Eli, kuinka helposti siirrytte ns. Apuriveille/-ltä soittamaan... vai mikä nyt onkin sitten oikea termi?
Tässä asiassa on useampi koulukunta.
Toiset opettelevat kappaleet kolmelta keskiriveiltä ja toiset käyttävät kaikkea viittäriviä.
Oikeaa vastausta ei varmaan olekkaan, mutta jos haluaa säestää laulajaa, niin silloin kannattaa harjoitella keskiriveiltä niin voi sitten helposti transponoida kappaleen ei sävellajeihin.
t: Oki
Minä kuulun niihin "viisrivisiin" eli käytän kaikkia viittä riviä. Otan nappulan siten, että on helppo osua oikeaan nappiin. Aikoinaan ei tullut opiskeltua tuota "kolmirivitekniikkaa". Oli kiire opetella vaan kappaleita. Nuottivihkoissa (Ahvenainen) oli sormitukset valmiina. Kaikkia rivejä ja kaikkia viittä sormea käytettiin. Vanhemmiten olen säilyttänyt tämän oppimani systeemin. En harrasta säestämistä, joten transponointia en ole tarvinnut ;)
Teknisesti harmonikan perusrivit ovat aina ulkorivit, joista kahteen on liitetty apuvarret. Soittaja voi
itse päättää, mitä käyttää apuriveinään.
Toivo
Suomessa ns. pääriveiksi ovat vakiintuneet kolme keskimmäistä riviä vaikka teknisesti päärivit ovatkin kolme uloimmaista. Aloittelevan harmonikan soittajan joka haluaa oppia mahdollisimman hyvän tekniikan, kannattaa aluksi opetella soittamaan käyttäen vain kolmea keskiriviä ja vasta myöhemmin tekniikan kehittyessä ottaa ns. apurivit käyttöön.
Tulee vaan ongelma,jos opettelee vain 3-keskiriviltä soittamaan... Sävel-lajin vaihto ei onnistu sormitusta muuttamatta.....
Kaikki vaan käyttöön. Välillä sellaisia kappaleita opettelen, ettei kolmella rivillä selviäisi mitenkään. Esim. pianokappaleista tehdyt sovitukset.
Lainaus käyttäjältä: maestro - 17-06-2015, 21:36:26
Tulee vaan ongelma,jos opettelee vain 3-keskiriviltä soittamaan... Sävel-lajin vaihto ei onnistu sormitusta muuttamatta.....
Idea ei siis ole, että aina soitetaan vain keskiriveiltä, vaan että perustekniikka opetellaan aluksi soittaen kaikki sävellajit käyttäen kolmea keskiriviä. Kun tekniikka on hallussa, sen jälkeen aletaan käyttämään apurivejä. Jos soittaa heti kaikkia rivejä käyttäen, tekniikka ei koskaan kehity huippuunsa. Vielä en ole nähnyt yhtään kappaletta jota ei voisi soittaa vain kolmea keskiriviä käyttäen, toinen asia on kuinka järkevää tai helppoa se on. Sinälläänhän viisirivistä soitetaan aina kuten kolmerivistä, se mitä rivejä käytetään vain vaihtelee.
Kolmella rivillä soittaminen kannattaa opetella, sillä sen jälkeen on helppo siirtyä soittamaan samalla
sormituksella muillekin riveille. Tämähän on suuri etu viisirivisessä, joka on alun perin kehitetty 3-rivisestä soittimesta. Itse käytän neljättä riviä vain äärimmäisessä hädässä, kun on hankala sormitus omille sormille. Aivan alkuun ilman opetusta soittelin kaikilla riveillä ja siitä oli hankala päästä pois. Kolmella rivillä pysymisessä sävellajien vaihtamisen lisäksi on myös se etu, että on vähemmän muistettavaa sormille, kun ei loiki sinne tänne. Sellaiset kuuluisat soittajat, kuin Pietro Frosini ja Ragnar Sundqvist tulivat vallan mainiosti toimeen kolmerivisillä harmonikoilla. Nykyään Ruotsissa kolmerivisen soittamisen perinnettä näyttää jatkavan Alf Hågedal. Hänen soittoaan on nähtävissä YouTubessa.
Toivo
Mä ymmärrän kyllä hyvin tuon kolmelta riviltä soiton idean. Ihan hyvä opetella siltä pohjalta.
Itse kuitenkin olin soittanut pitkään kitaraa ennen haitariin tarttumista. Kitarassahan on vähän sama kuin näppäinhaitarissa, sama sävel löytyy useammasta paikkaa. Asteikot hahmotetaan erilaisia kuvioina, ja soitettaessa siirrytään tarpeen mukaan kuviosta toiseen. Sormet oppivat mistä kukin sävel parhaiten löytyy meneillään olevassa kohdassa, ja kuviosta toiseen siirtyminen tulee automaattiseksi.
En mä väitä että mulla olisi tämä hallussa haitarin kanssa, sen verran vähän soitan. Varmaankin tiukasti kolmen rivin kaavoissa pysymällä mun soittoni olisi varmempaa. Mutta jotenkin tuohon tapaan se mulla menee. Esim. aloitan keskiriveiltä ja ylemmäs mentäessä siirryn ulkoriveille.
Ja kun alkaa ottaa harmoniaa mukaan diskanttipuolella, niin sormitus menee jotenkin joustavammin. Mutta mähän en soita valmiita sovituksia, vaan usein otan tuota harmoniaa mukaan just sen mukaan mitä sointusäveliä on sopivasti vapaiden sormien paikkeilla.
Tarkoitin sitä,mitä Ahvenisen opeissa on opetettu sormituksineen.Vain 3-keskimmäistä käytetään eikä ulko-sisä rivejä lainkaan..
Taas jos käytetään 3-riviä perus riveinä,oli sitten ulkoa tai sisältä,silloin sävel-lajin vaihto onnistuu.
Sen voi kokeilla,ottaa jonkun ahvenaisen kirjasta soritetun nuotin,soittaa sen niillä sormituksilla.Sen jälkeen soittaa saman eri sävel-lajista,ei enää käy sama sormitus........
Lainaus käyttäjältä: maestro - 18-06-2015, 13:14:43
Tarkoitin sitä,mitä Ahvenisen opeissa on opetettu sormituksineen.Vain 3-keskimmäistä käytetään eikä ulko-sisä rivejä lainkaan..
Taas jos käytetään 3-riviä perus riveinä,oli sitten ulkoa tai sisältä,silloin sävel-lajin vaihto onnistuu.
Sen voi kokeilla,ottaa jonkun ahvenaisen kirjasta soritetun nuotin,soittaa sen niillä sormituksilla.Sen jälkeen soittaa saman eri sävel-lajista,ei enää käy sama sormitus........
Veikon sormitukset eivät aina osu oikeaan :D Erään kesän leirillä tehtiin Veikon valmiisiin sormituksiin täydellinen "remontti"! Opettajakin oli muuten Veikon oppien mukaan mestariksi aikoinaan päässyt. :P
Lainaus käyttäjältä: maestro - 18-06-2015, 13:14:43
Tarkoitin sitä,mitä Ahvenisen opeissa on opetettu sormituksineen.Vain 3-keskimmäistä käytetään eikä ulko-sisä rivejä lainkaan..
Taas jos käytetään 3-riviä perus riveinä,oli sitten ulkoa tai sisältä,silloin sävel-lajin vaihto onnistuu.
Sen voi kokeilla,ottaa jonkun ahvenaisen kirjasta soritetun nuotin,soittaa sen niillä sormituksilla.Sen jälkeen soittaa saman eri sävel-lajista,ei enää käy sama sormitus........
Kyllä noissa Veikon harmonikkakouluissa käytetään muitakin kuin kolmea keskiriviä, ei vielä ensimmäisessä osassa, mutta jo toisessa osassa alkuun muutamissa kappaleissa, myöhemmin jo lähes kaikissa. Ja mikäli opettelen soittamaan jonkun kappaleen keskiriveiltä jollakin tietyllä sormituksella, pystyy sen siirtämään toiseen sävellajiin samoilla sormituksilla joten nimimerkki "maestro" on nyt hakoteillä. Käytän itse Veikon oppien mukaisia sormituksia ja ainakin minulle ne ovat aina sopineet.
Hyvä jos jollekkin sopii,valmiita sormituksia on vähän. Minun kokemus onkin -80/-90 luvulta..
Olen nyt niin innostunut tuosta "englantilaisesta teekuppikädestä", että laitan useampaankin ketjuun kommenttejani. Tämän vuoden Kultaisen kommenteista jäi tuo termi mieleen kummittelemaan. Tämä teekuppikäsi eli pikkusormi ojossa johtunee mielestäni nimenomaan tuosta kolmella rivillä opettamisesta. Silloinhan se pikkusormi on tarpeeton. Kun sitten oppii hallitsemaan diskantin "kolmella sormella" peukaloa ja pikkusormea silloin tällöin käyttäen - niin teekuppikäsi on valmis :D Tästä on sitten vaikea oppia pois ;) Kun "livenä" soittaa, niin ei ole kovin esteettistä esiintyä "pikkusormi sojottaen" :D (Kuunteluahan tämä ei haittaa lainkaan).
PS. Piti oikein tuubista tarkistaa omat soitot. Ei sojota diskantin pikkusormi (no minun oikean käden pikkusormi jäi koukkuun polkupyöräonnettomuuden johdosta, joten ei sitä enää suoraksi saakkaan :P)
Niin, kymysyshän oli, että kuinka helposti ;) mutta juu, olen opetellut " tunnollisest" kaikki biisit ns. Kolmelta keskimmäiseltä riviltä...oli ne nyt sitten nimeltään, mitä hyvänsä ;D MUTTA mietin nyt, kun houkutus siirtyä siihen lähimpään nappulaan on SUURI, niin kannattaako silti opetella vaikka sävellajin vaihtoa varten ensin tuo 3 rivin tekniikka loppuun ensin ja vasta sitten siirtyä muille riville? .Sujuvuutta haen siis soittoon. Toisaalta, voisin kysyä soittavatko virtuoosit, vaikka miltä riveiltä yhtä sujuvasti?
Sain juuri vastauksen Pasi Hirvoselta hänelle laittamaani kommenttiin Kultaisen Harmonikan tuomarilausunnosta. Hänen mukaan kaikkia viittä riviä kannattaisi opiskella heti alusta alkaen. ;) Lainaus saamastani sähköpostista: "Edustan sitä näkemystä, että apurivien käyttöä pitäisi enemmän suosia jo soiton alkutaipaleella, jolloin nimenomaan käden luonnollista anatomiaa ajatellen päästäisiin parempiin asentoihin sormittamisessa. Tähän limittyy suora ranteen asento ja suora käsivarsi: jos nämä ovat kunnossa, niin kovin pahoja sormitusvirheitä ei pitäisi syntyä." Näin siis tohtori Pasi Hirvonen ;D
Lainaus käyttäjältä: Minde - 08-07-2015, 23:44:37
MUTTA mietin nyt, kun houkutus siirtyä siihen lähimpään nappulaan on SUURI, niin kannattaako silti opetella vaikka sävellajin vaihtoa varten ensin tuo 3 rivin tekniikka loppuun ensin ja vasta sitten siirtyä muille riville?
Jos nyt puhutaan pelkästään tuosta sävellajin vaihdosta, niin sehän riippuu ihan omista tarpeista. Onko tiedossa säestystehtäviä yms. joissa tosiaan joutuu valmistautumatta vaihtamaan sävellajia? Itse en tuolla pane paljon painoarvoa. Omissa touhuissa joudun kyllä välillä vaihtamaan sävellajia, mutta yleensä omassa rauhassa että kerkiän harjoitella uudellä sävellajilla sujuvaksi.
Soiton sujuvuuden kannalta sitten taas voi olla että olisi parempi soittaa aina samalla tavalla. Mä en ole itse tehnyt niin, vaan hakenut kulloiseenkin tapaukseen helposti toimivan sormituksen. Kyllä se sitten näkyy siinä ettei soitto ole niin varmaa kun soittaa kappaleita joita ei ole vähään aikaan soittanut, tai sävellajissa jota vähemmän käyttää.
Nää on ihan henkilökohtaisia harrastelijan pohteita. Haitarinsoittajana olen varmaankin tämän foorumin heikoimmasta päästä. Syynä ihan jo se etten mitenkään keskity haitariin, vaan soitan vähäsen monia eri soittimia.
Lainaus käyttäjältä: olli - 09-07-2015, 13:03:07
Sain juuri vastauksen Pasi Hirvoselta hänelle laittamaani kommenttiin Kultaisen Harmonikan tuomarilausunnosta. Hänen mukaan kaikkia viittä riviä kannattaisi opiskella heti alusta alkaen. ;) Lainaus saamastani sähköpostista: "Edustan sitä näkemystä, että apurivien käyttöä pitäisi enemmän suosia jo soiton alkutaipaleella, jolloin nimenomaan käden luonnollista anatomiaa ajatellen päästäisiin parempiin asentoihin sormittamisessa. Tähän limittyy suora ranteen asento ja suora käsivarsi: jos nämä ovat kunnossa, niin kovin pahoja sormitusvirheitä ei pitäisi syntyä." Näin siis tohtori Pasi Hirvonen ;D
Tuo on Pasi Hirvosen näkemys. Esimerkiksi Venäjällä soittoharrastus aloitetaan nykyäänkin vielä monesti kolmirivisellä soittimella ja keskitytään kolmeen riviin vuosia ennen kuin aloitetaan viisirivisen soitto. Kuitenkin kyseisestä maasta tulee virtuooseja mielettömät määrät. Se että Pasi Hirvonen on tohtori ei mielestäni nosta hänen mielipiteidensä arvoa, kuulun siihen ikäluokkaan jolle nämä tittelit eivät onneksi merkitse mitään.
No enpähän ole kuitenkaan täysin yksin tässä "viisriviskoulukunnassa" ;) Ei minuakaan pelkät tittelit "hurmaa", mitta tohtorin arvo mittaa henkilön paneutumista asiaansa ;)
Lainaus käyttäjältä: olli - 09-07-2015, 14:41:59
No enpähän ole kuitenkaan täysin yksin tässä "viisriviskoulukunnassa" ;) Ei minuakaan pelkät tittelit "hurmaa", mitta tohtorin arvo mittaa henkilön paneutumista asiaansa ;)
Mutta ei välttämättä tietämystä/osaamista asiasta. Tämä siis ihan yleisesti todeten, liittymättä kehenkään. Monta tohtoria olen työelämässä tavannut eikä heidän tietämyksensä aina kummoistakaan ole ollut. Minulle on aivan sama onko henkilö tohtori tai vaikka astronautti, en kunnioita titteleitä kuten tietty vanhempi sukupolvi vielä tekee. Palatakseni asiaan, nuo kommentit käden ja käsivarren asennosta olivat hyviä, näihin kiinnitetään liian harvoin huomiota. Ja itsekin olen ja aina ollut sitä mieltä että apurivejä pitää käyttää, kuitenkin kun aloittaa soittamaan harmonikkaa (viisirivistä) on aluksi hyvä opetellä soittotekniikka kolmella keskirivillä.
pikkusormi ojossa johtunee mielestäni nimenomaan tuosta kolmella rivillä opettamisesta.
Silloinhan se pikkusormi on tarpeeton.
Tuo Ollin kommentti oli aika erikoinen. Mielestäni pikkusormea kannattaa opetella käyttämään aina, soittipa miltä riveiltä tahanasa. Ajatellaan vaikkapa 7-soinnun lurauttelua ns. arpeggiona eli sävelet peräkanaa.
Muuten, suomalaisessa näppäinjärjestelmässä toimii tuo periaate, että eri sävellajit voidaan soittaa samalla sormituksella tietyillä rivivalinnoilla. Mutta, toimiiko se myös muilla näppäinjärjestelmillä? Niistä en tiedä. Jos vastaus on kyllä tai vastaus on ei, voisi se tuoda perustellumpaa näkemystä soitinrakentajien filosofiasta.
Lainaus käyttäjältä: mlut - 09-07-2015, 15:29:47
pikkusormi ojossa johtunee mielestäni nimenomaan tuosta kolmella rivillä opettamisesta.
Silloinhan se pikkusormi on tarpeeton.
Tuo Ollin kommentti oli aika erikoinen. Mielestäni pikkusormea kannattaa opetella käyttämään aina, soittipa miltä riveiltä tahanasa. Ajatellaan vaikkapa 7-soinnun lurauttelua ns. arpeggiona eli sävelet peräkanaa.
Ollilla on varmaan tuossa mielessä se malli, jota joskus on kuulemma opetettu, että kolmea riviä soitetaan niin että tietty sormi hoitaa tietyn rivin. En minäkään muuten tuota kommenttia ymmärrä. Oman näkemykseni pikkusormen käytöstä kerroinkin jo. Kun muissakin, sormien kannalta vaativammissakin soittimissa pikkusormen käyttö onnistuu, niin miksei haitarissa.
Lainaa
Muuten, suomalaisessa näppäinjärjestelmässä toimii tuo periaate, että eri sävellajit voidaan soittaa samalla sormituksella tietyillä rivivalinnoilla. Mutta, toimiiko se myös muilla näppäinjärjestelmillä? Niistä en tiedä. Jos vastaus on kyllä tai vastaus on ei, voisi se tuoda perustellumpaa näkemystä soitinrakentajien filosofiasta.
Eiköhän se toimi näillä muillakin 5-rivissysteemeillä.
Ruotsalaisessa systeemissä keskirivit ovat siirtyneet sisäriveiksi, jos oikein muistan. Kolmen rivin suomalaissoittaja siirtyy samoin sisemmille riveille ja alkaa soittamaan. Bassokäden pitää vain löytää oikea paikka.
Venäläisessä systeemissä rivit on vaihtaneet paikkaa peilikuvaksi, mutta ei sekään asiaa muuta. Ja nimenomaan Venäjällä soitetaan myös paljon kolmirivistä.
Sen sijaan muistelen kuulleeni, että venäläinen systeemi on erilainen sormien käytön suhteen, mutta en ole vaivautunut ymmärtämään miksi. Ehkä pitäisi joskus päästä pari kuukautta kokeilemaan.
Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 09-07-2015, 15:12:58
Lainaus käyttäjältä: olli - 09-07-2015, 14:41:59
No enpähän ole kuitenkaan täysin yksin tässä "viisriviskoulukunnassa" ;) Ei minuakaan pelkät tittelit "hurmaa", mitta tohtorin arvo mittaa henkilön paneutumista asiaansa ;)
Mutta ei välttämättä tietämystä/osaamista asiasta. Tämä siis ihan yleisesti todeten, liittymättä kehenkään. Monta tohtoria olen työelämässä tavannut eikä heidän tietämyksensä aina kummoistakaan ole ollut.
Tohtorin tutkinto oikeastaan osoittaa pätevyyttä tietyn alan tieteellisen tutkimuksen tekoon. Ei välttämättä käytännön osaamista jossakin tietyssä asiassa.
Kyllä minulla on halua ilmaista arvostukseni Pasi Nurmiselle ja muille musiikin maistereille. Ei nuokaan oppiarvot helpolla tule. Siihen tarvitaan ymmärtääkseni hyvin monipuolista soittimen tuntemusta ja korkean tason käytännön osaamista. Kuuntelen herkällä korvalla heidän kommenttejaan, mutta tuskin kukaan näissä homissa sitä ihan viimeistä sanaa sanoo. Yksilöllisyydellä on sijansa.
Mindeliinin alkuperäiseen kysymykseen mennäkseni. Soittelen pääsääntöisesti kolmelta keskiriviltä ja hyödynnän sormituksen helpottamiseksi surutta ulompia rivejä, varsinkin soinnuissa. Joskus melodiakin vie pidemmäksikin aikaa muille riveille. Tämmöinen tapa minulle on jäänyt päälle, alku kokeilujen jälkeen. Orjallinen pysyminen joillain tietyillä kolmella rivillä tekee soittamisesta mielestäni turhan vaikeaa. Ja pikkurilliä kiusaan ahkerasti, vaikka sen yksi nivel on aikaan hiukan kärsinyt pallopelissä.
Lainaus käyttäjältä: mlut - 10-07-2015, 10:03:17
Kyllä minulla on halua ilmaista arvostukseni Pasi Nurmiselle ja muille musiikin maistereille. Ei nuokaan oppiarvot helpolla tule. Siihen tarvitaan ymmärtääkseni hyvin monipuolista soittimen tuntemusta ja korkean tason käytännön osaamista. Kuuntelen herkällä korvalla heidän kommenttejaan, mutta tuskin kukaan näissä homissa sitä ihan viimeistä sanaa sanoo. Yksilöllisyydellä on sijansa.
Mun kommentti koski nimenomaan tohtorintutkintoa, jossa syvennytään tekemään tutkimusta. Siinä keskitytään omaan tutkimusaiheeseen liittyviin opintoihin ja toisaalta tutkimusmetodiikkaan. Siis syvyyttä enemmän kuin laajuutta. Tietysti sitä ennen maisteritason opinnoissa on laaja-alaisuutta ja monipuolisuutta. Itsellä ei ole henkilökohtaista kokemusta musiikin alan korkeakouluopinnoista, vain tekniikan ja humanistisen puolen.
Juu. Tarkoitin niin musiikin maistereita kuin tohtoreitakin. Kansalaisia auttamaan, valistamaan ja alaansa kehittämäänhän heitä koulutetaan. Ja menihän siinä nimetkin sekaisin, kun Pasi Hirvosta tarkoitin.
Lainaus käyttäjältä: mlut - 10-07-2015, 11:32:04
Juu. Tarkoitin niin musiikin maistereita kuin tohtoreitakin. Kansalaisia auttamaan, valistamaan ja alaansa kehittämäänhän heitä koulutetaan. Ja menihän siinä nimetkin sekaisin, kun Pasi Hirvosta tarkoitin.
Arvostan myös jokaista joka näin tekee, mutta en arvosta pelkkiä titteleitä, se aika oli 50-luvulla kun titteli toi kunniaa.
Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 10-07-2015, 14:11:58
Lainaus käyttäjältä: mlut - 10-07-2015, 11:32:04
Juu. Tarkoitin niin musiikin maistereita kuin tohtoreitakin. Kansalaisia auttamaan, valistamaan ja alaansa kehittämäänhän heitä koulutetaan. Ja menihän siinä nimetkin sekaisin, kun Pasi Hirvosta tarkoitin.
Arvostan myös jokaista joka näin tekee, mutta en arvosta pelkkiä titteleitä, se aika oli 50-luvulla kun titteli toi kunniaa.
Ihan samoin on vähän kyseenalaista, kun joku esittelee minut fil.tri:na kun asiani ei koske tutkimusalaani. Toisaalta se muistuttaa minua siitä että pitää käyttää erityistä varovaisuutta siinä mitä esittää, samaan tapaan kuin jos olisi tekemässä tutkimusta.
Asian sivusta... oli mulla sentään väittelypäivänä haitari mukana. Ei itse väitöstilaisuudessa, mutta illallisella. Lauloin, ennen taka-alalla näkyvää jälkiruokaa, yhden keskiajalta peräisin olevan espanjanjuutalaisen laulun. Vastaväittäjä tunsi sen ja alkoi laulaa mukana. Hieno hetki. Vastaväittäjä kysyi vielä piruuttaan yhden kysymyksen laulun tekstistä, osasin vastata :)
(http://freygish.com/htoyryla/karonkka_haitari.jpg)
Ollila ja Giulietilla oli juuri se pointti, mitä en ehkä osannut silloin tuoda esille. Eli tuo käden tai ranteen asento tuppaa menemään helposti huonoksi, jos ne nappulat ei siinä ihan lähellä ole, kun "yrittää"soittaa sujuvasti. Otetaan nyt vaikka tämä mun treenaama ,Tavallinen tyttö; alkusoiton "Toisessa osassa e, h, g toistetaan kolme tahtia. .. menee kyllä, mutta ehkä sujuvammin, kun käyttää apuriviä. Sama Säkkijärvessä, olen siis opetellut täysin kolmelta riviltä, mutta kun katsoo muiden soittoa, niin kyllä siellä ne apurivit on käytössä :) Sävellajin vaihdon ymmärrän kyllä pointtina, mutta onko muuta perustelua asialle?
En usko että on olemassa sitä yhtä ja oikeaa tapaa apurivien käyttöön tai käyttämättömyyteen. Itse soitan niin että kun alan harjoitella uutta kipaletta, alan soittaa sitä keskiriveiltä. Kun tulee vastaan kohta mikä ei tunnu lähtevän menemään luontevasti, otan apurivit käyttöön ja kokeilen erilaisia sormituksia mahdollisimman monipuolisesti ja valitsen niistä sitten sopivimman. Jos nuotissa on mallisormitukset niin kokeilen niitä, mutta lopullisen sormituksen määrittää omien sormien liikkuvuus ja tottumukset, eli en noudata mallisormituksia orjallisesti vaan etsin itselle luontevimmat. Ja käytän kaikkia sormia.
Summa summarum: Minde, kokeile rohkeasti apurivejä jos se helpottaa ja sujuvoittaa soittoasi ja etsi itsellesi sopivimmat sormitukset.
Lainaus käyttäjältä: Minde - 23-07-2015, 23:05:53
Ollila ja Giulietilla oli juuri se pointti, mitä en ehkä osannut silloin tuoda esille. Eli tuo käden tai ranteen asento tuppaa menemään helposti huonoksi, jos ne nappulat ei siinä ihan lähellä ole, kun "yrittää"soittaa sujuvasti. Otetaan nyt vaikka tämä mun treenaama ,Tavallinen tyttö; alkusoiton "Toisessa osassa e, h, g toistetaan kolme tahtia. .. menee kyllä, mutta ehkä sujuvammin, kun käyttää apuriviä. Sama Säkkijärvessä, olen siis opetellut täysin kolmelta riviltä, mutta kun katsoo muiden soittoa, niin kyllä siellä ne apurivit on käytössä :) Sävellajin vaihdon ymmärrän kyllä pointtina, mutta onko muuta perustelua asialle?
Tuo Tavallinen tyttö on hyvä esimerkki, sen ensimmäinen osa, missä kannattaa käyttää apurivejä, koska muuten sormet taipuvat aika huonoon asentoon, pisimmän keskisormen joutuessa kurottelemaan etu- ja nimettömän alle. Ilman muuta ainakin itse ottaisin ja otankin tuossa apurivit käyttöön.
Kiitos vastauksista. .. eli en siis joudu häpeäpaaluun, vaikka käyttäisinkin apuriviä ;) Jouduin kyllä myös toteamaan tänään, että sen totutun muuttaminenkaan ei ihan helppoa ole :)
Ei se apurivien käyttö todellakaan paha juttu ole, siksi ne viisirivisessä olemassa ovat. Itsekin käytän esim. tuossa mainitussa Tavallisessa tytössä mielelläni apurivejä, käyttääkseni enemmän sormille luonnollisia asentoja. Toki tuon voi soittaa vain keskiriveilläkin, mutta mitäpä haittaa niiden apurivien käytöstäkään on.
Moi
Apurivien käyttö on 5-rivisessä harmonikassa suotavaa, siksi se on niin nerokkaasti tehty helpottamaan sormituksia.
Itse kuitenkin aloittelevana soittajana, pidän keskiriviltä soittettua Tavallista tyttöä niin hyvänä sormiharjoituksena, että en lähde sitä muuttamaan kolmelta riviltä mihinkään. Auttaa muun muassa trioli harjoituksissa joissa asteikkoja pitkin mennessä joutuu hyppimään sormituksilla rivinylityksiä. Toivottavasti osasin ilmaista asiani selvästi.
T Oki ;D
"En malta olla panematta lusikkaani tähänkään soppaan ;)" Eihän tämä sinänsä mikään soppa ole, mutta mielipiteitä riittää. Okin kommentti lienee sinänsä aivan perusteltu. Itse en niinkään opettele tällä iällä tekniikkaa, vaan kappaleen opettelu riittää. Niinpä olen tuon Tavallisen tytön opetellut opettajani antamilla sormituksilla - ja sujuu. :P
Eka liitteessä on ote alusta, jossa käytän sisärivejä :D Yritin keskiriveiltä käyttäen kolmea keskimmäistä sormea - tuntui jäykältä (no kun on jo oppinut toisen tavan).
Toka liitteessä käytän ulkorivejä (ei ole sormimerkintöjä). Keskirivit tuntuivat jälleen jäykältä hommalta.
Lainaus käyttäjältä: Minde - 24-07-2015, 22:31:21
Jouduin kyllä myös toteamaan tänään, että sen totutun muuttaminenkaan ei ihan helppoa ole :)
Tämä on hyvä huomio ;D Kun oppii jonkun kappaleen ns. "valmiiksi" jollain tyylillä, on vaikeaa muuttaa soittoa :D Minulla oli aikoinaan alussa hirveä hinku oppia kappale "heti" - siis vähällä harjoittelulla. Hankalissa tahdeissa tein "omapäisiä" valintoja (jotka eivät olleet hetikään oikeita). Myöhemmin olen pyrkinyt korjailemaan näitä "väärinoppimisia" - joka on todella hankala homma :-[ Niinpä nyttemmin otan rauhallisemmin ja pyrin opettelemaan kappaleen alusta lähtien oikein ;D
Liitteenä ulkoriviä ;) Miten tämä soitettaisiin keskiriveiltä? Eli Monosen tangon alku "Tähdet meren yllä". :D
Lainaus käyttäjältä: olli - 25-07-2015, 11:59:21
"En malta olla panematta lusikkaani tähänkään soppaan ;)" Eihän tämä sinänsä mikään soppa ole, mutta mielipiteitä riittää. Okin kommentti lienee sinänsä aivan perusteltu. Itse en niinkään opettele tällä iällä tekniikkaa, vaan kappaleen opettelu riittää. Niinpä olen tuon Tavallisen tytön opetellut opettajani antamilla sormituksilla - ja sujuu. :P
Eka liitteessä on ote alusta, jossa käytän sisärivejä :D Yritin keskiriveiltä käyttäen kolmea keskimmäistä sormea - tuntui jäykältä (no kun on jo oppinut toisen tavan).
Toka liitteessä käytän ulkorivejä (ei ole sormimerkintöjä). Keskirivit tuntuivat jälleen jäykältä hommalta.
Meneehän se varmasti noillakin sormituksilla, mutta ainakin tuossa A-osassa peukaloa käytetään melkoisesti vaikka sen paikalla voisi olla etusormi, vääntää kättä ikävään asentoon tuo peukalon liiallinen käyttö.
Ollille; Yritän juuri välttää ns. Väärin opettelua ja opetella joka tahdin oikein ja siksi juuri tämä apuriveille siirtyminen onkin tässä kysymyksenä, etten mene metsään. Voi olla, että mulla tämä apuriveille siirtyminen/siirtymisen kynnys on enemmän henkinen, kuin "fyysinen"juttu Ja en saa Olli sinun tiedostoja auki puhelimella...mielellään olisin kuunnellut ja katsellut.
Itse opettelin ensin löytämään oikeat äänet soittamalla perus duuri- ja molliasteikot keskiriveiltä. Ja sitten kun keskirivit oli hallussa, aloin tutkimaan apurivien ääniä. Ainakin itselle se oli helpompi polku oppia hahmottamaan mistä mikäkin ääni löytyy. :)
Nykyään hyödynnän kyllä paljonkin kaikkia 5 riviä ja nimenomaan se käden asento pysyy täten luontevana.
Olen oppinut parhaaksi tavaksi soittaa kaikki rallit kolmelta keskimmäiseltä riviltä. Sitten tahti tahdilta soittelen ja jos tulee vaikeasti sormitettava kohta eteen niin tarkistan, että onnistuisiko paremmin sisä/ulkoriviltä. Jos onnistuu niin sitten vaan sitä toiston kautta opettelemaan.