Moi,
Juu, olen entsinyt vanhoista viesteistä vastausta, mutta en ihan löytänyt. Siis haitaria mieleni soittaa tekevi. Vähänhän olen nuori aloittelijaksi, vasta 53v. Isä ukolta jäi tuollainen viisirivinen kolmeäänikertainen Titano. Meinasin sen myydä, mutta kokeiltuani, en taida myydäkkään. Olen kitaraa soittanut ja ei tuo haitari ollenkaan tunnu mahdottomalta. Valssi ja jenkka menee jo bassopuolellakin aika hyvin. Varsinainen kysymys on, että olisiko Roland FR-1 sopiva vaihtoehto, kun haluaisin kuitenkin harmonikan, mitä voisin harjoitella kuulokkeet päässä? vai olisiko muita vaihtoehtoja? Hintaa ei tietenkään tuolla harjoittelukapulalla tarttis paljoa olla. Nuo sormitukset kanssa vähän hakusessa. Vähän huolettaa, että opettelen innoissani väärin. Tuollainen harmonikan ABC opas on, mutta sormitus ei oikein aukene, kun siinä on huomioitu vain kolme riviä.
Minä aloitin haitarinsoitot vuosi sitten, myös yli viisikymppisenä. Ensin venäläisellä kaksirivisellä, sitten heti perään täkäläisellä viisirivisellä. Molempia soittelen omaksi ilokseni jatkuvasti ja käytän myös erilaisten äänitysten osana.
Sormituksia en kauheasti kirjoista opiskellut, kun tuntuu että löysin niitä muutenkin. Mutta kyllä niitä kannattaa opetella. Ja sormituksethan opetellaankin kolmelle riville. Viittä riviä voi sitten hyödyntää kahdella tavalla: vaihtaa sävellajia siirtämällä malli tarpeen mukaan eri riveille, tai sitten helpottamalla sormituksia kappaleen mukaan apurivejä käyttämällä. Itse olen käyttänyt vähän kumpaakin. Enemmän ehkä tuota jälkimmäistä. Kun rivejä on viisi, niin välillä sormet vain ovat niin että on kätevämpi soittaa osa nuoteista apuriviltä.
No ei sitä sit varmaan heti kannata rukkasia naulaan laittaa. Olis vaan kiva harjoitella kuulokepelillä. Ei ole mukava saada muijasta haitarinvihaajaa, ennen kuin on edes yhden kappaleen opetellut loppuun. Tuntejakin olisi varmaan hyvä saada, edes muutamia. Mistähän onnistuis samaan tunteja Espoossa? Yhdessä paikassa luki, että 8-50 vuotiaille tunteja. Eli ei tämän ikäistä sit enään edes noteerata ;D
Tuolta Hanuriliitosta saa vaikkapa Leenalta tai Kimmolta tietää vähän millaset oppimahdollisuudet on siellä Espoon suunnilla. Ei nyt ehkä ihan kaikkia kotiopettajia löydy, mutta oppilaitoksia yms. mistä voi sitten kysellä lisää.
Mikähän opas se on, missä opetetaan vain kolmelle riville sormitukset? Kannattaa katsoa näitäkin opuksia eri tekijöiltä. Jotain perusjuttuja voi olla tyyliin Soitin Laineella, mutta esim. hanuriliiton kautta voi ostaa matskua. Yhteystiedot löytyvät www.harmonikkaliitto.fi
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 15-03-2010, 22:00:37
Mikähän opas se on, missä opetetaan vain kolmelle riville sormitukset?
Esimerkiksi Veikko Ahvenaisen Uusi Harmonikkakoulu 1. Sivulla seitsemän: "Näppäinharmonikalla soitetaan aluksi vain kolmella keskimmäisellä rivillä." Missä on mielestäni tolkkua. Asia kerrallaan. Muistelen että muissakin alkeisoppaissa olen nähnyt saman lähestymistavan. Ja sitten oli se Ollilan (?) sormituskirja, jossa oli kolmen rivin käyttöön perustuvia kaavioita, tosin eri kolmen rivin yhdistelmille. Onko jokin kirja, jossa aloitetaan suoraan viiden rivin käytöstä?
Kyllä se kolme riviä on hyvä lähtökohta, mutta jossain kohtaa ne sormitukset – Ahvenaisellakin – siirtyvät apuriveille. En nyt muista millaisessa kohtaa se ko. oppisarjassa tapahtuu. Ollilan kohdalla täytyy myös huomata hänen lähtökohtansa rivityksiin. Hänhän soitti vissiin 30 vuotta vain kolmerivisellä haitarilla. Kyseiset näppäinkaaviot ovat sinänsä teoreettisia, että niillä ei opi soittamaan. Voi saada jotain vihiä, mutta ei opi soittamaan. Niissä käsitellään erilaisia näppäinkaavioita yms, mutta ei soittamista oppinuotein, kuten perineisissä soitto-oppaissa. Ja soittamaan oppii vain soittamalla, ei skaaloja vääntämällä edes takas.
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 15-03-2010, 22:27:06
Kyllä se kolme riviä on hyvä lähtökohta, mutta jossain kohtaa ne sormitukset – Ahvenaisellakin – siirtyvät apuriveille. En nyt muista millaisessa kohtaa se ko. oppisarjassa tapahtuu.
Joo toki. Ei ne ehkä taida kyllä tuossa ensimmäisessä osassa vielä siirtyä apuriveille.
Lainaa
Ja soittamaan oppii vain soittamalla, ei skaaloja vääntämällä edes takas.
Klarinetti on melkein ainoa soitin jossa olen oikeasti treenannut skaaloja. Siinä kun eri sävellajeissa menee ihan eri lailla ja onnistuminen vaatii useiden liikkeiden koordinaatiota. Haitarissa olen enemmän kokenut mielekkääksi kappaleiden soittamisen ja siinä niiden sormitusten tarkkailun, mikä menee vaikeaksi ja mitä kautta helpottuu. Klarinetissa jo oppi siihen, että jos tietyt sävelkulut aloitti väärällä sormituksella, vähän päästä oli umpikujassa.
Ok, kiitos. Tarkoittaneen, että sormitus ei ihan kiveen hakattu ja voi itse etsiä kappalekohtaisesti ilman suurempia väärinoppimis riskejä? No, tavoite on vain vaikka kymmenisen kappaletta, mitkä kehtaa mökillä esittää. On tuo harmonikka kyllä "helpompi" yhden miehen orkesteri, kuin kitara. Kitaralla vääntänyt tuollaista fingerstyle tyyliä. Harmonikassa se mukava puoli, että kappaleen voi soittaa ihan yksinkertaisestikkin ja siinäkin komppi mukana ja sitten saman kappaleen värittämisessä ei liene ylärajaa. Olisiko vielä mitään kommenttia tuohon Rolan FR-1 malliin?
Lainaus käyttäjältä: Fabe - 16-03-2010, 08:45:33
Ok, kiitos. Tarkoittaneen, että sormitus ei ihan kiveen hakattu ja voi itse etsiä kappalekohtaisesti ilman suurempia väärinoppimis riskejä? No, tavoite on vain vaikka kymmenisen kappaletta, mitkä kehtaa mökillä esittää. On tuo harmonikka kyllä "helpompi" yhden miehen orkesteri, kuin kitara. Kitaralla vääntänyt tuollaista fingerstyle tyyliä. Harmonikassa se mukava puoli, että kappaleen voi soittaa ihan yksinkertaisestikkin ja siinäkin komppi mukana ja sitten saman kappaleen värittämisessä ei liene ylärajaa. Olisiko vielä mitään kommenttia tuohon Rolan FR-1 malliin?
Arvelisin että oppaista kannattaa katsoa sormituksia alkuun. Mutta kyllä ne pitemmän päälle kappaleet määräävät miten se sormitus menee. Sitähän siinä kai haetaan ettei mene hankalaksi, ettei tarvitse sormea siirtää soivalta nuotilta toiselle, esimerkiksi, vaan että aina olisi kätevästi sormi vapaana siellä missä sitä tarvitaan. Ja liikkeet sujuvia. Ja oma käsitykseni siis tämä.
Itselläni on ihan sama kokemus haitarista ja kitarasta. Minulle haitari on tehnyt kunnolla hyvää sen takia, että siinä joutuu ja pääsee komppaamaan samalla. Pianossa on periaatteessa sama mahdollisuus, mutta se ei vain tunnu samalta.
Ristolla on täällä FR-1, kyllä minullakin on käsitys sen perusteella mitä häneltä olen kuullut, mutta laita vaikka yksityisviestiä hänelle, kun hän ei näytä tätä ketjua huomanneen.
Huomaa myös sormituksien tavoite. Mm. näppäimien löytäminen loogisesti, että sormet ei lopu kesken (mainittu jo). Tavoite on myös, että kaikkia viittä sormea diskantissa käyttettäisiin tasapuolisesti. Toisinaan peukalo on tärkeä "portin avaaja" kun taas nimetön ja pikkusormi saattavat jäädä vähemmälle huomiolle. Treeniä vaan 8)
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 16-03-2010, 09:02:48
Ristolla on täällä FR-1, kyllä minullakin on käsitys sen perusteella mitä häneltä olen kuullut, mutta laita vaikka yksityisviestiä hänelle, kun hän ei näytä tätä ketjua huomanneen.
Paikalla ollaan.
En viitsi ryhtyä haukkumaan tai kehumaan a.o. soitinta, koska nämä ovat niin herkkiä ja subjektiivisia juttuja. Käy jossakin kaupassa kokeilemassa. Voin toki yrittää vastata jos on yksityiskohtaisempia kysymyksiä. Kuulokkeilla niitä tosiaan voi soitella. Itselläni toimii tuohon tarkoitukseen. Akustinen on pakko vielä hankkia.
PS. Itsekin olen yli 55v, ei anneta iän haitata, prätkänkin juuri ostin, ikään katsomatta...
Juu, ei sen kuulokekapulan saundeilla paljonkaan väliä, jos se olisi vain kappaleiden harjoitteluun.
Kävi vain mielessä, että taitaa olla ainut tuohon hintaluokkaan löytyvä? Tuota Rolandiakaan ei näytä ihan helpolla löytyvän pääkaupunkiseudulta kokeiltavaksi. Tuota Titanoa fyysisesti isompaakaan en haluaisi. Olen aikas pienikokokoiseksi jäänyt.
Lainaus käyttäjältä: Fabe - 16-03-2010, 11:48:09
....Tuota Rolandiakaan ei näytä ihan helpolla löytyvän pääkaupunkiseudulta kokeiltavaksi. ...
Rolandin maahantuojalla Vantaalla, siellä kävin kokeilemassa niitä kalliimpia malleja ennenkuin FR-1 tuli markkinoille.
PS. Itse en tiedä mitään muuta vastaava digipeliä 5-rivisten joukossa, luulisi että olisi kuulunut juttuja, jos olisi ilmestynyt kilpaileva merkki. Englannissa on valmistaja 2-riviselle midi/digi värkille.
Mites muuten, onhan noita miditettyjä haitareita ollut kai 25 vuotta, luulisi että niissä on omat kielet jotenkin hiljaa kun midimodulin kautta soitetaan? Ja muistelen hämärästi lukeneeni jostain toisestakin varsinaisesta digihaitarista, olisiko ollut italialainen. Mutta Roland taitaa olla ainoa jolla on pieni, näppärä ja edullinen malli. Nuo muut lienevät enemmän keikkailevien pelejä.
Miditettyjä haitareita on toki ollut pitkään. Nämä ovat ihan normaaleita haitareita, joihin on lisätty midi-moduuli; mekaaninen liike muutetaan sensorien avuilla datavirraksi. Soittimista ei ole otettu mitään pois, joten midilaitteilla soittimille on aina tullut painoa lisää. Usein midien oheen on laitettu myös mikrofonit, jolloin paketin paino on taas vähän noussut. Ei taida nämä midihässäkät olla ihan halpoja laitteita?
Olen kyllä törmännyt tällaisissa haitareissa mute-rekisterivalitsimeen, mutta toisinaan rekisterikoneistoihin tehdään pieni muutos laitteiston asennuksen yhteydessä. Muutoksen jälkeen kahta eri rekisterinäppäintä painamalla kaikki listat jäävät suljetuksi, eikä kielet itsessään enää soi.
Oliskos Musictechilla ollut tällainen haitari, mikä on midihaitari, mutta se on rakennettu oikean harmonikan runkoon. Rollet sen sijaan ovat täyttä sähköpiiriä ja rungon lähtökohtana on ollut jotain muuta kuin mekaanisesti aidontuntuinen soitin. Tästä soittotuntumastahan joskus keskusteltiinkin aika paljon.
Joo, pohdin vain sitä että jos on hakemassa hiljaista haitaria jolla soitella kuulokkeiden kanssa, niin miditetty varmaan toimisi myös, mutta on kyllä hankala ratkaisu. Haitarin paino kasvaa ja tarvitaan se moduli. Mutta sitten sillä samalla pelillä voi soittaa myös "oikeasti" ja tuntuma on kutakuinkin sama.
Onhan niitä pianojakin akustisia, täysdigitaalisia ja semmoisia joissa on molemmat valmiina.
Tuo hiljaa harjoittelu on yleinen tarve. Vähän väliä joku aloitteleva saksofonisti kyselee miten saisi hiljaisen harjoittelusoittimen. Välillä midipuhaltimet nousevat esille, ja niistä kyllä kokemukseni on että ei niillä opi fonia soittamaan, ovat ihan eri soittimia. Haitarin kohdalla onneksi erot ovat pieniä.
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 17-03-2010, 09:09:34
Joo, pohdin vain sitä että jos on hakemassa hiljaista haitaria jolla soitella kuulokkeiden kanssa, niin miditetty varmaan toimisi myös, mutta on kyllä hankala ratkaisu. Haitarin paino kasvaa ja tarvitaan se moduli. Mutta sitten sillä samalla pelillä voi soittaa myös "oikeasti" ja tuntuma on kutakuinkin sama.
Onhan niitä pianojakin akustisia, täysdigitaalisia ja semmoisia joissa on molemmat valmiina.
Tuo hiljaa harjoittelu on yleinen tarve. Vähän väliä joku aloitteleva saksofonisti kyselee miten saisi hiljaisen harjoittelusoittimen. Välillä midipuhaltimet nousevat esille, ja niistä kyllä kokemukseni on että ei niillä opi fonia soittamaan, ovat ihan eri soittimia. Haitarin kohdalla onneksi erot ovat pieniä.
Nojaa. Ehkä erot eivät ole niin suuria kuin puhallinsoittimissa, mutta on niissä selvä ero. En menisi ihan täysin allekirjoittamaan midi-hässäkän läpilyöntiä jos digihaitarit olisivat esim. pianoja pianomarkkinoilla. Jossain määrin digihaitarien soittotuntuma vastaa 1980-luvun lasten casio-kiipparilta; ei oikean soittimen tuntua näppäimissä. Pianoissahan on nykyään jo oikeaa soittotuntumaa jäljitteleviä koskettimistoja. Jos en väärin muista, niin rollen haitarit ovat teknillisesti täysin vastaavia valmistajan joihinkin digipianojen kanssa. Käyttöliittymä on vain tehty haitarin muotoon.
Olisi kyllä aika siistiä nähdä sellanen piano, mihin on kytketty midimoduuli :-D
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 17-03-2010, 09:20:05
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 17-03-2010, 09:09:34
Joo, pohdin vain sitä että jos on hakemassa hiljaista haitaria jolla soitella kuulokkeiden kanssa, niin miditetty varmaan toimisi myös, mutta on kyllä hankala ratkaisu. Haitarin paino kasvaa ja tarvitaan se moduli. Mutta sitten sillä samalla pelillä voi soittaa myös "oikeasti" ja tuntuma on kutakuinkin sama.
Onhan niitä pianojakin akustisia, täysdigitaalisia ja semmoisia joissa on molemmat valmiina.
Tuo hiljaa harjoittelu on yleinen tarve. Vähän väliä joku aloitteleva saksofonisti kyselee miten saisi hiljaisen harjoittelusoittimen. Välillä midipuhaltimet nousevat esille, ja niistä kyllä kokemukseni on että ei niillä opi fonia soittamaan, ovat ihan eri soittimia. Haitarin kohdalla onneksi erot ovat pieniä.
Nojaa. Ehkä erot eivät ole niin suuria kuin puhallinsoittimissa, mutta on niissä selvä ero. En menisi ihan täysin allekirjoittamaan midi-hässäkän läpilyöntiä jos digihaitarit olisivat esim. pianoja pianomarkkinoilla.
Läpilyöntiä? Minähän kirjoitin vain siitä että jos sulla on oikea haitari joka on myös miditetty, niin sillä voi harjoitella kuulokkeiden kanssa muita häiritsemättä, ja todennäköisesti peli on enemmän haitarin tuntuinen kuin puhdas digihaitari.
Lainaa
Jossain määrin digihaitarien soittotuntuma vastaa 1980-luvun lasten casio-kiipparilta; ei oikean soittimen tuntua näppäimissä.
En ole itsekään mitenkään innostunut digihaitareista. Siinä on kyllä taustalla että olen pitkään puuhaillut sähköisten soittimien kanssa ja saanut niistä kylläkseni :)
Lainaa
Pianoissahan on nykyään jo oikeaa soittotuntumaa jäljitteleviä koskettimistoja. Jos en väärin muista, niin rollen haitarit ovat teknillisesti täysin vastaavia valmistajan joihinkin digipianojen kanssa. Käyttöliittymä on vain tehty haitarin muotoon.
Olen tuosta kirjoittanut täällä ennenkin. Pianon ja digihaitarin tekniikassa on eroa. Pianolle on ominaista että että kun kosketin on painettu alas, soittaja ei voi enää vaikuttaa ääneen. Eli kun kosketinta painetaan, siitä saadaan tiedon jotka sitten määräävät miten ääni soi alusta loppuun. Haitarissa samoin kuin elektronisissa puhaltimissa on se ilmavirta mukana pelissä myös ja vaikuttaa siihen tekniikkaan (puhaltimissa on vielä huulten puristus mikä vaikuttaa).
Toinen ero on, että digipianot ovat aivan pääsääntöisesti sämplepohjaisia, eli käytännössä soiva ääni muodostetaan valmiiksi äänitettyjä ääniä toistamalla ja modifioimalla. Haitarimoduleissa käytetään varmaankin myös sampleja, mutta Rolandin mukaan heidän digihaitareissaan on käytössä fyysinen mallinnus. Fyysinen mallinnus matkii sähköisesti sitä miten ääni oiekasti syntyy, siinä mallinnetaan soittimen eri osien vaikutusta ääneen.
Sampleilla saadaan todella luonnollisen kuuloinen ääni, koska kyseessä on äänite, mutta pitkän päälle sointi on yksitoikkoinen koska soittajalla ei ole tarpeeksi vaikutusta siihen miten ääni soi.
Fyysisessä mallinnuksessa ääni ei ehkä ole sellaisenaan yhtä realistisen kuuloinen, mutta se tottelee soittajan otetta aivan eri tavalla ja tuntuu siksi luonnollisemmalta ja elävämmältä.
Rolandin mallinnuksen hyvyydestä en tiedä. Sen kerran kun itse kokeilin, en tykännyt, mutta se oli kiireessä enkä ehtinyt siihen paneutua.
Lainaa
Olisi kyllä aika siistiä nähdä sellanen piano, mihin on kytketty midimoduuli :-D
Ei kai siinä ole mitään outoa? Tosin ei niitä niin paljon näe. Noita pianoja joissa on aito ja digitaalinen samoissa kuorissa hankkivat yleensä ne jotka ovat kiinnostuneet nimenomaan pianonsoitosta, haluavat aidon pianon mutta myös mahdollisuuden soittaa äänettömästi. Eivät he siihen modulia tarvitse, digipiano on jo siellä sisäänrakennettuna.
Mutta loppujen lopuksi, tuo tarve äänettömään harjoitteluun on niin yleinen, kaikilla soittimilla, että ihmetyttää ettei siihen ole enempää ratkaisuja markkinoilla. Mutta hyvät ratkaisut eivät tuossa ole helppoja.
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 17-03-2010, 09:20:05
Nojaa. Ehkä erot eivät ole niin suuria kuin puhallinsoittimissa, mutta on niissä selvä ero.
Vielä tästä.
Digipuhallin ei käytännössä ole minkään oikean puhaltimen mukainen. Ulkomuoto, näppäimet ja sormitukset ovat sukua oikeille puhaltimille, mutta eivät tarpeeksi lähellä mitään oikeaa puhallinta. Digipuhaltimia tehdään puhaltajille jotta he pääsisivät soittamaan syntikkaäänillä. Kun puhaltaja hankkii midipuhaltimen, hänen pitää opetella sen soittaminen kuin uuden soittimen, samaan tapaan kuin jos klarinetisti alkaa soittaa myös fonia.
Tästä syystä digipuhallin ei käy alkuunkaan esimerkiksi fonin tai klarinetin opiskelijan hiljaiseksi harjoitussoittimeksi. Digihaitari ilmeisesti kuitenkin vastaavaan käyttöön soveltuu (ja siitähän tässä keskusteltiin).
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 17-03-2010, 10:04:48
... Kun puhaltaja hankkii midipuhaltimen, hänen pitää opetella sen soittaminen kuin uuden soittimen, samaan tapaan kuin jos klarinetisti alkaa soittaa myös fonia.
Tästä syystä digipuhallin ei käy alkuunkaan esimerkiksi fonin tai klarinetin opiskelijan hiljaiseksi harjoitussoittimeksi. Digihaitari ilmeisesti kuitenkin vastaavaan käyttöön soveltuu (ja siitähän tässä keskusteltiin).
Kyllä digihaitarilla oppii haitarin soittoa, mutta Hannun Bugaria kokeillessani huomasin heti, että soitin on eri ja vaatii taas tottumista. Jopa bassojen eri määrä aiheutti heti tenkkapåta. EDIT: Puhumattakaan palkeiden toiminnan erilaisuudesta.
Ja vielä sellainen huomio, että aika pian rupesin itse kuitenkin soittelemaan ilman kuulokkeita ämyrin kautta, hiljaisella volyymillä, mutta kuitenkin. Kuulokkeiden käyttö pitkään vaatisi omalla kohdallani langattomia kuulokkeita ja ladattavat patteritkin olisivat mukavat, että pääsisi eroon jengalle kiertyvistä sähköpiuhoista....
Eli ollaanko siinä tuloksessa, että akustinen piano on kohtalaisen lähellä digitaalista pianoa, mitä tulee soittotuntumaan, mutta haitareissa akustisen ja midisoittimen välissä on selviä eroja?
Mitenköhän mahtaa noissa rolleissa olla sitten pianokoskettimien tuntuman laita? Olisiko ne hieman aidomman tuntuiset kuin näppäinsoittimissa?
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 17-03-2010, 10:52:52
...Mitenköhän mahtaa noissa rolleissa olla sitten pianokoskettimien tuntuman laita? Olisiko ne hieman aidomman tuntuiset kuin näppäinsoittimissa?
Ja onkohan Rolleissa eri hintaluokan vehkeissä eroa...
Vielä tuosta fyysisen mallinnuksen ideasta. Tein tässä pari vuotta sitten yksinkertaisen fyysisen mallinnuksen klarinetista. Se mallintaa
- lehdykän käyttäytymistä ilmanpaineiden välissä, parametreina jäykkyys ja huulien puristus
- putken käyttäytymistä, parametrina putken pituus.
Malli lähtee soimaan kun sille annetaan puhallus ja puristus. Ilmanpaine kulkee putkea pitkin ja heijastuu päästä takaisin kunnes kohtaa lehden. Tietyillä ehdoilla lehti alkaa värähdellä, ja putken pituus pääasiallisesti määrää taajuuden. Eli mekanismi on samanlainen kuin oikeassa soittimessa, vain yksinkertaistettu.
Tuosta kokeilusta on hieman enemmän juttua täällä http://htoyryla.dyndns.org/klezberg/?m=200707 .
Meillä digipiano jossa on oikea sormituntuma akustisen pianon kans.
Koskettimen liikkeen nopeus ja voimakkuus toimivat samoin kuin akustisessa.
Lainaus käyttäjältä: oki - 17-03-2010, 13:56:11
Meillä digipiano jossa on oikea sormituntuma akustisen pianon kans.
Koskettimen liikkeen nopeus ja voimakkuus toimivat samoin kuin akustisessa.
Joo, eipä ole kukaan moittinut digipianon sormituntumaa minun kuulteni. Olen ymmärtänyt että eroja digin ja akustisen välillä voi sitten olla enemmän semmoisissa asioissa, kuuleeko soinnista muiden kielien resonoinnin, tms.
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 17-03-2010, 14:08:00
Lainaus käyttäjältä: oki - 17-03-2010, 13:56:11
Meillä digipiano jossa on oikea sormituntuma akustisen pianon kans.
Koskettimen liikkeen nopeus ja voimakkuus toimivat samoin kuin akustisessa.
Joo, eipä ole kukaan moittinut digipianon sormituntumaa minun kuulteni. Olen ymmärtänyt että eroja digin ja akustisen välillä voi sitten olla enemmän semmoisissa asioissa, kuuleeko soinnista muiden kielien resonoinnin, tms.
Kyllä.
Kävin juuri äsken asian vielä varmistamassa.
Sellainen yleiskyssä noista digiharmonikoista. Taipuuko niillä paremmin tuollainen pop ja viihdemusiikki? Kysyn, koska vähän tuli takapakkia. Tytär (25V) kysyi, että kuka tuota haitaria sitten jaksaa kuunnella, eikä kotiväki muutenkaan ole kovasti kannustanut. Ehkä siitä tulee soitin, mitä soita aittaan sulkeutuneena, ennen nukkumaan menoa :D.
Edit. Just tuli kommentti tuosta Roland FR-1:n Youtube videosta, et se oli kulma kyl ihan miellyttävää.
Elikkä, minä en ole löytänyt FR-1:stä urkuja tai viulua (kysymykisä privasti), minusta siinä on vain 7 kpl erilaista haitarisettiä. En myöskään osaa mennä sanomaan sopiiko se viihdepuolelle ja miten, mutta on huomattava, että vehkeessä on Midi-liityntä ja hankkimalla midisoundimodulin voit soitella FR-1:llä sen soundeja. Kalliimmista Rolandeista löytyy sitten kai koko midisoundirepertuaari.
Jatkoa: En ole itse ollut lainkaan kiinnostunut vehkeen mideistä, minua se palvelee vain haitarin soittamisen oppimisessa ja siksi en ole sen midiominaisuuksiin tarkemmin perehtynytkään.
Tässähän sai kysyä tyhmiä. Mistäs opuksesta tuon diskanttipuolen sormituskuviot soinnuille löytyy? Tai löytyisikö ihan netistä.
Lainaus käyttäjältä: Fabe - 19-03-2010, 13:40:20
Tässähän sai kysyä tyhmiä. Mistäs opuksesta tuon diskanttipuolen sormituskuviot soinnuille löytyy? Tai löytyisikö ihan netistä.
Lähempää kuin uskoisitkaan.
http://www.vapaalehdykka.net/forum/index.php/topic,97.0.html
http://www.vapaalehdykka.net/forum/index.php/topic,86.msg1224.html#msg1224
Juu, kiitos. Laiskana ajattelin ihan kuvia, niinku kitarassa. Samathan nuo on tietysti nuotit, soittimesta riippumatta. Se sormitus vaan fiksusti otettuna, täytyy sit vaan etsiä. Kitarasta löydän perussoinnut yhtään miettimättä, samaan olis kiva päästä hanurilla.
Lainaus käyttäjältä: Fabe - 19-03-2010, 13:40:20
Tässähän sai kysyä tyhmiä. Mistäs opuksesta tuon diskanttipuolen sormituskuviot soinnuille löytyy? Tai löytyisikö ihan netistä.
Piirsin kerran peruskuviot duuri- ja mollisoinnuille. Ovat täälläkin, mutta laitan tähänkin liitteeksi.
Kiitos. Kyllähän nuo aika hyvin sai päässä siirrettyä kitarasta. Korvakin sanoo aika hyvin. Vieläkö ne menis sit ilman ajatusta tuosta vaan. No siihenhän ei auta mikään muu, kuin soittaminen. Pitäisi vain saada se digihanuri, niin olisi mukavampi harjoitella. Tuolla digipuolella oli vähän mainintaa tuosta FR-1 mallista, että bassopuoli vähän aiheuttaa hankaluutta, siirryttäessä akustiseen. Se ei tietysti olisi kiva.
Lainaus käyttäjältä: Fabe - 22-03-2010, 20:38:48
Tuolla digipuolella oli vähän mainintaa tuosta FR-1 mallista, että bassopuoli vähän aiheutta hankaluutta, siirryttäessä akustiseen. Se ei tietysti olisi kiva.
Jos tarkoitat sitä kun Risto kokeili minun haitariani oman digihaitarinsa pohjalta, niin ei semmoisesta voi kovin paljon johtopäätöksiä vetää. Minun vaikutelmani tilanteesta oli se, että kun bassojen määrä oli eri, käsi etsi näppäimiä väärältä kohtaa. Vaikka c on keskellä isossa ja pienessä haitarissa, niin se keskikohta on eri korkeudella. Tämmöisiä eroja varmasti tulee siirryttäessä haitarista toiseen, oli digi tai ei, ja niihin tottuminen vie oman aikansa.
Lainaac on keskellä isossa ja pienessä haitarissa, niin se keskikohta on eri korkeudella. Tämmöisiä eroja varmasti tulee siirryttäessä haitarista toiseen, oli digi tai ei, ja niihin tottuminen vie oman aikansa.
Juuri näin, itse soitan sekä digi- , että akustista harmonikkaa, molemmat ns. täysikokoisia. Bassopuolen soittamisessa ei ole juuri mitään eroa, soitanpa kumpaa tahansa.
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 22-03-2010, 20:57:10
Lainaus käyttäjältä: Fabe - 22-03-2010, 20:38:48
Tuolla digipuolella oli vähän mainintaa tuosta FR-1 mallista, että bassopuoli vähän aiheutta hankaluutta, siirryttäessä akustiseen. Se ei tietysti olisi kiva.
Jos tarkoitat sitä kun Risto kokeili minun haitariani oman digihaitarinsa pohjalta, niin ei semmoisesta voi kovin paljon johtopäätöksiä vetää. Minun vaikutelmani tilanteesta oli se, että kun bassojen määrä oli eri, käsi etsi näppäimiä väärältä kohtaa. Vaikka c on keskellä isossa ja pienessä haitarissa, niin se keskikohta on eri korkeudella. Tämmöisiä eroja varmasti tulee siirryttäessä haitarista toiseen, oli digi tai ei, ja niihin tottuminen vie oman aikansa.
Juuri näin kun Hannu kuvaili. FR-1:ssä on ihan jees bassonapit, ei mitään valittamista.
Juu, kiitos taas. On se FR-1 aikas harvinainen peli, kun ei tästä Helsinki/Espoo alueelta tunnu löytyvän edes nähtäväksi. Tampereel olisi liikkeessä yksi esittelykappale (800e), mutta näkemäti viittis ostaa, edes palautusoikeudella.
Tällä palstalla näämmä taas kusetetaan aloittava harrastaja kaikki sävellajit keskikolmoselta soittamaan. Se merkitsee harrastajalle sitä, että soitosta tulee epävarmaa hapuilua turhaan ohjatun vaikeuden vuoksi. Se merkitsee menetettyjä mahdollisia hyviä soittovuosia. Nimenomaa ikääntyvälle HARRASTAJA soittajalle.
Palstamme Suomenmestari pelimanni Sepon tiedän nauravan kyykkynaurua tuohon kaiken keskikolmoselta ohjaukseen.
Vaihtoehtona on luoda yksi sormitussabloona, jonka sijaintia vaihdetaan näppäimistöllä eri sävellajien kyseessä ollessa.
Systeemin ymmärtää sillä, että soittaa Emma- valssin A-mollissa ulkokolmoselta, D-mollissa sisäkolmoselta ja E-mollissa keskikolmoselta, jolloin sormitus säilyy täysin samana.
Näin menetellen fappeesta voi kahdessa vuodessa tulla jo kohtalainen tiluttaja, kun harjoittelee tunnista puoleentista joka päivä.
Keskikolmoselta kaikki sävellajit sekoilemalla menee kymmenen vuotta kevyesti Kankkulan kaivoon. Mulla on mennyt se kymmenen vuotta siluvei ja se on kaikki pois hyvistä nautinnollisista soittovuosista ja ihmisiästä.
Kaifunin esittämä malli on ihan varteenotettava. On helpompi oppia soittamaan eri sävellajeista, toisaalta osittain menettää sen mahdollisuuden että sormituksia voi kappalekohtaisesti helpottaa apurivin kautta.
Minusta vaikuttaa, että eri soittajat hahmottavat soittimensa eri tavoin. Jos hahmottaa näppäimistön skaalakuviona, on todella helpompi opetella yksi kaava ja siirtää sitä eri riveille. Jos taas hahmottaa soittimen niin että tietty intervalli löytyy tietystä suunnasta tietyn matkan päästä, niin sitten ei ole mitään tarvetta rajoittua yhteen kaavaan. Toisaalta, eri kaavoilla soittamisen luulisi kehittävän tuota intervallien löytämisen tajua.
Lainaus käyttäjältä: Fabe - 23-03-2010, 07:48:06
Juu, kiitos taas. On se FR-1 aikas harvinainen peli, kun ei tästä Helsinki/Espoo alueelta tunnu löytyvän edes nähtäväksi. Tampereel olisi liikkeessä yksi esittelykappale (800e), mutta näkemäti viittis ostaa, edes palautusoikeudella.
Roland Scandinavia sijaitsee lähellä H:ki-Vantaan lentoasemaa Elannontiellä, aika lähellä Kehä III liittymää, Kehän eteläpuolella. Käy siellä ihmettelmässä.
http://maps.google.fi/maps?hl=fi&q=roland%20scandinavia&ie=UTF-8&sa=N&tab=il
EDIT: Kannattaa kuitenkin soittaa ensin onko tavaraa kotona. Kun kävin kaikkia malleja ei ollut juuri silloin hyllyssä.
5-rivisen alkuunsa täysin sekaiselta näyttävän diskanttikoskettimiston edessä on turha sekoittaa vasta-alkajan humisevaa päätään apuriveillä.
Laitosopetuksessakin soitettaessa kaikki keskikolmoselta kouluttaudutaan alkuunsa tiukasti kolmen rivin kautta, jotta luodaan tiukka motoorinen perusta soittamiselle. Vasta sitten kun on suoritettu asteikkotutkinto soittaen kolmelta perusriviltä, tulee kysymykseen soiton laajentaminen sopivasti apuriveille.
Sama perusrutiinin rakentaminen on tehtävä rivikolmosta sävellajin mukaan vaihdettaessa. Siis soitettava samalla kurinalaisuudella vähintäin ensimmäinen vuosi perussabloonan muodostamiseksi vaistonvaraiseksi apinaliikkeeksi. Vasta perustan luomisen jälkeen kummassakin soittosysteemissä on oikea aika lahteä hakemaan helpotusta apuriveiltä.
Joo, noin pitää ilman muuta kaikkien tehdä. Paitsi minun. Kun nuo sormet ei millään pysy irti niistä apuriveistä jos sävel löytyy sieltä ja sormi sattuu olemaan valmiiksi kohdalla.
No ni, nythän tässä on ihan sekasin ;D. Tosin mitään korjaamatonta tuskin päässyt tapahtumaan, jos otetaan vain soittaminen huomioon. Täytyy kokeilla tuo Emma juttu. Se perus Emmahan nimittäin onnistui kolmen minuutin kokeilemisen jälkeen. Itse ihan tyytyväinen, kerta viimeksi haitaria kokeillut n.30v sitten ja tuntui silloin paljon vaikeammalta. Kolmella soinnullahan taitaa mennä aika monta tilulilua. Ainakin, jos kuulijat hieman maistissaan.
Joo, täytyy minunkin nyt muistuttaa että itse tässä pari sivua aikaisemmin ihmettelin että mihinkäs aloittelija tarvitsee kolmea riviä enempää, ja onkos jokin alkeisoppikirja jossa aloitetaan suoraan viiden rivin käytöllä (tuskinpa on).
Mutta sitten toisaalta, tässä iässä alkaa myös olla varaa ajatella että kaikki mikä toimii, käy :)
Kyllä niillä kolmella soinnulla Emmassa pärjäät kriitisessäkin ympäristössä.
Kun harjoittelet peruskolmossabloonaa vaihtamalla sävellajin vaihtuessa, niin musiikin rakenteidenkin ymmärtäminen tulee helpommaksi. Soittosabloonalla soitettaessa kaikessa vaihtoehtokerroin on x1. Keskikolmoselta kaikki kiskottaessa kerroin on ihan muuta.
Puhun nyt tosiaan HARRASTAJA soittamisesta päästä yleensäkään kiinni kovaan tilutukseen.
Ne kolme keskiriviä ovat lähtökohtana opetuksessa Suomessa. Minun mielestäni, kun jotain näppäimiä alkaa sopivasti löytyä ja mieli tekee soitella muualta kuin vain kolmelta keskiriviltä, niin apuriveille vaan. Jos jäävää itseään rivien käytössä ainoastaan sen takia, että toinen sanoo näin, niin voipi tulla siinä kohtaa hatutus soittajalle. Kunhan ei hyvä alku loppuisi tämmöisen takia.
En muista lukeneeni tai kuulleeni, että oppilaitoksissa varsinaisesti olisi opetuksessa suosituksena opettaa vain kolmea riviä ja näiden kautta live-transponointia. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta mielestäni opetuksessa on esisijaisesti kolme keskiriviä soiton lähtökohtana ja sitten kaikki rivit. Minulle ei ikinä vartavasten opetettu kolmen-rivin-transponointia. Keikkamuusikot hehkuttavat sitä enemmänkin näillä nettifoorumeilla kuin opettajat viiden rivin hyötyä.
Keikkamuusikoiden pitääkin ansaita suorastaan leipänsä, ja olla kolmosen vaihdolla eri tilanteisiin tehokas.
Keskirivi harrastajataapertajat jäävät tasoltaan huuli pyöreänä soittavaksi kansalaisopisto puuhastelijoiksi. Ei muuta kuin sille tielle.
Ei sillä ettenkö ymmärtäisi tuota Kaifunin mallia. Ehkä jossain mielessä sovellan sitä itsekin, sillä lailla että minulla asteikot syntyvät kenties parista kolmesta shabluunan pätkästä yhdistelemällä. Voin esimerkiksi aloittaa a-mollin keskiriveiltä ja sitten d:n kohdalta siirtyä ulkoriveille, tai sitten jatkaa keskiriveillä. Mutta minusta ei kannata ottaa mallia, kun en oikeasti osaa soittaa. Enkä varsinkaan sujuvasti vaihtaa sävellajia.
Tuli vain mieleen, että en muista koskaan kenenkään suositelleen, että kitaralla opettelisi vain yhden shabluunan asteikon soittoon. Samat sävelet löytyvät tietyllä systeemillä monesta paikasta, saman asteikon saa monella shabluunalla ja kesken soiton voi vaihtaa shabluunaa.
Älä fappe uppoo selitysten suahon hajotuksista ja levityksistä. Teet vain tiukan jokapaikan perussabloonan ja vaihtelet rivikolmosija ja siten sävellajeja. Sillä jos tuata sävellajien vaihtoa ei aktiivisest harjoittele, nin ei se satunnaiseen tarpeeseen vain joskus onnistu. Niin rakentuu kertautuva kasaantuva perusdynaamisuus.
Lainaus käyttäjältä: Kaifun - 23-03-2010, 23:51:21
Älä fappe uppoo selitysten suahon hajotuksista ja levityksistä. Teet vain tiukan jokapaikan perussabloonan ja vaihtelet rivikolmosija ja siten sävellajeja. Sillä jos tuata sävellajien vaihtoa ei aktiivisest harjoittele, nin ei se satunnaiseen tarpeeseen vain joskus onnistu. Niin rakentuu kertautuva kasaantuva perusdynaamisuus.
Vaan miksi sitä turhaan harjoitella, jos tavoite ei ole keikkamuusikkous, eikä ole yksinkertaisesti tarvetta sävellajin vaihdoille. Onko tämä muka haitarinsoitossa oleellisin asia? Ei kyllä ole. Soittamalla kaikilta riveiltä tavalla tai toisella, ei ole mikään este sille, etteikö pystyisi nuotista soittamaan sävellajista kuin sävellajista - siihen vaan tottuu ja sormet löytävät oikeille paikoille. Toki näitä kaavoja ja sormituksia asteikkosoittamisessa käytetään opetuksessa, mutta se ei ole soitossa pääasia. Henk. koht. pidän asteikkosoittamista jokseenkin vanhahtavana opetusmenetelmänä soiton opetuksessa. Siitä on jotain hyötyä, mutta ei asteikkoja soittamalla opi soittamaan oikeita kappaleita – saa vihiä sormituksiin, mutta ei opi uusia kappaleita.
Turha tätä puolesta-vastaan -keskustelua on jatkaa. On olemassa kaksi oppikuntaa, joilla kummallakin (kiihkeät) kannattajat. Hyvä ratkaisu voisi olla oman opettajan löytäminen.
Juu, tarkoituksena olisi oppia kappaleita. Sävellajin vaihdosta varmaan enempi hyötyä orkassa. Ehkä kappale kuitenkin kannattaisi opetella kaikkia rivejä hyväksikäyttäen, ettei tarvitse kahtakertaa opetella. Enempi "huolissani", että kaikki sormet tulisi heti fiksusti hyödynnettyä ja ei taida tulla, jos ei käytä kaikkia rivejä. Nuoteista kitaraakaan osaa, kuin sen verran, että kuullun kappaleen voin opetella ulkoa. Harmonikkakipaleetkin (jos niitä joskus opin) haluaisin tuonne selkäytimeen, mistä ne tarvittaessa tulisi. Ja soitossahan ei sitten saisi olla yhtä ainutta maallikon huomaamaa virhettä.
Edit: No tuosta tietysti näkyy, että en tiedä näistä mitään ja siksi voi olla vähän outoja juttuja. Mites tuo, kun toi Titano on n.30v vanha, eikä kertaakaan huollettu. Tosi vähän kyllä käytetty. En kyllä oikein huomaa epävireisyyttä. Mites nuo lehdykät edes voi mennä epävireeseen? Kais sinne on mielenkiinnosta kurkattava. Kaikki laitteet yleensä avataan, missä sellainen mahdollisuus on. Jonkun saanut jopa ehjänä kasattu takaisinkin.
Lainaus käyttäjältä: Fabe - 24-03-2010, 09:36:48
Juu, tarkoituksena olisi oppia kappaleita. Sävellajin vaihdosta varmaan enempi hyötyä orkassa. Ehkä kappale kuitenkin kannattaisi opetella kaikkia rivejä hyväksikäyttäen, ettei tarvitse kahtakertaa opetella. Enempi "huolissani", että kaikki sormet tulisi heti fiksusti hyödynnettyä ja ei taida tulla, jos ei käytä kaikkia rivejä. Nuoteista kitaraakaan osaa, kuin sen verran, että kuullun kappaleen voin opetella ulkoa. Harmonikkakipaleetkin (jos niitä joskus opin) haluaisin tuonne selkäytimeen, mistä ne tarvittaessa tulisi. Ja soitossahan ei sitten saisi olla yhtä ainutta maallikon huomaamaa virhettä.
Lähtökohtaisesti pitäisi miettiä varmaan sitä sormijärjestystä ja miten ne sormet kulkevat luontevasti äänestä toiseen. Sillä, että käyttääkö kaikkia rivejä vai vaan kolmea ei välttämättä niin suurta merkitystä ole.
Transponointiin tuo helpotusta, jos pääasiassa vain kolmelta riviltä soittelee mutta joissain tilanteissa saattaa sitten tuolla hankalia asentoja ja siirtymiä, jos siitä tiukasti pitää kiinni. Siksihän niitä rivejä onkin se viisi. Otetaan apua sitten lähempää.
Kaikille riveille levittäytyminenkään ei välttämättä ole se paras ratkaisu.
3 riviä ja sitten tarpeen mukaan ulkopuolelta. Se, että onko ne juuri ne kolme keskimmäistä, on taas epäolennainen seikka. Tosin keskelle tahtoo itselläkin mennä, ehkäpä juuri tuon soittoergonomian ja helpon apurivin käyttömahdollisuuden takia.
Yhtä ja oikeaa totuutta ei kuitenkaan ole. Jokos se asteikkosormitus on mainittu? C-duuri kolmelta keskiriviltä: 2, 3, 4, 1, 2, 3, 1, 2 ja takaisin päinvastoin ;D
Jos olisin 30 vuotta nuorempi (nyt kohta 64), opettelisin varmaan tuon Kaifunin sapluunan (sain häneltä konkreettisen ohjeen aiemmin, kiitokset siitä). Nykyisin opettelen kappaleen kerrallaan ja itselleni sopivalla sormituksella (Humppahanuristin tyyliin tarvittavia apurivejä käyttäen).
Kaifuunin mainostama "rivikolmosten" käyttö olisi siis oiva tähän transponointiin sävellajista toiseen. Kateellisena olen sivusta katsellut leireillä näitä "aulahanuristeja". Siinä vain joku kailottaa, otetaanko "eemeli" vai mennäänkö "reestä". Siis yhteinen sävellaji ilmoitetaan, ja porukka lähtee soittelemaan. Monesti tekisi mieli mennä mukaan näihinkin karkeloihin, mutta kun osaa kappaleen vain yhdestä sävellajista, eikä transponointi onnistu. Se hiukan harmittaapi.
[/quote]
Lähtökohtaisesti pitäisi miettiä varmaan sitä sormijärjestystä ja miten ne sormet kulkevat luontevasti äänestä toiseen. Sillä, että käyttääkö kaikkia rivejä vai vaan kolmea ei välttämättä niin suurta merkitystä ole.
Transponointiin tuo helpotusta, jos pääasiassa vain kolmelta riviltä soittelee mutta joissain tilanteissa saattaa sitten tuolla hankalia asentoja ja siirtymiä, jos siitä tiukasti pitää kiinni. Siksihän niitä rivejä onkin se viisi. Otetaan apua sitten lähempää.
Kaikille riveille levittäytyminenkään ei välttämättä ole se paras ratkaisu.
3 riviä ja sitten tarpeen mukaan ulkopuolelta. Se, että onko ne juuri ne kolme keskimmäistä, on taas epäolennainen seikka. Tosin keskelle tahtoo itselläkin mennä, ehkäpä juuri tuon soittoergonomian ja helpon apurivin käyttömahdollisuuden takia.
Yhtä ja oikeaa totuutta ei kuitenkaan ole. Jokos se asteikkosormitus on mainittu? C-duuri kolmelta keskiriviltä: 2, 3, 4, 1, 2, 3, 1, 2 ja takaisin päinvastoin ;D
[/quote]
No niin alkoihan niitä ohjeita tulla rautalangasta väännettynä :D. Tuostahan se varmaan aloitettava. Täytyy nyt katsoa miten tuo osuu kappaleiden ohjesormituksiin. Ne ainakin tuntuu välillä oudoilta. Uskoisin mulle hyvin riittävän kappale yhdestä sävellajista.
Voi fappe parka. Et oo ymmärtäny alkuunkaan. Sun tulevat soittos tulee olemaan kirjotettuna monelle sävellajille kirjotetuille lapuille. Peruskolmosen vaihdolla tulee VAIN yksi molli- ja yksi duuriasteikkolinja kaikille sävellajeille. Keskikolmoselta kaikki soitettuna homma on HARRASTAJAsoitossa yhtä vispipuuroa. Tuo sormituksen säilyminen sävellajin vaihtuessa samana,on ilmainen extraetu muun helppouden lisäksi.
Muista kymmenen vuoden päästä tämä keskusteluprosessi.
Loppujen lopuksi vaikea ymmärtää tuota kiistaa. Kun osaa yhden sävellajin shabluunan hyvin kolmelta riviltä, niin totta kai sitä voi alkaa käyttää eri sävellajeissa muilta riviltä. Mutta ei se taas sulje pois sitä että vähitellen oppii muitakin shabluunoita ja voi apurivien avulla vielä helpottaa sormituksia.
Niinhän se toimii kitaran kaulallakin. Saman asteikon soittamiseen on monta mallia, ja niitä kaikkia voi siirtää eri sävellajeihin ja yhdistelläkin.
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 25-03-2010, 23:41:33
Loppujen lopuksi vaikea ymmärtää tuota kiistaa. Kun osaa yhden sävellajin shabluunan hyvin kolmelta riviltä, niin totta kai sitä voi alkaa käyttää eri sävellajeissa muilta riviltä. Mutta ei se taas sulje pois sitä että vähitellen oppii muitakin shabluunoita ja voi apurivien avulla vielä helpottaa sormituksia.
Niinhän se toimii kitaran kaulallakin. Saman asteikon soittamiseen on monta mallia, ja niitä kaikkia voi siirtää eri sävellajeihin ja yhdistelläkin.
Komppaan.
Hyödyllistä tietoa näppäinjärjestelmistä, niiden eroista ja sormituksista löytyy Antti Juvosen kirjoittamasta Pro Gradu -tutkimuksesta Harmonikka, sen kehitys, rakenne ja sormittamisen periaatteet (1984). Onhan tuo looginen esitetty c-duurisormitus, mutta itse kaihdan tuota nimettömän laittoa e-näppäimelle tuollaisessa kohdassa.
Lainaus käyttäjältä: Kaifun - 25-03-2010, 22:19:18
Voi fappe parka. Et oo ymmärtäny alkuunkaan. Sun tulevat soittos tulee olemaan kirjotettuna monelle sävellajille kirjotetuille lapuille. Peruskolmosen vaihdolla tulee VAIN yksi molli- ja yksi duuriasteikkolinja kaikille sävellajeille. Keskikolmoselta kaikki soitettuna homma on HARRASTAJAsoitossa yhtä vispipuuroa. Tuo sormituksen säilyminen sävellajin vaihtuessa samana,on ilmainen extraetu muun helppouden lisäksi.
Muista kymmenen vuoden päästä tämä keskusteluprosessi.
No kyl mä tän ymmärsin, ainakin suurinpiirtein. Tarkoitin, että jos opettelen kappaleen ulkoa, en enään vaihda sen sävellajia. Kyllä tuolla kitaralla joskus olllut tilanteita, jossa kimpassa soittanut ja siinä olen saman kuvion vaan siirtänyt korvakuulolla sopivaan paikkaan ja on toiminut. Ilmeisesti sama asia. Mutta en yrittäkkään kinaa mikä sopiva sormitus, kun en siitä mitään tiedä. Mulle sopii kaikki mitkä hyviksi todettu. Niitten löytäminen tässä "ongelma" on. Varmasti yritän Kaifunkin menetelmää, kunhan löytyy sopivasti aikaa. Ja ihan alunperin kyselin juuri siksi, kun en ymmärrä näitä. Otsikko oli aloittelija.
Vaikka Kaifun vierastaa näitä nykyopetusmetodeja, suosittelen aloittelijalle oppiin menoa. Kansalaisopistossa saa kuitenkin hyvää perustietoa.
Olen käsitelyt asijaa juuri aloittelija otsakkeen kannalta.
Kun ensmästä kertaa on viisrivinen sylissä, nin oomme mistään tiätämättömijä ninku mullivasikat jokkainen kohallaan. Siinä alkaa vaan se ohjailu eri karsinoihin ja se on raakaa pelijä.
Olli pysyy kansalaisopisto soittajana ja tyytyköön soitoonsa ilman Tico-Ticoa.
Lainaus käyttäjältä: Kaifun - 26-03-2010, 22:57:39
Olen käsitelyt asijaa juuri aloittelija otsakkeen kannalta.
Kun ensmästä kertaa on viisrivinen sylissä, nin oomme mistään tiätämättömijä ninku mullivasikat jokkainen kohallaan.
Vaikka olisi viisirivinen ensimmäistä kertaa sylissä, niin ei silti ole musiikista täysin tietämätön. Varsinkin jos ikää on jo useampi vuosikymmen. Asteikkojen yms. oppimisessa on ihan varmasti oleellinen ero siinä onko ensimmäisen soittimen kimpussa vai onko musiikin perusteet entuudestaan hallussa niin rakenteina kuin jo jonkin soittimen hallintana.
Käsittelen asiaa viisirivisen kurtun kannalta ja sen soittolinjoina. En MENSA:n testien perusteella.
Aloittajaa kiskotaan intressi perustein karsinoihin, eikä ne ole Harrastaja-soittoon tavoittelevalle taloudellisesti ja soiton tulevaan tasoon nähden vastuullisia.
Lähinnä olen kiistämässä koko karsina-ajatusta.
Ja sitäkin pidän erittäin käyttökelpoisena tapana että käytetään yhtä shabluunaa eri sävellajeissa eri riveiltä. Mutta se, pitääkö sitä kaksi vuotta ainoana mallina vai ei, pitää jokaisen itse valita omista lähtökohdistaan. Samaten se, panostaako helppoon sävellajin vaihtoon vaiko johonkin muuhun.
Jotenkin turha kinan aihe - hyvä opettaja ja/tai oppimateriaali kun tekisi tietysti molemmat lähestymistavat oppilaalle tiettäväksi jossakin sopivassa vaiheessa. Alussa voi olla vaikea omaksua monia erilaisia ajattelutapoja, saati soveltaa niitä.
Lainaus käyttäjältä: risto - 27-03-2010, 12:27:42
Jotenkin turha kinan aihe - hyvä opettaja ja/tai oppimateriaali kun tekisi tietysti molemmat lähestymistavat oppilaalle tiettäväksi jossakin sopivassa vaiheessa. Alussa voi olla vaikea omaksua monia erilaisia ajattelutapoja, saati soveltaa niitä.
On turha ja ei ole. Ydinasia jota yritän sanoa on se että
- siitä ensimmäisen asteikon opettelusta eteenpäin
- vaikuttaa se mitä jo ennestään osaa
- ja mitä soitoltaan haluaa.
Ei siinä ole kyse siitä että pitäisi alussa omaksua tai soveltaa useita malleja,
vaan hyödyntää niitä joihin oman taustan perusteella on parhaat edellytykset.
Useita soittimia opetelleena väitän, että niillä aikaisemmin opetelluilla on vaikutusta niihin seuraaviin eikä ole yhtä mallia joka on kaikille paras.
Eli jos tässä on jokin kiista, se koskee sitä onko yksi malli kaikille paras vai ei.
Harmonikan soiton kehittymisen ja edistymisen linjoissa on ollut varsin tärkeitä vaiheita.
Yksi sellainen oli saada harmonikka arvoiseensa asemaan ja opetukseen Sibelius-akatemiaan.
Aivan yhtä merkittävä askel harmonikansoiton soittotaidon nostamiseksi harrastajasoittajien piirissä, on luoda ja eriyttää opetusmetodit ammatillisuutta ja harrastajasoittoa silmälläpitäen. Siihen varsinainen soitin, viisirivinen harmonikka, antaa mitä parhaan mahdollisuuden, kunhan soittimen ominaisuuksia halutaan mahdollisimman tehokkaasti hyödyntää.
Auktoritoitujen opettajavoimien intressiperusteiden vuoksi opetuksessa jyllää ammatillisuutta palveleva akateeminen opetuslinja.
Lainaus käyttäjältä: Kaifun - 29-03-2010, 10:44:10
Auktoritoitujen opettajavoimien intressiperusteiden vuoksi opetuksessa jyllää ammatillisuutta palveleva akateeminen opetuslinja.
Se ei ole ollenkaan huono asia, päinvastoin. Oli opetusmetodit kuinka akateemisia, niin ne toimivat niin tasamaantallaajillekin kuin ammattilaisillekin. Lapsia opettavat soitonopettajat ammattimetodein, ja monista muksuista tulee tosi hyviä soittajia. Soittotaidon kehittymiselle ei mielestäni ole varsinaista ylärajaa soittoteknisyyden puolesta. Soittajan ikä kylläkin tekee oman haasteen.
Oma ajatukseni on, että akateemista oppia kannattaa ottaa vastaan. Osa soittajista vaan jäävät syystä tai toisesta tietylle tasolle, minkä jälkeen soittaminen on ehkäpä enemmän fiilistelyä kuin timantin tavoittelua. Opettajien pitää ihmistuntemuksen kautta löytää soittajalle sopivaa ohjelmistoa - niin nuorten kuin vanhojenkin oppilaitten kohdalla. Toisaalta kannattaa myös vähän tyrkyttää erilaisia tyylisuuntia varsinkin nuorille, jotta he löytävät oman tyylinsä ja sen musiikin, jota he tykkäävät soittaa.
Jostain syystä elävään elämään muodostunut sanonta:" Sen lauluja laulat kenen kädestä syöt".
Mielenkiintoista pohdiskelua.
Jonkinmoinen merkitys lienee silläkin, mihin pyritään; omaksi iloksi ja naapureiden harmiksi tasolle, klassisen musiikin esittäjäksi maailman estradeille vai tanssikeikoilla leipänsä tienaavaksi puurtajaksi. Kaikki varmasti harrastajalleen vaativia, mutta eivät ehkä kuitenkaan vaadi opettajalta aivan samanlaisia "otteita" opetuksessa.
Taitaa olla kuitenkin niin, että suurin merkitys soittamaan oppimisessa on opettelijan omalla halulla ja innokkuudella ja ehkäpä musikaalisella lahjakkuudellakin on jonkin moinen merkitys. Niin tai näin tässäkin varmaan pätee vanha sanonta: Ei oppi ojaan kaada.
Kertokaas Roland FR-1 omistajat vielä pikkuisen tuosta. Onko se lelu vai ihan "oikea" peli. Tässä olisi tarjolla sopivanhintainen, mutta en ole ikinä edes nähnyt kyseistä mallia luonnossa, saatika kokeillut. Tietysti saatava palautus mahdollissuus, kun näkemäti ostaa. Tuo kosketustuntuma kokeilematta eniten arvelluttaa. Entä äänet, jos sillä ihan porukallekkin joskus mökillä soittaa. Suurin syy kiinnostukseen on kyllä tuo kuulokemahdollisuus. Älkää enään huomisen puolenpäivän jälkeen huonoja ominaisuuksia kertoko ;D.
Minusta pätevän vastauksen voi antaa vain osaava soittaja, jolla on riittävä kokemuspohja vertailun tekemiseksi tuosta sekä muista haitareista. Olen huomannut että kaikenlainen kehuminen ja suositteleminen on kuitenkin aika "vaarallista", koska meitä on niin moneksi. Kyllä sinun on itse tehtävä ostopäätökseksi omien kokeilujen perusteella tai ostettava sika säkissä.
Itse muuten ostin Millbrookista Etelärannasta ja maksoi vähän päälle 900. Kannattaa huomata että tuolla hinnalla ei saa mitään kunnollista akustista haitaria ja FR-1 on Rolandin halvin malli. Odotukset pitää siis osata suhteuttaa myös näihin tekijöihin.
Lisäys edelliseen: Siis tilasin Millbrookin kautta, joka sai sen Roland Scandinavialta. Toimitus kesti pitkään kun haitaria ei ollut maassa ja tuli sitten muistaakseni kuriiripostilla kotiin samaan hintaan.
Ja vielä korjaus, tarkastin laskusta, hinta oli 1020 euroa. Jos käännyt Millbrookin puoleen kysy Kimmo Salovaaraa, putiikin tj., tein tilauksen häneltä.
Juu, kiitos. Säkki tulossa, ei enään sitten ainakaan huonoja kommentteja, voin sitten itse kertoa niistä, tai toivottavasti ei ;D.
En ota kantaa Rolandiin sinänsä, se kuulokejuttu taitaa olla aloittelijalle tärkeä asia (kun ei muu sakki kestä kuunnella opettelua).
Juuri oman hanurituntini tältä päivältä päättäneenä päätin informoida aloittelijaa: Opettajani viesti: Kun jonkin jutun oppii "väärin" sitä on vaikeaa korjata myöhemmin. Kyse ei tarvi olla kovinkaan iso juttu, mutta kun sen oma korva rupee hyväksymään, sitä virhettä on vaikea korjata. Niinpä asiantunteva opettaja pyrkii karsimaan virheet heti alkuunsa.
Itselläni on opettelussa parhaillaan basson käyttö foxissa hanurilla. On tarkkaa puuhaa, ettei mene humpaksi! ;) Opettajani mukaan tämä foxi soitetaan hiukan eri tyyliin, kuin nuotteihin on kirjoitettu. Työstettiin melkein koko tunti kahta tahtia. Tunnen kuulemma nyt teorian, mutta käytäntö on vielä monen työtunnin takana. Joten ei kun harjoittelemaan vain! :D
Juu, kyl ope vois olla hyvä juttu. Tähän aikaan vuodesta ei vain opeja hirveäti tarjolla. Sitten taas oloittelijan kyssä. Jos harjoittelette nuoteista jotain kappaletta mistä on myös laulettu versio, niin ajatteletteko soittaessa niitä sanoja? Välillä tuntuu, että ne tulee väkisin mieleen, vaikka ei haluaisi. Vai olisiko ihan hyvä opetella vaikka hyräilemään se ensin? Tuli vain mieleen, kun eilen kokeilin kappaletta Elämä juoksuhaudoissa.
Taidat itseasiassa puhua nuoteista/korvakuulolta soittamisesta.
Jos soitat (tarkalleen) nuottien mukaan opit nuottien mukaisen version - Jos alat soittelemaan korvakuulolta ja kuulomuistista, soittelet pian enempi vähempi erilailla kuin nuoteissa lukee.
Molemmat konstit olisi tietty hyvä hallita. Toisissa tilanteissa vaaditaan tarkkaa nuoteissa pysymistä, toisissa sopii soveltaa. Useimmiten on myös helpompi päästä kuulemaan kappale, kuin löytää siihen nuotit - silloin ei nuotinlukutaito auta.
Ise olen kömpelö nuotin luvussa, mutta kuulomuistista soitto sujuu paremmin. Vaikka olisi nuotit edessä, on usein kova kiusaus alkaa soittaa kuulomuistista jos kappale on tuttu. Koen kyllä puutteeksi taitamattomuuteni/laiskuuteni soittaa tarkasti nuottien mukaan.
Meillä oli taannoin Oulu-opistossa tavoite saada työn alle sellaisia kappaleita, joita kukaan kurssilainen ei ollut koskaan kuullut. Siis aivan outoja juttuja. Niitä löytyi jokunen. Niinpä opettelimme kappaleet pelkästään nuoteista lukien. Opettaja soitti kappaleen kertaalleen tunnin päätteeksi, jotta korviin jäisi jotakin. Ensin treenattiin basso ja sitten diskantti. Lopuksi otettiin molemmat. Tavoitteena oli nimenomaan nuoteista oppiminen. Ryhmäsoitossa tämä on erityisen tärkeää, että jokainen soittaa samalla tavalla. Monet seniorisoittajat ovat oppineet tutut kappaleet soittamaan "korvakuulota", sitä on vaikeaa enää korjata, jos soitossa on "virheitä".
" Vaikka olisi nuotit edessä, on usein kova kiusaus alkaa soittaa kuulomuistista" Tuota juuri tarkoitin.
Lainaus käyttäjältä: Fabe - 12-04-2010, 07:22:45
" Vaikka olisi nuotit edessä, on usein kova kiusaus alkaa soittaa kuulomuistista" Tuota juuri tarkoitin.
Tuohon malliin se menee enimmäkseen minullakin. Edessä on nuotit joista näen melodian kokonaisuuden ja soinnutuksen, mutta yksityiskohdissa tulee soitettua muistin mukaan. Sitten kun soittaa jonkun toisen kanssa, joutuu tarkemmin katsomaan miten se on kirjoitettu. EIköhän se tässäkin mene että jokainen valitsee oman tiensä kykyjen ja tarpeiden mukaan. Toiset täällä edustavat puhdasta korvakuulosoittoa, toiset tarkkaa nuoteista soittamista. Eiköhän kumpikin ole oikea tapa ja siinä välissä on vaihtoehtoja lisää.
Nyt on sitten päästy tutustumaan tuohon FR-1b digihanuriin. Laukusta sen kaivettuani olin vähän pettynyt. Hitsi, onko se näin pieni ja diskanttinäppäimistä tuli mieleen lasten melodika. Jätin sen vähäksi aikaa sohvalle ja menin vähän harmissani muualle. No, ajattelin, että kai sitä silti pitää edes kokeilla. Äänimaailmahan on tuossa aika mahtava. Bassopuolen näppäimetkin ok. Ainut miinus jäi noista diskanttipuolen nappuloista jotka aika lelun tuntuiset. Niistähän tietysti puuttuu normaalin hanurin nappulakoneiston massa. Ehkä niitä voisi jotenkin vähän yrittää tuunata. Kaiken kaikkiaan pääasia, eli kuulokemahdollisuus ja yleensäkin tuo volyyminapin olemassa olo täyttyy. Tuohon hintaan ei taida mainituilla ominaisuuksilla paljon olla vaihtoehtoja. FR-2 hyppää jo lähes tontun, joten se jää laskuista pois.
Lainaus käyttäjältä: Fabe - 12-04-2010, 07:22:45
" Vaikka olisi nuotit edessä, on usein kova kiusaus alkaa soittaa kuulomuistista" Tuota juuri tarkoitin.
Se on tuttu tunne, että kappale pitäisi saada pian haltuun. Niinpä tulee soitettua uuttakin kappaletta koko ajan "alusta loppuun". Sitten saattaa käydä niin, että joku "hankala tahti" jää huonolle opettelulle ja virheellinen soitto jää sormiin. Itse opettelin aikoinaan "Soittajan kaipuun", jolloin eräs tahti jäi "väärin" sormimuistiin. Nyttemmin olen alkanut korjata sitä virhettä, joka homma onkin aika hankalaa. Mutta työllä senkin saa korjattua.
Jälleen opettajieni ohje: "On aloitettava hankalimmasta kohdasta ja hiottava se viimeisen päälle kuntoon!" Kun nämä vaikeat kohdat ovat hallussa, kappale tulee opeteltua kohtuullisen oikein.
Edit; tuli vielä mieleen tuosta harjoittelusta. Sivustoilla on ohjeita tullut, joten ei kait haittaa jos ne panee vielä kiertoonkin! ;)
Uutta kappaletta tulisi harjoitella max. 15 minuuttia, sillä ihmisen aivot eivät ehdi omaksua enempää. Jatkan uudella viestillä, kun rupes hyppimään! >:(
No lisää harjoittelusta; Eräs hanuristi näillä sivustoilla (en muista onko täällä, vai oliko muusikoiden netissä vai hanuristit) kertoi oman menetelmänsä: puolisen tuntia tuttua ohjelmistoa, sitten seuraava satsi työn alla olevaa ohjelmistoa ja lopuksi uutta. Näin ohjelmisto karttuu ja jää "sormiin".
Nykyisin mulla on jopa neljä kappaletta työn alla. Työstän jokaista (niistä niitä vaikeita tahteja) vuorollaan sen varttitunnin. Väliin soittelen sitten "hallussa olevia" kappaleita, vaikkapa "Metsäkukkia". Sitten palaan takaisin uusien kappaleiden vaikeisiin kohtiin.
PS. Se varttitunti vaan pakkaa menemään puoleen tuntiin. Täytyis panna herätyskello soittamaan.
Ollille täältä hatunnostot - kuullostaa määrätietoselta touhulta. Vaikeimmasta kohdasta alotetaan ja varttitunti tehokkaasti samaa kappaletta.
Tuttavan lapsen (venäläinen=tiukka?) pianonopettaja oli peräti kehottanut kieltämään lapselta kaikki omat vapaamuotoiset pimputtelut - pelkät soittoläksyt sallittu.
Itse jatkan intiaanimetodilla: jouska käteen ja tähtäilemään rastaita ilman sen kummempia rataharjoituksia. Siinä vaan saattaa Emma vaihtua lennosta Suhmuransantraksi.
Ajattelin jo, että enpäs enää sano tähän mitään, mutta tulee kumminkin. Ellei muuta niin kannanotoksi sen puolesta että musiikin harrastaminen on hyvin moninainen alue.
Soittelin tuolla juuri omiani, ja mielestäni löysin taas tuoreita ja uusia tapoja soittaa tuttuja kappaleita. Ja tajusin että sepä juurikin kiinnostaa minua enemmän kuin tietyn sovituksen opetteleminen tarkalleen. Minulle äänilevyt ovat sitä varten :)
Mutta tuo Ollin kuvaama harjoittelu on silti tarpeellista tässä minunkin maailmassani, mutta eri tarkoituksessa. Harjoittelun kautta oppii uusia tekniikoita, joita sitten voi hyödyntää tuossa soittelussa. Olen esimerkiksi tuolla karmoskalla soittanut venäläisten oppikirjojen harjoituskappaleita, joista sitten on jäänyt sormiin tekniikoita, joita sitten voikin käyttää ihan muun musiikin soitossa.
Ja tuo kolmirivin mainitsema Emman vaihtuminen lennosta Suhmuransantraksi on hyvinkin juuri sitä minuun vetoavaa luovaa musisointia, hyvin tehtynä.
Lainaus käyttäjältä: kolmirivi - 12-04-2010, 22:51:36
Tuttavan lapsen (venäläinen=tiukka?) pianonopettaja oli peräti kehottanut kieltämään lapselta kaikki omat vapaamuotoiset pimputtelut - pelkät soittoläksyt sallittu.
Aijai - tämä särähtää minun korvaani hyvin pahasti. Vaikka olisi kuinka pimputtelua omalla ajallaan, niin se ruokkii lapsen luontaista uteliaisuutta ja oppimista. Partion kautta nyt on tullut tutuksi lapsien henkinen ja fyysinen kasvu, ryhmäytymiset ja sen sellaiset asiat, niin tämä on jo niin old school kuin olla ja voi. Itsekin yhä uudestaan ja uudestaan tutkin intervallien välisiä ääniä. Joskus vain siksi, että minulla on luontainen halu oppia uutta. Soittimella ei tässä kohtaa ole väliä. Eikä aina tarvita edes intervallia vaan yksi ääni.
Se on sitten asia erikseen, kun ollaan soittotunnilla – on tavoite ja sen eteen tehdää määrätietoisesti töitä, vaikkei se lapselle sellaista toivonmukaan ole.
Ettei menisi liian "opettavaiseksi", totean vielä omasta harrastuksestani. Erotan myös soittelun (fiilistelyn) omaksi ilokseni (ja mahdollisesti toisten harmiksi) ja tiukan uuden kappaleen opettelun. Pidän ne erillään. Sitten kun uusi kappale alkaa olla kokonaan jotenkuten hallussa, se siirtyy sinne fiilistelysoittelun puolelle. Toisaalta on paljon kappaleita, joita en ole koskaan tosissaan opetellut. Niitäkin on kiva silloin tällöin soitella (vaikka ei aina niin oikein menisikään). ;)
Heh, tuskin minä ja Olli tästä koskaan päästään yksimielisyyteen. Ymmärrän kyllä että Ollin näkökulmasta kullakin kappaleella on oikea sovitus ja esitystapa jota pitäisi noudattaa ja joka pitäisi oppia. Minä taas näen, että musiikki on luotu puettavaksi jos jonkinlaiseen muotoon. Tekniikkaa ja musiikkityylejä voi ja pitääkin opetella, jos haluaa niitä käyttää, olenhan itsekin käyttänyt aikaa perinteisen klezmertyylin opiskeluun ja jonkin verran myös muiden itäeurooppalaisten tyylien. Mutta kappaleet saavat elää omaa elämäänsä ja niitä voi luoda myös uusia. Uuden kappaleen tekeminen ei edes edellytä että osaisi sen erityisen hyvin soittaakaan. Musiikin maailma on laaja ja sinne mahtuu paljon kaikenlaista toimintaa.
Lisäys: karmoskan kanssa on teknisinä harjoituskohteina tätä nykyä
- trillit, aineistona Riston vuosi sitten esilletuoma Schottisch
- sormitukset yleensä, tutkimalla venäläisten oppikirjojen sormituksia kappaleille ja kokeilemalla käytännössä millaisia sormitusongelmia erilaiset sävelkulut aiheuttavat. Karmoska tuntuu tuossa tyystin erilaiselta kuin viisirivinen. Asteikot ovat miltei triviaaleja, mutta käytännön sävelkuluissa tulee mielenkiintoisia ongelmia.
Oli sitten niin tai näin nuoteista tai ilman - pääasia on kuitenkin, että soitetaan.
Olin oppilaana musiikkiopistossa 50-60 lukujen vaihteessa. Se oli sitä aikaa, jolloin opistojen opetusohjelmat tähtäsivät klassisen musiikin konseroiviin taitelijoihin. Jokaisen oli siis tähdättävä klassisen musiikin huipputtaitajaksi.
Oppilas ei siis voinut soittaa ja opiskella mielimusiikkiaan.
Voin vakuuttaa, että toista tuon tehokkaampaa tapaa tappaa nuorten musiikin harrastus ei ole.
Muutama vuosikymmen myöhemmin tämä musiikiharrastus on luojan kiitos palannut
Lainaus käyttäjältä: Fiina - 14-04-2010, 16:01:32
Oli sitten niin tai näin nuoteista tai ilman - pääasia on kuitenkin, että soitetaan.
Olin oppilaana musiikkiopistossa 50-60 lukujen vaihteessa. Se oli sitä aikaa, jolloin opistojen opetusohjelmat tähtäsivät klassisen musiikin konseroiviin taitelijoihin. Jokaisen oli siis tähdättävä klassisen musiikin huipputtaitajaksi.
Oppilas ei siis voinut soittaa ja opiskella mielimusiikkiaan.
Voin vakuuttaa, että toista tuon tehokkaampaa tapaa tappaa nuorten musiikin harrastus ei ole.
Muutama vuosikymmen myöhemmin tämä musiikiharrastus on luojan kiitos palannut
Eli taisikin olla minun onneni, etteivät ottaneet musiikkiopistoon silloin joskus -66-67 ? Jälkikäteen on vähän huvittanut, siihen aikaan en tainnut vielä tajuta että laulunkin pitää mennä oikeassa sävellajissa ja niin edelleen.
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 14-04-2010, 15:07:47
Heh, tuskin minä ja Olli tästä koskaan päästään yksimielisyyteen. Ymmärrän kyllä että Ollin näkökulmasta kullakin kappaleella on oikea sovitus ja esitystapa jota pitäisi noudattaa ja joka pitäisi oppia.
Eihän meillä mitään erimielisyyksiä ole :D Itse olen huono korvakuulolla soittaja, joten nuotit ovat a ja o. ;D. Toisaalta haluan kunnioittaa niitä, jotka ovat hanurille jotain säveltäneet ja nimenomaan hanurille sovittaneet. Näin ollen haluaisin oppia hanurille kirjoitetut kappaleet mahdollisimman "oikein". Diskanttipuoli ja diskantin perussoinnut ovat "helppoja", mutta kun bassopuolelle on kirjoitettu erilaisia perusbassojen juoksutuksia ja bassosooloja, ne vaativat opettelua. Basso on kuitenkin hanurimusiikin sielu! :)
Lainaus käyttäjältä: olli - 14-04-2010, 18:35:19
Diskanttipuoli ja diskantin perussoinnut ovat "helppoja", mutta kun bassopuolelle on kirjoitettu erilaisia perusbassojen juoksutuksia ja bassosooloja, ne vaativat opettelua. Basso on kuitenkin hanurimusiikin sielu! :)
Tuo on ihan hyvä muistutus. Itse kun en ole alkanutkaan viisirivisen bassoa opetella alkeiden perusteita enempää. Kun on noita muitakin soittimia eikä kaikkeen riitä aikaa. Mutta tosiaan, bassopuolen kanssa vierähtäisi useampikin vuosi eikä riittäisikään.
Sitten taas, kun haitaria soittaa osana useamman soittimen kokonaisuutta, niin se haitarin basso tahtoo olla tiellä.
Sellainen kyssä, että kun olen tuohon digihanuriin ihan tyytyväinen ja jos en sitten muita tule soittamaan. Niin mikä olisi mielestänne käyttökelpoisin näppäinjärjestelmä. Siihen voi valita kuusi erilaista. C-Griff Europe, B-Griff Fin, C-Griff, D-Griff, B-Griff Bajan, D-Griff 2. Onko tuo Suomi välttämättä käyttökelpoisin?
Lainaus käyttäjältä: Fabe - 20-05-2010, 11:46:02
Sellainen kyssä, että kun olen tuohon digihanuriin ihan tyytyväienen ja jos en sitten muita tule soittamaan. Niin mikä olisi mielestänne käyttökelpoisin näppäinjärjestelmä. Siihen voi valita kuusi erilaista. C-Griff Europe, B-Griff Fin, C-Griff, D-Griff, B-Griff Bajan, D-Griff 2. Onko tuo Suomi välttämättä käyttökelpoisin?
Enpäs keksi miksi täällä kannattaisi valita muu kuin suomalainen. Sitä ei kumminkaan tiedä jos parin vuoden päästä haluaa hankkia akustisen haitarin. Sitten kaikki täkäläinen oppiaineisto on täkäläiselle haitarille, samoin varmaankin opettajat. Ainoa syy minusta valita jokin muu olisi, että aikoo nimenomaan jatkaakin senmallisella (lähinnä tuo eurooppalainen tai venäläinen).
Sitä en muuten ymmärrä miksi suomalainen olisi B-Griff ?
Lisäys: Viljohan kirjoittaa noista täällä http://vapaalehdykka.net/?k=soittimet/harmonikka&sivu=diskantti . Mitä siitä sitten voisi päätellä? Erilaiset sormiot ovat erilaisia soittotekniikan kuten myös opetuksen kannalta, mutta mitään nyrkkisääntöjä mikä olisi hyvä kenellekin ei tunnu irtoavan. Silloin lienee paras pitäytyä siinä mikä on täällä yleisin?
Kannattaa lukea myös nämä. Jotain vihiä...
http://www.vapaalehdykka.net/?k=soittimet/harmonikka&sivu=diskantti
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 20-05-2010, 13:16:21
Kannattaa lukea myös nämä. Jotain vihiä...
http://www.vapaalehdykka.net/?k=soittimet/harmonikka&sivu=diskantti
Just samaan aikaan lisäsin tuon linkin ja jotain kommenttia siitä :)
Nyrkkisääntö on se, että jos haukkuu toista järjestelmä, haukkuu myös omaansa. Venäläisessä järjestelmässä sekä suomalaisessa järjestelmässä on kummassakin hyvät puolet, ja kummassakin on huonot puolet - ominaisuudet menee ristikkäin.
Ok, kiitos. Olisko jollain nyt sitten vielä antaa ihan rautalangasta väännettynä sabluunaa viidelle riville? Kyllähän tuo nyt vähän auennut, mutta vähän epävarmaa. Viidennensormen mukaan saaminen aika hankalaa. Sormitus lienee sama molempiin suuntiin?
Moi,
Lisää aloittelijan kyssiä. Miten tuo palkeen käyttö. Pitäisikö keinua, eli ensin ylhäältä auki ja sitten alaosa? Pitäisi varmaan siihen alkaa kiinnittämään ajoissa huomiota. Rupeaa tuo näppis jo käymään vähän tutummaksi. Sormimuistiin ei vain meinaa enään tarttua yhtä hyvin, kuin kitara nuorempana. Tuohon Digihanuriin olen kyllä ihan tyytyväinen. On se volyyminappi ihan mukava. Laitan siihen vielä langattoman yhteyden vahvistimeen, lähettimen saa mahtumaan hanurin sisälle. Täytyy vain keksiä sopiva vahvistin, joka toimii myös akulla/paristoilla ja omaa hyvän äänentoiston.
Lainaus käyttäjältä: Fabe - 09-06-2010, 10:02:46
Moi,
Lisää aloittelijan kyssiä. Miten tuo palkeen käyttö. Pitäisikö keinua, eli ensin ylhäältä auki ja sitten alaosa? Pitäisi varmaan siihen alkaa kiinnittämään ajoissa huomiota. Rupeaa tuo näppis jo käymään vähän tutummaksi. Sormimuistiin ei vain meinaa enään tarttua yhtä hyvin, kuin kitara nuorempana. Tuohon Digihanuriin olen kyllä ihan tyytyväinen. On se volyyminappi ihan mukava. Laitan siihen vielä langattoman yhteyden vahvistimeen, lähettimen saa mahtumaan hanurin sisälle. Täytyy vain keksiä sopiva vahvistin, joka toimii myös akulla/paristoilla ja omaa hyvän äänentoiston.
Palkeen käytöstä nyt sen verran, että jos sitä nostaa sinne ylös, niin siinä kohtaa häviää käytännössä suurelti osin dynamiikka! Jäljelle jää vain forttefortissimo. Joten paljetta käytetään sen luonnollisinta rataa pitkin usein miten alaspäin. Tällöin saat säädeltyä nyansseja, äänenvoimakkuutta sekä soittorasitus jää vähäisemmäksi.
Juu, kiitos. Entäs mites kun tuo basso/duurisointu jotenkin hankala, on nappulat niin lähekkäin. Siis verrattuna basso/molli tai basso/seiska, jotka paljon mukavampia soittaa. Onko se vain tottumiskysymys, vai onko jotain jippoa?
Mielestäni ei ole olemassa siihen mitään jippoa. Itsellä sama ongelma, tarvii vain harjoitella. Alkuaikoina soittelinkin mielelläni vain mollijuttuja, kun oli helpompaa bassolla. Nyt olen opetellut myös duurikappaleita ja harjoittelen sitä duusibassoa myös. Siis eiku harjoittelemaan vaan. ;)
Juu, helposti tuntuu menevän siihen, että mollikappeleet viehättää eniten. Entäs tuo toinen bassorivi, jäänyt vähän tutustumatta. Ilmeisesti sitten noihin bassokuvioihin enempi tarkoitettu. Vaikka voi käyttää vaihtobassonakin, mutta ei mielestäni oikein soi siihen.
Bassopään otteita helpottaa kaksi asiaa: 1) remmi on riittävän kireällä. Vetopalkeella ranne ei irtoa rungosta. Tällöin ranne ei mene ihan vinkuralle. 2) Työnnä käsi riittävän pitkälle. Sormien täytyy olla koukussa, eikä suorina. Sisimpäänkin riviin täytyy yltää hyvin. Näppäintä painetaan sormen "lihaisammalla osalla", ei siis ihan sormen kärjellä. Samalla tavalla kun kymmensormijärjestelmää käytettää tietokoneella...
Ok, kiitos. Täytyykin noihin kiinnittää huomiota.
Millainen mielestänne hyvä soittopenkki? Joku tuollainenko, vai ihan pianopenkki?
http://www.thomann.de/fi/millenium_mdt2s_drum_stool.htm
Ei ehkä ihan perinteistä, mutta aika hauska ja hyviä tolla on muitakin.
http://www.youtube.com/watch?v=mN_mxRpFnQs
Lainaus käyttäjältä: Fabe - 15-06-2010, 23:30:16
Ei ehkä ihan perinteistä, mutta aika hauska ja hyviä tolla on muitakin.
http://www.youtube.com/watch?v=mN_mxRpFnQs
Olen tainnut tämän linkin laittaa jo tuonne kaksirivispuolellekin, mutta tulkoon tähänkin http://www.youtube.com/watch?v=KjEmfO5u_oQ&playnext_from=TL&videos=2EraVmNxPi8 . Haitarilla rokkaa vähäeleisestikin, ainakin jos on hyvä laulaja :)
Saa kyllä pienenkin kurtun svengaamaan!
http://www.youtube.com/watch?v=ffanEQdTWjM&feature=related
Lainaus käyttäjältä: Fabe - 16-06-2010, 19:28:26
Saa kyllä pienenkin kurtun svengaamaan!
http://www.youtube.com/watch?v=ffanEQdTWjM&feature=related
Turkyttän tähänkin väliin linkkiä:
http://www.youtube.com/watch?v=MwFr--TG_KY
Juu, toi on kyl hienosti vedettyä bluesia. Olis vielä pelkkä hanuri ja bassopuoli siihen mukaan.
Olli tuolla jossain kertoi, että foxtrot menee helposti humpaksi, näin varmaan on. Voisiko joku kertoa mihin pitää kiinnittää huomiota foxtrotissa, ettei mene humpaksi. Tässä alkaa juuri loma ja tuossa olisi muutaman foxtrot kipaleen nuotit mukaan.
En valitettavasti osaa tässä näin tuota foxin rytmiä selostaa. Mulla täytyy olle opettaja vieressä neuvomassa, joka tapauksessa soitetaan hiukan erilailla kuin on nuotteihin kirjoitettu.
Ok. Ei kai se aukea (jos aukeaa), kuin kappaleita kuuntelemalla ja siintä sitten takomaan.
Voksin kuuntelu tekkee kyllä hyvvää, mutta kyllä siinä auttaa piäni vilosoviankin pätkä.
Ensinnäkin voksija on turha alkaa soittaankaan just konepestyt valkoset aluhousut jalassa. Siihen ku pittää saaha rippaus suttusta hämärää ja syntijä. Pittää soittaa hallitun hualimattomasti, nin sillon voksi alkaa svenkaamaan.