Olisi kyllä mielenkiintoista sekin tietää, millaiset olosuhteet itsekullakin soittajalla on harjoitella. Onko perhe hermostunut koskaan. Soitto kuitenkin vaatii aika paljon aikaa. Paljonko soitto vie aikaa jne.
Minulla ei ole kotisoiton kanssa mitään ongelmia. Vaimoni on haitarimusiikin ystävä - kannustaakin jopa ;) Kun joskus jää soitto vähemmälle, muistaa siitäkin huomauttaa. Asumme paritalon puoliskassa eivätkä naapuritkaan ole valittaneet (no soitan yleensä päiväsaikaan, eläkeläinen kun olen).
Aloitellessani 1980-luvulla asuimme kerrostalossa. Soitin ja harjoittelin silloin iltaisin, en edes tullut ajatelleeksi naapureitani. No valituksia ei silloinkaan tullut ;D
Lapset ja lasten harrastukset 'määrää' iltojen aikataulun joten soittelen yleensä 21-00 välillä kun lapset on saatu nukkumaan, 1-1,5 h kerrallaan. Halu ja hinku olisi soittaa päivittäin mutta aina se ei ole mahdollista. Soittaminen asuintiloissa ei tuohon aikaan enää onnistu joten varasto toimii 'studiona' ;D Onneksi se on lämmitetty niin talvisinkin tarkenee soitella.
Vähälle jää,pienimmät lapset sen verran pieniä,ettei juuri anna soitella.. Silloin kun olen päivällä yksin,aika menee soitellessa... Muuten vain keikalla..... Uusia en ole päässyt opettelemaan ja entisetkin tahtoo unohtua soiton puutteessa.... 1-2 päivää kuukaudessa,et voi soitella kotona...
No ei noi muidenkaan mahdollisuudet soitella, niinkus päätä huimaa. Minulla on tuollainen marraskuussa 3 täyttävä reumapotilas jaloissa :). Onneksi oma äiti pytsyy auttamaan sen verran, että 15-45 minuuttia saa harjoitella 3-5 kertaa viikossa. Siinä onkin tämän äipän vapaa-aika jotakuinkin paketissa ;D Mutta joo, ei kai mikään aika oikein tunnu riittävän, kun jostain oikein innostuu!
Harjoittelusta puheenollen: Menossa lauluryhmän ja tanssiryhmän yhteiset harjoituset 17.10 konserttiin. Joka viikko yhdet 2h harkat ja yhdet 5h harkat porukalla ja siinä sitten soittelen ja valmistaudutaan hoitamaan konsertin säestystehtävät one man bandillä.
Jossakin vaiheessa ennen näitä yhteisharjoituksia tuli treenattua tätä materiaalia kotona pävittäin kertalleen läpi koko 43 kappaleen nippu, joista sentään suurin osa on ennestään tuttuja.
Varsikin noita tanssien säestyksiä joutuu hieman enemmän ihmettelemään, kun niissä ketjuissa vaihtelevat kappaleet, tempo ja äänilajit ja pitää sujuvasti siirtyä aina edellisestä seuraavaan melodian.
Minulla on musiikkiharrastukselleni pyhitetty huone, jossa soitan, sävellän, sovitan, sanoitan ja kunnostelen kokoelmani soittimia yms ajanvietettä jossa kuluu yleensä valtaosa päivistä näin kun "sunnuntai" on jatkunut ja 12 vuotta;-)
Johan
Onpas tuossa Konsertissakin sinulla melkoinen revohka :) paljon kappaleita ja ne täytyy varmaankin ihan muistista soittaa sitten konsertissa vai pystyykö sielä nuotteja apuna käyttämään jos kappaleet noin nopeasti vaihtuvat , toisaalta tällaiset tapahtumat ainakin minusta olivat mukavia ,keskipohjanmaalla ennen ainakin pidettiin niitä perinteisiä Kruunuhäitä jossa vihittiin aito pari perinteisin menoin ja kesti viikon ja tilaisuudet oli tarkoitettu kaikelle kansalle aian vihkimiseen saakka , harmonikkakerhon sitten täytyi yhdessä viulupelimannien kanssa olla säestämässä erilaisia esityksiä niin kuin Johanin konsertissakin ja eri puolilla Toholammin pitäjää siinä oli melkoinen homma mutta ainakin minä tykkäsin kovasti ja useimmiten kaikki meni hyvin ja väkeä oli pilvin pimein keskellä parasta kesää :) Hyvä juttu tuo oma harrastustila jossa kaikki pysy paikallaan eikä muilla ole sinne asiaa hee pysyy tavarat nii että ne löytää ja saa harjoitella rauhassa sekä remontoida ::) Tsemppiä vaan Johanille :)
Mauno :)
Lainaus käyttäjältä: poikkikulma - 12-09-2015, 08:07:26
Onpas tuossa Konsertissakin sinulla melkoinen revohka :) paljon kappaleita ja ne täytyy varmaankin ihan muistista soittaa sitten konsertissa vai pystyykö sielä nuotteja apuna käyttämään jos kappaleet noin nopeasti vaihtuvat , toisaalta tällaiset tapahtumat ainakin minusta olivat mukavia ,keskipohjanmaalla ennen ainakin pidettiin niitä perinteisiä Kruunuhäitä jossa vihittiin aito pari perinteisin menoin ja kesti viikon ja tilaisuudet oli tarkoitettu kaikelle kansalle aian vihkimiseen saakka , harmonikkakerhon sitten täytyi yhdessä viulupelimannien kanssa olla säestämässä erilaisia esityksiä niin kuin Johanin konsertissakin ja eri puolilla Toholammin pitäjää siinä oli melkoinen homma mutta ainakin minä tykkäsin kovasti ja useimmiten kaikki meni hyvin ja väkeä oli pilvin pimein keskellä parasta kesää :) Hyvä juttu tuo oma harrastustila jossa kaikki pysy paikallaan eikä muilla ole sinne asiaa hee pysyy tavarat nii että ne löytää ja saa harjoitella rauhassa sekä remontoida ::) Tsemppiä vaan Johanille :)
Mauno :)
Kiitokset Mauno!
Johan
Harjoittelin juuri pari tuntia kerhomme uusinta ohjelmistokappaletta. Kyseessä on Unto Jutilan sävellys "Ikaalisten Rantatie". Sovitus on myös Unton. Hieno kappale, bassoissa on kuvioita "riittävästi" ;) Olen opetellut ykkösen kohtuullisesti ja menossa on kakkosen treenaus. Tavoitteena on, että soitan kerhomme soitoissa kakkosääntä ;) Motivaatiotani lisää se, että soittelen kaikilla "neljällä" pelillä vuorotellen. Kaikki saavat tuuletusta vuoronperään. Oppii pikkuhiljaa myös tuon Fantasian diskantin (diskantin kaikki nappulat mustia) :P
Tänään oli sellainen päivä, jolloin soittelin `kahvitaukomusiikkia` sellaisessa yhteistilassa. Meillä on talon asukkaille nimetty `sosiaalinen` tila, jossa olemme torstaisin alkaneet pitää sellaista - nyyttikesti periaatteella - toimivaa kahvitteluhetkeä. Näyttäisi ainakin näin alkuunsa ihan toimivalta, mikä parasta - ei tullut vastaansanomisia, jostain syystä taputtelivat välillä.
Tavallisina päivinä harrastus tapahtuu makuuhuoneen puolella, puoliksi liukuoven takana, aina vireestä riippuen puolesta tunnista puoleenkintoista tuntiin. (Jos alkaa vaimon mielestä mennä pitkäksi, niin ... koirat kuulemma tarttis ulkoiluttaa) :) :) ;)
Eikkajuhani
Tervehdys!
varmaan soittaminen aiheuttaa ongelmia joskus, etenkin jos asuu kerrostalossa missä äänieristeet eivät ole kovin hyvät. Koitan soittaa päivittäin ainakin tunnin. Tuntuma soittamiseen täytyy pitää yllä, eikä se onnistu muuten kun soittamalla. Kun kappaleita on toista sataa, ei niitä tietenkään kaikkia voi päivittäin soitella. Vaativampia kappaleita harjoitellaan tietysti enemmän. Etupäässä soitan päivisin, kun vaimoni on töissä, vaikka ei hän koskaan ole valittanut, eikä naapuritkaan. Harmonikan soitto on niin hieno harrastus, että toivottavasti kaikille löytyy tilaisuus soittamista harrastaa:)
Innostuin harjoittelemaan. Tuuletin kaikki viisi peliäni vuoron perään. Soitin kerhomme kesän harjoituskappaleen "Rakkaus Lappiin" pariin kertaan jokaisella pelillä. Lisäksi olen ottanut opeteltavakseni "Säkkijärven polkan". Se jäi aikoinaan keskeneräiseksi, mutta kun sitä pitää soittaa kaikissa mahdollisissa tapaamisissa. Päätin siis opetella. No A-osa menee jo basson kanssa jokaisella pelillä kohtuullisesti. B-osa on diskantin osalta opetteluvaiheessa.
Kun soittaa noilla kaikilla eri peleillä, tulee jännä tuntuma, miten erilaisia ovat haitarit; Viipurin Kukka vuodelta 1933 - Bugari Silver vuodelta 2010!
Mikä on se "lemmikki", ja minkä takia?
Johan
Lainaus käyttäjältä: Johan - 20-08-2016, 14:37:31
Mikä on se "lemmikki", ja minkä takia?
Johan
En voi nimetä yhtä "lemmikkiä". Vanhat, 1930-luvun valssit soivat kauneimmin Viipurin Kukalla ja Kouvolan Kravatilla. Tangot ovat sitten Bugarin heiniä! Titano on "reissupeli", kevyt ja mukava soittaa. Kerhon soitoissa on Bugari peruspeli, joskus Titano tuuraa! Kaikki ovat omalla tavallaan "lemmikkejä", riippuu niin paljon kappaleesta ja "fiiliksestä"!
Lainaus käyttäjältä: olli - 20-08-2016, 14:18:59
Lisäksi olen ottanut opeteltavakseni "Säkkijärven polkan". Se jäi aikoinaan keskeneräiseksi, mutta kun sitä pitää soittaa kaikissa mahdollisissa tapaamisissa. Päätin siis opetella. No A-osa menee jo basson kanssa jokaisella pelillä kohtuullisesti. B-osa on diskantin osalta opetteluvaiheessa.
Tsemppiä treenaamiseen Olli!
Moro! onko 5 haitarin omistaja sama ku hyvä soittaja? Mulla yks peli enkä hallitse täydellisesti sitäkään!
Vaikka niitä olis tusina nii ei se soittajaa tee,ehkä enempi keräilijän!
Nääs moro. Kuinka monta haitaria pitää ihmisellä olla? Olen tätä kysymystä pohtinut.
Mulla on kaks, pienempi 3äk ja maestro-tyyppinen. Tarviin vielä casoton tai museten tai molemmat. Siis olen päätynyt lukumäärään 3-4.
On se hyvä jos on yks, sehän on miljuuna prosenttia parempi kuin nolla. Ja sit ois hyvä olla bäk-uppi, jos toinen on telakalla.
Kyl niit on hyvä olla useampi, kun niitä on eri tyyppisiä eri tarkoituksiin. Kevyt mielenosoituksiin, halpa nuotiolle, iso konserttiin, tiettyyn musatyyppiin omansa, janiinedelleen.
Ja kun ostaa jonkun lisää, se lisää motiveissöniä harjoitteluun. Ja naapurin kateutta.
Mut jos on yli 5, nii se on keräilyä, mikä ei ole yhtään huono idea. Keräillään sitä hullumpiakin esineitä. Ja voi se olla sijoituskin, varsinkin jos siihen liittää huoltotaitoa eli arvonlisäkorotusta.
Johanin ja minun tapauksesta saadaankin selvä laskukaava. Se on haitarilukumäärä = soittovuodet.
joo ihan ku lapset karkkikaupassa. Tuo on hyvä tuo vielä parempi jne..! Olen ns multi-instrumenttalisti.Piano pääsoitin 2 synaa 2kiipparia ja 2 rumpusettiä ja haitari. Lähden liikkeelle näillä tilanteen mukaan. Ymmärrän eri soittimien paljouden mut että haitareita pitää olla pilvin pimein..! Ei se metsäkukkia siitä muutu soitti sitä kuinka monella haitarilla tahansa! yleensäkin pitää olla asialle todella vihkiytynyt että jaksaa haitarin soittoa jatkuvasti kuunella. Täytteenä ja silloin tällöin menettelee..!
Lainaus käyttäjältä: pillimees - 15-09-2016, 10:24:54
joo ihan ku lapset karkkikaupassa. Tuo on hyvä tuo vielä parempi jne..! Olen ns multi-instrumenttalisti.Piano pääsoitin 2 synaa 2kiipparia ja 2 rumpusettiä ja haitari. Lähden liikkeelle näillä tilanteen mukaan. Ymmärrän eri soittimien paljouden mut että haitareita pitää olla pilvin pimein..! Ei se metsäkukkia siitä muutu soitti sitä kuinka monella haitarilla tahansa! yleensäkin pitää olla asialle todella vihkiytynyt että jaksaa haitarin soittoa jatkuvasti kuunella. Täytteenä ja silloin tällöin menettelee..!
No ei nyt ihan noinkaan "karkkikaupassa". Minulla on seitsemän haitaria. Yksi lasten lelu (kiinalainen), yksi Wilhelm Lanka vuodelta 1917 (koristeena). Soittokuntoisia on viisi. Kaikki on harkiten hankittu - ei siten, että joku olisi toista parempi. En ole keräilijä, mutta kiinnostunut erityisesti vanhoista haitareista. Tässä vaiheessa kiintiö lienee täynnä - en ole haaveillut enää uusista hankinnoista.
Sitä voisi verrata tuota haitarin soittoa ja ääntä leipään. Siihen ei kyllästy. Ainakaan minä.
Jos mä saisin kaikki haitarit mitä haluan, niin ensmäinen sata olis aika pian koossa.
Lainaus käyttäjältä: pillimees - 15-09-2016, 07:16:18
Moro! onko 5 haitarin omistaja sama ku hyvä soittaja? Mulla yks peli enkä hallitse täydellisesti sitäkään!
Vaikka niitä olis tusina nii ei se soittajaa tee,ehkä enempi keräilijän!
On ihan sama onko sulla yksi vai useampi haitari, ei se lukumäärä korreloi millään lailla siihen osaatko soittaa vai et. Mutta ihmisillä on erilaisia harrastuksia ja harmonikan soitto ja keräily on yksi muiden joukossa. Systeri harrastaa triathlonia ja pyöräilyä ja hänellä on viisi pyörää: triathlon kisapyörä, triathlon treenipyörä, cyklocross, maastopyörä ja kauppapyörä. Miksei haitareita voisi samallalailla olla useampia?
Itse en ole erityisen hyvä soittaja, omaksi ilokseni soittelen...ja toivottavasti samalla pikku hiljaa kehityn. Haitareita on 6kpl. Se on vaan mukavaa välillä soitella eri peleillä, niissä jokaisessa kun on omanlaisensa soundi. Ja ovat myös soitolleen erilaisia. Jossain on todella herkkä näppäimistö ja sillä on mukava soittaa polkat sun muut nopeita sormituksia sisältävät kipaleet, toisessa on erittäin kauniit valssiäänet, vuoden -39 pelissä on aivan erilainen ääni kuin tuoreemmissa jne. Ei se soitto sen paremmin suju tai välttämättä muiden korvaan kuulosta sen kummemmalta, soittaa millä vaan, mutta itse kun on omia soittimiaan oppinut tuntemaan ja nauttimaan niiden erilaisista äänimaailmoista niin se tuo vivahdetta ja rikkautta soittoharrastukseen. Vaihtelu virkistää.
Nyt kävin taas "karkkikaupassa" eli tuuletin kaikki viisi haitaria. Harjoittelin parisen tuntia kahta kappaletta - kakkosstemmaa - kappaleisiin "Metsäkukkia" ja "Lehdetön puu"! Jokaisella haitarilla - huomasipa vaimonikin, että ovat "soundit" eri kuuloiset erilaisilla peleillä!
Minä olen nyt vuosi ja neljä kuukautta omistanut haitarin. Tahkosin kotona ensin vuoden itekseni, veikko Ahvenaisen oppaat ym. tukenani. nuoteista en älynnyt höykäsepölläystä ja hanuriakkaa en tienny, mitenpäin se syliin asetetaan. No, aloin tutustua tuohon peliin ja ei muuta ku nuotteja tankkaamaan, siihen hommaan oli apuna nettikurssi.
Niin se pikkuhiljaa alkoi valkeneen tuo homma, tunteja päivässä meni paljon, opinkin jotain, jonkun valssin ym. helppoa. Kenellekkää en kertonut uudesta harrastuksesta, vasta sitten kun vuosi oli kulunut. Niimpä meidän lauluharrastuksen vetäjä kuuli tarinani, hän on soitonopettaja ja patisti minut kurssille. Kiitos hänelle, vaikkakin aika on lyhyt, noin puolituntia kerralla, kyllä siinä ehtii käydä uuden kappaleen läpi ja soittaa läksykappaleen.
Nyt on jo klassikot metsäkukat ja emma lisäksi uralinpihlaja, jääkukkia, annan ja pentin laulu, kankaan kaunis Katriina, kulkurinvalssi ym. Myös tangoa on otettu, osa Lagumbarsiittaa menee jo, Kotkanruusu, nyt on läksynä on neidolla punapaula. Ole tyytyväinen, mitä olen tähän mennessä oppinut ja innostus on kova oppia uutta :) :)
Hyvä homma "pirunkeuhkot" jatka vaan ja tsemppiä soittoon!
Kiitos Olli kannustuksestasi nyt ja tuestasi tämän matkan varrella :)
Oli vähän aikaa sitten jäänyt soittaminen ehkä viikoksi hieman vähemmälle. Jännä juttu - kun aloitti taas, siinä tuntui olevan uutta virtaa, jotenkin enemmän sielua.
Joten, ei kai muuta kuin että jatketaan itse kukin! Soittelin äsken 'Metsäkukkia' ja vastapainoksi 'Rocky road to Dublin' tuolla Weltmeisterillä. :)
LainaaKyl niit on hyvä olla useampi, kun niitä on eri tyyppisiä eri tarkoituksiin. Kevyt mielenosoituksiin, halpa nuotiolle, iso konserttiin, tiettyyn musatyyppiin omansa, janiinedelleen.
Tämä! Viime viikonloppu vietettiin vaativissa olosuhteissa keskellä metsää nuotion loimussa "kivikautisessa asumuksessa". Vaatimus oli että hanuri mukaan, joten otin sitten sen kaikista kuppaisimman venäläisen, mikä ei ollut yhtään huono veto. Vaikka soitin oli erittäin karkea eikä soittajakaan kummoinen, onnistuttiin paikkaan luomaan sitä aitoa tunnelmaa, kyllä kaikenlaiset matolaatikkopopit kalpenevat yksinkertaisenkin elävän musiikin rinnalla. Olen huomannut että todellakin kannattaa omistaa joku halpa, yhen ihmisen siirreltävä peli.
Lainaus käyttäjältä: usko - 15-09-2016, 09:01:56
Nääs moro. Kuinka monta haitaria pitää ihmisellä olla? Olen tätä kysymystä pohtinut.
Yksi iäkkäämpi harmonikkakerhon vetäjä kertoi joskus itse, että oli jossain bongannut myytävänä olevan harmonikan mielestään sopuhinnalla ja vaimo oli vieressä sanonut että eikö sinulla ole jo ihan samanlainen tai taitaa olla useampikin johon mies vastasi että "saa niitä olla nurkisa!" :)
-Pete
Tästähän päästäänkin lukumäärään vähintään kolme. Koska kaksinurkkaista huonetta tai taloa ei ole. Pyöreätaloiset muumit voi soittaa pasuunaa.
Harjoittelu kantaa hedelmää. Marraskuu meni Veikko Ahvenaisen opin mukaan eli otin haitarin syliini kuukauden jokaisena päivänä. Keskityin vain kahteen kappaleeseen "Norjalainen galoppi" (2. ääni) sekä "Haave"-valssi (2. ääni). Nyt huomasin, että kappaleet ovat menneet "sormimuistiin". En tarvinnut enää lappuja. Nostaa motivaatiota jatkamiseen! Galopin esitämme huomenna Oulunsuun Pirtin puurojuhlassa. Haave-valssin esitämme Pirtin kevätjuhlassa 2018. Kevätjuhlassa on myös Pirtin kuoron ja meidän yhteisesityksenä tuttu "Metsäkukkia" moniäänisenä sovituksena. Olen saanut myös Metsäkukkien kakkosäänen sormiini. :P Nyt joululomalla ajattelin opetella "Kulkurin kaihon" kakkosäänen.
Minulla on vain makuuhuone, laitan kaksi ovea kiinni. Harjoittelen iltapäivällä, silloin ei yleensä ole naappureita kotona ja en soita yleensä klo 20.30 jälkeen. Meillä on luhtitalo naapuri on myös alakerrassa. Kaksikerroksinen rivitalo. Minulla on GIULETTI Super casotto näppäinhanuri.