Vapaalehdykkä

En löytänyt keskustelua aiheesta. Eikö olisi jo aika saada uusi suomalainen harmonikka markkinoille? Osaajia varmaan löytyy. Huoltohommallakin elää ja pääsee helpommalla, mutta tässä tarjotaan mahdollisuutta tehdä nimensä kuolemattomaksi. Uskon että muutaman kymmenen kpl sarja revittäisiin käsistä.

Kustannukset ovat sen kovat, että onnistuu vain harrastetoimintana Suomen markkinoille. Jos tehdasmaista toimintaa, niin sitten pitää mennä ulkomaanmarkkinoinnin kautta. Tein joskus näitä laskelmia ja vertasin Kouvolan tehtaan tietoihin. Eipä se tilanne kustannuksista ole juurikaan muuttunut 90-luvulta.

Näinpä... suomessa ei kannata mikään. Poliitikot huhuu. Kouvola ei tainnut kaatua kehnojen tuotteiden vuoksi.

Kyllähän suomessa moni asia kannattaakin, harmonikan valmistus ei ikävä kyllä. Kysyntä on maailmanlaajuisestikin vähentynyt, italiassakin monet tehtaat ovat vaikeuksissa.

Harmonikkatehtaat olisivat paremmissa voimissa nykyään jos olisivat ottaneet samat keinot käyttöön kuten esim. kodinkoneiden valmistajat. Jos haitari kestää noin 5 vuoden käytön ja on sen jälkeen kierrätysjätettä olisi bisnes sillä saralla aiva erilaista. Noh, pientä vitsailua. Kukaan ei ostaisi uutta pesukonetta jos 30 luvun koneet olisivat huollon jälkeen taas uudenveroisessa kunnossa kymmeniksi vuosiksi.

Toisinsanoen kysyntä on pientä koska käytettyjä pelejä on kultavuosilta vielä hyvässä kunnossa paljon.

Olen usein ajatellut kun vanhoista Harmonikoista puhutaan , mahtaisiko nykyaikana enää olla taitoa alkaa tehdä uudelleen esim . 30 luvun alun Kouvolalaisia tai Viipurilaisia uskoisin voisi löytyä menekkiäkin , Riihimäeltä löytyisi ainakin yksi alan taitaja jolta varmasti onnistuisikin tehdä Harmonikka vanhan ajan menetelmillä  , Toivolta tuo taito vielä taatusti löytyisikin ja oppia jakaa muillekin saada toiminta käyntiin  hee vai mitä Toivo  :P ::). Tuosta Harmonikkojen  kestävyydestä sitten vielä , on mielenkiintoisaa nähdä tulevatko nuo kultavuosien pelit kestämään siis "50 luvulta alkaen" yhtä kauan kuin 30 luvun alun Kouvolaiset Viipurilaiset Elomaat ym tuon ajan Harmonikat , uskomattoman paljon noita 30 luvun Harmonikkoja on vielä käytössä ihan soittokunnossa , kai ne kestää hyvin hoidettuna ties kuinka kauan 100 vuottakin on jo rikottu aikaa sitten, soittajat vaan alkaa noiden vanhojen pelien vaalijat loppua ,nuoria ne ei kauheesti kiinnosta toki sellaisia nuoriakin on mutta vähän varmaankin , itse olen ihan nuoresta pojasta ihanoinut noita vanhoja kulta ajan Harmonikkoja niin hienolta se tunne tuntuu kun niillä soittelee . No tällaista täsä haaveilen mutta ajatuksena se tuntuisi upealta nykyaikana soitella tuliterällä "Viipurilaisella " tai Kouvolalaisella :P

Jos ajatellaan harmonikken valmistamista ja myyntiä Suomessa, niin se on umpikuja. Vika ei täysin ole hyvissä tuotteissa vaan siinä, että harrastuskenttä on pirstaloitunut, eikä ostajia ole riittävästi. Monilla on harmonikkoja kolme tai enemmän. Aivan vanhaan aikaan ei valmistuksia voi verrata, sillä valmistuskustannukset ovat kovemmat nyt kuin 1930–1940-luvuilla. Tämä johtuu pitkälti metalliosien lisääntymisestä.

Sitten vähän provosoivampi kannanotto: Jos syyttää kannattavuusongelmista poliitikkoja (ja sitä myöten esim. veroja ja työntekijäkustannuksia) niin sitten on kyllä jonkin verran hakoteillä. Kyse on pitkälti kulttuurin muuttumisesta. Jos haluaa manata poliitikkoja, niin sitten pitää katsoa pitkän aikavälin muutosta. Karrikoiden: 1930-luku olisi samanlainen paratiisi kuin mitä Perussuomalaiset ja Kokoomus omalla tavallaan ajavat, siis PS:n osalta ihannoidaan sitä isänmaallisuutta ja Kokoomuksen osalta kyse on veroista. 1930-luvun alkupuolella ei yrityksillä ollut juurikaan veroja maksettavana ja työntekijöillä oli vähän sanomista omaan työasemaansa. Oli yrittäjyyden juhlapäivät, eikä sosiaaliturvaa ollut. Oy Harmonikan ensimmäinen työehtosopimus otettiin käytöön 1940-luvun puolivälin jälkeen.

Mutta harmonikalla on ollut kaksi kultakautta Suomessa. 1930-luku ja 1980-luku. Näinä vuosikymmeninä Suomi on ollut jo eri valtio. Ei korkea verotus haitannut tehtaiden mestymistä 1980-luvulla, vaikka omia lisiään se tuotteiden hintoihin tulee.

Heittäisin tällaisen mutu-arvion, että jos 8000 euron harmonikka saataisiin kauppoihin 4000 euroon, niin sitten soittimen vetovoima kasvaisi ja myynti mahdollisesti lisääntyisi. Verojen poistaminen ei kuitenkaan näin isoa muutosta saa aikaan. Jos poistettaisiin verot ja sosiaaliturva jne. niin sitten. Mutta ei se ole sen arvoista.

Olisi se aikamoinen homma laittaa tehdas pystyyn. Kaikkein hankalin homma olisi luoda suhteet ulkomaisiin tavaran toimittajiin ja alihankkijoihin. Jo pelkkien kielien ja selluloidin hankkiminen Kiinasta
vaatisi suuria investointeja. Harmonikkojen kysyntä on laskenut niin rajusti, että takkiin tulisi pahasti.
Eivät suuret tehtaat Suomessa aivan yksin olisi pärjänneet hyvinäkään aikoina. Niillä oli rahoittaja
tai muuta liiketoimintaa tukena. Pienessä mittakaavassa harrastustoimintana tämä onnistuisi kyllä.
Viimeisin hyvä esimerkki tästä oli Tauno Pesu Karjalankaihoineen.
Toivo

mitkä olisivat tänäpäivänä palkkakustannukset ym, sosiaalimenot tälle porukalle?
ennen kai tehtiin osatkin suurin osa itse, siksi piti olla paljon henkilökuntaa,
Pesun Tauno teki myös melkein kaikki itse koneistoja myöten, Palkeet taivat tulla Italiasta

Ennen oli miehet rautaa, haitarit ol puuta hiiohei.  :)

Lainaus käyttäjältä: huru.ukko - 16-07-2016, 13:08:57
mitkä olisivat tänäpäivänä palkkakustannukset ym, sosiaalimenot tälle porukalle?
ennen kai tehtiin osatkin suurin osa itse, siksi piti olla paljon henkilökuntaa,
Pesun Tauno teki myös melkein kaikki itse koneistoja myöten, Palkeet taivat tulla Italiasta

Pesuhan se oli. Muistelin että joku teki varmaankin vielä 90 -luvulla Karjalan Kaihoa. Olisiko ollut viimeisiä suomalaisia isoja harmonikkoja. Luukisen tekemisistä en ole selvillä. Joskus keskustelin Talasmäen Matin kanssa tästä samasta aiheesta ja hän kertoi jopa kysyneensä Erkki Järvenpäältä asiasta, mutta vastaus oli ollut "ei kannata" -suuntainen.

Uusia harmonikansoittajia luonnollisesti syntyy, mutta vanhoja poistuu samaa tahtia. Hanuri ei ole seksikäs soitin ja omalta kohdaltani kitarakausi tuossa kahdenkympin korvilla toi paaaaaljon enemmän ihailua ja nimenomaan tyttöjen suunnalta vaikka ei osannut kuin seeduurin ja aamollin.

Olisiko maapallon hanurinsoittajakiintiö nyt vakiintunut.

Katupoikana ollessani tänäkin suvena, on useampi henkilö sanonut että kyllä harmonikka on jalo soitin. En ole ruvennut kinaamaan.

Tauno Pesu tilasi kielet, koneistot ja palkeet Italiasta, nykyäänhän niitä ei sieltä saa kuten täällä on todistettu. Siksi kai se haitarin teko oli ennenvanhaan niin paljon helpompaa.

Lainaus käyttäjältä: usko - 16-07-2016, 16:13:34
Tauno Pesu tilasi kielet, koneistot ja palkeet Italiasta, nykyäänhän niitä ei sieltä saa kuten täällä on todistettu. Siksi kai se haitarin teko oli ennenvanhaan niin paljon helpompaa.

kyllä Tauno teki ainankin bassokoneistot itse, diskantista en nyt muista, ehkä italiasta, ensimmäisiin hanureihin hän kyllä tilasi italiasta osat suurimmaksi osaksi, mutta myöhemmie enempi yritti tehdä itse mahdollisimman paljon,,

No ihan karkea laskelma / arvio: 5 työntekijää tuotannossa, maksimi harmonikkamäärä jossain 120 kappaleen tienoilla vuodessa. Jos hinta olisi 8000 e / kpl, niin

- 230 työpäivän aikana pitää valmistua harmonikka n. joka toinen päivä
- Veroton myyntihinta asiakkaalle olisi n. 6452 euroa, josta välittäjän provikka (vaikkapa 10 %) ottaa 646 euroa.
- JOS kuukaudessa saadaan myytyä n. 15 harmonikkaa, niin kuukauden liikevaihto olisi 87090 euroa. Tästä otetaan työtenkijöiden palkat (5 tuotanto, yksi myynti, yksi omistaja). Vähän oiotaan mutkia ja jokainen saisi saman palkan eli 2253 €. Tämä on puusepän keskimääräinen palkka, niin sivukuluineen palkkoihin menee n. 2 770 € x 7 = 19390 €. Jäljelle jää vajaa 70 000 euroa, josta sitten menee kaiken maailman investointi-, ostohankinta ja muut kulut.

Yllä olevan epämääräisen laskelman perusteella tulisi voittoa, mutta vain, jos harmonikkoja voidaan myydä joka toinen päivä. Tuotanto ei ole ongelma vaan myynti. Oy Harmonikan kustannusten kipukynnys oli 100 harmonikassa vuodessa. Jos menisi tämän alle, tuotanto ei ollut kannattavaa. Osa tästä tuotantotavasta voidaan kyllä prosessoida tehokkaammaksi, mutta käsityön määrä on silti valtaisa.

Eli jos joku haluaa ottaa riskin ja lähteä tehdasmaiseen tuotantoon, niin alkuinvestointirahaa pitänee ottaa ihan reippaasti. Ei kuulkaas 0,5 miljoonaa riitä 2 vuodeksi. Uuden harmonikan suunnittelu kustantaa n. 50 000-100 000 euroa työntekijöiden voimin.

Toki järkevämpää tehdä itse ja kasvattaa tehdasta pikkuhiljaa kuin tehdä helkkarin iso tuotanto yhdellä kertaa. Siinä mielessä tämä laskelma on harhaanjohtava.

Mielenkiintoinen laskelma joka antaa kyllä riittävästi suuntaa. Myynti on ongelma. Entä jos saisi avatuksi markkinoita Kiinaan? Siellä on väkeä. Tokihan siellä valmistetaan kurttuja, mutta eksotiikka se sielläkin kiinnostaa. On sitten eri asia millä hinnalla sinne pitäisi myydä.

Kiinaan ei kannata myydä vaan perustaa sinne oma tehdas. Siellä on tukijärjestelmä, missä tehtaan perustaja saa ihan reippaasti henkilökohtaista rahaa uuden tehtaan perustamisesta. Siinä on ykkönen ja ihan riittävän monta nollaa perässä.

Kiinassa on joitain harmonikkatehtaita. Suurin taitaa olla siellä Shenshening alueella ja siellä on noin 600 työntekijää.

No joo en minä ihan tuota Harmonikkojen tekoa tehdastuotanto mielessä ja mittakaavassa ajatellutkaan kunhan mietin osattaisiinko enää tehdä nykypäivänä samanlaisia käsityönä tehtyjä Harmonikkoja kuin mitä tehtiin Viipurissa ja Kouvolassa aikoinaan , nykyharmonikat on ihan eri asia . Tarkoitin ihan noita vanhimpia malleja mitä nytkin koko ajan entisöidään ja huolletaan , hyviähän niitäkin on vielä olemassa lukematon määrä keräilijöillä ja kotisoittajillakin vähän sielä täälä .
Olen usein ajatellut jonkinlaista kansanopisto juttua tai kurssia missä voisi oppia Harmonikan entisöinnin niksejä , korjauksia ym , vanhoihin Harmonikkoihin liittyvää kai niitä on joskus järjestettykin Ikaalisessahan kai myös joskus järjestettiin jonkinlaista kesäkurssia mutta ne on taidettu lopettaa kokonaan . Mahtaisikohan olla kiinnostusta tuollaista kohtaan ja kuka sellaista voisi olla pätevä vetämään /opettamaan  ::) Minulla ainakin riittäisi mielenkiintoa olen koko ajan vähän opetellutkin jotain omilla Harmonikoillani , joka onkin hauskaa puuhaa .
No kaikenlaista aina tulee mieleen kun noiden vanhojen Harmonikkojen kanssa touhuaa  :)

Harmonikan rakentamisen ja remontoimisen oppiminen vaatii aikaa ja ennenkaikkea omistautumista. Itse en ole oppia saanut kun kokeilemalla ja virheiden tekemisellä. Netti ja foorumilaiset olleet myös apuna. Viikon kesäkurssi ei riittäisi edes kaikkiin kysymyksiini ja vastaamisiin saati sitten käytännön töihin.

Kyllä nykyään saataisiin varmasti 30 luvun kaltaisia pelejä valmistettua vaikka sen ajan työkaluilla. On eri asia haluaako kukaan siihen ryhtyä. Minulla kun on toinen Elomaan peli 20 luvulta ja toine. 50 luvun lopulta. Mielenkii toista on se että molemmissa on kielipenkkien lukitus tehty ihan samalla lailla puusta veistämällä. Samelilla ilmeisesti ollut omat tapansa tehdä asioita koko tuotannon ajan.

Minkä tahansa soittimen valmistuksessa joutuu aina punnitsemaan käsityön tunteiden ja tuotannon tehokkuuksien välillä ja ne muodostavat myös hinnan. Jos ostaja arvostaa käsityötä ja oikeiden raaka-aineiden valintaa, on hän myös valmis maksamaan. Nämä ostajat ovat jopa kitaroissa harvinaisia joten harmonikassa vieläkin harvinaisempia.

Se on tavallaan hyvä vertaus, harmonikka ja kodinkone. Jos tehtäisiin kodinkoneita mitkä kestää monta kymmentä vuotta, hintaan saa laittaa nollan perään. Mitä jos tehtäis haitareita mitkä kestää viis vuotta, saisko pilikkua siirtää pykälän vasemmalle? Tai siis, eräässä naapurimaassa sellaista tehdään, ehkä.

Viipurin, Kouvolan ja Lahden tehtaiden tuotanto ei ollut käsityömäistä. Ne olivat isoja tehtaita, jotka tuottivat parhaimmillaan yli 300 soitinta vuodessa kukin. Käsityön määrä oli iso, jota nykyään on pystytty järkeistämään ja nopeuttamaan. Jos puhutaan käsityömäisestä harmonikan rakentamisesta, niin mikäli kaikki osat on olemassa, niin valmistus onnistunee 1-2 kpl vuoteen. Kovin montaa ei voi tehda, kun pitää tehdä jotain oikeita töitä selvitäkseen hengissä. Eläkeläisetkin valittavat kovin usein, että on aina niin kauhea kiire  ;)

Mää näkisin tän homman silleen, että tehdään alkajaisiksi joku 10-30kpl sarja, saapi olla huoletta jonkun hyvän maestron kopio omilla persoonallisuuksilla ja teknisillä parannuksilla. Ostetaan kaikki osat mitä on saatavilla. Puuosat viedään hyvälle puuverstaalle, että tämmösiä 30 kpl, jos tämä homma onnistuu niin niitä tilataan tuhat vuodessa. Ja niin edelleen. Kunnalta, valtiolta, eeuulta, investoijilta ja mainostajilta kaikki mahdollinen taloudellinen tuki mitä irti saadaan. Kokoonpano jää ittelle, tai sit mennään Ikaalisiin ja lassotaan kurssinpriimus hommiin.
-Mun motiivi tässä hommassa on vaan herättää ajatuksia, ja itteki leikitellä ajatuksella. Itte olin aikanaan teollisuudessa, toisenlaiset tuotteet, mikä ala myöskin on  fennoskandiasta kadonnut.

Kiinasta saa nykyään kaikkea halvalla mutta laatu on huonompaa. Jotta Suomalaisella harmonikalla olisi myyntiä pitäisi se minusta erottua muutenkin kuin kotimaisuudella. En usko että täysin teollinen tuotanto Suomessa pystyisi enää tuomaan mitään uutta jolla voisi markkinoilla saada sijaa. Hinnalla ei ainakaan. Ehkä hyvä brändäys, ulkonäkö ja tehokkaat myyjät voisivat pitää tuotantoa pystyssä.

Olen sitä mieltä, että ei kannata haaveillakaan nykyharmonikkojen valmistamista tehdasmaisesti. Maailmalla niitä tehdään mitä erilaisimpia ja monenlaisilla ominaisuuksilla, joten siinä markkinaraossa on vaikeata pärjätä. 1930-luvun tyylisille hyvin koristeellisille ja paljon käsityötä vaativille harmoni-
koille olisi pienessä mittakaavassa Suomessakin kysyntää. Pienin koneiston parannuksin tekemällä niistä entistä vahvempia soittimet olisivat varmasti haluttuja. Silloin ammatikseen soittajatkin uskaltaisivat ottaa tällaisen kevyemmän ja ison äänialan omaavan harmonikan useammin keikoille, kun ei tarvitse koko ajan pelätä, missä kohtaa vanha harmonikka laukeaa käsiin. Hyväkuntoiseenkin vanhaan peliin tulee välillä yllättäviä vikoja. Valitettavasti Kouvolan uudet Kravatit, Borsinit ja Traviatat eivät ole soinnillisesti ja rakenteeltaan samanlaisia, kuin 1930 luvun pelit, jolloin niiden ääni ei ole samanlainen kuin monien vanhojen pelien omistajat haluaisivat. Eri juttu on sitten, kuinka monen tekijän kädentaidot riittäisivät näiden Suomi ja Kravatti harmonikkojen tekemiseen. Niissä on paljon osa-alueita, vaativat suurta tarkkuutta ja taiteellista silmää, jota on harvoin kaikkia yhdellä ihmisellä. Suurissa tehtaissa olikin eri osien ja työvaiheiden teossa omat ammattilaisensa. Kyllähän hyvä tekijä mustan murikan melko helposti murjaisee, mutta silmiä hivelevän hanurikaunottaren teossa täytyy jo olla taiteilija tai vähintään kaivertaja.
Toivo

Kyllä. Tehdasmainen tuotanto on se, joka ei kannata. Pienimuotoinen toiminta voi olla mahdollinen, mutta samat työkalut se vaatii oli tehdas tai pieni putiikki -> investointikustannukset ovat isot. Monet osat kannattaakin tehdä alihankkijoilla, jotta kustannukset jäisivät kohtuullisiksi.

Ulkomaille mentäessä kotimaisuus on myytti. Sillä ei tee mitään. Pitää olla jokin todellinen kilpailuvaltti. hyvä laatu, hyvä palvelu tai muuten specifioitu harmonikka.

Lainaus käyttäjältä: ftamt - 18-07-2016, 09:39:47
Olen sitä mieltä, että ei kannata haaveillakaan nykyharmonikkojen valmistamista tehdasmaisesti. Maailmalla niitä tehdään mitä erilaisimpia ja monenlaisilla ominaisuuksilla, joten siinä markkinaraossa on vaikeata pärjätä. 1930-luvun tyylisille hyvin koristeellisille ja paljon käsityötä vaativille harmoni-
koille olisi pienessä mittakaavassa Suomessakin kysyntää. Pienin koneiston parannuksin tekemällä niistä entistä vahvempia soittimet olisivat varmasti haluttuja. Silloin ammatikseen soittajatkin uskaltaisivat ottaa tällaisen kevyemmän ja ison äänialan omaavan harmonikan useammin keikoille, kun ei tarvitse koko ajan pelätä, missä kohtaa vanha harmonikka laukeaa käsiin. Hyväkuntoiseenkin vanhaan peliin tulee välillä yllättäviä vikoja. Valitettavasti Kouvolan uudet Kravatit, Borsinit ja Traviatat eivät ole soinnillisesti ja rakenteeltaan samanlaisia, kuin 1930 luvun pelit, jolloin niiden ääni ei ole samanlainen kuin monien vanhojen pelien omistajat haluaisivat. Eri juttu on sitten, kuinka monen tekijän kädentaidot riittäisivät näiden Suomi ja Kravatti harmonikkojen tekemiseen. Niissä on paljon osa-alueita, vaativat suurta tarkkuutta ja taiteellista silmää, jota on harvoin kaikkia yhdellä ihmisellä. Suurissa tehtaissa olikin eri osien ja työvaiheiden teossa omat ammattilaisensa. Kyllähän hyvä tekijä mustan murikan melko helposti murjaisee, mutta silmiä hivelevän hanurikaunottaren teossa täytyy jo olla taiteilija tai vähintään kaivertaja.
Toivo

Eipä niissä Kouvolan ja Viipurin tehtaissa kovin kummosia koneita tainnut olla, Stanssit joilla osat tehtiin valmistettiin itse, Mutta varmasti käsityötaito oli toista luokkaa kun nykyään, Nykyammattimiehet osaavat CNC koneet mutta jos isketään käsityökalut kouraan, niin en tiedä mitä saadaan aikaiseksi, Kun katselee näitä vanhoja pelejä on se hienoa työtä, Jo tuo cellun kaivertaminen, joku kukkamalli, se on todellinen taidonnäytös, Ja eikö nuo häkitkin tehty lehtisahalla, Ei ollut laseria

Aika askeettinen tuo Taskulan tuotantolijakin taisi olla  :)

Hieno ja harvinainen "tehdaskuva" Taskulan verstaalta. Kirjoituspöydät rivissä kuin konttorissa.
Toivo

Maailmassa on konserttisoittajia vaikka kuinka, mutta heille laadukkaan ja kaikin puolin sopivan pelin kauppaaminen ei olekaan mikään helppo juttu. En tiedä miten usein he instrumenttiansa vaihtavat, mutta kyllä heillä ja tehtaalla on varmaankin hyvin "luottamukselliset suhteet" ja ihminen on vähän merkkiuskollinen.

Jotkut sitten voidaan tehdä merkkiuskollisiksi, joten arvelen että Viljon laskelmaan täytyisi lisätä edustuskuluja joltinenkin summa. Meilläpäin tätä sanotaan korruptioksi :)

Tuo on varmasti totta, ja jos on tarkoitus tehdä maailman paras konserttisoitin, on selvää että ei kannata.