille. Kyllä siellä on tavoitteena ollut tehdä tavaraa joka käy kaupaksi levyosastolla, ravintoloissa ja lavoilla.

Tässä mielessä ei tanssigenren nykysuuntaus ei ainakaan edistä haitarikulttuuria. Kun lahdetään kansan "syviin" riveihin kyläjuhliin, latotansseihin, päivätansseihin, hirvipeijaisiin yms. alkaa haitarit soimaan ihan toiseen tahtiin. Latotansseissa on kaksi asiaa yli muiden, haitari sylissä ja pullo halkopinossa. Näissä tapahtumissa on myös mahdollisuus Markon mainitsemlle esiintyjille, joilla joku kohta jäänyt viimeistä treeniä vaille. Ei latista tunnelmaa! No päivätansseissa pitää kyllä vetää ohjeen mukaan, muuten tulee pitkä vartti settien välissä kahvijonossa.

Osa näköjään syyttää radiota haitarin dissaamiseta, kun Rantakoivut ei soittolistoille nouse. Onhan se jotenkin kornia, kun joku Olli Lihdholm huutaa iskelmäradion gaalassa kuinka iskelmädio on pelastanut Suomalaisen rock-musiikin. No melkoista humppaahan se Yön touhukin on ollut jo kauan, vaikka ei niilläkään haitaria ole bändissä, siinä mielessä kanava oikea. Mutta ei esim. iskelmäradiossa ole yhtään ajatusta uhrattu haitarille, vaikka nimi vähän toivoa antaa.

Kouvolassa aikanaan laitettiin pystyyn tapahtuma haitarin ympärille jonka nimeksi tuli Kouvolan komia. Hieno nimi kaupungissa jossa mahtavat perinteet tapahtumalle. Idean isä taisi olla tämä kosketinsoitin velho Esa Kotilainen. Tapahtuma oli 3-4 päiväinen ja arvaatte vamaan miten kansa suorastaan ryntäsi paikalle. Näin tosiaan kävi, mutta ei haitarin perässä, vaan vasta muutaman vuoden päästä kun lavalle marssitettiin Maija Vilkkumaa ja Antti Tuisku. No komiaahan se varmaan oli Maijan ja Antinkin vedellä komiassa. Nykyisin taitaa kaikkiin haitaritapahtumiin tuolla olla vapaa pääsy ja syy melko yksikertainen. Liput ei menisi kaupaksi, vaikka siellä soittaisi itse Esa Pakarinen. Tietysti tuo on esimerkillistä toimintaa Kouvolan kaupungilta, sehän nuo viulut tai haitarit ilmeisesti maksaa.

Voisiko olla niin, että haitarimusiikki on nykyään marginaalimusiikkia, mikä saa juuri sen verran näkyvyyttä ja soittoaikaa kun se ansaitsee? Pitäisi kaydä jollain viulupalstalla katsomassa, miten kovaa kritiikkiä radiot ja tv saa kyseisen genren dissaamisessa. HAITARILLA ON TULEVAISUUS, olen siitä varma. Yhtä varma olen siitä että se jossain muualla kun Rantakoivu-osastolla. Viljo kirjoitti kyllä mielestäni asiaa tuossa risteily-casessa. Nuoret lavalle ja soittamaan musiikkia jota oikeasti diggaavat, ei sitä mistä isä tai mummo tykkää. No tottakai mummolle Säkkijärvet vedetään, mutta myös sitä musaa mitä itse haluaa soittaa. Kaikki kunnia myös haitaripappaporukoille. Haitari kuitenkin on paljon muutakin kuin se perusvalssipoljento, joka noiden ryhmien ohjelmissa on hyvin edustettuna.

Puk

"Tähän totean vain, että ei soita! Jos muistellaan vain kuinka paljon esim. kultaisen ja hopeisen harmonikan kilpailulla oli katselijoita, ei ohjelman lopettaminen televisossa ainakaa katsojien puutteeseen kaatunut. Yleisradio ei vain toteuta tehtäväänsä kaikenlaisen suomalaisen musiikin vaalimisesta, vaan on lähtenyt kaupallisten kanavien linjalle listahitteinensä. Ja kuitenkin olemme pakotettuja maksamaan yle-veroa! Kuten todettua onneksi on kanavia missä soitetaan muutakin musiikkia."

Juu, kyllä katselijoita/ kuuntelijoita olisi riittänyt ko. ohjelmalle.
Mulla ei ole mitään vastaan muunlaistakaan musiikkia "Jenni Vartiaiset ja Suvi Teräsniskat" kuuntelen kyllä, samoin monen muun tyylin, rockin, jazzin ja klassisenkin.
Mutta perinteiselle musiikillekin pitäisi löytyä tilaa tasapuolisuuden nimissä.
Myös monen edellä mainitun esiintyjänkin musiikissa harmonikka soi ja usean ulkolaisen sarjan/ elokuvan tunnusmusiikissakin kun tarkkaan kuuntelee, ei siis mikään väheksytty soitin ollenkaan.
Totta, että haitariakin voi soittaa monella tavalla, perinteisesti tai hieman "uudemmallakin" tavalla.

Lainaus käyttäjältä: Pukari - 24-01-2015, 20:09:34
Voisiko olla niin, että haitarimusiikki on nykyään marginaalimusiikkia, mikä saa juuri sen verran näkyvyyttä ja soittoaikaa kun se ansaitsee? Pitäisi kaydä jollain viulupalstalla katsomassa, miten kovaa kritiikkiä radiot ja tv saa kyseisen genren dissaamisessa.

Viulumusiikki ei taida oikein olla genre. Vaikka viulu onkin vahvasti klassisen musiikin soitin, niin sitä voidaan käyttää ja käytetään monella tavalla myös kansanmusiikissa ja kevyessä musiikissa. Maailmanlaajuisesti en pitäisi haitarimusiikkiakaan genrenä, vaan haitarilla on tärkeä rooli monessa eri genressä.

Voi ollakin jollakin lailla ongelmallista tämä "haitarimusiikin" korostaminen. Mitä se tässä kotimaisessa kontekstissa on: tietynlaista vanhempaa tanssi- ja iskelmämusiikkia, jota soitetaan nimenomaan haitarilla? Ei välttämättä ole ihme jos se jostakin suunnasta katsoen näyttää aika kapealta sektorilta, jota on rajattu sekä genren että soitinvalikoiman suunnalta. Toki taas niistä jotka siihen ovat kasvaneet (ja itsekin jossain määrin olen) pitävät sitä suuressa arvossa.

No... tänä päivänä musiikin tarjonta on monipuolisempaa kuin koskaan, kaikenlaista musiikkia julkaistaan valtavasti. Toisaalta radion ja tv:n tarjonta kapenee. Ne jotka haluavat muuta hakevat musiikkinsa muualta, nettiradioista ja Spotifysta, esimerkiksi. Mutta kuinka kuulijat löytävät genren, josta voisivat pitää, jos sitä ei kuule radiossa eikä tv:ssä? Nettiin muodostuu uusia kanavia, jo nyt uutisetkin leviävät facebookissa postattujen linkkien kautta ja musiikkisuosituksia leviää Youtube-linkkeinä. Mutta eri genrejen kilpailu on kovempaa kuin koskaan.

Karmaa pukkaa :D Pukari, EP ja htoyryla :)  Ansiokkaita ja perusteltuja mielipiteitä kaikki tyynni.  Olivat pitkähköjä joten en ala lainaamaan.  Muutenkin tuo lainausten lainaus tökkii meikäläisellä.

Tuohon YLE keskusteluun voisin mainita, että minun kritiikkini kohdistuu yleiseen YLE:n ohjelmasysteemiin.  Säästöihin sun muihin...

Musiikkipuolella on onneksi muitakin kanavia: youtuubista löytyy minulle mieleistä musiikkia mielin määrin, silloin kun olen kotosalla.  Älyvehkeitä sun muita tabletteja en käytä.  Pitemmille automatkoille (joita nykyisin on harvemmin) voin ottaa noin 700 äänitteen joukosta sopivan satsin haitarimusiikkia matkalla kuunneltavaksi :D

Yleisradion toimintahan on lähes lainvastaista, koska nythän ohjelmisto on suunnattu 20-40 vuotiaille (näinhän ylestä on itsekin kerrottu), mutta onko tuo ikäluokka todella muka suurin ikäluokka suomessa tai se ikäryhmä joka eniten radiota kuuntelee? Uskallampa sanoa ettei ole. Tätä samaa ikäluokkaahan suurin osa kaupallisista radiokanavistakin palvelee. Niitä ihmisiä jotka kuuntelevat mielellään kun harmonikalla soitetaan Rantakoivun alla ja Metsäkukkia ja jotka haluaisivat kuulla kun Georg Malmsten tai Olavi Virta laulaa on suomessa melkoinen määrä, itsekin mielelläni näitä kuuntelen. Ja kuitenkin kuulun tuohon ikäluokkaan jota radio mukamas palvelee.

Taannoin kerättiin valtakunnallisesti adressi Yleisradioon, että siellä soitettaisiin myös harmonikkamusiikkia. Eipä ole kuulunut mitään. Pyyhkikö ne takapuoltaan niillä papereilla? Sama ilmiö, kun 1900-luvun alussa kerättiin adressi keisarille venäläistämistä vastaan. Ainoa vastaus taisi olla silloin: Emme ole vihaisia....
Toivo

Lainaus käyttäjältä: ftamt - 24-01-2015, 21:25:30
Taannoin kerättiin valtakunnallisesti adressi Yleisradioon, että siellä soitettaisiin myös harmonikkamusiikkia. Eipä ole kuulunut mitään. Pyyhkikö ne takapuoltaan niillä papereilla? Sama ilmiö, kun 1900-luvun alussa kerättiin adressi keisarille venäläistämistä vastaan. Ainoa vastaus taisi olla silloin: Emme ole vihaisia....
Toivo

Veikko Ahvenainen oli silloin erityksen aktiivinen.  Muistan hänen konserteissaan käydessäni, että nimiä kirjoitettiin listaan ;D

Mietin tässä noita argumentteja, että arvosoitin pitää arvonsa. Jos ostaa neljän tonnin haitarin, siitä voi saada hyvällä tuurilla kaksi tonnia takaisin jos se ei miellytä. Jos ostaa kahdensadan haitarin, siinä menettää enintään sen kaksi sataa. Näinkin tämän voi nähdä.

Siinäkin näen pientä ristiriitaa, että sanotaan toisaalta että hyvät soittimet pitävät arvonsa, ja toisaalta että hyviä käytettyjä saa nyt edullisesti.

Lainaus käyttäjältä: olli - 24-01-2015, 21:27:25

Lainaus käyttäjältä: ftamt - 24-01-2015, 21:25:30
Taannoin kerättiin valtakunnallisesti adressi Yleisradioon, että siellä soitettaisiin myös harmonikkamusiikkia. Eipä ole kuulunut mitään. Pyyhkikö ne takapuoltaan niillä papereilla? Sama ilmiö, kun 1900-luvun alussa kerättiin

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 25-01-2015, 01:22:31
Mietin tässä noita argumentteja, että arvosoitin pitää arvonsa. Jos ostaa neljän tonnin haitarin, siitä voi saada hyvällä tuurilla kaksi tonnia takaisin jos se ei miellytä. Jos ostaa kahdensadan haitarin, siinä menettää enintään sen kaksi sataa. Näinkin tämän voi nähdä.

Siinäkin näen pientä ristiriitaa, että sanotaan toisaalta että hyvät soittimet pitävät arvonsa, ja toisaalta että hyviä käytettyjä saa nyt edullisesti.

adressi keisarille venäläistämistä vastaan. Ainoa vastaus taisi olla silloin: Emme ole vihaisia....
Toivo

Veikko Ahvenainen oli silloin erityksen aktiivinen.  Muistan hänen konserteissaan käydessäni, että nimiä kirjoitettiin listaan ;D

Suomen harmonikkaliitto keräsi joskus kymmenisen vuotta sitten nimiä listaan harmonikkamusiikin saamiseksi yleisradioon ja Veikko Ahvenainen keräsi nimiä ylivoimaisesti eniten, moni laittoi nimensä ja väärensi vielä naapurinsakin nimen. Kyseinen lista toimitettiin harmonikkaliiton puheenjohtajan ja Veikko Ahvenaisen toimesta suomen yleisradioon ja asiasta keskusteltiin, yleisradio ei kuitenkaan asialle tehnyt mitään. Ei tietenkään koska heitä eivät yleisön pyynnöt kiinnosta, miksi kiinnostaisikaan kun rahoitus on turvattu. Onneksi tällä hetkellä on muitakin kanavia josta voimme kuunnella paitsi harmonikkamusiikkia myös vanhaa iskelmämusiikkia, en toista enää kanavaa, olen sen täällä useamman kerran maininnut.

Kyllä tilanne edelleen on se, että laatusoitin pitää hintansa hyvin, ei niistä joudu pilkkahintaan luopumaan. Toisaalta, kun ostaa laadukkaan soittimen, miksi tuosta edes kannattaisi luopua, ennemmin kannattaa ostaa toinenkin soitin jos kaipaa vaihtelua, näin olen itsekin tehnyt. En myy nykyistä Giulietti Traviataani pois, soitin on muutaman vuoden vanha ja siinä on kaikki ne ominaisuudet mitä soittimelta haluan. Olen ostanut toiseksi soittimeksi Bugarin cassotton joten tarvittaessa saa vaihtelua. Mutta esim. keskihintaisia ja melko laadukkaita soittimia saa tällä hetkellä melko edullisesti koska soittimia on markkinoilla melkoisesti. Yksi syy tähän on se, että soittimet kestävät "ikuisesti" kun niistä pitää huolta ja muistaa myös huollon merkityksen. Harmonikka on yksi kestävimmistä soittimista hyvin pidettynä. Edelleen olen sitä mieltä että laatusoitin on parempi sijoitus kuin halpa ja huonolaatuinen. Olen monta harmonikkaa omistanut ja myynyt, aina olen noista laatusoittimista saanut omani pois, koskaan en ole joutunut myymään pois alle sen hinnan mitä olen itse maksanut. Viime vuonna myin kaksi soitinta, toisesta sain saman minkä olin maksanut, toisesta enemmän.

4-äänikertaisen harmonikan viritys maksaa varmaan muutaman satasen, mikä tietysti jossain 5000e haitarissa on ok. Vähä sama kuin auton huolto, joten kaikki on suhteellista. Viritys pitäisi tehdä harrastussoittimellakin noin 5 vuoden välein. Vein aikoinaan tietämättömänä yhden muutaman satasen haitarin paikalliseen korjaamoon viritykseen ja jotain pikkuhuoltoakin se tarvitsi. Tultiin myyjän kanssa siihen lopputulokseen että haitariin jo menneellä rahalla ja huollon hinta päälle, saisi hyllystä jo uuden. Sen jälkeen olen opetellu huoltamaan ja korjaamaan soittimeni itse.

Mutta tosi on kyllä se että paljon haitareita on tarjolla ja ehkä sieltä ne helmet asiallisten myyjien ilmoituksilla omistajakin vaihtuu. Itse katsellut nyt noita traviaattoja. Perehtymättömänä ihmettelen kun uuden hinta on yli 6000 ja käytetty näyttäis olevan 2000. Ehkä niissä on jotain oleellista eroa, mutta ku en tiedä mitä, eikä mitään teknisiä esitteitä löydy. Tuolla hinnan putoamisella ei kyllä uutta kiinnosta ostaa, kun tuo leipäkin kerta tulee muualta kuin soittamisesta. Onneksi käytettyjä on tarjolla.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 25-01-2015, 01:36:25
Kyllä tilanne edelleen on se, että laatusoitin pitää hintansa hyvin, ei niistä joudu pilkkahintaan luopumaan. Toisaalta, kun ostaa laadukkaan soittimen, miksi tuosta edes kannattaisi luopua, ennemmin kannattaa ostaa toinenkin soitin jos kaipaa vaihtelua, näin olen itsekin tehnyt. En myy nykyistä Giulietti Traviataani pois, soitin on muutaman vuoden vanha ja siinä on kaikki ne ominaisuudet mitä soittimelta haluan. Olen ostanut toiseksi soittimeksi Bugarin cassotton joten tarvittaessa saa vaihtelua. Mutta esim. keskihintaisia ja melko laadukkaita soittimia saa tällä hetkellä melko edullisesti koska soittimia on markkinoilla melkoisesti. Yksi syy tähän on se, että soittimet kestävät "ikuisesti" kun niistä pitää huolta ja muistaa myös huollon merkityksen. Harmonikka on yksi kestävimmistä soittimista hyvin pidettynä. Edelleen olen sitä mieltä että laatusoitin on parempi sijoitus kuin halpa ja huonolaatuinen. Olen monta harmonikkaa omistanut ja myynyt, aina olen noista laatusoittimista saanut omani pois, koskaan en ole joutunut myymään pois alle sen hinnan mitä olen itse maksanut. Viime vuonna myin kaksi soitinta, toisesta sain saman minkä olin maksanut, toisesta enemmän.

Tajuan nykyään, että haitarinsoittajan pitäisi olla kauppamies, että pärjää. Itse en oikein ole. Silloin viisi vuotta sitten, kun tuli kova hinku hankkia viisirivinen, katselin käytettyjen tarjontaa sen verran mitä löysin, mutta ei näkynyt noita 3-äk alle 10kg pelejä ainakaan järkevän kokeilureissun päässä. Ostin sitten uuden, kun halu soittamaan oli kova. Tässä taannoin ajattelin panna sen myyntiin, mutta kun katselin mitä hintoja noista pyydetään, niin tuntui ettei kannata.

No miksikö myisi? Kun soittimen soundissa, lähinnä bassoissa, jokin ei miellytä, ja sen takia se jää vähälle soitolle. Muiden mielestä se soi hyvin, voi olla että mulla on erilaiset mieltymykset. Noissa pienemmissä peleissä mitä mulla on olen soundiin ihan tyytyväinen, myös basson osalta. Ei tämmöistä osannut silloin ajatella eikä huomata.

Kyllähän muissakin soittimissa arvo putoaa semmoisen 30% helposti. Se johtaa toki siihen että hyvä kauppamies hankkii tarkkaan valikoituja käytettyjä soittimia. Oma hommansa siinä on eikä se oikein käy kaikille. Sitten joutuu kärsimään nahoissaan. Ja ratkaisevaa on kuitenkin se hävitty summa euroina.

Kyllä mä täysin ymmärrän niitä jotka hankkii kahdellasataa Thomannin saksofonin eikä sitä tonnin Yamahaa. Molemmilla pääsee soiton alkuun, Thomannin peli sopii kokeilijalle ja Yamaha sille joka tietää olevansa tosissaan liikkeellä. Itse vierastan enemmän tuota netistä tilaamista, kun soitinta pitäisi päästä ostotilanteessa kokeilemaan ja kaupassa on helpompi hoitaa jos esimerkiksi säädöt eivät ole ihan kunnossa. Sitäkin on nähty kun olin tonnin poikkihuilua kokeilemassa kaupassa.   

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 25-01-2015, 10:31:30
Kun soittimen soundissa, lähinnä bassoissa, jokin ei miellytä, ja sen takia se jää vähälle soitolle. Muiden mielestä se soi hyvin, voi olla että mulla on erilaiset mieltymykset.

Vai voiko olla, että kun soitinta ei paljoa soita, niin sen soundi on kylmiltään jotenkin metallinen ja pehmenee siitä soiton myötä. Ymmärsin tässä taannoin käydystä keskustelusta, että kun haitarin rakenne ja materiaalit on sitä mitä ovat, niin tämmöistä ilmiötä ei ole.

Onko sitten niin että mun korva tottuu siihen?

Samanlaista en kuitenkaan noitten pienempien pelien kanssa huomaa, ne kuulostavat aina yhtä hyvältä.

Lainaus käyttäjältä: Marko - 25-01-2015, 07:30:46
4-äänikertaisen harmonikan viritys maksaa varmaan muutaman satasen, mikä tietysti jossain 5000e haitarissa on ok. Vähä sama kuin auton huolto, joten kaikki on suhteellista. Viritys pitäisi tehdä harrastussoittimellakin noin 5 vuoden välein. Vein aikoinaan tietämättömänä yhden muutaman satasen haitarin paikalliseen korjaamoon viritykseen ja jotain pikkuhuoltoakin se tarvitsi. Tultiin myyjän kanssa siihen lopputulokseen että haitariin jo menneellä rahalla ja huollon hinta päälle, saisi hyllystä jo uuden. Sen jälkeen olen opetellu huoltamaan ja korjaamaan soittimeni itse.

Mutta tosi on kyllä se että paljon haitareita on tarjolla ja ehkä sieltä ne helmet asiallisten myyjien ilmoituksilla omistajakin vaihtuu. Itse katsellut nyt noita traviaattoja. Perehtymättömänä ihmettelen kun uuden hinta on yli 6000 ja käytetty näyttäis olevan 2000. Ehkä niissä on jotain oleellista eroa, mutta ku en tiedä mitä, eikä mitään teknisiä esitteitä löydy. Tuolla hinnan putoamisella ei kyllä uutta kiinnosta ostaa, kun tuo leipäkin kerta tulee muualta kuin soittamisesta. Onneksi käytettyjä on tarjolla.

Nuo 2000€ myytävät Traviatat ovat jo melko vanhoja, 80-luvulta jonka takia hinta tietenkin on pudonnut, mutta mikäli soitin on ollut edes normaalilla pidolla, tuollainen soitin on vielä vähintäänkin mainio. Itselläni aikaisempi Traviata oli kolmekymmentävuotta vanha ennen kuin sen myin pois, silloinkin vain järjestelmän muuttumisen takia. Kaikki Traviatat ovat vähintään Tipo a manon kielillä, jotkut a manon kielillä, soittaessa noissa ei eroa kylläkään juuri huomaa, ovat sen verran laadukailla kielillä kaikki. Aivan vanhemmissa Traviatoissa on kolme koplaria diskantissa, muistaakseni 80-luvun puolivälissä niihin tuli tuo neljäs mukaan. Myöhempien aikojen soittimissa myös viritys on hieman muuttunut, vibratoa on hieman lisätty. Suosittelen soitinta kyllä vuosien kokemuksella!

Ompas täällä oltu ahkeria viikonlopun aikana! Muutaman kommentin haluan antaa myös tähän halpa-kallis-harmonikka -keskusteluun. Pohjaan nyt osan sanomisistani osittain kokemuksiini, osittain tutkimaani lähdeaineistoon.

Se, että täällä arvostetaan kalliita ja laadukkaita harmonikkoja juontaa paljon juurtaan markkinointiin ja pitkäaikaisiin laatumerkkien markkinoihin. Yksikään harmonikkoja Suomessa valmistanut ammattilainen ei ikinä tehnyt huonoa jälkeä - ainakaan oman mielensä mukaan (eli muutama poikkeus on). Laatu on ollut tae soittimen myynnille. Toisinaan näkee myös suomalaisille tyypillisen "vimpelinhimon" harmonikanmyynnissä: ihmiset ostivat usein sen Kouvolan Casotton sillä perusteella, että siinä oli rekisterinäppäimiä enemmän kuin Maestrossa. Mutta täällä ei valmistettu lastensoittimia. Sitten tuli 1950-luku, joka vaikutti Suomen harmonikkakulttuuriin monella tapaa. Tänne rantautui ensimmäinen halpojen harmonikkojen tuontiaalto. Samalla Oy Harmonikan ulkomaanmyynti kuoli (tehdas ei lähtenyt hintakilpailuun mukaan). Pienten ja halpojen pelien tuonnista voidaan kiittää mm. Lasse Pihlajamaata. Pohjoismaiden Sähkö oli niin ikään yksi näitä halpoja ja pieniä soittimia myyvä yritys.

Halpojen pelien hinnan suhde kalliisiin peleihin verrattuna on ollut huima! 1960 Oy Harmonikan Cassotto-malli oli halvimmillaan 194 000 markkaa ja Maestro oli 162 000 markkaa. Pentti Taskulan Carnival-malli oli tehtaan kallein soitin 165 000 markalla, muiden pienempien soittimien ollessa alle 60 000 markkaa. Vastaavasti italialaiset harmonikat olivat suurelti osin alle 100 000 markan hintaisia vain muutamien mallien ollessa selvästi omassa hintaluokassaan, jopa 175 000 markassa. Saksalaiset harmonikat olivat pieniä lasten harmonikkoja alle 40 000 markan hinnoillaan.

Toistan vielä kerran: Markkinat olivat valtavat 1950-1960-luvulla!

Harmonikkakouluja perustettiin ja kansalaisopistoissa harmonikka tuli osaksi toimintaa. Jossain vähän aikasemmin, jossain vähän myöhemmin. Tuli rautalankabuumia, mutta 1970-luvulla alkoi uusi soitinmyynnin buumi. Tähän rytäkkään ehti Ahvenainen ja Pihlajamaa perustaa omat yrityksensä. Sitten se tärkein 1980-luku. Se on Suomen harmonikanhistorian kulta-aikaa. 1930-luku on oma lukunsa, mutta se ei vedä vertaa millään mittarilla 1980-luvulle. 1980-luvulla harmonikalla oli ammattitason opetusta, vakiintuneita soitinkouluja, laaja (1950-luvulla alkanut) harrastajakunta. Soittimia myytiin mielettömiä määriä. Siis nykylukuihin verrattuna kymmenkertaisesti. 1930-luvulla näitä ei yksinkertaisesti ollut harrastajia lukuun ottamatta. Kappalemäärällisesti harmonikkoja tuli ennätysmäärä 1980-luvulla. 1930-luvun myyntiluvut eivät riitä lähellekään näitä lukuja.

Oma tulkintani on se, että se 1950-luvulla alkanut halpaharmonikkojen myynti loi markkinat 1980-luvulle. Ilman 1950-luvun halpaharmonikkoja ei yksinkertaisesti olisi syntynyt soittajia ostamaan niitä kalliita Traviatoja ja muita merkkipelejä. Mielestäni historia puhuu Hannun sanoman mukaan. Halvat soittimet eivät ole keneltäkään pois. Pääasia, että pääsevät soittamaan.

Omasta historiallisesta näkökulmastani pidän näitä halpahaitareita hyvänä juttuna. Ne eivät ole olleet harmonikkakulttuurilta ja sen elinvoimaisuudelta pois. Jos se on joltain pois, niin soittomukavuudesta tai vaikkapa merkkiharmonikan myyjältä. Saamme kuulla irvikuvia harmonikansoittajista (ei soittimista), joita kuulemme kesäisin kaupungilla - siis niistä surullisen kuuluisista maahanmuuttajamammoista, jotka soittavat haitarista yhtä ääntä, kun muuhun ei ole varaa tai taitoa. Halpojen harmonikkojen kääntöpuolella on myös ajattelu, että kun soitin on niin halpa, ei sitä kannata korjauttaa. Tämän takia kuulemme huonovireisiä harmonikkoja ja ties mitä ylimääräistä kolinaa ja näemme palkeissa jeesusteippikorjauksia... So what? Mitä sitten? Kyllä minä sen kestän, että on "sivuvaikutuksia". Se on siedettävä, jos haluaa antaa suurelle massalle mahdollisuuden soittaa. On väärin ottaa köyhältä kulttuurin luomisen mahdollisuus pois! On hyvä, että täällä soitetaan.
Ja sitä totta vie on Suomessa tehty. Täällä on soitettu, kukin omalla tasollaan. Täällä on uniikki harmonikkakulttuuri (esim. harmonikkaristeily), on puskasoittoja, on sitä ja on tätä. Kulttuuri on kutakuinkin elinvoimainen, mutta suurten ikäpolvien ikääntyessä on väistämättä edessä suuren volyymin loppuminen.

Näillä muutamilla mietteillä eteenpäin.

ps. 1980-luvun Traviatat (ja muutkin pelit) alkavat olla vahojen puolesta finitto. Vahojen keskimääräinen elinaika on noin 20 vuotta. Jos ostaa 2000 eurolla 1980-luvun soittimen, niin lisätkää siihen hyvät ihmiset yli 1000 euroa huoltokustannuksia päälle, jos haluatte hyvässä trimmissä olevan soittimen itsellenne.

[quote author=Viljo link=topic=1747.msg15155#msg15155 date=1422213979
ps. 1980-luvun Traviatat (ja muutkin pelit) alkavat olla vahojen puolesta finitto. Vahojen keskimääräinen elinaika on noin 20 vuotta. Jos ostaa 2000 eurolla 1980-luvun soittimen, niin lisätkää siihen hyvät ihmiset yli 1000 euroa huoltokustannuksia päälle, jos haluatte hyvässä trimmissä olevan soittimen itsellenne.
[/quote]

Ei välttämättä! Itselläni oli aiemmin Giulietin Traviata vuosimallia 1984 jonka myin pois viime vuoden alussa siis vuonna 2014, soitin oli siis kolmekymmentä vuotta vanha eikä vahoja oltu koskaan uusittu, eikä myöskään tarvetta tälle ollut. Tämä ei ollut oma mielipiteeni vaan asiantuntijan näkemys, huollatin toki soitinta säännöllisesti, eli viritys (kyseisessä soittimessa riitti jopa 5.vuoden välein) ja samalla tietenkin kovettuneita kielinahkoja vaihdettiin. Tuo vahojen kovettuminen on hyvin soitinkohtaista eikä voi sanoa että kaikki 80-luvun soittimet tarvitsisivat 1000€ huollon vaikka täällä niin väitetään. Paljon on kiinni miten soitinta on pidetty ja huollettu. Lukuisia harmonikkaja olen kokeillut ja välillä ihmetyttää se että ihmiset eivät tajua huollon merkitystä. Kun soitinta huollattaa säännöllisesti (kuten esim. autoa) soitin kestää lähes ikuisesti ja tulee halvemmaksi kuin teettää iso huolto soittimeen jota ei ole vuosiin huoltanut. Mutta en allekirjoita väitettä että 80-luvun soittimiin pitäisi lisätä tuollainen summa, riippuu soittimesta, kannattaa kokeilla ennen ostoa.

Joo, ei nuo kaikki 80-luvun pelit nyt mitään isoja huoltpja välttämättä tarvitse. Siinä Viljo on kyllä oikeassa että 80-luvun käytetyn pelin kun ostaa niin se iso huolto alkaa kuitenki jo koputtamaan oveen nopeemmin kuin uuden pelin.

Niin - vahojen keskimääräinen ikä on noin 20 vuotta. Siihen mahtuu paljon erilaisia harmonikkoja ja niiden kohtaloita. Joskus on tilanteita, että vahat ovat vanhanakin ihan ok, mutta kielet ovat niin likaiset ja venttiilit huonossa kunnossa, että kokonaishuolto on parempi tehdä vahat vaihtamalla. Joskus vahat ja muu kokonaisuus ovat niin hyvät, eikä mitään tarvitse tehdä. Soittimet pitääkin käsitellä yksilöinä ja vahojen kanssa pitää olla aina poikkeuksellisen tarkkana.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 25-01-2015, 22:47:22
Kun soitinta huollattaa säännöllisesti (kuten esim. autoa) soitin kestää lähes ikuisesti ja tulee halvemmaksi kuin teettää iso huolto soittimeen jota ei ole vuosiin huoltanut. Mutta en allekirjoita väitettä että 80-luvun soittimiin pitäisi lisätä tuollainen summa, riippuu soittimesta, kannattaa kokeilla ennen ostoa.

Yksittäisen harmonikan tulevaisuus tosiaankin on kiinni siitä huolletaanko sitä ja kuinka. Tässä oli kuitenkin pitkälti puhe siitä löytyykö uusia soittajia ja mistä. Tuo "riippuu soittimesta" tarkoittaa myös sitä että kokeneiden haitaripiirien ulkopuolelta tulevalle käytetyn ostaminen on hankalaa ja riskialtista. Ja taas kaupasta uutena ostamalla menettää tuhansia euroja jos soitin/soitto ei sitten kiinnostakaan. Tämä pitää köyhät ja kokeilijat poissa. Näen tässä että harmonikka rajautuu tietyn piirin soittimeksi näistä syistä, kun taas kielisoittimia, kosketinsoittimia ja puhaltimiakin pystyy kuka tahansa kokeilemaan ja aloittamaan.

Lavoilta ja levyiltä harmonikka ei tietenkään katoa, harmonikkapiirien jälkikasvusta syntyy sen verran ammattisoittajia.

Kyllähän pianokin on kallis soitin ja kuitenkin aika monelta sellainen kotoa löytyy joten en vieläkään ole sitä mieltä että harmonikka olisi jotenkin rajoittunut tietyn piirin soittimeksi. Yhtä hyvin voitaisiin ajatella että jääkiekko on vain tietyn piirin harrastus koska sekin maksaa melkoisesti, mutta kyllä siinäkin harrastajia on kaikista yhteiskuntaluokista. Ei tuo käytetyn kelvollisen soittimen etsintä mitään salapoliisin työtä ole, onnistuu kun tietää vähän mitä katsoa, itse olen omistanut useita soittimia ja kaikki ovat olleet käytettyjä, yhtään huonoa ei ole tielleni sattunut ja olen ostanut liikkeistä ja yksityisiltä joten siinäkään ei ole eroa. Tietenkin tietyistä liikkeistä ostaminen on turvallisempaa koska soittimet ovat ainakin läpikäytyjä ja jollain tapaa huollettuja. En kirjoita mistä olen monta hyvää soitinta ostanut ettei kukaan syytä mainostamisesta.

Sitä en toki kiistä etteikö vanhoissa soittimissa olisi jossain vaiheessa suuremmankin remontin tarve, tämä tietenkin johtuu paljolti siitä kuinka soitinta on pidetty aiemmin. Itse huollatan soittimiani säännöllisesti jolloin kerralla ei tule niin suuria kuluja (hieman sama kuin auton säännöllisessä huoltamisessa), muutenkin pidän soittimeni hyvässä kunnossa pyyhkimällä sormenjäljet pois soiton jälkeen, säilyttämällää soittimen oikein, siivoamalla pölyt myös sisäpuolelta sillon tällöin jne. Pikkuasioillakin on merkitystä.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 26-01-2015, 12:28:12
Kyllähän pianokin on kallis soitin ja kuitenkin aika monelta sellainen kotoa löytyy joten en vieläkään ole sitä mieltä että harmonikka olisi jotenkin rajoittunut tietyn piirin soittimeksi. Yhtä hyvin voitaisiin ajatella että jääkiekko on vain tietyn piirin harrastus koska sekin maksaa melkoisesti, mutta kyllä siinäkin harrastajia on kaikista yhteiskuntaluokista. Ei tuo käytetyn kelvollisen soittimen etsintä mitään salapoliisin työtä ole, onnistuu kun tietää vähän mitä katsoa, itse olen omistanut useita soittimia ja kaikki ovat olleet käytettyjä, yhtään huonoa ei ole tielleni sattunut ja olen ostanut liikkeistä ja yksityisiltä joten siinäkään ei ole eroa. Tietenkin tietyistä liikkeistä ostaminen on turvallisempaa koska soittimet ovat ainakin läpikäytyjä ja jollain tapaa huollettuja. En kirjoita mistä olen monta hyvää soitinta ostanut ettei kukaan syytä mainostamisesta.

Pianolla oli ennen semmoinen statushuonekalun arvo. Sellaiseen tarpeeseen kuin minulla oli kansakouluaikana (jolloin sain vain sen melodikan) saa nykyään parillasataa keyboardin joka ei vastaa oikeata pianoa mutta jolla saa tuntumaa musiikkiin. Ostin juuri semmoisen yhteen satunnaiseen tarpeeseen, kelpasi konservatoriossakin pianoa opiskelleelle satunnaiseen säestykseen kotioloissa.

Jääkiekko- tai muu urheiluharrastus ei ole tähän verrattavissa. Kysymys on aloituskustannuksesta kun on epävarmaa oppiiko ja kiinnostaako pitemmän päälle. Kun se oma juttu on vielä haussa.

Lähinnä tämä osoittaa minulle miten vaikeata sille, jolle omaan soittimeen liittyvät asiat ovat päivänselviä, on asettua kokonaan toisenlaisessa tilanteessa olevan ulkopuolisen asemaan. Se mikä sinulle asioissa sisällä olevana on itsestäänselvää ja helppoa, on jollekin toiselle semmoinen kynnys jota ei edes yritä lähteä ylittämään. Sillä on seuraukset... harmonikka ei ole edes vaihtoehto.

Mutta ihan sama asenne oli puhaltimienkin kohdalla. Ja ymmärrän kyllä sen että soitonopettajat pitävät kiinni soitinten laadusta. Ja saavat pitääkin, omien oppilaittensa osalta. Puhallinpuolella kuitenkin on edullisiakin soittimia saatavissa ja kokeilijat hankkivat niitä.

PS. Täällä tietysti on vain sitä porukkaa, jotka tekisivät vaikka mitä jos jälkikasvu haluaisi alkaa harmonikan soiton, siis ellei jo soita. Siinä mielessä on ymmärrettävää ettei osaa ajatellakaan muunlaista tilannetta  ;)

Mikäs ongelma se sopivan harmonikan löytäminen on sellaiselle, joka tuntee pelit ja pyörii muutenkin paikoissa ja piireissä jossa niitä liikkuu. Mulle itsellenikin, vaikka jo tunnen haitareita ja olen tälläkin foorumilla aktiivisesti pyörinyt alusta asti, kuutisen vuotta, ajatuskin lähteä hankkimaan nyt harmonikkaa on vastenmielinen. Mä tykkään soittaa haitaria, en etsiskellä sopivaa ympäri maata, tarkoitti se sitten matkustelua tai painavien lähetysten hoitamista ympäri maata. Ja riskit on turhan isot, uuden arvo tippuu samantien ja käytetyn kohdalla kunto on riski muuten. Sen mä kyllä jo nykyään huomaan itsekin, että onko peli mun käsissä soitettava, sopivassa viereessä ja soundiltaan sopiva. 

Minä olen ostanut kaksi kolmesta hanurista netin kautta yksityisiltä. Kumpaakaan en tietenkään testannut tai nähnyt livenä, koska sijaitsivatkin pitkien matkojen päässä. Oli kuitenkin vähän ylimääräistä rahaa ja huokeat hinnat, niin pitihän sitä seikkailun tähden vähän riskeerata ja rukoilla että kaikki on jees. ;)
Molemmat hyväkuntoisia ja erityisesti lp cassottoon olen ollut tyytyväinen. Liikkeestä ostettu oli ensimmäinen, luonnollisesti aloittelija menee maksamaan aivan liikaa jostain susipelistä. Palvelukin oli tosi hurmaavaa. Huhhuh. Netistä ostaisin kyllä jatkossakin, tosin mielellään jostain lähialueilta että pääsee katsomaankin ja itse kuljetuskin on pienoinen riski aina...

En edelleenkään ole sitä mieltä, että harmonikan osto olisi kauhea riski. Jos ostat uuden kalliin soittimen, on selvää että arvo tippuu suhteessa enemmän kuin vanhassa, mutta uusi on tietenkin uusi, toinen asia on, että uudet soittimet ovat kalliita joten aloittelijalle uusi soitin on melko turha hankinta ellei ole varma soittoharrastuksen jatkumisesta. Käytetyn harmonikan ostaminen ei myöskään mielestäni ole suuri riski, jos soitin ei miellytä sen saa kyllä myytyä eteenpäin. En ole itse jäänyt tappiolle yhdessäkään harmonikassani jonka olen pois myynyt. Harmonikoista vähemmän tietävän kannattaa ostaa soitin sellaisesta liikkeestä jossa on muutakin harmonikkatoimintaa (käytännössä korjaus ja huoltotoimintaa), näissä soittimien laatu on melko hyvä. Itse olen kaksi viimeistä soitintani ostanut netistä liikkeestä, näkemättä soittimia ja ovat olleet hintansa arvoisia. Rehellinen, asiantunteva liike (myyjä) on suositeltava paikka ostaa.

Hyvin kannattaa pitää ja huoltaa ;)

Se miksi olemme koko ajan eri mieltä, lähtee siitä että te katsotte asiaa harmonikasta todella kiinnostuneen kannalta, minä taas aloittajan (ja mahdollisten aloittajan vanhempien) kannalta tilanteessa jossa on muitakin vaihtoehtoja soittimeksi tai ollaan epävarmassa tilanteessa, syystä tai toisesta kokeilemassa.

Ei tätä kannata jatkaa. Molemmat tapaukset on todellisia. Mun pointtini on lähinnä se että haitarin kannalta tilanne on epäedullinen. Tai sekin riippuu näkökulmasta... voi olla ihan hyväkin juuri näin jos on sitä mieltä että harmonikkaa lähtevät soittmaan vain todella kiinnostuneet.

Olen nyt miettinyt tätä keskustelua. Minun kokemani asiat kielletään, osoitetaan vääriksi. No, samaa koin jo kun menin haitarikauppaan ja halusin kokeilla saanko haitarista sävelmän ulos. Samalla mallilla olin onnistuneesti kokeillut saksofonia ja klarinettia, saanut sävelmän soimaan ja ostanut soittimen. Olin kotona perehtynyt haitarin näppäinkaavioon ja katsonut siitä c-molliasteikon. Myyjä kritisoi koko ajan tätä lähestymistapaa eikä suostunut auttamaan kun kysyin neuvoa. En ostanut siltä mieheltä.

Tästä keskustelusta jää nyt se fiilis, etten voi kenellekään kiinnostuneelle suositella lähteä haitaria hankkimaan. Jo siksi että Suomessa taitaa tänä päivänä kiertää samat vanhat pelit, ja kaupoissa kärsii se uusi ja osaamaton jolle ne romut päätyvät ja joka ei ilkeä panna vahinkoa kiertoon.

Onko sillä sitten väliä jos en suosittele. En tiedä. Niiden vuosien aikana kun harrastin saksofonia ja klarinettia, rohkaisin varmaan pitkälle yli kymmentä kiinnostunutta hankkimaan puhaltimen. Osaa neuvoin netissä, osa kävi luonani kysymyksineen ja ongelmineen. Ammattilaiset panivat riman korkealle, esittivät oikeastaan enemmän vaatimuksia kuin neuvoja. Minun avulla ne joille rima oli liian korkealla pääsivät vaivatta sen ali. Toki halvoissa puhaltimissakin on riskejä, nekin olivat esillä. Ainakin yhden olen rohkaissut ja neuvonut haitarinkin kanssa liikkeelle. Nyt ei enää kiinnosta.

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 26-01-2015, 21:29:03
Se miksi olemme koko ajan eri mieltä, lähtee siitä että te katsotte asiaa harmonikasta todella kiinnostuneen kannalta, minä taas aloittajan (ja mahdollisten aloittajan vanhempien) kannalta tilanteessa jossa on muitakin vaihtoehtoja soittimeksi tai ollaan epävarmassa tilanteessa, syystä tai toisesta kokeilemassa.

Ei tätä kannata jatkaa. Molemmat tapaukset on todellisia. Mun pointtini on lähinnä se että haitarin kannalta tilanne on epäedullinen. Tai sekin riippuu näkökulmasta... voi olla ihan hyväkin juuri näin jos on sitä mieltä että harmonikkaa lähtevät soittmaan vain todella kiinnostuneet.

Pikku hiljaa haitari on ,nyky muodossaan,katoavaa kansan perimää.Kyllä se tuo elektroniika ajaa lopulta ohitse. Vaihdoin juuri kaks kiipparia,Solton ms-100 ja 60 Yamahan Tyros5-61:een.Voi sitä saundimaailmaa. On niin elävät haitari/saxofon/pianosaundit että jees! Niin.mihin mä enää tuota haitaria tarviin? Pojalleniko, on 16v soittaa ja opiskelee rumpaliksi..utopiaa!Tuntuu ,onneksi tuo syna kiinnostavan! Hyvä niin.

Hyvin pitkälti alle kirjoitan tuon Viljon näkemyksen. Noista peleistä vielä et monessa "mökissä" on nurkissa lojumasa soittopelejä, hyviäkin olleet aikoinaan.Oma kohtainen kokemus.Veljeni appiukko oli kova haitarimies.No, soitto taito oli luokkaa,että näppylöihin liimasi c,d,e jne.Osti kouvolan Casoton,hopeahäkin ja oppetteli,,minkä nyt vanha mies kykenee.Sitten sairastui ja kuoli.Tästä aikaa jo n,20v. Sinne peli jäi. Veljen tytär opiskeli sibiksessä pianon soittoa ja ei niin paljoa et olis sitä ukkinsa haitaria silloin tällöin vedelly auki,saadakseen ilman kiertämään. Ei kuulema kiinostanut Haitari ,oli aikoinaan,parhaiten soivia kouvolalaisia mitä olen kokeillut. Siellä se nyt mätänee,kenenkään sen unta häiritsemättä.Viimeksi käydessäni kokeilin..pilalla,tai ainakin melekosen remontin tarpeessa. Ääniä soi itsekseen,näppäimet jumittaa jne..!Ketään ei kiinosta. Samoin,ostin isälleni haitarin kun täytti 60v.Kouvolan peli mallia jotakin -50 luvulta. Neliääni kerta sivussa muistaakseni tanko jota ylös,alas liikuttamalla vaihtui saundit?? Ihan hyvin soiva peli Ei vuotanut,ei lotisseet näppäinet ja vireyskin ..kohtalainen. Isä käytti sen kouvolantehtaalla jossa tarkistivat vehkeen.Kirje tuli haitarin mukana,tais olla et muutama huopa oli vaihdettu ja viritys tarkastettu.Ei suuremman remontin tarvetta. Tämä oli silloin kun kouvolantehdas eli viimeisiä vuosiaan. Noin 8 vutta sitten isä kuoli pois ja haitari on ollut siitä lähtien laukussaan,täysin nykäisemättä. Veli asuu naapurissa. Mut kun ei ketään kiinosta. Ostaisin   sen pois mutta kun on yhteisesti hankittu lahja niin ei oikein ilkeä mennä muilta kyseleen! Mädätköön rauhassa. Vastaavia tapauksia on useita. Pelejä on kun vaan löytyisi niille soittajia!

"Pikku hiljaa haitari on ,nyky muodossaan,katoavaa kansan perimää.Kyllä se tuo elektroniika ajaa lopulta ohitse. Vaihdoin juuri kaks kiipparia,Solton ms-100 ja 60 Yamahan Tyros5-61:een.Voi sitä saundimaailmaa. On niin elävät haitari/saxofon/pianosaundit että jees! Niin.mihin mä enää tuota haitaria tarviin? Pojalleniko, on 16v soittaa ja opiskelee rumpaliksi..utopiaa!Tuntuu ,onneksi tuo syna kiinnostavan! Hyvä niin."

Enpä usko tuohon, saahan niistä koskettimista viuluja, puhaltimia ym, silti niidenkin soittimien soittamista jatketaan, miksiköhän?
Onhan niissä jokin ero oltava ja onkin!
Jotkut valitsee sen helpoimman tien, eivätkä jaksa raahata keikalle sitä haitaria mukana, mutta onhan se pändin monipuolisuudesta pois.
Sehän on totta, että jotkin keikkajärjestäjät ja osalle ihmisistä on jäänyt aika yksipuolinen kuva, vaan eihän se ole pelkästään soittimen vika?
Enkä mitenkään väheksy perinteistä haitarimusiikkiakaan hyvin soitettuna sitä kuulee aika harvoin nykyään ja menee varmasti erikoisena ohjelmanumerona lähes missä vaan.

Lainaus käyttäjältä: EP - 27-01-2015, 12:28:02
Enpä usko tuohon, saahan niistä koskettimista viuluja, puhaltimia ym, silti niidenkin soittimien soittamista jatketaan, miksiköhän?
Onhan niissä jokin ero oltava ja onkin!

Kyllä aidoissa soittimissa on jotain. Itse olen viimeisen kymmenen vuoden aikana siirtynyt paljolti pois synien käytöstä. Digipiano ja rummut sämpleistä, muu pitää soittaa itse. Toki se pianokin pitää itse soittaa, mutta on digisoitin.

Ei mulla ole haitaria vastaan soittimena mitään, mutta elintapaa siitä ei mulle tule.

Midipuhallin aikoinaan innosti minut oikeiden puhallinten kimppuun. Ettei se aina mene oikeista soittimista pois, voi se mennä toisinkin päin. Mä puhun nyt harrastuksesta, en keikkailusta, josta ei ole omaa kokemusta.

Pari näkökulmaa taas.

Keskustelin yhden asiakkaan kanssa menneellä viikolla. Nuori kaveri. Todettiin, että kyllä nuoria harrastajia riittää, vaikkakin televisioinnin poisjäänti vaikuttaa tilanteeseen negatiivisesti.

Harmonikkojen näkymisessä on sikäli omintakeinen tilanne, että ala ja soittajat ovat (anteeksi nyt vaan) sisäänpäin kääntyneitä. Selitän:

• Harmonikkoja myyvät pääosin alalle täydellisesti omistautuneet henkilöt. Ainoastaan Musiikki Järvenpää sekä Tampereen musiikki myyvät uusia ja käytettyjä harmonikkoja muiden soittimien ohella. Vertikaalissa haitareita? Nope. Fazer? Nope. Soitin Laine? Nope. Harmonikat siis eivät näy siellä, missä niiden myös pitäisi näkyä. Tämä voi olla peruja rautalankabuumista.
• Oletteko koskaan miettineet miksi täällä foorumillakaan valtavirta ei puhu kansanmusiikista? Asiaa käsitellään toki, mutta pääosin asiat pyörivät yksinsoiton ympärillä. Ikään kuin kansanmusiikki olisi oma kokonaisuutensa ja harmonikka omansa - eikä niillä olisi mitään tekemistä keskenään. Tässä tietenkin kärjistän asiaa. Onhan niillä paljonkin tekemistä keskenään, mutta se ei näy merkittävästi. Toki täytyy muistaa, että tämä foorumi on tehty soitinta silmällä pitäen, ei musiikkikategoria mielessä.

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 27-01-2015, 13:20:48
Harmonikkoja myyvät pääosin alalle täydellisesti omistautuneet henkilöt. Ainoastaan Musiikki Järvenpää sekä Tampereen musiikki myyvät uusia ja käytettyjä harmonikkoja muiden soittimien ohella. Vertikaalissa haitareita? Nope. Fazer? Nope. Soitin Laine? Nope. Harmonikat siis eivät näy siellä, missä niiden myös pitäisi näkyä. Tämä voi olla peruja rautalankabuumista.

Tämä on osa sitä mitä minä näen. Soitinkaupoissa ei näe haitareita, niitä pitää lähteä erikseen etsimään mistä niitä löytää. Tämä ja monta muuta tekijää joiden takia haitarin aloittamiseen pitää ihan eri lailla panostaa ja omistautua, se ei ole yksi vaihtoehto muiden soitinten joukossa vaan oma tavallaan suljettukin maailmansa.

En tiedä mitä tarkoitat rautalankaboomilla. Varsinainen rautalankamusiikki sijoittui 60-luvun alkupuolelle, mutta voi olla että tarkoitat näitä myöhempiä ilmiöitä kun joka poika yrittää hevitilutuskitaristiksi. Fazerilla oli haitareita vielä 70-luvun loppupuolella. Minäkin harkitsin, kun halvin peli olisi ollut runsaan tonnin silloisina markkoina. F-musiikkissahan näki haitareita taas ihan viime aikoina, muutama Rolandin digimalli ja olipa yksi Pihlajamaan 3äk peli muistaakseni. Luulen että ne taas jo siirtyivät tilaustavaraksi.

F-musiikin valikoima kattaa kyllä soittimet aika kattavasti, rock-soittimien lisäksi jousia, puhaltimia ja muita löytyy kyllä edustava valikoima. Ettei haitarien poissaolo pelkästään kitaroiden suosion syytä ole. Moni muu liike sitten painottuukin pop/rock-soittimiin, esim. DLXMusic.

Kun tässä on käytettyjen kaupasta on puhetta, ja siitä että tottumattoman kannattaa ostaa käytetty haitari kaupasta. Haitareita tosiaan taitaa saada alan kaupoista käytettyinä, muuten soitinalalla käytetyt ovat kadonneet kaupoista. Haitarikaupoissa niitä vielä liikkuu. Tosin itse en innostu enää ajatuksesta lähteä koko päivän autoreissulle kokeilemaan käytettyjä kaupoissa... kalliita olivat tasoon nähden.

Huomasinkin, että kansanmusiikki jäi kokonaan mainitsematta edellisessä kirjoituksessani.
Ei oikein vois kuvitella kansanmusiikkia ilman aitoja soittimia!  :)
Tampereen musiikki on monipuolinen liike tampereella, Ahosen musiikki myös, muutti vähän syrjemmälle muutama vuosi sitten.


Porissa Pihlajamaan musiikki ja on niitä varmaan muuallakin.

5-rivinen yksinsoitto ja kansanmusiikki on aika suppea yhdistelmä. Kansanmusiikkitapahtumissa kyllä näkee paljon 5-rivisiä, mutta niihen ohjelmisto on aika paljolti sitä tanssigenreä, vaikkakin näitä metsäkukkia jne. voi yhä pysyvämmin kutsua kansanmusiikiksi. Tuola kun noita kansanmusiikkitapahtumia tulee itse pääasiassa kierreltyä niin minusta niissä 5-rivinen bändisoitoissa on kyllä mukavasti esillä, eikä esiinny soolosoittimena. Joku voi ehkä tietää paremmin mutta minusta vuosisadan alussa 5-rivisillä soitettiin pääasiassa sitä nykyajan vanhaa kansanmusiikkia, eipä tuolloin tainnut muuta ollakaan. Taisi 5-rivisen arvostuskin olla tuolloin vielä vähäinen. Nykyään vain 2-riviset on ottanut tämän "alentuneen" roolin näiden yksinkertaisten kappaleiden soittamiseen, minkä takia 2-rivinen on saanut minusta hyvän maineen 5-rivisen rinnalla.


Olen kuullut muilta 2-rivis soittajilta että näiltä parilta vuosittaisilta risteilyltä vähäriviset saa hyvää palautetta. Positiivista palautetta on tullut lähinnä siitä että sillä soitetaan ilman nuotteja ja soittajat eläytyy soittamiseen ja sitä kautta saa yleisön mukaan. 2-rivisillä saa ihan kivan poljennon eikä vain istuta ja tihrustella nuotteihin.



Itse välillä kaipailisin täälä vastakaikuja omille kansanmusiikki ja 2-rivis keskusteluille mitä ripottelen, mutta usein joudun muuntamaan ajatukseni sinne tanssilavoille. Ehkä ajattelen että täälä se on sitä valtavirtaa?

Musiikkikaupoista;  Kun vaihdoin ensimmäisen soittimeni (Hobby Hallista osamaksulla ostamani) itäsaksalaisen "Grandioson" uuteen peliin, kiertelin oululaisissa musiikkikaupoissa peliä etsimässä.  Muistaakseni tuolloin - 1980-luvun puolivälissä Oulussakin oli ainakin neljä musiikkikauppaa.  Kaikissa oli haitareita hyllyllä - uusia (käytettyjä ei ollut myynnissä).  Oli myös pari yksityiskauppiasta, jotka myivät sekä uusia että käytettyjä.

Tänä päivänä Oulussa on yksi merkittävä Fazeria edustava eli "Musiikki-Kullas".  Ei ole haitareita esillä (nuotteja kylläkin ja harmonikkaoppaita löytyy).  Oulussa ei ole yhtään harmonikkaedustajaa - lähikunnassa kylläkin Giulietin edustaja.  Jos uutta tai käytettyä haluaa, on seikkailtava netissä ja etsittävä mieleisin.  Annan myönteisen palautteen viimeisimmälle kauppakumppanilleni eli Leinon Sepolle Rovaniemeltä - pieni mainos sallittakoon ;)

Lainaus käyttäjältä: Marko - 27-01-2015, 13:48:13
Itse välillä kaipailisin täälä vastakaikuja omille kansanmusiikki ja 2-rivis keskusteluille mitä ripottelen, mutta usein joudun muuntamaan ajatukseni sinne tanssilavoille. Ehkä ajattelen että täälä se on sitä valtavirtaa?

Mä pidän omaa asennettani musiikkiin paljolti kansanmusiikin tapaisena. Ja aika paljon siitä mitä soitan on tavalla tai toisella kansanmusiikkia. Haitaritkin on siihen suuntaan kallellaan... täkäläinen kaksirivinen, venäläinen kaksirivinen (joka on nimenomaan kansansoitin) ja kyllä tuo pieni viisirivinenkin on rajallisuudessaan ja helposti mukana kulkevana jollain lailla nimenomaan kansanomainen. Nuohan on ne kolme haitaria joista en luovu, videossa jonka tein omat hanurit -ketjuun. Ja kansansävelmiä siinä niillä soitin.

Ja sekin tapa millä käsittelen sävelmiä omalla tavallani, sovitan niitä soittamalla, omalla yksinkertaisella tavallani. Kyllä mä sitäkin pidän kansanomaisena nimenomaan.

Mutta eihän mulla ole mitään yhteyksiä kansanmusiikkipiireihin tai soittoporukoihin, enkä mä mitenkään erityisesti harrasta sellaista musiikkia mitä suomalaisella kansanmusiikilla yleensä käsitetään.

Nuotteja mä sitten kyllä käytän, katson niistä mallia kun opettelen kappaleita. En soita tarkkaan nuoteista vaan niistä näen nimenomaan suuntaa mihin se nyt on menossa. Musiikin teoriaa osaan varmaan myös liikaa, mutta itseoppineena ja aivan perusasioissa kuitenkin vain. Sitten kun mä teen omia kappaleita, niin ne syntyvät soittamalla, pitää ottaa ne talteen äänityksinä ettei unohdu, ja siitä sitten kehittelen niitä. Sointukulku pitää joskus panna ylös, että muistan miten se menee. Nuotteja en ole tehnyt kuin parista omasta kappaleesta, jonkun pyynnöstä.

Ei ne sähköiset soittimet harmonikkaa syrjäytä tulevaisuudessakaan, kyllä oikeassa harmonikassa on ääni jota yksikään elektroniikkasoitin ei vastaa. Digiharmonikatkaan eivät kuulosta oikeilta harmonikoilta, puhumattakaan soittotuntumasta.

Se, että harmonikkojen myynti on keskittynyt lähinnä liikkeisiin jotka myyvät vain harmonikkoja, on mielestäni hyvä asia. Olen huomannut että näissä alan liikkeissä soittimet ovat parempilaatuisia ja läpikäytyjä koska niissä on yleensä harmonikan korjausta ja viritystä samassa liikkeessä. Monissa musiikkikaupoissa myytävät harmonikat taas ovat lähinnä vain myyntiinotettuja eikä niille ole tehty mitään. Mainostan hieman itsekkin, olen useamman soittimen ostanut Vihdistä Traditune Oy:stä ja soittimet kulkevat kätevästi matkahuollon kautta. Suosittelen.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 27-01-2015, 14:47:30
Se, että harmonikkojen myynti on keskittynyt lähinnä liikkeisiin jotka myyvät vain harmonikkoja, on mielestäni hyvä asia. Olen huomannut että näissä alan liikkeissä soittimet ovat parempilaatuisia ja läpikäytyjä koska niissä on yleensä harmonikan korjausta ja viritystä samassa liikkeessä. Monissa musiikkikaupoissa myytävät harmonikat taas ovat lähinnä vain myyntiinotettuja eikä niille ole tehty mitään. Mainostan hieman itsekkin, olen useamman soittimen ostanut Vihdistä Traditune Oy:stä ja soittimet kulkevat kätevästi matkahuollon kautta. Suosittelen.

Ei se pelkästään huono asia olekaan ollenkaan. Sitä vain on pääkaupunkilaisena tottunut että kaikkia soittimia löytyy lähistöltä monipuoliset valikoimat. Esimerkiksi nyt sähkökitaroita ja -bassoja. No, niitä menee paljon kaupaksi ja niitä on kohtalaisen helppo pitää hyvää valikoimaa muutenkin. Mutta kyllä soitinliikkeiden valikoimat ovat pienenemässä kautta linjan. Laajan valikoiman pitäminen myynnissä maksaa.

Mutta tavallaan haitarien siirtyminen erikoisliikkeisiin kauas tavallisen kansan silmistä on osaltaan tekemässä haitarista näkymätöntä, olematonta, muiden kuin asianharrastajien silmissä.

Haitareita on sitten tosissaan lähdettävä kauemmas kokeilemaan, jos haluaa testata useampaa merkkiä. Olen itse asioinut Traditunessa, Convertorissa ja Sturenkadulla. Palveluun olin tyytyväinen, myös Sturenkadulla nykyisen omistajan aikana. Uusien soittimien kanssa ei ole ollut ongelmia. Kokeilemani käytetyt eivät kuitenkaan vastanneet odotuksiani, soitinten hintaan nähden, se ei jotenkin innosta panostamaan käytetyn soittimen etsimiseen ympäri maata. 

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 27-01-2015, 14:47:30
Se, että harmonikkojen myynti on keskittynyt lähinnä liikkeisiin jotka myyvät vain harmonikkoja, on mielestäni hyvä asia. Olen huomannut että näissä alan liikkeissä soittimet ovat parempilaatuisia ja läpikäytyjä koska niissä on yleensä harmonikan korjausta ja viritystä samassa liikkeessä. Monissa musiikkikaupoissa myytävät harmonikat taas ovat lähinnä vain myyntiinotettuja eikä niille ole tehty mitään. Mainostan hieman itsekkin, olen useamman soittimen ostanut Vihdistä Traditune Oy:stä ja soittimet kulkevat kätevästi matkahuollon kautta. Suosittelen.

En minäkään noita ns. sekatavaramyymälöitä suosi. Enää.
Myyjätkään eivät välttämättä ole mitään asiantuntijoita, jos haitari on siellä vain yksi soitintyyppi muiden joukossa. Tietty jos ylihintainen susipeli on seissyt hyllyssä pölyttymässä vaikka pari vuotta, pitää sitä suositella kaikille hyväuskoisille aloittelijoille. Harmi vain että rahallinen menetys onkin eri luokkaa kuin monissa muissa soittimissa, jos aikoo hukkaostoksensa myydä pois esim netin kautta. 8)

On niissä monissa musaliikkeissä myös haitarin soittajia ja jopa huoltajia, vaikka ei olisikaan pelkkä harmonikkamyynti, vähemmän mutta on niitä kuitenkin.

Digiharmonikassa pitää opetella erilainen soittotyyli, jos sillä aikoo soittaa muiden soittimien soundeilla, kuten puhaltimet, piano jne.
Homman järkevyydestä voi olla montaa  mieltä..  ::) :-[ 8)

Digihaitarin hyviä puolia on keveys, volyymin säädettävyys, monipuoliset (myös haitari)soundit.

Itse tykkäisin haitaristista joka soittaisi monipuolisesti ihan perinteistä soitinta (tai digiä haitarina).
Osaisi oikeankäden soinnutukset ja jättäisi (tarvittaessa, riippuen musiikista) bassopuolen vähemmälle.

Tämä yrittää olla viimeinen kirjoitukseni tähän aiheeseen.

Olen yrittänyt painottaa keskustelua siihen suuntaan, miten uusille soittajille olisi mahdollista ja helppoa löytää ja hankkia haitari omaksi soittimekseen, ja päästä kohtuukustannuksilla alkuun myös siinä tapauksessa ettei aiempaa kontaktia haitariin ole eikä myöskään aina ole niin varmaa että harrastuksesta tulee pitkäaikainen.

Vastaväitteinä on valtaosaltaan tarjottu tietoa siitä miten hyvin asiat tällä hetkellä ovat nykyisten haitarinsoittajien kannalta. Sitä en ollenkaan epäile ainakaan enää. Olette kyllä todistaneet sen puolesta erittäin vakuuttavasti.

Tuo minun tarkoittamani asia sen sijaan jää edelleen auki ja saa jäädäkin. Kun taitaa loppujen lopuksi olla niin että vaikka haitarin syrjään kiinni pääseminen olisi miten helppoa ja halpaa tahansa, haitarista ei enää tule laajemman piirin suosikkisoitinta.

 htoyryla Kirjoittaa:" Kun taitaa loppujen lopuksi olla niin että vaikka haitarin syrjään kiinni pääseminen olisi miten helppoa ja halpaa tahansa, haitarista ei enää tule laajemman piirin suosikkisoitinta."
Älä maalaa "uljaanovia" seinälle! Kieltämättä ei hyvälle näytä.

Minä olen kuitenkin keikoilla pyrkinyt soittamaan mahdollisimman paljon juuri hanurilla, joka on akustinen, miditetty ja sisäisellä äänikortilla. Lisäksi kytkettynä saundimoduliin, koskettimiin tai molempiin. Loppuillasta sitten enempi pelkillä koskettimilla. Hanurilla siksi, että tarkasti säädetyn paljedynamiikan ansiosta saan sillä kosketinsoittimesta voimakkaammat ja tarkemmat tasoerot kuin kosketindynamiikalla.
Joskus kai siinä musiikin tarjoilussa jotenkin onnistuenkin, koska monet on midihanurikaupat kätelty juuri siellä keikkapaikoilla.

Tämä on varmaan täällä jo ollutkin?
https://www.youtube.com/watch?v=dE6tknuVHXk&feature=share

Tällaisia vaan niin tulevaisuus näyttää aika hyvältä.
Näitä haitarinsoittaja veljeksiähän on useempikin, muutama vuosi sitten satuin heitä kuulemaan yhdessä tilaisuudessa. Tosi hyviä ja vielä se huumorikin mukana soitossa!  :)

Alkaako Ylessäki herätyksen tuulet puhallella? 11.02 2015 uutisoitiin:

Harmonikkataiteilija Janne Rättyälle Ylen Vuoden-levy kunniakirja.  Raati oli haltioissaan ja piti erityisesti Rättyän, Scarlatti tulkintojen ilmeikkäästä dynamiikasta. Mielenkiintoista todeta, että nyt myöskin taidemusiikin kriitikot ovat huomanneet ja kuulleet sen, mikä puute cembalossa ja fortepianossa on,  joille ko. sonaatit ovat sävelletty? Me hanuristithan se on aina tiedettykin, ettei niissä ole paljetta.
Hieno kunnianosoitus sekä Rättyälle, että harmonikalle.

Lainaus käyttäjältä: waltsu - 12-02-2015, 09:00:42
Alkaako Ylessäki herätyksen tuulet puhallella? 11.02 2015 uutisoitiin:

Harmonikkataiteilija Janne Rättyälle Ylen Vuoden-levy kunniakirja.  Raati oli haltioissaan ja piti erityisesti Rättyän, Scarlatti tulkintojen ilmeikkäästä dynamiikasta. Mielenkiintoista todeta, että nyt myöskin taidemusiikin kriitikot ovat huomanneet ja kuulleet sen, mikä puute cembalossa ja fortepianossa on,  joille ko. sonaatit ovat sävelletty? Me hanuristithan se on aina tiedettykin, ettei niissä ole paljetta.
Hieno kunnianosoitus sekä Rättyälle, että harmonikalle.

Panin myös uutisen merkille.  Mistä löytyy tuo Rättyän esitys?

Tuli tämä aihe mieleen, kun Amazonilta tuli tänään sähköpostissa kirjasuosituksia ja joukossa

Squeeze This!: A Cultural History of the Accordion in America

jonka kuvaus alkaa:

No other instrument has witnessed such a dramatic rise to popularity--and precipitous decline--as the accordion.

Eli "yksikään muu soitin ei ole käynyt läpi yhtä dramaattista suosion nousua --ja yhtä jyrkkää alamäkeä-- kuin haitari".

Aika hurja väite, mutta toisaalta ei niin vieras ajatuksena. Kiinnostaisi lukea, kun tulee sopiva hetki. Ei tuo ole kuin runsaan kympin e-kirjana.

Lainaus käyttäjältä: waltsu - 27-01-2015, 19:07:30
Minä olen kuitenkin keikoilla pyrkinyt soittamaan mahdollisimman paljon juuri hanurilla, joka on akustinen, miditetty ja sisäisellä äänikortilla. Lisäksi kytkettynä saundimoduliin, koskettimiin tai molempiin. Loppuillasta sitten enempi pelkillä koskettimilla. Hanurilla siksi, että tarkasti säädetyn paljedynamiikan ansiosta saan sillä kosketinsoittimesta voimakkaammat ja tarkemmat tasoerot kuin kosketindynamiikalla.

Sattui tämä nyt silmiin kun kävin pitkästä aikaa tähän ketjuun kirjoittamassa. Just näin. Samaa yritin itse sanoa kun tässä talvella joku kritisoi sähköhaitareita tyyliin "jos haluaa soittaa syntetisaattoria niin miksi sen pitää olla haitarin muodossa, kun keyboardit on jo olemassa". Palje on ihan oma lajinsa ohjata soittoa, vähän niinkuin puhaltimen ja kiipparin välimuoto, varsinkin jos soundit vielä on tehty siihen paljevoimaan reagoiviksi.

Ohhoh, kävipä sillä lailla että kutsussa ystävän hääjuhliin luki nimen lisäksi "+ hanuri". No tein työtä käskettyä, vaikka jänskätti vähän - paikalla kuitenkin paljon ihan tuntemattomia ja soittokokemusta löytyy sen puolitoista vuotta, eli aika vähän. Lisäksi tämä olis mun ensimmäinen kerta kun pitäisi pistää tulille edes vähän oikeata esitystä muistuttava juttu. Eipä siinä mitään, illan edetessä kun se oikea yhtye lopetti soittamisen, alkoi porukka olla jo pikkasen hilpeällä tuulella (allekirjoittanut mukaanlukien) ja menojalka meinasi porukalla selkeästi jatkaa vipattamista. Ei auttanut muu kuin hypätä estradille, pyytää etukäteen anteeksi, muistuttaa esityksen kuitenkin olevan täysin ilmainen ja pistää menemään.

Nää on mulle ihan kamalia paikkoja, tämmöiset parrasvaloissa kekkuloinnit, mutta kun on pienessä maistissa, niin tulee sitä rohkeutta, tietty sen kustannuksella että napit saattavat välillä karata. Eipä tuntunut pikku virheet paljoa menoa haittaavan, porukka oli ihan innoissaan - aikamoista ryskettä oli tanssilattialla, paikoitellen piti pistää pikku-Hohner koville että kuului läpi, vaikka siinä on aika voimakas ääni! Vetelin siinä ihan hyvän aikaa kaikenlaisiä kipaleita, valsseista irkku-jigeihin ja kaikenlaiseen humpappaahan. Shown jälkeen tosi moni tuli kiittelemään että mukavaa oli ja kunnon hyvä esitys, ai olet vasta niin vähän aikaa soittanut, ei uskois. Sain jälkikäteen tietää että taisin samalla ehkä vähän hurmata yhden tyttösenkin, ei paikan päällä kuitenkaan tohdinnut tulla haastelemaan. ;)

Eli aika hyvin meni ja ruttu vaikutti tämmöisellä otannalla olevan kyllä ihan arvossaan!