Vapaalehdykkä

Iski pahanlaatuinen casotto-kuume ja olen nyt päätynyt kahteen casottoon, joista pitäisi jompi kumpi valita. Joko Bugari Armando Golden series tai sitten Giulietti Sun cassotto. Bugaria olen päässyt jo paikallisessa liikkeessä testailemaan, Giuliettia puolestaan en ole vielä päässyt kokeilemaan. Haluaisinkin vähän nyt kysellä kanssamuusikoilta mielipiteitä kyseisistä soittimista...löytyykö teiltä kokemuksia kyseisistä soittimista? Hyviä ja huonoja puolia? Suunnilleen samaa hintaluokkaa molemmat soittimet, Giulietti ehkä aavistuksen edullisempi, Bugarilla taas etuna leukarekkarit. Mites kielet, onko kummassa "paremmat", vai samanlaiset?

Huonoa Giuliettia en ole vielä soittanut, hieman heikompaa Bugaria kylläkin. Valitsisin Giulietin ilman muuta, kielet ovat noissa huippuluokkaa. Sun cassotossa on kaikissa a mano luokituksen kielet. Itse soitan Giulietin super cassottoa ja Traviataa ja kumpikin on huippusoitin.

Kiitos mielipiteestä.  :)
Itsellä löytyy tällä hetkellä myöskin tuollainen Giulietin Traviata ja perus 4-äänikertainen F-115.

Olen soittanut Traviataa kymmenisen vuotta.  Vaihdoin Bugariin :D  Molemmat ovat hyviä pelejä.  Mielestäni osin makuasia, kumman valitsee ;D  Nykyinen peruspelini on Bugari Silver Cassotto.  Toisena soittimena on 3äk Titano Fire, josta virittäjäni totesi virityksen jälkeen, että soi kuin Traviata (valsseissa) ;)

Lainaus käyttäjältä: olli - 02-11-2015, 15:05:13
Olen soittanut Traviataa kymmenisen vuotta.  Vaihdoin Bugariin :D  Molemmat ovat hyviä pelejä.  Mielestäni osin makuasia, kumman valitsee ;D  Nykyinen peruspelini on Bugari Silver Cassotto.  Toisena soittimena on 3äk Titano Fire, josta virittäjäni totesi virityksen jälkeen, että soi kuin Traviata (valsseissa) ;)

Ei kuitenkaan soi kuten Traviata, koska tuossa Titanossa on kaksi 8-äänikertaa valssiäänena ja Traviatassa niitä on kolme.

Nuo Giulietti super cassotto ja Traviata on vanhoja p....ja, joissa ei ole muuta kuin painoa.

Lainaus käyttäjältä: Rokka - 05-11-2015, 19:47:27
Nuo Giulietti super cassotto ja Traviata on vanhoja p....ja, joissa ei ole muuta kuin painoa.

Huonotpa ovat tietosi harmonikoista. Giulietin super cassotto on yksi parhaista merkin soittimista, erinomaisilla kielillä ja mahtavilla äänillä. Painoa toki on jonkin verran, mutta sen huomaa myös soundissa. Traviataa parempaa  "vanhan ajan" harmonikkaäänillä varustettua soitinta en ole vielä soittanut. Traviatan paino on muuten 10,8 kg joka ei ainakaan itselleni ole paljoa. Tietenkin heikkokuntoiselle mikä tahansa soitin on painava.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 02-11-2015, 16:18:47
Ei kuitenkaan soi kuten Traviata, koska tuossa Titanossa on kaksi 8-äänikertaa valssiäänena ja Traviatassa niitä on kolme.

Huumoria - tiedän kyllä kielipenkkien eron ;)  Kauniisti kuitenkin Titano soi!

Soittimen etsiminen on osittain maku asia,kaikille ei käy samat hanurit. Kerron nyt omasta kokemuksesta.Äänet on tietysti iso vaikuttaja,mistä tykkää ja mitä haluaa.Paino on joillekkin tärkeä,soittaako seisten vai istuen...? Näppäimissä on isot erot,toisissa on isot ja laajemmalla alalla,toisissa pienet ja pienellä alalla.Kahva on eri merkeissä eri muotoinen sylissä ollessa,toisissa kaareva ,toisissa suorempi.Painotus sylissä on erileinen eri merkeissä,toiset tulee oikealle puolen,toiset enemmän vasemmalle puolen.
Minulle pitkäkäsivarsien ja pitkien sormien omaavalle (eikä kämmenkään pieni ole) kaikki hanurit ei vaan käy syliin millään... Sopivia on olut kouvolan pelit ja traviata.Bugari ei pysy sylissä ja näppäimet liian ahtaalla sekä pienet.Fantinikaan ei pelittänyt,giulietin uudemmat mallit kahvaltaan liian suoria ja porrastus sopimaton.Pihlajamaa aika hyvä. Dega myös suorempi kahvaltaan ja näppäimet ainakin siinä ahtaalla,sekä pienet..
  Aika kaikilla noilla olen soitellut enemmän kuin puol tuntia,joillakin keikka illan.Ettei ihan ens tuntumalta tuntemukset. Ja soitan seisaltaan.
  Etsimällä ja monta kokeilemalla löytää sopivan.
Viimeksi erilaisen kokeilama pihlajamaa virtuoso (muistaakseni se malli nimi) kuulosti ja tuntui miellyttävälle,kevytkin,ei kylläkään casotto..

Tais Bugarin miehellä mennä vähä tunteisiin kun pitää haukkua kaksi loistavaa soitinta he...iin. Vastaus kysymykseen: On kokemusta ja valintani on Giulietti...Koska ne Bugarit joilla olen soittanut (uusia/vanhoja) on näppäintuntuma hirveän nihkeä, aivan kuin ois tervattu, ja ei tunnu niin laadukkaalta kuin Giulietti. Mutta mehän ei osata sanoa mikä on juuri sinulle se oikea.

Ja sitäki vielä että nuo leukarekisterit on vaan haitolla. Se on eri asia oikeassa konserttiharmonikassa jossa kahva on hieman kauempana. Ja seki vielä että siinä on sitten yksi huolto/vika paikka enemmän.

Itselleni ei taas tuolla painolla ole mitään merkitystä muutaku se että sitä pitää olla.
nimim. 14,9kg

Moi
Pistämpä minäkin lusikkani soppaan.
Olen kokeillut eri merkkisiä ja maalaisia soittimia, näppäin koolla ei mielestäni ole niin suurta merkitystä, sormitus vaihtuu kahvalle sopivaksi aika kivutta.  sitäkin suurempi merkitys on soittimen kolla, liian suuri soitin ei vaan istu pienikokoiselle
soittajalle,  eikä  suurikokoinen soittaja pysty soittamaan pientä viisirivistä soitinta luontevasti ( ei koske vähärivisiä)
t: Oki

Pidetään tämä(kin) topicki siistinä. Jos kritisoidaan, kritisoidaan perustellusti, ei huudellen.

Kiitoksia erinomaisista kommenteista. :)
Kävin testailemassa viime vkolla Giulietin Sun casottoa ja vaikutti oikeinkin hyvältä, eli alan kallistua Giulietin puolelle.
Soiteltiin eilen harmonikkaohjaajani kanssa, hän käski olla tarkkana. Sun casotoissa on kuulemma osaan soittimista tullut huonompilaatuisia kielisarjoja ja soitin ei välttämättä soi niin hyvin kuin pitäisi. Mutta jos hyvä yksilö löytyy, niin kannattaa peli ilman muuta ostaa.
Myös Titano Thunder casotto alkoi kiinnostamaan, näyttää komealta peliltä ja kuulemma hyvä soitin kaikinpuolin, pitäisi päästä testaamaan. Harmi että myynnissä olevat yksilöt on hieman liian etäällä Jklstä. Jos joku tunnustaa omistavansa kyseisen pelin, niin olisi kiva testata.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 05-11-2015, 19:53:55

Lainaus käyttäjältä: Rokka - 05-11-2015, 19:47:27
Nuo Giulietti super cassotto ja Traviata on vanhoja p....ja, joissa ei ole muuta kuin painoa.

Huonotpa ovat tietosi harmonikoista. Giulietin super cassotto on yksi parhaista merkin soittimista, erinomaisilla kielillä ja mahtavilla äänillä. Painoa toki on jonkin verran, mutta sen huomaa myös soundissa. Traviataa parempaa  "vanhan ajan" harmonikkaäänillä varustettua soitinta en ole vielä soittanut. Traviatan paino on muuten 10,8 kg joka ei ainakaan itselleni ole paljoa. Tietenkin heikkokuntoiselle mikä tahansa soitin on painava.

Luulenpa tietäväni jotain ko. harmonikoista. Omistin super casoton n. 10 vuotta, enkä voi kehua. Älyttömän painava, ei kovin kummoinen ääni, lisäksi liian jäykkä diskantti. Traviataa myöskin soittanut, ei iskenyt. Traviata myös painava, kun ottaa huomioon, ettei ole casotto.
Täytyy tyytyä nyt tuohon nykyiseen Bugari 508 essenzia casottoon.
http://www.tampereenmusiikki.fi/verkkokauppa/bugari_silver_essenzia_508-p-33741-65/

Lainaus käyttäjältä: Rokka - 20-11-2015, 19:35:02

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 05-11-2015, 19:53:55

Lainaus käyttäjältä: Rokka - 05-11-2015, 19:47:27
Nuo Giulietti super cassotto ja Traviata on vanhoja p....ja, joissa ei ole muuta kuin painoa.

Huonotpa ovat tietosi harmonikoista. Giulietin super cassotto on yksi parhaista merkin soittimista, erinomaisilla kielillä ja mahtavilla äänillä. Painoa toki on jonkin verran, mutta sen huomaa myös soundissa. Traviataa parempaa  "vanhan ajan" harmonikkaäänillä varustettua soitinta en ole vielä soittanut. Traviatan paino on muuten 10,8 kg joka ei ainakaan itselleni ole paljoa. Tietenkin heikkokuntoiselle mikä tahansa soitin on painava.

Luulenpa tietäväni jotain ko. harmonikoista. Omistin super casoton n. 10 vuotta, enkä voi kehua. Älyttömän painava, ei kovin kummoinen ääni, lisäksi liian jäykkä diskantti. Traviataa myöskin soittanut, ei iskenyt. Traviata myös painava, kun ottaa huomioon, ettei ole casotto.
Täytyy tyytyä nyt tuohon nykyiseen Bugari 508 essenzia casottoon.
http://www.tampereenmusiikki.fi/verkkokauppa/bugari_silver_essenzia_508-p-33741-65/

Selkeästi et kuitenkaan tiedä jos pidät esim super cassoton diskanttia jäykkänä. Ainakin omassani tuo on hyvin herkästi ja lyhyellä näppäimen liikkeellä toimiva. Olen soittanut kymmeniä eri merkkisiä ja mallisia harmonikkoja enkä ole vielä löytänyt yhtä hyvin soivaa cassotto harmonikkaa kuin super cassoton. Olen tuota essenzia cassottoakin kokeillut eikä se pärjää dynamiikassa ja eri äänialueiden tasaisuudessa super cassotolle mitenkään. Kyseisen soittimen kielet ovat laadukkaimmat mitä olen missään standardibassoisessa soittimessa tavannut. Ns. tangoäänet ovat komeat (muutamassa Kouvolalaisessa on myös) ja valssiääni cassotto soittimeksi yllättävän raikas. Super cassotto painaa 13kg, mutta olen huomannut että yleensä paino tuo myös ääneen jykevyyttä jota kevyissä peleissä ei ole. Itseäni tuo paino ei haittaa. Traviatan vajaan 11kg painoa pidän kevyenä, mutta huonokuntoiselle soittajalle (paljon tupakkia ja alkoholia, liian vähän liikuntaa) tuokin paino saattaa olla liikaa. Bugari on suomen mainostetuin (parhaiten markkinoitu) harmonikkamerkki, mutta se ei välttämättä tarkoita samaa kuin laadukkain.

Kerroppa paremmin soiva ja laadukkaampi "vanhan ajan äänillä" varustettu soitin kuin Giulietti Traviata? Bugari Cravatta se ei ainakaan ole...

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 21-11-2015, 00:51:54

Lainaus käyttäjältä: Rokka - 20-11-2015, 19:35:02

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 05-11-2015, 19:53:55

Lainaus käyttäjältä: Rokka - 05-11-2015, 19:47:27
Nuo Giulietti super cassotto ja Traviata on vanhoja p....ja, joissa ei ole muuta kuin painoa.

Huonotpa ovat tietosi harmonikoista. Giulietin super cassotto on yksi parhaista merkin soittimista, erinomaisilla kielillä ja mahtavilla äänillä. Painoa toki on jonkin verran, mutta sen huomaa myös soundissa. Traviataa parempaa  "vanhan ajan" harmonikkaäänillä varustettua soitinta en ole vielä soittanut. Traviatan paino on muuten 10,8 kg joka ei ainakaan itselleni ole paljoa. Tietenkin heikkokuntoiselle mikä tahansa soitin on painava.

Luulenpa tietäväni jotain ko. harmonikoista. Omistin super casoton n. 10 vuotta, enkä voi kehua. Älyttömän painava, ei kovin kummoinen ääni, lisäksi liian jäykkä diskantti. Traviataa myöskin soittanut, ei iskenyt. Traviata myös painava, kun ottaa huomioon, ettei ole casotto.
Täytyy tyytyä nyt tuohon nykyiseen Bugari 508 essenzia casottoon.
http://www.tampereenmusiikki.fi/verkkokauppa/bugari_silver_essenzia_508-p-33741-65/

Selkeästi et kuitenkaan tiedä jos pidät esim super cassoton diskanttia jäykkänä. Ainakin omassani tuo on hyvin herkästi ja lyhyellä näppäimen liikkeellä toimiva. Olen soittanut kymmeniä eri merkkisiä ja mallisia harmonikkoja enkä ole vielä löytänyt yhtä hyvin soivaa cassotto harmonikkaa kuin super cassoton. Olen tuota essenzia cassottoakin kokeillut eikä se pärjää dynamiikassa ja eri äänialueiden tasaisuudessa super cassotolle mitenkään. Kyseisen soittimen kielet ovat laadukkaimmat mitä olen missään standardibassoisessa soittimessa tavannut. Ns. tangoäänet ovat komeat (muutamassa Kouvolalaisessa on myös) ja valssiääni cassotto soittimeksi yllättävän raikas. Super cassotto painaa 13kg, mutta olen huomannut että yleensä paino tuo myös ääneen jykevyyttä jota kevyissä peleissä ei ole. Itseäni tuo paino ei haittaa. Traviatan vajaan 11kg painoa pidän kevyenä, mutta huonokuntoiselle soittajalle (paljon tupakkia ja alkoholia, liian vähän liikuntaa) tuokin paino saattaa olla liikaa. Bugari on suomen mainostetuin (parhaiten markkinoitu) harmonikkamerkki, mutta se ei välttämättä tarkoita samaa kuin laadukkain.

Kerroppa paremmin soiva ja laadukkaampi "vanhan ajan äänillä" varustettu soitin kuin Giulietti Traviata? Bugari Cravatta se ei ainakaan ole...

Höpö, höpö!

Tietämys selkeästi loppui kun pyysin nimeämään parempaa "uusio vanhaa" soitinta kuin Traviata. Bugarin miehen on vaikea uskoa ettei Bugarin soittimet ole pelkästään niitä hyviä.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 21-11-2015, 13:02:31
Tietämys selkeästi loppui kun pyysin nimeämään parempaa "uusio vanhaa" soitinta kuin Traviata. Bugarin miehen on vaikea uskoa ettei Bugarin soittimet ole pelkästään niitä hyviä.

En ole väittänytkään, että kaikki Bugarit olisi hyviä ääneltään, kuin tekniikaltakaan. Mainitsemasi Bugari Cravatta on epäonnistunut soitin ääneltään. Suomalainen taho ollut sitä suunnittelemassa. Toisaalta se on edullinen soitin, jossa käytetty halpoja peruskieliä.

Traviatan valssiääni saadaan aikaan suurimmaksi osaksi sopivalla virityksellä, joka on tehtävissä moneen muuhunkin merkkiin ja malliin. Uus-vanhaa sointia ei moni harmonikkavalmistaja ole lähtenyt peleihinsä tekemään, koska se ei tänä päivänä myy.

Tämä "juupas-eipäs" -väittely haitareiden paremmuudesta ei johda mihinkään.  Ollaan niin fanaattisia oman suosikin paremmuudesta.  Meitä haitaristejahan on moneksi ;)  Yks tykkää kouvolalaisista, toinen giulietista, kolmas bugarista, neljäs ties mistä (Fantini, Titano, Guerriini, Ramses jne.)

Mielestäni haitarikin on jollain tavalla yksilöllinen soitin.  Sopiiko soittajan "käsiin", ovatko äänet miellyttäviä, kestääkö soitin jne.

Itse en ole mitenkään "merkkiuskollinen fanaatikko".  Olen aikojen saatossa hankkinut nykyiset neljä soitinta: Kouvolan Kravatti, Kouvolan Fantasia, Titano Fire ja Bugari Silver Cassotto.  Jokainen on omanlaisensa soitettava - tykkään kaikista :P

Lainaus käyttäjältä: olli - 21-11-2015, 15:08:34
Tämä "juupas-eipäs" -väittely haitareiden paremmuudesta ei johda mihinkään.  Ollaan niin fanaattisia oman suosikin paremmuudesta.  Meitä haitaristejahan on moneksi ;)  Yks tykkää kouvolalaisista, toinen giulietista, kolmas bugarista, neljäs ties mistä (Fantini, Titano, Guerriini, Ramses jne.)

Mielestäni haitarikin on jollain tavalla yksilöllinen soitin.  Sopiiko soittajan "käsiin", ovatko äänet miellyttäviä, kestääkö soitin jne.

Juuri noin,Ollin kanssa samaa mieltä.

Olen seurannut tätä aihetta sivusta pistämättä lusikkaani soppaan. Sen verran haluasin sanoa, että pitää aina muistaa, että eivät ne samankaan merkin samalla mallimerkinnällä tehdyt soittmimet ole välttämättä aina identtisiä.
Asiaan vaikuttavat monet tekijät, eikä vähiten se, että toisia soittimia huolletaan ja pidetään kunossa kaikin puolin, toisia ei välttämättä edes puhdisteta.
Joskus aikaisemmin olen tähän samaan kohkamiseen merkkien paremmuudesta huomauttanut, että olen ostanut kaikki pelini itselleni omien mieltymysteni mukaan enkä paljon perusta siitä mitä joku muu hankinnostani tuumii.

Muutama päivä sitten surffasin italialaisella sivustolla, jossa käytettyä pelejä oli kaupan toista tuhatta.
Näitä merkkejä joista meillä kohistaan oli siellä melko harvassa käytettyinä, johtuisiko sitten siitä että kaikki sielläkin olivat käyneet vaihtamassa pelinsä jo näihin suosikkeihin ja vain vähemmän haluttuja oli myynnissä käytettynä;-))

Johan

Fanaattisuudesta en tiedä, mutta yksi keskustelija käy täällä haukkumassa hyviä soittimia perustellen näitä lähinnä liian painaviksi. Hyviä soittimia on monissa merkeissä, joissain tasaisemmin hyviä, toisissa suurempia eroja eri mallien väleillä, esim. johtuen siitä että jotkut valmistajat käyttävät hyvinkin eri tasoisia kieliä jopa samoissa soittimissa. Bugari on hyvä esimerkki tästä, jotkut valmistajan soittimet soivat erittäinkin hyvin toiset taas ovat vähemmän mairittelevia. Tasaisinta laatua olen huomannut olevan Giulietin ja Kouvolan (ainakin cassotto malleissa) soittimissa. Näissä ei ole tullut vastaan huonoa yksilöä. Tietenkin huonolla huolenpidolla hyvänkin soittimen saa huonoon kuntoon.

Riippuen minkä maan käytettyjen myyntipalstoilla käy, näitä meillä tuttuja soittimia tulee enemmän tai vähemmän vastaan, pääsääntöisesti kuitenkin vähemmän. Meillähän markkinat ovat muutaman merkin hallussa, eikä esim. montaa euroopassa suosittua merkkiä täällä juuri näe. Toisaalta markkinatkin ovat täällä niin pienet.

Mainittakoon nyt vielä, että paras harmonikka mitä olen koskaan kokeillut oli valmistettu tuolla itärajan takana, tosin se olikin konserttikäyttöön tehty melodiabassosoitin jonka vertaaminen standarbassoharmonikkoihin ei mielestäni ole kovinkaan järkevää, koska soitin on tehty eri tyyppisen musiikin esittämiseen. Ei tuolla konserttisoittimella Kulkurin kaiho kuitenkaan kuulosta "oikeaoppiselta".

Tuli tuossa vielä mieleen:

1.1.2007
Bugari Armando ostaa Zero Setten (Tuotenimet Zero Sette, Giulietti). Castelfidardo, Italia.

Siis samaa konsernia ovat olleet jo lähes kymmenen vuotta!

Lainaus käyttäjältä: olli - 21-11-2015, 19:10:39
Tuli tuossa vielä mieleen:

1.1.2007
Bugari Armando ostaa Zero Setten (Tuotenimet Zero Sette, Giulietti). Castelfidardo, Italia.

Siis samaa konsernia ovat olleet jo lähes kymmenen vuotta!

Olen tietoinen kyseisestä asiasta. Hyödyntävät yhteisiä alihankkijoita ja muuta vastaavaa. Itse soittimet ovat edelleen aika erilaisia näillä kahdella merkillä. Silti täytyy myöntää, että parhaat soittimet tehtiin kyllä joskus 70-80-luvuilla melkeinpä merkistä riippuen. Siihen aikaan käytettiin erittäin laadukkaita materiaaleja. Itse pidän Giulietin parhaina soittimina Traviataa, super cassottoa, classic cassottoa ja F115:ta. Nämä kaikki on tehty/kehitetty aikana jolloin yhteistyötä Bugarin kanssa ei vielä ollut. Ja vaikka Zero settellä on omalla tuotemerkillään monta soitinta jotka ulkoisesti muistuttavat Giulietin vastaavia, soittimissa on kuitenkin eroa esim. kielien osalta.

Aika ennen yrityskauppoja - soittimet olivatkin varmaan omanlaisiaan.
Yrityskaupan jälkeen on luonnollisesti tullut tarvetta järkeistää toimintoja. Maallikon veikkaus: Rationalisoinnin avulla on tuotannossa keskitetty toimintoja (tehdään yhdessä paikassa palkeet, toisessa kielet, kolmannessa rungot... jne).  Mallit ja nimet on kuitenkin säilytetty ennallaan merkkien imagon takia.

Jospa olisi mahdollista tehdä testi:
Bugari, Giulietti, Pigini ja Ramses -pelit olisivat saman painoisia, saman virittäjän virittäjiä, saman soittajan testisoittaneita - mikä mahtaisi olla paras soitin?

Oma veikkaukseni: Soittaja ei osaisi nimetä soittimensa merkkiä!

Kaikasta huolimatta Petteri lähti merelle;-)

Muistakaa nyt itse kukin sen oman "maailman parhaan" pelinne takana, että kaikista yrityskaupoista ja suhmuroinneista huolimatta on hienoa, että voimme valita itse mitä ostamme ja usein vielä myös vaikuttaa siihen millainen kielisarja, viritys, yms soitimessamme on.
Soilloin pitää vain varautua odottamaan pitempään ja maksamaan enemmän, mutta valita voi  melkien kuin tulevassa  "sotessa".

Johan

Itse en ainakaan kuvittele omia soittimiani parhaiksi mitä maailmassa on, kuten edellä kerroin olen testannut soittimia jotka ovat olleet ominaisuuksiltaan parempia kuin yksikään standardibassoharmonikka. En kuitenkaan katso kovinkaan hyvällä ,että joku humalassa omaa soitintaan kolhiva jäsen, tulee arvostelemaan soittimia haukkuen niitä vailla mitään järkevää perustetta. Kuten sanottua hyviä ja jopa erinomaisia soittimia on monella valmistajalla, toisilla enemmän, toisilla vähemmän.

Lainaus käyttäjältä: Rokka - 26-01-2015, 16:47:49
Sehän se on, kun noiden soittimien kanssa humalapäissään törmäilee pöydän kulmiin, ym. vastaaviin. :-[

Nimimerkki Minde kirjoitti:
Toi Giulietti vois pistää ees naaman näkyviin, niin ei tarvis käytännössä anonyymina huudella! Mikä lie Ahvenaisen kätyri  ;)

Kestä veli!

Humalahan on lieventävä asianhaara, jos kolhii soittimen. Mutta kun monet tekee sitä myös ihan selvinpäin ja vahingossa tietty :)

Parempi kun jättää sen soittimen kolhimisen kokonaan pois ja humalassa soittamisen myös. Terveellisemmillä elämäntavoilla soittaminenkin sujuu paremmin.

Lainaus käyttäjältä: Johan - 21-11-2015, 21:21:26

Muistakaa nyt itse kukin sen oman "maailman parhaan" pelinne takana, että kaikista yrityskaupoista ja suhmuroinneista huolimatta on hienoa, että voimme valita itse mitä ostamme ja usein vielä myös vaikuttaa siihen millainen kielisarja, viritys, yms soitimessamme on.
Soilloin pitää vain varautua odottamaan pitempään ja maksamaan enemmän, mutta valita voi  melkien kuin tulevassa  "sotessa".

Voihan sitä valita, mutta kun ei ole aavistustakaan mikä olisi hyvä tai sopiva. Itse olen tullut siihen tulokseen että liian kallista ja työlästä alkaa enää hankkia haitareista sellaista kokemusta mikä tarvittaisiin että löytäisi mieleisensä. Voitte olla eri mieltä, niinkuin olettekin, että kyllä se onnistuu kun käy vain riittävästi testaamassa pelejä, ostaa ja myy vielä aikansa niin se löytyy. Tuommoiseen initiaatioprosessiin päästä haitarien tuntijaksi en kyllä viitsi lähteä.

Mähän olen aika monen soittimen kanssa jo hankkinut kokemusta siitä millaisia ovat, miten ne soivat ja mistä itse voisin tykätä. Haitarin kanssa on nyt raja vastassa. Pidän akustisista soittimista, vaikka olen tekniikan mies, mutta siihen rumbaan mikä vaadittaisiin itselleni mieleisen pelin löytämiseksi en taida lähteä. Jos vielä haitarin ostan, niin todennäköisesti digipelin, jossa pääsee vaihtamaan soundimaailmaa. Eihän se sama ole kuin oikea, mutta eipä se umpimähkään ostettu viiden tonnin haitarikaan kuitenkaan ole semmoinen kuin toivoisi. Digipelin kanssa pääsee asialle tekemäänkin jotain, eikä tarvitse panna vielä tonnia huoltoon joka sekin olisi arpapeliä, kun ei itse osaa neuvoa millaisen haluaa.

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 23-11-2015, 13:55:47
vaikka olen tekniikan mies, mutta siihen rumbaan mikä vaadittaisiin itselleni mieleisen pelin löytämiseksi en taida lähteä. Jos vielä haitarin ostan, niin todennäköisesti digipelin, jossa pääsee vaihtamaan soundimaailmaa. Eihän se sama ole kuin oikea, mutta eipä se umpimähkään ostettu viiden tonnin haitarikaan kuitenkaan ole semmoinen kuin toivoisi. Digipelin kanssa pääsee asialle tekemäänkin jotain, eikä tarvitse panna vielä tonnia huoltoon joka sekin olisi arpapeliä, kun ei itse osaa neuvoa millaisen haluaa.

Näin se on itsellänikin. Harmonikkaa ostaessa kannattaa kahdesti miettiä mitä muuta sillä rahalla saa ja pärjäiskö vähemmällä. Ja ne huoltojen hinnat huomioida myös. Täytyy muistaa että soitto on sormissa ei haitarissa :)


Nykyinen Pihlajamaan pelini soi kevyesti, näppäimet ovat kevyet ja liikerata sopivan pieni. Näistä ominaisuuksista pidän enkä ole Giulietista tai Bugarista vastaavaa löytänyt. Vaikka en ole etsimällä etsinytkään. Tämä pelini on 4-äänikertainen ja ostaessani sitä paikallisesta liikkeestä niin myyjä (soittaja itsekin) sanoi että et tule koskaan tarvitsemaan kalliimpaa haitaria. Pelini maksoi 1400 euroa ja todellakaan en ole kalliimmasta kiinnostunut koska en ole vielä keksinyt mitä siinä voitan. Melodiabassoa joskus haaveilin mutta hinta oli selkeä este.


Mutta eikös bugaria nyt enemmän näytä noilla ammattimuusikoila olevan, ainakin uudempia? Giuliettia mielestäni harvemmin näkee esim. Kultaisessa Harmonikassa?

Lainaus käyttäjältä: Marko - 23-11-2015, 15:17:32

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 23-11-2015, 13:55:47
vaikka olen tekniikan mies, mutta siihen rumbaan mikä vaadittaisiin itselleni mieleisen pelin löytämiseksi en taida lähteä. Jos vielä haitarin ostan, niin todennäköisesti digipelin, jossa pääsee vaihtamaan soundimaailmaa. Eihän se sama ole kuin oikea, mutta eipä se umpimähkään ostettu viiden tonnin haitarikaan kuitenkaan ole semmoinen kuin toivoisi. Digipelin kanssa pääsee asialle tekemäänkin jotain, eikä tarvitse panna vielä tonnia huoltoon joka sekin olisi arpapeliä, kun ei itse osaa neuvoa millaisen haluaa.

Näin se on itsellänikin. Harmonikkaa ostaessa kannattaa kahdesti miettiä mitä muuta sillä rahalla saa ja pärjäiskö vähemmällä. Ja ne huoltojen hinnat huomioida myös. Täytyy muistaa että soitto on sormissa ei haitarissa :)

Joo... tuossa meinasin huoltokustannuksilla jo sitäkin, kun jotkut sanovat että saahan haitarin korjauksella, virityksellä ja mahdollisella kielien vaihdolla mieleisekseen. Voi saada, mutta pitää silloinkin tietää mitä haluaa ja osata kertoa se, eikä sekään ole halpa tapa saada itselleen sopiva. Jos ei ole kokemusta ja näkemystä, niin rahat menevät ja saa sitä mitä korjaaja haluaa tai luulee minun haluavan.

Lainaa
Nykyinen Pihlajamaan pelini soi kevyesti, näppäimet ovat kevyet ja liikerata sopivan pieni. Näistä ominaisuuksista pidän enkä ole Giulietista tai Bugarista vastaavaa löytänyt. Vaikka en ole etsimällä etsinytkään. Tämä pelini on 4-äänikertainen ja ostaessani sitä paikallisesta liikkeestä niin myyjä (soittaja itsekin) sanoi että et tule koskaan tarvitsemaan kalliimpaa haitaria. Pelini maksoi 1400 euroa ja todellakaan en ole kalliimmasta kiinnostunut koska en ole vielä keksinyt mitä siinä voitan. Melodiabassoa joskus haaveilin mutta hinta oli selkeä este.


Mutta eikös bugaria nyt enemmän näytä noilla ammattimuusikoila olevan, ainakin uudempia? Giuliettia mielestäni harvemmin näkee esim. Kultaisessa Harmonikassa?

Omassa Bugarissani mua miellyttää oikeastaan vain 16'+8' rekisteri, ja välillä 16' tai 8' äänikerrat yksinään. Muille en ole juuri löytänyt käyttöä. Valssirekisteriä soitan mieluummin pikku-Serenellinillä, jossa ei muuta olekaan.

Olen välillä miettinyt, että olisikohan pitänyt aikoinaan ostaa se Pihlajamaan peli, jota ensin kokeilin Loposen kaupassa. Hermostuin vain siihen Loposeen, kun se ei hyväksynyt mun tapaani kokeilla uutta soitinta. Mä yritin löytää c-molliskaalan ja soittaa Hiljaa juuri kuin lammen laine. Tämä oli kaikki väärin Loposen mielestä, joten sain tarpeekseni ja menin Vihtiin, jossa sain kokeilla omalla tavallani ja jopa tunnustusta siitä että se sävelmä löytyi sieltä.

Siinä kauppias vihonviimeisen tempun tekee, jos alkaa arvostelemaan ostavaa asiakasta. Omat kokemukset ovat takavuosilta pikemminkin toisin päin. Jäykästä näppäimistöstä saa määrättyyn rajaan asti siedettävämmän löysäämällä jousien jäykkyyttä. Myös näppäinten korkeutta voidaan
säätää. Näiden asioiden takia harmonikkaa ei kannata mennä vaihtamaan, jos muut asiat soittimessa on kunnossa. Painolle ei mahda tietenkään mitään, mutta oikein leveillä remmeillä soitin ei tunnu enää niin painavalta. Jos harmonikassa on tarkat ilmatiiviit kielet, niin niiden vaihtaminen on täysin
turhaa. Jos soittimen runko ei soi eli värähtele, niin ei se siitä muutu parhaillakaan kielillä. Monesti tuijotetaan liikaa kieliin, joka on vain osatekijä harmonikan soinnissa. Tärkeintä kielissä on herkkyys
ja virityksen pitävyys. Harrastelijamuusikot hakevat usein vikaa soittimesta, vaikka vika on loppujen
lopuksi omissa käsissä. Tähän olen itse syyllistynyt ja huomannut monen muunkin tekevän niin.
On myös soittajia, jolle voi antaa minkälaisen haitarin raadon tahansa, niin aina lähtee kappaleet hyvin tulemaan, eivätkä valita soittimen huonoutta tai ainakaan ääneen.
Toivo

Lainaus käyttäjältä: ftamt - 23-11-2015, 17:38:12
Siinä kauppias vihonviimeisen tempun tekee, jos alkaa arvostelemaan ostavaa asiakasta. Omat kokemukset ovat takavuosilta pikemminkin toisin päin. Jäykästä näppäimistöstä saa määrättyyn rajaan asti siedettävämmän löysäämällä jousien jäykkyyttä. Myös näppäinten korkeutta voidaan
säätää. Näiden asioiden takia harmonikkaa ei kannata mennä vaihtamaan, jos muut asiat soittimessa on kunnossa.

Ei mulla näiden mun haitareiden suhteen ole soitettavuuden suhteen valittamista. Enimmät niistä, paria huonokuntoista vähärivistä lukuunottamatta, on ihan hyviä soittaa. Monenlaiseen tottuu... aikoinaan vierastin oikeita pianoja kun olin tottunut keyboardien kevyeen kosketukseen, nykyään taas kaipaan juurikin semmoista kunnon pianon kosketintuntumaa... siis kosketinsoitinhommissa. Haitaripuolella soittelin alkuun paljon noita venäläisiä pikkupelejä, joihin muut ei tunnu koskevan pitkällä kepilläkään. Edelleenkin tykkään että niistä saa tosi hienon äänen.

Lainaa
Painolle ei mahda tietenkään mitään, mutta oikein leveillä remmeillä soitin ei tunnu enää niin painavalta. Jos harmonikassa on tarkat ilmatiiviit kielet, niin niiden vaihtaminen on täysin
turhaa. Jos soittimen runko ei soi eli värähtele, niin ei se siitä muutu parhaillakaan kielillä. Monesti tuijotetaan liikaa kieliin, joka on vain osatekijä harmonikan soinnissa. Tärkeintä kielissä on herkkyys
ja virityksen pitävyys. Harrastelijamuusikot hakevat usein vikaa soittimesta, vaikka vika on loppujen
lopuksi omissa käsissä. Tähän olen itse syyllistynyt ja huomannut monen muunkin tekevän niin.
On myös soittajia, jolle voi antaa minkälaisen haitarin raadon tahansa, niin aina lähtee kappaleet hyvin tulemaan, eivätkä valita soittimen huonoutta tai ainakaan ääneen.

Minä tarkoitin etupäässä soitinten soundeja, ja kyllä niissä on eroja. Joka peli mitä mullakin on, jollain lailla erilainen. Bugari soi oikein komeasti, mutta noita mainitsemiani rekistereitä lukuunottamatta soundi ei vain jotenkin innosta itseäni. Äänessä on kyllä loistoa mutta kun mulla ei ole sellaiselle oikein käyttöä. Kuinkahan sen soundin saisi soittotekniikalla toisenlaiseksi. Jotain voi tehdä palkeen käytöllä ja kuinka näppäimiä käsittelee, mutta kyllähän se perussoundi siellä pysyy, tuli se sitten rakenteesta, rungosta, kielistä tai mistä hyvänsä.

Viulu esimerkiksi on ihan toisesta laidasta... melkein kaikki tuntuu riippuvan omasta itsestä, sen huomaa kun joskus saa sen hetkisen soimaan paremmin. Otelautasormien asento ja paine, jousikäsen rentous, käsivarren, kyynärpään ja ranteen liikeradat ja rentous, voi voi. Mutta silti, olen jo erojakin ollut löytävinäni viuluissa. Yhdestä tulee ohuehko mutta kaunis ääni, toisesta iso mutta kumiseva, ja nyt olen päässyt kokeilemaan kolmatta jossa on paras näistä kolmesta. En usko että se kumina on minusta kiinni, saattaa johtua siitä ettei tallaa ole sovitettu tiivisti viulun kannen mukaan. 

Näinhän se on kuten Toivo tuossa edellä mainitsee, että hyvässä harmonikassa koko runko soi hyvin ja sisällä on vieläpä jopa tasaisesti soivat kielet jotka pysyvät vireessä ja soivat hyvin sekä hiljaa, että kovempaa. Näppäimien korkeutta tai jäykkyyttä voi ammattilaisella säädättää mikäli sillä kokee merkitystä olevan, itse en koskaan ole huomannut että omaa soittoani häiritsisi se, onko soittimessa jäykkä tai löysempi kosketus tai miten pitkä näppäimen liike on. Jotkut ovat näille asioille herkempiä. Myös remmeillä jotka siirtävät painoa enemmän lantiolle, soittimesta saa kevyemmän tuntuisen mikäli sitä on tarvetta soittaa seisten.

Mikäli kuitenkin omistaa soittimen jossa on nämä hyvät ominaisuudet ja vieläpä sellainen ääni että se itseä miellyttää, ei ole mitään syytä vaihtaa soitinta uudempaan. Siinä harvoin voittaa mitään. Hyvin pidetty ja säännöllisesti huollettu soitin kyllä kestää. Mitään uutta harmonikkoihin ei ole kehitelty vuosikymmeniin, joten näissä erilaisissa uutuksissa mitä jatkuvasti markkinoidaan, ei ole mitään oikeasti uutta. Uusi väri tai pinnoite ehkä, mutta laatu ei uusissa soittimissa enää mihinkään parane. Harmonikat ovat olleet jo vuosikymmenien ajan niin laadukkaita kuin niistä tehdä voi (kun siis puhutaan laadukkaista soittimista, tietenkin markkinoilla on aina ollut hieman heikompiakin/halvempiakin soittimia). Nythän suurena uutuutena mainostetaan ilman vahaa kiinnitettyjä kieliä, näitähän on ollut olemassa jo todella vanhoissakin soittimissa joten mistään uutuudesta ei voida puhua.

"vieläpä sellainen ääni että se itseä miellyttää"

Minullehan just tämä soundi, ääni, on se avainkysymys. FTAMT meinasi että taitava soittaja saa soittimen kuin soittimen soimaan, mutta mahtoiko kuitenkaan tarkoittaa isoja soundillisia muutoksia (vaikka on toki soittimia joissa soittajan vaikutus soundiin on keskeinen, itse tuntemistani ainakin saksofoni ja viulu).

Tuli kuitenkin mieleen, että itselläni on aika hento soittotatsi. Näin se on mulla kaikissa soittimissa. Sähkökitara ei mene mulla särölle läheskään yhtä helposti kuin muilla soittajilla, vaikka samoilla värkeillä ja asetuksilla mentäisiin. Klarinetinopettaja aikoinaan usutti soittamaan kovempaa että saisi paremman äänen. Haitarikin soi mulla yleensä aika hiljaa. Mutta ei se nyt olohuoneessa oikein voikaan niin kovaa soida.

Ja sitten mitä kokemusta mulla on soittimista, niin se mitä kovaa soittaminen tekee äänelle ja sen aukeamiselle, niin luulenpa että Bugarin kanssa se vain vahvistaisi soundissa niitä piirteitä joista en niin välitä.

Kyllä mä edelleen olen sitä mieltä että harmi kun haitareista ei ole sillä tavalla ääninäytteitä kuin tänä päivänä löytyy monesta muusta soittimesta, että voisi rauhassa tehdä netissä ennakkoon perehtymistä, sen mukaan mikä miellyttää omaa korvaa (ja tiedän hyvin että soitinyksilöissäkin on eroja, mutta silti).

Lainaus käyttäjältä: ftamt - 23-11-2015, 17:38:12
Siinä kauppias vihonviimeisen tempun tekee, jos alkaa arvostelemaan ostavaa asiakasta.

Loponenhan oli paitsi kauppias myös soitonopettaja, ja taisi tämä jälkimmäinen rooli iskeä päälle siinä tilanteessa.

Turhan herkkä saatan olla itsekin noissa asioissa. Mutta niin vain olen. Itsehän mahdollisesti kärsin siinä jos jätin hyvän pelin ostamatta. Toisaalta sitä ei siinä kohtaa voinut tietää. Fiksua olisi ollut käydä Vihdissä mutta jättää sekin ostamatta. Kerätä kokemusta. Mutta toisaalta sitä tarvitsi itselle pelin että pääsi oikeasti kasvattamaan kokemusta soittimesta.

On myös totta, että kaikki harmonikat eivät kuulosta samanlaiselta rakenteen tai kielien takia. Kaikkia hyviä ominaisuuksia on täysin mahdotonta rakentaa yhteen harmonikkaan. Senpä takia monelle soittajalle alkaa kertyä vuosien kuluessa erilaisia soittimia, joita voi sitten vaihtaa oman mielialansa tai käyttötarkoituksen mukaan. Jotkut vaihtavat ainoaa soitintaan usein tavoitellessaan unelmahaitaria, jota ei kuitenkaan löydy. Monet sitten katuvat jälkeenpäin kauppojaan. On huomattava sekin, missä tilassa soitetaan. Moni huomaakin vasta kotonaan, että eihän tämä soikkaan niin hyvin kuin siellä musiikkikaupassa. Kauppoja tehdessä pitäisi vielä malttaa soittaa vertailun vuoksi sitä omaa vanhaa samassa paikassa. Ostaessa olisi oltava myös järki mukana, eikä vain pelkkä tunne. Romanttista haaveilijaa on helppo höynäyttää. Muutamien oppirahojen jälkeen se järkikin alkaa tulla mukaan. Silloinhan ei ole niin väliä haitarikaupoissa, jos on varaa ostaa entisten lisäksi uusia soittimia.
Toivo

Ikävä kyllä soittimia on pakko olla useampi jos haluaa erilaisia harmonikkasoundeja. Ellei nyt sitten ole niin äärimmäisen mieltynyt esim. tiettyyn cassotto ääneen tms. Itse pidän perinteisissä harmonikkakappaleissa vanhan ajan äänistä, tietynlaisessa musiikissa ja esim. joissakin tangoissa cassotto-äänistä. Tämän takia on pakko olla ainakin kaksi soitinta. Ja koska noiden soittimien äänet ja ominaisuudet miellyttävät, en lähde niitä vaihtamaan. Monenlaista soitinta olen omistanut ja joidenkin kohdalla myös pettynyt, kun eivät olekaan olleet sitä mitä ensin ajattelin. Tunnen myös näitä jotka ovat vaihtaneet soitintaan lähinnä huvin vuoksi esim. uudempaan "hienompaan" malliin ja jälkeenpäin harmitelleet vaihtoa.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 23-11-2015, 23:11:36
Ikävä kyllä soittimia on pakko olla useampi jos haluaa erilaisia harmonikkasoundeja. Ellei nyt sitten ole niin äärimmäisen mieltynyt esim. tiettyyn cassotto ääneen tms. Itse pidän perinteisissä harmonikkakappaleissa vanhan ajan äänistä, tietynlaisessa musiikissa ja esim. joissakin tangoissa cassotto-äänistä. Tämän takia on pakko olla ainakin kaksi soitinta. Ja koska noiden soittimien äänet ja ominaisuudet miellyttävät, en lähde niitä vaihtamaan. Monenlaista soitinta olen omistanut ja joidenkin kohdalla myös pettynyt, kun eivät olekaan olleet sitä mitä ensin ajattelin. Tunnen myös näitä jotka ovat vaihtaneet soitintaan lähinnä huvin vuoksi esim. uudempaan "hienompaan" malliin ja jälkeenpäin harmitelleet vaihtoa.

En ole sanonut että tarvitsisin sellaista määrää soundeja ettei yksi isompi viisirivinen riittäisi. (Pienempiä pelejähän mulla on monenlaisia ja niiden lisäksi erilaisia kielisoittimia, puhaltimia ja kosketinsoittimia.) Kysymys on enemmänkin siitä miten sen oikean löytäisi. Peleissä on kuitenkin rekistereitä ja niiden pitäisi vain olla soundiltaan käyttökelpoisia. Jos se on mahdotonta niin sittenhän 3- ja 4-äänikertaiset on turhia... siihen nähden että Bugarissani mua miellyttää ne rekisterit mitkä saisi kahdella äänikerralla.

Pitäisi olla käsitystä niistä erilaisista vaihtoehdoista. Sitä tarvittaisiin jo jos päättäisin hankkia yhden ison haitarin lisää. Tai jos päättäisin virityttää tuon pelin ihan toiseen malliin. Tai jos päättäisin vaihtaa. Haitari on kuitenkin niin pieni osa elämääni etten lähde isosti satsaamaan aikaa, rahaa ja vaivaa sillä systeemillä kuin te olette kokemuksenne hankkineet. Siitähän tässä on kysymys, kokemuksesta tai sen puutteesta. Enhän mä edes tiedä miltä cassotto kuulostaa, olen vain lukenut että pehmeältä ja ajatuksena se kuulostaa hyvältä. Ja vanhanajan soundistakin tulee epämääräisiä mielikuvia. Erilaisten viritysten idea on teoriassa tuttu, mutta ei haitareiden käytännössä. Miksi mun pikku Serenellinin valssiääni tuntuu mulle paremmalta kuin puolet isomman Bugarin?

Jännää miten tänä päivänä muista soittimista on vaikka kuinka paljon aineistoa olemassa perehtyä mitä on saatavilla, miltä ne kuulostavat, mitä kokemuksia käyttäjillä on niistä ja muuta vastaavaa. Älkää ihmetelkö jos mä ostan vielä sen digihaitarin. Siitä mä tiedän mitä siitä saa irti. 

PS. Toisaalta ihan hyvä ettei tuota matskua ole olemassa... varmaankin innostuisin alta aikayksikön hankkimaan jonkin pelin ellei toisenkin. Nyt säästyy rahat tärkeämpiin.

Uutta soitinta ostaessa itse en keskittyisi soittimen värähtelyyn tai miten ne pysyy vireessä (miten tätä edes testata?) vaan kyllä se yleisluontoinen äänenlaatu ja sointi on tärkeämpää. Mutta kyllä tärkeintä on että soittimen tuntuma on hyvä ja tuntumalla tarkoitan nimenomaan näppäimien ja kielten herkkyys ja liikeradat yms. Myös bassonappien koko ja miten harvassa bassonapit ovat. Niissäkin on eroja.


Jos ostaisin 3000 - 5000 euron soittimen, en missään nimessä teettäisi siihen erilaista tuntumaa, vaan kyllä tuon hintainen soitin pitää olla jo sellainen mitä haluaa. Tämmöiset säätämiset ymmärrän sitten halvemmissa peleissä. Toki jos on 100% merkkiuskovainen ja haluaa toisen valmistajan ominaisuudet, niin miksei noita uusiakin voisi tuunailla. Pätäkkääkin se vähä vaatii ylimääräistä.

Jos puhutaan uudesta soittimesta niin se hyvin soiva harmonikka on juuri se jonka runkokin soi. Hyvältä kuulostavassa soittimessa ääni syntyy kielien ja rungon yhteispelillä. Kielten vireessä pysymistä ei tietenkään uudessa soittimessa pysty testaamaan, mutta yleensä ne laadukkaat kielet jotka soivat hyvin ja tasaisesti sekä herkästi myös pitävät vireensä. Varmasti tämän näkee vasta soittimesta jonka on omistanut pidempään.

Mikäli näppäimien liikeradalla on itselle suuri merkitys, kyseiseen asiaan kannattaa kiinnittää huomiota. Mielestäni tuo on kuitenkin enemmän tottumiskysymys.

Lainaus käyttäjältä: Marko - 24-11-2015, 08:43:54
Uutta soitinta ostaessa itse en keskittyisi soittimen värähtelyyn tai miten ne pysyy vireessä (miten tätä edes testata?)

Ei niitä edes voi testata lyhyellä aikavälillä tai ilman erittäin tarkkaa lyhyen aikavälin tuntemusta (=soittimen virittäminen). Harmonikka on niin ketku soitin, että vireys on mahdollinen vain teoriassa. Muuttuvia tekijöitä on paljon. Käytännössä kuitenkin virittämällä päästään ihan kohtuu hyviin tuloksiin, sellaisiin jotka korva sietää kuunnella. Usein vasta virityksen aikana selviää pysyykö jotkin kielet vireessä vai ei. En ole vielä tavannut soitinta, jossa kaikki kielet pysyisivät täydellisesti vireessä. Aina on se yksi tai kaksi. No, näitähän voi vaihtaa.

Mutta nyt kun tässä näistä paremmuuksista keskustellaan, niin minulla on kyllä ammattilaisen näkemys moniin soittimiin ja niiden tekniikkaan. En kuitenkaan "tunnusta" mitään merkkiä, joten jätän tällä havaa yksityiskohtiin menemisen sikseen.

Yksi asia, miten keskimääräistä paremmuutta voidaan mitata, on kuuntelukoe. Jos ihmisiä ihan mielettömästi tämä asia kiinnostaa, niin järjestetään sellainen. Pystyn kyllä hoitamaan käytännön järjestelyt, jos vain ihmiset tuovat soittimiaan testattavaksi. Paras paikka lienee jokin kaupunkikeskittymä tai vaikka Ikaalinen. Tarvitaan myös luokkahuone tai vastaava käyttöön.

Mielenkiintoinen asia tuo kuuntelukoe, kun ottaa huomioon, että keikalla olen saanut Voskhod 2 :lla soittessani muutaman kerran palautetta siitä, että minulla on hyvä ääninen soitin ja kommentoijat ovat olleet ilmeisen tosissaan;-)
Tuo kyseinen laite on "Punainen partisaani tehtaan"  III-äänikertainen vähemmän loistokas turistipeli
-70 luvulta.
Se on mukana silloin, kun ulkoläpötila laskee liian alas ja taas vastaavasti ilmakosteus nousee liian ylös, mutta keikka on hoidettava kaikesta huolimatta. Käytännön kokemuksesta tiedän, että silläkin saa valssivarpaan kutisemaan ja kielenkannat irtoamaan laululle, vaikka useampien mielestä Viljonkin se on kaatopaikka tavaraa tai polttoainetta.
Positiivisesti ajatellen pelin hyvä puoli on kuitenkin se, että sen hinta tulee tienatuksi jo ensimmäisen setin aikana, edellyttäen, että kantti kestää;-)

Kuuntelevia korvia, soittajia ja soittimia on moneen junaan.

Johan

Jo sinänsä parhaan soittimen etsiminen millä hyvänsä menetelmällä on kyseenalaista. Riippuu niin paljon kunkin tarpeista, mieltymyksistä ja prioriteeteista --mistä kukin tykkää ja mitä pitää tärkeänä. Kuuntelujen perusteella saatavat tulokset eivät välttämättä auta ketään... sen sijaan itse kunkin kuunneltavaksi sopivat näytteet olisivat kiinnostavia. Kun vain muistetaan, että soundi ei kerro mitään siitä miten hyvin soitettava peli on. Siitähän tuo Johanin esimerkkikin kertoo... ainakin mä uskon että se Venäjän peli voi oikeasti kuulostaa hyvältä. Mulla kun on noita sikäläisiä pikkupelejä ja niissä on oikeasti hyviä ja jopa ainutkertaisia soundeja.

Miten sen soitettavuuden sitten saisi esille? Tuskin paljon muuten kuin soittajien kommenttien perusteella, vaikka nekin tietysti ovat subjektiivisia. Mutta jos useampi soittaja soittaisi kaikilla peleillä ja kommentoisi niitä, niin varmasti olisi mielenkiintoista vertailla kommentteja.

Tämä puoli asiasta on jäänyt vähemmälle huomiolle. Soittajat ovat erilaisia, kuten soittimetkin.
Se mistä toinen pitää ei käy toiselle lainkaan, ne on ne henkilökohtaiset mieltymykset ja vaatimukset jotka pelin hankimisessa vaikuttavat se väristä lähtien, vaikka se ei juuri edes soittamiseen vaikutakkaan.

Se että täällä aiheesta taitetaan peistä johdattelee kyllä jäljille, jos hieman suodattaa kommentteja saa varmasti hyviä tippejä kavereilta heidän kokemuksisistaan eri soittimien kanssa.
Toivolla oli hyviä kommentteja siihen suuntaan, että jotkut taikovat pelillä kuin pelillä musiikkia mallikaasti esiin ja toiset sitten taas ovat kriittisempiä soittimiensa ominaisuuksista.

En muista kuka joskus täällä lanseerasi termin "itselleni paras" ja se on minusta näppärästi sanottu, kaikki eivät haekkaan välttämättä sitä ehdottomasti parasta soitinta, vaan tuon termin mukaista soitinta tietäen omat reunaehtonsa hankintaan liittyen.
Kun sitten vielä huomioidaan, että usein peli hankitaan käytettynä joutuu hankintavaiheessa tekemään kompromisseja jo taloudellistenkin asioiden takia.

Johan

Lainaus käyttäjältä: Johan - 25-11-2015, 21:02:02
Tämä puoli asiasta on jäänyt vähemmälle huomiolle. Soittajat ovat erilaisia, kuten soittimetkin.
Se mistä toinen pitää ei käy toiselle lainkaan, ne on ne henkilökohtaiset mieltymykset ja vaatimukset jotka pelin hankimisessa vaikuttavat se väristä lähtien, vaikka se ei juuri edes soittamiseen vaikutakkaan.

Se että täällä aiheesta taitetaan peistä johdattelee kyllä jäljille, jos hieman suodattaa kommentteja saa varmasti hyviä tippejä kavereilta heidän kokemuksisistaan eri soittimen kanssa.
Toivolla oli hyviä kommentteja siihen suuntaan, että jotkut taikovat pelillä kuin pelillä musiikkia mallikaasti esiin ja toiset sitten taas ovat kriittisempiä soittimiensa ominaisuuksista.

Joo... mä halusin tuossa nostaa selvästi esille paitsi tuon subjektiivisuuden niin myös tuon soundin ja soitettavuuden kahtena erillisenä tekijänä. Soitettavuutta voi kuvailla ja soittimeen voi tottua, mutta soundit pitäisi kuulla. Ja itseäni häiritsee tavattomasti tämä haitareiden soundimaailman salatiede... että muka pitäisi kokeilla loputtomasti pelejä, myös hankkia niitä ja vaihdella, että pääsisi perille asiasta ja sitä kautta pystyisi hankkimaan itselleen mieleisen pelin. Kyllä sopivien ääninäytteiden avulla asiassa pääsisi paljon nopeammin eteenpäin. Soitettavuus on sitten taas eri juttu. Tuon Toivon kommentin tulkitsin koskevan soitettavuutta, ei niinkään soundia, vaikea uskoa että hyväkään soittaja kovin paljon pystyy soundiin vaikuttamaan (jonkin verran toki palkeella ja näppäimillä etenkin äänten alkuun ja loppuun, minkä kuulija kokee soundilliseksi tekijäksi).

Kuuntelukokeella saadaan kulttuurisidonnaisesti tietoon testiryhmän mielestä miellyttävin ääni. Eikä vain ääni, vaan eroja saadaan paljon erilaisia. Yleensä kokeissa soitetaan samanlaisilla äänikerroilla (valssihuojunta kannattaa sulkea pois) erilaisia dynaamisia juttuja. Kielien herkkyys, staccatojen terävyys, eri äänenkorkeuksien äänimaailmat, kielien paineensietokyky, äänen väri... Jopa soittimien käsiteltävyys alkaa paistaa läpi.

Koeasettelussa kuulijat eivät siis näe soitettavaa soitinta. He arvioivat 1-4 tahdin soittoja, joissa kussakin soitetaan erilaisia näytteitä.

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 25-11-2015, 21:19:37
Kuuntelukokeella saadaan kulttuurisidonnaisesti tietoon testiryhmän mielestä miellyttävin ääni. Eikä vain ääni, vaan eroja saadaan paljon erilaisia. Yleensä kokeissa soitetaan samanlaisilla äänikerroilla (valssihuojunta kannattaa sulkea pois) erilaisia dynaamisia juttuja. Kielien herkkyys, staccatojen terävyys, eri äänenkorkeuksien äänimaailmat, kielien paineensietokyky, äänen väri... Jopa soittimien käsiteltävyys alkaa paistaa läpi.

Koeasettelussa kuulijat eivät siis näe soitettavaa soitinta. He arvioivat 1-4 tahdin soittoja, joissa kussakin soitetaan erilaisia näytteitä.

Juu... käsitin kyllä mitä tarkoitit. Mutta jos mun ongelma on mistä löytää haitari jossa on omiin tarkoituksiini sopivat soundit, mukaanlukien eri rekisterien soundien käyttökelpoisuus, niin tuommoisen testin lopputulos voi ihan hyvin olla täysin harhaanjohtava. Ja jos tuossa rajataan huojuvat äänikerrat pois niin sitä suuremmalla syyllä... eipä tuosta tehdyt ääninäytteetkään sitten olisi riittävästi avuksi.

Ja joo... soitettavuustekijätkin tosiaan jossain määrin tulevat esille tuollaisessa testissä, tosin soittajien tasosta riippuen. Mutta kuten sanottu, mulle pääasiallinen valintakriteeri on soundit, soitettavuuden pitää sitten vain olla riittävä.   

Mutta sille joka etsii peliä josta muut keskimäärin eniten tykkäävät, niin siitä vain ;)

Ps.
Kun mä kirjoitin

"Miten sen soitettavuuden sitten saisi esille? Tuskin paljon muuten kuin soittajien kommenttien perusteella, vaikka nekin tietysti ovat subjektiivisia. Mutta jos useampi soittaja soittaisi kaikilla peleillä ja kommentoisi niitä, niin varmasti olisi mielenkiintoista vertailla kommentteja "

niin en ollenkaan tarkoittanut tuollaista tieteellistä koetilannetta vaan kuinka saisi ihmisille materiaalia jonka perusteella voisivat itse tehdä perehtyä soittimiin ennen kuin lähtevät niitä kokeilemaan, ja mahdollisesti tehdä esikarsintaa. Eli ajattelin että jos olisi ääniäytteitä niin miten tuon soitettavuuspuolen saisi kuvattua. Mutta mä olen selvästi yksin tämän ajatuksen kanssa että soittimista olisi hyvä olla tämmöistä matskua olemassa. Kaikki muut on käynyt pitkän tien läpi ja tietää nuo jutut muutenkin. Sitä taustaa vasten tavallaan ymmärrän kiinnostuksen kilpailla siitä mikä (kenen) soitin on paras.

Lainaus käyttäjältä: Johan - 25-11-2015, 21:02:02
Tämä puoli asiasta on jäänyt vähemmälle huomiolle. Soittajat ovat erilaisia, kuten soittimetkin.
Se mistä toinen pitää ei käy toiselle lainkaan, ne on ne henkilökohtaiset mieltymykset ja vaatimukset jotka pelin hankimisessa vaikuttavat se väristä lähtien, vaikka se ei juuri edes soittamiseen vaikutakkaan.

Se että täällä aiheesta taitetaan peistä johdattelee kyllä jäljille, jos hieman suodattaa kommentteja saa varmasti hyviä tippejä kavereilta heidän kokemuksisistaan eri soittimen kanssa.
Toivolla oli hyviä kommentteja siihen suuntaan, että jotkut taikovat pelillä kuin pelillä musiikkia mallikaasti esiin ja toiset sitten taas ovat kriittisempiä soittimiensa ominaisuuksista.

En muista kuka joskus täällä lanseerasi termin "itselleni paras" ja se on minusta näppärästi sanottu, kaikki eivät haekkaan välttämättä sitä ehdottomasti parasta soitinta, vaan tuon termin mukaista soitinta tietäen omat reunaehtonsa hankintaan liittyen.
Kun sitten vielä huomioidaan, että usein peli hankitaan käytettynä joutuu hankintavaiheessa tekemään kompromisseja jo taloudellistenkin asioiden takia.

Johan

Tästä "itselleni paras" termistä voin ottaa kunnian. Löytyy tuolta jostakin aiemmasta keskutelusta, missä kerrotaan millaisilla soittimilla kukin soittaa. Soittajat ovat todellakin siinä suhteessa erilaisia, että toisille merkitsee paljon enemmän esim. kosketuksen herkkyys ja koskettimen liikerata jne kuin toisille. Itselleni on aina ollut tärkeämpää paitsi soittimen ääni, myös se, että kaikki kielet soivat tasaisesti, soitin soi hyvin sekä hiljaa että tarvittaessa myös kovaa.

Tuo Viljon kuuntelutesti ei oikein avaudu itselleni, mitä tuolla haetaan. Varmasti harmonikkoja kuuntelemalla saadaan jokin tulos kuulijoita eniten miellyttävästä äänestä, mutta mitä hyötyä tuosta sitten on. Kuulijoiden mielestä parhaalta kuulostava soitinhan voi soittajan kannalta olla huono. Tuollaisessa testissä missä ei käytetä lainkaan huojuvia äänikertoja, suljetaan käytännössä pois ainakin niin sanottu "kravatti" viritys mikä perustaa tietynlaiseen huojuntaan. Kuitenkin tuollekin äänimaailmalle on paljon kuuntelijoita joiden mielestä se on se ainoa oikea harmonikan ääni.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 25-11-2015, 22:30:55

Itselleni on aina ollut tärkeämpää paitsi soittimen ääni, myös se, että kaikki kielet soivat tasaisesti, soitin soi hyvin sekä hiljaa että tarvittaessa myös kovaa.

Tuo Viljon kuuntelutesti ei oikein avaudu itselleni, mitä tuolla haetaan. Varmasti harmonikkoja kuuntelemalla saadaan jokin tulos kuulijoita eniten miellyttävästä äänestä, mutta mitä hyötyä tuosta sitten on.

Kas, joskus ollaan samaakin mieltä.

Mutta mulla nousee tästä lisää ajatuksia. Dynamiikka on hirveän tärkeä asia,  ja tulee mun maailmassa aika lähelle soundillisia asioita. Muiden soittimien kanssa olen huomannut miten soundi, dynamiikka ja niiden yhteispeli... siis miltä soitin kuulostaa ja miten sen ääni reagoi soittoon... vaikuttaa oleellisesti millaisia juttuja tulee soiteltua (varsinkin improvisoidessa ja säveltäessä) ja ylipäänsä kuinka tulee soiteltua. Mutta näitä asioita ei pysty välittämään ääninäytteillä eikä testituloksilla... lopullinen ratkaisu pitää sitten tehdä kokeilemalla soitinta.

Niin, mielestäni soitin joka täyttää nuo neljä ominaisuutta on jo aika laadukas soitin. Ehkä vielä siinä järjestyksessä että ensimmäisenä tulee tuo itseä miellyttävä ääni. Sillä mitäpä hyötyä on jos kielet soivat tasaisesti ja soitin soi hyvin sekä hiljaa että kovaa, jos sen ääni ei miellytä itseä? Ehkä itseäni ei haittaa onko kosketus jäykkä vai kevyt, koska soitan myös pianoa jossa kosketus harmonikkaan verrattuna on jäykkä?

Mä näen kuuntelukokeen erittäin järkevänä, kun vertaillaan soittimia ja erityisesti niiden ääniä. Ihan kuten numeraalisissa tutkimustuloksissakin, pitää soittimien olla keskenään vertailukelpoisia. Jotta äänen laadun ja kielien dynaamiset ominaisuudet saadaan kuulijalle tietoon, tulee käyttää yksiäänikertaisia vaihtoehtoja. Soittonäytteiden kautta soittimen ominaisuudet siis "pilkotaan" esille. (tässä tapauksessa on jo tehty kolme valintaa: 1) mikä soitintyyppi on otettu testattavaksi, 2) valittu äänikerta/-kerrat ja 3) soittonäytteiden tekeminen eli mitä halutaan testata). Kuultava ääni on siis jo hyvin valikoitunut kuulijalle ennen kokeen alkuakaan. Valssiviritys on täysin toissijainen asia äänen laatua, kielien dynamiikkaa jne. tutkiessa. Erilaiset viritykset ovat jopa häiritsevä tekijä.

Mikäli sitten halutaan tutkia juuri sitä valssi- tai tangoviritystä, niin sitten voidaan tehdä oma koe sille. Näissä kuitenkin tulee esiin kultturelliset taustat voimakkaammin esille kuin muissa testeissä. Tuntemukset "aidosta kouvolan pelistä" ja vaikkapa saksalaisesta virityksestä alkavat paistaa läpi varsinkin, jos otanta on riittävän suuri. Ei niitä virityksiä turhaan ole kymmeniä erilaisia eri markkina-alueille...

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 25-11-2015, 23:06:16
Mä näen kuuntelukokeen erittäin järkevänä, kun vertaillaan soittimia ja erityisesti niiden ääniä. Ihan kuten numeraalisissa tutkimustuloksissakin, pitää soittimien olla keskenään vertailukelpoisia. Jotta äänen laadun ja kielien dynaamiset ominaisuudet saadaan kuulijalle tietoon, tulee käyttää yksiäänikertaisia vaihtoehtoja. Soittonäytteiden kautta soittimen ominaisuudet siis "pilkotaan" esille. (tässä tapauksessa on jo tehty kolme valintaa: 1) mikä soitintyyppi on otettu testattavaksi, 2) valittu äänikerta/-kerrat ja 3) soittonäytteiden tekeminen eli mitä halutaan testata). Kuultava ääni on siis jo hyvin valikoitunut kuulijalle ennen kokeen alkuakaan. Valssiviritys on täysin toissijainen asia äänen laatua, kielien dynamiikkaa jne. tutkiessa. Erilaiset viritykset ovat jopa häiritsevä tekijä.

Mikäli sitten halutaan tutkia juuri sitä valssi- tai tangoviritystä, niin sitten voidaan tehdä oma koe sille. Näissä kuitenkin tulee esiin kultturelliset taustat voimakkaammin esille kuin muissa testeissä. Tuntemukset "aidosta kouvolan pelistä" ja vaikkapa saksalaisesta virityksestä alkavat paistaa läpi varsinkin, jos otanta on riittävän suuri. Ei niitä virityksiä turhaan ole kymmeniä erilaisia eri markkina-alueille...

En vieläkään ymmärrä mitä kyseisellä testillä haetaan? Kielten dynamiikan testausta? Eikö siinä tapauksessa soittotesti ole parempi kuin kuuntelutesti? Kuulijat kuuntelevat yksinäänikertaisien äänikertojen soittonäytteitä ja valitsevat näistä suosikkinsa. Mitä tällä saavutetaan? Mitä tämä "kuulotesti" kertoo esim. varsinaisesta kielten laadusta, ei välttämättä mitään.

Kuuntelukokeella saadaan tutkimustuloksia. Jos vaikkapa yliopisto tekee tutkimuksen, saadaan tutkimustietoa, niin esimerkiksi yritykset käyttävät näitä hyödyksi tehdäkseen parempia tuotteita ja luodakseen uusia markkina-alueita. Soittimilla  on ihan sama asia. Tuotteita ne ovat siinä missä muutkin tuotteet. Näitä kehitetään.

Eli kuuntelukokeista hyötyvät eniten yritykset, ainakin jos ajatellaan asiaa markkinalähtöisesti. Jos tehdas haluaa tarjota parhaat mahdolliset kielet, on kuuntelukoe järkevä tehdä. Se tukee hyvin sitä, mitä soittaja tuntee soiton aikana, mitä asiantuntijat ovat suosittaneet kieliksi ja niin pois päin. Se on yksi työkalu muiden työkalujen joukossa. Niin ikään, jos halutaan pohtia miten soittimen dynamiikka on suhteessa muihin soittimiin, on kuuntelukoe järkevä tehdä. Tällöin tuottaja kysyy, missä voin parantaa tuotettani, mitkä ovat parhaimmat tavat saavuttaa paras lopputulos jne.

Ja kyllä kielten laatu kuuluu erittäin hyvin näissä soittotesteissä. Ihan nyt sanon kokemuksella, että hyvä kieli erottuu huonosta niin soittajalle kuin kuulijallekin. Hieman eri näkökulmista, mutta erottuu.

Yksilön näkökulmasta näen myös hyötyjä: tietämys soittimista ja niiden kielistä lisääntyy. Tämä kasvattaa puolestaan markkinoiden laatutarkkailua, kun on taas yksi tarkkailija lisää (kunhan muistaa antaa tuottajalle/maahantuojalle palautetta). Itseänikin ainakin kiinnostaisi mitkä ovat parhaat kielet (tietyllä äänialueella. huom. soittimen käyttötarkoitus) tai missä soittimessa on minkäkinlaiset soundit. Näiden kuuntelujen perusteella tekisin valmistajalle toteutettavissa olevia vaatimuksia. Voisin myös etsiä erilaisia soundeja haluamaani musiikkiin.

Harmonikoissa kuitenkin on se huono puoli, että ostetaan yleensä se, mitä on tarjolla. Kuuntelukokeella ei sen vuoksi ole yksittäiselle ostajalle merkitystä. Tokkopa moni on edes ajatellut asiaa tästä näkökulmasta, sillä soittamalla, tietenkin, voidaan testata samoja asioita, mutta subjektiivisuus korostuu. Ei se väärin ole, ei missään nimessä. Se on monelle ainoa tapa tutustua soittimeen. Ei näitä kuuntelukokeita usein järjestetä. Harvinaista herkkua ne ovat.

Mun mielestä parasta kuuntelukokeessa on se, ettei soittimia näe. On pakko heittää omat oletukset jonkin merkin paremmuudesta tai huonommuudesta romukoppaan ja antaa korvan valita paras/miellyttävin ääni. Lopussa tulokset saattavat yllättää...

Ja mistä puhun, on nyt sitten kovan tason tekijöistä ja tieteellisestä koejärjestelystä. Kokeissa kuultavat erot ovat äärimmäisen pieniä, mutta silti erittäin merkittäviä. Esimerkiksi pelkällä viritystasolla on tutkimuksien mukaan merkitys sille, mitä soitinta pidetään äänellisesti parempana - vaikka olisi samat kielet vertailukohtaan verrattuna.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 25-11-2015, 23:00:17
Ehkä itseäni ei haittaa onko kosketus jäykkä vai kevyt, koska soitan myös pianoa jossa kosketus harmonikkaan verrattuna on jäykkä?

Tässäkin asiassa olen samaa mieltä. Aikoinaan pelkäsin oikeita pianoja, kun olin soittanut vain erilaisilla keyboardeilla. Pianon koskettimistoon totuin kuitenkin nopeasti ja se tuntuu nykyään noita keyboardeja tarkemmalta soittaa.

Kyllä minä nuo Viljon testijutut ymmärrän ja tiedän noin yleensä, olen teollisuudessa joutunut myös perehtymään käyttäjäkokeiden järjestämiseen, mutta näihin meidän jokapäiväisiin ongelmiimme melkoisen pitkä tie joka edes ei vie perille. Viljon kiinnostus tuohon on toki täysin ymmärrettävää ammattinsa puolesta.

Mutta sinänsä, jos tuollaista lähdettäisiin järjestämään, niin samassa yhteydessä olisi varmaan helpostikin järjestettävissä myös ääninäytteiden tallennus. Ehkei itse testitilanteesta, vaan vaikka sitten erikseen, kun paikalla on erilaisia haitareita ja soittajia.

Tuommoinen mun kaavailema äänikirjasto lähtisi oikeastaan jo ihan siitä miltä haitarin eri rekisterit tyypillisesti kuulostavat. Siihen sitten eri rakenneratkaisujen (esim. casotto) tyypilliset äänet. Ja sitten virityksen vaikutuksia. Ei siinä pelkästään soitinten vertailusta tarvitse olla kysymys. Nuo ovat niitä asioita joita haitarista kiinnostunut ihmettelee.

Lainaa
Mikäli sitten halutaan tutkia juuri sitä valssi- tai tangoviritystä, niin sitten voidaan tehdä oma koe sille. Näissä kuitenkin tulee esiin kultturelliset taustat voimakkaammin esille kuin muissa testeissä. Tuntemukset "aidosta kouvolan pelistä" ja vaikkapa saksalaisesta virityksestä alkavat paistaa läpi varsinkin, jos otanta on riittävän suuri. Ei niitä virityksiä turhaan ole kymmeniä erilaisia eri markkina-alueille...

Tässä taitaa olla se minun henkilökohtaisen ongelman ydin. Mun kontekstini ei välttämättä rajaudu Suomeen, toisin kuin useimmilla täällä. Mä kuulen haitaria jostakin ja se kuulostaa erilaiselta ja hyvältä, ja joku toinen taas ei hyvältä. Pitäisi tietää niistä muun maailman virityksistäkin jotain. Tää on niitä juttuja jotka työntää mua digipeliin päin. Mutta epäilyksiäkin digipelin suhteen on, kun olen puupuhaltajana tottunut siihen miten kieli reagoi siihen ilmavirran vaihteluun. Mutta semmoiset jutut voi soittaa tuolla Bugarilla.

Lyön vetoa että uusien ja kalliiden merkkihaitareiden sekaan kun tälläisessä kuuntelukokeessa laitetaan vaikka neuvostolainen pianohaitari kunnostettuna niin pisteitä sekin tulee varmasti saamaan. Lisäksi jokainen arvioi kuulemaansa eri tavalla ja mieltymykset on kaikilla erilaisia. Ammattivirittäjät voivat ehkä arvioida äänenlaatua teknilliseltä kantilta.


Palatakseni aiheen alkuperäiseen kysymykseen, minusta merkillä ei ole väliä yhtään. Merkkien eri malleissakin voi olla niin isoja eroja että merkkiperustaista päätöstä ei kannata tehdä. Lisäksi olen mallikohtaisiakin eroja nähnyt, joten kyllä ne pelit kannattaa yksilönä käydä testaamassa. Tekniseltä puolelta en osaa näiden merkkien välillä sanoa mitään.

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 26-11-2015, 11:22:36

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 25-11-2015, 23:00:17
Ehkä itseäni ei haittaa onko kosketus jäykkä vai kevyt, koska soitan myös pianoa jossa kosketus harmonikkaan verrattuna on jäykkä?

Tässäkin asiassa olen samaa mieltä. Aikoinaan pelkäsin oikeita pianoja, kun olin soittanut vain erilaisilla keyboardeilla. Pianon koskettimistoon totuin kuitenkin nopeasti ja se tuntuu nykyään noita keyboardeja tarkemmalta soittaa.

Näin tuo itsellänikin on. Omistan vanhan keyboardin jota en ole soittanut varmaan kahteenkymmeneen vuoteen ja kun sitä tässä joku aika sitten testasin en pitänyt lainkaan sen "lerpusta" tuntumasta. Pianon jämäkkä soittotuntuma on huomattavasti mukavampi, josta johtuen en ole vielä yhdenkään harmonikan diskanttiklaviatuuria pitänyt jäykkänä. Jotain hyötyä siis pianon soitostakin on ollut (no toki muutakin). En myöskään ymmärrä miksi toisille on niin tärkeitä nuo merkityt koskettimet diskanttilaudassa, itselläni niitä ei ole lainkaan enkä niitä tarvitse, en muutenkaan katsele diskanttia soittaessa.

Varmasti tuollaisessa kuuntelukokeessa ääniä saa vaikka millainen soittopeli, sadan euron turistipeli naapurimaastakin, mutta mitä tuo kuuntelukoe sitten kertoo soittimien laadusta, siitä voidaan olla montaa mieltä.

soundihan riippuu ihan siitä soittajasta ja soittotyylistä. Sama harmonikka voi kuulostaa aivan erillaiselta kahden eri soittajan soittamana. Vaikka kaksi eri soittajaa soittaa samalla harmonikalla samat kappaleet, niin kuuntelijalle ne saattavat kuulostaa molemmat aivan eri kappaleilta. Tarkoitan myös sitä että ne kappaleet soitetaan täysin nuottien mukaan ilman mitään omia lurituksia. Siinä soitossa kuuluu se kokemuksen ääni. Hankala selitteinen juttu. Ja itse soittajalle se oma soitin kuulostaa aivan toiselta miltä kuulijalle, eli soita omalla harmonikallasi ja anna se jonkun toisen soitettavaksi ja menet eteen kuuntelemaan niin soundi muuttuu aika paljon ja tähän testiin ei tarvitse ottaa kuin pelkkä sointu ja vetää paljetta. En nyt tiedä oliko joku jo tästä maininnu kun pikaisesti selasin lukemattomat viestit tuosta, mutta näitä asioita olen itse pannut merkille.

Lainaus käyttäjältä: accordionist - 26-11-2015, 22:29:06
soundihan riippuu ihan siitä soittajasta ja soittotyylistä. Sama harmonikka voi kuulostaa aivan erillaiselta kahden eri soittajan soittamana. Vaikka kaksi eri soittajaa soittaa samalla harmonikalla samat kappaleet, niin kuuntelijalle ne saattavat kuulostaa molemmat aivan eri kappaleilta. Tarkoitan myös sitä että ne kappaleet soitetaan täysin nuottien mukaan ilman mitään omia lurituksia. Siinä soitossa kuuluu se kokemuksen ääni. Hankala selitteinen juttu.

Tämä on mielenkiintoinen väite ja tässä olisi testin paikka kyllä. Itse olen tässä keskustelussa ollut skeptinen sen suhteen että soittaja pystyisi muuttamaan soundin toisenlaiseksi. Itse arvelisin että kysymys on siitä että hyvä soittaja käyttää soittimen dynamiikkaa palkeella ja silläkin kuinka näppäimiä painaa, ja saa näin vaihtelua ääneen. Korva on esimerkiksi erityisen herkkä siihen miten ääni alkaa ja kokee helposti erot siinä eri soundeiksi. Myös äänen voimakkuuden vaihtelu nuotin soinnin aikana tuo elävyyttä ääneen. Mutta en usko että haitarissa soittaja saa muutettua äänen perusluonnetta toiseksi, siis vaikkapa huojuntaa oleellisesti erilaiseksi.

Lainaa
Ja itse soittajalle se oma soitin kuulostaa aivan toiselta miltä kuulijalle, eli soita omalla harmonikallasi ja anna se jonkun toisen soitettavaksi ja menet eteen kuuntelemaan niin soundi muuttuu aika paljon ja tähän testiin ei tarvitse ottaa kuin pelkkä sointu ja vetää paljetta.

Tämä on ihan totta vaikka se tahtoo unohtua. Soittimet säteilevät eri taajuuksia eri suhteissa eri suuntiin. Saksofonin kanssa piti soittaa nurkassa että kuulisi paremmin miltä se oikeasti kuulostaa. Tämä voisi selittää nyt senkin miksi pari päivää sitten postaamani videon haitari kuulostaa videolta paremmalta kuin soittaessa.

Lainaus käyttäjältä: accordionist - 26-11-2015, 22:29:06
soundihan riippuu ihan siitä soittajasta ja soittotyylistä. Sama harmonikka voi kuulostaa aivan erillaiselta kahden eri soittajan soittamana. Vaikka kaksi eri soittajaa soittaa samalla harmonikalla samat kappaleet, niin kuuntelijalle ne saattavat kuulostaa molemmat aivan eri kappaleilta. Tarkoitan myös sitä että ne kappaleet soitetaan täysin nuottien mukaan ilman mitään omia lurituksia. Siinä soitossa kuuluu se kokemuksen ääni. Hankala selitteinen juttu. Ja itse soittajalle se oma soitin kuulostaa aivan toiselta miltä kuulijalle, eli soita omalla harmonikallasi ja anna se jonkun toisen soitettavaksi ja menet eteen kuuntelemaan niin soundi muuttuu aika paljon ja tähän testiin ei tarvitse ottaa kuin pelkkä sointu ja vetää paljetta. En nyt tiedä oliko joku jo tästä maininnu kun pikaisesti selasin lukemattomat viestit tuosta, mutta näitä asioita olen itse pannut merkille.

Tämä on aivan totta. Kokenut, osaava soittaja saa soittimen kuulostamaan kyllä aivan erilaiselta mitä esim. vaatimattomin taidoin varustettu soittaja. Ihmeellistä kylläkin, mutta näin olen huomannut myös. Ja kun joku toinen soittaa omaa soitinta ja on itse kuuntelemassa vieressä, aina sitä ihmettelee että tuoltako se omakin soitto sitten kuulostaa. Tämänhän huomaa pienemmässä mittakaavassa myös siinä kun soittaa omalla soittimella erilaisissa akustisissa tiloissa. Kun soittaa esim lähellä kovaa pintaa (seinä tms) soitin kuulostaa erilaiselta kuin keskellä huonetta jne...

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 27-11-2015, 00:03:44
Tämä on aivan totta. Kokenut, osaava soittaja saa soittimen kuulostamaan kyllä aivan erilaiselta mitä esim. vaatimattomin taidoin varustettu soittaja. Ihmeellistä kylläkin, mutta näin olen huomannut myös.

Kyllähän se haitari omissakin käsissä kuulostaa eri päivinä ja tilanteissa erilaiselta, ainakin näin harrastelijan käsissä. Ja silti myös on olemassa erilaisia haitarisoundeja.

Täytyy muistaa että on kaksi eri asiaa puhua miltä haitarin ääni kuulostaa kuin se miltä soitettu kappale kuulostaa. Se miten kieli soi ei pysty soittaja juurikaan vaikuttamaan. "juurikaan"- sanaa käytin siksi että ilmanpaineella siihen on merkitys.


Lisäksi soittajalle itselleen haitarin ääni on erilainen koska sitä kuunnellaan vähä eri vinkkelistä kuin kuuntelija yleensä.

Lainaus käyttäjältä: Marko - 27-11-2015, 09:50:41
Täytyy muistaa että on kaksi eri asiaa puhua miltä haitarin ääni kuulostaa kuin se miltä soitettu kappale kuulostaa. Se miten kieli soi ei pysty soittaja juurikaan vaikuttamaan. "juurikaan"- sanaa käytin siksi että ilmanpaineella siihen on merkitys.

Suurinpiirtein tätä minäkin olen tässä yrittänyt sanoa.

Puhaltimien ja kielisoitinten kanssa on sitten vähän eri juttu, kun niissä soittajalla on suorempi kontakti siihen soivaan elementtiin.

PS. Mutta jos haitaria ajatellaan, niin kyllähän sillä miten soittimen ääni käyttäytyy soitettaessa, kun palkeella ilmanpaine ja -virtaus muuttuu, läppiä avataan ja suljetaan, kieletkin vaikuttavat toisiinsa, on oleellinen merkitys siihen miten soitin äänellisesti koetaan. Sitä perusääntä mikä tietyn soittimen tietystä rekisteristä lähtee ei soittaja pysty muuttamaan, mutta siihen miten soitin laulaa voi soittaja vaikuttaa kun osaa laittaa sen laulamaan. Ja kyllähän soitinta valittaessa on kiinnostavaa mihin soitin pystyy tässä suhteessa.

Kokeilin itse tätä tuolla Bugarilla, ihan hitaita juttuja. Palkeen käyttö ja se miten siirtyy näppäimillä sävelestä toiseen, kyllä sillä on iso merkitys että saa se soittimen laulamaan. Vähän samanlaisia juttuja kuin klarinetin kanssa myös: jossain kohtaa pitää lisätä painetta sopivasti että saa sen oikeanlaisen äänen. Mutta kyllä se on sen soittimen soundi millä se sitten laulaa.

  Nyt on pistettävä tähän väliin omiakin - tuntemuksia - hanurin äänestä.  Jos olet viikon jopa kaksi täysin soittamatta, sitten otat hanurin ja alat ihan tuttua kappaletta soittelemaan, niin ainakin minulla tulee olo että nyt olis jotain pientä, eikä niin pientäkään, eroa soinnissa. Jos sitten menet vielä eri tilaan/huoneeseen soittamaan, on tuo tunne kaksinverroin voimakkaampi. Nämä toisin lienee tutuja faktoja useimmille, ainakin enemmän soittaneille.    :) :( :)

  Eikkajuhani

Lainaus käyttäjältä: eikkajuhani - 27-11-2015, 10:38:49
  Nyt on pistettävä tähän väliin omiakin - tuntemuksia - hanurin äänestä.  Jos olet viikon jopa kaksi täysin soittamatta, sitten otat hanurin ja alat ihan tuttua kappaletta soittelemaan, niin ainakin minulla tulee olo että nyt olis jotain pientä, eikä niin pientäkään, eroa soinnissa. Jos sitten menet vielä eri tilaan/huoneeseen soittamaan, on tuo tunne kaksinverroin voimakkaampi. Nämä toisin lienee tutuja faktoja useimmille, ainakin enemmän soittaneille.    :) :( :)

Kyllä noita ilmiöitäkin on jo mainittu. Itselle hyvin tuttuja. Korvakaan ei aina kuule samalla lailla. Miksaajat tietävät että korva väsyy, ja miksaus pitää jättää yön yli ja kuunnella aamulla tuoreilla korvilla uudestaan.

Mutta tuo mun äskeinen kokeilu meni niin että mä soitin samaa hidasta laulua tuosta vain tasaisella palkeella ja sitten heti perään niin että yritin palkeella pitää sen äänen laulamassa, kyllä siinä on eroa. Mielenkiintoista, täytyypä tuolta pohjalta lähestyä niitäkin rekistereitä joiden soundista en ole innostunut.

Lainaus käyttäjältä: Marko - 27-11-2015, 09:50:41
Täytyy muistaa että on kaksi eri asiaa puhua miltä haitarin ääni kuulostaa kuin se miltä soitettu kappale kuulostaa.

Tässä ollaan asian ytimessä, ja tässä menee minunkin mielestäni vähän asioita päällekkäin. Kun puhutaan soundista, voidaan tarkoittaa montaa asiaa. Teknisesti katsottuna harmonikan ääni ei muutu lyhyellä aikavälillä. Vireys muuttuu nopeahkosti (edelleen huomio, ettei harmonikkaa saa vireeseen kuin teoriassa). Tämä voidaan havaita puhekielessä soundin muuttumisena. Vaikka soitin olisi epävireessä, voi siitä niitä soundeja silti kuunnella. Soitin voi epävireisenäkin kuulostaa kirkassoundiselta tai tummansäyseältä. Soundi, äänen väri, pysyy myös lyhyellä aikavälillä muuttamattomana. Soundeja voidaan muokaa, eli soitinta voidaan äänittää. Äänittäminen on osa monien soittimien viritystä ja erityisesti rakennetta. Uruissa äänittäminen tapahtuu esimerkiksi erilaisilla pilleillä (puulla, lyijytinaseoksilla, pillien avaumilla jne.). Soittimen äänittämistä voidaan muokata jälkikäteen, harmonikkaa tosin sangen rajallisesti. Harmonikoissa yleisin tapa tälle on sordinoventtiilit niin diskantissa kuin bassossakin. Tällainen äänittäminen on nopea toiminpide, mutta kun äänittämisessä mennään rakenteiden tasolle, pitää jokainen rima, kieli, liima jne. jne. pohtia, miten se toimii akustisesti ja miten saadaan haluttu ääni ulos (esim. cassoton äänen tummentamiseksi voidaan käyttää eri puulajeja kuin pintaäänikerroilla).

Keikkalavoilla äänittämiseen liittyy sähkösoitimissa mikrofoni (niissäkin on mielettömästi eroja!) ja erityisesti se miksaaja siellä miksauspöydän takana. Hänen tehtävänsä on saattaa soittimet kuulostamaan tietynlaiselta koskematta mitenkään virityksiin. Tämäkin on mielestäni äänittämistä.

Se, että eri soittaja saa jonkin kappaleen kuulostamaan tyystin erilaiselta on eri asia kuin soittimen oma soundi. Ainakin näin teknisessä mielessä. Soittajan soundissa on kyse soittotaidosta, tilasta, kuulijasta sekä muista psykologisista vaikutteista. Teknisistä ja tieteellisistä lähtökohdista tämä on väärä lähestymistapa. Ääni pitää tuoda yksinkertaisimmilleen, jotta sitä voi ymmärtää ja sitten myös muokata.

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 27-11-2015, 18:34:13
Se, että eri soittaja saa jonkin kappaleen kuulostamaan tyystin erilaiselta on eri asia kuin soittimen oma soundi. Ainakin näin teknisessä mielessä. Soittajan soundissa on kyse soittotaidosta, tilasta, kuulijasta sekä muista psykologisista vaikutteista. Teknisistä ja tieteellisistä lähtökohdista tämä on väärä lähestymistapa. Ääni pitää tuoda yksinkertaisimmilleen, jotta sitä voi ymmärtää ja sitten myös muokata.

Sun määritelmä soundille on varsin kapea, ja ymmärrän sen koska sinua kiinnostaa soitinten ominaisuuksien kehittäminen, meitä useimpia muita soitinten käyttö. Mä ajattelisin enemmänkin niin, että tietty tekninen rakenne mahdollistaa tietyt soundilliset mahdollisuudet. Kitarassa soittajalla on mahdollisuuksia hyödyntää soittimen mahdollisuuksia aika laajasti: näppäilemällä kynnellä, sormen päällä, plektralla, kovempaa tai hiljempaa, mistä kohtaa kieltä näppäilee, demppaamalla kieltä jommalla kummalla kädellä ja niin edelleen. Haitarissa mahdollisuudet ovat pienemmät mutta eiköhän siinäkin tietty skaala löydy minkä soitin mahdollistaa kussakin rekisterissä, riippuen palkeen käytöstä ja siitä kuinka paljon läppiä aukaisee. Mä olen kokeillut näitä juttuja tänään tuolla Bugarilla, ja oikeastaan vasta nyt tuon soittimen master-rekisteri alkoi tuntua käyttökelpoiselta.

Kyllä mä arvelisin että sopivalla soittotekniikalla soittaja voi vaikuttaa oikeasti siihen miten soitin soi, tavallaan saada sen soimaan kunnolla, tai käänteisesti soimaan sen vain keskinkertaisesti. Ei muuttaa sitä soittimen omaa soundia, mutta sen rajojen puitteissa saada sen soimaan, laulamaan, kunnolla tai sitten vain soimaan. Kuvittelen että tässä vaikutetaan siihen miten ilma värähtelee siellä kopan sisällä optimaalisesti yhdessä kielen kanssa, ja useamman äänikerran rekistereissä vielä niin että kielten värähtely tukee toisiaan.

Sun soitinrakentajan näkökulmasta tässä on koko ajan kysymys samasta teknisestä rakenteesta, mutta soittajasta riippuen se soi paremmin tai huonommin. Ja mä uskoisin nyt että kyse ei ole vain psykologisesta ilmiöstä, vaan siinä oikeasti ylä-äänien suhteet muuttuvat yms. Soundihan syntyy paljolti ylä-äänien suhteista ja niiden muutoksista äänen soinnin aikana (toki myös soivan äänen verhokäyrästä, esim. perkussiviset äänet vs. urkumaiset).

Mulla ei ole soitinrakentajan koulutusta, mutta sen sijaan olen useamman vuosikymmenen ajan työstänyt harrastuksena soundeja synteettisesti, että jotain käsitystä mullakin on soundiasioista, ja sivuaahan tuo elektroniikan di-taustakin ääniasioita. 

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 27-11-2015, 19:01:57

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 27-11-2015, 18:34:13
Se, että eri soittaja saa jonkin kappaleen kuulostamaan tyystin erilaiselta on eri asia kuin soittimen oma soundi. Ainakin näin teknisessä mielessä. Soittajan soundissa on kyse soittotaidosta, tilasta, kuulijasta sekä muista psykologisista vaikutteista. Teknisistä ja tieteellisistä lähtökohdista tämä on väärä lähestymistapa. Ääni pitää tuoda yksinkertaisimmilleen, jotta sitä voi ymmärtää ja sitten myös muokata.

Kyllä mä arvelisin että sopivalla soittotekniikalla soittaja voi vaikuttaa oikeasti siihen miten soitin soi, tavallaan saada sen soimaan kunnolla, tai käänteisesti soimaan sen vain keskinkertaisesti. Ei muuttaa sitä soittimen omaa soundia, mutta sen rajojen puitteissa saada sen soimaan, laulamaan, kunnolla tai sitten vain soimaan. Kuvittelen että tässä vaikutetaan siihen miten ilma värähtelee siellä kopan sisällä optimaalisesti yhdessä kielen kanssa, ja useamman äänikerran rekistereissä vielä niin että kielten värähtely tukee toisiaan.

Sun soitinrakentajan näkökulmasta tässä on koko ajan kysymys samasta teknisestä rakenteesta, mutta soittajasta riippuen se soi paremmin tai huonommin.

Olen samaa mieltä. Uskon kokemukseen perustuen, että soittaja voi vaikuttaa siihen miten soitin soi. Tämän huomaa kyllä siinä miten moni ns. tekijämies saa soittimen aina kuulostamaan hyvältä. Esim. palkeen käytöllä on valtava merkitys sille miltä soitto kuulostaa. Ymmärrän kyllä tuon, että se miltä soitto ja miltä soitin kuulostaa eivät ole täysin samoja asioita, mutta kyllä soittajakin siihen harmonikan soundiin vaikuttaa.

Alkuperäinen suunnitelma oli että olisin antanut Traviatani vaihdossa uudempaan ja cassotto-malliseen soittimeen. Mutta niinhän siinä sitten kävikin että tulin toisiin aatoksiin Traviatan suhteen, loistava peli soittotuntumaltaan vanhan ajan soundeineen ja muutenkin hyvä yksilö, saa pysyä kakkossoittimena. Jäi Giulietin Sun cassotto ostamatta, nimittäin kohdalle osui todella vähän käytetty muutaman vuoden vanha priimakuntoinen Bugarin Artist Cassotto mini. Hyvät tangoäänet ja oikein miellyttävä valssiäänikin, ei liian suora. Näppärän kokoinen soitin keikkakäyttöönkin on kompaktin kokonsa puolesta ja kevyt. Diskanttipuolella muutama korkein ääni puuttuu tiivistetyn koon vuoksi, mutta niitä harvemmin tarvitseekaan säestyshommissa ja aina voi oktaavin hypätä alemmaksi tarvittaessa.
Eli nyt on kaksi omasta mielestä loistavaa soitinta kotona, näillä mennään vuosia eteenpäin. :)
Nyt ei muuta ku armotonta soitonharjoittelua, sehän se on se ikuinen suo.

Onnittelut ratakisun johdosta! Uskon, että et tule katumaan sitä, että jätit Traviatan II-peliksi, se on myös yksi minun suosikeistani.
Hienoa, että löytyi myös sopiva "tuore" casotto.

Johan

Olen nähnyt ja kuullut monenlaista soittajaa, ja törmännyt kysymykseen, miksi soitto ei kuulosta juuri miltään, vaikka soitin olisi ääneltään erinomainen ja soittaja soittaisi kappaleen "oikein".

Olen myös tehnyt havaintoja tuosta ilmiöstä, mutta mitä tarkoitat yksilöidymmin tuolla lainausmerkkehin pistämälläsi "oikein" sanalla?

Mikäli tarkoitat sillä, että kaikki nuottiin merkityt äänet soitetaan ääneltään erinomaisella soittimella oikeassa järjestyksessä, mutta ilman minkäänlaista aksenttia ja dynaamisia liikkeitä se ei kuuostakaan
muulta kuin tasapaksulta eikä "elä" sytyttäen kuuntelijaa.

Johan

Kuunnelkaapa Viljo Vesterisen ja Onni Laihasen levytyksiä. He ovat hienoimpia tyylitaitureita, joilla on tekniikka sekä pienimmätkin nyanssit ja aksentit paikallaan. Heidän soittoaan ei voi enää kukaan
laittaa paremmaksi. Ei tosiaan monenkaan soitto kuulosta miltään. Ei auta, vaikka siellä on minkälaista luritusta ja lurkutusta  mukana, kun sielukkuus soitosta puuttuu.
Toivo

Jos edelleen puhutaan haitareista, niiden soundista ja siitä pystyykö soittaja vaikuttamaan soundiin, niin fraseeraus, rytmiikka, aksentit yms. ovat tulkintaa eikä soundia. Jos lähtee kokeilemaan pystyykö soundiin vaikuttamaan, sitä voi ihan hyvin tehdä erillisillä ja pitkilläkin äänillä eikä tarvitse edes soittaa mitään tiettyä kappaletta.

Dynamiikka sitten voi jo vaikuttaa soundiinkin.

Tässä jaottelussa on se logiikka, että jos tietyllä tavalla soittimesta voi saada irti paremman äänen, niin se ääni on silti sille soittimelle ominainen.

En mielestäni tuossa edellisessä maininnut saundista mitään, vaan Rokan manitseman erinomaisen äänen omaavan soittimen käytöstä sillä tavalla, että aksenttien ja dynamiikan keinoin saadan musiikki kulostamaan elävämmältä.
Lähtökohtani oli se, että samalla huippusoittimella soitettuna erilaiset soittajat savat musiikin kuulostamaan täysin erilaiselta. Halusin tällä tuoda esille sen, että kaikki eivät tulkitse samalla tavalla,
toisilla on kyky pistää soittoonsa "tunetta", kun toiset puskevat kaikki kappaleet  mootonisen tasapaksusti. Vaikka silloin kaikki muu olisi kohdallaan se ei silloin kuulosta samalta ja "elä".

Toivo sitten antoi pari esimerkkiä siitä mistä sitä mallia voi ottaa tarvittessa.

Johan

Lainaus käyttäjältä: Johan - 30-11-2015, 13:14:26
En mielestäni tuossa edellisessä maininnut saundista mitään, vaan Rokan manitseman erinomaisen äänen omaavan soittimen käytöstä sillä tavalla, että aksenttien ja dynamiikan keinoin saadan musiikki kulostamaan elävämmältä.

Joo, et sinä. Tämä vain lähti siitä kysymyksestä voiko soittaja vaikuttaa haitarin soundiin, Kukaanhan ei kiistä etteikö soittajissa olisi valtavasti eroa tulkinnan puolella. Mutta tässä oltiin kiinnostuneita haitarien vertailusta, ja siitä nousi esille kysymys voiko soittaja vaikuttaa haitarin soundiin. Olin skeptinen, mutta sitten omissa kokeiluissa havaitsin että tietyssä määrin voi.

Kun Rokka sitten esitti oman kommenttinsa, niin siinä oli epäselvää tarkoittiko hän soundia vai tulkintaa. Meinasin siitä kommentoida mutta Johan ehdit ensin.   

Lainaa
Lähtökohtani oli se, että samalla huippusoittimella soitettuna erilaiset soittajat savat musiikin kuulostamaan täysin erilaiselta. Halusin tällä tuoda esille sen, että kaikki eivät tulkitse samalla tavalla,
toisilla on kyky pistää soittoonsa "tunetta", kun toiset puskevat kaikki kappaleet  mootonisen tasapaksusti. Vaikka silloin kaikki muu olisi kohdallaan se ei silloin kuulosta samalta ja "elä".

Toivo sitten antoi pari esimerkkiä siitä mistä sitä mallia voi ottaa tarvittessa.

Joo... ei kai ole mitään epäilystä kai kenelläkään siitä, että soittajien tulkintataidoissa on valtavasti eroja. Tässä oli puhuttu haitareista ja niiden hyvyydestä, testaamisen ja vertailun mahdollisuudesta ja sitä kautta siitä voiko soittaja vaikuttaa haitarin soundiin (mikä nähtiin testausta ja vertailua vaikeuttavana). Yritän pitää erillään nämä kaksi kysymystä. Haitaria valitessa on hyvä tietää mihin soitin soundillisesti pystyy osaavissa käsissä ja miltä se noin muuten kuulostaa. Ja tuota on hyvä tarkastella nimenomaan erillään soittajien tulkinnasta.

Toki näissä nettikeskusteluissa asiat rönsyilevät, mutta on silti hämäävää kun fokus siirtyy vaivihkaa soundista tulkintaan ja soittimien vertailusta soittajien vertailuun. Hämäävää siinä mielessä että lukijan pitää olla tosi tarkkana mikä argumentti on pätevä ja mikä liittyykin toiseen asiaan.

Hyvässä keskustelussa rönsyillään sivuraiteille alalla kuin alalla ja välillä se pääasiakin tahtoo jäädä
taka-alalle. Mielestäni hyvä soittaja saa pelistä ulos vähän enemmän, kuin tavallinen pulliainen ja niin muodoin saa soittimen kuulostamaan erilaiselta toiseen verrattuna. Vaikutelma tulee monen tekijän summana, kuten palkeen käyttö, äänen voimakkuus koplarit, soinnutus, tyylitaju, improvisointikyky ja oma tunnetila.
Toivo

Lainaus käyttäjältä: ftamt - 30-11-2015, 22:21:03
Hyvässä keskustelussa rönsyillään sivuraiteille alalla kuin alalla ja välillä se pääasiakin tahtoo jäädä
taka-alalle. Mielestäni hyvä soittaja saa pelistä ulos vähän enemmän, kuin tavallinen pulliainen ja niin muodoin saa soittimen kuulostamaan erilaiselta toiseen verrattuna. Vaikutelma tulee monen tekijän summana, kuten palkeen käyttö, äänen voimakkuus koplarit, soinnutus, tyylitaju, improvisointikyky ja oma tunnetila.
Toivo

Totta, mutta puhuuko se sitä vastaan että soittimia voisi testata ja vertailla soittimina, tai että soittimista voisi tehdä ääni- ja kuvamateriaalia jotka edustaisivat soittimen ominaisuuksia ja mahdollisuuksia. Tässä keskustelussa on kahta pyrkimystä: yritystä erotella näitä tekijöitä niin että soittimia voitaisiin esitellä ja vertailla, ja sitten yritystä niputtaa kaikki tekijät yhteen niin ettei soittimen ja soittajan vaikutuksia pystytä erottelemaan. Itse uskon että riittävän edustavia näytteitä soittimista on tehtävissä jos keskitytään siihen eikä soittotaidon tai edes tyylitaidon, eikä varsinkaan sovitustaidon esittelyyn. Hyvien soittajien esittelyjähän on levytyksinä saatavissa jo muutenkin.

Täällä taitaa kaikki olla niin sisällä haitarihommissa, että tietävät muutenkin miltä mikäkin kuulostaa. Vähän niinkuin se kerho jossa kerrottiin vitsejä, ja kun kaikki jo tunsivat kaikki vitsit, riitti kun sanottiin vitsin numero. Mä en kovin innostu haitarien kuvista, mä haluaisin kuulla miltä ne kuulostavat.

Jaahah... taitaa olla mun aika jäädä taas kolmen kuukauden jäähylle. Aina kun lähden keskustelemaan täällä, niin sama juttu. Mä vain olen jostain eri maailmasta.

Voisi sitä tehdä kahdenlaisia kokeitakin. Yksi soittaja testaa monta haitaria tarkalleen samalla tavalla ja monta soittajaa testaa yhtä haitaria kukin tavallaan. Voisi olla kiinnostavia tuloksia. Välillä keskustelu juuttuu paikalleen, eikä edistystä tapahdu. Silloin liukenen vähin äänin taustalle. Taita olla jo niin, että haitarista ei saa enempää aiheita irti. Soittajista ei ole kovin paljon puhuttu. Tässä en tarkoita taitoja ja paremmuutta. Soittajista liikkuu monenlaista juttua, joka olisi kansanperinteen kerääjälle kiintoisaa. Omalaatuisia persoonia, tapojensa orjia, juoppoja ym...
Toivo

Lainaus käyttäjältä: ftamt - 01-12-2015, 00:52:37
Voisi sitä tehdä kahdenlaisia kokeitakin. Yksi soittaja testaa monta haitaria tarkalleen samalla tavalla ja monta soittajaa testaa yhtä haitaria kukin tavallaan. Voisi olla kiinnostavia tuloksia.

Jotenkin tähän suuntaan ajattelen. Minua ei kiinnosta mikä on paras haitari vaan hahmottaa eroja, ominaisuuksia tms.

Lainaa
Välillä keskustelu juuttuu paikalleen, eikä edistystä tapahdu. Silloin liukenen vähin äänin taustalle. Taita olla jo niin, että haitarista ei saa enempää aiheita irti. Soittajista ei ole kovin paljon puhuttu. Tässä en tarkoita taitoja ja paremmuutta. Soittajista liikkuu monenlaista juttua, joka olisi kansanperinteen kerääjälle kiintoisaa. Omalaatuisia persoonia, tapojensa orjia, juoppoja ym...
Toivo

Totta. Meillä on kaikilla omat mielenkiinnon kohteemme, ja täällä on myös aika vähän väkeä jotta keskustelu lähtisi tietyistä peruskuvioista mihinkään, saati että siirtyisi keskustelusta toiminnaksi.

Tämä ei liity soundiasioihin mitenkään, tai hyvin kaukaisesti, välillisesti? Tämäkin keskusteluvitja osoittaa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, että eipä ole kurttujengi mitenkään uudistushaluista. Koetaan, että ainut ja oikea soittotyyli tai ääni on peräisin sieltä 30-40 luvulta. Valitettavasti se genre ei enää kanna, kuunneltava musiikki muuttuu sekä soittimet, esim. digitaaliseen muotoon. Mä olen sitä mieltä, että nämä ahtaat ja kovasti rajoittuneet käsitykset hanurista ja sillä soitettavasta musiikista yleensä, ovat omiaan tappamaan meiltä koko hanurinsoiton. Se alkaa olla jo valmiiksi melko suppean joukon puuhaa, eikä puhuttele varsinkaan nuoria.

Harmonikan alennustilaa meillä kuvaa hyvin juuri Turussa olleet kurttukisat, ne eivät esim. mediassa saaneet minkäänlaista huomiota. Minä en ainakaan huomannut missään merkittävässä  sanomalehdessä minkäänlaista esittelyä, tai edes täytepala uutista ko. tapahtumasta. Kuvitelkaa jos olisi ollut vastaavasti vaikka basson tai "kitaranjännityksen" piirimestaruuskisat, se olis uutisoitu laajemminkin kuin paikallisessa ilmaisjakelulehdessä.

Lainaus käyttäjältä: waltsu - 01-12-2015, 10:22:57
Tämä ei liity soundiasioihin mitenkään, tai hyvin kaukaisesti, välillisesti? Tämäkin keskusteluvitja osoittaa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, että eipä ole kurttujengi mitenkään uudistushaluista. Koetaan, että ainut ja oikea soittotyyli tai ääni on peräisin sieltä 30-40 luvulta. Valitettavasti se genre ei enää kanna, kuunneltava musiikki muuttuu sekä soittimet, esim. digitaaliseen muotoon. Mä olen sitä mieltä, että nämä ahtaat ja kovasti rajoittuneet käsitykset hanurista ja sillä soitettavasta musiikista yleensä, ovat omiaan tappamaan meiltä koko hanurinsoiton. Se alkaa olla jo valmiiksi melko suppean joukon puuhaa, eikä puhuttele varsinkaan nuoria.

Totta tämäkin, ja huomattiin taannoin kun keskusteltiin siitä miten saataisin tänne foorumille enemmän porukkaa ja enemmän väkeä kiinnostumaan haitareista. Ideoita liikkui, mutta loppujen lopuksi jäi vaikutelma, että porukka oli aika tyytyväinen nykytilaan, jossa haitarin pariin eksyvät vain todella ja oikealla tavalla kiinnostuneet henkilöt.

En mä kuitenkaan halua ketään kritisoida. Jokaisella on omat mieltymyksensä. Omakin musiikkimakuni taitaa lopulta olla aika perinteistä, vaikkei ihan samalla lailla kuin monella täällä. Ja sitten se että haitari on mulle soitin, ei elämä.

Lainaus käyttäjältä: waltsu - 01-12-2015, 10:22:57
Tämä ei liity soundiasioihin mitenkään, tai hyvin kaukaisesti, välillisesti? Tämäkin keskusteluvitja osoittaa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, että eipä ole kurttujengi mitenkään uudistushaluista. Koetaan, että ainut ja oikea soittotyyli tai ääni on peräisin sieltä 30-40 luvulta. Valitettavasti se genre ei enää kanna, kuunneltava musiikki muuttuu sekä soittimet, esim. digitaaliseen muotoon. Mä olen sitä mieltä, että nämä ahtaat ja kovasti rajoittuneet käsitykset hanurista ja sillä soitettavasta musiikista yleensä, ovat omiaan tappamaan meiltä koko hanurinsoiton. Se alkaa olla jo valmiiksi melko suppean joukon puuhaa, eikä puhuttele varsinkaan nuoria.

Harmonikan alennustilaa meillä kuvaa hyvin juuri Turussa olleet kurttukisat, ne eivät esim. mediassa saaneet minkäänlaista huomiota. Minä en ainakaan huomannut missään merkittävässä  sanomalehdessä minkäänlaista esittelyä, tai edes täytepala uutista ko. tapahtumasta. Kuvitelkaa jos olisi ollut vastaavasti vaikka basson tai "kitaranjännityksen" piirimestaruuskisat, se olis uutisoitu laajemminkin kuin paikallisessa ilmaisjakelulehdessä.

Eikä tämän tyylinen kirjoittelu jossa soittimesta ei osata käyttää edes sen oikeaa nimeä ainakaan arvostusta nosta.

Minulle on hyvistä soittajista mm. Jorma Juselius ja Veikko Ahveneinen ovat sanoneet, että soittaja on yleisön palvelija. Jos et soita, mitä kuulijat haluavat, niin sinulla ei ole kohta yleisöä. Jos yrität pakkosyöttää sellaista mistä itse pidät, niin se ei johda mihinkään. Modernistit eivät oikein tahdo ymmärtää tai eivät ole päässeet sisälle vanhempaan musiikkiin, joka tulee kuitenkin elämään satoja vuosia. Edelleen klassisen puolen musiikki soitetaan, kuten se on jopa satoja vuosia sitten kirjoitettu. Sen viäntämiseen ja kiäntämiseen ei ole tarvetta. Toki kokeiluja on tehty. Voidaan myös sanoa että kaikkkea paskaa tarjotaan muka uudistuksena monella muullakin alalla. Todellisuudessa se on paljon huonompaa. Perinteisen muka helpon musiikin halveeraaminen on tietämättömyyttä. Tämä  tyylilaji
hiottiin lähes täydellisyyteen jo 1930-luvulla isoilla yli 10-miehisillä orkestereilla, joissa harmonikka
oli mukana vain yhtenä soittimena tai tarvittaessa soolosoittimena. Näihin levytyksiin verrattuna myöhemmät levytykset kuulostavat hyvin aneemisilta ja värittömiltä. Esimerkiksi nykynuoriso ei tiedä mitään näistä loisteliaista levytyksistä, koska radiot välttävät soittamasta niitä. Jos soitetaan, niin ne ovat aina samoja kappaleita. Sikakin kyllästyy, jos on samaa ruokaa joka päivä. Puhutaan mitä puhutaan, mutta Dallapé oli 1930-luvulla Euroopan paras levytysorkesteri. Sen huippukauden yli
10-miehisen kokoonpanon miehet pystyivät soittamaan 40 instrumenttia todella hyvin. Kun läh-
dettiin levytysmatkoille Eurooppaan, niin levytyksiä syntyi keskimäärin 50 samalla kertaa. Sota-
aikana 1942 tehtiin pienessä ajassa 170 levytystä, joka sodassa eri tehtävissä olleilta muusikoilta
on täysin ylittämätön suoritus, koska silloin ei pystytty harjoittelemaan niitä etukäteen. Silti levytyksissä tehtiin äärettömän vähän virheitä ja soundimaailma ja yhteensoitto oli täydellistä.
Nykyään vain Seminola-orkesteri Tampereelta pystyy soittamaan isojen orkestereiden ohjelmistoa
lähes täydellisesti. Tämä on edellyttänyt vuosien levytysten, sovitusten ja oikean sointivärin etsimistä. Musiikki kuulostaa helpolta, mutta se ei ole ollekaan helppoa soittaa. Vuosikymmenet kaikenkarvaiset humppayhtyeet ovat yrittäneet soittaa näitä klassikkokappaleita juuri rimaa hipoen. Tuo musiikki on ollut monesti hyvin tympeää kuunneltavaa, joten monet eivät pidä siitä tai ovat kyllästyneet siihen. Sama se on pelkkien haitaristienkin kanssa, jotka eivät viitsi harjoitella ja paneutua tähän musiikin alueeseen, josta kyllä saisi enemmänkin irti. Tietenkin kaikenlaista uutta voi kokeilla, mutta hyviä perinteitä unohtamatta monipuolisesti. Jos unohdamme hienon perinteemme kokonaan, niin se on vähän sama kuin vaihtaisimme äidinkielemme vaikkapa englantiin.
Diletanttitutkija Toivo T.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 01-12-2015, 12:11:43

Lainaus käyttäjältä: waltsu - 01-12-2015, 10:22:57
Tämä ei liity soundiasioihin mitenkään, tai hyvin kaukaisesti, välillisesti? Tämäkin keskusteluvitja osoittaa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, että eipä ole kurttujengi mitenkään uudistushaluista. Koetaan, että ainut ja oikea soittotyyli tai ääni on peräisin sieltä 30-40 luvulta. Valitettavasti se genre ei enää kanna, kuunneltava musiikki muuttuu sekä soittimet, esim. digitaaliseen muotoon. Mä olen sitä mieltä, että nämä ahtaat ja kovasti rajoittuneet käsitykset hanurista ja sillä soitettavasta musiikista yleensä, ovat omiaan tappamaan meiltä koko hanurinsoiton. Se alkaa olla jo valmiiksi melko suppean joukon puuhaa, eikä puhuttele varsinkaan nuoria.

Harmonikan alennustilaa meillä kuvaa hyvin juuri Turussa olleet kurttukisat, ne eivät esim. mediassa saaneet minkäänlaista huomiota. Minä en ainakaan huomannut missään merkittävässä  sanomalehdessä minkäänlaista esittelyä, tai edes täytepala uutista ko. tapahtumasta. Kuvitelkaa jos olisi ollut vastaavasti vaikka basson tai "kitaranjännityksen" piirimestaruuskisat, se olis uutisoitu laajemminkin kuin paikallisessa ilmaisjakelulehdessä.

Eikä tämän tyylinen kirjoittelu jossa soittimesta ei osata käyttää edes sen oikeaa nimeä ainakaan arvostusta nosta.

Eiköhän nämä nimityserot liity enemmän akselille kansanomainen - elitistinen kuin arvostukseen. Vaikka jotkut kokevat nuo samana asiana: kansanomainen - halpa, elitistinen - arvostettu.

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 01-12-2015, 12:27:38

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 01-12-2015, 12:11:43

Lainaus käyttäjältä: waltsu - 01-12-2015, 10:22:57
Tämä ei liity soundiasioihin mitenkään, tai hyvin kaukaisesti, välillisesti? Tämäkin keskusteluvitja osoittaa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, että eipä ole kurttujengi mitenkään uudistushaluista. Koetaan, että ainut ja oikea soittotyyli tai ääni on peräisin sieltä 30-40 luvulta. Valitettavasti se genre ei enää kanna, kuunneltava musiikki muuttuu sekä soittimet, esim. digitaaliseen muotoon. Mä olen sitä mieltä, että nämä ahtaat ja kovasti rajoittuneet käsitykset hanurista ja sillä soitettavasta musiikista yleensä, ovat omiaan tappamaan meiltä koko hanurinsoiton. Se alkaa olla jo valmiiksi melko suppean joukon puuhaa, eikä puhuttele varsinkaan nuoria.

Harmonikan alennustilaa meillä kuvaa hyvin juuri Turussa olleet kurttukisat, ne eivät esim. mediassa saaneet minkäänlaista huomiota. Minä en ainakaan huomannut missään merkittävässä  sanomalehdessä minkäänlaista esittelyä, tai edes täytepala uutista ko. tapahtumasta. Kuvitelkaa jos olisi ollut vastaavasti vaikka basson tai "kitaranjännityksen" piirimestaruuskisat, se olis uutisoitu laajemminkin kuin paikallisessa ilmaisjakelulehdessä.

Eikä tämän tyylinen kirjoittelu jossa soittimesta ei osata käyttää edes sen oikeaa nimeä ainakaan arvostusta nosta.

Eiköhän nämä nimityserot liity enemmän akselille kansanomainen - elitistinen kuin arvostukseen. Vaikka jotkut kokevat nuo samana asiana: kansanomainen - halpa, elitistinen - arvostettu.

Jos pianokilpailujen yhteydessä puhuttaisiin pimputuskilpailuista se tuskin nostaisi kyseisen kilpailun arvoa, puhumattakaan soittimesta. Joten kyllä harmonikkakilpailutkin ovat harmonikkakilpailut. Soittimen arvostus lähtee soittajista ja siitä miten instrumentista puhumme ja siihen suhtaudumme.

Lainaus käyttäjältä: ftamt - 01-12-2015, 12:18:24
Minulle on hyvistä soittajista mm. Jorma Juselius ja Veikko Ahveneinen ovat sanoneet, että soittaja on yleisön palvelija. Jos et soita, mitä kuulijat haluavat, niin sinulla ei ole kohta yleisöä. Jos yrität pakkosyöttää sellaista mistä itse pidät, niin se ei johda mihinkään. Modernistit eivät oikein tahdo ymmärtää tai eivät ole päässeet sisälle vanhempaan musiikkiin, joka tulee kuitenkin elämään satoja vuosia. Edelleen klassisen puolen musiikki soitetaan, kuten se on jopa satoja vuosia sitten kirjoitettu. Sen viäntämiseen ja kiäntämiseen ei ole tarvetta. Toki kokeiluja on tehty. Voidaan myös sanoa että kaikkkea paskaa tarjotaan muka uudistuksena monella muullakin alalla. Todellisuudessa se on paljon huonompaa. Perinteisen muka helpon musiikin halveeraaminen on tietämättömyyttä. Tämä  tyylilaji
hiottiin lähes täydellisyyteen jo 1930-luvulla isoilla yli 10-miehisillä orkestereilla, joissa harmonikka
oli mukana vain yhtenä soittimena tai tarvittaessa soolosoittimena. Näihin levytyksiin verrattuna myöhemmät levytykset kuulostavat hyvin aneemisilta ja värittömiltä. Esimerkiksi nykynuoriso ei tiedä mitään näistä loisteliaista levytyksistä, koska radiot välttävät soittamasta niitä. Jos soitetaan, niin ne ovat aina samoja kappaleita. Sikakin kyllästyy, jos on samaa ruokaa joka päivä. Puhutaan mitä puhutaan, mutta Dallapé oli 1930-luvulla Euroopan paras levytysorkesteri. Sen huippukauden yli
10-miehisen kokoonpanon miehet pystyivät soittamaan 40 instrumenttia todella hyvin. Kun läh-
dettiin levytysmatkoille Eurooppaan, niin levytyksiä syntyi keskimäärin 50 samalla kertaa. Sota-
aikana 1942 tehtiin pienessä ajassa 170 levytystä, joka sodassa eri tehtävissä olleilta muusikoilta
on täysin ylittämätön suoritus, koska silloin ei pystytty harjoittelemaan niitä etukäteen. Silti levytyksissä tehtiin äärettömän vähän virheitä ja soundimaailma ja yhteensoitto oli täydellistä.
Nykyään vain Seminola-orkesteri Tampereelta pystyy soittamaan isojen orkestereiden ohjelmistoa
lähes täydellisesti. Tämä on edellyttänyt vuosien levytysten, sovitusten ja oikean sointivärin etsimistä. Musiikki kuulostaa helpolta, mutta se ei ole ollekaan helppoa soittaa. Vuosikymmenet kaikenkarvaiset humppayhtyeet ovat yrittäneet soittaa näitä klassikkokappaleita juuri rimaa hipoen. Tuo musiikki on ollut monesti hyvin tympeää kuunneltavaa, joten monet eivät pidä siitä tai ovat kyllästyneet siihen. Sama se on pelkkien haitaristienkin kanssa, jotka eivät viitsi harjoitella ja paneutua tähän musiikin alueeseen, josta kyllä saisi enemmänkin irti. Tietenkin kaikenlaista uutta voi kokeilla, mutta hyviä perinteitä unohtamatta monipuolisesti. Jos unohdamme hienon perinteemme kokonaan, niin se on vähän sama kuin vaihtaisimme äidinkielemme vaikkapa englantiin.
Diletanttitutkija Toivo T.

Tämä on täyttä totta. Olen aina ollut samaa mieltä, että harmonikkamusiikin perinteitä pitää arvostaa, koska soittimen juuret meillä suomessa ovat juuri tuossa "kultakauden" ja Dallape ajan musiikissa. Onneksi olen saanut kuulla levyiltä Dallapen soittoa ja tunnen tuota vanhaa musiikkia toisin kuin moni muu nykypäivän nuorempi soittaja. Olisikin suotavaa että harmonikansoittajat arvostaisivat ja paneutuisivat enemmän tuohon ns. perinteiseen harmonikkamusiikkiin. Veikko Ahvenaista lainaten: "oikein esitettynä perinteinen harmonikkamusiikki ei ole lainkaan sen helpompaa soitettavaa kuin klassinen musiikki"

Lainaus käyttäjältä: michel - 02-11-2015, 00:00:06
Iski pahanlaatuinen casotto-kuume ja olen nyt päätynyt kahteen casottoon, joista pitäisi jompi kumpi valita. Joko Bugari Armando Golden series tai sitten Giulietti Sun cassotto. Bugaria olen päässyt jo paikallisessa liikkeessä testailemaan, Giuliettia puolestaan en ole vielä päässyt kokeilemaan. Haluaisinkin vähän nyt kysellä kanssamuusikoilta mielipiteitä kyseisistä soittimista...löytyykö teiltä kokemuksia kyseisistä soittimista? Hyviä ja huonoja puolia? Suunnilleen samaa hintaluokkaa molemmat soittimet, Giulietti ehkä aavistuksen edullisempi, Bugarilla taas etuna leukarekkarit. Mites kielet, onko kummassa "paremmat", vai samanlaiset?

Tästähän tämä ketju alkoi ;)  Olisikohan syytä avata uusi keskustelu harmonikansoiton taitajista?  No aloitanpa sen - tämähän voi jatkua vielä - ei siinä mitään :P

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 01-12-2015, 14:47:49
Jos pianokilpailujen yhteydessä puhuttaisiin pimputuskilpailuista se tuskin nostaisi kyseisen kilpailun arvoa, puhumattakaan soittimesta. Joten kyllä harmonikkakilpailutkin ovat harmonikkakilpailut. Soittimen arvostus lähtee soittajista ja siitä miten instrumentista puhumme ja siihen suhtaudumme.

No juu, tuo kurttukisat-sana jäi minulta huomaamatta, ajattelin lähinnä tuota kurttujengiä. Mutta en itse kuitenkaan erityisemmin välitä tuommoisesta elitistisestä arvostuksesta. Se jakaa ihmiset jalustalle nostettuihin soittajiin ja kuuntelijoihin. Minun maailmankuvassa musiikki kuuluu kaikille, myös sen soittaminen. Kaikilla ei ole samoja taitoja mutta kun musiikki on suhteessa omiin taitoihin niin se voi hyvinkin toimia. Ja kukin voi omista lähtökohdistaan oppia lisää. Rimaa ei tarvitse asettaa Dallapen tasolle. Korkealle asetettu rima ja virtuooseihin keskittyminen takaa varmaankin tietyn laadukkaan tason mutta pitää samalla soittajien määrän pienenä, mikä saattaa olla tarkoituskin, että taso säilyy.

Itse en muuten soita harmonikkaa mutta en myöskään kurttua, ainostaan haitaria.

No, selvästipä täällä tulee esille nämä meidän väliset erot. Ihan niinkuin ei mitään yhteistä kiinnostusta olisikaan.

Soitinkilpailujen arvostus riippuu instrumentistä riippumatta siitä mikä kisan kiinnostavuus/arvostettavuus yleisellä tasolla on, sekä palkintosummien suuruudesta ja kuinka arvovaltaiset tuomarit ko.kisassa ovat. Arvoa ei lisää se kuinka teatraalisin tai kultivoitunen nimin instrumenttiaan kisailija haluaa nimittää. Se on valitettava tosiasia, että harmonikka ei kuulu tänään (Suomessa)mediaseksikkäimpien soitinten joukkoon. Tästä arvottomuuden ja ylenkatsotun instrumentin suosta nousee vain mikäli hanurilla esitettävää musiikkia saadaan päivitettyä muinaisharmonikasta nykyisyyteen.

Lainaus käyttäjältä: waltsu - 01-12-2015, 17:16:00
Soitinkilpailujen arvostus riippuu instrumentistä riippumatta siitä mikä kisan kiinnostavuus/arvostettavuus yleisellä tasolla on, sekä palkintosummien suuruudesta ja kuinka arvovaltaiset tuomarit ko.kisassa ovat. Arvoa ei lisää se kuinka teatraalisin tai kultivoitunen nimin instrumenttiaan kisailija haluaa nimittää. Se on valitettava tosiasia, että harmonikka ei kuulu tänään (Suomessa)mediaseksikkäimpien soitinten joukkoon. Tästä arvottomuuden ja ylenkatsotun instrumentin suosta nousee vain mikäli hanurilla esitettävää musiikkia saadaan päivitettyä muinaisharmonikasta nykyisyyteen.

En ole kyllä missään huomannut että harmonikkaa ylenkatsottaisiin tai että kyseessä olisi jotenkin arvottomuudesta kärsivä soitin. Se että media ei huomioi kaikkia harmonikkakilpailuja, ei kerro soittimen arvostuksen puutteesta. Televisiohan esim. keskittyy tänä päivänä kaikenmaailman "tositeevee-roskaan" ja muuhun vastaavaan. Kultainen ja hopeinenkin harmonikka saatiin takaisin televisioon pitkälti juuri sen takia, että ihmiset haluavat nähdä kyseisestä kilpailua.

Instrumenttimme nimi nyt sattuu olemaan harmonikka, kyseisen nimen käyttäminen ei siis ole kovinkaan teatraalista tai kultivoitunutta. En ole kuullut viulustakaan käytettävän virallisissa yhteyksissä esim vingutin nimitystä tai trumpetista töräytintä.  Kouvolassakin oli nimenomaan tehdas joka valmisti Kouvolan harmonikkoja ei haitareita.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 01-12-2015, 19:20:16
Instrumenttimme nimi nyt sattuu olemaan harmonikka, kyseisen nimen käyttäminen ei siis ole kovinkaan teatraalista tai kultivoitunutta. En ole kuullut viulustakaan käytettävän virallisissa yhteyksissä esim vingutin nimitystä tai trumpetista töräytintä.  Kouvolassakin oli nimenomaan tehdas joka valmisti Kouvolan harmonikkoja ei haitareita.

Minulle se on ollut haitari niin kauan kuin muistan, lapsesta asti. Nuorenakin harkitsin nimenomaan haitarin ostoa, vaikka se sitten jäi ja viivästyi yli 30 vuotta. Harmonikkaa soittavat semmoiset kuin sinä, se on ihan eri maailma, jossa myös pidetään niitä kilpailuja. En kyllä tiedä missä se olisi päätetty, että nuo minun pelini olisivat harmonikkoja. Eikös ne jo soittimina ole eri maailmasta, sinun soittimet ja nuo minun pelit, onhan sekin joskus jo todettu.

Viulullehan on englanninkielisissä maissa eri nimet, violin klassiseen soittoon ja fiddle kansanomaiseen soittoon. Aika lailla samoin koen tämän harmonikka/haitari -asian enkä ikipäivänä aio alkaa harmonikkaa soittamaan. Se on semmoisten hommia kuin sinä.

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 01-12-2015, 19:46:23

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 01-12-2015, 19:20:16
Instrumenttimme nimi nyt sattuu olemaan harmonikka, kyseisen nimen käyttäminen ei siis ole kovinkaan teatraalista tai kultivoitunutta. En ole kuullut viulustakaan käytettävän virallisissa yhteyksissä esim vingutin nimitystä tai trumpetista töräytintä.  Kouvolassakin oli nimenomaan tehdas joka valmisti Kouvolan harmonikkoja ei haitareita.

Minulle se on ollut haitari niin kauan kuin muistan, lapsesta asti. Nuorenakin harkitsin nimenomaan haitarin ostoa, vaikka se sitten jäi ja viivästyi yli 30 vuotta. Harmonikkaa soittavat semmoiset kuin sinä, se on ihan eri maailma, jossa myös pidetään niitä kilpailuja. En kyllä tiedä missä se olisi päätetty, että nuo minun pelini olisivat harmonikkoja. Eikös ne jo soittimina ole eri maailmasta, sinun soittimet ja nuo minun pelit, onhan sekin joskus jo todettu.

Viulullehan on englanninkielisissä maissa eri nimet, violin klassiseen soittoon ja fiddle kansanomaiseen soittoon. Aika lailla samoin koen tämän harmonikka/haitari -asian enkä ikipäivänä aio alkaa harmonikkaa soittamaan. Se on semmoisten hommia kuin sinä.

Niin, minulle harmonikka on soitin jolla soitetaan perinteistä harmonikkamusiikkia, tanssimusiikkia, klassista musiikkia, kansanmusikkia ja jopa virsiä. Itse ainakin soitan musiikkia noista kaikista musiikin tyylilajeista. Tärkeintä on soittaa oikean tyylistä musiikkia oikealle yleisölle. Joissain tilanteissa Metsäkukkia on se mikä uppoaa yleisöön, joskus taas Bachin menuetti tai sovitus jostakin virrestä voi olla se oikea valinta.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 01-12-2015, 20:09:50
Niin, minulle harmonikka on soitin jolla soitetaan perinteistä harmonikkamusiikkia, tanssimusiikkia, klassista musiikkia, kansanmusikkia ja jopa virsiä. Itse ainakin soitan musiikkia noista kaikista musiikin tyylilajeista. Tärkeintä on soittaa oikean tyylistä musiikkia oikealle yleisölle. Joissain tilanteissa Metsäkukkia on se mikä uppoaa yleisöön, joskus taas Bachin menuetti tai sovitus jostakin virrestä voi olla se oikea valinta.

Sinun harmonikat on isoja monipuolisia soittimia jotka venyvät kaikkeen tuohon. Minun pelit ovat kaikki pieniä ja jollain lailla rajallisia, niilläkin voi yrittää soittaa kaikenlaista mutta tulos on usein aika omalaatuinen. Ehkä tämä on sitä kansanomaisuutta. Sinfoniaorkesteri voi soittaa kansanmusiikkia mutta ei se ole kansanomaista soittoa.

Mulla olisi lisää esimerkkejä kansanomaisuudesta musiikissa, itärajan takaa karmoskan soittoa kadulla tai keittiön pöydän ääressä tunteella laulaen, tai Viron maaseudulla "That's alright mama" laulettuna karmoskan ja hiekkaämpärin säestyksellä, toimii. Ja veikkaan että harmonikkaväen mielestä juuri nämä touhut laskevat soittimensa mainetta. Paras vain pitääkin harmonikat ja haitarit erillään, eikös.

Annoin lapsilleni kaksi nimeä, etu- ja toisen nimen. Kutsin heitä silti lempinimillä eikä se tee heistä yhtään sen vähempiarvoista. Sama se on minulla soittimissakin, kutsun niitä miksi minua sillä hetkellä huvittaa.

Soittimeni eivät ole minulle mitään sen enempää kuin väline jolla saa tuotettua musiikkia.

Mielstäni jokainen voi kutsua soittimiaan miksi haluaa ja pidän mielipiteenvaihtoa tästä aiheesta hieman hymyilyttävänä.
Svenskeillä on dragspel = vetopeli vapaasti suomenettuna, enkä ole koskaan kuuluut, että joku siitä nipottaisi, englanninkileisillä, accordion, saksalaisilla akkordeon, virolaislla taitaa  olla dregspil ja norskeilla hieman samaan suuntaan.

Harmonikka on hyvä nimi virallisessa kielenkäytössä, mutta minulle se on ja tulee olemaan arkikielessä "peli" ja sen tuntuvat useimmat alan harrastajat ja yleisönikin käsittävän myös kaksikielisellä alueella.

Se yleisö, joka mieluusti kuuntelee foorumilaisten harrastamaa musiikkia kutsuu kyllä tätä soitinta pääasiassa haitariksi, kun heidän kanssaan on tekemisissä.

Johan

Lainaus käyttäjältä: Johan - 01-12-2015, 21:06:09
Mielstäni jokainen voi kutsua soittimiaan miksi haluaa ja pidän mielipiteenvaihtoa tästä aiheesta hieman hymyilyttävänä.

No, minä en nyt tässä enää puhu vain soittimen nimestä. Tajusin että sekä nuo minun soittimet että se mitä niillä teen on ihan eri maailmasta kuin nimim. Guiliettin soittimet ja niiden käyttö. Oikein selventävä ja helpottavakin huomio. Ja siksi on ihan perusteltuakin käyttää eri nimiä.

Meillä päin on puhuttu aina harmonikoista tai haitareista, mutta hanureista enemmän vasta viime vuosikymmeninä. Harmonikka sanana on kuitenkin ylivoimaisesti käytetyin sana. Myös suomalainen harmonikkateollisuus on käyttänyt mainoksissaan harmonikka-sanaa. Kouvolan peleissä lukee kaikissa Osakeyhtiö tai Oy harmonikka. Viipurissakin valmistettiin Suomi harmonikkoja Soitin Oy:n
rinnalla. Miltei kaikissa levyissä ennen 1960-lukua luki soittajan tai soittajien nimen perässä harmonikkasoolo tai -duetto. Harmonikkaliiton nimessäkin on edelleen harmonikka, vaikka se Hanuri-lehteä julkaiseekin. En ole tarkoin tutkinut, mutta ainakin Lasse Pihlajamaa on yksi hanuri-sanan uudelleen käyttäjistä. Hanuri on myös vanha nimitys  jo ainakin 1900-luvun alusta, mutta silloin vähemmän käytetty. Harmonikkatehtailija Nestori Kukkola oli vahvasti sitä mieltä, että harmonikka on harmonikka eikä hanuri. Muutenhan pianokin olisi pinuri, oli Kukkola sanonut. Vaikka kansanomaisempia nimityksiä soittimesta ja soittajista käytetäänkin, niin varmasti yhtä arvostavasti soitinta kohtaan. Tuo kurttu sana veti otsan kurttuun, kun kuulin sen ensi kerran 1980-luvun alussa.
No, soittimellahan on tunnetusti monta nimeä.
Toivo

Lainaus käyttäjältä: Johan - 01-12-2015, 21:06:09
Svenskeillä on dragspel = vetopeli vapaasti suomenettuna, enkä ole koskaan kuuluut, että joku siitä nipottaisi, englanninkileisillä, accordion, saksalaisilla akkordeon, virolaislla taitaa  olla dregspil ja norskeilla hieman samaan suuntaan.

Virossa on sana lõõtspill, jakautuu lõõts-pill jossa lõõts tarkoittaa paljetta ja pill soitinta. Tuota taidetaan eniten käyttää niistä paikallista soittimista joista taannoin oli juttua. Muuten puhutaan venäläiseen tapaan karmoskoista, akkordeoneista ja bajaneista.

Norjassa sitten on tosiaan trekkspill, vetopeli siis ihan niinkuin ruotsiksikin. Kuulemma joskus myös trekkharmonika.

Englanniksi mä joskus soitankin harmonicaa, ruotsiksi munspel, siis huuliharppu.

Hanuri sanakin oli ihan käyttökelpoinen, itsekin sitä olen käyttänyt, mutta nykyisin sen merkitys on valitettavasti hieman muuttunut, kun tuota sanaa käytetään muussakin merkityksessä. Haitari nimityskin menee varmasti joissakin yhteyksissä. Kuten Toivo tuossa aiemmin huomautti, kannattaa huomioida että ns. harmonikan kulta-ajalla nimitys oli kylläkin harmonikka. Vili Vesterisestäkin puhuttiin harmonikkamestarina.

Näistä nimistä on tehty ihan gradukin. Löytyy Hanuritalolta.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Joskus 1980-luvulla Hanuri-lehdessä vielä väiteltiin siitä mikä sana tarkoittaa mitäkin. Kirjoituksissa oli kaikuja siitä, että oli ne paremmat soittajat vastaan pelimannit. Hanuri-sana määriteltiin yhdessä kirjoituksessa pieneksi 1–2-riviseksi diatoniseksi soittimeksi. 5-riviset olivat harmonikkoja. Mielestäni tämä on aivan väärä lähestymistapa soittimen nimeen - tällaiset jakolinjat ovat turhia ja vaan hajaannuttaa meidän pientä kentää! Diversiteetti on hyvä juttu, mutta se tulee sitten paremmin esiin esittäjien soitoista kuin väkisin määritellyistä määreistä.

Sen verran sohin tuota kulta-aika-käsitettä, joka oikeastaan voidaan jakaa karkeasti kahteen. 1930-lukuun ja 1980-lukuun. 1980-luku on oikeastaan enemmän kulta-aikaa kuin 1930-luvun aika, kun soittimen käyttöä verrataan opetuksen saamisella (määrällisesti), soittajien määrällä ja  myyntitilastoilla. 1980-luvun villityksen taustalla on ensikädessä Lasse Pihlajamaa ja myöhemmin muutkin maahantuojat. Lasse onnistui myymään paljon halpoja lasten harmonikkoja 1950-luvulta alkaen. Kun näiden soittimien käyttäjistä tuli aikuisia, ostivat he omat uudet harmonikat.

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 02-12-2015, 09:37:48
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Joskus 1980-luvulla Hanuri-lehdessä vielä väiteltiin siitä mikä sana tarkoittaa mitäkin. Kirjoituksissa oli kaikuja siitä, että oli ne paremmat soittajat vastaan pelimannit. Hanuri-sana määriteltiin yhdessä kirjoituksessa pieneksi 1–2-riviseksi diatoniseksi soittimeksi. 5-riviset olivat harmonikkoja.

Joo... minähän en tässä tehnyt jakoa paremmat - huonommat -akselilla. Ja mulla on pari viisirivistäkin haitaria. Tuon kansanomaisuuden mä koen niin että siinä musiikin tekeminen on mahdollista jokaiselle ja soittajan ja yleisön välillä ei ole eroa. Sen vastakohtana on virtuoosien nostaminen jalustalle ja ihanteiksi, jolloin syntyy ylipääsemätön raja kuulijoiden ja soittajien välillä. Enkä ole varma onko se todellinen vai kuviteltu. Joku huippuviulistihan soitti New Yorkissa kadulla eikä kerännyt kummempaa kuulijajoukkoa, mutta muuten hänen konserttinsa oli loppuunmyytyjä.

Ei tämä tarkoita ettenkö arvostaisi hyvin tehtyä musiikkia. Nimenomaan musiikkia. Hyvin tehtyä musiikkia on myös hyvä ottaa itse tavoitteeksi ja malliksi, sopivan läheltä omia taitoja kuitenkin. 

Viljon  kirjoitukseen  viitaten, eiköhän sen 80-luvun harmonikka innostuksen takana ollut se, että niihin aikoihin jäi eläkkeelle sodan käynyt sukupolvi jonka nuoruuteen harmonikka kiinteästi kuului. Eläkkeellä kyseisellä sukupolvella oli aikaa alkaa harrastamaan harmonikan soittoa ja nyt se oli myös taloudellisesti mahdollista toisin kuin heidän nuoruudessaan. Ei se nyt ihan Lasse Pihlajamaan ansiota siis ollut, vaikka hän itse varmaan tuosta olisi kunnian mielellään ottanutkin.

Minä hiukan "komppaan" Viljon kantaa ;)  Kuulopuheiden mukaan (siis faktaa minulla ei ole)  Lasse toi maahan pieniä lasten harmonikkoja.  Hän koulutti lapsia (aikuisten ohella).  Kun sitten nämä lapset kasvoivat, he halusivat isomman "Lasse Pihlajamaa"-merkin pelin.  Näin merkki yleistyi laajasti.  Harrastajien määrä kansalaisopistoissa kasvoi myös "ja kaikki soittivat Pihlajamaan pelillä"!  Tämä ei siis ole mitään tutkittua tietoa :P

Voi myös ajatella, että "sotasukupolven lapset" imivät haitarimusiikkia isiltään.  Itse olen tästä elävä esimerkki.  Isälläni oli sotareissulla haitari mukana ja sitten siviilissä kuunneltiin isäni kanssa paljon "savikiekkoja" ja myöhemmin vinyyleitä. Isäni soitti itse myös siviilissä haitaria.  Näin tykästyin haitariin jo kansakouluikäisenä.  Itse aloitin haitarinsoiton opettelun vasta vajaana nelikymppisenä 1980-luvulla.  No toisaalta me sotasukupolven lapsetkin alamme olla jo eläkeläisiä.  Kerhommekin soittajat (12) ovat liki kaikki eläkeläisiä ;D

Olli on oikeassa tuossa harmonikkakerhojen jäsenten ikääntymisessä. Suurin osa alkaa olemaan eläkeläisiä, ovathan ns. suuret ikäluokat tulleet eläkeikään. Samoin harrastajia on viimeiset parikymmentä vuotta vähentynyt johtuen sodan käyneen sukupolven luonnollisesta poistumasta. Mutta tuon sukupolven soittoharrastukseen ei syynä kyllä ollut Pihlajamaa vaan enemmänkin Vesterinen. Lassehan on itseään nostanut jalustalle mielellään ja harmonikkaliittokin tätä jatkanut aika tehokkaasti. Mutta ilman Vesterisen esikuvaa harmonikan suosio ei koskaan olisi noussut niin korkealle suomessa.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 02-12-2015, 13:12:13
Olli on oikeassa tuossa harmonikkakerhojen jäsenten ikääntymisessä. Suurin osa alkaa olemaan eläkeläisiä, ovathan ns. suuret ikäluokat tulleet eläkeikään. Samoin harrastajia on viimeiset parikymmentä vuotta vähentynyt johtuen sodan käyneen sukupolven luonnollisesta poistumasta. Mutta tuon sukupolven soittoharrastukseen ei syynä kyllä ollut Pihlajamaa vaan enemmänkin Vesterinen. Lassehan on itseään nostanut jalustalle mielellään ja harmonikkaliittokin tätä jatkanut aika tehokkaasti. Mutta ilman Vesterisen esikuvaa harmonikan suosio ei koskaan olisi noussut niin korkealle suomessa.

En asiasta mitään tiedä, mutta käsittääkseni Viljo kirjoitti soittimien saatavuudesta ja hankinnoista eikä soittaja-esikuvista. Siksi en näe mitään ristiriitaa.

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 02-12-2015, 14:13:09

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 02-12-2015, 13:12:13
Olli on oikeassa tuossa harmonikkakerhojen jäsenten ikääntymisessä. Suurin osa alkaa olemaan eläkeläisiä, ovathan ns. suuret ikäluokat tulleet eläkeikään. Samoin harrastajia on viimeiset parikymmentä vuotta vähentynyt johtuen sodan käyneen sukupolven luonnollisesta poistumasta. Mutta tuon sukupolven soittoharrastukseen ei syynä kyllä ollut Pihlajamaa vaan enemmänkin Vesterinen. Lassehan on itseään nostanut jalustalle mielellään ja harmonikkaliittokin tätä jatkanut aika tehokkaasti. Mutta ilman Vesterisen esikuvaa harmonikan suosio ei koskaan olisi noussut niin korkealle suomessa.

En asiasta mitään tiedä, mutta käsittääkseni Viljo kirjoitti soittimien saatavuudesta ja hankinnoista eikä soittaja-esikuvista. Siksi en näe mitään ristiriitaa.

Kyllä suomessa eri merkkisiä soittimia oli saatavilla jo ennen Pihlajamaan Pigini maahantuontiakin.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 02-12-2015, 14:19:41

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 02-12-2015, 14:13:09

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 02-12-2015, 13:12:13
Olli on oikeassa tuossa harmonikkakerhojen jäsenten ikääntymisessä. Suurin osa alkaa olemaan eläkeläisiä, ovathan ns. suuret ikäluokat tulleet eläkeikään. Samoin harrastajia on viimeiset parikymmentä vuotta vähentynyt johtuen sodan käyneen sukupolven luonnollisesta poistumasta. Mutta tuon sukupolven soittoharrastukseen ei syynä kyllä ollut Pihlajamaa vaan enemmänkin Vesterinen. Lassehan on itseään nostanut jalustalle mielellään ja harmonikkaliittokin tätä jatkanut aika tehokkaasti. Mutta ilman Vesterisen esikuvaa harmonikan suosio ei koskaan olisi noussut niin korkealle suomessa.

En asiasta mitään tiedä, mutta käsittääkseni Viljo kirjoitti soittimien saatavuudesta ja hankinnoista eikä soittaja-esikuvista. Siksi en näe mitään ristiriitaa.

Kyllä suomessa eri merkkisiä soittimia oli saatavilla jo ennen Pihlajamaan Pigini maahantuontiakin.

Joo... eihän tässä siitäkään ollut kysymys ettei olisi. Eikös tämä ollut se juttu että oli kasvanut haitariin tottunut sukupolvi joista moni oli lapsena saanut edullisen haitarin. Mutta tämä edullisten aloitussoittimien merkitys on aikaisemminkin jakanut mielipiteitä, joten ymmärrän että kierrät asian ympäri jonnekin muualle.

Yritin kyllä sanoa, että 80-luvun harmonikkabuumi johtui eläköityneen sukupolven harmonikan soiton aloittamisesta. Ei siitä että se sukupolvi joka sai lapsena edullisia harmonikkoja olisi nyt aloittanut harrastuksen.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 02-12-2015, 14:55:04
Yritin kyllä sanoa, että 80-luvun harmonikkabuumi johtui eläköityneen sukupolven harmonikan soiton aloittamisesta. Ei siitä että se sukupolvi joka sai lapsena edullisia harmonikkoja olisi nyt aloittanut harrastuksen.

No juu. Se on ymmärrettävä selitys. Jotenkin vain tämä Pihlajamaa jakamassa mielipiteitä saa skeptiseksi, kun se ei mulle sano mitään.

Tosiasia on, että kyllä Suomesta sai kalliita ja halpoja sekä isoja ja pieniä harmonikkoja. Usein unohdetaan, että pitkään alalla toiminut Fazerin musiikkikauppa sivuliikkeineen oli koko 1900-luvun
tuonut suuria määriä harmonikkoja Suomeen. Myös joillakin muilla musiikkikaupoilla oli omaa harmonikkatuontia. Unohtaa ei myöskään sovi, että 1940-1950-luvuilla ruotsalaisella Hagströmin harmonikkatehtaalla oma liike Helsingissä, joka myi muitakin soittimia. Omien harmonikkojen lisäksi se toi Suomeen kahta laadultaan ääripään harmonikkaa eri kokoisina versioina niitäkin. Merkit olivat Firotti ja Excelsior. Kotimaisista valmistajista Pentti Taskula valmisti eri kokoisia harmonikkoja, joista
pienintä "Nalle" mallia myytiin hyvin paljon. Jumalasta seuraavaa Lasse Pihlajamaata ei kannata uskoa tässäkään asiassa, etteikö pieniä harmonikkoja olisi saanut. Kun on yhdistetty kauppamies ja musiikkiopiston pitäjä, niin kannattaa kyllä kaupata oppilailleen omaa pientä harmonikkaa. Niin varmaan joku toinenkin olisi vastaavassa asemassa tehnyt. Kaikki kunnia muuten hänelle soittajana
ja soitonopettajana. Jäi vielä sanomatta, että Hagström myi 1955 vuoden kuvastossaan myös MATTI nimistä  kuningasmallia vastaavaa harmonikkaa. Ikinä en ole sellaista nähnyt ja näitä on kahta kokoa vielä. Onko muilla havaintoja?
Toivo

Lainaus käyttäjältä: ftamt - 02-12-2015, 16:01:40
Tosiasia on, että kyllä Suomesta sai kalliita ja halpoja sekä isoja ja pieniä harmonikkoja. Usein unohdetaan, että pitkään alalla toiminut Fazerin musiikkikauppa sivuliikkeineen oli koko 1900-luvun
tuonut suuria määriä harmonikkoja Suomeen.

Vielä tuossa 1976 paikkeilla muistan Fazerin liikkeessä Aleksilla katselleeni pientä pianohaitaria, hinta oli tuhannen markan paikkeilla. Iso raha opiskelijalle, mutta olisin voinut kesätyörahoilla ostaakin, mutta johonkin muuhun ne rahat silloin menivät.

Lainaa
Myös joillakin muilla musiikkikaupoilla oli omaa harmonikkatuontia. Unohtaa ei myöskään sovi, että 1940-1950-luvuilla ruotsalaisella Hagströmin harmonikkatehtaalla oma liike Helsingissä, joka myi muitakin soittimia. Omien harmonikkojen lisäksi se toi Suomeen kahta laadultaan ääripään harmonikkaa eri kokoisina versioina niitäkin.

Hagström teki myös sähkökitaroita ja -bassoja, joille on maailmalla kertynyt sen verran mainetta että heidän mallejaan on uudelleen alettu valmistaa Koreassa edellee Hagströmin nimellä.

Kävinkin Wikipediassa kurkkaamassa. Siellä mainittiin, että kitaroiden valmistus on siirtynyt 2005 Kiinaan. Harmonikkoja ei kuitenkaan enää valmisteta.
Toivo

Lainaus käyttäjältä: ftamt - 02-12-2015, 16:53:12
Kävinkin Wikipediassa kurkkaamassa. Siellä mainittiin, että kitaroiden valmistus on siirtynyt 2005 Kiinaan. Harmonikkoja ei kuitenkaan enää valmisteta.
Toivo

Joo... taisin ilmaista asian epäselvästi. Nimenomaan noita kitaroita. Ja niitä ei käsittääkseni siinä välivuosina valmistettu missään. Ja käsitykseni on että tuo nykyinen firma on aivan eri kuin se alkuperäinen ruotsalainen firma. Joku kansainvälinen firma on ostanut tuotemerkin ja malliston ja teettää niitä kaukoidässä. Itse olin kiinnostunut Hagströmin bassosta kun vuosi sitten olin bassoa ostamassa.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 01-12-2015, 12:11:43

Lainaus käyttäjältä: waltsu - 01-12-2015, 10:22:57
että eipä ole kurttujengi mitenkään uudistushaluista.

Eikä tämän tyylinen kirjoittelu jossa soittimesta ei osata käyttää edes sen oikeaa nimeä ainakaan arvostusta nosta.

Mitäpä sanotaan tämänpäiväisen hesarin Toivo Kärki 100 vuotta -kirjoituksen kohdasta

"Kärki itse keikkaili bändien kanssa aina vuoteen 1955, mutta sitten hän "ripusti kurtun naulaan" ja aloitti kotimaisen musiikin päällikkönä Musiikki-Fazerilla."

Tuossa jää epäselväksi noiden lainausmerkkien funktio. Onko Kärki itse sanonut noin vai onko toimittaja käyttänyt kansanomaista sanontaa jonka sitten lieventänyt lainausmerkeillä kuten joskus tehdään.

Tämän syyskuussa julkaistun jutun perusteella tuo sanonta olisi suora lainaus Kärjen tyttären kertomuksesta.
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1443067538061

"Isä oli musisoinut elämässään niin paljon, että vuonna 1955 hän ripusti kurtun naulaan", Anna-Liisa Suurpää kertoo."

Mä luulen, että Toivo Kärki ei "osannut" edes sanoa: harmonikka. Samoin Jaakko Salo 50-luvulla repi kurttua, pianosellasta. Nämä "revinnäistyöntekijät" ns. kulta-ajalla olivat bändisoittajien nimityksissä kurtisti, hanuristi, haitaristi, syliurkuri jne. Meidän keikkapändissä 60/70 luvulla, ilmavoimien soittajat puolestaan puhalsivat torveen, ränniin, lorukeppiin jne.jne. Keikalla sanottiin että: "puhallas Tatu rännillä Hopeinen Q, soita oikein räkäsesti", kukaan ei loukkaantunut soittimien nimistä, suosiaonosoitukset yleensä oli valtaisat. Kyllä se on soittajasta ja esittämisestä/esiintymisestä ja siitä ohikiitävästä hetkestä kiinni nämä arvostukset. Sitä arvostusta saa tai ei saa, se ei riipu soittimesta mainitusta nimestä pätkääkään. Siitä omatekoisesta arvostuksesta ja itsekehulla luodusta imitsistä ei ole, varsinkaan keikkasoitossa muuta kuin hirvittävä haitta.

Lainaus käyttäjältä: waltsu - 03-12-2015, 12:17:52
Mä luulen, että Toivo Kärki ei "osannut" edes sanoa: harmonikka. Samoin Jaakko Salo 50-luvulla repi kurttua, pianosellasta. Nämä "revinnäistyöntekijät" ns. kulta-ajalla olivat bändisoittajien nimityksissä kurtisti, hanuristi, haitaristi, syliurkuri jne. Meidän keikkapändissä 60/70 luvulla, ilmavoimien soittajat puolestaan puhalsivat torveen, ränniin, lorukeppiin jne.jne. Keikalla sanottiin että: "puhallas Tatu rännillä Hopeinen Q, soita oikein räkäsesti", kukaan ei loukkaantunut soittimien nimistä, suosiaonosoitukset yleensä oli valtaisat. Kyllä se on soittajasta ja esittämisestä/esiintymisestä ja siitä ohikiitävästä hetkestä kiinni nämä arvostukset. Sitä arvostusta saa tai ei saa, se ei riipu soittimesta mainitusta nimestä pätkääkään. Siitä omatekoisesta arvostuksesta ja itsekehulla luodusta imitsistä ei ole, varsinkaan keikkasoitossa muuta kuin hirvittävä haitta.

Edelleen olen eri mieltä näistä nimityksistä. Jos pitäisin vaikka kirkkokonsertin, en kyllä laittaisi ilmoitukseen että "klassisia teoksia ja virsiä haitarilla" (kurtusta nyt puhumattakaan). Kyllä harmonikka on tuossa oikea sana. Se mitä sanaa Toivo Kärki on käyttänyt lienee se ja sama. Jos soittimen oikean ja virallisen nimen käyttö on jonkun mielestä elitismiä tai hienostelua, niin ajatelkoon hän sitten niin.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 03-12-2015, 13:00:17
Edelleen olen eri mieltä näistä nimityksistä. Jos pitäisin vaikka kirkkokonsertin, en kyllä laittaisi ilmoitukseen että "klassisia teoksia ja virsiä haitarilla" (kurtusta nyt puhumattakaan). Kyllä harmonikka on tuossa oikea sana. Se mitä sanaa Toivo Kärki on käyttänyt lienee se ja sama. Jos soittimen oikean ja virallisen nimen käyttö on jonkun mielestä elitismiä tai hienostelua, niin ajatelkoon hän sitten niin.

Enpä minäkään sitä tarkoita että harmonikka-nimitys olisi elitismiä, ei tietenkään. Se mitä kutsun elitismiksi on kokonaismalli, jota näen siellä täällä, johon kuuluu vähän kaiken jakaminen oikeaan ja väärään, kelvolliseen ja kelvottomaan, siten että se oikea on vain harvojen hallussa. Oli sitten kyse termeistä, soittimista, soittotekniikasta, opiskelumenetelmistä, soittajista, sovituksista...

Omat käsitykseni ovat kutakuinkin tuon vastakohta, ja sitä kutsun kansanomaisuudeksi. Ja kun tuo elitismin ja kansanomaisuuden raja on ilmaantunut tälle foorumille, niin tuo nimikysymys vain sopi sitä kuvaamaan. Silti olen varma että moni kansanomaisesti musiikkiin suhtautuva soittaa harmonikkaa, siitä vain. Itselleni kävi tässä niin tyypillisesti, että kun joutuu vastakkainasetteluun, niin siinä omat näkemykset jyrkentyvät, ainakin ulospäin :).

Giulietille tiedoksi, että siellä kirkoissa on ihan talonpuolesta urut sekä yleensä kirkkomusiikkikoulun käynyt kanttori, kirkkomusiikin esittämistä varten. Se on se yhdistelmä jolla kirkkomusiikki hoituu parhaiten. Onhan siellä tietysti lupa soittaa (useimmiten) niitä virsiä vaikka tanhubassoKURTULLA, minäkin olen satunnaisesti, mutta kyllä oikeassa kirkkomusiikissa, kirkkokonserttissa soivat urut. Kirkkomusiikki on suurten säveltäjien uruille tehtyä musiikkia. Kyllä Jonan Sebastiankin jo kääntelee kylkeään, mikäli kuulee tanhubassolla musiikkiaan tärveltävän.

Lainaus käyttäjältä: waltsu - 03-12-2015, 13:57:26
Giulietille tiedoksi, että siellä kirkoissa on ihan talonpuolesta urut sekä yleensä kirkkomusiikkikoulun käynyt kanttori, kirkkomusiikin esittämistä varten. Se on se yhdistelmä jolla kirkkomusiikki hoituu parhaiten. Onhan siellä tietysti lupa soittaa (useimmiten) niitä virsiä vaikka tanhubassoKURTULLA, minäkin olen satunnaisesti, mutta kyllä oikeassa kirkkomusiikissa, kirkkokonserttissa soivat urut. Kirkkomusiikki on suurten säveltäjien uruille tehtyä musiikkia. Kyllä Jonan Sebastiankin jo kääntelee kylkeään, mikäli kuulee tanhubassolla musiikkiaan tärveltävän.

Waltsulle ihan tiedoksi, että kirkkomusiikki (Bach, virret jne) sopivat mitä mainioimmin esitettäväks myös harmonikalla. Kysehän on siitä miten nuo teokset esitetään. Urkuteokset voidaan melodiabassoharmonikalla soittaa niin, ettei teoksia periaatteessa tarvitse edes sovittaa. Harmonikka on kirkoissamme soinut säännöllisesti jo 70-luvulta lähtien enkä usko että Bach tai kukaan muukaan säveltäjä siitä pahastuu. Kertoo tietenkin jotain waltsun tietämättömyydestä/ymmärtämättömyydestä jos hän ei tätä tajua.

Olen tässä aina välillä todennut kuinka tuossa Bugarin Juniorfisassa minua miellyttää suora 16'+8' sekä nuo yksittäin soivat äänikerrat. Valssiääni ei esimerkiksi sytytä. Olen tuossa muutaman päivän harjoitellut yhtä kappaletta Bugarilla, ja nyt kun siirryin toiseen paikkaa pääsin kokeilemaan samaa pikkuviisriviselläni, Serenellin tekemällä lasten haitarilla jossa on vain valssiääni. Ai että tuntuu ja kuulostaa hienolta ja jotenkin reagoi soittoonkin sävykkäämmin kuin Bugarin valssiääni. Bassokin kuulostaa mukavan pehmeältä vaikka peli on tosi pieni. Mistähän nämä erot johtuvat. Jo aikaa sitten mietin että minkähänlainen isompi Serenellini olisi.

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 04-12-2015, 12:46:27
Olen tässä aina välillä todennut kuinka tuossa Bugarin Juniorfisassa minua miellyttää suora 16'+8' sekä nuo yksittäin soivat äänikerrat. Valssiääni ei esimerkiksi sytytä. Olen tuossa muutaman päivän harjoitellut yhtä kappaletta Bugarilla, ja nyt kun siirryin toiseen paikkaa pääsin kokeilemaan samaa pikkuviisriviselläni, Serenellin tekemällä lasten haitarilla jossa on vain valssiääni. Ai että tuntuu ja kuulostaa hienolta ja jotenkin reagoi soittoonkin sävykkäämmin kuin Bugarin valssiääni. Bassokin kuulostaa mukavan pehmeältä vaikka peli on tosi pieni. Mistähän nämä erot johtuvat. Jo aikaa sitten mietin että minkähänlainen isompi Serenellini olisi.

Voihan olla että Serenellin valssiäänikerran huojunta on erilainen kuin Bugarissa  (esim. leveämpi). Tämä virityshän vaikuttaa paljon siihen miltä valssiääni kuulostaa ja mihin se sopii. Itse pidän enemmän huojuvasta valssiäänestä. Toiset taas pitävät tuollaisesta vähän huojuvasta.

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 04-12-2015, 13:19:58

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 04-12-2015, 12:46:27
Olen tässä aina välillä todennut kuinka tuossa Bugarin Juniorfisassa minua miellyttää suora 16'+8' sekä nuo yksittäin soivat äänikerrat. Valssiääni ei esimerkiksi sytytä. Olen tuossa muutaman päivän harjoitellut yhtä kappaletta Bugarilla, ja nyt kun siirryin toiseen paikkaa pääsin kokeilemaan samaa pikkuviisriviselläni, Serenellin tekemällä lasten haitarilla jossa on vain valssiääni. Ai että tuntuu ja kuulostaa hienolta ja jotenkin reagoi soittoonkin sävykkäämmin kuin Bugarin valssiääni. Bassokin kuulostaa mukavan pehmeältä vaikka peli on tosi pieni. Mistähän nämä erot johtuvat. Jo aikaa sitten mietin että minkähänlainen isompi Serenellini olisi.

Voihan olla että Serenellin valssiäänikerran huojunta on erilainen kuin Bugarissa  (esim. leveämpi). Tämä virityshän vaikuttaa paljon siihen miltä valssiääni kuulostaa ja mihin se sopii. Itse pidän enemmän huojuvasta valssiäänestä. Toiset taas pitävät tuollaisesta vähän huojuvasta.

Varmaan huojunnassa on eroa, mutta on siinä jotain muutakin. Ääni on selkeämpi, ilmavampi, heleämpi jotenkin ja reagoi soittoon enemmän.

Yleensähän mä en välitä kovin huojuvasta äänestä. Kaksirivisissä Castagnarin suorahko soundi miellyttää enemmän kuin huojuvat. Poikkeuksena sitten taas yhden karmoskan vähän sähköurku-leslieen sävähtävä ääni. Pitää kuunnella noita sillä korvalla... suoralta kädeltä ei tule mieleen että huojunnan taajuudessa olisi eroa, äänen sävyssä muuten.

Voi se olla osaltaan myös basson ja diskantin balanssista kiinni. Pikku-Serenellinissä diskantin hennotkin vivahteet kuuluvat vaikka basso soi. Basso soi myös pehmeämmin eikä niin tule diskantin alueelle.

Kyseinen Serenelli on varmasti tasapainoisesti soiva. Toiset soittimet vain soivat "kauniimmin" kuin toiset. Onhan näitä soittimia tullut itsellenikin vastaan, että vaikka soitin on kuinka laadukas, hyvät kielet jne. niin silti sointi ei vain jotenkin miellytä.

Tässä on taannoin puhuttu monista harmonikan sointiin vaikuttavista tekijöistä. Koosta ei ole puhuttu oikeastaan mitään. Pienikokoiset soittimet soivat monesti heleämmin kuin isot. Niissä on sisällä huomattavasti vähemmän kieliä eli siis tavaraa. Basso on tietysti kaikissa samanlainen, jos kromaattisista- tai pianoharmonikoista puhutaan. Joissakin bassoissa on pärjätty 4 äänikerralla. Kyllähän täyteen ahdettu iso harmonikka soi väkisin eri tavalla, kuin 2-3 äänikertainen peli, jossa on enemmän tyhjää tilaa sisällä. Paljon haitareita nähneenä ja avanneena olen tehnyt tällaisenkin havainnon.
Toivo

Lainaus käyttäjältä: ftamt - 04-12-2015, 18:01:07
Tässä on taannoin puhuttu monista harmonikan sointiin vaikuttavista tekijöistä. Koosta ei ole puhuttu oikeastaan mitään. Pienikokoiset soittimet soivat monesti heleämmin kuin isot. Niissä on sisällä huomattavasti vähemmän kieliä eli siis tavaraa. Basso on tietysti kaikissa samanlainen, jos kromaattisista- tai pianoharmonikoista puhutaan. Joissakin bassoissa on pärjätty 4 äänikerralla. Kyllähän täyteen ahdettu iso harmonikka soi väkisin eri tavalla, kuin 2-3 äänikertainen peli, jossa on enemmän tyhjää tilaa sisällä. Paljon haitareita nähneenä ja avanneena olen tehnyt tällaisenkin havainnon.
Toivo

Tämä pitää paikkansa. Pienet soittimet soivat tietyllä tapaa "kirkkaammin". Tietenkin noissa missä basso on 4-äänikertainen, tämäkin vaikuttaa äänen heleyteen. Soittimen koko vaikuttaa yleensäkin sointiin, isommat soittimet soivat muhkeammin kuin pienet ja yleensä ne oikein muhkeasti soivat ovat myös melko painavia, mikä on toisille suurikin ongelma. Vaikuttaahan soittimen koko tilavuuteen joten tämä kuuluu myös äänessä. Sitten on soittimet joissa painoa on saatu alas käyttämällä esim. paljon muovisia osia, kyllä tämäkin kuuluu äänessä jos muovia on käytetty väärissä paikoissa.

Lainaus käyttäjältä: ftamt - 04-12-2015, 18:01:07
Tässä on taannoin puhuttu monista harmonikan sointiin vaikuttavista tekijöistä. Koosta ei ole puhuttu oikeastaan mitään. Pienikokoiset soittimet soivat monesti heleämmin kuin isot. Niissä on sisällä huomattavasti vähemmän kieliä eli siis tavaraa. Basso on tietysti kaikissa samanlainen, jos kromaattisista- tai pianoharmonikoista puhutaan. Joissakin bassoissa on pärjätty 4 äänikerralla. Kyllähän täyteen ahdettu iso harmonikka soi väkisin eri tavalla, kuin 2-3 äänikertainen peli, jossa on enemmän tyhjää tilaa sisällä. Paljon haitareita nähneenä ja avanneena olen tehnyt tällaisenkin havainnon.
Toivo

Tietysti koko ja tila vaikuttaaa myös. Mutta kuinka? Tuossa pienessä Serenellinissä soi bassopuoli minusta mukavasti vaikka soitin on pieni. Ja nimenomaan pehmeästi. Äänikerroista en tiedä... välillä ihmettelen miksi bassopuolelle pitää ylipäänsä änkeä korkeampia äänikertoja. Bugarissa saa koplarilla pois alimman äänikerran, outo ratkaisu minusta. Basso menee ohueksi, ja vielä pahempaa, teräväksi, ja käy liikaa diskantin alueelle.

No... tulin juuri yksistä juhlista missä loppuillan musiikista vastasi ihan mielenkiintoinen kokoonpano ilmeisen taitavia soittajiakin. Läskibasso, haitari, foni, jazzkitara... Liekö tilan akustiikan haastavuus haitannut, mutta hyvä kun sai selvää mikä kappale oli kyseessä. Se ei ainakaan auttanut että miksaaja istui eteisessä, siis varsinaisen tilan ulkopuolella. Kappaleet olivat sellaista vanhaa 30 - 50 -luvun kotimaista. 

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 04-12-2015, 13:29:02

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 04-12-2015, 13:19:58

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 04-12-2015, 12:46:27
Olen tässä aina välillä todennut kuinka tuossa Bugarin Juniorfisassa minua miellyttää suora 16'+8' sekä nuo yksittäin soivat äänikerrat. Valssiääni ei esimerkiksi sytytä. Olen tuossa muutaman päivän harjoitellut yhtä kappaletta Bugarilla, ja nyt kun siirryin toiseen paikkaa pääsin kokeilemaan samaa pikkuviisriviselläni, Serenellin tekemällä lasten haitarilla jossa on vain valssiääni. Ai että tuntuu ja kuulostaa hienolta ja jotenkin reagoi soittoonkin sävykkäämmin kuin Bugarin valssiääni. Bassokin kuulostaa mukavan pehmeältä vaikka peli on tosi pieni. Mistähän nämä erot johtuvat. Jo aikaa sitten mietin että minkähänlainen isompi Serenellini olisi.

Voihan olla että Serenellin valssiäänikerran huojunta on erilainen kuin Bugarissa  (esim. leveämpi). Tämä virityshän vaikuttaa paljon siihen miltä valssiääni kuulostaa ja mihin se sopii. Itse pidän enemmän huojuvasta valssiäänestä. Toiset taas pitävät tuollaisesta vähän huojuvasta.

Varmaan huojunnassa on eroa, mutta on siinä jotain muutakin. Ääni on selkeämpi, ilmavampi, heleämpi jotenkin ja reagoi soittoon enemmän.

Yleensähän mä en välitä kovin huojuvasta äänestä. Kaksirivisissä Castagnarin suorahko soundi miellyttää enemmän kuin huojuvat. Poikkeuksena sitten taas yhden karmoskan vähän sähköurku-leslieen sävähtävä ääni. Pitää kuunnella noita sillä korvalla... suoralta kädeltä ei tule mieleen että huojunnan taajuudessa olisi eroa, äänen sävyssä muuten.

Minulla on selainen käsitys, että noihiin pienehköihin diskantiltaan kaksiäänikertaisiin peleihin saadaan kivasti soiva saundi juuri sillä, että toinen äänikerroista on suora ja toinen melko reipaasti huojuva.
Hyvä esimerkki on itselläni Hohnerin 26 / 48 koskettiminen kaksiäänikertainen Walter Special. Siinä on tuollaseksi pikkupeliksi räväkät äänet ja basso soi myös hyvin ja balanssissa diskantin kanssa. Laitan siihen usein pitemmät hihnat koska sillä on kiva soitella.
Sen heikko puoli taas on se, että äänilaji pitää usein valita siten, että "pysyy kahvalla".
Saman tyylisiä havaintoja on myös Paolo Sopraanin 2/5 äänikertaissa 34/78 Imperial pikkupelissä.
Venäläisvalmisteisssa pienissäkin peliessä taas tuntuu olevan usein panostettu erikosiesti basoon. Esimerkkinä esim 24/24 koskettimien pikkuinen Shuja, jossa on todella mahtava basso, vaikka soitin on melko vaatimattoman kokoinen. 

Johan

Lainaus käyttäjältä: Johan - 05-12-2015, 08:26:09
Minulla on selainen käsitys, että noihiin pienehköihin diskantiltaan kaksiäänikertaisiin peleihin saadaan kivasti soiva saundi juuri sillä, että toinen äänikerroista on suora ja toinen melko reipaasti huojuva.
Hyvä esimerkki on itselläni Hohnerin 26 / 48 koskettiminen kaksiäänikertainen Walter Special. Siinä on tuollaseksi pikkupeliksi räväkät äänet ja basso soi myös hyvin ja balanssissa diskantin kanssa. Laitan siihen usein pitemmät hihnat koska sillä on kiva soitella.
Sen heikko puoli taas on se, että äänilaji pitää usein valita siten, että "pysyy kahvalla".
Saman tyylisiä havaintoja on myös Paolo Sopraanin 2/5 äänikertaissa 34/78 Imperial pikkupelissä.

Korvakuulolta tuon Serenellinin huojunta on aika mieto, 1-2 Hz luokkaa.

Ja sehän pikkupeleissä on tosiaan on että pitää vähän sovitella että kappale mahtuu rajalliseen äänialaan. Itselleni se on aika tuttua muistakin soittimista ja löytyy melko automaattisesti.

Lainaa
Venäläisvalmisteisssa pienissäkin peliessä taas tuntuu olevan usein panostettu erikosiesti basoon. Esimerkkinä esim 24/24 koskettimien pikkuinen Shuja, jossa on todella mahtava basso, vaikka soitin on melko vaatimattoman kokoinen. 

Vähän samansuuntaista on useampikin sanonut noista karmoskoista joita mulla on neljä soittokuntoista. Tosin niistä uusimmassa, uutena jokunen vuosi sitten ostamassani, on menty laittamaan perusbassoihin mukaan kimeä äänikerta joka häiritsee minun korvaani.

Minulla oli jonkun aikaa 1920-luvun lopulta pieni 5-rivinen musta Dallapé tasakahva, joka oli 2-äänikertainen. Siinä oli aivan samanlainen viritys kuin sen ajan 2-rivisissä, joten sillä oli hyvä soitella 2-rivisen kappaleita aivan aidolla soundilla. Se oli muuten normaali 5-rivinen, mutta bassosta
puutui kuudes vähennetty septimirivi, jota ei tuon ajan kappaleissa oikeastaan tarvittukaan. Se oli
todella hyväkuntoinen, mutta nuorena miehenä rahan puutteessa se oli pakko antaa vaihtokaupassa
isompaan haitariin. Tuota harmonikkaa olen kaivannut ja ehkä joskus löytyy tarpeeksi hyvä saman-
lainen. Tällaista on ollut tämä köyhän elämä. Rahaa ei ole vieläkään paljoa, mutta tavaraa on vuosien varrella kertynyt nurkkiin läjäpäin. Myös muutama haitarikin.
Toivo

Lainaus käyttäjältä: ftamt - 05-12-2015, 12:00:15
Minulla oli jonkun aikaa 1920-luvun lopulta pieni 5-rivinen musta Dallapé tasakahva, joka oli 2-äänikertainen. Siinä oli aivan samanlainen viritys kuin sen ajan 2-rivisissä, joten sillä oli hyvä soitella 2-rivisen kappaleita aivan aidolla soundilla. Se oli muuten normaali 5-rivinen, mutta bassosta
puutui kuudes vähennetty septimirivi, jota ei tuon ajan kappaleissa oikeastaan tarvittukaan.

Eipä ole tuossa Serenellinissäkään dim-sointuja, hyvin on pärjätty ilmankin.

Lainaa
Tällaista on ollut tämä köyhän elämä. Rahaa ei ole vieläkään paljoa, mutta tavaraa on vuosien varrella kertynyt nurkkiin läjäpäin. Myös muutama haitarikin.

Nokian hommissa ollessa minulla oli varaa hankkia soittimia aika reippaasti. Tuo Bugarin Juniorfisa oli viimeinen siinä sarjassa. Nyttemmin pitää olla tarkkana mihin rahat käyttää, yhdelle viisiriviselle lisää olisi ilmeisesti tarvetta mutta sillekin rahalle on muutakin tarvetta. Muita soittimia jos myisi pois, mutta eipä niistä paljon saa, joten mieluummin taidan pitää fonit ja huilun kuin hankin niillä välirahaa haitariiin.

Alkuperäinen kysymys kuului:
"Iski pahanlaatuinen casotto-kuume ja olen nyt päätynyt kahteen casottoon, joista pitäisi jompi kumpi valita. Joko Bugari Armando Golden series tai sitten Giulietti Sun cassotto."

Miten tämän viestiketjun turinat liittyvät aiheeseen? ;D

Kumpikin merkki on edustaa korkeaa laatua. Viestiketjussa on paukutettu rumpua Giulietin a mano-kielistä. Bugarissa on vuosikymmeniä käytetty korkeampaa laatuluokkaa edustavia a mano sign.-kieliä. Niihin on valmistaja on kehdannut stanssata nimensä. Kun mainittuja haitareita purkaa, niin ei ole vaaraa saada tikkuja sormiinsa, kuten eräässä suomessakin varsin tunnetussa harmonikkamerkissä.

Niitä Traviataa paremmin soivia vanhan ajan äänillä varustettuja pelejä löytyy: Borsinin, Bugarin (ei tarkoita Cravattaa) ja Ballone Burinin nostalgiamallit.

Lainaus käyttäjältä: Jambalaya - 05-12-2015, 12:29:32
Alkuperäinen kysymys kuului:
"Iski pahanlaatuinen casotto-kuume ja olen nyt päätynyt kahteen casottoon, joista pitäisi jompi kumpi valita. Joko Bugari Armando Golden series tai sitten Giulietti Sun cassotto."

Miten tämän viestiketjun turinat liittyvät aiheeseen? ;D

Kumpikin merkki on edustaa korkeaa laatua. Viestiketjussa on paukutettu rumpua Giulietin a mano-kielistä. Bugarissa on vuosikymmeniä käytetty korkeampaa laatuluokkaa edustavia a mano sign.-kieliä. Niihin on valmistaja on kehdannut stanssata nimensä. Kun mainittuja haitareita purkaa, niin ei ole vaaraa saada tikkuja sormiinsa, kuten eräässä suomessakin varsin tunnetussa harmonikkamerkissä.

Niitä Traviataa paremmin soivia vanhan ajan äänillä varustettuja pelejä löytyy: Borsinin, Bugarin (ei tarkoita Cravattaa) ja Ballone Burinin nostalgiamallit.

Alkuperäisestä aiheesta on siirrytty keskustelemaan ihan mielenkiintoisia liittyen harmonikan soimiseen. Bugarin soittimissa on kyllä ihan laadukkaitakin kieliä, mutta kun malleja on paljon myös kielten laatu on vaihdellut melkoisesti, eikä edes ostaja ole aina tiennyt millaiset kielet soittimessa on. Olen noita mainitsemiasi nostalgia malleja muilta valmistajilta kokeillut, mutta edelleen havainnut Traviatan parhaaksi ääneltään ja laadultaan. Traviata on huolella ja laadulla tehty. Kari Ahvenainen vaikutus näkyy siinä, että ainakin suomeen tuoduissa soittimissa ei ole laatuongelmia.

Tulipa mieleeni tuossa Harmonikan kaupanteossa Ollin kertoma , hän on aikaisemmin ostanut uudet Harmonikkansa ja on saanut samalla ns,koeajaksi Harmonikan kotiinsa tuo on minusta järkevä tapa jos kauppiaan kanssa sen vaan onnistuisi sopimaan , eihän se kaikkialla sovi tietenkään matkat ym saattaa olla esteenä , myös tila missä Harmonikkaa testataan elikkä soitellaan kokeeksi vaikuttaa myös paljon ääneen , liikkeissä tuskin kauheen hyvä akustiikka on niin kuin jo aiemmin mainittiinkin kun pelin tuo sitten liikkeestä kokeilujen jälkeen kotiin niin se sointipa ei taatusti sitten olekaan samanlainen , myös yhden tärkeän asian olen huomannut itse kun kokeeksi Harmonikkaa peliä kuin peliä soittaa ITSE , se sointi kuullostaa sielä puolella ihan hyvältä , mutta laitapas joku muu jos on tilaisuus , soittamaan sitä ja mene sitten itse kuuntelijan puolelle niin ne äänipäs ei enää kuullostakaan samanlaiselta , akustiikka on tärkeä myös sen olen huomannut ja varmaan olette muutkin huomanneet , vaikutta äänen laatuun tosi paljon vaikka olisi kuinka huippu Harmonikka niin huonossa tilassa akustiikka kyllä sen äänen takuulla muuntaa , sen verran on tullut erilaisissa tiloissa soiteltua niin huonoissa kuin hyvissäkin ,mutta joskus on ollut se akustiikka ihan peestä niin soittaminen suorastaan alkaa ottaa "aivoon " kun tämä ei nyt tunnu miltään eikä kuullosta miltään . No tällasia tuli tässä mieleeni kun lueskelin noita kommenttejanne , Harmonikoista en mene sanomaan mitään mikä olisi se huippupeli minulle , olisikohan sekin vähän enempi makuasia ,toki huonojakin on itse en vaan ole niin laajalti niitä kokeillut , useita merkkejä on kyllä tullut soiteltua jo elämän aikana , kai ne nuo itänaapurin pelit lienee sieltä häntäpäästä  :)
Mauno  :)

Ei Bugareissa olevia kieliä ole tarvinnut ryhtyä arvuuttelemaan.  Niissä olevat a mano sign.-kielet on viime vuosiin asti stanssattu kielivalmistajan kirjaimilla bassokopan alalaitaan soittajan puolelle. Näitä kieliä on käytetty vuosikymmeniä aivan tavallisissa cassotto-malleissa. 
Tässä on muutamia kielen valmistajia, jotka heti muljahtivat mieleen: S=Severini, mutta kun alettiin käyttää myös Sabbatinin (SB) kieliä, niin merkintä muuttui SV:ksi. C=Cagnoni, B=Binci, P=L.Pettinari ja M=Morlacch.

Nykyisissä haitarikaupan hyllyssä olevissa uusissa malleissa on kielilaattoihin stanssattu "Bugari Armando", ja kielivalmistajan kirjainta ei ole enää bassokopassa. Liekö tehdas itse alkanut valmistaa kieliä, vai onko ostettu oikeudet joltakin kielivalmistajalta. Itselläni oli joskus Kukkola & Knien valmistama peli, jossa oli Bugarin kielet. Niillä ei kylläkään ollut mitän tekemistä samanmerkkisen haitarin kanssa.

1980-90-luvun Bugareissa mitä olen kokeillut ja soittanut ei kielistä ole ollut mitään mainintaa. Ja Golden-, Artist- ja champpion-cassotoissa on ollut hyvinkin eritasoisia kieliä. Muistan kun 2000-luvun alussa ajattelin hankkia uuden Bugarin cassoton itselleni, Bugari-kauppias ei edes tiennyt millä kielillä soitin toimitetaan. Empä sellaista soitinta koskaan ostanut. Myöhemmin omistin Bugarin artist cassoton jossa oli Bincin kielet, eipä sen sointi ainakaan itseäni sykähdyttänyt. Siinä hyvä esimerkki etteivät pelkät hyvät kielet tee harmonikasta vielä hyvin soivaa.

Kielten paremmuudesta ei tällainen "maallikkosoittaja" juurikaan ymmärrä.  Onkin ollut mielenkiintoista seurata keskustelua kielistä.  Kouvolan Kravatissani (vm. 1939) on diskanttikahvan takana laatta: "Ital. käsinfiil. tarkkuuskielet".  Kouvolan Fantasia-pelissäni (vm. 1957) on vastaavassa paikassa laatta: "Ital. käsinfiil. tarkkuuskielet Duralum".  Olen ymmärtänyt tämän laadun takeena ;)

1980-luvun Titano Firen enkä 2010-vuosimallin Bugarin kielistä tiedä mitään, mutta haitanneeko tuo mittään :P

Kyllä Pukarin ostajat ovat aivopestyä väkeä. Nykyinen tehdas on vain harmonikan osien kasaamo ja osat tulevat samoilta alihankkijoilta kuin muillekin tehtaille. Olen itse käynyt paikan päällä katsomassa. Kävin samalla matkalla muutamalla alihankkijallakin tutustumassa asioihin. Siellä on pienempiä
valmistajia, joiden harmonikkoja ei tuoda edes Suomeen. Mitenkään ylivertainen soitin se ei muihin
verrattuna ole, vaan niissäkin laatu vaihtelee. Suomeen varmastikin tilataan niitä parempilaatuisia
paremmilla kielillä. Bukarin tehtaan johtaja näytti ystävällisesti meille myös soittimissa käytettyjä
kielisarjoja, koska ryhmässämme oli mukana virittäjä Kalevi Kantola ja harmonikkamestari Keijo
Louna. Piginin tehdas on vielä oikea harmonikkatehdas, jossa näin kaikki valmistusvaiheet puutyö-
osastolta lähtien. Tosin en tiedä, mikä tilanne on nykyään.
Toivo

Lainaus käyttäjältä: olli - 05-12-2015, 19:40:13
Kouvolan Kravatissani (vm. 1939) on diskanttikahvan takana laatta: "Ital. käsinfiil. tarkkuuskielet".  Kouvolan Fantasia-pelissäni (vm. 1957) on vastaavassa paikassa laatta: "Ital. käsinfiil. tarkkuuskielet Duralum".  Olen ymmärtänyt tämän laadun takeena ;)

Onkohan näin? :P

Tuossa Kravatissasi on myös kovalaattakielet eli Duralium-kielet, jos ne ovat alkuperäiset. Ne ovat jopa kovemmat, kuin monet myöhemmät laatat. Kouvolan Italialaisia 1930-40 lukujen kieliä ei tuohon aikaan vielä mainostettu kovalaattakielinä. Nuo laatat ovat väriltään harmaampia kuin nykyiset kielilaatat. Parhaat mahdolliset kielet joka tapauksessa, mitä silloin rahalla sai. Kyllähän siellä oli välillä huonompiakin sarjoja myöhemmin , mutta yleensä ottaen todella hyvälaatuisia kieliä käytettiin. Tehtaan omat kielet ovat luku sinänsä. Laatta ei pelkästään tee kieltä hyväksi, vaan kieliteräs, kielen muoto ja niittaus, eli kokonaisuus.
Toivo

Millähän mandaatilla oikeutetaan väitttämään aivopestyksi jokainen tietyn haitarimerkin ostaja? Siihen kykenee vain vakuutusyhtiön lääkäri, joka pystyy antamaan diagnoosin potilasta näkemättä.

Mihin kategoriaan sitten kuuluu henkilö, jonka mielestä on vain yksi merkki ja muut ovat mitä ovat?
Entäpä akatemian puolella, jossa on hyväksytty vain tietty merkki?
Taikka harmonikkakerhon vetäjä, joka työntää ohjelmistoon tietyn säveltäjän tai sovittajan kappaleita?

Eiköhän suurin osa haitareista ole eri alihankkijoiden osista kasattu. Ei se Pukari, Bukari tai Bugari ole sen kummempi. Tavallinen pelimanni tuskin on kiinnostunut siitä, kuka alihankkija minkäkin osan on tehnyt. Muut asiat ovat tärkeämmät soittopeliä ostettaessa.  Toisille primääriset seikat kuten laatu, sointi ja soitettavuus. Myös hinta, joka muuten nykypeleissä alkaa olla pilvissä! Toisille merkitsevät muut asiat, kuten idolinsa tai opettajansa käyttämä/myymä merkki.

Tuntuu soittajapiireissä olevan ihmeellinen kiitollisuuden velka. Kun on ostanut soittotunnit joltakin, ja se on johtanut huipulle, niin siitä ollaan loppuelämän kiitollisuuden velassa, vaikka tunnit on selvällä rahalla maksettu. 

Lainaus käyttäjältä: Jambalaya - 06-12-2015, 10:36:30
Millähän mandaatilla oikeutetaan väitttämään aivopestyksi jokainen tietyn haitarimerkin ostaja? Siihen kykenee vain vakuutusyhtiön lääkäri, joka pystyy antamaan diagnoosin potilasta näkemättä.

Mihin kategoriaan sitten kuuluu henkilö, jonka mielestä on vain yksi merkki ja muut ovat mitä ovat?
Entäpä akatemian puolella, jossa on hyväksytty vain tietty merkki?
Taikka harmonikkakerhon vetäjä, joka työntää ohjelmistoon tietyn säveltäjän tai sovittajan kappaleita?

Eiköhän suurin osa haitareista ole eri alihankkijoiden osista kasattu. Ei se Pukari, Bukari tai Bugari ole sen kummempi. Tavallinen pelimanni tuskin on kiinnostunut siitä, kuka alihankkija minkäkin osan on tehnyt. Muut asiat ovat tärkeämmät soittopeliä ostettaessa.  Toisille primääriset seikat kuten laatu, sointi ja soitettavuus. Myös hinta, joka muuten nykypeleissä alkaa olla pilvissä! Toisille merkitsevät muut asiat, kuten idolinsa tai opettajansa käyttämä/myymä merkki.

Tuntuu soittajapiireissä olevan ihmeellinen kiitollisuuden velka. Kun on ostanut soittotunnit joltakin, ja se on johtanut huipulle, niin siitä ollaan loppuelämän kiitollisuuden velassa, vaikka tunnit on selvällä rahalla maksettu. 

"Puhut" vähän, mutta asiaa!
Toivo

Tottahan tuo Toivon kertoma on, että tänä päivänä merkistä riippumatta melkein kaikki harmonikkavalmistajat ovat enemmän tai vähemmän harmonikan kokoajia kuin rakentajia. Kaikki tekevät soittimet lähestulkoon samoista alihankkijoilta ostetuista osista. Alan uskomaan entistä enemmän tuohon vanhaan väittämään että parhaimmat soittimet on tehty ennen 1990-lukua. Sitä ennen käsityön määrä ja materiaalien laadut olivat huipussaan. Tokihan silti tänäkin päivänä tehdään hyviä soittimia.

Huomionarvoista on myös se, että joukut "valmistajat" tai "brändit" ovat ulkoistaneet  tiettyjen malliensa valmistuksen kokonaan, kyse on siis paljon muustakin kuin siiitä, että teetetään osia alihankintana.
Eivätkä nuo ilmiöt ole ihan uusiakaan, sen huomaa kun koittaa penkoa jonkun vanhemman soittimen
syntyjä syviä, tai takastelee sitä miten täällä suomessakin markkinoitujen soittimien  ns. "ominenkin" merkkien osalta, on valmistus tapahtunut aikojen saatossa.
Näkisin asian niin, että teollistumisen edetessä ilmiö on yleistynyt kaikilla aloilla haettessa kilpailukykyä ja kanattuvuutta toimintaan. Kilpailutetaan erikoistuneita alihankkijoita suorittaen hankinnat täsmällisin teknisin speksein ja valvotaan laatua tehokkaasti. Onnistumisen mahdollisuukisa kyllä on. Harmonikkojen kodallakin löytyy kyllä esimerkkejä siitä.
On huomioitava, että laadulla on hintansa, mutta toisaalta kaikki asiakkaatkaan kautta aikojen eivät ole ostaneet valmistajien huippumalleja vaan etsineet tarpeisiinsa soveltuvaa ja kukkarolleen sopivaa soitinta.
Kuten aikaisemissa kommenteissa on käynyt esille, on myös soittimen valintapäätös hankinnan yhteydessä "ulkoistettu", jos sitä ohjaa vomakaasti soittajaa opettava pedakogi. Tätäkin  mielipiteiden vaihtoa seurattuaan voi oivaltaa, että vanha sanonta "kysyvä ei tieltä eksy" saattaa olla joskus melko kyseenalainen, jos ei itsellä ole kykyä pysyä "kartalla".

Johan

Toivo kirjoitti: "Kyllä Pukarin ostajat ovat aivopestyä väkeä."

Hyvä Toivo, pidän sinua fiksuna, elämän mittaisen kokemuksen haitareiden parissa hankkineena varsin hyvin harmonikan asioista perillä olevana ihmisenä ja arvostan tietämystäsi varsin korkealle. En kuitenkaan voi ymmärtää tuota lausuntoasi: Kyllä Bugarin ostajat ovat aivopestyä väkeä. Onko Sinulla Toivo henkilökohtaisesti jotain Bugaria / Bugarin tehdasta / Bugarin myyntitoimintaa / Bugarilla soittajia vastaan, vai mistä moinen katkeruus? Soitan kyllä Bugari Silver Plus harmonikallani päivittäin. Voisitko kertoa minulle kuka minut on aivopessyt ja mihin merkkiin minun pitäisi nyt vaihtaa, jotta tulisi hyväksytyksi haitarin soiton paremmissakin piireissä. Tietenkin onhan mukava herätä uuteen aamuun puhtain aivoin. En tietääkseni ole sen enempää muita merkkejä moittinut kuin omaanikaan kehunut tai vertaillut. Valintani on ollut kokonaisuus soittimen ominaisuuksista, mikä muodostuu aina lukuisista tekijöistä ja niiden kompromisseista. Soittimestani maksamani hinta on minun oma asiani onko se liikaa vai sopiva, kun omasta pussistani olen sen kerran maksanut. Tiedän kyllä tarkkaan kuka soittimeni kielet on valmistanut, eli Binci, ja ne kielet löytyvät lukemattomista muistakin harmonikkamerkeistä kaikkialla maailmalta. Bugarin toinen A Mano kielien valmistaja on Artigiana Voci, mitkä kielet ovat mm veljeni Joukon Bugarin Essenziassa. Artigianankin kieliä on lukuisissa muissa harmonikka merkeissä. Onhan muutamia muitakin kielien valmistajia kuten Voci Armoniche ja muutama muukin. En ole niitäkään arvostellut tai haukkunut - varsinkaan kun itsellä ei ole riittävää tietoa ko kielistä ja valmistajasta. Minusta on kohtuutonta ja ahdasmielistä haukkua soittajia sen mukaan minkä soittimen on itselleen mieleisekseen katsonut ja ostanut. Kaikella kunnioituksella Toivo sinua kohtaan. Tv, Hannu

Minä tulkitsin tuon Toivon kirjoituksen siten, että tuolla viitattiin siihen, kuinka täälläkin on joidenkin osalta esitetty näkemystä että vain Bugari valmistaisi laadukkaita soittimia ja parhailla kielillä. Bugarillahan on suomessa viime vuosina ollut aika agressiivista markkinointia jolla myyntilukuja on varmasti nostettukin.

Tulipa tässä mieleeni kun aloin miettimään vuosien takaa näitä Harmonikkamarkkinoita , 70 luvun alussa kun nuorena poikana liityin perustamaan Toholammin Harmonikkakerhoa , alkuvuodet vuosi tai kaksi  kerho toimi kansalaisopiston vetämänä harrastuskerhona kunnes sitten saimme Unto Jutilan vetäjäksi/opettajaksi ,ja juuri tuohon aikaan olisiko ollut vuosi 1975 kun alkoi kova Giuliettibuumi itse Jutilallakin oli siihen aikaan konserttiharmonikkana Giulietti, samoin Lasse Pihlajamaan Piginiltä sekä Bukarikin alkoi jo näkyä kuvioissa , mutta Giulietti oli sen ajan mestareiden ehdoton ykkönen "sen parempaa ei silloin ollutkaan"Ahvenainenhan oli oikeastaan Suomessa silloin Giulietin keulakuva ja on varmaan vieläkin , joka sai myös monet muutkin mestarit mukaan mainostamaan tätä upeaa uutta mallia Giuliettia ,toiset mestarit olivat taas Kouvolalle uskollisia eivätkä merkkiä vaihtaneet silloinkaan , jotenkin silloin tuntui että ne jotka jatkoivat Kouvolaisilla tai joillain muilla merkeillä eivät olleetkaan samalla tasolla kuin nämä kolme "huippumerkkiä ". En jaksa uskoa että kotimainen Kouvolan Harmonikka olisi ollut yhtään huonompi silloin enkä nykyäänkään vielä, Kouvolat on aina tehty saman katon alla laadulla ja käsityöllä ja tosin hinta niillä oli kyllä varmaankin korkeampi (onko muuten kellään tallessa tuon ajan Kouvolan hinnastoja). Giulietin Casotto malli maksoi siihen aikaan noin 7000 mk muiden mallien hinnoista ei tietoa ole . Jotenkin sellainen muistikuva on että halvempia olivat Kouvolaan nähden ja varmastikin halvemmalla ´valmistettukin , näen asia niin että Kouvolan Harmonikan alamaki alkoi jo tuolloin näiden muiden merkkien buumin aikoihin kun sen ajan Kuuluisimmat mestari mainostivat Giuliettia Pihlajamaata sekä Bukaria se luultavasti sai esim Kouvolaisilla soittavat tuntemaan itsensä eriarvoiseksi vaikka Kouvolan Harmonikat eivät taatusti hävinneet niin laadussa kuin äänessäkään noille yhtään . Tehtiinko esim Bukaria ja Giuliettia jo tuolloin samoin kuin nytkin niin kuin Toivo sanoo kokoomona halvemmalla . Ahvenainenhan oli Jutilan kanssa siihen aikaan hyvä ystävä kävi jopa kerran Kerhossammekin Jutilan vieraana Giuliettia kehumassa  :) . Rahastahan se kai tässä buumissa oli kysymys ja on varmaankin vieläkin kuka mestari näillä "huippumerkeillä soitti ja mainosti niitä ) sai kai jonkulaiset provikat myös myynnissä ja luultavasti Harmonikatkin halvemmalla . Tuohon Toivon lauseeseen "aivopesuun " palaisin vielä että se "aivopesu" alkoi jo tuolloin 70 luvulla tämän Giulietin Piginin ja Bukarin buumin ja suorastaan hyökkäävän mainonnan myötä . Olen seurannut vuosia ja varmaan moni muukin kun Kouvolaisilla Giulieteilla Bukareilla ja Pigineillä  esiinnytään samalla lavalla niin äänessä kaikki varmasti ovat yhtä hyviä . Tulee mieleeni ihan lapsuudesta sellainen hassu juttu kun karamelleja myytin laatikoissa irtokarkkeina toisissa laatikoissa oli paljaita paperittomia karkkeja ja toisessa kauniisiin papereihin käärittyjä täysin samoja karkkeja niin ne paperiin käärityt olivat kuitenkin sitten muka parempia pakkauksensa takia . Olisiko näin myös Harmonikoissakin että ne ulkomaiset "kauniiseen paperiin käärityt olisi parempia" kuin paperiton kotimainen Kouvolainen  :) :) :)
Mauno  :)

Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 07-12-2015, 22:48:56
Minä tulkitsin tuon Toivon kirjoituksen siten, että tuolla viitattiin siihen, kuinka täälläkin on joidenkin osalta esitetty näkemystä että vain Bugari valmistaisi laadukkaita soittimia ja parhailla kielillä. Bugarillahan on suomessa viime vuosina ollut aika agressiivista markkinointia jolla myyntilukuja on varmasti nostettukin.

Tarkoitinkin juuri tätä, että Bukari ei ole niin ylivertainen, kuin annetaan ymmärtää, koska se tehdään pitkälti samoista osista kuin muitakin italialaisia pelejä. Suomeen tuodaan tästä merkistä laadukkaampia malleja, mutta huonojakin joukosta on löytynyt. Yhtä peliä yritettiin virittää kahden virittäjän voimin, mutta siinä oli niin surkeat kielet, että se vietiin vielä kolmannelle Kalevi Kantolalle, joka vaihtoi siihen uuden paremman kielisarjan. Sen jälkeen tuo muuten hyvä soitin on toiminut moitteettomasti. Suomeen on tuotu Italiasta monia merkkejä, joiden laatu on vaihdellut suuresti. Varmaankin tähän on vaikuttanut eniten maahantuoja, että onko hän halunnut laatua vai halvemmalla tehtyjä haitareita. Esimerkiksi Sonola ja Guerrini eivät ole olleet kovin hyvässä maineessa, koska tänne näistä merkeistä ei ole tuotu parhaita harmonikkoja Suomeen, vaikka muualla maailmalla ne ovat olleet ammattilaistenkin käytössä. Käsittääkseni Bukarin maahantuonti ja laadunvalvonta on nyt hyvissä käsissä. Käydessäni Bukarin tehtaalla 2000-luvun alussa sain sieltä kuulla, että silloin yksi ja toinen haitarikauppias toi soittimia pienissä erissä ohi virallisen maahantuonnin. Luultavasti näissä soittimissa voi olla ongelmia. Kaikenlaista harmaatuontia on tapahtunut, mistä emme Suomessa välttämättä tiedä. Kannattaakin hankkia soitin viralliselta maahantuojalta, niin on laatu- ja takuuasiat kunnossa. Aloitin provosoivalla aivopesulla, että saataisiin vilkasta keskustelua aikaan, sillä muuten täällä ei tapahdu muuta kuin nuottien kopiointia toisilta toisille.
Toivo 

Toivolta tuli sen verran väkevä kommentti, että otan popparit esille ja odotan keskustelua. Jättäydyn kuitenkin tässä keskustelussa hieman taka-alalle, sillä en ota kantaa minkään merkin puolesta tai vastaan tai muihin toimintatapoihin.

Kyllä noissa soittimissa oli 70-80 luvuilla vielä enemmän käsityötä kuin nykyään. Siihen aikaan käytettiin vähemmän alihankintaa kuin nykyisin jolloin kuluja on karsittu. Näinhän tuo on kaikilla aloilla. En itse ole koskaan kokenut että Kouvolan soittimia kukaan pitäisi huonompina kuin muitakaan. Samanlaisia laadukkaita soittimia ne ovat kuin italialaisetkin. Mutta eivät ne Kouvolalaisetkaan sen kummempia ole kuin muutkaan. Toisilla merkeillä on ollut erittäin laaja mallisto jolloin seassa on luonnollisesti heikompiakin soittimia. Toisilla taas mallisto on aina rajoittunut muutamaan malliin jolloin laatukin on tasaisempaa.

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 04-12-2015, 12:46:27
Olen tässä aina välillä todennut kuinka tuossa Bugarin Juniorfisassa minua miellyttää suora 16'+8' sekä nuo yksittäin soivat äänikerrat. Valssiääni ei esimerkiksi sytytä. Olen tuossa muutaman päivän harjoitellut yhtä kappaletta Bugarilla, ja nyt kun siirryin toiseen paikkaa pääsin kokeilemaan samaa pikkuviisriviselläni, Serenellin tekemällä lasten haitarilla jossa on vain valssiääni. Ai että tuntuu ja kuulostaa hienolta ja jotenkin reagoi soittoonkin sävykkäämmin kuin Bugarin valssiääni.

Nyt kun taas olen kotona ja pääsen kokeilemaan tuota Bugaria, niin huojunnan taajuus tuntuu aika samalta molemmissa. Tässä taitaa olla niin että tuo junioribugari vaatii valssiäänellä aika reippasti paljetta ja äänenpainetta, kun taas tuo Serenellini kuulostaa paremmalta jo pienillä äänenvoimakkuuksilla. Toki tässä taitaa olla sekin mahdollisuus että tuo sivuun viritetty 8' äänikerta ei minulla käytön vähäisyyden takia soi yhtä hyvin?

Tuota alihankintaa pidetään jonkinlasena "mörkönä" harmonikan valmistuksessa, mutta asialla on varmasti toinekin puolensa.
En ole koskaan käynyt Italaissa tutustumasa esim Castelfidardossa sijaitseviin tehtaisiin tai paljon puhuttuhin "kotipajoihin", mutta jos ajattelee asiaa niin, että kun se pitkäaikainen tehtaan oma käsityötaito ikääntymisen yms syiden takia poistuu  ja toimintaa jatketaan, on korvaavaa kapasitteetia sitten ollut ilmeisesti edullisempaa etsiä muualta kuin "kasvattaa" valmistajan omissa puitteissa uutta osaavaa sukupolvea.
Saattaa myös olla niin, että ne valmistajilla olleet erityisosaajat ovat perustaneet oman pitkälle erikoistuneen yrityksen ja tarjoavat palveluksiaan useammalle valmistajalle, etsien sitä kautta turvatumapaa tulevaisuutta itselleen.
Valmistajien kilpailukyvyn ja toimitusvarmuuden kannalta järkevää on toimia siten, että "kaikki munat eivät ole samassa korissa," vaan useampi alihankkija pystyy tarjoamaan vastaavia osia mikäli sopimusosapuolena olevan alihankkijan kapasitteetti ei riitä,  tai hinta ei ole  sopiva.
Kenelläkään ei ole varaa tehdä sitä idealisti "parasta" harmonikkaa pysyäkseen leikissä mukana.
Kaikki tapahtuu kovan kilpailun vallitessa ja se valmistaja joka osaa pitää tuotesorttimenttinsa haluttana, markkinointisa tehokkaana ja laadun "sopiva", jotta kilpailukyky säilyy, on menestyjä alalla.
Siinä sivussa sitten tapahtuu myös tuotekehitystä aikojen saatossa ja joskus ehkä taantumusta kilpailun paineessa.     
Me sitten valitsemme soittimemme hankintatilanteessa mitä erilaisimmin argumentein, painotukset ovat usein hyvin henkilökohtaisia ja lähtökohdat mitä moninaisemmat.
Tältä kannalta katsoen olisi minusta järkevää kunniottaa toinen toistemme näkemyksiä ja mielipiteitä
vaihtaessamme kokemuksiamme soittimistamme tämän otsikon alla.

Eihän alihankkijoiden käyttö missään nimessä tarkoita välttämättä huonompaa laatua. Ei ole mitään mieltä edes yrittä valmistaa kaikkia soittimeen tarvittavia osia itse. Miten esim. tehdas jonka soittimessa on alihankkijalta tilatut diskanttinäppäimet olisi huonompi kuin valmistaja joka tekee nuo näppäimet itse? Kouvolan harmonikkatehdas mainosti aikanaan soittimiensa kotimaisuusasteeksi yli 90%, tiedä oliko tuo totta vai ei, mutta olihan noissakin soittimissa italialaiset kielet. Suomessa valmistetut kielet olivat yleensä paljon heikkolaatuisempia (harmo-kielet). Samoin Kouvolan soittimissa oli suomalaiset palkeet ja ainakin niissä mitä olen itse päässyt kokeilemaan, palkeet ovat melko löysät jos vertaa italialaisiin. Tehtiinhän nuo muistaakseni heikommasta pahvista kuten täällä on kerrottu. Joten ei se itse valmistaminenkaan aina ole järkevää.

Olin jossakin vaiheessa aikeissa ryhtyä valmistamaan palkeita, mutta homma tyssäsi juuri pahviin.
Kouvolan harmonikkatehdas käytti Enso-pahvia, jonka molemmat puolet olivat erikoisen kestävällä
pinnalla. On  totta, että tuo pahvi oli liian ohutta. Ehkä juuri tästä syystä on palkeita, jotka on soitettu vinoiksi, kun pahvi ei ole pysynyt ryhdissä. Pahvin hankinta yksityiselle ihmiselle on ylivoimainen este, sillä sitä olisi pitänyt tilata tonnikaupalla, koska nykyisillä koneilla ei pieniä määriä tehdä. Palkeiden tarve vanhoihin peleihin alkoi kasvaa ja Kouvolasta ei kannattanut tilata, koska niiden kankaat olivat aina punaisia ja hinta kallis. Lahdessa oli 80-luvulle saakka edullinen palkeen tekijä Santeri Germano, joka teki palkeita millä väreillä tahansa hintaan 300-400 markkaa. Nekin olivat ohutta suomalaista pahvia ja kulmat läkkipellistä tehtyjä, mutta muuten ammattimiehen tekemiä hyviä palkeita. Kävin pari kertaa silläkin verstaalla. Sitten ruvettiin tilaamaan Italiasta vanhoihin peleihin palkeita edullisesti. Ne olivat värien puolesta oikein hyviä, mutta olivat aluksi liian paksusta pahvista tehtyjä, eikä vanhoja palkeensulkimia voinut käyttää tai ne oli siirrettävä toiseen paikkaan. Myöhemmin sieltä tullut paksuudeltaan juuri oikeanlaisia palkeita. Ainoa tyylirikko on ns. kravatin palkeen jyrkkien kulmien paljaaksi jättäminen. Sikäläiset palkeentekijät eivät millään usko, että vanhanajan palkeessa pitää olla pidemmät nauhat  ja monta tällaista paljetta olen joutunut nauhoittamaan uudelleen. Kyllä Suomessakin on hyviä palkeita tehty aina pienessä mittakaavassa ja tilaaja on saanut juuri sitä, mitä on halunnnut. Esimerkiksi Matti Luukisen pajasta niitä valmistui melko paljon. Palje on on myös sellainen, jota yleisesti teetetään alihankkijoilla.
Toivo

Tuota alihankintaa pidetään jonkinlasena "mörkönä" harmonikan valmistuksessa, mutta asialla on varmasti toinekin puolensa.

Mutta, jos alihankinta johtaa siihen, että saman haitarimerkin tiettyä tyyppiä myydään samana soittimena vaikka ne on tietoisesti osittain kokoonpantu laadullisesti erilaista osista, en pitäisi sitä suotavana.
Kyllä minä sellaisesta mieleni pahoittaisin >:(

Lainaus käyttäjältä: mlut - 08-12-2015, 17:58:45
Tuota alihankintaa pidetään jonkinlasena "mörkönä" harmonikan valmistuksessa, mutta asialla on varmasti toinekin puolensa.

Mutta, jos alihankinta johtaa siihen, että saman haitarimerkin tiettyä tyyppiä myydään samana soittimena vaikka ne on tietoisesti osittain kokoonpantu laadullisesti erilaista osista, en pitäisi sitä suotavana.
Kyllä minä sellaisesta mieleni pahoittaisin >:(

Jos näin pääsee käymään niin syy ei sinänsä ole alihankinnan käyttö vaan puutteellinen laatujärjestelmä. Haitarin valmistaja ei huolehdi että käytetyt osat, mistä ne sitten tulevatkin, ovat riittävällä tarkkuudella oikeaa laatua.

Toinen asia on sitten se missä se laatutaso lopulta on määritelty. Asiakkaan odottama laatu voi olla paljolti mielikuvissa, siihenhän tässä keskustelussa on viitattu.

PS. Nyt vasta kiinnitin huomiota tuohon tietoisesti erilaatuisista osia. Silloinhan kyse on jo ihan tahallisesta laadun vaihtelusta, mikä on kyllä valmistajalta kyseenalaista toimintaa. Paitsi jos se tehdään ihan avoimesti, mihin Johan viittaa: kielivaihtoehdot on ostajan tiedossa ja soittimen hinta vaihtuu kielten mukaan.

Lainaus käyttäjältä: mlut - 08-12-2015, 17:58:45
Tuota alihankintaa pidetään jonkinlasena "mörkönä" harmonikan valmistuksessa, mutta asialla on varmasti toinekin puolensa.

Mutta, jos alihankinta johtaa siihen, että saman haitarimerkin tiettyä tyyppiä myydään samana soittimena vaikka ne on tietoisesti osittain kokoonpantu laadullisesti erilaista osista, en pitäisi sitä suotavana.
Kyllä minä sellaisesta mieleni pahoittaisin >:(

Onko Sinulla jotain konkreettista näyttöä kyseisenlasesta tietoisesta toiminnasta jonkin merkin kohdalla?

En minäkään näe asiallisena suuria laatuvaihteluja samana myytävän harmonikan eri yksilöiden välillä.

Koitin tuossa aikaisemmassa kommentissani tuoda esille, että alihankintaosat valmistetaan tietyn speksin mukaisina, siis niiden laatukriteerit määritellään ennen alihankintasopimusten tekemistä ja niiden valmistusta valvotaan tilaajan toimesta siten, että lopputuote täyttää valmistajan laatuvaatimukset.
Samoja malleja kyllä varusteetaaan tietoisesti mm. eritasoisilla kielillä loppuasiakkaan haluamalla tavalla.

Eri valmistajien esitteissä ja kotisivuilla on useimmiten määritelty kussakin mallissa käytettyjen kielten laatu  ja vaihtoehdot, joten sitä kautta pystyy asiaa kyllä seuraamaan, kun sitten vielä selvittä minkä valmsitajan kielistä on kysymys.

Ostaja saattaa joskus pettyä, kun esittelysoittimissa joilla niitä esittelevät mestarit soittavat on huippukielet ja kaikilla ei aina ehkä ole valmiuksia määritellä millaiset kielet soittimensa haluaa.

Kyllä niitä pettymyksiä ja mielenpahoituksia sattuu, sen huomaa kun seuraa käytettyjen soitinten markkinoita. Siellä kun alkaa olla useita tuoreekoja samanmerkkisiä soittimia yhtäaikaisesti myynnisssä, voisi siitä jo vetää jonkinsuuntaisia johtopäätöksiä.
Havaintoja näistä on tullut tehtyä, useammankin merkin kohdalla, mutta jokainen vetäköön omat johtopäätöksensä omien havaintojensa pohjalta.

Viljo saattaa tuntea, että millaisia laatujärjestelmiä on käytössä esim. näiden suomessa tällä hetkellä markkinoitujen soitinten valmistajilla ja millaisella kontrollilla soittimet lähtevät valmistajilta eteenpäin.

En oikein osaa kuvitella, että minkäänlaisia alihankitaostoja valmistajilla tehtäsiiin ilman tarkempaa määritteylyä mitä ollaan ostamassa ja ettei laatua valvottasi. Mininkään valmistajan intressi ei varmasti ole koota soittimiaan tietoisesti epäkuranteista osista.
Valmistusvierheitä kuitenkin silti aina sattuu ja niistä kuitenkin useimmiten selvitään takuiden puitteissa, mikäli on kysymys vastuullisesta valmistajasta ja myyjästä.

Tuo Toivon mainitsena kieltenvaihtotapaus osoittaa selkeästi, että melko surkeitakin tapauksia valitettavasti sattuu.

Johan

Lainaus käyttäjältä: Johan - 08-12-2015, 20:58:03

Koitin tuossa aikaisemmassa kommentissani tuoda esille, että alihankintaosat valmistetaan tietyn speksin mukaisina, siis niiden laatukriteerit määritellään ennen alihankintasopimusten tekemistä ja niiden valmistusta valvotaan tilaajan toimesta siten, että lopputuote täyttää valmistajan laatuvaatimukset.

Tällä mallilla, niinkuin itsekin totesin, valmistajan on mahdollista tuottaa riittävän tasaista laatua käytti sitten alihankkijoita tai teki osat itse. Mutta ostajan kannalta asia on hankalampi.

Lainaa
Eri valmistajien esitteissä ja kotisivuilla on useimmiten määritelty kussakin mallissa käytettyjen kielten laatu  ja vaihtoehdot, joten sitä kautta pystyy asiaa kyllä seuraamaan, kun sitten vielä selvittä minkä valmsitajan kielistä on kysymys.

Ostaja saattaa joskus pettyä, kun esittelysoittimissa joilla niitä esittelevät mestarit soittavat on huippukielet ja kaikilla ei aina ehkä ole valmiuksia määritellä millaiset kielet soittimensa haluaa.

Teillä pitkän linjan harrastajilla varmaan on tajua noista erilaisista kielistä, mutta eipä meikäläisellä ollut eikä edelleenkään ole muuta kuin se tavallinen hämärä ajatus että varmaan kalliimpi on jollakin lailla parempi (mikä ei vielä sano mitään sopivuudesta omiin tarpeisiin). Silti Castagnarin kaksirivisen halvimmankin mallin peruskielet tuntuvat aivan käsittämättömän hyviltä, kun taas tiedän että Hohnerin käyttämiin kieliin ei aina ole oltu tyytyväisiä. Castagnarin halvimman mallin kieliä näkyy sanottavan konekieliksi. Heh... konekieli on mulle se millä ohjelmoin 1970-luvulla :)

PS. Yritin etsiä tietoa noiden mun kahden viisirivisen kielistä. Bugarin 320/J:n tiedoissa ei näkynyt kielistä mitään. Pikku-Intro taas on Converterin Serenellinillä teettämä, uudessa Intro R:ssä on Super Dural mutta tuon vanhan mallin kielistä ei näkynyt tietoa.

Lainaus käyttäjältä: Johan - 08-12-2015, 20:58:03
Viljo saattaa tuntea, että millaisia laatujärjestelmiä on käytössä esim. näiden suomessa tällä hetkellä markkinoitujen soitinten valmistajilla ja millaisella kontrollilla soittimet lähtevät valmistajilta eteenpäin.

On ja ei ole.

Ei siinä mielessä, että en ole tehnyt aiheeseen liittyvää yhteistyötä maahantuojien kanssa. En tiedä miten kukin yritys toimii laadun takaamiseksi.

On siinä mielessä, että maahantuotujen soittimien laadun tarkistaa maahantuoja. Jos maahantuoja ei ole tyytyväinen, niin sitten yhteistyökumppanit keskustelevat keskenään asian korjaamiseksi. Ne tahot, jotka tekevät jatkuvia yritysvierailuja Italiaan on paremmalla pohjalla kuin vain sähköpostin välityksellä toimivat yritykset. Tarkoitan tällä sitä, että siinä kohtaa on saatu henkilökohtaiset kontaktit ja suhteet luotua, joka auttaa laatutarkkailussa ja palautteen annossa.

On siinä mielessä, että maahantuojat etsivät myytävät mallinsa itse. Näin he saavat myyntikokonaisuuteen niin huippusoittimia kuin myös halvempia pelejä. Jotkin myyjät (yleisesti, ei spesifioitu Suomeen) menevät Italiaan ja etsivät vain parhaat diilit, jotta saavat myytyä paljon soittimia suurella katteella. Thats it. Siinä ei laadun perässä mennä. Suomessa on tosin aina ollut tämä korkealaatuinen tuote se tuote, joka selviää pitkällä aikavälillä. On täälläkin halpoja harmonikkoja myyty. Ne ovat myös niitä, joita tuossa oikeassa palkissa aika paljon liikkuu. Ne on niitä, joiden huoltokustannukset ovat yleensä soittimen arvoa isompia.

---

Hannu nostikin esille tuon kielien laatutuntemuksen. Jokaisen myyjän pitäisi osata kertoa automaattisesti eri kielien eroista ostajalle. Vapaalehdykässä muistaakseni on jollain sivulla noista kielilaaduista, mutta eivät kaikki sinne sivulle löydä.

Johan kysäisi tästä:
Mutta, jos alihankinta johtaa siihen, että saman haitarimerkin tiettyä tyyppiä myydään samana soittimena vaikka ne on tietoisesti osittain kokoonpantu laadullisesti erilaista osista, en pitäisi sitä suotavana.
Kyllä minä sellaisesta mieleni pahoittaisin >:(.

Ei ole omakohtaisia kokemuksia, eikä tietoa, mutta tämän palstan keskustelusta olen saanut käsityksen, että sellaista tapahtuu. Ja miksi ei voisi ja saisikin tapahtua, jos se tehtäisiin 'kuluttajalle' tiettäväksi.
Tavoiteltavana ja reiluna pelinä pitäisin siis sitä, että esimerkiksi (ja tosiaan vain esimerkiksi) Guerrini Symphony 2 on aina sama soitin. Niin hyvin kuin se kohtuuden nimissä voi sitä olla. Olennaisista eroavaisuuksista pitäisi soittimessa olla vaikka jokin kyltti, helposti havaittavissa. Näinhän saattaa toki ollakin, en tiedä.
Ihan niinkuin Valion maitokin tulee olla kohtuudella samanlaista purkista purkkiin. Jos siinä on vähemmän laktoosia, siinä lukee Hyla. Jos siihen on lisätty kalsiumia, siinä lukee, että näin on tehty.

Lainaus käyttäjältä: mlut - 09-12-2015, 08:23:13
Johan kysäisi tästä:
Mutta, jos alihankinta johtaa siihen, että saman haitarimerkin tiettyä tyyppiä myydään samana soittimena vaikka ne on tietoisesti osittain kokoonpantu laadullisesti erilaista osista, en pitäisi sitä suotavana.
Kyllä minä sellaisesta mieleni pahoittaisin >:(.

Ei ole omakohtaisia kokemuksia, eikä tietoa, mutta tämän palstan keskustelusta olen saanut käsityksen, että sellaista tapahtuu. Ja miksi ei voisi ja saisikin tapahtua, jos se tehtäisiin 'kuluttajalle' tiettäväksi.
Tavoiteltavana ja reiluna pelinä pitäisin siis sitä, että esimerkiksi (ja tosiaan vain esimerkiksi) Guerrini Symphony 2 on aina sama soitin. Niin hyvin kuin se kohtuuden nimissä voi sitä olla. Olennaisista eroavaisuuksista pitäisi soittimessa olla vaikka jokin kyltti, helposti havaittavissa. Näinhän saattaa toki ollakin, en tiedä.
Ihan niinkuin Valion maitokin tulee olla kohtuudella samanlaista purkista purkkiin. Jos siinä on vähemmän laktoosia, siinä lukee Hyla. Jos siihen on lisätty kalsiumia, siinä lukee, että näin on tehty.

Kuitenkin, jos lopputuotteen laatu vaihtelee tuolla tavalla, se ei varsinaisesti ole seuraus alihankinnan käytöstä vaan joko huonosta laadunohjauksesta tai sitten epämääräisestä tuotteenhallinnasta (erilaisia tuotteita samalla mallinimellä. Omakin tuotanto voi tehdä vaihtelevaa laatua, jos laadunohjaus ei ole kunnossa, ja alihankintaa käytettäessäkin laatu on hallittavissa jos halutaan ja osataan.

Nykyisissä harmonikoissa samoissa malleissa on tuskin koskaan keskenään rakenteellisia eroja. Ero tulee lähinnä kielien laadussa. 1930-luvulta 1950- luvulle kotimaisissa harmonikkamalleissa oli samas-
sakin mallissa eroja rakenteessa, puiden laadussa ja kielissä, johtuen pienistä sarjoista, asiakkaan toiveista sekä usean vuoden aikavälistä, jonka aikana valmistettiin välissä muitakin malleja. Tästä syystä Kouvolassakin tehtiin Kravatteja isoja ja pieniä, terävänurkkasia, pyöreäkulmaisia ja poikkikul-
maisia runkoihin, jotka sillä hetkellä olivat valmiina päällystettäväksi ja koristeltavaksi. Kukkamalleissa vielä alussa oli 3- ja 4-äänikertaisia, vaikka päällepäin näyttivät samanlaisilta. Noita erilaisuuksia malleissa löytää Vapaalehdykän galleriasta. Nykyään valmistus on paljon teollisempaa sarjatyötä. Jos harmonikkatehtaalla ei ole omaa puutyöverstasta, on yksilöllisiä toiveita vaikeampi toteuttaa. Senpä takia Lasse Pihlajamaalla oli (ja on) laaja, moneen tarpeeseen oleva mallisto, koska se pystyttiin alusta asti kehittämään Piginin tehtaalla. Tätä ennen hän oli tilannut pieniä eriä eri tehtailta, kunnes löysi tämän paikan, jossa valmistus edelleen jatkuu.
Toivo

Oma näkemykseni on juuri kuin Toivo kertoi. Viljon esiin ottama asia, että myyjän tulisi kyetä kertomaan minkä tason kielet soittimessa on, poistaisi väärinymmärrystä käyttäjäkunnassa.

Ei vain Suomessa vaan maailman laajuisesti myynnissä ja markkinoinnissa tuodaan esiin "vain parhaat käsintehdyt italialaiset kielet" lisättynä vielä jollain laatua ylistävällä adjektiivilla. Sitten tulee käsitys, että kaikissa kyseisen valmistajan harmonikkamalleissa on ne super hyper special erikois laadukkaimmat huippu parhaat Professional tarkkuuskielet ja kielilaadut.

Sehän ei ole edes tarkoituksen mukaista. Esim Tex Mex tyyliseen musiikkiin sopiva 3-rivinen soitin tuskin tarvitsee A Mano kieliä ja ehkä eivät ole edes parhaat siihen käyttötarkoitukseen, en tiedä - oletan.
Esim. Bagari ei ilmoita kielten valmistajaa, vaan esim. Cassottojen osalta sanoo, että kielet ovat A Mano kieliä, siis valmistaja voi olla ainakin Binci tai Artigiano, en tiedä voisiko olla muita esim. Armoniche (Sapla, Antonelli). Bugari valvoo alihankkijan laatua.

Esim omassani olevat Bincin valmistamista kielistä lienee helpompi luetella harmonikkamerkkejä, missä niitä ei käytettäisi kuin missä niitä käytetään. Bincin kieliä löytyy Luukisenkin valmistamista soittimista. Bincin kielet voi itse vaikka tilata ja asennuttaa mihin tahansa soittimeen, mihin vain mitoiltaan sopii. Binci tekee monenlaatuisia kieliä Professional (A Mano), Tipo A Mano (TAM), Commercal (kone-) yms kieliä. Binci tekee myös Custon made-kieliä, eli asiakas toiveiden mukaisesti. Eli Binci kielet ei kerro itse kielistä ja niiden laadusta mitään, vaikka yleisesti esitetään, että ovat parhaat ja laadukkaimmat yms. Itselläni on sellainen käsitys, että esim Bincin A Mano kielet eivät ole Binci itsensä teräsnauhasta leikkaamat, vaan ne tulevat toiselta valmistajalta valmiiksi leikattuna. Binci tekisi kokoonpanon ja käsityön, kun esim Artigiani käyttää ruotsalaista Uddeholmin teräsnauhaa (tiedä vaikka olisivat sanoja kieliä).

Minusta olisi asiallista, että harmonikkojen valmistajat, maahantuojat ja myyjät kertoisivat, minkä tason kielet kussakin soitinmallissa on, siis luokituksen. Kielten valmistajan kertominen ei ole tarpeen.

Viljolla on ansiokas esitys täällä sivuilla kielen laaduista ja mitä ne tarkoittavat. Yhtä asiaa kaipaisin siihen vielä lisäksi. Kuinka erottaa A Mano ja Tipo A Mano kielet soittimessa? Minusta yksinkertaisin tapa erottaa on katsoa kielen kannan sivusta. Nauhasta leikatussa kielessä kielen kanta ei ole leikattu ja väri on sama kuin kannan pinta. Tipo  A Mano kieli on leikattu levystä, jolloin kielen kannansivu on myös leikattu ja on eri välinen kuin kielen kannan pinta. Kun sen viimeistelyn tai käsityön osuuden tarkastelu ei kyllä asiaa kerro - eikä siinä välttämättä aina edes eroa olekkaan.

Osa vanhoista hyvistä Italialaisista kielten valmistajista ovat jo siirtyneet ajasta iäisyyteen ja uusia on tullut tilalle. Severinin kieliä käytettiin monissa soittimissa, jotka minusta olivat tosi laadukkaita, muttei niitä enää valmisteta. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tänäkin päivänä tehtäisi laadukkaita kieliä, ja niitä löytyy kaikista soitin merkeistä.

Lainaus käyttäjältä: ftamt - 09-12-2015, 09:58:33
Nykyisissä harmonikoissa samoissa malleissa on tuskin koskaan keskenään rakenteellisia eroja. Ero tulee lähinnä kielien laadussa. 1930-luvulta 1950- luvulle kotimaisissa harmonikkamalleissa oli samas-
sakin mallissa eroja rakenteessa, puiden laadussa ja kielissä, johtuen pienistä sarjoista, asiakkaan toiveista sekä usean vuoden aikavälistä, jonka aikana valmistettiin välissä muitakin malleja. Tästä syystä Kouvolassakin tehtiin Kravatteja isoja ja pieniä, terävänurkkasia, pyöreäkulmaisia ja poikkikul-
maisia runkoihin, jotka sillä hetkellä olivat valmiina päällystettäväksi ja koristeltavaksi. Kukkamalleissa vielä alussa oli 3- ja 4-äänikertaisia, vaikka päällepäin näyttivät samanlaisilta. Noita erilaisuuksia malleissa löytää Vapaalehdykän galleriasta. Nykyään valmistus on paljon teollisempaa sarjatyötä. Jos harmonikkatehtaalla ei ole omaa puutyöverstasta, on yksilöllisiä toiveita vaikeampi toteuttaa.

Tämä on tietysti valitettava suunta. Suositummissa soittimissa, varsinkin kitaroissa, markkinat ovat niin suuret että valmistajia löytyy laidasta laitaan, on halpoja kopioita, on laatumerkkejä joista monella on sekä sarjatuotantoa että custom-malleja, ja tämän lisäksi on paljon laadukkaita soitinrakentajia joista moni tekee täysin soittajan toiveiden mukaisen soittimen. Puhaltimissakin on tuota skaalaa halpamalleista luotettaviin keskihintaisiin sarjavalmistajiin ja sitten aivan huippumalleihin, tosin puhaltimia ei taideta juurikaan räätälöidä (ja vaikea edes nähdä mitä sillä haettaisiin). 

Harmonikka taitaa olla aika vaikea tuote... mutkikas rakenne ja kallis tehdä. Jos olisi riittävä markkina ja kysyntää niin räätälöiviä pajojakin varmasti olisi. Nyt ne keskittyvät pieniin peleihin.

Toinen juttu on sitten se että kyllä tehtaalla pitäisi olla omaa tuotekehitystä varten protopaja tai vastaava valmius. Vai nähdäänkö jo että tuotteet ovat valmiita.

Venäjällä taitaa edelleen elää tuo soitinpajamalli, sen perusteella mitä olen Shujan tehtaan videota katsonut. Niiden tuotantoa ei vain arvosteta :) No, mulla on sieltä uustuotantoa karmoska, tehty haluamaani sävellajiin. Tosin virityksen olisin ottanut kuivemmaksi mutta ei tullut hankkiessa mieleen. Kun en tiennyt että sielläpäin trendi oli mennyt huojuvampaan suuntaan.

Laatuluokitus kertoo enemmän kuin kielien valmistaja - joo, mutta on tässä jutussa vähän lisää.

Nimittäin eri kielivalmistajat tekevät kieliä eri tekniikoilla ja materiaalilaaduilla. Jos sivuutetaan materiaalit, niin suurimmat sointiin tulevat erot ovat kielien hionnassa ja kielilaatan aukkojen valmistamisessa. Pelkästään se, että kun kieliaukot prässätään auki, yhden työvaiheen lisääminen vähentää kielilaatan taipumista ja tarkkuus (kielilaatan symmetrisyys) paranee. Tämä saadaan siis aikaan sillä, että kaksi reikää lyödää toiselta puolelta laattaa, kaksi toiselta puolelta. Osa valmistajista tekee kaikki neljä reikää yhdellä lyönnillä. Jos laattaa ei käännä, niin toinen kielistä saa isomman aukon kuin toinen. Olkoonkin, että kyse on pienistä mittayksiköistä, mutta tässä kohtaa nekin ovat merkittäviä.

Osa hioo kieliaukkojen sisäpinnat, osa ei. Tälläkin on merkitystä soinnissa. Tämä ei välttämättä ole sidonnainen kielien laatuluokutukseen. Osittain on, osittain ei. En osaa tarkkaan sanoa, mutta veikkaisin, että sisähionta tehdään suurimpiin ja kalliimpiin kieliin. Pienet ja halvat kielet menee ilman lisätöitä. Tämä asia vaatisi ihan tehtaiden tuotteisiin paljon syvällisempää tuntemusta, mitä edes minulla on.

Jos valmistajien valmistustekniikat olisi yleisesti tiedossa, niin se auttaisi kielimerkin valinnassa. Niissä on eroja. Tosin ongelma on silloin se, että mennään erittäin pikkutarkkaan tietoon, mistä normaalilla soittajalla ei ole mitään käryä - eikä välttämättä edes tarvetta tietää. Pitäisi myös määritellä onko asia X parempi tehtynä vai tekemättömänä. Jonkun täytyy myös todistaa luotettavasti, että asia X on oikeasti parempi kuin muu vaihtoehto. Näissä tarvitaan sitten jo yläsävelsarjojen mittauksia ja --- kuuntelukokeita.

Tuohon a mano ja tipo a mano kielten erottamiseen,  mielestäni ne erottaa myös soittamalla, eli a mano kielet tuntuvat selkeästi jäykemmiltä ja ne myös soivat kovaa. Aika mano kieli voi jopa vaatia vähän enemmän painetta lähteäkseen soimaan kuin tipo a mano, mutta myös kestää kovaakin ilmanpainetta hyvin kielen soidessa erittäin lujaa. Ilmankulutuksessa en ole noissa havainnut mitään selkeätä eroa. Mutta siis soittotuntumassa kylläkin. Viljo voi korjata mikäli olen väärässä.

Tuohon Giuliettin kommenttiin sanoisin, että täytyy olla melkoisen ammatti-ihminen, joka kykenee ne varmuudella aina soittamalla toisistaan erottamaan huomioiden myös Viljon kirjoitus. Oma harrastapohjalta oleva kokemus ei siihen kyllä riitä kuin poikkeustapauksissa - sama harmonikka, malli, saman valmistajan kielet, kielipenkit samasta puulajista yms, eli ei muita muuttujia, niin silloin - jos silloinkaan. Sanoisin, että jos otetaan Antonellin valmistamat Tipo A Mano kielet ja jonkun toisen valmistamat A Mano kielet, niin aika moni erehtynee minun lisäkseni. Vertailu tulisi tehdä samassa tilassa, jottei akustiikka vaikuta. Omakin soitin tuntuu erilaiselta kotona pienessä huoneessa soitettaessa kuin suuressa salissa tai luokkahuoneessa. Hyvät kielet avautuvat herkästi ja soi pienellä ilmavirralla, muuta eivät myöskään tukehdu suurella ilmavirralla. Tuo, että A Manot soisivat kovempaa kuin Tipo A Manot, on minulle uutta, enkä ole siitä aivan varma, mutten tiedä.

En edes yritä väittää että a mano ja tipo a mano kielet voisi aina tai helposti erottaa soittamalla, tuo oli lähinnä yleistystä mitä kirjoitin. Luonnollisesti kokeilu pitää tehdä samassa tilassa samanlaisen akustiikan vallitessa. Ainakin joistakin soittimista pystyn tuon kuitenkin erottamaan soittamalla, luonnollisestikaan en ole kaikkia mahdollisia soittimia ja kieliä kokeillut. Tuo kyllä pitää paikkansa että a mano kielet soivat kovempaa. Kuulija ei tuota kuitenkaan todennäköisesti silti huomaa, tämänkin olen huomannut.