Selasin "haku"-toiminnolla otsikon aiheita. On keskusteltu monenkin otsikon alla. Nyt laitoin oman otsikon :) Kysymys kuuluu: "Olisiko joku foorumin alan asiantuntijoista valmis tekemään oman ehdotuksensa koko kappaleen sormituksesta?"
Esimerkkinä voisin linkittää Paavo Raivosen valssin "Syksyn varjoja" c-mollissa ;) Ilmeisesti on riittävän vanha sävellys, että voisi julkaista kokonaan liitteenä!
PS. Tekijänoikeuden alaisten kappaleiden liitteitähän ei voi julkisesti laittaa foorumille. Näiden osalta olisi mielenkiintoista tietää, löytyykö "avuliaita aatuja", jotka tekisivät sormituksia halukkaille. Viestit luonnollisesti yksityisesti sähköpostin välityksellä.
Kyllä itse ainakin voin tehdä, mikäli ei ole aikatauluvaatimusta.
Tää ei varsinaisesti lii ty tähän, mutta otsikko oli hyvä. Kysyisin soittaako kukaan muu siten, että cm ulkoriviltä gm keskiriviltä dm sisäriviltä. mulle ainakin sopii hyvin kun soita kaikki nuoteista, ps anteeksi ku vaiavasin.
Lainaus käyttäjältä: olli - 22-08-2015, 13:56:35
Esimerkkinä voisin linkittää Paavo Raivosen valssin "Syksyn varjoja" c-mollissa ;) Ilmeisesti on riittävän vanha sävellys, että voisi julkaista kokonaan liitteenä!
Suoja-aikahan ei riipu siitä, kuinka vanha kappale on, vaan kestää 75 vuotta tekijän kuolemasta. Raivonen lienee kuollut 1981, joten suoja jatkuu vielä pitkään.
Itsehän en tätä käytäntöä pidä kaikin puolin järkevänä, varsinkaan kun olen törmännyt siihenkin että esim. joululaulun "Kun joulu on" oikeudet ovat edelleen voimassa amerikkalaisilla kustantamoilla, vaikka meikäläinen 75 vuoden suoja-aika on jo täyttynyt, jenkeissä vastaava aika onkin 95 vuotta.
No kokeillaan nyt kuitenkin. Laitan Raivosen valssin. Katsotaan millaisia sormituksia syntyy :)
Tämä Raivosen valssin sormitus onkin jostain syystä jäänyt minulta tekemättä. Äsken kirjoitin nuotteihin käsin sormitukset ja huomenna täytynee soittaa kerran läpi niin huomaa tuliko ajatusvirheitä.
Jep, minä voisin tehdä oman sormitukseni, kun se on sellainen ei minkään yhden harmonikkamestarin mukainen. Pääosin se pohjautuu L.O. Anzighin oppeihin, mutta lisäksi sekamelska Pihlajamaan ja Ahvenaisen oppeista - ei siis perustu mihinkään ainoaan oikeauskoiseen harmonikan soiton sormitukseen.
Kyseisen nuotin sormitus on valmiina, vielä kun saan Ollin sähköpostin jostakin niin lähtee tulemaan. Tämän sivun kautta en ainakaan saa lähetettyä liitetiedostoa.
Lainaus käyttäjältä: maukka - 22-08-2015, 18:24:28
Tää ei varsinaisesti lii ty tähän, mutta otsikko oli hyvä. Kysyisin soittaako kukaan muu siten, että cm ulkoriviltä gm keskiriviltä dm sisäriviltä. mulle ainakin sopii hyvin kun soita kaikki nuoteista, ps anteeksi ku vaiavasin.
Minä soitan tai sormitan noin,lisäksi fm tahtoo mennä paremmin sisältä,kuin myös hm...
Lainaus käyttäjältä: maestro - 03-10-2015, 19:20:04
Lainaus käyttäjältä: maukka - 22-08-2015, 18:24:28
Tää ei varsinaisesti lii ty tähän, mutta otsikko oli hyvä. Kysyisin soittaako kukaan muu siten, että cm ulkoriviltä gm keskiriviltä dm sisäriviltä. mulle ainakin sopii hyvin kun soita kaikki nuoteista, ps anteeksi ku vaiavasin.
Minä soitan tai sormitan noin,lisäksi fm tahtoo mennä paremmin sisältä,kuin myös hm...
Minä soitan cm:n keskiriveiltä, gm:n myös keskiriveiltä mutta dm:n usein minäkin sitten sisäriveiltä. Ulkoriveiltä harvoin aloitan mitään, ellei ole pakko, mutta usein ylemmäs siiryttäessä saatan siirtyä ulkoriveille, pikkusormen saa helpommin mukaan sillä lailla.
Sormitan mollit seuraavan muistisäännön mukaan.
Jos ei ele etumerkkiä niin ulkoriviltä
yksi ylennys keskiriviltä , kaksi ylennystä sisiäriviltä, 3 ylennystä ulkoriviltä 4 ylennystä keskiriveiltä jne.
yksi alennus sisäriviltä, 2 alennusta keskiriviltä, 3 alennusta ulkoriviltä, 4 alennusta sisäriviltä jne.
Eli ylennetyt kiertää vasemmalle ja alennetut oikealle.
Tällöin lähtö kappaleeseen tapahtuu usein peukalolla.
Soinnut menee muuten hyvin, mutta päänuotista alaspäin käytän apurisiä ja sisärisiltä siirryn ulkoriveille, niin ei mene sormet solmuun.
Duurit pyrin soittamaan samoilta paikoilta, mutta niitä kannattaisi varmaan siirtää vasemmalle, ainakin nopeissa kappaleissa.
Itse soitan sävellajista riippumatta lähes aina keskiriveiltä ja käyttäen sitten tarvittaessa joissakin kohdissa apurivejä. Siirrettävän sabluunan huono puoli on että sormitekniikka ei kehity samoissa määrin kuin soitettaessa eri sävellajeja eri sormituksilla. Tosin eihän tuossa keskiriveiltä soitettaessakaan tarvitse kuin kolmet sormitukset duureille ja molleille.
Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 05-10-2015, 11:41:10
Itse soitan sävellajista riippumatta lähes aina keskiriveiltä ja käyttäen sitten tarvittaessa joissakin kohdissa apurivejä. Siirrettävän sabluunan huono puoli on että sormitekniikka ei kehity samoissa määrin kuin soitettaessa eri sävellajeja eri sormituksilla. Tosin eihän tuossa keskiriveiltä soitettaessakaan tarvitse kuin kolmet sormitukset duureille ja molleille.
Miten tuolla sormitus tavalla onnistuu kappaleen vaihto toiseen sävel-lajiin?? Sormitus muuttuu myös eikö vain? Omalla sormituksellani olen vaihtanut nuotista soittamalla eri sävel-lajiin ,kuin mitä nuotti.Onnistuu ,kun sormitus sama lähes aina.....
Lainaus käyttäjältä: maestro - 05-10-2015, 20:08:26
Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 05-10-2015, 11:41:10
Itse soitan sävellajista riippumatta lähes aina keskiriveiltä ja käyttäen sitten tarvittaessa joissakin kohdissa apurivejä. Siirrettävän sabluunan huono puoli on että sormitekniikka ei kehity samoissa määrin kuin soitettaessa eri sävellajeja eri sormituksilla. Tosin eihän tuossa keskiriveiltä soitettaessakaan tarvitse kuin kolmet sormitukset duureille ja molleille.
Miten tuolla sormitus tavalla onnistuu kappaleen vaihto toiseen sävel-lajiin?? Sormitus muuttuu myös eikö vain? Omalla sormituksellani olen vaihtanut nuotista soittamalla eri sävel-lajiin ,kuin mitä nuotti.Onnistuu ,kun sormitus sama lähes aina.....
Sävellajia vaihtaessa sormituskin todellakin muuttuu, mutta en koe tuota ongelmaksi, harvoin on tilannetta että joudun vaihtamaan sävellajia "lennosta". Soittelen monia kappaleita harjoituksenakin eri sävellajeissa ja sormitus on tällöin siis eri, hyvää harjoitusta tuokin.
Kopioin tänne, kun Giulietti valitti :P
Kirjoittelin illalla Veikon oppilaan Tatu Kantomaan kanssa. Pari lainausta: "Huono juttu, mikä seuraa peukalon välttelystä on tämä, että 3. ja 4. sormilla täytyy soittaa kuvioita enemmän. Keskisormi ja nimetön jakavat yhteisen hermon, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että kun 3. sormi liikkuu, niin 4. sormen täytyy liikkua mukana ja toisinpäin. 3-4 sekä 4-5 sormitusyhdistelmät ovat huonoimmat mahdolliset. Tämän voi kokeilla soittamalla trilliä 4-5, 3-4, 2-4, 2-3, 1-3 ja 1-2 sormiyhdistelmillä. 3-4 sormitusyhdistelmä tuottaa säännöllisesti huonoja tuloksia." Näin siis Tatu puhuu kokemuksesta sekä soittajana että opettajana ja jatkaa "Eihän 3-4 yhdistelmää voi kokonaan välttää, mutta kun on hieno järjestelmä apurivien ansiosta, aina on olemassa monta eri vaihtoehtoa." Lopuksi Tatu vielä toteaa: "Kappaleisiin järkevät sormitukset ja sormiharjoitukset sitten erikseen. Ei niitä sormituksia kyttää kuin etupenkin haitarinomistajat, eivätkä hekään oikeasti pysy mukana."
Jatkan vielä tuota juttua Tatun kanssa. Hän kirjoittaa: "Arpeggiota soitettaessa käsi tekee luonnollisen liikkeen liikkuessaan "peukalon yli". Esim. Metsäkukkia loppuluritus sävelin G, Bb, D, G, Bb, D, G eli arpeggio alhaalta ylös. Paras soittaa sisä- tai ulkoriviltä sormilla 1,2,3,1,2,3,4. Ahvenainen opettaa nykyisin 2,3,4,2,3,4,5. Tämä Veikon sormitus on aikalailla tuhoon tuomittu, tai sellainen "kyllä se kotona meni-sormitus", joka siis tiukan paikan tullen pettää suuremmalla todennäköisyydellä kuin toimii."
Toinen lainaus Ahvenaisen sormittamisesta: "Veikolla oli hyvät sormitukset 1970-1980 lukujen kirjoissa (Vanhat harmonikkakoulut, Lapikasta lattiaan, Onni Laihasen kirja... mitä niitä onkaan.)"
Laitan vielä kolmannenkin Tatun lainauksen: "Monet hinkkaavat kuvioita kappaleissaan, eivätkä saa niitä menemään huonojen sormiyhdistelmien vuoksi. Tästä syystä jotkut päättelevät - virheellisesti - tekniikan olevan puutteellista. Joissakin tapauksissa kuvioita voi soittaa vaikka vuosikausia, eivätkä ne mene, syynä mahdottomat sormitukset. On aivan turhaa laittaa kappaleisiin epävarmoja sormituksia, käyttää järjettömästi aikaa niiden harjoittelemiseen ja siitä syystä ottaa riskejä esiintyessä. Ja tuo aiemmin jo mainittu 3-4 yhdistelmä pettää aina. Ei joka kerta, mutta aivan varmasti säännöllisesti. Meillä suurimmalla osalla on viisi toimivaa sormea per käsi. Saa soitettua kaiken muun ohella myös "viidensormensoinnut" hienosti ja peukalon avulla jopa kuuden sävelen soinnun!"
Näin siis Tatu Kantomaa. Olen nämä kommentit kirjoittanut tänne Tatulta saamani luvan perusteella ;)
Lainaus käyttäjältä: olli - 22-02-2016, 15:07:50
Jatkan vielä tuota juttua Tatun kanssa. Hän kirjoittaa: "Arpeggiota soitettaessa käsi tekee luonnollisen liikkeen liikkuessaan "peukalon yli". Esim. Metsäkukkia loppuluritus sävelin G, Bb, D, G, Bb, D, G eli arpeggio alhaalta ylös. Paras soittaa sisä- tai ulkoriviltä sormilla 1,2,3,1,2,3,4. Ahvenainen opettaa nykyisin 2,3,4,2,3,4,5. Tämä Veikon sormitus on aikalailla tuhoon tuomittu, tai sellainen "kyllä se kotona meni-sormitus", joka siis tiukan paikan tullen pettää suuremmalla todennäköisyydellä kuin toimii."
Toinen lainaus Ahvenaisen sormittamisesta: "Veikolla oli hyvät sormitukset 1970-1980 lukujen kirjoissa (Vanhat harmonikkakoulut, Lapikasta lattiaan, Onni Laihasen kirja... mitä niitä onkaan.)"
Aika erikoinen väite sinänsä, minulla on kaikki nämä Veikko Ahvenaisen sovitukset metsäkukista ja yhdessäkään ei ole tuota Tatu Kantomaan mainitsemaa sormitusta? Myöskään Veikon harmonikkakouluissa arpeggion soittoa ei opeteta tuollaisella sormituksella vaan esim tuo G-Bb-D-G-Bb-D-G (keskiriveiltä) menee sormituksin 2-3-1-2-3-1-2(3). Olisi Tatun kannattanut ensin lukaista nuo nuotit ennen kuin väittää mitään. Mitenkään vähättelemättä Tatu Kantomaata soittajana, ei hän ainakaan minulle edusta kokenutta pedagogia tai erityisen menestynyttä konsertoijaa. Tässä näkyy Ollin perisuomalainen kateus Veikko Ahvenaista kohtaan, joka kyllä aiemmistakin viesteistä on tullut läpi. Suomalainenhan on aina kateellinen, varsinkin jos joku menestyy.
Tuo samainen kuviohan esiintyy mm. Onni Laihasen tangossa Iltatähti (sen B-osassa). Tuohon löytyy Veikon sormitukset Harmonikat soimaan nro. 20 joka on vuodelta 2015. Kuviohan on siis siinä Bb-Db-F-Bb-Db.. jne... Sormitus tuossa menee ulkoriveiltä 1-2-3-1-2-3 jne.. Eli joku on nyt sekoittanut asioita.
Itse suosin kyseisessä kuviossa, joka esiintyy mm. harjoittelun alla tällä hetkellä olevassa Parisian Moods teoksessa, tosin siinä c-mollissa, sormitusta 2-3-1-2-3-1-2 jne. Käden asento on tällöin parempi, koska peukalo tulee muiden sormien alle. Esim tuossa c-mollissa, sävelet C-Eb-G-C-Eb-G-C, soitan uloimmilla riveillä jolloin peukalo on tuolla kaikkein uloimmalla rivillä. Pidän tätä parempana kuin tuota ehdotettua 1-2-3-1-2-3, koska tässä sormet asettuvat luonnollisen pituuseronsa mukaisesti eivätkä joudu taipumaan niin paljoa.
Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 22-02-2016, 16:15:59
Mitenkään vähättelemättä Tatu Kantomaata soittajana, ei hän ainakaan minulle edusta kokenutta pedagogia tai erityisen menestynyttä konsertoijaa. Tässä näkyy Ollin perisuomalainen kateus Veikko Ahvenaista kohtaan, joka kyllä aiemmistakin viesteistä on tullut läpi. Suomalainenhan on aina kateellinen, varsinkin jos joku menestyy.
Kun näyttää, etteivät kaikki tunne tai tiedä Tatun tarinaa, niin tässä linkki hänen kotisivuilleen ;)
http://www.tatukantomaa.net/cv.html
Olen noilla sivuilla vieraillut joskus ja tiedän kyllä kyseisen soittajan historian. Melkoista soopaa hän kyllä kirjoittaa ja jopa täysin faktoja tarkistamatta, käsien hermotuskaan ei näytä olevan hänellä ihan hallussa vaikka siihen viittaakin. Olisi myös kiva tietää mihin materiaaleihin hän kirjoituksessaan viittaa, olisi todella mielenkiintoista nähdä missä opetetaan tuo 2-3-4-5 sormitus ja mille riveille tuo on tarkoitettu. Haluaisin myös tietää minkä hermon sormet 3-4 jakavat?
Ylläpitäjän välikommentti:
Täällä on esitetty teräviä mielipiteitä, ne on ihan ok. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että keskustelu voi kärjistyä. En viittaa vain tähän ketjuun, vaan ihan yleisesti. Luonnollisesti hyvä argumentaatio on hyvä pitää mielessä. Nimimerkkien takana on helppo puuskuttaa tuhatta ja sataa. Julkisuuden henkilöt, joihin esimerkiksi mielestäni tällä alalla Tatu Kantomaa tai Veikko Ahvenainen kuuluvat, on kestettävä normaalia kovempaa kritiikkiä. Pääasia on, että perustelkaa omat mielipiteenne.
Toiveeni on, että erilaisiin poteroihin asettumista ei tulisi. Näistä kuka kuuluu kenenkin etupiiriin -juttuja on ollut vuosikymmeniä. Milloin on kinasteltu mikä näppäimistö on paras, milloin mikä haitarimerkki on paras, milloin mikä soittaja ja tämän sormitukset ovat parhaita. Harmonikkakansa on Suomessa kuitenkin kohtuu pieni lukumäärällisesti ja tätä kentää on ihan turha lähteä pirstaloimaan hakemalla haettuina erimielisyyksinä. Eli argumentaatio kuntoon ja perusteeton huutelu pois.
Olli lähestyi minua sähköpostitse ja kysyi peukalon pitämisestä kahvalla tai sen takana. Samalla sivusi peukalon käyttöä ylipäänsä. Vastasin Ollille ja annoin luvan julkaista vastaukseni täällä. Tarkennan nyt itse vähän tuota arpeggion sormituskohtaa. Mainitsemani Metsäkukkia oli vain esimerkki. Kyse ei ollut Metsäkukista sinänsä, vaan arpeggiosta. Ajattelin, että suuri osa lukijoista saa heti ajatuksesta kiinni, kun käytän tuttua kappaletta esimerkkinä.
Ahvenaiseen asia liittyy siten, että hänen tekstinsä ( ja sanomisensa) peukalon käyttämättömyydestä ovat johtaneet siihen, että syntyy väärinkäsityksiä asian suhteen, sekä käytännössä vääriä valintoja sormituksille. Valitettavasti Veikon uudempaa materiaalia löytyy nyt kyseenalaisilla sormituksilla. Liitän oheen kuvan mestarin omasta sävellyksestä ja sormituksista, jotka eivät missään tapauksessa ole optimaaliset arpeggioiden suhteen eikä oikein muutenkaan.
Valitettavasti kritiikitön suhtautuminen sormituksiin on jalkautunut myös käytäntöön, jossa esim. lapsille opetetaan harmonikansoittoa nuottiesimerkin kaltaisin sormituksin.
En usko, että tässä yhteydessä on tarpeellista mennä kovin pitkälle käden keski- ja kyynärhermoihin. Jos asia kiinnostaa enemmän voi siitä lukea ken haluaa. :)
Kyseisessä nuottiesimerkissä oleva sormitus, siis tämä arpeggion soittaminen sormilla 2-3-4-2-3-4 ei kyllä avaudu minulle. En käsitä miten tuon saisi sujuvaksi, ei ainakaan nopeassa kuviossa. Kuten viestissäni aiemmin totesin käytän itse sormitusta 1-2-3-1-2-3 esim. tuossa oheisessa nuottiesimerkissä, silloin peukalo on alempana kuin muut sormet ja käden asento on hyvä. Vastaavasti tuossa g-mollissa G-Bb-D-G-Bb-D, sormitus 2-3-1-2-3-1 toimii vastaavasta syystä. Näinhän tuo opetetaan ainakin kaikissa näkemissäni harmonikkakouluissa, esim näissä Veikko Ahvenaisen kouluissa. Jos joku tietää paremman sormituksen tuohon olisi kiva kuulla?
Tietääkseni käden hermot jakaantuvat sormille siten, että keskihermo jakaantuu peukalolle, etusormelle, keskisormelle ja nimettömälle. Kyynärhermo taas jakaantuu pikkusormelle ja nimettömälle. Nimettömässä vaikuttaa siis kaksi hermoa. Jos siis sormia joilla on sama hermo ei voisi liikuttaa kunnolla yksittäin, peukalon, etusormen ja keskisormen yksittäinen liikuttelu olisi hankalaa? Mika Väyrynen esitteli joskus luennollaan kuinka hän soittaa jopa vasemman käden nimettömällä ja pikkusormella trilliä ja hyvin näytti toimivan. Nimetön ja pikkusormi vain ovat ihmisillä ilman harjoitusta ne heikommat sormet, jotka harjoittelulla kyllä vahvistuvat kuten tuosta Väyrysen esimerkistäkin näkyy. Pidän sormien harjoituttamista hyvin tärkeänä asiana soittajalle, tuosta aiheesta kirjoitin oman otsikkonsa alle, eräs keskustelija vain tulkitsi tämän peukalosta puhumiseksi. Kannattaa lukea oheinen ketju niin huomaa miten asia menee täysin sivuun alkuperäisestä aiheesta.
Viljolle voin sanoa, että on ihan turha olla huolissaan erimielisyyksistä, maailma on niitä jokatapauksessa pullollaan. Harmonikkapiireissäkin näitä eri näkemyksiä tulee aivan varmasti olemaan kuten on urheilussakin jne.Sitten kun pääsemme siihen tilanteeseen että olemma kaikesta samaa mieltä, kehitys pysähtyy. Ei nyt sorruta samaan kuin media eräässä toisessa ajankohtaisessa aiheessa, mistä ei saa olla kuin tiettyä mieltä ;) Faktat on syytä tarkistaa kirjoituksiin, siitä olen samaa mieltä, kaikki eivät niin ehkä tee.
Ajattelin ensin, että antaa olla ;) Mielestäni Giulietin kommentti: "Tässä näkyy Ollin perisuomalainen kateus Veikko Ahvenaista kohtaan, joka kyllä aiemmistakin viesteistä on tullut läpi. Suomalainenhan on aina kateellinen, varsinkin jos joku menestyy." Tämä on varsin kaukaa haettu. Olen kriittinen ja joskus jyrkkäkin omien mielipiteitteni suhteen. En missään nimessä kadehdi ketään. :o Arvostan kaikkia suomalaisia harmonikansoittajia - myös Ahvenaista. Olen hänenkin kanssaan käynyt keskusteluja sekä kasvokkain että sähköpostitse. Kaikkiin hänen mielipiteisiinsä en ole yhtynyt - mutta että kateellinen :P
Nimim.Giulietin kriteerit täyttää ainoastaan nämä yksinkertaisuudessaan hyvinkin puisevat (minun katsannossa) Ahvenais Veikon revinnäistyöt sekä opetuksessa peukalon vieroksunta. Hänen, siis Giulietin katsannossa kaikki toiset, Suomalaisittain todella merkittävät harmonikkataiteilijat ja bedakogit, Pihlajamaasta nuoremman polven Tatu Kantomaahan ym. ym. ovat aivan vääräoppisia?!! Giulietti esittää asiat ainoina totuuksina, poikkeavat mielipiteet ovat kateellisten vaikerointia, jotka tulee jättää omaan arvoonsa.
Jäävittömyys kritiikissä on yleensä helpoin ominaisuus, noin niinkuin teoriassa, muttta käytännössä vaikea saavuttaa. Periaate kritiikissä on, että arvostelija ja arvosteltava eivät saa syödä samalta kupilta. Muutoin siitä tulee megalomaanista hypetystä, kuten täällä on käynyt.
Lainaus käyttäjältä: waltsu - 23-02-2016, 19:05:21
Nimim.Giulietin kriteerit täyttää ainoastaan nämä yksinkertaisuudessaan hyvinkin puisevat (minun katsannossa) Ahvenais Veikon revinnäistyöt sekä opetuksessa peukalon vieroksunta. Hänen, siis Giulietin katsannossa kaikki toiset, Suomalaisittain todella merkittävät harmonikkataiteilijat ja bedakogit, Pihlajamaasta nuoremman polven Tatu Kantomaahan ym. ym. ovat aivan vääräoppisia?!! Giulietti esittää asiat ainoina totuuksina, poikkeavat mielipiteet ovat kateellisten vaikerointia, jotka tulee jättää omaan arvoonsa.
Jäävittömyys kritiikissä on yleensä helpoin ominaisuus, noin niinkuin teoriassa, muttta käytännössä vaikea saavuttaa. Periaate kritiikissä on, että arvostelija ja arvosteltava eivät saa syödä samalta kupilta. Muutoin siitä tulee megalomaanista hypetystä, kuten täällä on käynyt.
Oletko waltsu lainkaan katsonut mitä kirjoitan, faktoja kannattaisi nyt itse kunkin tarkistaa. Tässä keskustelussa puhuttiin esim. tuosta arpeggion soitosta ja sen sormituksesta, en siinä nyt mielestäni erityisemmin vieroksu peukaloa? Olen edelleen, kuten olen aina ollut, sitä mieltä että kaikkia sormia tarvitaan soitettaessa, peukaloa pitäisi kuitenkin käyttää siten että se ei ole se pääasiallinen soittava sormi ja harjoituttaa erityisesti sormia 4 ja 5 vahvemmiksi. Olen itse hakenut oppia sormituksiini eri materiaaleista ja arvostan Veikko Ahvenaisen, Mika Väyrysen ja Esko Könösen (toki monen muunkin) erityisen hyvää soittotekniikkaa. Sitä en tiedä mitä bedakogi tekee, mutta hyviä ja asiansa osaavia harmonikkapedagogeja meillä on onneksi.
Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu jostain syystä olla arvostamatta eläviä taiteilijoitamme. Kuolemansa jälkeen heidän arvonsa vasta tunnustetaan, näinhän oli mm. Olavi Virran osalta eikä hieno harmonikkataiteilija Esko Könönenkään koskaan eläessään saanut sitä arvostusta joka hänelle taitojensa puolesta olisi kuulunut. Nyt yli kolmekymmentä vuotta poismenonsa jälkeen häntä vuolaasti kehutaan. Veikko Ahvenainen on tehnyt suunnattoman hienoa työtä suomalaisen harmonikan hyväksi, konsertoinut tuhansia konsertteja ympäri maailman ja kirjoittanut oppimateriaalia ja nuottikokoelmia harmonikalle. Levyttänyt yli 1000 levytystä jne. Uskon että tuolla yli 70-vuoden soittokokemuksella hänellä on tietoa josta kannattaa ottaa oppia.
Veikko Ahvenainen on tehnyt suunnattoman hienoa työtä suomalaisen harmonikan hyväksi, konsertoinut tuhansia konsertteja ympäri maailman ja kirjoittanut oppimateriaalia ja nuottikokoelmia harmonikalle. Levyttänyt yli 1000 levytystä jne. Uskon että tuolla yli 70-vuoden soittokokemuksella hänellä on tietoa josta kannattaa ottaa oppia.
Yo. kolahtaa niin paljon omaan näkemykseeni, että haluan siinä Giuliettia kompata.
Muuten. Oisikohan kirjoittamisella ja soittamisella joitain yhtymäkohtia:
Mistä soittaa/kirjoittaa, miten soittaa/kirjoittaa, miten käsittelee soitinta/kirjoituskonetta. :-\