Haluaisin kysyä miten harmonikan soittajat käyttävät koplareita. Onko esim. bassopuolella muut kuin master turhia. Entä diskantissa koplarit?
Lainaus käyttäjältä: Reppumies - 30-08-2015, 08:22:34
Haluaisin kysyä miten harmonikan soittajat käyttävät koplareita. Onko esim. bassopuolella muut kuin master turhia. Entä diskantissa koplarit?
Mulla Junioribugarissa on vain kaksi koplaria. Toisessa häviää matalin rekisteri... en ole päässyt sen makuun vaikka olen yrittänyt. Menee liian ohueksi. Kaipaisin toisin päin, korkeita ääniä pois soimasta. Pihlajamaan pelissä olisi ollut enemmän rekistereitä bassopuolella, välillä mietityttää olisiko kuitenkin pitänyt ostaa se.
Diskantissa tykkään hakea kappaleeseen sopivan rekisterin. Juniorbugarissa parhaiten tuntuu toimivan 16+8 kuivalla virityksellä. Valssiääni ei minusta niin hyvin, tuntuu hieman aneemiselta. Yksiääniset rekisterit on hienoja, vähän niinkuin soittaisin klarinettia, mutta vaatii tosi tarkkaa palkeen käyttöä, pienetkin virheet kuuluu heti. Masteria en juurikaan käytä diskantissa. Tangoääntä kaipaan, tuosta 3-äk. juniorbugarista puuttuu se 4' äänikerta. Yhdessä karmoskassa mulla on 16'+4' rekisteri ja tykkään siitä. Käyttäisin jos olis.
En hylkäisi noita basson koplareita, silloin kun soittelen diskantissa esim. vain yhdellä äänikeralla, "huilu", tai "clarinetti" koplareilla kaipaan tueksi usein hieman erilaisia yhdistelmiä, jotta balanssit toimivat paremmin ja löytyy mielenkiintoisia saundeja.
Kokeile. esim "Vanha karjamajavirsi Taalainmaalta", tällä menetelmällä, tai sitten jokin kansanlaulu tai herkkä pelimannikappale, niin uskon, että löydät bassokoplareille käyttöä ja aivan uusia kivoja saundiyhstelmiä.
Soittelen usein Giulietin Traviatalla, esim yhteislaulujen säestyksiä ja vanhaa tanssimusiikkia, sen voimakas basso on kiva tausta tietyntyypppiselle musiikille, mutta sitten aika usein etsin käpälliini jonkin casotoistani, jolloin löydän sitten toisenlaisia sävyjä musiikkiini.
Nämä koplari ja saundiasiat ovat pitkälti tietysti makuaasioita joihin varmasti löytyy useita näkemyksiä, mutta minä valitsen saundit/koplarit ja pelin sen mukaan soitanko yhdessä jokun kanssa tai yksin, ja sitten tietysti esitettävä musiikki ja tunnelma huomioiden.
Johan
Lainaus käyttäjältä: Johan - 30-08-2015, 11:33:49
En hylkäisi noita basson koplareita, silloin kun soittelen diskantissa esim. vain yhdellä äänikeralla, "huilu", tai "clarinetti" koplareilla kaipaan tueksi usein hieman erilaisia yhdistelmiä, jotta balanssit toimivat paremmin ja löytyy mielenkiintoisia saundeja.
Juuri tuota kaipaisin, enemmän vaihtoehtoja bassopuolelle. Ja ehkä eniten semmoista pehmeämpää. Mutta kun pelissä ei ole, enkä ostaessa osannut kaivata.
Kysyin kerran Lapin leirillä asiasta Tatulta (Kantomaa). Hänen mielestään perinteisessä haitarimusiikissa riittää "valssi", "tango" ja "master" koplarit diskantissa, bassossa aina "master". Näin hänkin tekee. Pelinä on useimmiten Giulietin Traviata. Hänen Traviatassaan on diskantissa ne neljä koplaria, mutta bassosta löytyy peräti 7 koplaria. Hän on esiintynyt ja esiintyy myös suurten orkestereiden solistina. Silloin hän käy läpi partituurin ja miettii (sekä kokeilee) koplarien käytön perusteellisesti.
Kun itse soittelen perinteistä haitarimusiikkia, on minullakin käytössäni vain nuo mainitut koplarit eli valssi tai viulu (8+8), tango (4+16) sekä master (4+8+8+16). Minun Titanonihan on kolmeäänikertainen, joten siinä valssi on (8+8), tango (8+16) ja master (8+8+16) eli 4 puuttuu :D
Haitaristani olen löytävinäni bassopuolelta 5 äänikertaa, kontraoktaavialasta kaksiviivaiseen. Käytän lähes aina koplaria, jolla soi 3 alinta äänikertaa. Harvoin masteria, lähinnä polkassa.
Diskanttipuolella soitan hyvin paljon valssilla, koska muilla koplareilla tuntuu soinnuista tulevan melkoista örinää jo 1-viivaisella oktaavialalla. Bandoneonista tykkään kovasti ja yritän kehittää koplarinvaihtotekniikkaani, jotta voisin käyttää sitä ylemmissä äänikerroissa. Myös klarinetti on kiva. Masteria käytän oikeastaan vain polkassa.
Koplarien käytön monipuolistaminen olisi toki kiinnostavaa, kun saisi vähän osviittaa, miten.
Kyllähän se koplarien käyttö riippuu paljon soitettavasta musiikista. Perinteisessä harmonikkamusiikissa ei basson koplareita juurikaan tarvitse, mutta esim. kansanlaulusovituksissa tai klassisten kappaleiden sovituksissa erilaiset koplariäänikerrat tulevatkin tarpeeseen. Omassa Super Cassotossani käytän diskantissa lähes kaikkia koplareita, poislukien oikeastaan vain piccoloäänikerran jota en yksinään juurikaan käytä. Myös bassossa tulee käytettyä ainakin 3-4 eri äänikertaa masterin lisäksi.
Perinteistä harmonikkamusiikkia soitan Giulietin Traviatalla, jossa valssiäänikertana soi aidosti kolme keskiäänikertaa (8+8+8) ja masterina (16+8+8+8), näin vanhat valssitkin soivat aidommin. Niin sanottuna tango-ääniketanahan tuossa on 16+8. Cassotostani löytyy sitten se "oikea" tango-äänikerta eli 16+4.
Lainaus käyttäjältä: olli - 30-08-2015, 12:42:06
Kysyin kerran Lapin leirillä asiasta Tatulta (Kantomaa). Hänen mielestään perinteisessä haitarimusiikissa riittää "valssi", "tango" ja "master" koplarit diskantissa, bassossa aina "master". Näin hänkin tekee. Pelinä on useimmiten Giulietin Traviata. Hänen Traviatassaan on diskantissa ne neljä koplaria, mutta bassosta löytyy peräti 7 koplaria. Hän on esiintynyt ja esiintyy myös suurten orkestereiden solistina. Silloin hän käy läpi partituurin ja miettii (sekä kokeilee) koplarien käytön perusteellisesti.
Minusta Traviata on mainio soitin, mutta siihen pitäisi saada monipuolisempi koplarivalikoima niinkuin joissakin peleissä olen nähnyt, niin se olisi paljon monipuolisempi, mutta kun omani olen ostanut kättettyjen markkinoilta pitkällisen etsinnän jälkeen on tyytyminen näihin olemassa oleviin vakio koplareihin.
Kuten edellä manitisin casotot tuovat sitten laajemman valikoiman käyttöön, Pihlajamaan Super King on melko näppärä saundeiltaan jos pitää herkistellä, ja Fantini Highline unix tarjoaa sitten hieman toisen tyyppisiä tukevia ja suorempia saundeja.
Johan
Itse taas pidän siitä, että Traviatassa ei ole turhia koplareita, vaan siinä on vain nuo tärkeimmät joita perinteisessä harmonikkamusiikissa kaipaa. Jos haluan enemmän äänenvärejä käytän cassottoa.
Minulle riittäisi vähempi määrä koplareita,traviata olis sopiva siinä mielessä.Käytän vain kaksiääni-valssia,tango ja kolmiääni .Jakoja en muista,mitä nyt kouvolan casotossa on.. Basso puolella yhtä vaille kaikki äänet siksi,ettei ääneen juuri vaikuta onko täydet vai vähän vajaa,paljetta säästää vähän....
Tossa mun kolmerivisessä Frontalinissa on kätevästi bassopuolella yksi pitkä koplari. Lähinnä tangoissa vaihdan siitä vähän terävämmän sävyn. Myös hopeahäkissä käytän vähän ohuempaa äänenväriä bassopuolella joissakin tangoissa. Joissakin kansanmusiikkikappaleissa käytän myös kolmatta ääntä. Haittana noissa "ei master" -äänissä on perusbassoäänien (lyhyet bassosoolot) hiljeneminen. Ymmärtääkseni juuri siihen ongelmaan on joissakin Kouvolan soittimissa se basson "vapautuskytkin"?
Tossa mun kolmerivisessä Frontalinissa on kätevästi bassopuolella yksi pitkä koplari. Lähinnä tangoissa vaihdan siitä vähän terävämmän sävyn. Myös hopeahäkissä käytän vähän ohuempaa äänenväriä bassopuolella joissakin tangoissa. Joissakin kansanmusiikkikappaleissa käytän myös kolmatta ääntä. Haittana noissa "ei master" -äänissä on perusbassoäänien (lyhyet bassosoolot) hiljeneminen. Ymmärtääkseni juuri siihen ongelmaan on joissakin Kouvolan soittimissa se basson "vapautuskytkin"?
Mitä nuo 'terävämpi sävy' tai 'ohuempi äänenväri' tai 'kolmas ääni' oikein käsitteinä mahtavat pitää sisällään? Erilaisia äänikertayhdistelmiä, vaiko jotain muuta(kin)? Olisin kovasti kiitollinen valistuksesta.
Elikkä tuossa Frontalinissa on kaksi vaihtoehtoa bassopuolella: Master ja vähän "terävämpi". Tarkoitan tuolla termillä samaa kuin "ohuempi", jota käytetään myös nuoteissa. En ole katsonut, millaiset sävelet silloin soivat, mutta varmaankin sieltä matalin äänikerta ainakin on kiinni. Sillä "kolmannella" tarkoitan että tämän "ohuemman" ja masterin lisäksi hopeahäkillä käytän vielä yhtä koplaria, joka tekee äänestä vähän pehmeämmän. Silloin taas ainakin korkein äänikerta on kiinni.
Kiitos selvityksestä. Varmaan jotain samanlaista kuin minun Borsini casotossakin, jossa koplareita on bassopuolellakin useita. Eri koplareitten käyttöä rajoittaa ainakin minulla se, kun perusbassot kuulostavat aika kummalliselta, vaikka sointubassot kuulostavat ihan hyvältä. Harmillista.
Monesti bassot on päin P:tä eli epävireessä diskanttiin nähden jo tehtaalta lähtien. Kari Ahvenainen kertoi minulle tästä aikoinaan monta esimerkkiä. Tavaraa ja osia tulee eri paikoista kokoonpanopuolelle. Basson äänet ovat epämääräisempiä ja aina ei ole katsottu tarpeelliseksi virittää niitä tarkkaan vireeseen. Kaikilla viritysmittareillakaan se ei onnistu, koska näyttö liikkuu epävakaasti.
Toivo
Tämä on hyvä ja huomioonotettava tieto, kun se tulee asiantuntijalta.
Mitä on tehtävissä, jos basso ja diskantti eivät soinnu yhteen?
Melko harvinaista on, että basso ja diskantti olisivat niin pahasti epävireessä toisiinsa nähden, että nämä eivät soi yhteen. Siinä tapauksessa lienee jo muutenkin aika viedä soitin viritettäväksi. Erilaisia basson äänikertoja tarvitsee ainakin soittaessa muutakin kuin pelkkää rytmillistä musiikkia.
Kannattaa viedä virittäjälle arvioitavaksi ja tutkittavaksi.
Toivo
Jos on oikeen pahasti ristissä niin kannattaa tarkistaa onko sormet oikeilla näppäimillä ;)
t. PaRisto
Lainaus/Giulietti: Erilaisia basson äänikertoja tarvitsee ainakin soittaessa muutakin kuin pelkkää rytmillistä musiikkia.
Tarkoitatko tällä musiikin teorian 'tarpeita', lähinnä harmoniaa, vaiko ihan vaan sitä mikä äänikerta kuulostaa hyvältä?
Oikeastaan molempia. Monissa konserttimusiikin ja vastaavien teoksien sovituksissa bassolla soitetaan muutakin kuin säestystä jolloin on luonnollisesti merkitystä millainen äänikerta bassossa on käytössä, esim. kaikkein matalimpia äänikertoja ei käytetä tai käytössä ovat vain basson ylimmät äänkerrat jne.
Kiitos selvennyksestä.
Minkälaisella rekisterillä te soitatte vanhoja suomalaisia kansanlauluja, 'maestro'-tyyppisellä haitarilla?
Oisikohan se maestrossa clarinet yleisimmin soveltuva ja ylemmissä oktaaveissa vaikkapa bandoneon. Makuasiakin lie, pitkälti. Itse soittelen casotolla ja siinä valssi-koplari on mielestäni yliveto. Bassopuolella käyttelen miltei pelkästään perusbassoja. Ainkin itsetäni tunttuu, että basso soi helposti liian voimakkaana
Laukesi hieman varkain tuo edellinen viestini.
Ainkin itsetäni tunttuu, että basso soi helposti liian voimakkaana, jos diskantissa käyttää clarinet-koplaria.
Bassopuolella käytän koplaria, jossa soivat kaiketi pieni ja suuri oktaviala. Muiden koplareiden ääni kuulostaa mielestäni usein kummaliselta. Soittelen kansanluluja Suuri Toivelaulukirja kokoelma 1-3 teoksesta. Kirjassa on useita hienoja kansanlaulujen pianosovituksia, joita on mielenkiintoista muunnella harmonikalle.
Okei, kiitos. Täytyypä kokeilla sitä clarinettia, en ole sitä juuri käyttänyt. Siinähän soi vaan yksi kasijalka. Bassosta on helpompi löytää sopiva rekisteri, kun ne on niin erilaisia. Basso soi minustakin liian kovaa, olen sitä vähän tukkinut maskista. Tekisi mieli hankkia tuon maestron kaveriksi joku 8+8+8+16 -haitari.
Nämä äänikera-asiat ovat pitkälti makuasioita, joten niihin ei helposti väittelemälllä löydy mitään lopullista ratkaisua, joka olisi kaikkien mieleen tai jota kaikki alkaisivat noudattaa. Onneksi!
Mielestäni
äänikertoja kannattaa vaihdella siten, että vaihdoksista syntyy sellaisia eroja, jotka tavallinen kuulijakin erottaa. Toisesta melko samanlaisesta äänikertayhdistelmästä toiseen lähes vastaavaan vaihdettaessa eroa ei juurikaan synny. Kun harmonikassa on 15 eri värivaihtoehtoja, niin näitä peräkkäisyhdistelmiä on mistä valita.
Traviata-/Timangi-äänikertarakenteella vaihtoehtoja on rajoitetummin, mutta kyllä niilläkin pitkälle pötkii.
Vaikka minulla onkin omia rekisterisuosikkeja, niin kokeilen itse joskus yllättää itseni niin, että jossakin sopivassa kappaleessa kokeilenkin jotain uutta - ja näin olen oppinut pitämään sellaisistakin rekistereistä, joita aiemmin ei olisi tullut mieleenikään käyttää.
Bassorekisterit, varsinkin se master, vaihtelee eri soitinvalmistajilla ja jopa saman merkin sisälläkin niin paljon, etten helposti lähtisi antamaan yleispätevää ohjetta pitää kaikki luukut AINA auki, vaan käyttää omia korvia siinäkin: basso ei saa peittää diskanttia eikä varsinkaan muita soittimia.
Joskus ne sellaisetkin bassorekisterit, joissa esim. perusbassot soivat pehmeästi hiljaa matalalta ja sointubassojen piipittäen korkealta, saattavat olla kokonaisuuden kannalta (yhtyeen kokoonpano tms.) mukavimmankuuloisin vaihtoehto.