Tervehdys kaikki foorumilaiset! Tuli hommattua tuommoinen vanha Elomaan peli kunnostettavaksi, ihmettelin yhtä asiaa näin aluksi, peli on 20 luvun mallia, samanlainen runko kuin elomaan tasakahvoissa, muttä tässä on kuitenkin jo rappukahva ja kanttiset näppäimet, eikä noita ole jälkeenpäin väkerretty. Mihin aikaan elomaa alkoi tehdä rappukahvoja? Lisään kuvaa kunhan ehdin. Tarkoitus tosiaan olisi tuo entisöidä :)
Minun arvion mukaan rappukahvoja valmistui 20-luvulla kuten myös tasakahvojakin. Samalla rungolla on tehty molempia aina tilaajan toiveiden mukaisesti. Epäilen kuitenkin että kanttiset näppäimet ovat tulleen vasta vähän myöhemmin kuin 20-luvulla.
Onko sinulla laittaa kuvaa? Kiinnostaisi nähdä minkälainen peli on kyseessä. Sarjanumerokin jos sattuisi löytymään niin vuosiluvun voisi varmistaa.
Elomaan ensimmäinen rappukahvainen soitin valmistui keväällä 1925, eli joitain vuosia ennen kuin porrastus alkoi yleistyä käyttöön maahantuonnin myötä.
Tuossa yksi kuva näin aluksi. Remonttia on tiedossa, mutta ajan kanssa kuntoon
Katselin tätä samaa peliä kun se oli huuto.netissä myynnissä keväällä. Kyllä tällä rungolla on tehty pääosa 20-luvun peleistä.
Itsellä on vastaava ja siitä voit lukea lisää täältä: http://www.vapaalehdykka.net/forum/index.php?topic=1568.0
Tarkempi vuosiluvun ajoitus on hankalaa jos sarjanumeroa ei ole. Kun aloittelet entisöintiä purkamalla haitarin niin laita kuvat myös haitarin sisältä kielipenkeistä, niin voidaan vertailla. Kesällä tästä oman pelini tarkemmasta vuosiluvun ajoituksesta käytiin keskustelua Viljon kanssa ja minun pitäisi sitä tutkia tarkemmin Kurikan vanhalla asemalla jossa tällä rungolla tehtyjä pelejä on useampia näytillä. Samaista diskanttimaskia on Elomaa käyttänyt 20-luvun lopulla ja 1927 vuonna valmistunut Leander Norrback:lle valmistunut peli on tehty samalla rungolla ja rappukahvalla. Ajoittaisin tämän pelisi sinne -25 ja -30 vuosien välille. Kuten jo kesällä Viljonkin kanssa tultiin siihen lopputulokseen että tarkempi ajoitus vaatii sarjanumeron tai kielilaattojen/kielien tarkempaa tutkimista ja vertailua. Jos mahdollista, niin käy joskus Kurikassa tuota näyttelyä katsomassa, mutta älä luota sielä kerrottuihin vuosilukuihin, olen niistä jo yhden virheen löytänyt.
Lainaus käyttäjältä: Marko - 24-08-2016, 06:13:43
Minun arvion mukaan rappukahvoja valmistui 20-luvulla kuten myös tasakahvojakin. Samalla rungolla on tehty molempia aina tilaajan toiveiden mukaisesti. Epäilen kuitenkin että kanttiset näppäimet ovat tulleen vasta vähän myöhemmin kuin 20-luvulla.
Onko sinulla laittaa kuvaa? Kiinnostaisi nähdä minkälainen peli on kyseessä. Sarjanumerokin jos sattuisi löytymään niin vuosiluvun voisi varmistaa.
Kyllä kantikkaita näppäimiä oli oli jo vähintään 1920-luvun puolivälistä amerikkalaisissa ja italialaisissa peleissä. Itselläni on Paolo Sopranin puupintainen romopiano tuolta ajalta. Elomaa korjasi paljon amerikkalaisia haitareita, joten hän on voinut saada idean niistä uuden mallisiin nappuloihin. Jos näppäimien alla puutappien päissä on vanhat reiät, niin silloin ruuvilla kiinnitetyt pyöreät näppäimet on vaihdettu myöhemmin neliskanttisiin. Jos mitään ei näy, niin nykyiset näppäimet ovat alkuperäiset.
Toivo
Iltaa forumilaiset!
Aluksi kiitos kaikille jo tähän saakka asiaa kommentoineille, tietoa tuntuu löytyvän ja tuntuukin että olen oikeassa paikassa kysymyksineni.
Tuossa töiden jälkeen en malttanut olla tutkimatta hanuria hieman... tutkailin basson kielipenkkejä ja muutenkin sisuskaluja(toki avasin soittimen jo ostotilanteessa) kielet ja kielipenkin näyttäisivät olevan loistokunnossa, tosin kielinahat kovastikin irtoilleet mikä ei liene ihme lähes 100 vuotta vanhassa hanurissa :) bassopuolella koneiston osalta selviää luultavasto kohtuullisella työmäärällä, mutta diskantin näppäinlaudan ja varsien ynnä läppien kanssa kyllä tulee kulumaan tovi jos toinenkin.
Lisäksi muutamia puuosia irtoillut liimauksistaan sieltä täältä. Joku jo pääsi sanomaankin että "hullu olet kun tuommoiseen projektiin lähdet" ja senvberran hullu olenkin että saan tuommoisista kommenteista vain lisää työintoa 8) huomiota kiinnitin myös semmoisiin seikkoihin että kielipenkkejä oli diskantissa viisi, joista reunimmaiset puolikkaita. Vaihtaja oli toteutettu varsin hauskasti, sillä keskimmäinen kielipenkeistä liikkuu kokonaan hanurin sisällä. Lisäksi kielilaatat oli nauloilla nahkatiivisteineen kiinni kielipenkeissä. lopetin kuitenkin tarkemman tutkimisen siihen, sillä pöydällä on levällään varsin kovia kokenut kouvolan amerikanmalli. Tähän jouduin tekemään koko diskattikopan uusiksi a-sta alkaen, vain näppäinlaudan ja välipohjan sain hyödynnettyä. kielet on puhdistettuna odottamassa nahkojen liimausta, josko viikonloppuna pääsisi vahailemaan laattoja penkkeihin kiinni :)
Löytyikö sarjanumeroa?
en ainakaan huomannut että olisi ollut sarjanumeroa, kuvia napsin kielipenkeistä ym. lisäilen niitä kun saan siirrettyä koneelle. Näppäimet ovat alkuperäiset, reikiä ei varsista löytynyt. ne oli tehty ohuesta vanerista, johon oli liimattu huopa alle, ja selluloidikaistale päälle. valkoiset oli puhdasta valkoista selluloidia, ja mustat olivat harmaata loimukuvioista. mitenkäs noitten naulattujen kielilaattojen irroitus onnistuu?... pitäisi pestä kielet ja liimailla uudet nahat
Lainaus käyttäjältä: Harrastelija - 24-08-2016, 21:21:11
en ainakaan huomannut että olisi ollut sarjanumeroa, kuvia napsin kielipenkeistä ym. lisäilen niitä kun saan siirrettyä koneelle. Näppäimet ovat alkuperäiset, reikiä ei varsista löytynyt. ne oli tehty ohuesta vanerista, johon oli liimattu huopa alle, ja selluloidikaistale päälle. valkoiset oli puhdasta valkoista selluloidia, ja mustat olivat harmaata loimukuvioista. mitenkäs noitten naulattujen kielilaattojen irroitus onnistuu?... pitäisi pestä kielet ja liimailla uudet nahat
Helposti nousee kärkipihdeillä!
Toivo
Pienet kärkipihdit hommasinkin tuota toista projektia varten, sitä vaan mietin että miten mahtavat pysyä tiukassa irroituksen jälkeen takaisin laittaessa? kuitenkin parasta olisi säilyttää kiinnitys varmaankin tuollaisena, koska jos alkaisi vahailemaan niin alkuperäisyys kärsii, ääni varmaankin muuttuu ja mahtaako edes onnistua vahaukset tuommoiseen penkkiin
Lainaus käyttäjältä: Harrastelija - 24-08-2016, 21:57:35
Pienet kärkipihdit hommasinkin tuota toista projektia varten, sitä vaan mietin että miten mahtavat pysyä tiukassa irroituksen jälkeen takaisin laittaessa? kuitenkin parasta olisi säilyttää kiinnitys varmaankin tuollaisena, koska jos alkaisi vahailemaan niin alkuperäisyys kärsii, ääni varmaankin muuttuu ja mahtaako edes onnistua vahaukset tuommoiseen penkkiin
Itse olen tehnyt loivia mutkia naulaan takaisin laitossa, jolloin varmasti pitää.
Toivo
Tuo omanikin Elomaan peli odottaa kielien pesua ja uusien nahkojen laittoa. Nauloilla minullakin on kielet kiinni, mutta en ole vielä tähän työhön ryhtynyt. Ajattelin odotella sitä oikeaa hetkeä kun taas ehdin paneutua soittimiin kunnolla uudelleen.
Hyvä tietää että koplinki on toteutettu liikuttamaan kielipenkkiä. Omassani on koplari otettu pois ja olen pähkäillyt miten se on voinut toimia kun ei ole jälkeäkään liuskoista.
Tuossa sisältä muutama kuva
Näyttää aika siistiltä ja hyvältä siinämielessä että ei ole menty vahailemaan tai muuten pilaamaan mitään.
Elomaa on sinun peliisi tehnyt diskanttiläpät vain kahteen riviin, omassani ne on kolmessa rivissä minkä takia myös minulla on alunperin kaksi kielipenkkiä liikkunut samasta koplarista.
Olenkin ihmetellyt miksi omassani on parissa kielipenkissä urat päällä, mutta tuosta sinun omastasihan se selviää että liikuteltavat kielipenkit on puristettu jousilla jotka liukuvat urassa. Minulla puolet diskanttinäppäimien varsista on liimattu suoraan läppään, kun taas tässä sinun omassasi kaikki varret kiinnittyy puisella välikappaleella läppävarsiin, jota Elomaa käytti vielä ihan viimeisissä pelissään.
Toinen mielenkiintoinen seikka on se että sinun omassasi näkyy selvästi lyijykynällä merkatut kielipenkkien numeroinnit ja Sam. Elomaan leima. Omassani ei ole leimaa mutta numerointi näkyy.
Kummassakaan ei ole sarjanumeroa. Viljo, tämä vahvistaa kuulopuhettani jonka mukaa Elomaalla ei 20 luvulla ollut kaikissa peleissä sarjanumeroa. Onhan se mahdollista että ei ole vain haitariin merkitty.
Veikkaisin tätä sinun peliäsi hieman uudemmaksi, ainakin siinä on paljon modernisempia ratkaisuja.
Laitan vielä kuvat omastani, saat sitten vähän vertailla.
Hienoa seurata taas yhtä 'pelastusoperaatiota'.
Ihan mielenkiinnosta kysyn kun en ole vastaavaan törmännyt aiemmin että kielet on kiinni pelkästään nauloilla:
- miksi näin, eikö siihen aikaan ole vahaa ollut tai ollut saatavilla?
- eroaako ääni miten paljon vahattuun kielilaattaan verrattuna?
- kielen ja kielipenkin välissä on ilmeisesti nahka tiivisteenä?
- onko kielipenkin alareunassa joku ura mihin kielet siellä tulevat että alareuna pysyy paikallaan, siellä ei varmaan nauloja ole pystytty käyttämään?
Lainaus käyttäjältä: Teme - 25-08-2016, 08:57:14
Hienoa seurata taas yhtä 'pelastusoperaatiota'.
Ihan mielenkiinnosta kysyn kun en ole vastaavaan törmännyt aiemmin että kielet on kiinni pelkästään nauloilla:
- miksi näin, eikö siihen aikaan ole vahaa ollut tai ollut saatavilla?
- eroaako ääni miten paljon vahattuun kielilaattaan verrattuna?
- kielen ja kielipenkin välissä on ilmeisesti nahka tiivisteenä?
- onko kielipenkin alareunassa joku ura mihin kielet siellä tulevat että alareuna pysyy paikallaan, siellä ei varmaan nauloja ole pystytty käyttämään?
- Vaha on tullut käyttöön laajamittaisesti vasta 1920–1930-lukujen taitteessa. Se vaan on niin paljon nopeampaa kuin naulaaminen ilman vaaraa, että kielipenkkiin tulee halkeamia. Ruuvit ovat mielestäni parhaat. Ei-vahakiinnityksen paras puoli on siinä, että saadaan täyshuollon aikaväli hieman pidemmäksi kuin vahoilla. Usein miten nahkat ovat käpristyneet ja pölyä on liikaa, kun aloitetaan huoltotoimet, ei murtunut vaha.
- Äänen erosta pitäisi tehdä ihan mittaus / kuulokoe, mutta periaatteessa äänen pitäisi olla kirkkaampi. Siinä kohtaa, kun vahat ovat vanhat ja kovettuneet, mutta kielet ovat yhä kiinni, niin ollaan aika samoissa (luulisin). Tästä todellakin minulta puuttuu tutkittu fakta.
- Kielien ja kielipenkin välissä on usein tiivisteenä nahkaa. Myös korkkia on käytetty ja ihan suoraan puullekin on laitettu. Kaikkia tapoja näkyy. Jokin pieni tiiviste on mielestäni ihan paikallaan.
- Erilaisia kiinnitysratkaisuja on käytetty. Yleisin on kiinnittää kielilaatta kolmella naulalla. Yksinaulaisia versioitakin olen nähnyt, mutta niissä kielet saattavat ihan oikeasti pudota tärinästä.
Kyllä 1920-luvulla kielet olivat yleisesti naulattu nahan päälle kielipenkkeihin. Esimerkiksi tunnetut merkit Dallapé ja Cooperativa tekivät näin. Yleensä laatat oli naulattu kolmesta pisteestä ja mitään uraa ei kielilaatan kannassa ollut, vaan sielläkin oli tiivistenahka. Bassokielissä oli useampikin naula tai sitten ruuvit. Kyllä tällainen kielilaattojen kiinnitys kestää paljon pidempään kuin vahaus, jos se vain hyvin tehdään. Se on niin aikaa vievä työ, että siitä on luovuttu. Kyllä vahakin tuohon aikaan varmasti tunnettiin ja yleistyi. Tietenkin naulattu kielilaatta värähtelee hiukan kirkkaammin kuin uudessa pehmeässä kielivahassa. Välimäen veljekset Turussa korjasivat myös harmonikkoja ja ottivat aina kielet ja vahat irti, jonka jälkeen ruuvasivat ja naulasivat laatat kielipenkkeihin tiivisteiden päälle. Laatoista tuli tosin ruman näköiset, kun ruuveja varten tehtiin laatan päihin kolot. Välimäen korjaukset tunnistaa harmaista kielinahoista, jotka ovat uskomattoman hyviä ja suoria vielä yli 50-60 vuoden jälkeenkin. Ne ovat parempia ja kestävämpiä kuin mitkään italiasta tulleet kielinahat. Harmi, että tämä suomalainen kielinahkojen valmistustaito on mennyt tekijöidensä mukana hautaan. Sen verran muokkaan tätä kirjoitustani, koska Viljo ehti tätä kirjoittaessani jo vastata, että me molemmat olemme tehneet samat havainnot. Profiilikuvani vuoden 1931 Dallapéssani on laatat kiinnitetty penkkeihin nauloilla, eikä yksikään laatta rämise vieläkään löysänä. Nahoissa on jo sanomista.
Toivo
Semmoinen kysymys noihin kielinahkoihin liittyen, että millä liimalla olisi parasta kiinnittää? Ja entäs nämä muoviset, mikä liima tarttuu niihin?
Minua kiinnostaa myös tuo liima. Mutta ei taida kukaan tietää?
Veikkaisin, että askarteluliima, sellainen missä lukee metallia, muovia, puuta, luuta, ynnämuita harjoja.
Tarkoitus on liimata muovia alumiiniin, nahkaan tarttuu varman vaikka mikä. Puhtaaseen alumiinin ei oikein tartu mikään, mutta anodisoituun kyllä. En tiedä onko kielilaatat anodisoitu.
Erikeeper tms puuliima saattaa tarttua huonosti. Araldit tms epoksi voi olla turhan jytkyä. Pienoismalli muoviliima saattaa sulattaa muovia liiaksi.
Kuukkeli varmaan tietää, haku esim accordion repair.
Annostelussa lienee minimaalisuus hyväksi.
Muoviventtiilejä saa netistä vitosella kourallisen. Nahkasuikaleita anopin sohvasta ilmatteeks. Luulisin että keskiverto kädentaitaja pystyy vaihtamaan satunnaisen kieliventtiilin, aiheuttamatta peruuttamatonta traumaa ammattihuoltajalle.
Jos ei ole saatavilla italiasta hankittua kielinahkaliimaa, niin puuliima on yksi hyvä vaihtoehto ja sellaiset liimat yleensä, jotka eivät tule nahasta läpi. Erityisen vältettävä on Bostikin kontaktiliima, joka ajan kanssa sotkee kaikki paikat. Suomesta on nykyään nahkojen saanti vaikeaa, kun moni nahkatehdas on lopettanut toimintansa. Myös Nokian kumiteräsaappaat ovat sekatyömiesten tavoin kadonneet. Niiden varsista tehtiin aikoinaan paljon kielinahkoja, kun nahka oli sopivan jäykkää. Ajan oloon nekin käpristyivät kiiltävältä puolelta. Hyvin vaikea on korvata muilla nahoilla varta vasten kieliä varten tehtyä nahkaa.
Toivo
En kyllä lähtisi ihan anopin sohvasta noita venttiileitä väkertämään :D verhoilunahka ei sovellu tuohon tarkoitukseen. Se on ensinnäkin liian "karvaista" taustapuolelta, sekä liian pehmeää. Lähinnä parkkinahan tyyppistä materiaalia nuo venttiilit tuntuvat olevan, takaa sileää ja sopivan jämäkkää.
Kellä minkin lainen anoppi... harf harf... 8)
Mitenkäs Toivo pitäisikö noita kieliä suojata ruosteelta jollain öljyllä tms nyt kun ne on pesty bensiinissä niin kaikki rasva on liuennut pois? Muistaisin jostain lukeneeni että ovat tehtaalla jotenkin suojattu? Mielestäni kyllä on oivallinen tartunta jälleen uudelle pölylle tuommoinen lieväkin öljyäminen
Otetaan yks hius ihan omasta päästä. Kastetaan se crc tms ohkaseen öljyyn. Kuivataan liijat punpulitukkoon. Sipastaan tällä hiuskella kieltä. Puhutaan yks-molekyläärisestä kerroksesta. Taikka mieluummin, ajatellaan rasvasia ajatuksia siinä kasatessa.
Lainaus käyttäjältä: Harrastelija - 27-08-2016, 11:21:14
Mitenkäs Toivo pitäisikö noita kieliä suojata ruosteelta jollain öljyllä tms nyt kun ne on pesty bensiinissä niin kaikki rasva on liuennut pois? Muistaisin jostain lukeneeni että ovat tehtaalla jotenkin suojattu? Mielestäni kyllä on oivallinen tartunta jälleen uudelle pölylle tuommoinen lieväkin öljyäminen
Ei mitään öljyjä kieliin, sillä sehän on vihonviimeinen pölynkerääjä. Minä en ole yli 60 vuoden aikana ikinä kuullut öljytyistä kielistä, Normaalioloissa kielet eivät ruostu vaikka haitari käy välillä ulkonakin. Sota-aikana oli poikkeus olosuhteet ja silloin saattoi monen vuoden korsuasumisen aikana joistakin peleistä ruostua kielet. Sekään ei ole katastrofi, sillä puhdistuksen jälkeen ainakin minä olen saanut niistä vireensä pitävät kielet. Useimmiten kosmeettinen haitta, jos kieli ei ole ruostunut syvältä. Pikku kielet ottavat siipeensä pienemmästäkin.
Toivo
Juuri näin ajattelinkin kuin sanoit Toivo. Pientä ruostetta olivat oman kouvolalaiseni kielet ottaneet, mutta puhdistin ne liottamalla ensin bensiinissä, ja hammasharjalla pesemällä. Tämänjälkeen puutikulla jouduin suorastaan kaapimaan varsinkin aukkojen puolet kielistä. Uskomattoman tiukassa oli tuo musta pikeentynyt moska mitä kielissä oli. Samalla hieman crc:llä pyyhkimällä lähtivät pienet pintaruosteetkin, jonka jälkeen uusi liotus ja ilmalla puhallus kuivaksi.
No nyt Toivo kuulee ensimmäisen kerran tästä asiasta, kopioitu vapaalehdykän sivustolta: ''Tehtaalla kieliin laitetaan suojaava öljykerros''
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 27-08-2016, 09:41:24
Jos ei ole saatavilla italiasta hankittua kielinahkaliimaa, niin puuliima on yksi hyvä vaihtoehto ja sellaiset liimat yleensä, jotka eivät tule nahasta läpi. Erityisen vältettävä on Bostikin kontaktiliima, joka ajan kanssa sotkee kaikki paikat.
Tuleeko kontaktiliima nahasta läpi vai miten se sotkee? Tuntuu tuostakin olevan monta mielipidettä, osa suosittelee, osa karsastaa.
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 27-08-2016, 09:41:24
Suomesta on nykyään nahkojen saanti vaikeaa, kun moni nahkatehdas on lopettanut toimintansa. Myös Nokian kumiteräsaappaat ovat sekatyömiesten tavoin kadonneet. Niiden varsista tehtiin aikoinaan paljon kielinahkoja, kun nahka oli sopivan jäykkää. Ajan oloon nekin käpristyivät kiiltävältä puolelta. Hyvin vaikea on korvata muilla nahoilla varta vasten kieliä varten tehtyä nahkaa.
Toivo
Miten nuo aidot kielinahat tehdään ja millaisesta nahasta? Mulla on aitoja italialaisia nahkoja ja testiksi tilasin Englannista yhdestä paikasta, mutta ne Englannista tilatut ei kyllä tuntuneet lähimainkaan yhtä hyviltä kuin italialaiset. En tiedä sitten ajankanssa että miten käyttäytyvät.
Kielinahkoja on tehty ainakin sian ja vuohen nahoista. Parkitseminen ja nahan käsittely on se juttu, jolla on saatu nahkaan sopiva pehmeys ja jäykkyys. Nykyiset nahat ovat suurimmaksi osaksi liian ohuita ja kovia, että ne kestäisivät hyvänä 50-80 vuotta, kuten ennen hyvät kielinahat toimivat. Saksassa on tehty hyviä paksumpia ja pehmeämpiä valkoisia kielinahkoja, joiden selkään on liimattu muoviliuska tueksi. Näiden uskon kestävän yhtä pitkään äänettömänä kielilaatan päällä. Kovettuessaan hiukankin väärässä asennossa oleva ohut kielinahka alkaa pitää ylimääräistä ääntä laatan päällä. Nahan toimivuuteen kielen kanssa vaikuttaa sopiva nahan jäykkyys ja paksuus kielen kokoon nähden sekä kuinka pitkälle nahka on liimattu kieliaukon päälle. Kannattaa ottaa mallia vanhasta. Kokemuksen myötä nahkojen valinta ja liimaus alkavat sujua yhä paremmin.
Toivo
Lainaus käyttäjältä: Teme - 27-08-2016, 20:49:08
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 27-08-2016, 09:41:24
Jos ei ole saatavilla italiasta hankittua kielinahkaliimaa, niin puuliima on yksi hyvä vaihtoehto ja sellaiset liimat yleensä, jotka eivät tule nahasta läpi. Erityisen vältettävä on Bostikin kontaktiliima, joka ajan kanssa sotkee kaikki paikat.
Tuleeko kontaktiliima nahasta läpi vai miten se sotkee? Tuntuu tuostakin olevan monta mielipidettä, osa suosittelee, osa karsastaa.
Bostik ja moni muukin kontaktiliima alkaa ainakin valua kuin räkä muutamien vuosien päästä. Nahat liikkuvat ja liimaa on valunut kielien väliin. Tällaisia tapauksia on ollut useita. Eihän niitä sellainen nää, joka tekee jonkun satunnaisen korjauksen. Juuri hiljattain korjasin venäläisestä haitarista bassosta läppänahan, joka oli limaisena liukunut bassoläpän alla poikittain ja basson soi koko ajan. Joka toista sanoo, ei ole nähnyt näitä tapauksia.
Toivo
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 27-08-2016, 09:41:24
Suomesta on nykyään nahkojen saanti vaikeaa, kun moni nahkatehdas on lopettanut toimintansa. Myös Nokian kumiteräsaappaat ovat sekatyömiesten tavoin kadonneet. Niiden varsista tehtiin aikoinaan paljon kielinahkoja, kun nahka oli sopivan jäykkää. Ajan oloon nekin käpristyivät kiiltävältä puolelta. Hyvin vaikea on korvata muilla nahoilla varta vasten kieliä varten tehtyä nahkaa.
Toivo
Miten nuo aidot kielinahat tehdään ja millaisesta nahasta? Mulla on aitoja italialaisia nahkoja ja testiksi tilasin Englannista yhdestä paikasta, mutta ne Englannista tilatut ei kyllä tuntuneet lähimainkaan yhtä hyviltä kuin italialaiset. En tiedä sitten ajankanssa että miten käyttäytyvät.
Tämä on oikeastaan yksi syy miksi en ole noihin omiin peleihini vielä kielihuoltoa tehnyt. Pitäisi löytää jokin hyvä setti kielinahkoja joita vanhoihin peleihin kannattaisi laittaa. Odottavia 5-rivisiä kielihuoltoon olisi noin 3kpl. Italiasta niitä saa, mutta pitäisi tilata aika isoja määriä.
Poikkesin keväällä ostamassa palan nahkaa pääkaupunkilaisesta liikkeestä. No, mitäpä tuosta, mutta mielestäni "johtajan rouva" teki juuri koneella ohennusta. Olen joskus kuullut nahkan ohentamisesta koneellisesti ja paremmin asiaa tuntematta sekä itse laitetta näkemättä tämä oli sensorttista työtä.
Ei kai itse kielinahkan leikkaaminen sopivan mittaiseksi ole vaikeaa, sopivan materiaalin löytäminen on. Luulen kuulleeni että juuri vuohennahka on pehmeää, aivan kuten täällä on myös mainittu. Ihmettelen kuitenkin että kielinahkojen saaminen maastamme olisi mahdotonta. Luulisi ohutta ja ohennettua nahkaa tarvittavan mm. hansikkaiden valmistamiseen?
Nahkahan ei tiedä tuleeko se peittämään vallasnaisen manikyroituja kynsiä vai remueemelin hanurin h -kieltä.
Nämä ovat siis kuultuja, luultuja, arveluita ja mielipiteitä vailla mitään totuuspohjaa.
Tein kerran klarinettiin uudet liitoskorkit. Siinähän aines on oltava tarkalleen oikean paksuista. Löysin ylipaksua korkkilevyä, joten ohensin. Luulisin etta samalla metodilla pystyy ohentamaan nahkaläpät haitariin.
Eli ensin älyttömän terävällä veitsellä suikale oikean levyiseksi. Sitten etsitään kaksi juuri oikean paksuista metallisuikaletta. Sitten se nahkasuikale siihen peltilisujen väliin, tasaisen pöydän päällä lappeellaan, ja sillä mielettömån terävällä veitsellä niitten peltilisujen myötä luistattamalla leikataan nahka saman paksuiseksi.
Lainaus käyttäjältä: pianohessu - 29-08-2016, 11:58:23
Poikkesin keväällä ostamassa palan nahkaa pääkaupunkilaisesta liikkeestä. No, mitäpä tuosta, mutta mielestäni "johtajan rouva" teki juuri koneella ohennusta. Olen joskus kuullut nahkan ohentamisesta koneellisesti ja paremmin asiaa tuntematta sekä itse laitetta näkemättä tämä oli sensorttista työtä.
Ei kai itse kielinahkan leikkaaminen sopivan mittaiseksi ole vaikeaa, sopivan materiaalin löytäminen on. Luulen kuulleeni että juuri vuohennahka on pehmeää, aivan kuten täällä on myös mainittu. Ihmettelen kuitenkin että kielinahkojen saaminen maastamme olisi mahdotonta. Luulisi ohutta ja ohennettua nahkaa tarvittavan mm. hansikkaiden valmistamiseen?
Nahkahan ei tiedä tuleeko se peittämään vallasnaisen manikyroituja kynsiä vai remueemelin hanurin h -kieltä.
Nämä ovat siis kuultuja, luultuja, arveluita ja mielipiteitä vailla mitään totuuspohjaa.
Olen joskus ollut vierailulla hämeessä jossain nahkatuotteita valmistavassa firmassa ja kyselin silloin
mahdollisuukisa kielinahka materiaalista.
He kertoivat, että hiovat nahan juuri haluttuun vahvuuteen ja nahan voi valita erilaisista materiaaleista.
Yrityksen nimi ei nyt juuri ole musitissa, mutta tarvittessa kyllä varmasti löytyy jostakin teitokoneen kätköistä.
Johan
Tässä sunnuntain ratoksi Samelin käsityötaidon ihastelua... Alkoi uudempi Elomaa vuotamaan bassopäästä. Ei voi kuin ihastella miten laadukkaasti Sameli on pelinsä tehnyt, kaikki on hiottu viimeisen päälle ja koivua, kuusta sekä mäntyä on käytetty paljon. Ei tarvitse mitään ihmepuulajeja että saadaan hyvinsoiva harmonikka tehtyä. Kaikenkaikkiaan käsityön laatu on näissä kyllä aivan huippua
Tuli hommattua kuusirivisen Elomaan kaveriksi toinen viisirivinen, jossa sama valkoinen/turkoosi väriyhdistelmä. Kysymys viisaammille, päällystikö Elomaa hanureitaan muilla materiaaleilla kuin selluloidilla? Tämä toinen on ihan vitivalkoinen ja materiaali ei vaikuta selluloidille. On kuitenkin jotain levyä, muttei ole lainkaan kellastunut niinkuin selluloidi yleensä? Pinnoite on kuitenkin mielestäni alkuperäinen, koska on jokapuolelta samanlainen.
Veikkaisin kuitenkin, että sekin valkoinen on selluloidia. Kaikki selluloidit eivät kellastu samalla tavoin ja jotkut värit eivät muuta väriään juuri yhtään. Euroopassa toimi kymmeniä vuosia sitten useita selluloiditehtaita, joiden tuotteiden laadussa oli eroja. Elomaan aikana ei harmonikkoja päällystetty muilla muoveilla. Italiassa päällystettiin 1920-1930 lukujen vaihteessa harmonikkoja selluloosa-asetaatilla, mutta siitä luovuttiin, koska asetaattia oli vaikea muotoilla, sillä sitä ei voinut pehmittää selluloidin tavoin asetonilla. Vähitellen esimerkiksi Dallapén ja Cooperativan tehtaat siirtyivät takaisin selluloidipäälysteisiin soittimiin. Asetaatilla oli kyllä se hyvä puoli, että se ei kellastu yhtä helposti kuin selluloidi.
Toivo