Tuntuu vähän siltä että pianopelinsoittajat on toisenluokan kansalaisia. Mitä pohjoisemmaksi mennään sitä
aliarvostetumpi on pianoharmonikka. Sain kokea tämän käydessäni tuolla pohjoisessa Istuttiin iltaa,paikallisten haitaristien kanssa ja otimme pelit esille. Kaikilla muilla näppäin vehkeet mulla ainoastaan pianopeli. Siinä eräs lausumaan et, ai sulla onkin tuo viivakoodin lukija!No kiistaksihan se meni. Heppu sanoi lopuksi et jos soitat tuolla viivakoodinlukijalla samat mitä minä tällä niin kova olet!No en kilpasoitantaan alkanut,sanoin vaan et jokainen soittaa sillä mikä hyvältä tuntuu! Myönnän etten pärjää kaikissa kipaleissa näppylähaitaristeille mut ei minun tarvitsekkaan. Olen tyytyväinen siihen mitä olen tähän mennessä saavuttanut ja sillä siisti! Jäi vaan vähän kaivelemaan nuo kommentit..että tällaista siltä rintamalta!
Mun mielestä typerää arvostella toisten soittimia. Vähän samaa kuulee joskus 2-rivisissäkin tasa- ja ristibassojen välillä. Nappulasoittajille voi aina kuittailla takaisi että ne tarvii apurivejä :)
Arvostan soittotaitoa ;) Pianopelillä tai näppäinpelillä - sama kummalla soittaa, kunhan sujuu :D Ainoa negatiivinen kokemus pianopelistä; Aloitellessani haitarinsoiton opiskelua kansalaisopistossa 1980-luvulla, opettajallamme oli pianopeli. Hyvää opetusta sain ei siinä mitään, näppäinpelin sormituksia ei voinut käsitellä ;D
Lainaus käyttäjältä: pillimees - 30-12-2014, 11:48:57
Tuntuu vähän siltä että pianopelinsoittajat on toisenluokan kansalaisia. Mitä pohjoisemmaksi mennään sitä
aliarvostetumpi on pianoharmonikka. Sain kokea tämän käydessäni tuolla pohjoisessa Istuttiin iltaa,paikallisten haitaristien kanssa ja otimme pelit esille. Kaikilla muilla näppäin vehkeet mulla ainoastaan pianopeli. Siinä eräs lausumaan et, ai sulla onkin tuo viivakoodin lukija!No kiistaksihan se meni. Heppu sanoi lopuksi et jos soitat tuolla viivakoodinlukijalla samat mitä minä tällä niin kova olet!No en kilpasoitantaan alkanut,sanoin vaan et jokainen soittaa sillä mikä hyvältä tuntuu! Myönnän etten pärjää kaikissa kipaleissa näppylähaitaristeille mut ei minun tarvitsekkaan. Olen tyytyväinen siihen mitä olen tähän mennessä saavuttanut ja sillä siisti! Jäi vaan vähän kaivelemaan nuo kommentit..että tällaista siltä rintamalta!
Älä masennu, en minäkään ole masentunut vaikka olen tuota samaa "ulinaa" joutunut kuuntelmaan jo vuodesta -61 ja siitä huolimatta jatkan edelleen painokahvalla tuntematta itseäni mitenkään toisenluokan kansalaiseksi.
On kiva soittaa "kansainvälisimmällä järjestelmällä" ja soittimensa saa valita itse, sitä eivät muut valitse.
Minusta on aukko sivistyksessä, jos tosisaan väittää, että pianokahvalla ei pysty jotakin soittamaan, siitä on selkeitä esimerkkejä olemassa. Soitin ei aseta rajoituksia pianokahvaisella, näppäinjärjestelmällä on kieltämättä etunsa, suurimmat erot ovat kuitenkin soittajissa ja heidän asenteissaan.
Meillä suomessa harmonikan soiton opetus / myynti ohjaa selkeästi aloittelijoita käyttämään näppäinpelejä ja perustan tämän käsityseni usean aloittelijan saamaan kehoitukseen järjetelmän vaihtamiseksi.
Johan
Lisään vielä, että pianokoskettimilla musiikin teoria on paljon helpompi opetella. Tähän voi moni väittää muuta mutta kyllä se nyt niin vain on että kun ei ole ylimääräiset "apu" näppäimet häiritsemässä ja napit ovat loogisessa ja teoriaa mukailevassa järjestyksessä niin teoria tulee tutuksi vaikka sitä ei opettelisi. Monelle lisäksi pianokoskettimisto on tuttu nuoruudesta tai muista soittimista.
Ja taitavat noi näppäinpelitkin olla vähä kalliimpia, vaikka helpommin saatavilla.
Kyllä se näyttää tosi olevan et esim,opetuksessa painotetaan näppäinpelillä soittamista. Vaihdoin kesällä,nappulamiesten painostuksesta lahinnä, nappijärjästelmään,kun se on niin helppo ja plää, plää. En päässyt yhtään sinuiksi sen kanssa. Musiikkiopistossa jossa olen käynyt 2-3 vuotta, opettaja oli mielissään.Sitten kun mitta tuli täyteen ja vaihdoin takaisin pianohaitariin ja menin tunnille niin suhtautuminen oli et,höh,no minä arvasin tämän! Et sellainen hiukan vähättelevä,sanoisinko. Opettaja on hyvä muuten,mut nappimiehiä..tietty!
Itse soitin 15-vuotta pelkästään pianoharmonikkaa ennen kuin vaihdoin näppäinharmonikkaan. Pianoa soitan yhä silloin tällöin joten tuokin koskettimisto säilyy silti käytössä. Ymmärrän hyvin, että opetuksessa painotetaan tuota näppäinjärjestelmää, se on huomattavasti helpompi monissa kuvioissa ja mahdollisuus apurivien käyttöön lisää vielä sormitusmahdollisuuksia. Fakta on, että pianoharmonikalla vaikeat kappaleet todella ovat vaikeampia, joten pianoharmonikan soittajat ovat siinä mielessä "taitavampia" soittajia, joten pianokahvalla soittajia ei ainakaan pitäisi väheksyä, päinvastoin. Itsekin muistan pianoharmonikalla soittaessani monesti kuulleeni hieman vähätteleviä kommentteja soittimesta joka ärsytti itseäni koska tiesin järjestelmän jopa vaikeammaksi kuin näppäinpelin. Meitä harmonikansoittajia on kuitenkin kaikenkaikkiaan sen verran vähän, ettei keskinäiseen kinasteluun kannattaisi ainakaan järjestelmän puolesta alkaa, vaan arvostaa jokaista harmonikkaa soittavaa, soittipa sitten piano- tai näppäinpelillä.
Hups !
Eipä itselläni ole kokemusta pianoharmonikasta, lienenkö joskus ihan pikapäin jossakin tilanteessa hiplannut sellaisia näppäimiä. Tuli mieleen tuo paljon käytetty ilmaisu, korkeat ja matalat äänet. Miksikähän ne piano, ja näppäinpeleissäkin ovat kuitenkin ihan päinvastaisessa järjestyksessä ? Olisi loogisempaa, ainakin aloittelijalle jos korkeat äänet olisivat, (korkealla) siis ylhäällä ja matalat vastaavasti alhaalla. Pianosta kaiketi lienee malli otettu ja nostettu -(vahingossa) tuo matalien äänten pääty ylös ! Jännä ajatella millainen soitin hanuri olisi jos äänet olisikin käänteisessä järjestyksessä.... ;) ;) ;)
Lainaus käyttäjältä: Dukextra - 30-12-2014, 13:36:08
Lisään vielä, että pianokoskettimilla musiikin teoria on paljon helpompi opetella. Tähän voi moni väittää muuta mutta kyllä se nyt niin vain on että kun ei ole ylimääräiset "apu" näppäimet häiritsemässä ja napit ovat loogisessa ja teoriaa mukailevassa järjestyksessä niin teoria tulee tutuksi vaikka sitä ei opettelisi. Monelle lisäksi pianokoskettimisto on tuttu nuoruudesta tai muista soittimista.
Tämä on kyllä aivan totta. Itse opin kansakouluikäisenä hahmottamaan musiikkia juuri pianon koskettimiston kautta, vaikka kotona ei pianoa(kaan) ollut. Myöhemmin olen huomannut että esimerkiksi monet kitaralla aloittaneet ei hahmota musiikkia teorian kannalta ollenkaan. Soinnut ja asteikot on vain kuvioita siinä otelaudalla. Sama hyvinkin pätee näppäinhaitariin. Se kaksiulotteisuus johtaa siihen että soitto kulkee kuvioina.
Eihän tämä sitä tarkoita ettei näppäinhaitarin tai kitaran kanssa voisi oppia teoriaa. Mutta ei se soitin sen oppimista erityisesti tuekaan.
Itse en kuitenkaan, vaikka soitan vähän pianoa ja koskettimia, hankkinut pianohaitaria. Koin näppäinhaitarin houkuttelevampana, enemmän mahdollisuuksia ja ehkä myös pienenä haasteena. Ajattelin varmaan myös, että se pianohaitarikaan lähde soimaan sujuvasti ilman harjoitusta, ja samalla vaivalla opettelen sitten näppäinsysteemin. Ja kun olen myöhemmin kokeillut pianohaitaria, niin ei se tosiaan siitä vain lähde kulkemaan vaikka se pianon koskettimisto tuttu olisikin.
Niin että meikäläisen pianohaitari on sitten tämmöinen
.
Lainaus käyttäjältä: eikkajuhani - 30-12-2014, 14:45:01
Hups !
Eipä itselläni ole kokemusta pianoharmonikasta, lienenkö joskus ihan pikapäin jossakin tilanteessa hiplannut sellaisia näppäimiä. Tuli mieleen tuo paljon käytetty ilmaisu, korkeat ja matalat äänet. Miksikähän ne piano, ja näppäinpeleissäkin ovat kuitenkin ihan päinvastaisessa järjestyksessä ? Olisi loogisempaa, ainakin aloittelijalle jos korkeat äänet olisivat, (korkealla) siis ylhäällä ja matalat vastaavasti alhaalla. Pianosta kaiketi lienee malli otettu ja nostettu -(vahingossa) tuo matalien äänten pääty ylös ! Jännä ajatella millainen soitin hanuri olisi jos äänet olisikin käänteisessä järjestyksessä.... ;) ;) ;)
Sama ongelma on kielisoittimissa. Mitä korkeamman äänen haluat, niin kielen soiva osa pitää saada lyhyemmäksi, siis pitää painaa kieltä alempaa otelaudalla. Tässä sitä on sitten selittämistä aloittelijalle, että soita ylempää/alempaa... ei ei noin...
Puupuhaltimissa menee onneksi toisin päin, kun pysytään yhden rekisterin sisällä. Korkeampi ääni vaatii lyhyemmän soivan putken, joten korkein ääni tulee kun kaikki aukot kiinni, ja siitä niitä sulkemalla yksi kerrallaan tullaan alemmas, niin sormituksissa kuin äänenkorkeudessa.
Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 30-12-2014, 14:30:53
Meitä harmonikansoittajia on kuitenkin kaikenkaikkiaan sen verran vähän, ettei keskinäiseen kinasteluun kannattaisi ainakaan järjestelmän puolesta alkaa, vaan arvostaa jokaista harmonikkaa soittavaa, soittipa sitten piano- tai näppäinpelillä.
Hyvä kommentti, olen aina ollut tästä aiheesta 100% samaa mieltä, vaikka olenkin ollut ja tulen olemaan jatkossakin pianoharmonikan soittaja.
Johan
Lainaus käyttäjältä: eikkajuhani - 30-12-2014, 14:45:01
Hups !
Eipä itselläni ole kokemusta pianoharmonikasta, lienenkö joskus ihan pikapäin jossakin tilanteessa hiplannut sellaisia näppäimiä. Tuli mieleen tuo paljon käytetty ilmaisu, korkeat ja matalat äänet. Miksikähän ne piano, ja näppäinpeleissäkin ovat kuitenkin ihan päinvastaisessa järjestyksessä ? Olisi loogisempaa, ainakin aloittelijalle jos korkeat äänet olisivat, (korkealla) siis ylhäällä ja matalat vastaavasti alhaalla. Pianosta kaiketi lienee malli otettu ja nostettu -(vahingossa) tuo matalien äänten pääty ylös ! Jännä ajatella millainen soitin hanuri olisi jos äänet olisikin käänteisessä järjestyksessä.... ;) ;) ;)
Katsele asiaa hieman laajemmin niin se logiikka aukenee aivan uudella tavalla, puupuhaltimet, urkujen pillit, kitaran kielet, vilujen kielet, maniska yms.
Puhaltimet ja urut soivat matalimmillaan, kun "ilmapatsas" niissä on pisimmillään, kieleisoittimiessa vapaat kielet soivat matalimmillaan ja hamonikassakin matalimpien äänten kielet ovat pisimmät.
Asteikko etenee vasemmalta oikealle, matalista äänistä korkeita kohti ja näin ollen on hyvinkin luonollista, että kuten muissakin soittimissa myös harmonikassa järjestelmä toimii samalla logiikalla, ei vahingossa eikä sattumalta.
Johan
Kyllä ne molemmat ovat yhtä viehättäviä soittimia, eikä kumpaakaan tarvitse hävetä, ainoastaan noissa ns. karaktääri biiseissä pianoharmonikka on huomattavasti vaikeampi. Ne vauhdikkaammat esitykset pianopelillä ovat visuaalisesti näyttävämpiä, koska siinä on hanskan lennettävä laajemmilla sektoreilla.
Kyllä minä ainakin katson ylöspäin pianoharmonikansoittajia näppäinpelin soittajana. Pianohanuristi joutuu paljon enemmän paneutumaan sormituksiin ja sävellajeihin. 5-rivisen soittaja voi vaihdella rivejä vaikeissa paikoissa, jota pianohanuristi ei voi tehdä. Siinä mielessä hän on parempi soittaja. Omistan myös toimivan pianoharmonikan, mutta olen toistaiseksi opetellut sillä vain Emman. Meillä oli aikoinaan harmonikkapiirissä yksi pianoharmonikansoittaja, jota meillä kohdeltiin täysin tasa-arvoisesti. Hän oli ryhmän parhaita soittajia ja soitti kaikki kappaleet siinä kuin muutkin.
Toivo
Hyvä keskustelu tästä aiheesta tulikin. Kiitos kaikille osallistujille ja hyvää uutta vuotta. Vielä sen verran tuosta pianohanurista et olis kyllä hienoa jos noissa harmonikkakilpailuissa joskus vielä näkisi kyseisen pelin taitajia! Suomalaisia lähinnä. Törmäsin juutuubissa ruotsalaiseen hanuristiin Andreas Larsson.Soittaa pianopeliä ja juuri sellaista musiikkia mistä meikeläinen tykkää ku hullu puurosta ja kyllä "kurttu"muuten soi! Lähden tässä veivaamaan Ahvenaisen musettevalssia näkemiin pariisi ja toisena harjoittelun alla Kenosen polkka. Niissähän sitä jo onkin työmaata.
Korjaus tuohon ruotsalaiseen.Nimi olikin Anders Larsson sori!
No olipas mielenkiintoinen ja yllättävä keskutelu pianoharmonikoista. Itse en ole kohdannut elämäni aikana yhtään negatiivista kommenttia pianoharmonikoista tai niiden soittajista, vaikka tuo viivakoodijuttu oli kyllä hauska :) . Itse yhdyn tuohon Toivon kommenttiin ja arvostan kovasti taitavia pianoharmonikkojen soittajia, vaikken itse sitä hallitsekaan. Mielestäni esim. ehkä paras tulkinta Satumaa-tangosta on juuri Petro Hietasen pianoharmonikalla soittamana. No onko hän pianisti, haitaristi vai muusikko - ehkä viimeisin, mutta on minusta todella hienoa kuultavaa hänen pianoharmonikan soittonsa. Joskus jopa tuntuu siltä, että soiko pianoharmonikka kauniimmin kuin näppäinharmonikka. Ei kait se niin mahda olla, mutta joskus tuntuu siltä. Hyvää uutta vuotta 2015 Tv, Hannu
Tuosta "viivakoodista" sen verran, että olen ottanut sen käyttöön ja ainakin 15 vuotta sitten pienen huulenheiton yhteydessä pianokahvaisen takaa, se on hyvä vastine "kirjoituskonemallille", jollla en saa toimeksi juuri mitään;-))
Johan
Minullakin on aina ollut pianoharmonikka. Muistan kyllä kuulleeni vaikka mitä sen ehdottomasta huonoudesta, soittotekniikan vaikeudesta, lyhyestä klaviatuurista ja jotkut sanoivat ettei "se äänikään ole sama kuin oikein kunnon näppäinhanurissa".
Niille, jotka edelleen uskovat sokeasti näppäinhanurin kaikkivoipaisuuteen, suosittelen Youtubesta katsomaan Myron Florenin soittoa. Samalla voi todeta että Kultaisen Harmonikan voittaja ei sittenkään ole se maailman paras hanuristi.
Tietääkseni Myron Floren oli pitkälle itseoppinut - ei siis opetettu, kuten opetusta saaneet ja harjoitteli enemmän kuin kuusi tuntia päivässä. Tämä "Happy Norwegian" eli 1919 - 2010.
Pianohessu
Eikä saa unohtaa maailman parasta soittajaa Paul Norrback:aa. Pianopeli hänelläkin.
http://www.ilkka.fi/uutiset/maakunta/maailman-paras-soittaja-oli-myrkysta-1.1249754
Lainaus käyttäjältä: Marko - 23-01-2015, 11:22:38
Eikä saa unohtaa maailman parasta soittajaa Paul Norrback:aa. Pianopeli hänelläkin.
http://www.ilkka.fi/uutiset/maakunta/maailman-paras-soittaja-oli-myrkysta-1.1249754
Se Vals från Mörtmark jota aina välillä soittelen on tuolta Myrkystä (Mörtmark). Löysin sen nuottikirjasta jossa oli kansansävelmiä Kristiinankaupungin seudulta. Kirjassa sanotaan sävelmästä, että Thure Hinds, jolta se on kirjaan merkitty, oppi sen isältään Viktorilta joka oli soittanut sitä Leander Norrbackin kanssa.
Lainaus käyttäjältä: C Griff - 31-12-2014, 00:46:43
No olipas mielenkiintoinen ja yllättävä keskutelu pianoharmonikoista. Itse en ole kohdannut elämäni aikana yhtään negatiivista kommenttia pianoharmonikoista tai niiden soittajista, vaikka tuo viivakoodijuttu oli kyllä hauska :) . Itse yhdyn tuohon Toivon kommenttiin ja arvostan kovasti taitavia pianoharmonikkojen soittajia, vaikken itse sitä hallitsekaan. Mielestäni esim. ehkä paras tulkinta Satumaa-tangosta on juuri Petro Hietasen pianoharmonikalla soittamana. No onko hän pianisti, haitaristi vai muusikko - ehkä viimeisin, mutta on minusta todella hienoa kuultavaa hänen pianoharmonikan soittonsa. Joskus jopa tuntuu siltä, että soiko pianoharmonikka kauniimmin kuin näppäinharmonikka. Ei kait se niin mahda olla, mutta joskus tuntuu siltä. Hyvää uutta vuotta 2015 Tv, Hannu
Ei se pelin sointi ole kiinni järjestelmästä, kyllä ne saman valmistajan samanarvoisilla kielillä varustetut pelit soivat varmasti yhtä kauniisti, mutta kuten käsialakin on meillä kaikilla erilainen, toisella kauniinpi kuin toisella, myös soittotyyli ja tulkinta on kaikilla hieman erilainen ja siksi jotkut meistä erottuvat selkeästi soitollaan.
Kyse on mielestäni siitä miten niitä korollisia tuo esille, millaisella rytmillä soittaa, miten jakaa ja miten eläytyy.
Sama kappale voidaan soittaa niin monella eri tavalla ja sitten kun osuu kohdalle muusikko joka vapautuneesti huomioi nuo kaikki asiat, syntyy tuollainen manitsemasi "Satumaa" tulkinta. Hatunnosto Pedrolle!
Johan
Pianoharmonikkoihin liittyen, sanoppas Johan, miksi 1930-luvun harmonikoissa on tavattoman pitkät
pianokoskettimet ja siksi leveämpi kahva? Itse olen vuosia sitä miettinyt, mutta en ole keksinyt siihen järkevää selitystä. Olisiko mallia vain otettu suoraan pianon koskettimista? Ehkä tällaisten pelien soittajana olet keksinyt siihen syyn.
Toivo
Olen tuota samaa asiaa miettinyt monasti ja kyllä tuo esittämäsi näkemys minusta on se syy miksi koskettimet olivat silloin pidemmät kuin nyt. Tavoite on varmasti ollut tehdä kahva joka olisi mahdollisimman lähellä painon koskettimiston mittoja.
Harmonikkojen mitoituksen muutokset muiltakin osin ovat kyllä melkoisia, jos vertaa -30 lukulaisia tämän päivän harmonikkoihin.
Soittotuntumaa ajatellen oikeampi vertailukohta voisi olla koskettimen päästä akselliin, jolla momenttivartena on vaikutusta asiaan, mutta koska tuon mittaamiseksi pitäisi availla soittimia
otin vertailukohdaksi -83 valmistuneen pianoni Yamaha U1 koskettimiston, jossa tuota täysimittaisen
41 koskettimisen painoharmonikan koskettimiston korkeutta vastaava mitta on 46,6mm, koskettimen leveys 22,5mm ja koskettimen pituus 14,7cm. Saattaa olla, että -30 luvuan pianoissa myös nuo koskettimen pituudet ovat erilaiset.
Mittasin sitten harmonikkakokoelmani pisimmät koskettimet, ne löytyvät -32 valmistuneen Coperativan kahvasta L=17cm B=20,2mm, seuraavana ovat sitten Hagström Excellent -34 ja Hohner Organetta IV "kauhukahva" -38 L= 15cm, B=21,5mm ja 20mm
Vertailukohdaksi sitten Pihlajamaa Super King -97 L=12cm B= 19,5mm ja Fantini Highline unik -09
L= 12cm B=19,3mm.
Vestailun vuoksi noissa -20 luvun E. Galizi peleissäni koskettimet ovat 14 ja 14,5cm luokkaa, saattaa siis olla, että -30 luvulla on iskenyt jokin muotikin noiden pitkien kokettimien kanssa.
Pitkäkoskettiminen, 17cm, kahva on melko näyttävä verattuna soittimen rungon mittoihin.
Tuon pituuden vaikutusta soittamiseen ei kovin helposti huomaa, mutta leveyden kyllä paremmin, jos
koskettimisto on 19" tai 18" vaatii siirtyminen hetken totuttelun käytänössä. Tuo 19" koskettimisto on varsin yleinen 4-äänikertasissa soittimisssa.
Teoreettisesti ajatellen tuollaisen pitemmän koskettimen kohdalla ero on siinä, että jos kitka akselilla on sama kuin uudemmissa soittimissa, on momenttivartta enemmän, eli teoriasa sen pitäisi olla keveämpi kosketukseltaan. Lisäksi pitää tietysti huomioida myös se mitä sieltä akselin toiselta puolelta löytyy vastapainona, eli läppä ja sen varsi.
Näin on kuitenkin ehkä voitu myös käyttää hieman jäykempiä jousia tiiveyden varmistamiseksi kosketusen kärsimättä.
Soittimen rungon mitoituksen ja koskettimein pituuden vaikutus tulee tietysti huomioda sitten hihnojen mitoituksessa siten, että koskettimisto ei jää liikaa oikealle "kainalon alle"
Harmonikan rungon kasvamien nykyisiin mittoihinsa saattaa olla yksi syy koskettimien lyhenemiseen, koska nykyaikainen runko on koskettimet lyhenettynäkin muutaman sentin noita -30 lukulaisia kaunottaria leveämpi. Tällä on siis saatu hallittua soittimen leveyden kasvamista liian suureksi käsiteltävyyttä ajatellen.
Soittamisen kannalta nuo 12cm koskettimet toimivat ihan kivasti nykyisillä rungon mitoituksilla.
Johan
Lainaus käyttäjältä: Johan - 24-01-2015, 07:55:31
Olen tuota samaa asiaa miettinyt monasti ja kyllä tuo esittämäsi näkemys minusta on se syy miksi koskettimet olivat silloin pidemmät kuin nyt. Tavoite on varmasti ollut tehdä kahva joka olisi mahdollisimman lähellä painon koskettimiston mittoja.
Harmonikkojen mitoituksen muutokset muiltakin osin ovat kyllä melkoisia, jos vertaa -30 lukulaisia tämän päivän harmonikkoihin.
Soittotuntumaa ajatellen oikeampi vertailukohta voisi olla koskettimen päästä akselliin, jolla momenttivartena on vaikutusta asiaan, mutta koska tuon mittaamiseksi pitäisi availla soittimia
otin vertailukohdaksi -83 valmistuneen pianoni Yamaha U1 koskettimiston, jossa tuota täysimittaisen
41 koskettimisen painoharmonikan koskettimiston korkeutta vastaava mitta on 46,6mm, koskettimen leveys 22,5mm ja koskettimen pituus 14,7cm. Saattaa olla, että -30 luvuan pianoissa myös nuo koskettimen pituudet ovat erilaiset.
Mittasin sitten harmonikkakokoelmani pisimmät koskettimet, ne löytyvät -32 valmistuneen Coperativan kahvasta L=17cm B=20,2mm, seuraavana ovat sitten Hagström Excellent -34 ja Hohner Organetta IV "kauhukahva" -38 L= 15cm, B=21,5mm ja 20mm
Vertailukohdaksi sitten Pihlajamaa Super King -97 L=12cm B= 19,5mm ja Fantini Highline unik -09
L= 12cm B=19,3mm.
Vestailun vuoksi noissa -20 luvun E. Galizi peleissäni koskettimet ovat 14 ja 14,5cm luokkaa, saattaa siis olla, että -30 luvulla on iskenyt jokin muotikin noiden pitkien kokettimien kanssa.
Pitkäkoskettiminen, 17cm, kahva on melko näyttävä verattuna soittimen rungon mittoihin.
Tuon pituuden vaikutusta soittamiseen ei kovin helposti huomaa, mutta leveyden kyllä paremmin, jos
koskettimisto on 19" tai 18" vaatii siirtyminen hetken totuttelun käytänössä. Tuo 19" koskettimisto on varsin yleinen 4-äänikertasissa soittimisssa.
Teoreettisesti ajatellen tuollaisen pitemmän koskettimen kohdalla ero on siinä, että jos kitka akselilla on sama kuin uudemmissa soittimissa, on momenttivartta enemmän, eli teoriasa sen pitäisi olla keveämpi kosketukseltaan. Lisäksi pitää tietysti huomioida myös se mitä sieltä akselin toiselta puolelta löytyy vastapainona, eli läppä ja sen varsi.
Näin on kuitenkin ehkä voitu myös käyttää hieman jäykempiä jousia tiiveyden varmistamiseksi kosketusen kärsimättä.
Soittimen rungon mitoituksen ja koskettimein pituuden vaikutus tulee tietysti huomioda sitten hihnojen mitoituksessa siten, että koskettimisto ei jää liikaa oikealle "kainalon alle"
Harmonikan rungon kasvamien nykyisiin mittoihinsa saattaa olla yksi syy koskettimien lyhenemiseen, koska nykyaikainen runko on koskettimet lyhenettynäkin muutaman sentin noita -30 lukulaisia kaunottaria leveämpi. Tällä on siis saatu hallittua soittimen leveyden kasvamista liian suureksi käsiteltävyyttä ajatellen.
Soittamisen kannalta nuo 12cm koskettimet toimivat ihan kivasti nykyisillä rungon mitoituksilla.
Johan
Näin tuo asia varmaankin on, kuten kerrot. Kiitos vastatauksesta!
Toivo
Tuli mieleen nuo "käyrät" pianokahvat ;) Näyttää olevan jopa noissa vanhoissa Dallapé:n kuvissa. Pedro Hietasen Giulietissa on myös sama juttu. Kommentteja asiantuntijoilta, esim. Johan!
En tiedä asiantuntijasta, 15-vuotta soitin pianoharmonikkaa joten vastaan kuitenkin. Tuo kaareutuva näppäimistöhän mukailee käden liikettä paremmin kuin suora. Jos mietitään miten käsi liikkuu kun sitä siirretään kohti korkeita ääniä niin huomataan että tuollainen kaareutuva sormio on enemmän käden liikkeen mukainen. Pedro Hietanen ei tuota kaareutuvalla koskettimistolla varustettua Traviataa ole enää vuosiin soittanut, aikanaan kuitenkin.
En tunne olevani asiantuntija, mutta asiaan jonkinverran paneutunut harrastelija.
Kokemukseni asiasta ovat paljolti Giulietin kanssa saman suuntaiset. Ensimmäsen kerran päästessäni kontaktiin "kauhukahvaiseni" kanssa epäilin, että se vaatii tuon kaarevuuden takia huomattavaa totuttautumista.
Yllätys oli kuitenkin melkoinen, todetessani, että kahvan yläosa tulee lähemmäs kainaloa, eli hieman hankaloittaa tilannetta, koskettimet ovat vielä pitkät, kun taas sitten tuolla kahvan keskivälin alapuolella ei joudu kurkottelemaan, eli siitä on selkeästi apua.
Omani on Hohner Organetta IV, mallia valmistettiin vain -38, mallia on valmistettu myös III-äänikertasena.
Aikaisemmin Hohnerilla oli samalla kahvamallilla olevaa tuotantoa -29 Organola De Luce, jossa oli V äänikertaa basossa ja 140 nappulaa ja diskantissa IV äänikertaa. Myös -35 on tehty jotakin vastavaa mallia.
Tämä Organola IV on IV /V äänkerttainen 120 basolla, painettavia koplareita diskantissa 3kpl kahvan reunassa.
Heittäkääpä arvioita siitä paljonko tuo kahva on kaareva mitattuna keskikohdalta päihin tuettua linjaria apuna läyttäen?
Tuolllaista Giulietin kaarevakahvaista kyselin joskus 2000 luvun alussa Ahvenaiselta ja silloin niitä oli tuotu maahan vain kaksi kappaletta.
Ainakin Paolo Sopranilla on ollut myös hieman vähemmin "taivutettu" kahva joissakin peleissä ja Sacandallilla oli erittäin tyylikkäitä "kauhukahvaisia" tuotannossa. Valitettvasti niitä ei juuri täällä meilläpäin ole liikkunut.
Espanjalaisen, harrastukseni kautta tutuksi tulleen keräilijän, Anitan, kokoelmassa on ainakin pari näitä, toinen Paolo Soprani ja toinen Hohner Organetta. http://acordeon-anipas.blogspot.fi/
Johan
Lainaus käyttäjältä: waltsu - 30-12-2014, 19:22:18
Kyllä ne molemmat ovat yhtä viehättäviä soittimia, eikä kumpaakaan tarvitse hävetä, ainoastaan noissa ns. karaktääri biiseissä pianoharmonikka on huomattavasti vaikeampi. Ne vauhdikkaammat esitykset pianopelillä ovat visuaalisesti näyttävämpiä, koska siinä on hanskan lennettävä laajemmilla sektoreilla.
Verattaessa näppäin- ja pianokahvaa kääntyy keskustelu melko pian tuohon sormitusten helppouteen käytettäessä kolmea riviä ja vaihdettaessa äänilajia.
Mainintasi tuosta "hanskan lentämisestä" sai minut tekemään pienen vertaillun.
41 koskettimen pianokahvan näppäimistön korkeus on ns "normaalikoossa" noin 48,5mm, otin sitten Viipurilaisen -33 valmistuneen Suomi Harmonikan jossa on nelikanttiset koskettimet ja mittasin kolmelta keskiriviltä etäisyyden noiden samonjen 41 koskettimen äärilaidoilta ja siinä ne mahtuvat tasan 20cm lyhyemmälle matkalle.
Tässä uusi argumentti jota ei juuri ole vielä tarjottu: pianoharmonikan soittaja haaskaa enegiaa huomattavasti enemmän siinä "hanskan kiidättämisessä". Ei siis ole kovin luomua soittaa pianoharmonikalla, kun kaurapuuroa menee enemmän.
Omalta kohdatani voisin todeta, että tuleepa harrastettua edes jotain liikuntaa jossa ylimääräistä enegiaa voi kuluttaa kehostaan ;)
Johan
Löysin "kauhukahvan" esityksen tuubista
https://www.youtube.com/watch?v=87XUT9ZZ21E
Itse soittelen molemmilla kahvoilla ja jotenkin pidän enemmän pianonäppäimistä, vaikka olen tietoinen sen rajoituksista yms. ja kuulen siitä pyykkilautavitsejä. Youtube on täynnä virtuooseja, jotka soittavat pianoharmonikkaa. Yksi Heitä on Edo Krilic:
https://www.youtube.com/watch?v=YgGBh-K_HKg
https://www.youtube.com/watch?v=bjWpGav1d5w
Lainaus käyttäjältä: olli - 24-01-2015, 18:19:16
Löysin "kauhukahvan" esityksen tuubista
https://www.youtube.com/watch?v=87XUT9ZZ21E
Aika modernia kalustoa on käytössä tässä esityksessä. Minä löysin melko kivan näköisen himoja herättävän kauhukahvaisen tässä taannoin. Hieno kokonaisuus, olisi kiva saada se tuohon Hohnerin "kauhukahvan" viereen. Jos saundit ovat yhtä fiinit kuin paljekin sillä olis todella makeaa soitella!
Johan
Joskus taitaa mennä pianohaitari hankintaan, olisi hienoa osata soittaa sekä näppäin- että pianoversiota. Ovat usein myös paljon edullisempiakin ja ns. kansainvälisiä. Kyllä molemmilla pystyy soitannollisiin ihmeisiin.
Jos suurin osa maailmasta soittaa pianohaitaria, niin onhan siinä aikamoinen kysymysmerkki miksi näppäinversio olisi jotenkin absoluuttisesti parempi. Varmaan kummassakin systeemissä on omat etunsa jos ajatellaan jotain tiettyjä tekniikoita.
Olen tämän pianopelin kaveri tuolla youtuubissa - hieno soittaja ;)
https://www.youtube.com/watch?v=_nxt4iRXqiY
Molempien "kahvojen" mestari Topi Manninen Kanadassa
https://www.youtube.com/watch?v=R2gSvtkaCow
Lainaus käyttäjältä: olli - 01-06-2015, 10:56:23
Olen tämän pianopelin kaveri tuolla youtuubissa - hieno soittaja ;)
https://www.youtube.com/watch?v=_nxt4iRXqiY
Molempien "kahvojen" mestari Topi Manninen Kanadassa
https://www.youtube.com/watch?v=R2gSvtkaCow
Kattoppa juutuubista Anders Larsson,minnoon sen kaveri.
Katsoin ja hienolta kuuluu ja näyttää
https://www.youtube.com/watch?v=m8tuykLUFuw