Vaihdoin nykyisen Giulietti Traviatan vuonna 1990, koska tykkäsin sen valssiäänistä (mukaili jotenkin vanhaa Kravattia). Sittemmin hankin sen aidon "Kouvolan Kravatin". Nyt sitten Traviatan valssiäänet ovat "tarpeettomia".
Niinpä olen ajatellut vaihtaa Traviatan. Hanurilehden mainoksen "uhrina" kiinnostus heräsi Bugarin "Silver Cassottoon". Bugarillahan on tunnetusti vain hyviä vaihtoehtoja. Saa nyt sitten nähdä, milloin vaihto tapahtuu? :D
Hanurilehden mainoksen "uhrina" kiinnostus heräsi Bugarin "Silver Cassottoon". Bugarillahan on tunnetusti vain hyviä vaihtoehtoja. Saa nyt sitten nähdä, milloin vaihto tapahtuu? :D
[/quote]
Varoituksen sana: kun olet kokeillut Silveriä, ostat sen varmasti. Itse kokeilin sitä viime keväänä ja vaihdon esti vain akuutti pula isommasta setelirahasta. Tuntui se niin hyvältä peliltä, kevyt kuin mikä ja silti soi todella hyvin, bassotkin paljon muhkeammat kuin nykyisessä Bugarissani. Onneksi kauppias ymmärsi pyytää niin kovan välirahan, että kaunokainen jäi toistaiseksi hyllyyn :)
Näin epäilinkin. Kyselin jo Leinon Sepolta vaihtoehtoja. Hänellä on vielä kaksi mustaa Silveriä varastossa hintaan 7700 euroa. Uudet mallit ovat tulollaan, ei tietoa milloin, hintakin nousee. No mullakaan ei nyt heti ole pyydettyä välirahaa jemmassa, joten odotteluksi menee. Leino oli myös itse ottanut tämän Silverin käyttöönsä, joten lienee erittäin hyvä peli. Muuten se Hanuri-lehden sininen Silver on Jukka Lampelan peli!
Keikkamiehiä se kiinnostaa ainakin.
Tuolla muuten myydään käytettyä mustaa 4200 €:lla
http://www.nettimarkkina.com/bugari-silver-plus-casotto/655812
Lainaus käyttäjältä: sirmakka - 05-11-2009, 11:13:15
Keikkamiehiä se kiinnostaa ainakin.
Tuolla muuten myydään käytettyä mustaa 4200 €:lla
http://www.nettimarkkina.com/bugari-silver-plus-casotto/655812
Oho mikä hinnan pudotus, 3500e, kun 9kk vanha ja soitettu 4kk (siis 5 kk lojui kaapissa :)). Jos tuollaisen hakisi Italiasta itse voisi ehkä tienata matkakulut ja vähän ekstraa?
Aivan, hanurin arvohan putoaa lähes elektroniikan tahtiin :)
Onkohan niin, ettei Bugarista saa vaihdossa tuotakaan, vai mistä moinen johtuu?
Hinnanpudotuksissa olen ihmetellyt noita digirolandeja. Fr7:aa tuntuu saavan kolmeen ja puoleen tonniin, mutta noista Fr-ykkösistä hintapyynnöt ovat 950 euron luokkaa. No, ne ovat vain pyyntöjä toki.
Yhdellä Italialaisella valmistajalla maksaa samantapainen peli noin 8200 euron paikkeilla.
Korkeus 43 cm, soivia ääniä diskantissa 56, täydet 120 bassoa ja paino noin 11 kg, rekisterit 11/7.
Lainaus käyttäjältä: risto - 05-11-2009, 12:46:39
Lainaus käyttäjältä: sirmakka - 05-11-2009, 11:13:15
Keikkamiehiä se kiinnostaa ainakin.
Tuolla muuten myydään käytettyä mustaa 4200 €:lla
http://www.nettimarkkina.com/bugari-silver-plus-casotto/655812
Oho mikä hinnan pudotus, 3500e, kun 9kk vanha ja soitettu 4kk (siis 5 kk lojui kaapissa :)). Jos tuollaisen hakisi Italiasta itse voisi ehkä tienata matkakulut ja vähän ekstraa?
Jonkinasteinen "harmaatuontikin" voi olla kannattavaa pienessäkin mittakaavassa. Omat vähäriviseni olen ostanut (puoli-ilmaista Corsoa lukuunottamatta) ja hakenut Italiasta suoraan tehtaalta. Käytettyjä kaikki tosin, mutta trimmattuina uudenveroisiksi. Hinta nykykokemuksieni mukaan vain puolikas vastaavien täällä myytävien (käytettyjenkin) ränkingeistä.
- Virallisen maahantuojan ja jälleenmyyjän myyntikatteen täytyykin olla jotain 40% luokkaa, muutoinhan ei olisi kysymys työnteosta.
Lainaus käyttäjältä: Armando Bugari - 05-11-2009, 17:46:32
Jonkinasteinen "harmaatuontikin" voi olla kannattavaa pienessäkin mittakaavassa. Omat vähäriviseni olen ostanut (puoli-ilmaista Corsoa lukuunottamatta) ja hakenut Italiasta suoraan tehtaalta.
Niin kauan kuin tuo haitarimatkailu tapahtuu yksityisenä ihmisenä ja ilman esivalmisteluja välikäsien kautta, niin homma on mun mielestä ok. Italiassakin on alvit maksettavana, mutta se on tehtaan asia se. Italiassa alv on 20 % tällä hetkellä. Sitten jos tulleja täytyy maksaa niin se on omasta tunnosta kiinni miten sitä lakia noudattaa. Jotain lakipykäliäkin vissiin on siitä minimihinnasta, minkä voi tuoda ilman tullausta Suomeen. Jollain tästä tietoa? Vai oliko tässä nyt tämä eu:n sisäinen vapaakauppajuttu?
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 05-11-2009, 20:55:11
Lainaus käyttäjältä: Armando Bugari - 05-11-2009, 17:46:32
Jonkinasteinen "harmaatuontikin" voi olla kannattavaa pienessäkin mittakaavassa. Omat vähäriviseni olen ostanut (puoli-ilmaista Corsoa lukuunottamatta) ja hakenut Italiasta suoraan tehtaalta.
Niin kauan kuin tuo haitarimatkailu tapahtuu yksityisenä ihmisenä ja ilman esivalmisteluja välikäsien kautta, niin homma on mun mielestä ok. Italiassakin on alvit maksettavana, mutta se on tehtaan asia se. Italiassa alv on 20 % tällä hetkellä. Sitten jos tulleja täytyy maksaa niin se on omasta tunnosta kiinni miten sitä lakia noudattaa. Jotain lakipykäliäkin vissiin on siitä minimihinnasta, minkä voi tuoda ilman tullausta Suomeen. Jollain tästä tietoa? Vai oliko tässä nyt tämä eu:n sisäinen vapaakauppajuttu?
"Pienimuotoisella harmaatuonnilla" en tietenkään tarkoittanut muutakuin: Ostat edullisen matkan Italiaan...menet harmonikkapajalle...tarjoat pleinejä euroja hyllytavarasta käteisellä...otat mukaasi herppeen ja tulet takaisin kotia. Myyt kaverille! Kolmen tonnin autputilla voit saada kuudentonnin inputin ja kaikki voitti! - Ilmanen loma vielä päälle.
-Tietenkin kaikki ns. tuki, vakuutukset ym. ei skulaa... mutta muutama tonni on iso raha hanuristillekin. Verottaja ei itke, koska yksityinen hanuristi ei kiinnosta!
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 05-11-2009, 20:55:11
Vai oliko tässä nyt tämä eu:n sisäinen vapaakauppajuttu?
Se nimenomaan. En minä kyllä käsitä mitä arveluttavaa soittimien hankinnassa EU:n sisällä olisi, tulee sitten postissa/kuriirilla tai hakee itse. Molempia on tullut tehtyä.
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 05-11-2009, 21:13:13
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 05-11-2009, 20:55:11
Vai oliko tässä nyt tämä eu:n sisäinen vapaakauppajuttu?
Se nimenomaan. En minä kyllä käsitä mitä arveluttavaa soittimien hankinnassa EU:n sisällä olisi, tulee sitten postissa/kuriirilla tai hakee itse. Molempia on tullut tehtyä.
Tässähän hintoja ihmeteltiin, että joku voi myydä hienon muutaman kuukauden vain käytetyn spelin jopa puolta halvemmalla, kuin Ns. OVH;-)
Olkaa kuitenkin tarkkoina, että ei tule merkkitehtaalta(kaan) halpaa "kiinatavaraa" :D
[quote author=Armando Bugari
"Pienimuotoisella harmaatuonnilla" en tietenkään tarkoittanut muutakuin: Ostat edullisen matkan Italiaan...menet harmonikkapajalle...tarjoat pleinejä euroja hyllytavarasta käteisellä...otat mukaasi herppeen ja tulet takaisin kotia. Myyt kaverille! Kolmen tonnin autputilla voit saada kuudentonnin inputin ja kaikki voitti! - Ilmanen loma vielä päälle.
-Tietenkin kaikki ns. tuki, vakuutukset ym. ei skulaa... mutta muutama tonni on iso raha hanuristillekin. Verottaja ei itke, koska yksityinen hanuristi ei kiinnosta!
[/quote]
"Piänimuatosella..." sannoo miäs, ku joka kevät käy rehevätä Rossiittaa kauniisti tervehtimässä. Sillon ku me muut räntäkaamostalven jälkeen käyvvään sykijatrilla ja imeskellään opijaatteja.
No kyllähän pukari kurtunkin siältä halavalla ostaa. Mahollisimman suurilla palkeilla. Mahtuu palkeisiin paljon pulloja. Puhasta pirtuva.
Eikä tässä mailmassa oo mikkää nin kevveennäkösta kantaa, ku pukari suu ruutilla vihellellen lastisa tullin ohitte kulettaa. Että kevvee on askeleensa pilolle kiitetyllä miähellä.
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 05-11-2009, 22:19:53
Olkaa kuitenkin tarkkoina, että ei tule merkkitehtaalta(kaan) halpaa "kiinatavaraa" :D
No, ne soittimet mitä olen muualta hakenut ovat olleet semmoisia mitä täältä ei mistään saa. Seuraava voi hyvinkin olla sitten Littaun garmoshka.
Sanonpa sanasen minäkin tähän harmonikan ostamiseen tai vaihtamiseen. Tämä joltain osin sivuaa tuolla toisessa topicissa käsiteltyä näppäinasiaakin.
Ensiksikin täytyy todeta, että ns. laatuharmonikoista puhuttaessa ainakaan minun kohdalleni ei ole sattunut yhtään sellaista, jossa näppäimien liikkeen pituus olisi erityisemmin häirinnyt. On tietenkin totta, että tällaiset näppäinten liikeradat ja liikeratojen pituudet merkitsevät jotakin soittamisessa, mutta ovatkohan ne kuitenkaan tärkeimmät asiat? Tällaiset jutut saa harjoittelemalla kuntoon.
Itse olin muutama kuukausi sitten aikeissa vaihtaa 1960-luvulta olevan Kouvolan Kultahäkki-maestron uuteen laatumerkkiin, jäi kuitenkin vaihtamatta, eikä ollut tällä kertaa rahasta kiinni. Toki uudessa pelissä tekniikka on kunnossa eikä väljyyksiä ja näppäimistön klapinaa juurikaan esiinny. Mutta sointi, ja nyt en puhu pelkästään kielistä vaan myös rungosta, ei välttämättä aina ole hyvä. Mielestäni harmonikka on onnistunut kokonaisuus vasta sitten, kun soitettaessa äänen myös "tuntee" soittimen rungosta, tämä ominaisuus ainakin minun vanhassa Kultahäkissäni on, ja kun on vielä ihan hyvillä kielilläkin, niin en sitten kokenut vaihtamalla saavani soinnillisilta ominaisuuksiltaan yhtään parempaa soitinta.
Yksi harmonikan soinnillisiin ominaisuuksiin vaikuttava tekijä, jota ei ehkä kovin helposti tule ajatelleeksi, on nämä "madrassit" kahvan takana, kuinka moni muu puurunkoinen soitin "topataan" tällä tavoin?
Nämä ovat tietenkin aina enemmän tai vähemmän niitä paljon puhuttuja makuasioita, mutta tulipahan tällainenkin näkökanta esiin.
Lainaus käyttäjältä: Dragspel - 06-11-2009, 00:26:23
Nämä ovat tietenkin aina enemmän tai vähemmän niitä paljon puhuttuja makuasioita, mutta tulipahan tällainenkin näkökanta esiin.
Hyvä näkökanta, plussa siitä.
Tuo rungolle ominainen soundi on hyvä muistaa. Uudet soittimet toimivat uuden karheasti ja vasta jonkin ajan jälkeen alkaa soitin toden teolla soida (jos on soidakseen). Kaveri kertoi kerran, että kun näitä uusiokravatteja alettiin valmistaa, niin niissä meni noin 10 vuotta ennen kuin ne alkoivat soida kunnolla. Vaikka niissä nyt on vanhaa perinnettä mukana, niin on niissä uudemmissa peleissä vähän erilaisuutta alkuperäisiin verrattuna. Soinnin erilaisuuteen vaikuttaa kaikki mahdolliset muuttuvat tekijät, mutta tässä kohtaa mainittakoon rungon seinämien paksuus (vaneriset) ja selluloidin paksuus (yleisellä tasolla nämä eroavaisuudet, en kohdenna kravattimalleihin, koska en ole tutustunut niin tarkasti uusiokravatteihin).
Varovainen kannattanee olla. Kun olen vielä vanhoilla päivilläni päättänyt "ainakin kerran" vaihtaa hanuria, vaihdan uuteen. Yks uusi mulla oli 1980-luvulla (Nuorisomallin Ramses), muut ovat olleet käytettyjä. Käytetty Ramses Atlas oli pettymys. Nykyiseen Traviataan olen ollut tyytyväinen (vaikkakin ostin sen käytettynä). Traviata on ollut mulla vuodesta 1990, joten ajattelin vaihtaa. Vuoden loppuun mennessä varmaankin teen vaihtokaupat. :D
Niin joskus käytetty on soinnillisesti parempi vaihtoehto mitä uusi. Käytetty on soitettu auki.
Keskimäärin menee 2-vuotta siitä, että haitari alkaa soimaan (laatu soittimet). Kun kyseessä on uusi haitari. On toki uusissakin haitareissa yksilöitä, jotka soivat hyvin jo ihan uutena.
Täytyy sitten soitella sitä runsaammin, jotta peli alkaa soimaan! ;) Hinnoista yleisesti ottaen; eräs hanurikauppias sanoi ohjehinnan 8500 euroa, mutta jos olis heti lyönyt eurot pöytään, peli olisi lähtenyt 6500 eurolla; siis uusi peli! ;D
Ollaan tutustuttu uusiinkin kravatteihin. Ne eivät ole samalla tavalla tehtyjä kuin vanhat, koska
haluttiin käyttää nykyajan koneistoja. Siinä yksi syy rungon värähtelyyn eri tavoin. Vanhassa
käytettiin enempi puuta. Nyky-kravattien malli on otettu sotien aikana valmistetusta Pikku-Krava-
tista, joka on kooltaan pienempi täysikokoista 50 cm korkeaa Kravattia. Kaikupohjaa on vähem-
män ja ääni on kireämpi. Myös kielet ovat erilaiset ns. laserkielet. Yksi korjaajatuttavani tes-
tasi näitä uusissa Kravateissa käytettyjä kieliä omassa Viipurin sarvimallissaan. Uudet kielet hävisivät selvästi äänenlaadussa vanhoille saksalaisille ''Dixin'' kielille, joita kravateissa pääosin käytettiin. Kielet vaihtuivat äkkiä alkuperäisiin takaisin. Uusissa oli aika kireä ääni, eivätkä ne soineet vanhassa pelissä yhtään herkemmin. Uusissa Kravateissa runko on tietääkseni koivu-
vanerista. Vanhoissa käytettiin koivu-,haapa- tai mahonkivaneria. Mahonkirunkoisissa peleissä on
loistava soundi ja koivuisissa aika kireä. Mahonki on paras puulaji soimaan ja yllätys,yllätys suomalainen tervaleppä on kakkonen. Koivu on kaukana näistä.Testailimme näitä aikoinaan Rauno Niemisen kanssa. Mitä tästä opimme. Ei pidä mennä tukka putkella vaihtamaan uusiin malleihin
missään harmonikassa. Jos malttaa odottaa muiden kokemuksia uudesta soittimesta, niin säästää
tuhansia euroja, kun ei tee vikaostoja. Tuotekehitystä ja kokeiluja tehdään nykyisinkin, joten
joukkoon saattaa tulla huonojakin valmistussarjoja. Siksi köyhän kannattaa seurata sivusta ja
maltilla markkinoille tulevia harmonikkoja. Vanhasta hyväksi koetusta soittimesta ei kannata vättämättä aina luopua,sillä huollon jälkeen sillä on taas paljon soittotunteja edessä. Harmonikkahan on todellinen kestokulutushyödyke ja hyvällä pidolla sillä voi soittaa vaikka 100 vuotta. Miksi vaihtaa jatkuvasti haitaria, kun niihin ei ole keksitty ole mitään uutta kymmeniin vuosiin. Sellaiset loistavat korjaajat kuin esimerkiksi Viljo,tekevät kaikkensa sadakseen harmonikasta taas lähes uuden veroisen. Tämä on niinkuin auton vaihtokin - uutta ja kiiltävää pitää saada. Ajatelkaapa myös valuutaan virtaamista ulos maasta, koska suomalaista harmonikkateollisuutta ei enää ole.
Toivo
Karma-kiitokset Toivolle! Tulee väliin mielenkiintoisia juttuja. Omistan Kouvolan Kravatin 1936-1939. Tuli mieleen, mistä puustahan se tämän kravatin runko on tehty, kun tuli noita vaihtoehtoja? ;)
Kravattiani en myy enkä vaihda. Soi hyvin. Giulietti Traviata on tätänykyä menossa vaihtoon, saa sitten nähdä. :D
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 06-11-2009, 18:19:47
Miksi vaihtaa jatkuvasti haitaria, kun niihin ei ole keksitty ole mitään uutta kymmeniin vuosiin.
Jatkan tästä kommentista hieman. Katselin tuossa eräs kerta noin 10 Hanuri-lehteä läpi erään soittajakaverin kanssa. Siinä toiseksi viimeisellä sivulla on yleensä Bugarin mainos: "Uutuus tulossa", "Tulee pian", "Uusi malli" vai mitä siinä sitten lukeekaan. Joskus mainoksessa on tainnut olla painostakin maininta: "Kevyt, vain 10,333 kg" tai jotain vastavaa. 10 hanuri lehteä kattaa jo 2,5 vuotta, ja aina oli sama haitari tulossa mallistoon.
Tekee mieli hieman parjata niin mainostajia kuin myös asiakkaita tässä kohtaa. "Helpolla" mainoksella, merkkiin katsomatta, ihmiset harhautuvat ostamaan uutta soitinta, vaikka mitään uutta ei soittimessa teknisesti olisikaan. Okei - selluloidissa on vielä väriä jäljellä, remmit tuoksuvat nahkalta, soittimen tuoksu on tehdasmainen ja maskissa saattaa olla uusi kuvio mutta about that's it.
Viime keväänä kun kävin Frankfurtissa niin eräs soittaja sitten väitti niin kiven kovaa, että älä osta huonoja kieliä tai huonoa soitinta. Heti perään mies pamautti juuri hänen suosikkimerkkinsä kaikuvan käskevästi lähitienoolle tietoon. Tästä tulee lähinnä mieleen työläisperheen isäntä, joka saa minkä tahansa ruokapöytäkeskustelun seis. Kun isäntä sanoo, että näin homma menee näin, niin se on just näin. Ei jätetä pelivaraa muille - ei välitetä siitä, että onko itse väärässä (isäntähän on omasta mielestään tietenkin oikeassa). Tämä jos jokin on sivistymätöntä ja töykeää muita kohtaan. Sen sijaan pidemmälle koulutetuissa perheissä keskustellaan asioista. Itse tykkään puhua politiikasta niin kauan kun se ei mene väittelyksi, kummalla puolella kenttää minun pitäisi seistä jne. Politiikkaa ja vaikuttamista on ilman puolueitakain.
Meni vähän ohi aiheesta... takaisin juttuun.
Tällainen jatkuva toisto on osa markkinointia ja ihan ymmärrettävää. Sitten tällainen vanhan liiton – jos näin voin sanoa – tyylinen markkinointitapa, jossa kerrotaan kivoja tarinoita ja hämärrytetään sitä todellisuutta, harmittaa tietyllä tavoin. Siinä tunne on se, että asiakasta pidetään tyhmänä, mutta eipä se myyjä paljoa viisaampi ole. Kapitalisti, joka menee matalan aidan kohdasta.
Tästä tullaan sitten Vapaalehdykän olemassaolon syihin. Tieto, tieto ja tieto. Kun asiakkaalla on riittävästi pohjatietoa, niin vanhanaikainen markkinointitapa ei pure enää. Se ei vaan toimi, kun myyjältä loppuu argumentit kesken tai kun asiakas tietää
vähintään samat asiat kuin myyjä.
No - olen itse miettinyt tuota omaa markkinointijuttua hyvin paljon ja sitten kun aloitan laajamittaisen kampanjoinnin, niin tulette kyllä huomaamaan huomattavan eron ns. perinteisen markkinoinnin verrattuna.
Ohhoijaa - tulipas avauduttua.
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 06-11-2009, 21:46:14
...Siinä tunne on se, että asiakasta pidetään tyhmänä, mutta eipä se myyjä paljoa viisaampi ole. Kapitalisti, joka menee matalan aidan kohdasta.
....
Hehe, mut hei, voi se myyjä olla köyhä ja tyhmä sossukin, on yrittäjissä paljon sellaisiakin... :D Tämä vaan kommenttina tähän sinun politiikkaosastoosi. ;)
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 06-11-2009, 21:46:14
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 06-11-2009, 18:19:47
Miksi vaihtaa jatkuvasti haitaria, kun niihin ei ole keksitty ole mitään uutta kymmeniin vuosiin.
Jatkan tästä kommentista hieman. Katselin tuossa eräs kerta noin 10 Hanuri-lehteä läpi erään soittajakaverin kanssa. Siinä toiseksi viimeisellä sivulla on yleensä Bugarin mainos: "Uutuus tulossa", "Tulee pian", "Uusi malli" vai mitä siinä sitten lukeekaan. Joskus mainoksessa on tainnut olla painostakin maininta: "Kevyt, vain 10,333 kg" tai jotain vastavaa. 10 hanuri lehteä kattaa jo 2,5
Hanurilehti on ainut media, joka iskee kohderyhmään eli meihin hanuristeihin. Valitettavasti lehti ilmestyy harvoin, onko vain neljä numeroa vuodessa. Hanuriutuuksia tulee harvoin. Se "Uutuus" on sitten uusi ehkä seuraavan puolen vuoden kuluttua. Kyllähän se tiedetään, ettei hanureissa aivan hirveitä uudistuksia tule. Maskit muuttuu, värejä tulee, kimalteita sun muita, näillähän meille uutuuksia myydään.
En hurahtanut Hanurilehden mainokseen (Uutuus Silver Bugari), vaan kiinnostus tuli muualta. Miellyin Bugariin kokeilujen tuloksena sekä alan ammattilaisten suosituksista.
Lainaus käyttäjältä: risto - 06-11-2009, 22:32:39
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 06-11-2009, 21:46:14
...Siinä tunne on se, että asiakasta pidetään tyhmänä, mutta eipä se myyjä paljoa viisaampi ole. Kapitalisti, joka menee matalan aidan kohdasta.
....
Hehe, mut hei, voi se myyjä olla köyhä ja tyhmä sossukin, on yrittäjissä paljon sellaisiakin... :D Tämä vaan kommenttina tähän sinun politiikkaosastoosi. ;)
:D :D
Tossa viestin alussa oli se Bugarijuttu. Tarkotus oli, että se loppuosa oli enemmän yleisellä tasolla kuin jotain merkkiä kohdistetusti. Olli on kyllä ihan oikeassa, että täysin uutuuksia tulee kohtuu harvoin.
Palaan aiheeseen. Nyt sain testattavaksi sinisen Bugari Silverin (suora, ei siis se cassotto). Kevyt on. Oli tehdaspakkauksessa, joten joitain kieliongelmia löytyi. Tänään soittelin pari tuntia. Ei paha peli lainkaan. Totuttelua vaatii, no olen sopinut muutaman päivän testirupeamasta. Näin peliin saa paremman tuntuman. Näyttelyissä ei ole aikaa eikä rauhaa omaehtoisesti tutustua uusiin peleihin. Sepolla on homma hanskassa, kun antaa muutaman päivän testata kotioloissa kaikessa rauhassa. Saatan vielä testata sitä Silverin Cassottoa.
Itsekin olen miettinyt, että pitäisikö sitä alkaa oikein tosissaan tuota haitarinvaihtoa miettiä.
Tuo Ramses Casotto, joka minulla nytkin on, on ollut jo vuodesta 1990 tai 1991. Ihan hyvin soiva peli ja kestävä, mitä nyt viime keväänä katkesi bassokoneistosta se jousi ja viime keikalla yksi diskantin rekisterinappula meni veteläksi.
Nyt katsoin sitä nappulaa ekan kerran sen vioittumisen jälkeen ja taitaa olla "rasitusvamma".
Siinä on sellainen muovinen tikku, joka on mennyt poikki. Ei taida saada millään liimattua kestävästi, ehkä sulattamalla kiinni saattaisi hyvin tehtynä kestää. Tuokin on yhdellä akselilla koko nappularivi eli kaikki pois ja sitten olisi metsästettävä jostain samanlainen tilalle.
Jotain pitäisi keksiä, aika pian vielä.
Nua kakskompponenttiliimat on melkosija nykyvään. Iteasijassa niillä liimatuista kohista ei juurikaan suaraan ratkee. Jos on rasitusvoiman kovimmassa kohassa, nin ratkee aikanaan uuvvestaan liimauksen viärestä.
Jos on vähänkään tilaa, nin liimaa kylkeen tukilastotus.
Ei muuta ku ottalamppu palamaan ja kynekolookista leikkausta tekemään.
Meillä terveyskekuksen touhut on nykysin sillä mallilla, että tulehtunu umpisuali pittää ite peilinkautta kattoen leikata.
Bugari Maestro oli kokeiltavana, kevyt mutta "ala-D" puuttuupi.Kuva liitteenä.
Hanurikuume on sitten ohi. Kokeilin kolme päivää Bugari Silver Plus Cassottoa. Oli ihan eri peli kuin Maestro. No tein kaupat tästä Silver Plussasta. Kovaa soittelua vaatii, jotta aukeaa kunnolla sekä remmit notkistuvat. No olen saanut sen, mitä halusinkin. Kuva liitteenä.
Lainaus käyttäjältä: olli - 29-01-2010, 17:12:41
Hanurikuume on sitten ohi. Kokeilin kolme päivää Bugari Silver Plus Cassottoa. Oli ihan eri peli kuin Maestro. No tein kaupat tästä Silver Plussasta. Kovaa soittelua vaatii, jotta aukeaa kunnolla sekä remmit notkistuvat. No olen saanut sen, mitä halusinkin. Kuva liitteenä.
Komeelta näyttää speli ja isäntäkin ihan tyytyväiseltä. Bugarilta Castelfidardosta hain ensimmäisen vähäriviseni - siitä nimimerkkikin - kun en parempaa keksinyt. Uskon, että Bugarit on sitä aatelia - vaikken luokkayhteiskuntaa kannatakaan:-)
- Onneksi olkoon!
Lisäys: Remmit tosi tukevat.
Onneksi olkoon Olli.
Kyllä sulla on nyt hyvät lääkkeet dementijan estoon. Ihan totta laajemminkin. Meille vanheneville soittoharrastuksen tuama aivojumppa on ennaltaehkäisevää lääkintää.
Kuvan remmit ovat Giulietin, koska Leinon Seppo käski kokeiluvaiheessa käyttää omia remmejä. Ovat ne Bugarin remmitkin tosi mahtavat (uutena kovat luonnollisesti). Joo sitä dementiaa on nyt entistä mahtavampaa torjua, soittoinnostus tuplaantui välittömästi. Tänäänkin raplasin kolmeen otteeseen, tuntejakin tuli varmaan neljä kaikkiaan. Eipä malttaisi nukkumaankaan ruveta, mutta aamusella heti jatketaan.
Giulietti Traviata (valkoinen, kantikkaat nappulat diskantissa, neljä koplaria diskantissa, neljä äänikertaa diskantissa, viisi äänikertaa bassossa, jossa ei koplareita, painaa vajaat 11 kg, hyvässä kunnossa, vm. 1986, ollut mulla vuoden 1990 syksystä) lähtee maanantaina Seppo Leinolle Rovaniemelle. Jos peli kiinnostaa, kannattaa ottaa yhteyttä Leinon Seppoon. En tosin tiedä, josko hänellä jo on ostaja tälle hienolle pelille!
Lainaaolen saanut sen, mitä halusinkin
Onneksi olkoon täältäkin! Kyllä se vaan kummasti soittointoa lisää, kun saa välillä uutta "kalustoa".
Onnea myös täältä suunnalta.
Lisää tosiaan kiinnostusta soittoon tosi paljon, mutta niinhän se on kaikissa uusissa värkeissä mitä hankkii nurkkiin.
Kävin tuossa syksyllä katsomassa uusia bugareita ja silveri tuntui heti "omalta" jos vertasi mini casottoon. Liekkö mistä johtui, mutta ensivaikutelma on ainakin minulle hyvin tärkeä soitinta ostaessa.
T:Markku
Lainaus käyttäjältä: Kaifun - 24-01-2010, 22:02:41
Nua kakskompponenttiliimat on melkosija nykyvään. Iteasijassa niillä liimatuista kohista ei juurikaan suaraan ratkee. Jos on rasitusvoiman kovimmassa kohassa, nin ratkee aikanaan uuvvestaan liimauksen viärestä.
VAan eipä kestänyt 2-komponentilla kuitenkaan, lastoitinkin. Hankala paikka, kun se vipuakseli menee ihan vierestä, ei voi ruuvillakaan tms. oikein korjata. Tai no ehkä jollain 1mm poralla kun saisi siistin reiän ja sitten vaan metallitappi siihen pystyyn.
Alkaa se ikä vissiin jo tuohonkin haitariin vaikuttamaan.
Voi kurja H-H. Joskus vaan potilas kualee leikkauspöyvvälle. Tässä vaiheessa on turha puhua enää karhennuksesta liimattavissa pinnoissa. Unohdin leikkausohjeissa.
Lainaus käyttäjältä: Kaifun - 04-02-2010, 10:36:09
Voi kurja H-H. Joskus vaan potilas kualee leikkauspöyvvälle. Tässä vaiheessa on turha puhua enää karhennuksesta liimattavissa pinnoissa. Unohdin leikkausohjeissa.
Ei auttanut karhennukset, karhensin nimittäin ennen liimausta.
Täytyy jossain välissä taas miettiä, mitä sille tekee. Eihän se soittoa ihan mahdottomasti haittaa.
Lainaus käyttäjältä: sirmakka - 05-11-2009, 15:22:43
Aivan, hanurin arvohan putoaa lähes elektroniikan tahtiin :)
Maksoin v. 1990 Giulietti Traviatastani 9500 markkaa eli Rahamuseon laskurin mukaan 2169,63 euroa nykyrahassa. Vaihdossa Giulietin arvoksi tuli reilut 3500 euroa eli kyllä se oikean hanurin arvo vain nousee vuosien myötä! ;)
Lainaus käyttäjältä: olli - 04-02-2010, 21:16:24
Lainaus käyttäjältä: sirmakka - 05-11-2009, 15:22:43
Aivan, hanurin arvohan putoaa lähes elektroniikan tahtiin :)
Maksoin v. 1990 Giulietti Traviatastani 9500 markkaa eli Rahamuseon laskurin mukaan 2169,63 euroa nykyrahassa. Vaihdossa Giulietin arvoksi tuli reilut 3500 euroa eli kyllä se oikean hanurin arvo vain nousee vuosien myötä! ;)
Näinnäistähän se on.
Topilta sain yhden vanhan esitteen skannauksen. Siinä yhdelle kukkamallille 1930-luvun puolessa välissä on annettu hinnaksi 6000 markkaa. Jos tämän vääntää suoraan 2008 euroiksi (2009 vuoden mukaan laskettuja kertoimia ei vielä ole julkaistu Tilastokeskuksen nettisivuilla) niin loppusummaksi tulee 2121,60 euroa. Onko totuudenmukaista? Ehkä ei.
Pekka varmaan osaisi sanoa vähän mitä lukuja pitäisi ottaa huomioon, jos haluttaisiin vertailla vanhoja hintoja nykyisyyden kanssa (suoraa muunnosta tarkemmin). BKT? Jotenkin tuo 6000 markkaa pitäisi suhteuttaa vaikka silloiseen perusduunarin työpalkkaan... ...josta tulikin mieleen, että Kukkolan tehtaalla Viipurissa maksettiin aloittaville työntekijäpojille noin 5-6 markkaa tunnilta. Se olisi nykyrahassa noin 2 euroa.
Lainaus käyttäjältä: humppahanuristi - 04-02-2010, 08:14:31
Lainaus käyttäjältä: Kaifun - 24-01-2010, 22:02:41
Nua kakskompponenttiliimat on melkosija nykyvään. Iteasijassa niillä liimatuista kohista ei juurikaan suaraan ratkee. Jos on rasitusvoiman kovimmassa kohassa, nin ratkee aikanaan uuvvestaan liimauksen viärestä.
VAan eipä kestänyt 2-komponentilla kuitenkaan, lastoitinkin. Hankala paikka, kun se vipuakseli menee ihan vierestä, ei voi ruuvillakaan tms. oikein korjata. Tai no ehkä jollain 1mm poralla kun saisi siistin reiän ja sitten vaan metallitappi siihen pystyyn.
Alkaa se ikä vissiin jo tuohonkin haitariin vaikuttamaan.
Jaahas, viimein, taas, tein uuden korjauksen. Löysin poralaatikosta 1mm poran ja porasin pienet reiät molempiin kappaleisiin, lastoitin sitten viimeistelynaulaimen naulalla. Kokeilin asetonilla pehmittää muovia mutta ei ollut kovin herkästi reagoivaa ja sitten leikkelin viilipurkin kyljestä vielä päällepäin lastan ja sikabond500 väliin ja ainakin vielä pysyy paikallaan. Ei se kaksikomponentti ollut oikein kovettunut vaikka pitäisi muuttua ihan kovaksi. olisiko kovetetta tullut liian vähän tai se oli mennyt vanhaksi. Ei tuo sikabondkaan mitään kivikovaa tule koskaan olemaan mutta jos se vaan pysyy kiinni (pitäisi pysyä), niin se tulee kyllä toimimaan.
Kyllä nua kakskomponentti liimat on pioltaan ja kestoltaan nykysin koko piruja. Pitää olla vaan puhas rasvaton liitoskohta ja kiiltävissä pinnoissa vaikka kuinka piäntä karhennusta, jotta liimalle tulee molekyylillisijä tartuntanystyröitä.
Annostelu oikein on noissa rinnakkain olevissa kaksputkipakkauksissa helppova, ku yhteenkytketyllä kaksoismännällä painamalla kummastakin putkesta tulevat määrät ovat samat. Paitsi todella pienillä liimamäärillä pitää valvoa kummankin aineen samanmääräisyyttä.
Nykysihän ne tekee kevveitä komposiitti rakenteisija lentokonneita, jotka on monilta osin liimaamalla kasattuja. Ja nua vormula 1:n perusrunkot, jotka pittää kuskin henkissä ratavalliin ajettaessa.
Lainaus käyttäjältä: olli - 29-01-2010, 17:12:41
Hanurikuume on sitten ohi. Kokeilin kolme päivää Bugari Silver Plus Cassottoa. Oli ihan eri peli kuin Maestro. No tein kaupat tästä Silver Plussasta. Kovaa soittelua vaatii, jotta aukeaa kunnolla sekä remmit notkistuvat. No olen saanut sen, mitä halusinkin. Kuva liitteenä.
Komia peli on kyllä tuo Silver Casotto!