blogissa tällä kertaa:
http://rytmiharmonikka.blogspot.fi/2015/01/huolehdi-harmonikastasi.html
Kirjoitin kommentin ;) Kerron saman tässäkin: Minulla harmonikat ovat esillä, mutta läpinäkyvän muovisuojan alla. Olen havainnut, että tulee herkemmin soiteltua, kun ei tarvitse kaivaa haitaria laukusta. Pölyt pyyhin luonnollisesti ajoittain. Käytän myös "Johnson Plediä". Plediä riepuun, jolla sitten pyyhitään peli (kiiltoa tulee ja tahrat poistuvat, myös pienet kulumat "piiloutuvat" - ainakin mustasta pelistä). Hyvät ohjeet, kannattaa toimia näiden mukaan ;D
Tämän saman olen todennut. Jos Hanuri on laatikossa, ei tule nostettua syliin niin usein. Teetin ompelimossa tuollaisen hupun, (pehmyttä verhoilukangasta jonka kulmassa on vetoketju) joka on kätevä nyppästä Hanurin päältä. En tiedä olisko vielä houkuttelevampi jos olis tuo läpinäkyvä.... ainakin naisten päällä tuntuu paljonkin houkuttelevammalta......muistan nuorena kun oli tanssilavoillakin tytöillä nuo puserot.... oi niitä aikoja.... ;) ;) ;)
Eikkajuhani
Lainaus käyttäjältä: olli - 09-01-2015, 09:55:43
Kirjoitin kommentin ;) Kerron saman tässäkin: Minulla harmonikat ovat esillä, mutta läpinäkyvän muovisuojan alla. Olen havainnut, että tulee herkemmin soiteltua, kun ei tarvitse kaivaa haitaria laukusta. Pölyt pyyhin luonnollisesti ajoittain. Käytän myös "Johnson Plediä". Plediä riepuun, jolla sitten pyyhitään peli (kiiltoa tulee ja tahrat poistuvat, myös pienet kulumat "piiloutuvat" - ainakin mustasta pelistä). Hyvät ohjeet, kannattaa toimia näiden mukaan ;D
Jokainen taaplaa tyylillään, en missään tapauksessa hyväksy "peledin" käyttöä pelin hoitamisessa. Itse en ole käyttänyt, mutta puhdistanut sillä "hoidettua" peliä jossa annostelu oli kai ollut hieman runsaskätistä.
Totesin siinä yhteydessä, että sillä saa hankalasti poistettavan "patinan" pelin pintaan, mutta mielestäni pelin käsittely puhtain käsin, rasvaisten ja hikisten sormenjälkien sekä pölyn poistaminen mikrokuituliinalla ja luonnonvaha puhdistus silloin tällöin ovat riittävät toimenpiteet takaamaan, että peli pysyyy puhtana ja siistinä vuodesta toiseen.
Minulla on alun neljättäkymmentä peliä avohyllyillä työhuoneessani, loput laukuissa tilanpuutteen takia, ja imuroin ne säänöllisesti huoneen siivoamisen yhteydessä työhön soveltuvalla pehmeäällä suuttimella, imurissa luonnollisesti säädettävä teho.
Sisäpuoliseen imurointiin entisöintien, korjausten ja huoltojen yhteydessä olen käyttänyt pääasiassa teitokoneiden imurointiin kehitettyä imurin lisälaitetta säädettävätehoisessa imurissa säätäen tehon kolloinkin kohteeseen sopivaksi. Apuna on myös muutama erikokoinen vesiväripensseli, joilla hankalista paikoista saa töhnät liikeelle.
Aina eivät nämä keinot auta, vaan on turvauduttava tehokkaapiin laittesiin ja aineisiin, esimerkkinä kuvassa oleva kahva, jossa on jo melkein huovuttunutta tavaraa sisällä. Pelistä tuli kuitenkin lopulta melko tyylikäs, vaikka ilmeisesti vuosikymmeniin ei oltu huollettu juuri mitenkään ja soittajalta oli kai käsienpesukin ajoittain päässyt unohtumaaan.
Toisessa kuvassa sama peli entisöitynä pienen ponnistelun jälkeen.
Aikoinaan, kun minulla oli vain kaksi peliä pidin päivittäin soitettavan pelin päällä kankaasta tehtyä suojaa, samaan tapaan, kuin jotkut pitävät lintuhäkin päällä saadakseen "fogelin" pysymään vaiti. Minä pidin sitä pölysuojana, nykyisin käytäntöni on toinen, sillä haluan pitää nuo vanhat pelit esillä.
Johan
Lainaus käyttäjältä: Johan - 09-01-2015, 21:32:46
Lainaus käyttäjältä: olli - 09-01-2015, 09:55:43
Kirjoitin kommentin ;) Kerron saman tässäkin: Minulla harmonikat ovat esillä, mutta läpinäkyvän muovisuojan alla. Olen havainnut, että tulee herkemmin soiteltua, kun ei tarvitse kaivaa haitaria laukusta. Pölyt pyyhin luonnollisesti ajoittain. Käytän myös "Johnson Plediä". Plediä riepuun, jolla sitten pyyhitään peli (kiiltoa tulee ja tahrat poistuvat, myös pienet kulumat "piiloutuvat" - ainakin mustasta pelistä). Hyvät ohjeet, kannattaa toimia näiden mukaan ;D
Jokainen taaplaa tyylillään, en missään tapauksessa hyväksy "peledin" käyttöä pelin hoitamisessa. Itse en ole käyttänyt, mutta puhdistanut sillä "hoidettua" peliä jossa annostelu oli kai ollut hieman runsaskätistä.
Totesin siinä yhteydessä, että sillä saa hankalasti poistettavan "patinan" pelin pintaan, mutta mielestäni pelin käsittely puhtain käsin, rasvaisten ja hikisten sormenjälkien sekä pölyn poistaminen mikrokuituliinalla ja luonnonvaha puhdistus silloin tällöin ovat riittävät toimenpiteet takaamaan, että peli pysyyy puhtana ja siistinä vuodesta toiseen.
Minulla on alun neljättäkymmentä peliä avohyllyillä työhuoneessani, loput laukuissa tilanpuutteen takia, ja imuroin ne säänöllisesti huoneen siivoamisen yhteydessä työhön soveltuvalla pehmeäällä suuttimella, imurissa luonnollisesti säädettävä teho.
Sisäpuoliseen imurointiin entisöintien, korjausten ja huoltojen yhteydessä olen käyttänyt pääasiassa teitokoneiden imurointiin kehitettyä imurin lisälaitetta säädettävätehoisessa imurissa säätäen tehon kolloinkin kohteeseen sopivaksi. Apuna on myös muutama erikokoinen vesiväripensseli, joilla hankalista paikoista saa töhnät liikeelle.
Aina eivät nämä keinot auta, vaan on turvauduttava tehokkaapiin laittesiin ja aineisiin, esimerkkinä kuvassa oleva kahva, jossa on jo melkein huovuttunutta tavaraa sisällä. Peleistä tuli kuitenkin lopulta melko tyylikäs, vaikka ilmeisesti vuosikymmeniin ei oltu huollettu juuri mitenkään ja soittajalta oli kai käsienpesukin ajoittain päässyt unohtumaaan.
Toisessa kuvassa sama peli entisöitynä pienen ponnistelun jälkeen.
Aikoinaan, kun minulla oli vain kaksi peliä pidin päivittäin soitettavan pelin päällä kankaasta tehtyä suojaa, samaan tapaan, kuin jotkut pitävät lintuhäkin päällä saadakseen "fogelin" pysymään vaiti. Minä pidin sitä pölysuojana, nykyisin käytäntöni on toinen, sillä haluan pitää nuo vanhat pelit esillä.
Johan
Olen samaa mieltä Johanin kanssa. Kaupasta ostetuista puhdistusaineista ei koskaan tiedä, mitä ne pidemmän päälle tekevät selluloidipinnoille. Kun olen hankkinut itselleni "uuden" harmonikan, niin käyn pinnat läpi erittäin hienon vesihiomaparerin kanssa niissä kohdin, missä on naarmuja. Sen jälkeen kiilloitan kaikki sileät pinnat pumpulilaikalla ja selluloidin kiilloitusvahalla. Tämän operaation jälkeen on lähtenyt kaikki töhnä ja rasva pinnoista pois. Sen jälkeen ei tarvitse vuosikymmeniin muuta, kuin pyyhkiä pölyjä kuivalla rievulla tai käyttää pölynimuria. Kaikilla ei tähän ole tietenkään mahdollisuutta, mutta näin minä itse teen. Koneellisen kiilloituksen kanssa täytyy olla tarkkana, ettei sulata tai polta pintoja, enkä suosittele sitä sellaisille, joilla ei ole tuntumaa tähän työhön. Kunnollisen puhdistuksen jälkeen peli pysyy helpommin puhtaana, jos lisäksi välttää rasvaisilla käsillä koskettamista. Asetankin haitarin remmeineen niin, että saan sen remmeistä ylös laukusta. Näin ei tule liikaa kourittua haitaria. Mustissa peleissä kaikki näkyy niin heposti. Muut värit ovat huolettomampia.
Toivo
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 11-01-2015, 10:59:59
mikrokuituliinalla ja luonnonvaha puhdistus pinnat läpi erittäin hienon vesihiomaparerin kanssa niissä kohdin, missä on naarmuja. Sen jälkeen kiilloitan kaikki sileät pinnat pumpulilaikalla ja selluloidin kiilloitusvahalla.
Toivo
Pari kaltoinkohdeltua harmonikkaa korjasin taannoin (ja kolmannesta korjasin selluloidikulumat). Tuolla tavalla käsittelin korjatut selluloidikohdat (vesihioma...), mutta asioista ymmärtämättömänä käytin tuohon kiilloitukseen mustaa Korrek:ia. Mistähän tuollaista "oikeata" kiillotusvahaa ja luonnonvahaa löytää?
Vahaa saa joidenkin soitinkorjaajien kautta. Saattaa olla, että joku metallinkiilloitusvahakin käy, mutta pitää ensin testata johonkin muovinpalaan. Samalla tavalla olen kiilloittanut vanhan naarmuuntuneen levysoittimeni läpinäkyvän kannen. Se oli tarkempi hiottava, kun se alkoi sulaa alhaisemmassa lämpötilassa kuin selluloidi.
Toivo
Keskustelu on mennyt "entisöijien" kategoriaan. Hyvä sinänsä. Tuo oma haitarinhoito koskee näitä nykypelejä. Niiden pyyhkimiseen mielestäni "Pledi" käy oikein hyvin. Ei tietenkään joka päivä, päivittäisen soiton jälkeen normaali pyyhkiminen. Bugarin mukana tuli valkoinen rätti, jota käytän. ;)
Senverran vielä...
Kyllä tuosta Korrek:ista ihan hyvä lopputulos tuli.
Ajattelin vaan kysäistä viisaammilta, josko siihen on "oikeampi" tapa.
Lainaus käyttäjältä: olli - 11-01-2015, 14:53:19
Keskustelu on mennyt "entisöijien" kategoriaan. Hyvä sinänsä. Tuo oma haitarinhoito koskee näitä nykypelejä. Niiden pyyhkimiseen mielestäni "Pledi" käy oikein hyvin. Ei tietenkään joka päivä, päivittäisen soiton jälkeen normaali pyyhkiminen. Bugarin mukana tuli valkoinen rätti, jota käytän. ;)
Kyllä minä hoidan nuo nykypelitkin, jos niihin lasketaan 2009, 1997, 1991, 1985 jne, valmistuneet peliini, kuvaamallani tavalla.
Ensimmäiset harmonikan hoito-ohjeet sain -65 Milton Harjalalta. Hänen ohjeensa olivat, puhtaat kädet, pölyltä suojaaminen ja noin kerran viikossa tapahtuva pyyhkiminen äänilevyjen puhdistukseen käytettävällä liinalla.
Kunnossapitoreferenssinäni voi pitää jo 49 vuotta käytössäni ollutta Kultahäkki Maestroani, joka edeleen käy ja kukkuu moitteetta ja on siisti kuntoinen.
Olen aina ihmetellyt sitä, että noihin harmonikan soitto-oppaisiin ei ole uhratttu juuri riviäkään tästä aiheesta. Tarkistin käytössäni olevista seitsemän eri henkilön tekemistä kirjoista, että tähän aiheeseen ei niissä puutta Lasse Pihlajamaata lukuunottamatta, eikä sielläkään mainita kuin pölyltä suojaamisesta puhtaanapitoon liittyen.
Em. syystä näen positiivisena asiana "Huoledi harmonikastasi" artikkelin ja esim. Viljon sivuilla olevat ohjeet.
Ilmeisesti soitonopettajat ohjavat oppilaitaan näissä asioissa ja taitaapa joidenkin merkkien pelejä seurata käyttöohjekin takuulapun mukana.
Johan
Kyllä vastaan on tullut alle 5 vuottakin vanhoja harmonikkoja, jotka ovat viinaan menevän soittajien käsissä menneet todella huonoon kuntoon ja ovat vaatineet edellä mainitsemani käsittelyn. Vielä hengisssä soittajia, jotka vaalivat vanhoja perinteitä. Enemmän katoava luonnonvara he kuitenkin ovat.
Toivo
Sen verran näköjään puhuin läpiä päähäni, että Korrekin Luonnonvahaa ei enää valmisteta. Eipä tullut tarkistettua... Lieneekö joku carnauba-vahaa sisältävä huonekaluvaha/antiikkivaha nyt sitten lähimpänä totuutta?
Lainaus käyttäjältä: mrasanen - 26-01-2015, 17:59:23
Sen verran näköjään puhuin läpiä päähäni, että Korrekin Luonnonvahaa ei enää valmisteta. Eipä tullut tarkistettua... Lieneekö joku carnauba-vahaa sisältävä huonekaluvaha/antiikkivaha nyt sitten lähimpänä totuutta?
Mitä mieltä olet tuosta "pledistä"? Huonekalujen pyyhkimiseen tarkoitettu aine ;)
Korrekilla ei luonnonvahaa ole ollut saatavilla enää vuosiin, itse tuota yritin metsästää jo monta vuotta sitten tuloksetta. Nuo huonekalu/luonnonvahat lienevät lähinnä vastaavia jota kannattaa käyttää, itse olen ainakin saanut niillä melko hyvän tuloksen. Mitään puhdistusaineita en itse käytä esim. tuota plediä, normaali sormista irtoava rasva lähtee kyllä säämiskällä pyyhkimällä mikäli vahapinta on kunnossa eivätkä sormet ole varsinaisesti rasvassa.
Pledillä on harmonikkoja putsailtu ja pinta on ilmeisesti sen kestänyt, sen enempää en sen koostumuksesta tiedä. Ja sitäkään ei itse asiassa enää saa, vaan se on nykyään Pledge Wood 5 in 1 ja koostumuksesta ei löydy mitään tietoa.
Mutta ainakin tällaisia käytettäessä ei suihkuteta soittimeen, vaan ensin liinaan ja sitten pyyhitään soittimen pinnat. Näppäimille ei näitä aineita, eikä myöskään vahaa.
Antiikkivaha Liberon Black Bison (väritön) on ainakin sellainen yleisesti saatavilla oleva. Näyttäisi sopivan lakan ja maalin päällä käytettäväksi myös, selluloidista/ muovista ei puhuta mitään. Mutta nuo luonnonaineita sisältävät vahat eivät ole kuitenkaan kauheita myrkkyjä. Mitä raati sanoo, uskaltaisikohan tuota suositella?
http://liberon.fi/vahat/antiikkivaha/
Lainaus käyttäjältä: mrasanen - 28-01-2015, 11:01:41
Pledillä on harmonikkoja putsailtu ja pinta on ilmeisesti sen kestänyt, sen enempää en sen koostumuksesta tiedä. Ja sitäkään ei itse asiassa enää saa, vaan se on nykyään Pledge Wood 5 in 1 ja koostumuksesta ei löydy mitään tietoa.
Mutta ainakin tällaisia käytettäessä ei suihkuteta soittimeen, vaan ensin liinaan ja sitten pyyhitään soittimen pinnat. Näppäimille ei näitä aineita, eikä myöskään vahaa.
Antiikkivaha Liberon Black Bison (väritön) on ainakin sellainen yleisesti saatavilla oleva. Näyttäisi sopivan lakan ja maalin päällä käytettäväksi myös, selluloidista/ muovista ei puhuta mitään. Mutta nuo luonnonaineita sisältävät vahat eivät ole kuitenkaan kauheita myrkkyjä. Mitä raati sanoo, uskaltaisikohan tuota suositella?
http://liberon.fi/vahat/antiikkivaha/
Eiköhän tuota uskalla käyttää, myrkytön tuotekin vielä ainakin mainoksen mukaan. Itse käytin joitakin vuosia sitten yhteen soittimeen Korrekin kestovahaa joka on siis ihan puhtaasti autotuote ja hyvä lopputulos silläkin tuli, pinnasta tuli kauniin kiiltävä ja likaa hylkivä. Ainoa huono puoli tuossa oli haju joka oli niin voimakas että oli pakko suorittaa vahaus saunassa, muuten haju olisi levinnyt kaikkiin huoneisiin. Paljon turvallisemmalta tuotteelta tämä antiikkivaha näyttää.
En ymmärrä, miksi haitaria pitäisi vahata millään aineella. Vahattu pinta suorastaan imee pölyä itseensä. Pelkkä puhdistus riittää, esim. haaleaan veteen muutama tippa astianpesuainetta, jossa kostutetaan pyyhettä.
Kuluneen pinnan kiillotus on sitten asia erikseen.
Lainaus käyttäjältä: Rokka - 28-01-2015, 18:47:08
En ymmärrä, miksi haitaria pitäisi vahata millään aineella. Vahattu pinta suorastaan imee pölyä itseensä. Pelkkä puhdistus riittää, esim. haaleaan veteen muutama tippa astianpesuainetta, jossa kostutetaan pyyhettä.
Kuluneen pinnan kiillotus on sitten asia erikseen
Täysin samaa mieltä!
Toivo
En minäkään vahaa, se Pledin käyttö on aika harvinaista nykyään. Joskus teen senkin, eli rättiin suihkaus Plediä ja sillä sitten pyyhitään. Normaalisti "flanellilla" vaan pyyhitään.
Tuohon "pölyn kerääjään"; Takavuosina anoppini kertoi mielestään hienon vinkin: kylpyhuoneen kaakelit pyyhitään rypsiöljyllä kostutellulla rievulla. Ovat kuulemma sitten kiiltäviä ne kaakelit. No hänen poikansa totesi tuohon ideaan: "Sittenhän pölyt osaavatkin kertyä oikeaan paikkaan - kaakeleihin!"
Kyllä se vahaaminenkin joskus kannattaa, vai olettaako joku että se vahapinta pysyy soittimessa ikuisesti? Esim. basson takalevy on sellainen paikka, että iho on kosketuksissa pintaan ja hiki "syövyttää" vahan ajan kanssa pois. Koko soitinta ei tietenkään tarvitse vahata mutta esim tuo takalevy joskus niin taas saa sormenjäljet pois helposti. Ei itselläni soittimeen ehdi niin pölyä kertymään koska käytän sitä ;)
Mikäli joku ei usko vahaamisen tarvetta seuraava lainaus harmonikkahuolto Kari Ahvenaisen sivuilta:
"Suosittelen harmonikan pinnan puhdistamista vahaamalla, jolloin siihen jää suojakalvo. Vahattua pintaa on helppo puhdistaa vaikkapa mikrokuituliinalla. Toimiva vaha on mm Korrek luonnonvaha."
Kirjoittaja on ainakin asiantuntija.
Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 26-01-2015, 18:59:40
Korrekilla ei luonnonvahaa ole ollut saatavilla enää vuosiin, itse tuota yritin metsästää jo monta vuotta sitten tuloksetta. Nuo huonekalu/luonnonvahat lienevät lähinnä vastaavia jota kannattaa käyttää, itse olen ainakin saanut niillä melko hyvän tuloksen. Mitään puhdistusaineita en itse käytä esim. tuota plediä, normaali sormista irtoava rasva lähtee kyllä säämiskällä pyyhkimällä mikäli vahapinta on kunnossa eivätkä sormet ole varsinaisesti rasvassa.
Oma vahapulloni on loppumaisillaan, en muista tarkaan koska sen ostiin sen -98, ja nyt tein tuon saman havainnon uutta etsiessäni, tuote ei enää ole markkinoilla.
Pitää siis etsiä uusi vaha joka toimii vastaavasti. Pääasiallinen käyttö sille minulla on ollut noiden vanhojen pinttyneiden soitinten puhdistus hankinan jälkeen jossa käytössä se on ollut erinomainen apu.
Johan
Lainaus käyttäjältä: Rokka - 28-01-2015, 18:47:08
En ymmärrä, miksi haitaria pitäisi vahata millään aineella. Vahattu pinta suorastaan imee pölyä itseensä. Pelkkä puhdistus riittää, esim. haaleaan veteen muutama tippa astianpesuainetta, jossa kostutetaan pyyhettä.
Kuluneen pinnan kiillotus on sitten asia erikseen.
En ole havainnut tällaista "pölyn imemistä" vahattujen soitinten kohdalla, onko Sinulle siihen kokemukseen jonkinlaista teoreettista taustaa olemassa, tai perustuuko väitteesi vaan "mutu" tuntumaan?
Tuo Ollin "öljy" esimerkki nyt oli tässä kohtaa milestäni hieman kaukaa haettu juttu, kun kyseessä harmonikan puhdistus.
Luonnonvahan ja ruokaöljyn reagointi pölyyn on hieman kaukaa haettu vertaus, kun keskustellaan harmonikan huolehtimisesta;-)
Kyllä tuo tiskiaine ja kostea riepukin toimii, silloin jää vaan saamatta se suojaava kalvo joka vahasta saadaan käsistä tuleevaa likaa ja hikeä vastaan.
Olen kyllä kokeillut tuota tiskiainetta ja kosteaa kangaspalaakin joskus kun yritin saada vanhaa pintynyttä vuosikymmeniä käytössä ollutta soitinta puhtaaski, mutta käytäntö on osoittanut, että juuri tuo mainittu luonnovaha on osoittatunut huomattavasti tehokaammaksi tässä tarkoitusessa.
Vahan kanssa pitää toimia siististi kuten vedenkin, molemmilla pitää vaan kostuttaa se puhdistuseen käytetty kangaspala, kuten vedelläkin, liika ei kummassakaan tapauksessa oel hyväksi.
Johan
Sattuneesta syystä minulle on hamstraantunut "karnauba -vahaa". Onko kenelläkään tietoa tällaisesta? Jotenkin olen kääntymässä sellaiseen ajatukseen että tällä olisi jotakin tekemistä luomun kanssa?
Tällaisen löysin Kirjovärit Oy:n sivulta:
Karnaubavaha johdetaan Pohjois-Brasiliassa kasvavan karnaubapalmun lehdistä ja se on tunnettu "vahojen kuningattarena". Karnaubavahan sulamispiste on korkeampi kuin mehiläisvahan, joten se kestää lämpöä paremmin.
Vahalla saadaan aikaan kiiltävä pinta ja sitä voidaan käyttää mm kitaran, lattian ja huonekelujen kiilloituksessa, erityisesti silloin kun sitä sekoitetaan mehiläisvahaan.
Soittimien vahaamisessa on se idea, että pinta säilyy parempana ja on helpompi puhdistaa, juuri niin kuin täällä on kommentoitukin. Selluloidipinta on jonkin verran huokoinen ja vaha tukkii pintaa ja tekee siihen kalvoa. Näin ollen soitin myös naarmuuntuu vähemmän. Pakollistahan se ei ole, niin kuin ei autonkaan vahaaminen, mutta vuosien saatossa eron kyllä huomaa hoidetussa ja hoitamattomassa pinnassa. Hyvin kiillotettuun vahapintaan pöly ja lika ei myöskään tartu niin kovaa kiinni ja lähtee helposti pyyhkimällä pois.
Juuri näin se on kuten nimimerkki mrasanen tuossa edellä toteaa. Hyvin vahattu soitin on helppo pitää puhtaana, sama asia kuin auton kanssa. Itse olen silloin tällöin soittimiani vahannut kun pinta on uutta käsittelyä tietyistä kohdin tarvinnut. Ja viedessäni soittimiani huoltoon, olen aina saanut kommenttia että ompa hyvin pidetty soitin. Tälläisen soittimen jälleenmyyntiarvokin on parempi.
Lainaus käyttäjältä: Johan - 29-01-2015, 06:59:24
Lainaus käyttäjältä: Rokka - 28-01-2015, 18:47:08
En ymmärrä, miksi haitaria pitäisi vahata millään aineella. Vahattu pinta suorastaan imee pölyä itseensä. Pelkkä puhdistus riittää, esim. haaleaan veteen muutama tippa astianpesuainetta, jossa kostutetaan pyyhettä.
Kuluneen pinnan kiillotus on sitten asia erikseen.
En ole havainnut tällaista "pölyn imemistä" vahattujen soitinten kohdalla, onko Sinulle siihen kokemukseen jonkinlaista teoreettista taustaa olemassa, tai perustuuko väitteesi vaan "mutu" tuntumaan?
Tuo Ollin "öljy" esimerkki nyt oli tässä kohtaa milestäni hieman kaukaa haettu juttu, kun kyseessä harmonikan puhdistus.
Luonnonvahan ja ruokaöljyn reagointi pölyyn on hieman kaukaa haettu vertaus, kun keskutellaan harmonikan huolehtimisesta;-)
Kyllä tuo tiskiaine ja kostea riepukin toimii, silloin jää vaan saamatta se suojaava kalvo joka vahasta käsistä tuleevaa likaa ja hikeä vastaan.
Olen kyllä kokeillut tuota tiskiainetta ja kosteaa kangaspalaakin joskus kun yritin saada vanhaa pintynyttä
vuosikymmeniä käytössä ollutta soitinta puhtaaski, mutta käytäntö on osoittanut, että juuri tuo mainittu luonnovaha on osoittatunut huomattavasti tehokaammaksi tässä tarkoitusessa.
Vahan kanssa pitää toimia siististi kuten vedenkin, molemmilla pitää vaan kostuttaa se puhdistuseen käytetty kangaspala, kuten vedelläkin, liika ei kummassakaan tapauksessa oel hyväksi.
Johan
Olen ammatiltani pintakäsittelijä, joten kiillotukset ja vahaukset on lähes joka päiväistä hommaa.
Vahapinta ei sinällään ime pölyä, vaan juuri vahan levitys ja kiillotus. Kiillotuksessa syntyvä staattinen sähkö esineen pinnassa imee pölyä.
Tietysti vahattu pinta on helpompi pitää puhtaana, kuin vahaamaton.
Karnaubavaha on sellaisenaan käytettäväksi kovaa ainetta, eikä sitä saa levitettyä pintaan ilman lämpöä. Karnaubavaha vaatii yleensä koneellisen kiillotuksen, elikkä esim. porakoneen rättilaikkaan sulatetaan vahaa koneen pyöriessä, jonka jälkeen rättilaikalla kiillotetaan pinta.
Karnaubavaha sekoitettuna esim. mehiläisvahaan on hyvä aine moneen käyttötarkoitukseen, myös käsin kiillotus onnistuu.
Erilaisten muovien kiillotukseen ja vahaukseen on aineita tarjolla:
https://www.google.fi/search?q=clear+plastic+polish&biw=1536&bih=770&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=w3XKVLCvFcGBU8ncgoAI&ved=0CAYQ_AUoAQ
Minulla on varaa antaa periksi tuota "pledistä". Nyt kun hankin tuon harvinaisuuden "Kouvolan Fantasian", haluaisin pitää siitä erityisen hyvää huolta. (Samalla noista muistakin eli Bugari ja Titano sekä luonnollisesti Kouvolan Kravatti). Sopiva vaha, siis kauppamerkki, jolla voisin ostaa turvallista tavaraa ;) Kravattiani en vahaa, mutta nuo muut voisivat tykätä.
Lisäkysymys tuohon Fantasiaan liittyen; voiko "kellastumista" enää mitenkään "kirkastaa"? Valkoinen on ajan saatossa kellastunut.