Mielestäni otsikon voisi vaihtaa vaikka "Vähärivisten soittajien rinki". Onhan vähärivisissä diatonisten lisäksi myös kromaattisia soittimia.
Lainaus käyttäjältä: olli - 22-08-2015, 20:02:28
Mielestäni otsikon voisi vaihtaa vaikka "Vähärivisten soittajien rinki". Onhan vähärivisissä diatonisten lisäksi myös kromaattisia soittimia.
En tiedä mistä otsikosta puhutaan, mutta 3-rivinen kromaattinen on kyllä jo ihan puhdasverinen kromaattinen eikä sitä tarvitse vähäriviseksi laskea.
B/C-tyyppinen kaksirivinenkin on tavallaan kromaattinen, mutta toisaalta kaksi diatonista samassa pelissä, ja soittotekniikaltaan ihan eri asia kuin normaalit kromaattiset harmonikat.
Jotenka eiköhän jako mene noiden sävellajeiltaan rajallisten vähärivisten ja kaikkeen pystyvien kromaattisten välillä aika selvästi.
Sitten on myös henkilöitä, jotka ottavat pahasti nokkiinsa tästä sanasta vähärivinen - ai miten muka vähärivinen? Soittimet ovat olleet täydellisiä jo 1800-luvun lopulta asti, omassa lajissaan. Diatonisuus kuvaa paremmin kuin "vähärivisyys".
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 22-08-2015, 22:05:18
Sitten on myös henkilöitä, jotka ottavat pahasti nokkiinsa tästä sanasta vähärivinen - ai miten muka vähärivinen? Soittimet ovat olleet täydellisiä jo 1800-luvun lopulta asti, omassa lajissaan. Diatonisuus kuvaa paremmin kuin "vähärivisyys".
Eihän "vähärivinen" sinänsä merkitse muuta kuin että rivejä on vähän. Sille ei tietysti voi mitään jos vähä-sanasta jollekin tulee mieleen vähäarvoinen tai jotain.
Toisille pieni ja yksinkertainen on kaunista, toisille iso ja mutkikas.
Mutta diatonisten ... rinki on ihan hyvä nimi.
Vähäveriset nykysuomalaiset ovat alkaneet puhua vähärivisistä. Aikaisemmin harmonikkaa nimitettiin rivien mukaan 1-rivinen, 2-rivinen jne... Hyvä soittaja nautti kuuntelijoiden arvostusta olipa minkä-
lainen harmonikka sylissä tahansa. Miksi yksinkertaisista asiaa pitää ilmaista kiertoilmauksin?
Toivo
Eikö ne ennen olleet semitoonit ja romaattiset ?? :O))
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 23-08-2015, 20:21:28
Vähäveriset nykysuomalaiset ovat alkaneet puhua vähärivisistä. Aikaisemmin harmonikkaa nimitettiin rivien mukaan 1-rivinen, 2-rivinen jne... Hyvä soittaja nautti kuuntelijoiden arvostusta olipa minkä-
lainen harmonikka sylissä tahansa. Miksi yksinkertaisista asiaa pitää ilmaista kiertoilmauksin?
Toivo
No, vähärivinen lienee yritys kattaa 1- ja 2-riviset yhden nimen alle. Semmoisellekin termille voi olla tarvetta, ei se silloin kiertoilmaus ole, jos ei aina viitsi sanoa "yksi- ja kaksiriviset".
Lainaus käyttäjältä: huru.ukko - 23-08-2015, 20:43:14
Eikö ne ennen olleet semitoonit ja romaattiset ?? :O))
Niin oli 1980-luvulla vielä. Semitooni-termiä ei ole kauheasti käytetty mielestäni kirjallisuudessa viime vuosina (-kymmeninä).
Näin on, Eipä ole enää kuullut Semitoonia, Mutta eipä ennen vanhat miehet puhuneen myöskään diatoonisesta,, 1-2 riviset "vaihtuvaääniset" oli semitooneja.. Maailma muuttuu :O))
Kai niitä on muitakin sanoja jotka ovat hiljalleen muuttuneet Englannin kielelle
En ole tuohon semitooniin törmännyt tässä merkityksessä. Tuokin sana on kyllä englantia, semitone = puolisävelaskel. Onpas jännää että sana on sitten tullut 1- ja 2-rivisen merkitykseeen.
"Diatoninen" sitten on kyllä kansainvälistä, suomalaistakin musiikkitermistöä. Englanniksi noiden pelien nimitys taitaa olla melodeon.
Luulen, että Lasse Pihlajamaa lanseerasi tuota semitooni-samaa, mutta ei se jäänyt yleiseen kielenkäyttöön. Ainakin aina 1- tai 2-rivistä soittaessaan hän muisti puhua semitoonista.
Toivo
Jussi Pirjanti puhui aina myös semitoonista, vasta vuosia myöhemmin kuulin tämä diatoonisen,
"Vaihtoääniset" voisi olla paras jos nimeä ollaan muuttamassa, mutta minulle diatoninenkin käy. Monelle itseoppineelle ja teoriasta vähemmän tuntevalle voi diatonisuus olla vieras käsite.
Lainaus käyttäjältä: Marko - 25-08-2015, 22:35:22
"Vaihtoääniset" voisi olla paras jos nimeä ollaan muuttamassa, mutta minulle diatoninenkin käy. Monelle itseoppineelle ja teoriasta vähemmän tuntevalle voi diatonisuus olla vieras käsite.
Nuo venäläiset kaksiriviset, joilla aloitin haitarin soiton, on diatonisia (yksi duuri ja yksi molli) ja kaksirivisiä mutta ei vaihtoäänisiä.
Diatoninen vs. kromaattinen jakaa kattavasti pelit kahteen lajiin, sen mukaan onko niissä kaikki sävelet vaiko vain tietyt sävellajit.
Samaten rivien määrä jakaa kattavasti pelit kahteen lajiin. Rivien määrän mukaan laskien vain kolme ja nelirivisiin tulee sekä diatonisia että kromaattisia.
Mutta tuo diatoninen/kromaattinen -jako lienee ratkaisevampi kuin rivien määrä. Kolmirivinen diatoninen ja kolmirivinen kromaattinen, eihän niissä ole muuta yhteistä kuin rivien määrä.
Toisaalta diatonisuus/kromaattisuus on vain viritys, kun taas vaihtoäänisyys/tasaäänisyys on soittimen tekninen ominaisuus. Tällä jaolla noi karmoskat siirtyisivät siis 5 rivisten kanssa samaan lootaan.
Ajan takaa sillä että kaiken kansan olisi helpompi ajautua oikeaan paikkaan. Kromaaattisuus ja diatonisuus kun ei ole monelle tuttuja termiä ja lisäksi ymmärtkö mitä ne tarkoittaa ja mikä se oma soitin nyt sitten noista on.
Lainaus käyttäjältä: Marko - 25-08-2015, 23:03:52
Toisaalta diatonisuus/kromaattisuus on vain viritys, kun taas vaihtoäänisyys/tasaäänisyys on soittimen tekninen ominaisuus. Tällä jaolla noi karmoskat siirtyisivät siis 5 rivisten kanssa samaan lootaan.
Ajan takaa sillä että kaiken kansan olisi helpompi ajautua oikeaan paikkaan. Kromaaattisuus ja diatonisuus kun ei ole monelle tuttuja termiä ja lisäksi ymmärtkö mitä ne tarkoittaa ja mikä se oma soitin nyt sitten noista on.
Eli tässä mielipiteet jakautuu paneeko vaihtoäänisyyden ratkaisevammaksi kuin sen voiko soittaa yhdessä vai monessa sävellajissa?
Mulle kyllä se mitä ääniä mistäkin nappuloista löytyy on aika ratkaiseva osa soitinta. Jos se muuttuu, vaikka olisi kuinka virityskysymys, niin soitin on sen jälkeen ihan toinen ja pitää opetella uudestaan soittamaan.
Karmoska ja meikäläinen kaksirivinen on siinä mielessä samanlaiset soitettavat, että niin kauan kuin palje liikkuu tiettyyn suuntaan, niin sävellajin asteikko löytyy siitä kulkemalla siksakkia rivien väliä. Muita ääniä ei löydy kuin muutama lisä-ääni sieltä rivin päästä, siinäkin ovat samanlaisia.
Eroa on sitten että täkäläisessä kaksirivisessä äänet on VIRITETTY niin että palkeen eri suunnat antavat eri äänen. Eli ei vaihtoäänisyydessäkään muuta teknistä eroa ole kuin se viritys. Helpommin karmoskasta saa täkäläisen virittämällä (ja semmoista on tehty) kuin kromaattisen. Kahdella ei niin pitkällä näppäinrivillä ei kauhean ihmeellistä kromaattista asteikkoa tehdä.
Eli mä väitän ettei ole sattumaa että vähäriviset on diatonisia. Ei vähillä nappuloilla kovin hyvää kromaattista tehdä. Jos voisi tehdä niin olisi jo tehty, ja joo, onhan pianohaitari tietysti tavallaan kaksirivinen.
Mutta joo... karmoskat ennemmin vaikka muiden vapaalehdykkäsoitinten joukkoon kuin kromaattisten.
Voisi myös ajatella ettei niistä kiinnostuneita ole kuitenkaan. No, mulla on muutama "opetusvideo" niistä ja aina välillä tulee kyselyjä ja pyyntöjä tehdä lisää. Tekisinkin mutta kun en ole aikoihin itse enää soittanut. Ulkomailtakin kyselevät. Ja näyttää täälläkin vierailijat lukevat sitä ketjua.
Jos nyt alueen löytämisessä on todellinen ongelma, niin eikös alueen kuvausta voisi parantaa ja vaikka mainita siinä nuo vaihtosuuntaiset erityisesti. Ei tarvitsisi tuon takia alkaa muuttaa alueiden sisältöä.
Alueiden nimet nyt näyttävät muutenkin olevan vain nimiä. "Ovi lavalle" ja muut sellaiset. Kuvausta pitää lukea eikä se aina aukea siitäkään. Moni kirjoittaa ensimmäisen postauksensa alueelle "Tervetuloa kirjoittamaan". Tai ehkä se onkin tarkoitettu uusien jäsenten ensimmäisen postauksen paikaksi.
Yhdysvalloissa olen nähnyt hyvin pieniä 2-äänikertaisia pianohaitareita, joissa on 2-rivisen basso.
Näin pianohanuristin ei ole tarvinnut opetella uudestaan diskanttia ja soundi on sama kuin aidossa
2-rivisessessäkin, johtuen juuri pienestä koosta ja kevyestä rakenteesta. Tässä mielessä pianopelikin voi olla 2-rivinen.
Toivo
Kyllähän näitä nimiä ja kuvauksia saa ehdottaa. Muistaakseni niitä silloin aikanani kyllä kysyin täältä eikä parempia ehdotuksia tullut. Toki saatan muistaa väärinkin.
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 26-08-2015, 07:59:29
Yhdysvalloissa olen nähnyt hyvin pieniä 2-äänikertaisia pianohaitareita, joissa on 2-rivisen basso.
Näin pianohanuristin ei ole tarvinnut opetella uudestaan diskanttia ja soundi on sama kuin aidossa
2-rivisessessäkin, johtuen juuri pienestä koosta ja kevyestä rakenteesta. Tässä mielessä pianopelikin voi olla 2-rivinen.
Toivo
Sitähän tuossa vähän meinasin, että jos aikoo tehdä kromaattisen kaksirivisen, niin pianossa on valmis malli jota hyvin moni jo osaa soittaa.
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 26-08-2015, 08:07:31
Kyllähän näitä nimiä ja kuvauksia saa ehdottaa. Muistaakseni niitä silloin aikanani kyllä kysyin täältä eikä parempia ehdotuksia tullut. Toki saatan muistaa väärinkin.
Ei nimissä minusta mitään vikaa ole, nimet voi harvoin voi olla täysin analyyttisen selittäviä. Onhan tuossa nuo kuvaukset joita voi sitten käyttää selventämään.
Muistan ajan kun työpaikalla Powerpoint-kalvoissa alkoi olla neliriviset otsikot, kun joillakin oli kova yritys sanoa kaikki asia jo otsikossa.
Onko nuo vähäriviset ;) aina sellaisia, että samasta nappulasta tulee eri ääni paljetta vedettäessä ja työnnettäessä? Ainakin diskanttipuolella. Vai olenko elänyt ihan väärässä käsityksessä.
Lainaus käyttäjältä: mlut - 26-08-2015, 09:06:16
Onko nuo vähäriviset ;) aina sellaisia, että samasta nappulasta tulee eri ääni paljetta vedettäessä ja työnnettäessä? Ainakin diskanttipuolella. Vai olenko elänyt ihan väärässä käsityksessä.
Venäläisissä kaksirivisissä (joita soitetaan myös Virossa ja muualla Baltiassa) tulee sama ääni kumpaankin suuntaan.
Suomessakin on näitä soittimia aika paljon, tosin iso osa huonokuntoisia ja matkamuistoina tuotuja. Jotakin ne aina kiinnostavat, tein kerran pyynnöstä muutaman opastusvideon.
https://www.youtube.com/watch?v=vyIEnoTN88E
Hyväkuntoisina ihan kelvollisia soittimia, ja nykyään näitä tehdään Saksassa ja Italiassakin. Ja systeemissä on etuna tuo bassopuolen sointuvalikoima ja useimmissa vielä koko asteikko perusbassoja kuvioiden soittoon.
Kiitos htoyryla. Yleensä siis eri ääni vedettäessä kuin työnnettäessä paljetta.
Kyllä nykyinen jako on aivan hyvä, mutta täytyy muistaa että nykyään liian tieteellinen tai akateeminen lähestymistapa asioihin (joita tavalliset ihmiset ja tässä tapauksessa vähemmänkin oppineet soittajat käyttävät) voi olla haitaksi. Itse ajattelen asian siten että suurin yksittäinen ryhmä on 5-rivisten soittajat. Niille siis joku oma alue. Toisena voisi olla sitten nämä 2-riviset. Loput sitten johonki omaan ryhmäänsä, missä olisi huuliharput, harmoonit, bandoneonit yms. Tälläinen jaottelu ohjaa uudetkin käyttäjät heti omalle alueellensa.
Tätä samaa tarkoitan jo sivuston nimen kanssa. Vapaalehdykkä on hyvä nimi muuten, mutta nimestä ei ensisilmäyksellä käy ilmi mitä se tarkoittaa. Sanhan on tekninen kuvaus miten haitarin sisällä ääni muodostetaan. Tunnen monia soittajia jotka ei ole koskaan nähneet vapaalehdykkää saatika sitten ymmärtäisivät että sen niminen sivusto käsittelisi juuri niitä asioita mitä soittaja tarvitsisi.
Tää on tätä nykyajan brändäystä :) törmään töissäni samoihin asioihin kun käyttöliittymiä suunnittelee insinöörit, niin sitten loppukäyttäjä ihmettelee termejä ja nimityksiä. Niitä sitten selvennetään jälkeenpäin.
...Ja usein nimitykset ovat vieraskielisiä. Pala palalta tietoisesti tai tahattomasti nakerretaan ja köyhdytetään kaunista ja rikasta äidinkieltämme. Joka sanalle olisi monta kotimaista vastinetta. Tietenkin on ammattisanastoa, joille ei ole keksitty suomalaista nimeä. Aikoinaan jopa julistettiin yleisökilpailuja, joilla etsittiin vieraskieliselle nimelle suomalaista vastinetta. Välillä siinä onnistuttiin ja toisinaan ei.
Toivo
Lainaus käyttäjältä: Marko - 27-08-2015, 07:01:26
Kyllä nykyinen jako on aivan hyvä, mutta täytyy muistaa että nykyään liian tieteellinen tai akateeminen lähestymistapa asioihin (joita tavalliset ihmiset ja tässä tapauksessa vähemmänkin oppineet soittajat käyttävät) voi olla haitaksi.
Itse ajattelen asian siten että suurin yksittäinen ryhmä on 5-rivisten soittajat. Niille siis joku oma alue. Toisena voisi olla sitten nämä 2-riviset. Loput sitten johonki omaan ryhmäänsä, missä olisi huuliharput, harmoonit, bandoneonit yms. Tälläinen jaottelu ohjaa uudetkin käyttäjät heti omalle alueellensa.
Tuntuu ihan hyvältä, ainoa on että yksiriviset ikäänkuin jäävät ilman kotia mutta voihan ne sitten kuvauksessa mainita.
Lainaa
Tätä samaa tarkoitan jo sivuston nimen kanssa. Vapaalehdykkä on hyvä nimi muuten, mutta nimestä ei ensisilmäyksellä käy ilmi mitä se tarkoittaa. Sanhan on tekninen kuvaus miten haitarin sisällä ääni muodostetaan. Tunnen monia soittajia jotka ei ole koskaan nähneet vapaalehdykkää saatika sitten ymmärtäisivät että sen niminen sivusto käsittelisi juuri niitä asioita mitä soittaja tarvitsisi.
Kyllä minäkin kummeksuin tuota nimeä kun sen ensimmäisen kerran näin. Mutta kaikkeen tottuu. Ehkei kuitenkaan ole kovin hyvin porukkaa puoleensa vetävä nimi.
Lainaa
Tää on tätä nykyajan brändäystä :) törmään töissäni samoihin asioihin kun käyttöliittymiä suunnittelee insinöörit, niin sitten loppukäyttäjä ihmettelee termejä ja nimityksiä. Niitä sitten selvennetään jälkeenpäin.
Vaikka olen insinööri, niin tein aikoinaan aika töitä tämmöisten asioiden kanssa asiakkaan ja tuotekehityksen välissä. Kun Tetra-teknologiasta tehtiin Virve-verkkoa, niin Tetran ryhmäpuhelut/ryhmät nimettiin kanaviksi/viestikanaviksi kun poliisit ja palomiehet olivat tottuneet siihen että eri asiat hoidettiin radiopuhelimen eri kanavilla.
Mutta taas jos tästä ryhmästä puhutaan, niin kyllä tässä on ollut vaikeuksia keskustella musiikista, kun jos käyttää musiikkitermejä, puhuu vaikka sointuasteista, niin osa porukasta hermostuu.
Termit ovat tosiaan aika hankalia ;) On diskantin puolella 5-rivisiä, 4-rivisiä, 3-rivisiä, 2-rivisiä ja 1-rivisiä haitareita lisäksi vielä "romopiano" ja luonnollisesti perinteinen pianokahva. Bassopuolella taas stradella-, standardi- (nappuloiden määrät 32-120 jopa enemmänkin), melodia-, tasa- ja ristibassot. Sitten ovat nämä kromaattinen ja diatoninen ;) Itse ymmärsin tuon diatonisen vasta äskettäin, luettuani tuolta vapaalehdykän sivustolta Viljon tekstin.
Minulle on jäänyt mieleeni, että perinteiset suomalaiset vähärivisten soittajat soittavat joko 1- tai 2-rivisiä vaihtoäänisiä pelejä ;) Otaksun, että 2-rivisiä löytyy myös tasaäänisinä versioina :) Vaihtoäänisissä tulee siis eri sävel samasta napista palkeita vedettäessä ja työnnettäessä. Tasaäänisissä sama sävel soi sekä vedettäessä että työnnettäessä.
Menikö oikein?
Lainaus käyttäjältä: olli - 27-08-2015, 11:23:13
Itse ymmärsin tuon diatonisen vasta äskettäin, luettuani tuolta vapaalehdykän sivustolta Viljon tekstin.
Yksi tapa hahmottaa diatoninen ja kromaattinen on se, että diatonisessa pelisssä on vain ne nappulat jotka kuuluvat siihen sävellajiin millä soittaa. Tavallaan siinä on vain ne nappulat mitä soitettavassa kappaleessa todennäköisimmin tarvitsee.
Kromaattisessa on nappulat kaikkeen mahdolliseen, ja soittaessa pitää osata löytää sieltä ne mitkä kuuluvat kulloinkin soitettavaan kappaleeseen. Yksi tuttu kerran ideoikin sabluunaa jolla peittäisi ne kappaleeseen kuulumattomat nappulat.
Lainaa
Minulle on jäänyt mieleeni, että perinteiset suomalaiset vähärivisten soittajat soittavat joko 1- tai 2-rivisiä vaihtoäänisiä pelejä ;) Otaksun, että 2-rivisiä löytyy myös tasaäänisinä versioina :)
Ainakin nuo venäläiset kaksiriviset.
Tuo Vapaalehdykkä on utopistinen sana, joka ei tule mieleen, ellei sitä löydä. Vähän niin kuin kävi Jari Tervolle Uutisvuodossa joitakin vuosia sitten ;-)
Todellakin tämä nimi oli riittävän erikoinen, jotta sen pystyi brändäämään. Joskus 1970-luvulla (+/- 10 vuotta) harmonikansoiton opettajilla oli oma painettu lehti, jonka nimi oli Vapaalehdykkä. Tämän takana oli Matti Rantanen. Tämä kuitenkin selvisi minulle vasta sivuston julkaisun jälkeen.
Laitanpa tähän linkin, jossa käy selville tuo "vaihtoäänisyys" ;)
https://www.youtube.com/watch?v=e65M9h2DtX4