Saatan toistaa itseäni, mutta panenpa tähän uuden otsikon. Rokuan kurssilla korostettiin harjoitusmetodia: "Varttitunti opettelua, sitten tauko!" Olen pyrkinyt nyt tätä noudattamaan. Joskus on vaikeaa lopettaa uuden kappaleen harjoittelu tähän varttituntiin, menee väkisellä "yli". Lehtori kertoi, että varttitunnin jälkeen aivot ajattelevat ihan muita asioita, eikä soitto mene enää kaaliin. Uuden kappaleen opettelussa on myös aivojen oltava mukana. Harkitsen "munakellon" käyttöön ottoa, se pirisee sitten varttitunnin kuluttua, ja eiku tauko paikalla. ;)
Kappaleen oikea omaksuminen on tärkeää, kun esittää sitä yleisölle (oli se sitten iso tai pieni). Onhan se myös kunnianosoitus säveltäjälle/sovittajalle, että kappaleen soittaa oikein. Sovitukset ovat yleensä harkittuja ja kauniita, joten pyrin ajateltuun lopputulokseen.
Nyt on työn alla "Onnen päivät" ja "Lokki". Opettelen niitä rinnakkain. Ei ole niin yksitoikkoista.
Toinen asia on sitten "soittelu" eli fiilistely. Soitellaan omaksi iloksi, vaikka vähän väärinkin.
Lainaus käyttäjältä: olli - 16-07-2009, 14:51:25
Kappaleen oikea omaksuminen on tärkeää, kun esittää sitä yleisölle (oli se sitten iso tai pieni). Onhan se myös kunnianosoitus säveltäjälle/sovittajalle, että kappaleen soittaa oikein. Sovitukset ovat yleensä harkittuja ja kauniita, joten pyrin ajateltuun lopputulokseen.
Toinen asia on sitten "soittelu" eli fiilistely. Soitellaan omaksi iloksi, vaikka vähän väärinkin.
Minulle riittää tässä vaiheessa tavoitteeksi että kappale menee tahdissa ja sekä soinnut että melodia oikein. Silloin se on jo se kappale soitettuna vaikkei olisikaan hieno sovitus. Enimmäkseenhän soitankin nuoteista joissa on vain melodia ja soinnut, ja samaa olen tehnut pianonkin kanssa.
Mutta kunhan vähän taidot karttuu, niin täytyy katsoa noita sovituksiakin. "Vapaalla säestyksellä" kun tahtoo jäädä toistamaan samoja tuttuja kuvioita.
Tuli tänään mieleen vanha viisaus: "Alitajunta tekee työtään!" Viime viikon sahasin tuota Onnen päivien beguine-säestystä päivittäin pari tuntia varttitunnin jaksoissa. Sitten sunnuntaina en koskenutkaan hanuriin. Tänään beguine tuntui jo jopa jotenkuten menevän. Antoi taas uskoa tulevaan. Eli annetaan välillä alijtajunnan työstää hommaa.
PS Myös mielikuvaharjoittelu on hyvästä. Pyrin päivittäisillä sauvakävelylenkeillä soittelemaan kappaletta mielikuvituksen voimin.
No nyt olen monena päivänä peräkkäin harjoitellut lähinnä yhtä ja samaa kappaletta, venäläistä valssia nimeltä Milaja. Nuotin sointumerkintöineen löysin venäläisestä laulukirjasta, kiinnitin siihen huomioni kun pätkä siitä esiintyy mustalaisyhtye Loykon esityksessä yhdestä toisesta kappaleesta.
Taaskin lähinnä joudun harjoittelemaan lähinnä sitä että melodia ja soinnut menevät kohdalleen. Melodiassa on pari hankalaa kohtaa. Varsinaista sovitustahan tuosta ei minulla ole. Joihinkin kohtiin lisäilen diskantissa harmoniaa omasta päästäni.
Tämän kappaleen myös on kuitenkin tullut uuttakin harjoitteluuni/soitteluuni. Kiinnitän huomiota tulkintaan. Valssi voi mennä rytmikkäästi tai soljuvasti, haen enemmän nyt sitä soljuvuutta, lähinnä legaton käytöllä diskantissa. Nuoteissa on myös joitakin fermaatteja. Niillä tuntuu soittoon tulevan tiettyä aitoa fiilistä. Fermaatin jälkeen olen myös kokeillut kiihdyttää vauhtia vähitellen. Tai vaihtoehtona lähteä heti fermaatista reippaasti liikkeelle.
Hoksasin uuden mahdollisuuden opiskeluuni. Otan Capellalla kopion nuotista; vain pätkän harjoiteltavaa kappaletta (isoilla nuottimerkinnöillä) ja opettelen sitä sitten päivän jos toisenkin. Sahaan sitä sitten pari tuntia varttitunnin jaksoissa. Onnenpäivien beguine alkaa jotenkuten sujua. B-osassa on sitten hankala "tempo di tango"-osuus. Siihen saan opettajalta vihjeitä jatkossa. Ei itse opiskellen suju ei sitten millään.
Kyllä täytyy korostaa opettajan merkitystä uuden kappaleen opiskelussa. Virheet tulevat ajoissa korjattua. Oppii heti oikein! Myös vanhojen jo "sormissa" olevien kappaleiden osalta opettaja antaa hyvät ohjeet, missä pitäisi korjata. Olen todella tyytyväinen nykyhetkeen, opettaja käy kerran viikossa tunnin sparraamassa. Onnen päiviä on nyt opeteltu kaksi kuukautta, varmaan ennen joulua kappale on "sormissa". ;) Kyllä sitä vanhanakin (64:s vuosi menossa) oppii! :D
Odottelen tässä kohtapuoliin alkavaa viikon harmonikkatuntia opettajan johdolla. Mielenkiintoista ja motivoivaa on se, kun joka ikinen tunti tulee joku täysin uusi juttu. Viimeksi jäi mieleen pari kielikuvaa "vatkaaminen" ja "liftaaminen". Kättä ei siis saa heilutella turhan takia, eikä peukalo pystyssä kannata soitella juoksutuksia! ;)
En tiedä tuleeko muille sellaisia päiviä,että mikään ei onnistu.niin silloin on parasta jättää hanuri nurkkaan.pariksi päiväksi. Sen jälkeen kaikki taas onnistuu
On päiviä ja päiviä! Itse olen kuitenkin pyrkinyt jokainen päivä ottamaan pelin syliin ja vetämään vaikka metsäkukat kertaalleen. Samoin pyrin vetämään yhden varttitunnin työn alla olevaa kappaletta. No tämä ei ihan joka päivä onnistu, vaikka tavoite onkin. :D
Onko tuttu tilanne.että soitettavat kappaleet menevät sekaisin. Kun on paljon muistissa ja sormissa kappaleita. Paljonhan ne menevät samoilla kaavoilla. Esim. Veikko Ahvenaisen sävellykset Ilta syväjärvellä ja tunturijärven satu
Lainaus käyttäjältä: karppis - 16-09-2010, 22:33:15
Onko tuttu tilanne.että soitettavat kappaleet menevät sekaisin. Kun on paljon muistissa ja sormissa kappaleita. Paljonhan ne menevät samoilla kaavoilla. Esim. Veikko Ahvenaisen sävellykset Ilta syväjärvellä ja tunturijärven satu
Erittäin tuttua. Soitin (opettelin soittamaan jos tarkkoja ollaan) haitaria ala-asteikäisenä, ja silloin kun tuli soiteltua porukalla, niin jossain vaiheessa toiset lopettivat ja kysyivät että mitä biisiä sä oikein soitat...
Joo osin on tuttua siltä osin, että jos "vauhdissa" vaihtaa kappaleen, saataa sävellaji unohtua. Opettaja sanoi tähän, että pidä pieni tauko, ravistele tässä välin diskanttikättä! ;)
Tänään opettelin rantakoivun alla valssia ihan uudesta sävellajista,mutta kuitenkin kolmelta keskiriviltä kuten vanhakin versio.sormitus meni aivan uusiksi,mielenkiintoista.
Lainaus käyttäjältä: karppis - 16-09-2010, 16:15:19
En tiedä tuleeko muille sellaisia päiviä,että mikään ei onnistu.niin silloin on parasta jättää hanuri nurkkaan.pariksi päiväksi. Sen jälkeen kaikki taas onnistuu
Kyl mulle myös tulee kerran pari kuukaudes harjoittelu päivänä ''ei onnistu mikään'' hetki. Ei suju ees hyvin opitut metsäkukat, rantakoivun alla yms. Sit on parempi vaa lopettaa harjottelu siltä osin ja pitää päivän tahi kahden tauko harjoittelus.
Ja usein olen myös tehnyt havainnon että kun antaa jonkun uuden opeteltavan kappaleen olla rauhas pari päivää, niin se menee paremmin. Ite harjoittelen miltei joka päivä 1-2 tuntia. Ensin sormien lämmitely harjoitukset (asteikkoja basso+diskantii) sit muutama kipale minkä ulkoa jo osaa ja sit keskityn uusiin kappaleisiin. Tuntuu toimivan mulla.
Ja tuo vartin opettelu uutta päivässä kuulostaa järkeen käyvältä systeemiltä. Jos alkaa tuntutolkulla tankkaamaan yhtä ja samaa niin kyllähä siihen varmasti jo kyllästyy, sillä täytyyhän omasta soittamisesta nauttia.
Lainaus käyttäjältä: karppis - 27-09-2010, 21:20:53
Tänään opettelin rantakoivun alla valssia ihan uudesta sävellajista,mutta kuitenkin kolmelta keskiriviltä kuten vanhakin versio.sormitus meni aivan uusiksi,mielenkiintoista.
Muutama kappale on "pyhitetty" tai aikojen saatossa saanut sen leiman, että se soitetaan AINA säveltäjän tarkoittamassa tai muuten vakiintuneessa sävellajissa. Eräs tällainen on Onni Laihasen "Rantakoivun alla", joka aina soitetaan E-mollissa. Toinen on Lasse Pihlajamaan "Nuoruusmuistoja", joka soitetaan Fis-mollissa. Trad. Metsäkukat soitetaan aina G-mollissa. Oli joku neljäskin, mutta en nyt muista. :D
Lainaus käyttäjältä: olli - 12-10-2010, 12:48:16
Muutama kappale on "pyhitetty" tai aikojen saatossa saanut sen leiman, että se soitetaan AINA säveltäjän tarkoittamassa tai muuten vakiintuneessa sävellajissa. Eräs tällainen on Onni Laihasen "Rantakoivun alla", joka aina soitetaan E-mollissa. Toinen on Lasse Pihlajamaan "Nuoruusmuistoja", joka soitetaan Fis-mollissa. Trad. Metsäkukat soitetaan aina G-mollissa. Oli joku neljäskin, mutta en nyt muista. :D
Vai niin... meidän diatonisten(kin) soittajien pitää kai hankkia lisää pelejä että saa nuo kaikki soitettua :) Noilla minun harmoskoilla saisi sentään soittaa Nuoruusmuistoja. Näistä direktiiveistä tietämättömänä olen tosin soitellut sitä viisirivisellä d-mollista niinkuin se Kultaisessa laulukirjassa on kirjoitettu. Mutta Metsäkukat taas on mennyt luonnostaan oikein, ehkä siksi että tuo g-molli tuntuu olevan minun sormieni kotisävellaji :)
Lainaus käyttäjältä: olli - 12-10-2010, 12:48:16
Lainaus käyttäjältä: karppis - 27-09-2010, 21:20:53
Tänään opettelin rantakoivun alla valssia ihan uudesta sävellajista,mutta kuitenkin kolmelta keskiriviltä kuten vanhakin versio.sormitus meni aivan uusiksi,mielenkiintoista.
Muutama kappale on "pyhitetty" tai aikojen saatossa saanut sen leiman, että se soitetaan AINA säveltäjän tarkoittamassa tai muuten vakiintuneessa sävellajissa. Eräs tällainen on Onni Laihasen "Rantakoivun alla", joka aina soitetaan E-mollissa. Toinen on Lasse Pihlajamaan "Nuoruusmuistoja", joka soitetaan Fis-mollissa. Trad. Metsäkukat soitetaan aina G-mollissa. Oli joku neljäskin, mutta en nyt muista. :D
Jaa, ihan on mennyt mehtään tämä soittelu sitten.
Rantakoivut on lähtenyt aina d-mollista ja nuoruusmuistoja samaten d-mollista. Metsäkukatkin c- tai d-mollista (riippuen vähän onko laulajaa vai ei jne.).
Yölintuhan soitetaan aina muuten c-mollista :P
Yksi on melko hankala: Yö kerran unhoa annoit. En tiedä onko sille sitä "määrättyä" sävellajia mutta kun itse kolmen eri solistin kanssa keikkailee, niin tuota joutuu joskus soittamaan ja sävellaji on gm eikun em eikun fm vai oliko se kuitenkin f#m. :D
Mainitsemani kappaleet tulivat noilla leireillä esille. Kun jammailuvaiheessa porukat kyseli: "Mikä sävellaji?" Silloin joku veteraani toi noi mainitsemani kappaleet esiin! ;) Luonnollisesti tanssikeikoilla on otettava laulajan mahdollisuudet ja soitettava sitten hänelle sopivassa sävellajissa. :)
Palautuupa mieleeni joitakin kertoja aikoinaan, kun joku yleisöstä on pyytänyt jotain tiettyä kappaletta joko solistin esittää tai joissain tilaisuuksissa pyytää itse saada laulaa ja sitten minä tyhmänä hanuristina siinä äkkiä vain olen sanonut mistä soitetaan huomioimatta yhtään laulajaa - aika karmea lopputulos. Soittajahan voi aina vapaalla säestyksellä hoitaa hommat ja onhan se parempi lopputulos kunhan laulajalla äänivarat riittävät - kun kaikki ei ole vilho vartiaisia, jotka kykenee laulamaan vaikka nuoruusmuistoja Fis-mollista puhtaasti.
Tulipa mieleeni tuollainenkin seikka, että monestakohan kappaleesta meillä on olemassa se "alkuperäinen", säveltäjän tekemä versio, kun on noita sovittajiakin monen moisia? Joskus taitaa käydä niinkin, että sovittaminen tapahtuu kappaletta esitettäessä, ainakin itselleni käy niin. Onko tämä sitten ns. väärin soitettu, jos kuitenkin pysytään oikeassa sävellajissa ja soinnussa, mitä mieltä olette?
Vetele vaan menemään - hyvältähän se tuntuu. Persoonallisuutta esiin. Ota yleisö haltuun!
Virtuooseille sallittakoon! :D Uudet sovitukset ovat tervetulleita. Joitakin nuotteja todella löytyy, joissa nuoteissa on alkuperäisen säveltäjän oma sovitus. Vanhoilta levyiltä voi sitten verrata nuottia ja soittoa.
Siiten kun alkaa kipale menee ilman et kokoajan tarvii kurkkia sormia ja nuotteja niin kokeilaa soittaa täysin pimeässä.... 8) meinaan tulee mukaan ainakin sitä omanlaista soitamista, on muuten ihan veikee kokemus eteenkin kun veltelee useempaa kipaletta ja soitta välillä jostain muusta kohtaa mistä yleensä soittaa ;D t. PaRisto
Nyt kun olen tätä sirmakkaa räpläillyt niin olen huomannut sen minkä jo oikeastaan tiesinkin et kyllä sen teeman aina soittaa mut se time se time! Aika arvossa pysyminen on perin juurin hankalaa! Ja piru vie kun vielä itse tietää tasan tarkkaan kuinka sen pitäis kulkea! Hyvä et mehtä kukkia pysyttelee jotenkin tempossa. Arvelisin tämän johtuvan, pitkälti siitä et tuo basson käyttö on vähän hakusessa ja näin ollen rytmitys ontuu! Mut en anna periksi!
Lainaus käyttäjältä: pillimees - 25-10-2010, 13:36:42
Arvelisin tämän johtuvan, pitkälti siitä et tuo basson käyttö on vähän hakusessa ja näin ollen rytmitys ontuu! Mut en anna periksi!
Älä annakkaa periksi! :D Sulla on soittohomma hallussa, mutta haitari vaatii opettelua, siis sinnikkäästi vaan! ;D Useimmat "aloittelijahanuristit" kiihdyttävät kappaleen loppua kohti, lieneekin aika yleinen "vika". Itse olen nyt saanut reilun vuoden "yksityisopetusta", joten tulee kiinnitettyä yksityiskohtiin huomiota. ;)
Joo en anna periks! Illalla olin kerhon harkoissa, komppikitaraa soittamassa ja siellä tuli kanssa ilmi tuo tempossa pysyminen.Se on jännä juttu kun on tuttu kipale niin näyttää olevan sitä kiireempi saaha se loppuun. Vissiin on niin et tutussa biisissä kontrolli pettää ja vedetään osittain fiilis pohjalta! Jos taas kappale on vieraampi niin siinä joutuu olemaan tarkkaavaisempi, mm tempon suhteen? Kitaran kanssa olin sen vuoksi kun on yks esiintyminen tässä kohta puoliin ja sinne meen rumpujen hoitajaksi! Joten keskityn toistaiseksi tuohon rytmi puoleen! Kapmest tyrkkäsi eilen tällaisen valssin läksyksi, on kuulema sen verran helppo et sen oppii rumpalikin! Ilikiästi ruoja sano mut tietty leikillään. DRÖMMEN OM ELIN ei nyt ensi näkemältä näytä kovin pahalta mutt tietty mulle on siinä tekemistä! Ja eiku reenaamaan!
Lainaus käyttäjältä: humppahanuristi - 12-10-2010, 13:58:17
Lainaus käyttäjältä: olli - 12-10-2010, 12:48:16
Lainaus käyttäjältä: karppis - 27-09-2010, 21:20:53
Tänään opettelin rantakoivun alla valssia ihan uudesta sävellajista,mutta kuitenkin kolmelta keskiriviltä kuten vanhakin versio.sormitus meni aivan uusiksi,mielenkiintoista.
Muutama kappale on "pyhitetty" tai aikojen saatossa saanut sen leiman, että se soitetaan AINA säveltäjän tarkoittamassa tai muuten vakiintuneessa sävellajissa. Eräs tällainen on Onni Laihasen "Rantakoivun alla", joka aina soitetaan E-mollissa. Toinen on Lasse Pihlajamaan "Nuoruusmuistoja", joka soitetaan Fis-mollissa. Trad. Metsäkukat soitetaan aina G-mollissa. Oli joku neljäskin, mutta en nyt muista. :D
Jaa, ihan on mennyt mehtään tämä soittelu sitten.
Rantakoivut on lähtenyt aina d-mollista ja nuoruusmuistoja samaten d-mollista. Metsäkukatkin c- tai d-mollista (riippuen vähän onko laulajaa vai ei jne.).
Yölintuhan soitetaan aina muuten c-mollista :P
Yksi on melko hankala: Yö kerran unhoa annoit. En tiedä onko sille sitä "määrättyä" sävellajia mutta kun itse kolmen eri solistin kanssa keikkailee, niin tuota joutuu joskus soittamaan ja sävellaji on gm eikun em eikun fm vai oliko se kuitenkin f#m. :D
Ai jaa et yöklintuko aina Cm? Me on kyllä vedetty sitä myös Hm ja kelvannut on! Mut jos solisti niin sitte tietty hänelle sopiva sävel! Sävel korkeudesta juohtui mieleen eräs tapaus vuosien takkaa. JOUDUTTIIN säestämään erästä sen ajan kuulua, nimiä mainitsematta, artistia joka lauloi ,jossan, jossain jne.No tähti asteli lavalle ja hanuristi/kosketin soittaja uskalsi kysyä et mikä mahtaa olla sävel-laji? Vastaus tuli aika kipaksti:Teidänhän se pitäisi tietää? No vittuillessaan sit vedettin mutu tuntumalta, menihän se miten meni! Stara olis vaan korkeimmissa kohdissa tarvinnut tikkaat! Et sellaista aikoinaan.
Mää pistän metronomin tikittämään ja soitan uutta piisiä niin kauan ku vetoa riittää. Kehittyy tempon pitäminen samalla, ja jos tulee näppihäriö, siitä pitää luikkia yli niin ettei tanssijoitten jalat huomaa.