Tein hanuribassot Syysaaltoja-valssiin. Liite midinä. Midihän ei toista oikein näitä bassoja, koska hanurinuotteihin merkitään soinnutkin vain yhdellä nuotilla (koska ne soinnut löytyy sitten nappulasta suoraan). Valssi on peräisin Dallape-vihkosta nro 36 vuodelta 1937. Yritin nuottejakin laittaa, mutta tämä systeemi ei hyväksy Capella-nuotteja (.cap). PDF-tiedostosta tulee jo kahdesta sivusta 850 kb, joten pitäisi panna useampi viesti. No jos haluatte, laitan nuoteistakin eri viestit. Mitä tykkäätte valssin melodiasta? Onkin aika pitkä, 5 minuuttia, nuottimerkintöjen (siis kertausten) perusteella!
Skannasin nuotin valokuvana, panen tähän liitteeksi. Näköjään, kun skannaa valokuvana ja sitten muokkaa tiedoston pienemmäksi (web) niin menee pieneen tilaan.
Onko tähän Syysaaltoja-kappaleeseen olemassa sanat? En muista koskaan kuulleeni tätä kaunista valssia.
Äänitearkisto pelastaa jälleen:
Kappale Syysaaltoja
Säveltäjä Tuominen Väinö
Sanoittaja Jäppilä Martti Kristian
Lähde Teosto
Esittäjä Malmsten Georg
Kuuntele
Levymerkki Odeon a 228361 ( 78 )
Levyn nimi
Sovittaja
Äänitetty 1936
Eli sanat on olemassa jossain.
Onhan ne sanatkin samassa Dallape-vihkossa nro 36 vuodelta 1937. Laitan liitteeksi. Vihkossa ei kappaleen kohdalla ole mainintoja säveltäjästä eikä sanoittajasta. Masa Jäppilähän teki liukuhihnalta kappaleita Dallapeelle, sekä sävelsi että sanoitti. Usein näissä 30-luvun kappaleissa sanat ovat sivuosassa. Paljon alkusoittoa, pieni pätkä laulua, paljon soittoa. :D. Kerrotaan, että monien muidenkin säveltämät kappaleet menivät Masan nimiin ja sitä kautta levyjen etiketteihin. Näin on käynyt mm. Viljo Vesterisen ensimmäisen julkaistun sävellyksen kohdalla. Vilin kappale on Marko Tikan historiakirjan mukaan "Rakkaat silmät", joka julkaistiin Dallape-vihkossa vuonna 1932. Myöhemmin siihen on pantu säveltäjäksi M.Maja (eli Jäppilä).
Kiitos sanoista Olli. Täytyy kokeilla saisiko tuon laulukuntoon itse itseäni säestäen.
Tuli mieleen, kun oli toisella otsikolla puhetta kokonaisten kappaleiden julkaisemisesta täällä. Eikös ne tekijänoikeudet vanhene 70 vuodessa? Näin muistelisin. Joten tämä Syysaaltoja on jo vanha "teostovapaa" kappale. Lienenkö oikeassa? Toisaalta nuotit on "sovitettu" uuteen uskoon.
Lainaus käyttäjältä: olli - 02-09-2009, 12:00:56
Tuli mieleen, kun oli toisella otsikolla puhetta kokonaisten kappaleiden julkaisemisesta täällä. Eikös ne tekijänoikeudet vanhene 70 vuodessa? Näin muistelisin. Joten tämä Syysaaltoja on jo vanha "teostovapaa" kappale. Lienenkö oikeassa? Toisaalta nuotit on "sovitettu" uuteen uskoon.
Juu. Muistaakseni 70 vuotta on se maksimiraja.
Lainaa4 LUKU
Tekijänoikeuden voimassaoloaika
43 § (22.12.1995/1654)
Tekijänoikeus on voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut tekijän tai, jos kysymys on 6 §:ssä tarkoitetusta teoksesta, viimeksi kuolleen tekijän kuolinvuodesta. Elokuvateoksen tekijänoikeus on voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut viimeksi kuolleen pääohjaajan, käsikirjoittajan, vuoropuhelun kirjoittajan tai nimenomaisesti kyseistä elokuvateosta varten luodun musiikin säveltäjän kuolinvuodesta.
44 § (22.12.1995/1654)
Teokseen, joka on julkistettu tekijän nimeä taikka yleisesti tunnettua salanimeä tai nimimerkkiä ilmoittamatta, on tekijänoikeus voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona teos julkistettiin. Jos teos julkaistaan osina, lasketaan tekijänoikeuden voimassaoloaika erikseen kullekin osalle.
Jos tekijän henkilöllisyys selviää 1 momentissa mainitun ajan kuluessa, noudatetaan, mitä 43 §:ssä säädetään.
Julkistamattoman teoksen, jonka tekijää ei tunneta, tekijänoikeus on voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona teos luotiin.
44 a § (22.12.1995/1654)
Se, joka ensimmäisen kerran julkaisee tai julkistaa aikaisemmin julkaisemattoman tai julkistamattoman teoksen, joka on ollut Suomen lain mukaan suojattu ja jonka suoja on lakannut, saa teokseen tämän lain 2 §:n mukaisen oikeuden. Oikeus on voimassa, kunnes 25 vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona teos julkaistiin tai julkistettiin.
Tällainen teksti löytyi tekijänoikeuksista.
Lainaus käyttäjältä: olli - 02-09-2009, 12:00:56
Tuli mieleen, kun oli toisella otsikolla puhetta kokonaisten kappaleiden julkaisemisesta täällä. Eikös ne tekijänoikeudet vanhene 70 vuodessa? Näin muistelisin. Joten tämä Syysaaltoja on jo vanha "teostovapaa" kappale. Lienenkö oikeassa? Toisaalta nuotit on "sovitettu" uuteen uskoon.
Tekijänoikeus ulottuu 70 vuoden päähän tekijän kuolemasta.
Sitten pitää erottaa vielä sovittajan tekijänoikeus sovitukseen ja vaikkapa nuottikirjan oikeus siihen asuun mitä kirjassa on käytetty.
Eli tarkkana on oltava. Vanhan kappaleen saattaa voida esittää ja oman esityksen julkaista, mutta uudehkosta äänitteestä, sovituksesta tai nuottikirjasta ei silti saa vapaasti levittäätai julkaista kopioita.
Tuo 70 vuotta tekijän kuolemasta on kyllä älyttömän pitkä aika. Hieman lyhyempikin riittäisi.
Eikös ne tossa vuoden sisään vähän keskustellutkin ihan julkisesti, että tota aikaa pitäisi pidentää, koska esiintyvillä taiteilijoilla (siis näitä vanhoja partoja) lähtee tulot pienenemään, kun suojaaika lakkaa. Tässä taisi olla 50-vuoden raja kyseessä tässä juttussa - mutta musiikista kuitenkin.
Sitä ne rikkaat vaan haluaa... Rahaa ittelleen enemmän - tai ainakin veroetuja, jotta köyhät saavat maksaa.
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 02-09-2009, 22:08:35
Eikös ne tossa vuoden sisään vähän keskustellutkin ihan julkisesti, että tota aikaa pitäisi pidentää, koska esiintyvillä taiteilijoilla (siis näitä vanhoja partoja) lähtee tulot pienenemään, kun suojaaika lakkaa. Tässä taisi olla 50-vuoden raja kyseessä tässä juttussa - mutta musiikista kuitenkin.
Sitä ne rikkaat vaan haluaa... Rahaa ittelleen enemmän - tai ainakin veroetuja, jotta köyhät saavat maksaa.
Joo, tuossa oli kyse esittäjän oikeudesta joka on tuo 50 vuotta julkaisusta. Tuosta voi olla monta mieltä. Onhan se oleellinen asia jos sillä on oikeasti tuloihin vaikutusta. Mutta paljonko tuloja 50 vuotta vanhoista äänityksistä enää tulee, varsinkaan täällä Suomessa, paitsi ehkä haitarimusiikista. Mutta totta on ettei tuo kata koko elinikää, varsinkin kun näitä hommia moni aloittaa aika nuorena.
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 02-09-2009, 22:08:35
Eikös ne tossa vuoden sisään vähän keskustellutkin ihan julkisesti, että tota aikaa pitäisi pidentää, koska esiintyvillä taiteilijoilla (siis näitä vanhoja partoja) lähtee tulot pienenemään, kun suojaaika lakkaa. Tässä taisi olla 50-vuoden raja kyseessä tässä juttussa - mutta musiikista kuitenkin.
Sitä ne rikkaat vaan haluaa... Rahaa ittelleen enemmän - tai ainakin veroetuja, jotta köyhät saavat maksaa.
Aiheesta paljonkin keskutelua - en muista onko täällä - mutta haitarihuoneessa (R.I.P.) ainakin. En nyt jaksa haeskelemaan linkkejä enää tai vatvomaan asiaa kummemiin. Itselleni ammattini kannalta nämät tekijänoikeusasiat ovat melko selvät.
- Yleisesti: Jos vähänkään tuntuu siltä, ettet tarkkaan tiedä mitä olet tekemässä, niin jätä tekemättä.
- Case: mistään julkaistusta kirjasta tai nuottivihkosesta ei saa skannata printattuja sivuja tähän julkaisuun (Vapaalehdykkä). Viljo on silloin ensikädessä vastuussa tapahtuneesta vahingosta tai mahdollisista jälkiseuraamuksista.
- Edellinen case on yleistys, mutta kuka mahd. osapuolista haluaa asioita puitavan esim. rosiksessa (raastuvanoikeuden istunto käydään sen puulaakin kotikunnassa, jossa sivuston aineiston fyysinen ylläpito sijaitsee, tai jos sitä ei pystytä näyttämään, niin....)
Muok. Sitten on erikseen tieteelliset julkaisut, väitöskirjat ym. jossa materiaali palvelee laajempaa kokonaisuutta. Tällöinkin on aina syytä joko pyytää lupa tai vahintäänkin tarkasti ilmoittaa lähde mahd. yhteistietoineen. Esim. Vapaalehdykkä voi blogissaan julkaista kuvia kirjojen sivuista kunhan vain ilmoittaa lähteen selkeästi.
Muok. 2. Jätin tästä viestistä pahimmat pilkunrakastelut rauhaan, koska koko kenttä netissä on vielä hakusessa. Tavallisen haitarifriikin ei kuitenkaan kannata kokeilla rajoja - täälläkään.
Skannaamisesta olen samaa mieltä. Liekö ollu siellä hanurihuoneessa pitkähkökin keskustelu sovittamisesta. Itse olen ymmärtänyt asian siten, että kun esim. vanhoihin Dallape-nuotteihin (vihkosta) tekee ns. oman sovituksen, se on sitten mun juttu osittain ainakin. No en kuitenkaan "julkaise" täällä kokonaisia kappalenuotteja, osia voin panna kommentoitavaksi. Sähköpostilla sitten vaihdellaan nuotteja maksutta, joka lienee sallittua.
Syysaallot poiki mielenkiintoisen keskustelun. Toukokuussa aloitettu juttu jatkuu. No tästä innostuneena kaivoin nuotit jälleen esiin ja päätin opetella kappaleen "sormiin". On se vaan niin kaunis valssi.
Asiaan liittyen pari mietettä.
Omasta mielestäni kappaleen transponointi ei ole sovittamista, vaikka se tietyllä tavalla voisikin olla. Esimerkiksi laulajia varten pitää usein transponoida kappaleita. Melodia ja mahdolliset kappaleeseen kuuluvat olennaiset äänet pysyvät tällöin samoina - sävellaji vain muuttuu. Oma tulkinta tällä hetkellä olisi siis se, että jos on jokin vanha kappale (suoja-aika loppunut), jonka joku transponoi, niin uutta versiota ei suojaa mikään laki. Transponointi on taito siinä missä lukeminen tai kirjoittaminen ja sen voi tehdä periaatteessa kuka vaan. Sovituksessa täytyy ilmentyä mielestäni jotain omaperäistä, jotta sitä tekijänoikeuslaki voisi suojata.
Hyvä esimerkki on Säkkijärven polkka, mistä on lukuisia eri versioita olemassa. Seppo Leinon ja Anne-Mari Kanniaisen versio kappaleesta on niin erilainen verrattuna tottuttuun Vesterisen versioon, että sovitusta suojaa mielestäni tekijänoikeuslaki.
Sitten tuo Ollin Dallapé-vihko juttu. Jos säveltäjänä on vaikka Masa Jäppilä, niin silloin näitä teoksia saa käyttää vapaasti aikaisintaan vuonna 2037 (tekijän kuolinvuosi + 70 vuotta). Tämä sisältää mm. Iltatuullen viesti -kappaleen nuotit. Sen sijaan 50 vuoden suoja-aika koskee esimerkiksi Iltatuulen viestiä äänitemuodossa (nauhoitus tai ostettu äänite). Äänitteen julkaisemisen tai ensimmäisen virallisen esiintymisen jälkeen täytyy kulua 50 vuotta, ennen kuin tätä äänitettä saa kukaan toisintaa julkisesti (suostumuksetta).
Eli eli... Jos joku on joskus soittanut Iltatuulen viestin julkisesti (ansiotarkoituksessa?), eikä ole maksanut teostomaksuja, on rikollinen.
Korjatkaa jos olen väärässä :D
"Transponoida (lat. ponere "asettaa"), siirtää. Musiikissa: esittää sävellys toisessa sävellajissa kuin mihin se on nuoteilla merkitty." Joka kodin suomenkielen opas, Otava 1995.
Halotaan hiuksia: Otsikon kappale on painettu Dallape-vihkoon: "Tanssiorkesteri Dallape 36 tanssiuutuuksia" vuonna 1937. Vihkossa ei mainita kappaleen yhteydessä säveltäjää ei sovittajaa eikä sanoittajaa. Vihkon kustantaja on "Dallape kustannus Oy", vihkossa on maininta "Jälkipainos kielletään". Vihkonen on A5-kokoa, joten nuottikirjoitus on kohtalaisen pientä. Melodian lisäksi nuoteissa on sointumerkinnät ja "lisänuotteja" muille soittimille, ei kuitenkaan esim. hanurin bassonuotteja.
Kun rakentelin edellisen pohjalta "oman" versioni, lisäsin sointuja diskanttiin ja tein sointumerkintöjen pohjalta hanurin bassonuotit. En silti väitä oikeasti sovittaneeni kappaletta. Sävellaji pysyi samana eli E-mollissa, joten sitä ei transponoitu.
PS. ammattilainen Pentti Lasanen on parissakin tv-ohjelmassa haastattelussa korostanut olevansa säveltäjä, vaikka yleensä puhutaan sovittajasta. Hän perusteli mielipidettään sillä, että säveltäjä antaa yleensä melodianpätkän, josta hän säveltää (sovittaa) kokonaisuuden eli esitettävän kappaleen.
Ketäköhän oikeasti kiinnostaa, jos vaikka näitä sodan kynnyksellä tehtyjä kappaleita joku tekee nuotinnoksen ja laittaa kiertoon? Kukaan ei taida valvoa tätä aktiivisesti. Ainoastaan, jos uusi nuotinnos on painettu myyntitarkoituksessa, niin siinä menee ainakin hyvin selvä tekijänoikeusmaksuraja.
Pointti on se, että tämän aikakauden musiikki, sanotaan nyt aina tuonne 50-luvulle saakka ja jopa sen aikana, on iskostunut niin syvälle mies- ja naismuisteihin, että olla ja voi. Monissa kohdissa edunsaajatkin ovat kuolleet tai ehkäpä jopa heidän jälkeläisetkin... Vanhan musiikin tekijänoikeuksia ei varmastikaan edes kyseenalaisteta kuulijakunnassa tai harrastepiireissä - "ainahan niitä on soitettu".
Positiivista on, että suurin osa kopioinneista tapahtuu juurikin omaan käyttöön ja pieninä määrinä. Harrastetoimintaa tekijänoikeuslaki ei estä. Ainoastaan, jos keikkailee enemmissämäärin, niin sitten mitä todennäköisimmin joutuu oma-aloitteisesti maksamaan tekijänoikeuskorvausta.
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 03-09-2009, 21:32:04
Ketäköhän oikeasti kiinnostaa, jos vaikka näitä sodan kynnyksellä tehtyjä kappaleita joku tekee nuotinnoksen ja laittaa kiertoon? Kukaan ei taida valvoa tätä aktiivisesti. Ainoastaan, jos uusi nuotinnos on painettu myyntitarkoituksessa, niin siinä menee ainakin hyvin selvä tekijänoikeusmaksuraja.
Tuskin tällaisen valvontaan on panostettu. Mutta jos jollakin webbisaitilla alkaisi olla kymmeniä tai satoja nuotteja tekijänoikeuden alaista aineistoa, vaikka itse nuotinnettuna, niin kyllä siihen hyvinkin puututtaisiin.
Lainaa
Pointti on se, että tämän aikakauden musiikki, sanotaan nyt aina tuonne 50-luvulle saakka ja jopa sen aikana, on iskostunut niin syvälle mies- ja naismuisteihin, että olla ja voi. Monissa kohdissa edunsaajatkin ovat kuolleet tai ehkäpä jopa heidän jälkeläisetkin... Vanhan musiikin tekijänoikeuksia ei varmastikaan edes kyseenalaisteta kuulijakunnassa tai harrastepiireissä - "ainahan niitä on soitettu".
Olen itse aihetta koskevissa keskusteluissa muilla foorumeilla yrittänyt esittää että tekijänoikeuskäsityksessä on tapahtunut muutoksia eikä kaikki 1900-luvun alkupuolen musiikki ole tässä suhteessa yhteismitallista nykyisin tehtävän aineiston kanssa. Tekijäksi on voitu merkitä sävelmän muistiinmerkitsijä. Ja äskettäin täällä esillä olleelle Mirjamin valssille on ympäri maailmaa kirjattu vaikka mitä tekijöitä.
Lainaa
Positiivista on, että suurin osa kopioinneista tapahtuu juurikin omaan käyttöön ja pieninä määrinä. Harrastetoimintaa tekijänoikeuslaki ei estä. Ainoastaan, jos keikkailee enemmissämäärin, niin sitten mitä todennäköisimmin joutuu oma-aloitteisesti maksamaan tekijänoikeuskorvausta.
Korvauksenhan maksaa tilaisuuden järjestäjä, eikö?
Lainaus käyttäjältä: olli - 03-09-2009, 20:53:06
"Transponoida (lat. ponere "asettaa"), siirtää. Musiikissa: esittää sävellys toisessa sävellajissa kuin mihin se on nuoteilla merkitty." Joka kodin suomenkielen opas, Otava 1995.
Halotaan hiuksia: Otsikon kappale on painettu Dallape-vihkoon: "Tanssiorkesteri Dallape 36 tanssiuutuuksia" vuonna 1937. Vihkossa ei mainita kappaleen yhteydessä säveltäjää ei sovittajaa eikä sanoittajaa. Vihkon kustantaja on "Dallape kustannus Oy", vihkossa on maininta "Jälkipainos kielletään". Vihkonen on A5-kokoa, joten nuottikirjoitus on kohtalaisen pientä. Melodian lisäksi nuoteissa on sointumerkinnät ja "lisänuotteja" muille soittimille, ei kuitenkaan esim. hanurin bassonuotteja.
Kun rakentelin edellisen pohjalta "oman" versioni, lisäsin sointuja diskanttiin ja tein sointumerkintöjen pohjalta hanurin bassonuotit. En silti väitä oikeasti sovittaneeni kappaletta. Sävellaji pysyi samana eli E-mollissa, joten sitä ei transponoitu.
PS. ammattilainen Pentti Lasanen on parissakin tv-ohjelmassa haastattelussa korostanut olevansa säveltäjä, vaikka yleensä puhutaan sovittajasta. Hän perusteli mielipidettään sillä, että säveltäjä antaa yleensä melodianpätkän, josta hän säveltää (sovittaa) kokonaisuuden eli esitettävän kappaleen.
Pari ohiolan heittoa Ollin kirjoitukseen irroitettuna kokonaisuudesta (sic.)
- Sovittaminen ei riko tekijänoikeuksia, jos sovitus kunnioittaa ja noudattaa plää, plää alkuperäisteoksen luonnetta plää, plää...
- 30 -luvulla varsinaista tekijänoikeuslakia ei ollut olemassakaan. Tänäpäivänä lakia luetaan kuitenkin niinkuin se on NYT. - Kohta taas muuttuu?
Paljon Dallapén historiaa tutkineena haluan ilmoittaa, että ennen vuotta 1937 M.Majan nimelle
tehdyt sävellykset olivat suurimmaksi osaksi Valto Tynnilän tekemiä. Sanoittajana melkein aina
Martti Jäppilä. Tämä nimimerkki oli alkuun Dallapé-orkesterin yhteinen nimimerkki ja sille sävel-
sivät useat orkesterin jäsenet mm. Valto Tynnilä, Viljo Vesterinen, Eero Lindroos, Mauno Jokinen ja Helge Pahlman. Kun Dallapé-yhdistys lakkautettiin, koko liiketoiminta siirtyi Martti Jäppilälle.
Olen nähnyt omin silmin näitä alkuperäisiä nuotteja yli kymmenen 1930-luvun soittajan jäämis-
töissä. Martti Jäppilällä oli isoihin kirjoihin sidottuina alkuperäiset käsinkirjoitetut nuotit melkein-
kaikkista Dallapé-vihkoista. Käsikirjoituksissa näkyi usein todellinen säveltäjän nimi. Jäppilä itse
sävelsi melko vähän, mutta sanoitti sitäkin enemmän. Jos haluatte enemmän tietoa Dallapésta
niin Artie Music on julkaissut jo viisi osaa toimittamaani Dallapé CD-sarjaa. Niistä löytyy tar-
koin eri lähteistä tutkittu tieto orkesterin historiasta tähän mennessä vuoteen 1939 saakka.
Toivo
LainaaKorvauksenhan maksaa tilaisuuden järjestäjä, eikö?
Tällainen käsitys minullakin on, ja on jopa käytännön kokemustakin asiasta.
Lainaus käyttäjältä: Dragspel - 03-09-2009, 23:59:27
LainaaKorvauksenhan maksaa tilaisuuden järjestäjä, eikö?
Tällainen käsitys minullakin on, ja on jopa käytännön kokemustakin asiasta.
Kuin myös.
Toivolle kovasti kiitoksia Dallape-tiedoista. Tämä M. Maja oli mulle täysin uutta. Olin tähän saakka siinä uskossa, että M.Maja oli pelkästään Jäppilän nimimerkki. Haluaisin antaa ftam:lle "karman", mutta nyt tökkii, miten se tapahtuikaan. ;) Lieneekö muuta Dallape-historiaa, kuin ne Artien levyvihkoset. Kauko Käyhköhän julkaisi eräänlaisen muistelmateoksen Dallapesta vuonna 1974. Se mulla on, mutta kuten sanottu se on muistelmateos, ei tarkkoja faktoja kovinkaan paljon.
Sain sen plussan annetuksi, kun tutkin vanhoja ohjeita. ;) Hyvä Tamminen! :D
Meillä on lähivuosien suunnitelmissa tehdä Marko Tikan kanssa perusteellinen tietoteos Dallapésta
koko sen olemassaoloajalta. Olen jo kohta 20 vuotta kerännyt kaikkea materiaalia ja haastatteluja
tulevaa kirjaa varten. Koossa on jo mm. 600 erilaista valokuvaa, tiedot melkein kaikista kesäkier-
tueista vuosilta 1931-1948. Tämä on ollut ainutlaatuinen orkesteri koko maailmassa. Sen osoittaa
jo pitkä ikä ja tältä ajalta säilyneet paperit,levyt ja säilyneet orkesterin sovitukset. Muuten näitä aitoja
sovituksia aidoilla vanhoilla soittimilla on mahdollisuus kuulla Tampereella Tampere talolla 9.9
klo 19 ensi keskiviikkona. Tulette kokemaan järisyttävän kokemuksen, jos menette sinne.
Harmonikkasolistiksi on tulossa Veikko Ahvenainen vanhan pelin kanssa, laulajina ovat Vieno
Kekkonen,Vilho Vartiainen ja M.A.Numminen sekä asiantuntevana juontajana Heikki Kahila.
Kysymys on 20-miehisen Seminola-orkesterin 10-vuotiskonsertista Risto Uusimaan johdolla.
Myös tietokirjailija tohtori Marko Tikka on Viipurin peleineen orkesterin jäsenenä. Seminola on
ainoa orkesteri Suomessa, joka pystyy soittamaan aidolla tavalla vanhoja Dallapén ja Rytmi
Poikien sovituksia. Tampere Talon tiedot löytyvät netistä. Nuo vanhat sovitukset ovat
edelleen hyvin vaativia ja hankaliakin soittaa, eikä niitä mikä tahansa humppabändi pysty
soittamaan.Ne on tehty todellisille ammattimiehille. Hyvänä uutisena harmonikkamusiikin ystäville myös se, että ryhdyn tässä syksyn aikana kokoamaan ensimmäistä Onni Laihasen omaa CD-levyä Artie Musicin kanssa. Levylle tulee toivon mukaan myös 1947 tehty pikalevy, jossa on Onnin terveiset Suomeen. Lisää tällaista vanhojen mestareiden herkkuva on tulossa tulevina vuosina, kunhan tässä keritään. Vesterisen kaksi levyä teillä varmaankin on jo kokoelmissa. Ne on Marko Tikan ja allekirjoittaneen yhdessä toimittamia.
Toivo
Odotan mielenkiinnolla Dallape-historiaa sekä Onni Laihasen levyä. Ne Vesteriset on tullut hankittua.