Vapaalehdykkä

Innostuin tuossa pitkäaikaista haavettani toteuttamaan, eli oman hanurin rakentamista.... Nyt on italiasta palje ja kielisarja tilattu. Puuhommia tuossa on tullut useamman illan väkerrettyä ja  nyt pitää kysyä viisaammilta. Miten standardipituisia kielilaatat ovat näissä diatonisten kielisarjoissa? Pääsin mittaamaan uudesta Serenellinistä hieman laattojen korkeuksia, mutta uskallanko madaltaa tekemäni kielipenkit suoraan näihin mittoihin, vai odotanko kielisarjaa saapuvaksi ennen tätä? Sekä mittaamani kielet, että nyt tilaamani ovat tipo a mano kieliä. Ja kummassakin siis tasabasson sekä diskantin ns keskiäänet eli 2äk. Kuvia projektista lisäilen mikäli jotakuta kiinnostaa, niissä näkyy paljon omaperäisiä viritelmiä ja takuulla vääriä työtapoja :D

Kielipenkit teen tervalepästä, koivusta ja pohjat tammesta

Runko ja välikansi koivuvanerista

Tammea ja tervaleppää "listoina" kopan sisällä

Ompas jykevästä vanerista tehty. Voi olla mielenkiintoinen soundi. Sen verran huomasin, että nuo kielipenkkien reiät ovat aika keskellä soitinta. Sisärivin läpät eivät välttämättä pääse avautumaan riittävästi.

Itse tekisin varmuuden vuoksi siten, että odottaisin kielisarjoja ja tekisin sen perusteella sitten. Kyllä ne aika vakimittoja on, mutta varmuuden vuoksi...

6,5mm koivuvaneria nuo kopat on (sattui olla takuulla kuivaa levyä varastossa) ja muutenkin paksuista aineista tehty, en tiedä miten sitten vaikuttaa sointiin? Välikansi on 4mm koivua. Reijät tuli turhan keskelle kun vanhasta Hohnerin romusta niitä mittailin. Mutta muutenkin näissä on ongelmana tuo sisempi rivi, niin ajattelin tehdä sisemmät läpät runkoon omalla varrella ja siitä sitten näppäinvarsi pelkästään nostamaan, kuten kouvolan ym vanhoissa peleissä on tehty. Odottelen kieliä siis suosiolla saapuvaksi. Täytynee siirtyä läppien ja bassokopan tekoon...

Massiivisesta rungosta on oikeastaan kaksi huonoa puolta. Usein soittajat valittavat painavasta soittimesta - siis myös diatonisten soittajat. Eli käytännössä ylimääräinen massa pois, niin ei ole soittajalla / soittajilla nokkaan koputtamista. Massiivinen runko ei välttämättä resonoi kunnolla. Aivan yksinkertaisesti tuo resonanssi ei tule puuosista tai niiden paksuudesta, mutta myös kielipenkkien kireydestä, liitoksista, metalliosien määrästä jne. jne.

Elomaa teki 4mm "lentokonevanerista" ja on niitä kehuttu kevyiksi. Itse tein tavallisesta 4mm koivuvanerista, mutta sitä selluloidi kuivaessaan helposti vääntelee. Etureunasta nivelletyt sisärivin läpät avautuisivat paremmin mutta mekanismi on hankala saada tiiviiksi ja äänettömäksi.

Koivuvaneri ei ole ehkä muutenkaan parasta haitarin runkomateriaalia. Mahonki- ja havupuuvaneri värähtelee paremmin. Nuo kielipenkkien pohjareiät näyttävät turhan pieniltä verrattuna vaikkapa vanhojen Kouvolan pelien reikiin. Hienoa ja hyvää työtä muuten. Tähän voi tulla vähän kireä ääni.
Tee kaksi samalla kertaa vertailun vuoksi. Toiseen ohut kuori toisenlaisesta vanerista ja kielipenkit isommilla reillä. Tee kielipenkeistä kaikissa suhteissa mahdollisimman ohuet ja kevyet, että ne resonoivat hyvin. Olin aikoinani Matti Luukisen kielipenkkikursseilla ja hän opetti tekemään niitä Aki Lievosen oppien mukaan niin ohueksi kuin on mahdollista. Sekin vaikuttaa huomattavasti äänen voimakkuuteen. Puulajeilla ja niiden paksuudella on suuri vaikutus ääneen ja äänen voimakkuuteen.
Tässä olisi jollekin kokeilun paikka tehdä samanlaisella mallilla useampi peli eri puulajeilla ja eri vahvuuksilla. Niiden kesken voisi olla suuriakin eroja. Vanhimpia puuhaitareita olen nähnyt tehdyn myös ohuesta havupuulaudasta, joka on päällystetty jalopuuviilulla. Nurkissa on ollut vahvat metallikulmat, jotka olivat sekä koristeena että estivät lautojen kuivumisen kouruun. Totuuden nimissä kyllä niissä osassa oli kulmista huolimatta lievää lautojen taipumista.
Toivo

Kiitoksia hyvistä vinkeistä kaikille :) kokeilen nyt tehdä tuon valmiiksi ja katsoo miten soi, palkeen ja kielet sekä koneistot voi sitten siirtää uuteen runkoon mikäli vaikuttaa sille ettei tuolla viitsi soitella. Ensimmäinen tuskin muutenkaan onnistuu ilman virheitä, niin tehdään niitä tässä ja parannellaan seuraavassa. Kaikki jigit, suunnitelmat ja piirustukset on tallessa kuitenkin.

Itse kun tein ekaa 2-rivistä, tuli vaiheiden aikana kokoajan kirjoiteltua paperille asioita mitä pitää tehdä toisin. No loppuun en tähä peliä koskaan tehnyt :)

Hiukan päivitystä projektiin. Käsi paketissa hermonvapautusleikkauksen vuoksi... Työinto kova mutta mitään ei saa/pysty tehdä. Kävin kuitenkin Seinäjoella harmonikka oy varastolla ostamassa näppäinvarsia ja muuta sälää projektia varten. Neuvoista viisastuneena teen diskanttikopan ohuemmasta vanerista sekä siirtää kielipenkit kauemmaksi keskeltä. Lisäksi ostin valmiita sekä aihioita kouvolan kielipenkkejä. Ajattelin niistä muokata sopivat tähän peliin. On isommat reijät ja pääsee vähän helpommalla kuin kokonaan uusia tekemällä. Välipohjan reijät vaan täytyy jossain käydä tekemässä talttaporakoneella kanttiseksi

Pientä edistystä jälleen, uudet kopat tehty ohuemmasta vanerista. Kielipenkkien reijät siirretty, päätin kuitenkin käyttää nuo tekemäni penkit koska olisi menneet ihan hukkaa. Tänään saapui paketti italiasta, odotetut kielet, palkeet sekä näppäimet saapuivat ja pääsin tekemään kielipenkit loppuun. Ehkä tämä vielä joskus soi...

Suurentelin kuvaa ja siistiä käsityötä näkyy olevan. Aivan kuin Helsingissä tehtyä. Vai pitäisikö tässä tapauksessa vaihtaa kaupungiksi Castelfidardo?

Jo pelkkä rungon puolikkaan saaminen 90 asteen kulmaan joka suhteessa on hankala - ainakin ilman jigiä.

Lainaus käyttäjältä: Harrastelija - 11-10-2017, 02:05:08
Pientä edistystä jälleen, uudet kopat tehty ohuemmasta vanerista. Kielipenkkien reijät siirretty, päätin kuitenkin käyttää nuo tekemäni penkit koska olisi menneet ihan hukkaa. Tänään saapui paketti italiasta, odotetut kielet, palkeet sekä näppäimet saapuivat ja pääsin tekemään kielipenkit loppuun. Ehkä tämä vielä joskus soi...

Kielipenkkien ja välipohjan pyöreitä reikiä on vieläkin mahdollista suurentaa. Vanhoissa Kouvolan ym. kotimaisissa harmonikoissa pyöreiden reikien koko on hyvä. Silloin lähtee ääntä pelistä maailmalle enemmän.
Toivo

Päätin nyt sitten suurentaa nuo reijät, muistaakseni ainakin kouvolan bassopenkeissä on tuohon tyyliin tehtyjä aukkoja. Välipohjan reijät pitää vielä viilata tasaiseksi ja kielipenkin "välipuu" keskellä aukkoa viilata sujuvammaksi

Tällaiset niistä tuli, seuraavana näppäinvarsien sovittelua...

Kysymystä viisaammille, vanhoja kouvolan pelejä mitä olen purkanut, niin niissä on nuo kielipenkkien sisustat lakattu. Onko tällä äänellisesti jotain etuja vai onko sillä sidottu puun kuidut ettei irtoile mitään "tikkuja"

Tänään basson välipohjan ja läppävarsien tekoa sekä sovittelua. Vielä täytyy liimailla jotkin palikat noihin väleihin, ettei varret luista saranoiltaan. Materiaalina varsissa hopeateräs sekä messinki. Näppäinvarret teen luultavasti alumiinisesta hitsauslangasta, koska hopeateräs on turhankin vahvaa sekä painavaa niihin.

Ei voi kuin ihailla hienoa työtä! ;)

Lainaus käyttäjältä: Harrastelija - 14-10-2017, 22:01:17
Kysymystä viisaammille, vanhoja kouvolan pelejä mitä olen purkanut, niin niissä on nuo kielipenkkien sisustat lakattu. Onko tällä äänellisesti jotain etuja vai onko sillä sidottu puun kuidut ettei irtoile mitään "tikkuja"

Siisteys on yksi syy. Toinen voi olla sama ajatus kuin esim. Viuluissa että soitin tai kielipenkki "virittyy" lakkauksesta. Myös kosteuseläminen varmaan pienenee. En osaa sanoa mutta voisko mehiläisvaha pysyä pidempään elastisena kun puu ei ime kosteutta?

Joo no nyt kun sanoit niin tuo kosteuseläminen on varmaankin se suurin syy, kielipenkin sisältähän se ilma(ja myös siinä oleva kosteus) kulkee suoraan sisään ja ulos

Jossain vanhoissa kielipenkeissä näkee "väliseinän" olevan vain ohut viilu, eikä esimerkiksi vaneria. Tällöin juurikin kosteuseläminen saa viilun halkeamaan. Aika useasti vastakkaiset kielet on myös saman ilmaläpän alla joten vuodosta ei ole haittaa, mutta joskus voivat olla erilliset.

Samaa mieltä Peten kanssa , hienoa työtä osaisipa itsekin tehdä noin hienoa pyykäsityötä mut kun se taito ei ole kaikkien kourissa  :P
Mauno  :D

Hakaneulajousten tekemistä pähkäillessä tulin katsoneeksi kouvolan 60v juhlavideon, jossa tehtiinkin vilaukselta diskanttivarsien jousia... Pysäytyskuvan perusteella rakentelin samanmoisen vehkeen, jolla jousien teko onnistuukin varsin mukavasti :)

Hei!
Toiset ne tekee mitä haluaa, mutta toiset vaan mitä osaa! Hyvää menestystä eteenpäin!

Terveisin La Melodiosa! ;)

Kiitoksia vaan kommenteista, tosin turha tätä vielä on kehua kun ei tiedä tuleeko koko pelistä soittokelpoista :D senverran haluaisin kysyä muilta 2-rivisiä omistavilta, että paljonko teidän peleissänne on tuo näppäimien väli, siis ulkorivin(11 näppäimen) korkeus alimmaisesta ylimmäiseen näppäimeen keskeltä keskelle mitattuna? 190mm mittasin tuossa serenellinissä olevan ja tämä taitaa nykyään olla aika vakiomitta? mites esim vanhemmissa hohnereissa tai muissa? itselläni ei haittaisi vaikka olisivat vähän harvemmassakin nuo näppäimet, kun on isot sormet. omasta pelistä tulee 300mm korkea joten varaa on kyllä kasvattaa, mutta ei varmaan kovin montaa milliä voi mennä yksittäistä väliä muuttamaan ettei tule liian harva ja hullun näköinen

Muistelisin Hohner Corsossa olevan mitta napin keskeltä keskelle joku tasaluku. Oliskohan ollu 20mm. Voin tarkistaa tuon kun olen verstaalla. Tuolla ulomman rivin etäisyys ylimmän ja alimman nappien keskeltä olis 200mm.

Bassopään liimailua ja porailua, sorvailin myös tuon remmen säätörullan. Onneksi tuli tarkistettua kammalla tuo kierre valmiista bassoremmistä, luulin sen olevan metrisellä nousulla, mutta onkin tuumakierre. Näppäinten jaon tein siihen 20mm. Tuntui omille sormille sopivalta, kiitos Markolle

Diskanttikahvan sovittelua ja muodon hakemista, tuttua ja turvallista kouvolan muotoa mukaillen. Tuosta kahvan kulmasta kysymys, onko jokin tarkoitus(muukin kuin perinne) että vähärivisten kahvat ovat lähes suorassa kulmassa? Minulla on vanhoja käyttämättömiä näppäinvarsia, joissa on valmiiksi kulma, sen mukaan tein tuon kahvan ja ainakin yhtäkkiä tuntuisi ihan hyvälle tuossakin kulmassa.

Tässä vielä kokonaisuudesta kuva, melkoinen möhkäle siitä näyttää tulevan :D Jos jotakuta ärsyttää näiden kuvien lisäily niin sanokaa ihmeessä, minulle tämä on vähän kuin projektipäiväkirjan pitämistä ja itseäni ainakin kiinnostaa kovasti seurata muitten projekteja/remontteja :)

Eiku lisää vaan. Näitä on kiva katsella :-)

Komppaan Viljoa!

Seuraan suurella meilenkiinolla, joten hyvää jatkoa projektille!

Johan

Lainaus käyttäjältä: Harrastelija - 06-11-2017, 23:47:20
Diskanttikahvan sovittelua ja muodon hakemista, tuttua ja turvallista kouvolan muotoa mukaillen. Tuosta kahvan kulmasta kysymys, onko jokin tarkoitus(muukin kuin perinne) että vähärivisten kahvat ovat lähes suorassa kulmassa? Minulla on vanhoja käyttämättömiä näppäinvarsia, joissa on valmiiksi kulma, sen mukaan tein tuon kahvan ja ainakin yhtäkkiä tuntuisi ihan hyvälle tuossakin kulmassa.

Vähärivisillä soitellaan paljo siten että peukalolla tuetaan haitaria diskanttikahvaa vasten. Iso kulma diskanttikahvassa saa haitarin palkeet kääntymään eteenpäin kun palkeita painaa kiinnipäin. Kyllä noissa isommissa 2-rivisssä vähän taitaa kulmaa olla mutta ei kovin paljon.

Hyvä jos on muillekkin iloa kuvista :) kiitos jälleen Markolle selvityksestä. Saas nyt sitten nähdä millai toimii käytännössä tuo viisirivisen kulmassa oleva kahva, täytyy tuoda aikanaan testattavaksi kun on itselle vielä melko vieras kapistus. Tänään sovittelin diskanttivarsia paikoilleen ja kohtuu kivasti istuvatkin, väleihin sorvailin 4mm prikat niin sai suoraan jaolleen varret näppäimien päästä.

Pientä edistystä jälleen, diskanttikahvan reikälevy, jouset ja jousille kolot näppäinvarsiin, sekä puutapit varsiin. Suuri osa ajasta menee kaikenmaailman poraus ja liimaus ym jigien tekoon, kun kaikkia osia pitää olla monta samanlaista(ja monia kahta hieman erilaista) Seuraava tulisikin paljon nopeammin, mutta en ehkä ihan heti ala tekemään toista :D

Lainaus käyttäjältä: Harrastelija - 07-11-2017, 00:04:10
Jos jotakuta ärsyttää näiden kuvien lisäily niin sanokaa ihmeessä, minulle tämä on vähän kuin projektipäiväkirjan pitämistä ja itseäni ainakin kiinnostaa kovasti seurata muitten projekteja/remontteja :)

Tämä sinun projektisi ja kuvien lisäily ja muidenkin projektikirjoittelut ainakin minun kohdallani vain lisäävät innostusta ja "ponkittävät" viemään omiakin projekteja loppuun. Kiitos siitä! .D

Kieltämättä itselläkin vähän sama juttu :D tavallaan luo "painetta" saada projekti valmiiksi kun sitä pystyy muutkin seuraamaan. Ei sillä etteikö tämä olisi erittäin mielekästä muutenkin, ei malttaisi millään lopettaa kun alkuun pääsee :)

Näkyy, että soitinta ei tehdä "polvea vasten pokkaamalla" vaan asioita on viety hieman pitemmälle.
Tyylikästä pelinrakentamista!

Johan

On kyllä mielenkiintoista katseltavaa. Kohtahan sitä on soitintupa pystyssä ;)

Mitä liimaa noihin diskanttivarsien puutappeihin? Reikä varteen liimauskohtaan tietty, mutta pitääkö tuossa normaali puuliima vai kannattaisiko laittaa epoksia ennemmin? Toivo neuvoi aiemmin noiden vanhojen pelien heiluviin tappeihin että perus erikeeper riittää, mutta nyt kun liimataan kokonaan uudet niin tuleeko tarpeeksi pitävä? Luuliima kiinnostaisi kokeilla, mutta vähän epäilen kykyjäni sen suhteen...

Kokeile rohkeasti vaan luuliimaa, huomaat myöhemmin että sillä kannattaa liimata moni muuki paikka :)


Itse laitoin luuliimalla taannoin Kaiuttareen napit kiinni ja tarttui kyllä sen verran hyvin ettei tarvi pelätä irtoamista.

Täytyy kokeilla tuon luuliiman käyttöä... Yksi mikä tuli mieleen on liimatiivistemassa(sikaflex) ottaa puuhun ja metalliin tosi lujasti kiinni... Paksumpi sauma on hieman elastinen, jota tuskin tuossa huomaisi mutta on toki aine joka ei ainakaan perinteiseen soitinrakennukseen sovellu :D

Luuliimaa tilattu, sitä odotellessa sirklasin koppien kulmat auki ja liimasin pyökistä rimat niihin. ajattelin että kestää kolhuja paremmin kun on kovaa puuta, vielä pyöristykset kun saan paljekarmit tehtyä. Häkkiäkin pitäisi alkaa suunnitella...

Tapit liimattu varsin pätevää ainetta tuo luuliima, kiitoksia Markolle rohkaisusta sen käytön suhteen. Karsean hajuista tavaraa, mutta yllättävän helppoa käytettävää, vesihauteessa pysyy kohtuu pitkään käyttölämpötilassa kun saa sulaksi. Jälkikään ei ole kaunista mutta luulisin että pysyvät :D

Äitini - joka minut synnytti - mainitsi joskus nimeltä raatoliiman.

Kemisti-tuttavani puhui jänisliimasta.

Kesällä 1968 olin työssä lihanjalostamossa ja lauantaisin kesätyöntekijä pantiin ns.luukoppiin avustamaan kuorma-autonkuljettajaa joka nouti luut liimatehtaalle. Luut olivat koko viikon muhineet kesähelteellä, kärpäsentoukkia oli viljalti ja haju oli ennen kokematon.

Siihen aikaan oli Länsi-Tampereella liimatehdas joka käytti varmaan useankin teurastamon luut tarkoitukseensa. Näin siis possu ja ammu osallistuvat musiikin tekemiseen vielä kuolemansa jälkeenkin.

Saundien salat paljastuivat......!

Johan

Lainaus käyttäjältä: pianohessu - 15-11-2017, 07:43:34
Äitini - joka minut synnytti - mainitsi joskus nimeltä raatoliiman.

Kemisti-tuttavani puhui jänisliimasta.

Kesällä 1968 olin työssä lihanjalostamossa ja lauantaisin kesätyöntekijä pantiin ns.luukoppiin avustamaan kuorma-autonkuljettajaa joka nouti luut liimatehtaalle. Luut olivat koko viikon muhineet kesähelteellä, kärpäsentoukkia oli viljalti ja haju oli ennen kokematon.

Siihen aikaan oli Länsi-Tampereella liimatehdas joka käytti varmaan useankin teurastamon luut tarkoitukseensa. Näin siis possu ja ammu osallistuvat musiikin tekemiseen vielä kuolemansa jälkeenkin.

Meillä Riihimäellä oli samanlainen liimatehdas. Muistan sieltä pihalta kärpäsiä täynnä olevat karmean hajuiset luukasat. Tehdas on vielä pystyssä, mutta en ole vuosiin havainnut mitään toimintaa.
Toivo

Kevennyksenä:

Työssäni teollisuuden parissa olen oppinut, että mitä pahemmalta aine/kemikaali haisee tai mitä enemmän pakkauksessa on pääkallon ja kuolleen kalan kuvia, sitä todennäköisemmin se on kunnon ainetta ja toimii käyttötarkoituksessaan  ;D

-Pete

Nyt kevenee niin paljon ettei maata kosketa:

Kun EU:n ja USA:n lentokentille ryhdyttiin kymmenen - viisitoista vuotta sitten jäänestoon ja -poistoon enemmässä määrin käyttämään luontoystävällistä kemikaalia, ovat lentokoneiden korroosiovauriot lisääntyneet aivan hirvittävästi. Paljonko niitten korjaaminen syö luontoa?

Mitäs se nahkaliima on? Käytetään samoin kuin luuliima.

Mennee tuohon äitimuorini lanseeraamaan raatoliimaan?

Luultavasti teurastetuista eläimistä on käytetty kaikki mahdollinen sen ajan kemikaalien avulla. Nythän sellaista ei saa tehdä - eikä oikein osatakaan. 

"Ennenvanhaan  hyväänaikaan"  puusepät käyttivät luuliimaa. ;)

Paljekarmien liimailua. Nyt täytyy sanoa että kehuin turhaan tuota luuliimaa noiden puutappien kiinnityksessä... Tarttuivat kyllä, mutta jos vartta vähänkin taivutti niin heti irtosi alumiinista ja alkoi lievästi heilua. Jouduin rapsimaan ulkopuolelta liimat pois(tapit siis pysyivät kuitenkin kohdillaan) ja liimasin epoksilla uudelleen reilusti ulkopuolelta. Puulle varmasti hyvää tuo luuliima(kokeeksi liimasin pari rimanpätkää yhteen ja istuu lujassa kuin tauti) mutta ei tähän hommaan, siihen on näköjään muitakin syitä kuin kapitalistien rahanhimo ja bisnes, että uusia ja parempia liimoja on kehitetty :D

Metallien liimaamiseen on omat liimansa ja silloinkin on pohjatyöt tehtävä. Teräs menee teräkseen aika helposti, mutta Al 1000 -sarja onkin jo mielestäni hankalampi. Oma kokemukseni on alumiinien kohdalla se, että mitä enemmän on seosaineita, sen helpompi liimata.

Muistan liimanneeni kerran kaksi alumiinilevyä (Al 1000) ohjeitten mukaisesti, mutta työstettäessä ne irtosivat.

Metallia puuhun voi liimata samoilla syanoakrylaattiliimoilla, mutta tällaisen liitoksen pitävyydestä suuressa kuormituksessa ei ole kokemusta. Mikä sitten on suuri kuormitus? Riippunee liimapintojen neliömäärästä ja varmaan myös puulajista. Pohjoiset suorasyiset puut halkeavat helpommin kuin etelän lajit.

En tiedä miten puhdasoppinen entisöinti suhtautuu nykyaikaisten liimojen käyttöön, monasti myös liitoksen avaaminen on mahdotonta.

Periaatteessa metallien liimaaminen on tavallista, muovit ovat erittäin hankalia. Sen sijaan sormet...

Puhtaaseen alumiiniin ei tartu oikein mikään liima eikä maali, mutta anodisoitu (eloksoitu) on hyvinkin hyvä tarttumapohja.

Lainaus käyttäjältä: outi - 17-11-2017, 10:46:00
Puhtaaseen alumiiniin ei tartu oikein mikään liima eikä maali, mutta anodisoitu (eloksoitu) on hyvinkin hyvä tarttumapohja.

Lyhyen viestisi rivien välistä luen että olet Ode enemmän tahi vähemmän asiantuntija materiaalitekniikassa? Sopinee, että kaikki asiaan liittyvät kysymykset kaadetaan sinulle? :)

Joo alumiini sinänsä on hankala pohjamateriaali niin maaleille kuin liimoillekkin, ainakin kiilto pitää saada pois että voi edes jonkinlaista tartuntaa odottaa. Reijän poraamisen lisäksi karhensin myös vartta hieman hiomapaperilla liimauskohdasta. Kouvolan varsissa on muuten ainakin uudemmissa kanttiset reijät noissa varsissa, ei ala heilua niinkään helposti vaikka liimaus alumiinista irtoaisikin. Epoksi pitää nyt nuo minun pelini tapit kuitenkin paikoillaan, tarttui hyvin kiinni eikä lohkeile irti. Loppuun kuvaa viraapelihommana tehdyistä remmikiinnikkeistä, sekä hieman kieli poskessa ja historian havinaa peliin lisäten tehty messinkilaatta diskanttikahvan taakse :D

Lentokoneille (Al 2024) uudelleenmaalauksen yhteydessä suoritetaan vanhan maalin poisto, huolellinen pesu, ruiskutetaan primeri ja vasta sitten pintamaali. Olosuhteet ovat kovat joten maali kuorii sangen helposti jo ensimmäisen vuoden sisällä.

Onko kiinnikkeitten sanka kovajuotettu vai hitsattu?

Remmikiinnikkeet on normaalia 1,5mm peltiä ja hopeaterästä, kiinnitetty porattuun reikään hopeajuotteella. Hieman arveluttaa tuo hopeateräs, kun on karkenevaa materiaalia että miten kestää kun sai lämpöä juotettaessa. Toisaalta tuo juotettu liitos on varmaan heikompi kuin kovaksikin(rapeaksi)  karaistunut teräs....

Mitä mahtanee hopeateräs sisältää? Yleensähän kova teräs lämmityksen jälkeen "pääsee" ellei sitä jollakin tavalla karkaista? Tässä tapauksessa osat ovat jäähtyneet itsestään eli kohtuullisen hitaasti.

En mene vannomaan, mutta tältä istumalta sanoisin että kyllä kestää. Josko tuo Ode tietäisi?

Eipäs vinoilla Hessu, van oikeassahan Hessu on, siis minähänolen ememmän tai vähemmän asijantuntija. Veikkaan jälkimmäostä. Tämän on absoluuttinen totuus. Ja hoåeateräksellä ei ole hopean kanssa muuta tekemistä kuin kirkas pinta. Ei se lujuus mihkän häviä, kuhan pehmenee, kun hehuttaa.

Ennen remminkiinnikkeet tehtiin messingistä, jotka sitten niklattiin kiitäväksi. Parhaat remmin kiinnikket olisivat tietysti läpi rungon porattavat, joissa mutteri alus prikan kanssa pitää ne sitäpuolelta lujasti kiinni. Ainakin Kouvolassa käytettiin näitä. Viipurilasissa on tekemäsi tapaan päältä ruuvattavat. Tämä ratkaisu on huonompi, sillä vanhemmiten huonoissa olosuhteissa säilytetyissä harmonikoissa on pari kertaa remminkiinnike ruuveineen on irronnut yläpuolelta ja jäänyt remmeihin kiinni roikkumaan. Onneksi sain viime hetkellä pelistä kiinni, ettei se mennyt murusiksi lattialle. Yksi kaverini teki tästä varoittavasta esimerkistä sellaisen ratkaisun, että porasi ruuvinreiät läpi rungon ja laittoi pienet metalliruuvit läpi ja kiersi vastapuolelle mutterit. Ehkä näin pienessä ja kevyessä haitarissa ei koskaan tule tällaista ongelmaa. Toivottavasti juotos tai hitsaus pitää, ettei kiinnikkeen lenkkiosa jää remmeihin roikkumaan.
Toivo

Minulla onkin noita kouvolan vanhoja rungon läpi ruuvattavia kiinnikkeitä, ongelmana vaan on että ovat liian leveitä (tapit tulevat hankaliin paikkoihin pelin sisällä) kokeilin yhtä kaventaa viilapenkissä, niin se painui littuun kulmasta. Ovat ilmeisesti tehty ohuesta messinkiputkesta, johon on juotettu ruuvit sisälle. Päädyin tähän ratkaisuun koska arvelin että näin kevyessä pelissä kestäisi... Täytyy tehdä jonkilainen rasituskoe noille ennenkuin ruuvaa kiinni, hopeajuotteella tulee kyllä melko luja sauma, mutta aloin nyt itsekkin epäilemään vielä enemmän :D

Lainaus käyttäjältä: Harrastelija - 17-11-2017, 19:49:19
Minulla onkin noita kouvolan vanhoja rungon läpi ruuvattavia kiinnikkeitä, ongelmana vaan on että ovat liian leveitä (tapit tulevat hankaliin paikkoihin pelin sisällä) kokeilin yhtä kaventaa viilapenkissä, niin se painui littuun kulmasta. Ovat ilmeisesti tehty ohuesta messinkiputkesta, johon on juotettu ruuvit sisälle. Päädyin tähän ratkaisuun koska arvelin että näin kevyessä pelissä kestäisi... Täytyy tehdä jonkilainen rasituskoe noille ennenkuin ruuvaa kiinni, hopeajuotteella tulee kyllä melko luja sauma, mutta aloin nyt itsekkin epäilemään vielä enemmän :D

Eiköhän nuo kestä, jos ei ole raju soittaja.
Toivo

Eiköhän nuo kestä, jos ei ole raju soittaja.
Toivo
[/quote]

Luultavasti ei ole Tauno Krossin verta siunaantunut, vaikka pohjanmaalla asunkin. Sukujuuret vahvasti karjalassa ja savonmualla :D

Pääosat alkaa olla hahmollaan, diskanttihäkkiin pitäisi keksiä jokin kuviointi-idea

Vaihtohäkit vuodenajan mukaan :)

Monenlaisia häkkejä on ollut ja varmasti tulee olemaan, mutta Kouvolan Hopeahäkki on yksinkertaisuudessaan komea. Yhdeksänkymmenen asteen kulmassa tosiinsa nähden olevat rimatko sen tekevät - en tiedä?

Muistan nähneeni joskus myös harpun tai paremmin ehkä lyyran jossakin tyyliteltynä.

Lainaus käyttäjältä: Harrastelija - 18-11-2017, 23:18:34
Pääosat alkaa olla hahmollaan, diskanttihäkkiin pitäisi keksiä jokin kuviointi-idea

Tuolta Viljon galleriasta löytyy kuvia vanhoista puupintaisista haitareista. Niiden koristeluja yhdistelemällä voi saada jotakin uutta ja omaa aikaan. Esimerkiksi vanhoissa Dallapé harmonikoissa oli puuhäkkejä, niklattuja messinkihäkkejä ja jo silloin alumiinihäkkejä. Kun ryhdyin rakentelemaan
5-rivisen bassopuolta niin suunnittelin siihen tällaisen basson kannen yhdistelemällä Dallapén ja Kouvolan koristeita ja joku kiemura on omaakin. Valitettavasti ei aika ole riittänyt jatkaa omaa kukkamallista 5-rivistä.

On kyllä komea tuo Toivon bassolevy, millä olet päässyt noin pieniin kulmiin ja noihin lyyran kapeisiin väleihin? Itsellä on konelehtisaha ja sillä pääsee moneen paikkaan, mutta ei ihan noin pieniin silläkään. Galleriaa on selailtu ideoita etsiskellen, mutta vielä ei ole suunnitelmaa valmiina.

Lainaus käyttäjältä: Harrastelija - 19-11-2017, 11:21:09
On kyllä komea tuo Toivon bassolevy, millä olet päässyt noin pieniin kulmiin ja noihin lyyran kapeisiin väleihin? Itsellä on konelehtisaha ja sillä pääsee moneen paikkaan, mutta ei ihan noin pieniin silläkään. Galleriaa on selailtu ideoita etsiskellen, mutta vielä ei ole suunnitelmaa valmiina.

Kyllä tämä on tehty ihan käsilehtisahalla, terävillä askarteluveitsillä, pienillä viiloilla sekä porakoneella.
Toivo

Häkin muotoilua...hopeahäkin ja 50 casoton tyyliä yhdisteltynä omiin ideoihin, motonetistä löytyi koristeluun sopivaa kromilistaa jossa liima valmiiksi takana. Pientä pyöristelyä vielä.

Hyvä että häkistä tulee korkea, mutta tarkista ennen lopullista asennusta että tilaa diskanttikoneistolle on nousta riittävästi. Ylimääräistäkin tilaa pitää olla koska ne Krossin tyylillä soittavat lyövät nappia niin kovaa että vähä heikompi diskanttivarsi voi pamahtaa häkin sisäpintaan jos varsi antaa periksi.


Nimim. yhden tälläisen haitarin omistaja :)

Tuon asian kanssa jouduin tasapainoilemaan häkkiä mitoittaessani, ettei tulis liian korkea mutta taas tilaa olisi riittävästi. Hätätilassa pystyy korottaa vielä, koska häkin reuna menee pelin "sisälle"

Häkki paikoilleen sovitettuna. Oli näköjään liimauksen yhteydessä kieroutunut pari-kolme millä, mutta painuu ruuvien kanssa hyvin suoraan :)

Seuraavana olis ilmanapin ja jalkojen teko, sitten pääsee maalaushommiin. En ala selluloidin kanssa värkkäämään, kun en hommaa ole ikinä kunnolla tehnyt niin varmempi ehkä automaaleilla vetää tämä. Jos jonain päivänä se viisirivinen, niin siihen sitten selluloidia, harjoitella vois vaikka tuolla hylätyllä kopalla joka on paksumpaa vaneria.

Lainaus käyttäjältä: Harrastelija - 27-11-2017, 22:57:03
Seuraavana olis ilmanapin ja jalkojen teko, sitten pääsee maalaushommiin. En ala selluloidin kanssa värkkäämään, kun en hommaa ole ikinä kunnolla tehnyt niin varmempi ehkä automaaleilla vetää tämä. Jos jonain päivänä se viisirivinen, niin siihen sitten selluloidia, harjoitella vois vaikka tuolla hylätyllä kopalla joka on paksumpaa vaneria.

Nätti peli tulossa!

Pääosat olis maalattu pohjamaalilla. Valitsin maaleiksi nitroselluloosamaalit, perus automaalit on akryylimaaleja. Seuraavana välihionta, sitten mustaa ja lopuksi lakka päälle.

Tuhosin aikoinani yhden Kouvolan Kravatin, kun menin maalaamaan sen. Maali tunkeutui kaikkiin puun huokosiin ja soitin soi hyvin kehnosti sen jälkeen. Onneksi se oli muutenkin risa peli joka puolelta, että siitä on riittänyt osia näihin päiviin asti. Tulipahan oppirahat 1200 markkaa maksettua.
Ainoa maali, joka voisi toimia, on selluloidimaali. Mikäli olen ymmärtänyt, niin Italiasta tulevat maalatut harmonikat on kuitenkin päällystetty ensin selluloidilla ja sitten sävytetty maaleilla ja lakalla.
Idea lähti Suomesta 1980-luvulla, kun Ikaalisten Soitinrakennuskoululla Rauno Nieminen ja kumppanit alkoivat sävyttää eri väreillä valkoista loimuselluloidia. Suurimpana syynä oli kai se, että tuohon aikaan oli vaikeaa saada värillisiä selluloideja Suomeen ja valikoima oli muutenkin suppea. Vain mustia ja valkoisia haitareita tehtiin. Niin, näitä kokeiluja tehtiin juuri silloin, kun olin siellä muiden mukana harmonikan viritys- ja korjauskursseilla. Nämä testit tehtiin sähkökitaroihin. Tästä
idea levisi myös harmonikkapiireihin ja lopulta Italiaan ja Saksaan. Nyt en tiedä, että tehdäänkö värisävytykset nykyään erilaiselle pohjalle. Toivottavasti se pohjamaali kovettuu kivikovaksi, jolloin
siitä ei ole suurempaa haittaa.
Toivo

Osat edelleen pohjamaalissa, ehkä huomenna pääsee vetämään mustaa. Tein kerran yhteen amerikkalaismalliin diskanttikopan uusiksi koivuvanerista ja maalasin sen automaalilla, mielestäni soi varsin kirkkaasti ainakin se koppa, näkee nyt sitten mikä tästä tulee. Mutta mietin vain että mitä huokosia liimatussa vanerissa on vielä auki? Toki päälliviilu on ulkopuolelta vielä "avoin". Maalipinta on jokatapauksessa kovempi kuin selluloidi, mutta selluloidi taas kuivuessaan kiristyy kopan ympärille ja ehkä tällätavoin virittyy? Kuitenkin maalaus on omassa tapauksessani luultavasti se vähiten huono vaihtoehto, koska selluloidipinnoituksesta ei ole kokemusta.

Eilen sain pintavärin ja lakan päälle. Tänään liimailin häkkiin kromilistaa... En ole täysin tyytyväinen, mutta ehkä tuo paranee vielä, kun saa kankaan taakse. Myös paljekarmit on liimauksessa ja puristuksissa. Mukavahan tätä on päästä pikkuhiljaa kasaamaankin jo :)

Kuvassa näyttää ainakin hyvältä ja tulevaisuudessa on keräilyharvinaisuus, kun vain muistaa laittaa nimensä ja valmistus paikkakunnan näkyviin.
Toivo

Lainaus käyttäjältä: ftamt - 10-12-2017, 19:29:24
Kuvassa näyttää ainakin hyvältä ja tulevaisuudessa on keräilyharvinaisuus, kun vain muistaa laittaa nimensä ja valmistus paikkakunnan näkyviin.
Toivo

Ja lähettää kuvat ja muut detaljiit mulle, niin päätyy galleriaan  :)

Hyvältä näyttää! Odotan mielenkiinnolla kokonaisuuden valmistumista.


Johan

Työt haittaa harrastuksia, en malttanut kuitenkaan olla käymättä aamusta verstaalla. Paljekarmit oli kuivuneet hyvin, ja laitoin toisellekkin puolelle vielä "tiivistyssauman" liimalla.

Diskanttivarret paikoillaan, yllättävän hyvin sattui tapit kohdilleen. Tosin huomasin vasta senjälkeen että tapit jäi maalaamatta, täytyy pienellä pensselillä sutia ennen kahvan kiinnitystä. Jousien jäykkyys tuntuu ihan hyvälle, toivottavasti pitää myös läppien kanssa.

Ihaltavaa toimintaa! Tuntuu olevan melkoinen "palo" projektin kimppuun aina, kun se on mahdollista ja valmistakin tulee.

Johan

Saadaanko ennen vuoden vaihdetta "ensimmäiset savut ulos"?  :)

Ei saada ennen vuodenvaihdetta, on tullut vietettyä verstaalla niin paljon aikaa viimeaikoina, että alkaa tulla hallitukselta moitteita, kun jää muut työt tekemättä :D uuden vuoden puolella todennäköisesti vasta jatkuu projekti. Hyvää joulua ja vähintään yhtä hyvää uuttavuotta kaikille foorumilaisille!!

Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan.

Mitenkäs onko projekti edennyt, täällä päässä jo "epätoivoisena" odotellaan uusia kuvia!  ;D

Tässä on mennyt aika muiden hommien parissa, mutta ensikuussa jatkuu tämä projekti. Kovasti jo kädet syyhyää tämän kimppuun

Hienoa nähdä tällaista perinteistä käsityötä. Isä oli kirvesmies ja hänen veljensä puuseppä ja heidän isänsä teki kanteleita Karjalassa. Äidin isä (Haitari-Janne) niinikään kirvesmies joten puutyö on vähän kuin verissä, vaikka elektroniikka-alalle itse ajauduinkin.

Vihdoin viimein tämän projektin kimpussa, diskattiläppien tekoa

Läppien ensisovitus, vaikuttaisi jopa pitävän ilmaa. Etureunat olisi läpistä vielä voinut sirkata kulmaan, niin olisivat olleet fiinimmän näköiset. Mutta pääasia että pitävät ja häkin allahan nuo ovat piilossa muiden katseilta :)

Siitä se peli vähitellen rakentuu. Mielenkiintoisinta on sitten nähdä miten se soi ja miltä tuntuu soittaa sillä.
Toivo

Jämäkät ovat läpät! On kiva seurata projektin etenemistä ja on hienoa, että olet taas löytänyt aikaa projektin jatkamiselle.
Minä puolestani suunittelen erään iäkkäämmän soittimen entisöintiä, etsin materiaaleja, ja kehittelen ajatusta siitä miten vastaan haasteeseen niin, että lopputulos on asiallinen.

Ongelmani tahtoo olla se, että noita keskeneräisiä projekteja on nurkissa useita, ja olisi selkästi järkevämpi keskittyä vain yhteen kerallaan.  Soittaminen häiritsee ajoittain harrastusta;-)

Johan

Odotan Toivo itsekkin kovasti tuota hetkeä, kun saa ensisävelet, vai pitäisikö sanoa "ensirääkäisyt" ulos pelistä.
Läpistä tuli hieman liiankin järeät, tosin kuvassa näyttävät vielä todellista kokoaankin massiivisemmilta. Mutta mitä uudempia pelejä olen tutkaillut, niin ei ainakaan sirompaan suuntaan olla menty "sota-ajasta" noiden läppien osalta

Tein aikoinani työmaalla suuren määrän läppiä pyökistä varastoon, koska siellä oli kaikki mahdolliset koneet. Sahasin läppien viisteet vannesahalla ja viimeistelin nauhahiomakoneella. Tuli yhtä sirot kevyet, kuin Kouvolan peleissä ennen vanhaan. Sirkkeli tällaiseen työhön liian vaarallinen, eikä niihin löydä nykyisistä rautakaupoista niin hienoja teriäkään, joissa hampaita olisi millin välein. Vannesahan teränauha on jo paljon lähempänä. Tietysti voisi tehdä työkalun, jonka avulla esimerkiksi rautasahalla voisi sahata viisteet.
Toivo

Tämäkin projekti saa vihdoin viimein hiukan jatkoa, diskattipää on heloja ja häkin kangasta  vailla valmis. Bassopääkin alkaa olla kasassa. Näppäinvarsien reikiin huovat liimattuna, varret pitäis taivutella seuraavaksi. Kuvia laitan, kunhan muistan ottaa.

Odotamme mielenkiinnolla.
Toivo

Läpät paikoillaan, ennen välipohjan liimausta rungon sisään

Tässä paikoilleen liimattuna

Toisesta suunnasta

Diskantistakin kuvaa

Mikäli joltakulta löytyy tuohon nappuloiden siniseen menevää tai hieman tummempaa kangasta, joka soveltuisi häkkiin. Eli siis riittävän harsomaista sinistä kangasta, niin haluaisin ostaa palan semmoista.

Tässä kahvan takaa kuva. Paljesuojus täytyy väsätä vielä, Kouvolan ohutta vaneria löytyy ja leikkasin sen jo muotoonkin, mutta millä sen päällystäisi? Onko olemassa jotain mustaa liimattavaa kangasta vai millä ne on aikanaan päällystetty? Musta tarra olisi ehkä yksi vaihtoehto

Kouvolalaisten takapahvi oli päällystetty ennen vahaan pegamoidilla ja myöhemmin Finlaysonin mustalla sadetakkikankaalla. Kouvolasta saadun vihjeen perusteella ostin sitä aikoinani Helsingistä Stockmannin tavaratalosta. Olisi pitänyt ostaa enemmän, sillä nyt sitä ei enää saa. Minulla on noiden nappuloiden väristä sinistä kimaltelevaa brokadikangasta, jota ostin parikymmentä vuotta sitten riittävästi Amerikasta. Tiedä sitten, onko liian hienoa pelkistettyyn mustaan peliin.
Toivo

Kiitos tiedoista Toivo. Onko tuo sinun kangas kulta, vai hopeakimalteista? Kiinnostaisi kyllä katsoa miten sopii tuohon. Koristeita tulee vielä lisää, sinistä tekstiä ja raitaa vanhaan malliin tyyliteltynä.
Tero

Lainaus käyttäjältä: Harrastelija - 30-08-2018, 07:01:42
Kiitos tiedoista Toivo. Onko tuo sinun kangas kulta, vai hopeakimalteista? Kiinnostaisi kyllä katsoa miten sopii tuohon. Koristeita tulee vielä lisää, sinistä tekstiä ja raitaa vanhaan malliin tyyliteltynä.
Tero

Se kangas on sinikimalteista. Vähän rypyssä, mutta silittämällä oikenee.
Toivo