Eilen illalla sain skannattua vähän yli puolet Viljo Vesterisen Joka miehen harmonikkakoulusta. Oli ihan hyvä fiilis, e tuntunut yhtään pahalta - päin vastoin - kopioida tätä katoavaa teosta, jota ei enää ole mistään saatavilla. Minusta on suuri vahinko, että niin monet vanhat kirjalliset aarteen kuten nuotit katoavat paperikierrätykseen ja matojen syötäväksi.
Äitini kellarissa on kellastumassa ja tuhoutumassa matkalaukullinen vanhoja nuotteja pianolle ja oopperaa jne., jotka jäivät perinnöksi mummoltani, joka oli oopperalaulaja (mm. Gozinskyn oli hänen perhetuttunsa). Voi hyvin olla, että näitä painoksia ei enää missään muualla ole, teokset on painettu 1900-luvun alkupuolella ja osa 1800-luvun puolella. Kenties näitä kannattaisi yrittää myydä jossakin Ebayssa, ehkä joku keräilijä välittäisi pitää niistä parempaa huolta.
Mutta takaisin Viljo Vesterisen kirjaan, miten laki suhtautuu tällaisten vanhojen teosten kopiointiin ja skannattujen sivujen antamiseen eteenpäin, tietääkö joku?
En muista, kauanko se tekijänoikeus näissä on voimassa. Lieneekö 50 vai 70 vuotta? Toisaalta, jos ei tee kopioilla kauppa, miten sitten. Voineeko lähetellä ilmaiseksi? Valitettavasti mulla ei oo vastausta tähän.
Ei tietoa. Varmaksi voinee sanoa, että jos tuo 70 vuotta ylittyy, niin sitten on täysin vapaita.
Harmonikkainstituutin kokoelmissa muuten on aika paljon tällaisia vanhoja arkiston aarteita. Että sieltä penkomaan, jos ei tunnu mistään muualta löytyvän.
Lainaus käyttäjältä: risto - 07-01-2009, 13:33:13
Eilen illalla sain skannattua vähän yli puolet Viljo Vesterisen Joka miehen harmonikkakoulusta. Oli ihan hyvä fiilis, e tuntunut yhtään pahalta - päin vastoin - kopioida tätä katoavaa teosta, jota ei enää ole mistään saatavilla. Minusta on suuri vahinko, että niin monet vanhat kirjalliset aarteen kuten nuotit katoavat paperikierrätykseen ja matojen syötäväksi.
Äitini kellarissa on kellastumassa ja tuhoutumassa matkalaukullinen vanhoja nuotteja pianolle ja oopperaa jne., jotka jäivät perinnöksi mummoltani, joka oli oopperalaulaja (mm. Gozinskyn oli hänen perhetuttunsa). Voi hyvin olla, että näitä painoksia ei enää missään muualla ole, teokset on painettu 1900-luvun alkupuolella ja osa 1800-luvun puolella. Kenties näitä kannattaisi yrittää myydä jossakin Ebayssa, ehkä joku keräilijä välittäisi pitää niistä parempaa huolta.
Mutta takaisin Viljo Vesterisen kirjaan, miten laki suhtautuu tällaisten vanhojen teosten kopiointiin ja skannattujen sivujen antamiseen eteenpäin, tietääkö joku?
Jos yksinkertaistetaan (Suomessa), niin tekinjänoikeuksien suojaus loppuu siinä, kun oikeuksien haltijan kuolemasta on kulunut 70 vuotta.
Vesterisen kirjan sivuja voit kopioida "kohtuullisen määrän omaan ja lähipiirisi käyttöön". Et saa myydä kopioita, käyttää opetustarkoituksessa tai esim. nettisivuilla muuta kuin viittauksena tai lähteenä. Eli jos joku Sinulta kopiota kysyy, niin antaa saat, muttet myydä tai antaa monisistettavaksi ja/tai jälleenmyytäväksi. Jos jaksaa lakia lukea niin: www.kopiosto.fi.
PS. 1. Kopioiminen tietenkin tarkoittaa myös skannaamista.
PS. 2. Perintönuottejasi voit varmaan rauhassa myydä, niistähän varmaan ilmenee aina kustantaja, vuosi ym. tiedot ja ovat riittävän vanhoja. Sitä en tosin tiedä, mitä muiden maiden tekijänoikeudet sitten sanoo.
Jos et ole ihan kipeästi pikkurahan tarpeessa, niin ehdottaisin, että perintönä tulleet nuotit pelastettaisiin kokonaisuutena opetuksen ja tutkimuksen tarpeisiin. Lahjoittaminen johonkin asianomaiseen arkistoon olisi kulttuuriteko, ja se palvelisi parhaiten nykyisiä ja tulevia alan opiskelijoita ja tutkijoita. /Vellu
Jäi tuossa edellisessa viestissä sanomatta, että sinne Ikaalisten Hanuritalon arkistoihin saa myös viedä/lähettää materiaalia. Itse olen vienyt vissiin joku 15 cm nipun vanhoja nuotteja ja oppikirjoja sinne, kun itse en niitä tarvitse. Eli Suomen Harmonikkainstituutin arkisto.
Lahjoittamista voisi tosiaan harkita. Tietääkö mitä instituutteja täällä PK seudulla on, jotka voisivat olla kiinnostuneita? Ooppera ym. ei oikein välttämättä sovi Harmonikkainstituuttiin, vai onko siellä jokin yleinen nuottiarkisto? Toisaalta olisi tietysti mielenkiintoista yrittää Ebayssa kauppaamistakin. Mistä sitä tietää mitä harvinaisuuksia siellä mahdollisesti on, vaikka sitten ei tietenkään osaa oikeaa hintaakaan pyytää.
Tuli tuosta skannaamisesta vielä mieleen, että pitäisi olla jokin nopeatoiminen skannauslaite, joka itse kääntäisi sivua yms.. niin voisi kaupata sellaisen erilaisille arkistoille kohtuullisella korvauksella. Näin jokamies pääsisi käsiksi vanhoihin teoksiin. Monikaan ei viitsi lähteä kahlaamaan pölyyntyneitä arkistoja, mutta tietokoneella voisi jaksaa selata skannattuja sivuja.
Jos joku on kiinnostunut, niin kun Vesterinen on skannattu voin lähettää zipattuna, sivut ovat aika selvät skannattuna MV:na.
Muuten tuo Vesterisen Harmonikkaopas taitaa olla Asikkalan Kunnankirjastossa, kaukolainauksellahan sen saa.
Olen etsiskellyt Gozinskyn Muistojen valssi nimiseen kappaleeseen nuotteja !
Oiskohan siinä kasassa näkynyt sellaista ? ;)
Lainaus käyttäjältä: Seppo - 08-01-2009, 09:29:08
Olen etsiskellyt Gozinskyn Muistojen valssi nimiseen kappaleeseen nuotteja !
Oiskohan siinä kasassa näkynyt sellaista ? ;)
Jaa-a, täytyy pitää tuo mielessä kun sitten joskus menen taas kylään ja jaksan käydä kellarissa kaivelemassa, en kuitenkaan ihan lähiaikoina.
Hei Risto
Ehdottaessani lahjoitusvaihtoehtoa en tarkoituksella miettinyt mitään mahdollisia paikkoja. Se oli vain yksi ajatus aineiston säilyttämiseksi ja sen mahdollisesti hyödyntämiseksi. Jos tämä vaihtoehto tulisi kysymykseen, paikan tulisi olla sellainen, että se helposti palvelee käyttäjiään. Kun aineisto on pääasiassa piano-, ooppera- yms vastaavaa kääntyisin itse ensiksi ehkä Sibelius Akatemian puoleen. En tosin lainkaan tiedä, missä määrin heillä on mahdollisuuksia järjestää ja ylläpitää ihan välttämättömän kirjasto- ja muun opetusaineiston ohella laajempia arkistoja. Mutta hyviä neuvoja varmaan saisi. Siellä tiedetään ainakin se, mitkä kirjastot ja arkistot palvelevat parhaiten heidän opiskelijoidensa seminaari-, tutkielma- ja laajempia tutkimustöitään. Luulen kuitenkin että arkistovaihtoehtoja on useampia. Saattaisi tulla kyseeseen ehkä Suomalaisen Kirjallisuusseuran Arkisto tai vaikkapa Kansallisarkisto. Viimeksi mainittu esimerkiksi perustaa jopa arkiston kerääjän tai luojan mimikkoarkistoja kokoelmiinsa, jotka ovat laitoksen yhteisissä luetteloissa ja kaikkein tietoja tarvitsevien vapaassa käytössä. Tänä torstai-iltana olisi muuten erinomainen tilaisuus keskustella henkilökohtaisesti asiasta asiantuntijoiden kanssa. Kansallisarkistossa (Hki-Rauhankatu 17) on meneillään oleviin Tieten päiviin (www.tieteenpaivat.fi) liittyvänä eräs Tieteiden yön yleisötilaisuus (klo 18.00-22.30). Siellä on joukko lyhyitä tietoiskuja, ohjattuja arkistokierroksia, valokuvanäyttelyitä ja henkilökohtaista ohajusta ja neuvontaa arkistoasioissa./Vellu
Ok, kiitos Vellu.
Tässä Vesterinen & Godzinsky oppaan II osassa on aika monta G:n sävellystä, ei kuitenkaan sen nimistä kuin Muistojen valssi. Tässä linkki sävellysluetteloon. Suurenna kuvaa niin näkyy selvästi:
http://www.kolumbus.fi/slowsession/112.bmp
(Viljolle: Voisiko liitteen sallittua kokoa (300kb) suurentaa, koska A4 kokoinen kuva on jpg:nä liian suuri? Yritin uudestaan IE:llä tuon luettelon lähettämistä liitteenä ja se ehkä olisi onnistunut nyt, mutta kuvan koko on jpg:nä 531kb (mutta mustavalkoisena bitmappina 494, mutta bmp ei sallittu).
Se Asikkalan Kirjaston Vesteris-Godsinsky- opas onkin sitten se kakkososa, tuosta kappaleluettelosta päättelin.
[(Viljolle: Voisiko liitteen sallittua kokoa (300kb) suurentaa, koska A4 kokoinen kuva on jpg:nä liian suuri? Yritin uudestaan IE:llä tuon luettelon lähettämistä liitteenä ja se ehkä olisi onnistunut nyt, mutta kuvan koko on jpg:nä 531kb (mutta mustavalkoisena bitmappina 494, mutta bmp ei sallittu).
[/quote]
Voin suurentaa jonkin verran, mutta maksimissaan tuohon 550 kb:n. Käytössä oleva kapasiteetti on rajallinen ja sen riittämättömyys tulee esiin siinä kohtaa, kun näitä juttuja laitetaan tänne kasapäin eri käyttäjien kautta. Ja minähän tästä kapasiteetista itte maksan tällä hetkellä... bmp-tiedostot ovat isoja, joten kannattaa käyttää esimerkiksi jpg- tai png-kuvia. Menevät paljon pienempään tilaan laadun ollessa hyvä. Kannattaa myös katsoa tallennusformaatin laatutaso. Kuvan tallennuslaadun pudottaminen noin 90 prosenttiin vähentää tiedoston kokoa merkittävästi verrattuna 100 % laatuun.
Jos sinulla ei ole sopivaa työstöohjelmaa, niin sellainen voisi löytyä esim Mikrobitin apajalta. http://www.mbnet.fi/perusohjelmat/kuvankasittely.aspx (http://www.mbnet.fi/perusohjelmat/kuvankasittely.aspx) IrfanView-ohjelma listasta on ymmärtääkseni kevyin ohjelma. Itse käytän linux-ihmisenä Gimppiä.
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 08-01-2009, 16:38:13
Nooooo, mä sit laitan linkkejä niin ei maksa mitään;-)
Lainaus käyttäjältä: KurttuPaavo - 08-01-2009, 14:24:25
Se Asikkalan Kirjaston Vesteris-Godsinsky- opas onkin sitten se kakkososa, tuosta kappaleluettelosta päättelin.
OK, tuo täytyy pitää mielessä, jos nyt ikinä pääsen edes tämän läpi käytyä.
Lainaus käyttäjältä: KurttuPaavo - 08-01-2009, 14:24:25
Se Asikkalan Kirjaston Vesteris-Godsinsky- opas onkin sitten se kakkososa, tuosta kappaleluettelosta päättelin.
Hetkinen... miten niin kakkososa;
Joka miehen HARMONIKKAKOULU on yksi kirja, josta löytyvät osat:
Osa I Harmonikansoiton oppijakso
Osa II Harjoituksia eri sävellajeissa
Osa III Harmonikkasävellyksiä ja erikoisharjoituksia
Osa IV Liitteitä
Kirja kannattaa kyllä hankkia (vaikka antikvariaatista), sillä siinä on paljon asiaa nykypäivän hanuristillekin... Itse aloitin harmonikansoiton aikoinaan juuri tämän opuksen avulla :)
Lainaus käyttäjältä: TAA - 09-01-2009, 11:05:56
Lainaus käyttäjältä: KurttuPaavo - 08-01-2009, 14:24:25
Se Asikkalan Kirjaston Vesteris-Godsinsky- opas onkin sitten se kakkososa, tuosta kappaleluettelosta päättelin.
Hetkinen... miten niin kakkososa; Joka miehen HARMONIKKAKOULU on yksi kirja, josta löytyvät osat:
Osa I Harmonikansoiton oppijakso
Osa II Harjoituksia eri sävellajeissa
Osa III Harmonikkasävellyksiä ja erikoisharjoituksia
Osa IV Liitteitä
Juuri nuo osat tästä kirjasta löytyvät.
Lainaa
Kirja kannattaa kyllä hankkia (vaikka antikvariaatista), sillä siinä on paljon asiaa nykypäivän hanuristillekin... Itse aloitin harmonikansoiton aikoinaan juuri tämän opuksen avulla :)
Kirjastosta lainailin läjäpäin opuksia ja tätä kun läpi selailin näki heti, että tätä kannattaa seurata. Voi olla vaikea mistään enää löytää paitsi sattumalta, onneksi on skanneri.
Emmä suor. sanoen tiedä mikä opus on kyseessä, mutta tuommoisen teoksen siellä puolivahingossa näin pari kk sitten.
Lainaus käyttäjältä: risto - 07-01-2009, 13:33:13
Eilen illalla sain skannattua vähän yli puolet Viljo Vesterisen Joka miehen harmonikkakoulusta. Oli ihan hyvä fiilis, e tuntunut yhtään pahalta - päin vastoin - kopioida tätä katoavaa teosta, jota ei enää ole mistään saatavilla. Minusta on suuri vahinko, että niin monet vanhat kirjalliset aarteen kuten nuotit katoavat paperikierrätykseen ja matojen syötäväksi.
Vapaapäivän aamukahvia juodessa sain nyt loppuosan kirjasta skannattua. Koko paketti on zipattuna nettisivullani, koko vähän päälle 6M. Jos kiinnostaa saa privana linkin lataukseen.
Kun sivut kopioi yhteen kansioon ja käytössä on Win XP, voi sivuja kätevästi selata "Windows Picture and Fax Viewer"-ohjelmalla. Sillä myös suurentaa sivuja ja pyöräyttää ympäri alarivillä olevilla napeilla, pari sivua kun jäi näköjään kiertämättä oikeaan asentoon.
Kirja on hyvin kattava ja siitä löytyy esimerkiksi erilaisia tanssirytmejä, sointujen rakentaminen yhdistelemällä sointubassoja 9, m6, ym. Jos kirjan soittaa läpi, varmasti oppii soittamaan haitaria.
Sain Riston linkistä Vesterinen/Godinskyn oppaan (siis vuodelta 1957). Mielenkiintoista on vertailla eri mestareiden kirjoittamia hanurinsoiton opaskirjoja. Tässä mainitussa teoksessa lähtökohta näyttäisi olevan kolmen ulommaisen ns. perusrivin tärkeys vasta-alkajalle. Kaksi sisäriviä ovat sitten apurivejä. Musiikin ns. teoria lähtee C-duuriasteikosta.
Ahvenaisen oppaat korostivat kolmea keskimmäistä riviä, joita mainittiin perusriveiksi. Apurivit olivat siten sisimmäinen ja ulommainen. Ahvenaisen teoria lähti myös C-duuriasteikosta.
Pihlajamaan oppaan tietoja en muista (olen tullut myyneeksi sen pois).
Nykyisin kansalaisopistoissa näyttää olevan käytössä Kimmo Mattila-Timo Kinnusen Harmonikan ABC. Sitä mekin nykyisin käytämme. Kimmokin korostaa kolmea keskimmäistä riviä. Hän aloittaa kuitenkin teorian F-duurista. Samoin aikaisemmista poiketen basso tulee tässä oppaassa melko pian kuvaan mukaan.
Mikä sitten lie paras? Kukin aikalainen kehuu ja perustelee omaansa. Mielestäni C-duuri puoltaa paikkaansa, koska se opetellaan (tai ainakin opeteltiin minun lapsuudessani jo kansakoulussa).
Palatakseni otsikon oppaaseen, silmään pistää nuottien kirjoitus. Nuotit on kirjoittanut mitä ilmeisimmin Code. Bassonuotitkin on kirjoitettu täydellisinä (onhan Code mestaripianisti). Hanuristille mielestäni riittää yksinkertaisempi nuottien kirjoitus. Nuottien luku helpottuu, kun eivät silmät mene ristiin liikojen nuottien kanssa.
Voisin melkein veikata, että pedagokinen tietämys on sieltä 1950-luvulta lisääntynyt tähän päivään mennessä. Esim. harmonikansoiton opetus on startannut todenteolla vasta 1970-luvulla. Tällä tavalla mietittynä uudemmissa teoksissa voisi olla tietävämpi kanta näihin. Toisekseen Vesterinen käytti b-järjestelmää, joka on suomalaisen järjestelmän peilikuva. B-järjestelmässä kolme ulointa riviä ovat päärivit ja kaksi sisintä apurivejä. En sitten tiedä, millä logiikalla tuo kirjanen on tehty...
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 15-01-2009, 20:57:50
.... En sitten tiedä, millä logiikalla tuo kirjanen on tehty...
Ai ettäkö "kirjanen" HALOO, kaksi mestaria kimpassa tekemässä ;D
Lainaus käyttäjältä: risto - 15-01-2009, 21:03:11
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 15-01-2009, 20:57:50
.... En sitten tiedä, millä logiikalla tuo kirjanen on tehty...
Ai ettäkö "kirjanen" HALOO, kaksi mestaria kimpassa tekemässä ;D
"kirjanen" = pieni kirja, vihkonomainen kirja, lehtiö.. ei halveksuntaa :P
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 15-01-2009, 21:07:26
Lainaus käyttäjältä: risto - 15-01-2009, 21:03:11
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 15-01-2009, 20:57:50
.... En sitten tiedä, millä logiikalla tuo kirjanen on tehty...
Ai ettäkö "kirjanen" HALOO, kaksi mestaria kimpassa tekemässä ;D
"kirjanen" = pieni kirja, vihkonomainen kirja, lehtiö.. ei halveksuntaa :P
Noh, noh Viljo – oletkohan nähnyt lainkaan teosta, sillä se on moneen nykyoppikirjaan verrattuna todella kirja :)
No kuinkas monta sivua?
112 sivua, kyllä se tekee siitä jo kirjan.
Mutta leikillänihän vain, kai huomasit hymiön.
No on se sitten kirja..
Kattelin tuolta wikistä seuraavaa näistä määreistä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kappalemitta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kappalemitta) Tän mukaan mäkin olisin kirjottanu jo sitten aika monta kirjaa...
Mutta kuules risto.. sun täytyis joskus tulla tänne näi, ni juteltais.. Saisit sitten ymmärrystä mun kirjotusäänenpainolleni. Tuo mun paljon käyttämä no-sana on sellanen.. no siis.. no sitten jos puhutaan, ni ymmärrät :D
.... En sitten tiedä, millä logiikalla tuo kirjanen on tehty...
Olettaisin , että logikka on ollut se , että Gozinsky on laatinut musiikiteoriat ja hyvin pitkälle
koko "kirjasen " . Gozinskyhän soitti myös paljon pianoharmonikkaa , joten hanurin soittotekniikkakin oli hänellä tavallaan hallussa. Puhumattakaan suvereenista musiikin teoriapuolesta.
Tuskin Vesterinen on funtsinut mitään sormituksia ensin huonona nuotinlukijana ja sitten
funtsinut b systeemistä sormitukset suomisysteemille.... ? En usko !
Olettaisin taas , että sormitukset kirjaseen laati Tuulikari ja Vesteriseltä tuli nimi ja ehkä joitain ideoita.
Nimenomaan Vesterisen nimi oli se kovin juttu käsittääkseni hänen puoleltaan,
tietysti myös se , että hänellä oli hyviä sävellyksiä siihen harjoittelukappaleiksi.
Lähes kaikissa näissä soitto oppaissa on ihmeellisiä sormituksia , niin Pihlajamaan , kuin Ahvenaisenkin , eli ei niitä kannata lukea , kuin "Jumalan sanaa"
Niissä on kuitenkin tosi paljon myös hyvää oppia ja jos vielä muistaa , mitkä kolme asiaa
tekevät mestarisoittajan ...... ?
Ne ovat 1. harjoittelu 2. harjoittelu ja 3. harjoittelu ;)
Sormituksista on ollut paljon puhetta eri palstoilla. Aloittelijalle sormimerkinnät ovat hyvä juttu. Itse opiskelin Ahvenaisen oppaiden ja sormitusten perusteella alkeet 1980-luvulla. Mulla oli myös Pihlajamaan oppikirja, josta opettelin joitain kappaleita hänen sormituksillaan. Kun taito karttuu sormituksia ei välttämättä tarvikaan. Nykyisessä Kimmo Mattilan oppaassamme on joitain sormituksia, mutta ei koko kappaleen mittaan. Niinpä me opistossa tutkailemme uutta kappaletta ja mietimme omia sormituksia, jotka ovat itsekullekin sopivimmat. Kun hanurissa on viisi riviä ja ihmisellä viisi sormea, niin kaikkia pyritään käyttämään optimaalisesti.
Lainaus käyttäjältä: olli - 16-01-2009, 20:18:22
Aloittelijalle sormimerkinnät ovat hyvä juttu.
Minulle on opetettu, että kun sormitukset alkavat löytyä luonnostaan, niin kannattaa unohtaa kaikki valmiit sormitusmerkinnät. Tuo Mattilan kirjan kappaleissa osittain sormituksien laittaminen on ihan järkevää. Soittaja saa itse miettiä ja samalla vaativuusaste nousee juuri sen verran korkealle, että kiinnostus pysyy yllä. Monissa vaikeissa kappaleissa saattaa olla jotkin pahat kohdat merkattu. Jos ei tekijä itse, niin joku toinen soittaja ennen kuin itse on saanut nuotin käyttöön. Opettajista on muutoinkin paljon hyötyä. Itse muistan muutamia kappaleita, joissa itse olisin sormittanut vaikean kautta. Näissä kohdissa opettaja kertoi, että soita tuolta ja tuolta riviltä. Eli rivien käyttöäkin täytyy harjoittaa tietoisesti, eikä aina luottaa, että se helpoin olisi juuri keskikolmosella.
Itse olen mieltynyt paljon sormi-per-rivi-ajatteluun. Eli jos soittaa vaikka sen c-duuriasteikon, niin soittaa sen sitten kolmella sormella siten, että 2. sormella keskiriviä, keskirivillä toisteksi ulommaista ja nimettömällä ulointa riviä. Tällainen esimerkki tällä kertaa. Ja tätä menetelmää voi käyttää monissa suhtjärjestelmällisissä nousuissa ja laskuissa. Ranteen asennosta tällaisessa on taidettu kyllä vääntää peistä..
Viljohan onkin oppinut perussormitukset juuri tämän Vesterisen oppaan pohjalta. Siinä opetetaan juuri näin asteikot soittamaan. Sormi per rivi!
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 16-01-2009, 21:00:35
Itse olen mieltynyt paljon sormi-per-rivi-ajatteluun. Eli jos soittaa vaikka sen c-duuriasteikon, niin soittaa sen sitten kolmella sormella siten, että 2. sormella keskiriviä, keskirivillä toisteksi ulommaista ja nimettömällä ulointa riviä. Tällainen esimerkki tällä kertaa. Ja tätä menetelmää voi käyttää monissa suhtjärjestelmällisissä nousuissa ja laskuissa.
Hyvä! – Näinhän myös Jukka Ollila ehdottaa Harmonikan sormitusopas ABC:ssä (ks. C-kaavio, s. 9):
C D
E F |
G A H C | C H A
G F
E D C |
sormitus: 2 3
4 3 |
4 2 3 2 | 2 3 2
4 | 3
4 3 2 |
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 16-01-2009, 21:00:35
Ranteen asennosta tällaisessa on taidettu kyllä vääntää peistä..
Joo – aivan totta – ranne ei ole aivan parhaassa asennossa. Siksi varmaan mm. Veikko Ahvenainen ja Lasse Pihlajamaa (sekä Alpo Pohja ja Matti Rantanen) kirjoissaan esittävät seuraavan C-duuri-sormituksen sovellettuna kolmelle ulkoriville (alun perin G-duuri kolmelle keskiriville ). Itse suosin myös tätä:
C D
E F
G A H C D
E F
G A H C (kaksi oktaavia)
sormitus: 2 3
4 3
1 2 3 2 3
4 3
1 2 3 4
Tässä sormituksessa käden asento on huomattavasti parempi ja siinä toteutuu myös yksi tavoiteltava sormitus-periaate: peräkkäiset sormet (tässä: 1 2 3 4 ja tietysti myös 2 3 4).
____
(lähde: Antti Juvonen: Harmonikan suomalaisen sormion sormitusvaihtoehtojen vertailu, Jyväskylä 1982)
Lainaus käyttäjältä: olli - 17-01-2009, 18:46:36
Viljohan onkin oppinut perussormitukset juuri tämän Vesterisen oppaan pohjalta. Siinä opetetaan juuri näin asteikot soittamaan. Sormi per rivi!
En sentään – Nummisen Jorma on ollut mun opettajani ja käytettiin Ahvenaisen kirjaa. Nuo asteikkosormitukset on sinänsä ihan älyttömiä (siis tappelu niistä). Pitää vain soittaa siten, miten parhaiten itselleen sopii + että sormitus on järkevä esim. tuon ranteen asennon kannalta yms.
Tuli mieleen, että intissä ollessani tuli tutkimus, jossa todettiin, että asteikkojen soittaminen vähentää soittoharrastuksen mielekkyyttä (ja sen myötä myös harrastelijoiden aktiivisuutta / mukana pysymistä?). Tutkimus oli pianoväelle tehty. Itse en diggaile oikeastaan asteikkosoittamisesta yhtään. Se vaan tuntuu turhalta, kun sormet saa lämpöseksi muutenkin.
No en minäkään asteikoista tykkää. Mutta tuon TAA:n bassojutun opttelen, sillä voi lämmitellä ja oppii samalla bassonäppäinten sijainnin. Kokeilun jälkeen se vaikutti mielekkäältä. Olen soitellut lämmittelyksi bassolla vain duuriasteikkoa, joten TAA antoi lisävinkkejä.
Lainaus käyttäjältä: olli - 20-01-2009, 20:30:21
No en minäkään asteikoista tykkää. Mutta tuon TAA:n bassojutun opettelen, sillä voi lämmitellä ja oppii samalla bassonäppäinten sijainnin. Kokeilun jälkeen se vaikutti mielekkäältä. Olen soitellut lämmittelyksi bassolla vain duuriasteikkoa, joten TAA antoi lisävinkkejä.
Tässä (Ollin iloksi ja muidenkin :)) vielä yksi tapa tarkastella perusbassoja eli muunnossävellajien kautta:
Melodinen D-molliasteikko
D E F G A H C# D C B A G F E D
3 2 5 3 2 4 2 3 4 5 2 3 5 2 3
D-duuriasteikko
D E F# G A H C# D C# H A G F# E D
3 2 3 4 2 4 2 3 2 4 2 4 3 2 3
Harmoninen D-molliasteikko
D E F G A B C# D C# B A G F E D
3 2 5 3 2 5 2 3 2 5 2 3 5 2 3
Kiitosta jälleen TAA:lle. Tulostin sivun, täytyy kokeille, kun aikaa tulee (ehkäpä torstaina ehtii).
Nyt aamupäivällä tapailin noita molliasteikkoja. Niitä mulla ei ole aiemmin ollutkaan. Täytyy harjoitella "sormiin". Duuriasteikko on ollut sormissa jo 1980-luvulta. Nyt voi sitten bassokättä lämmitellä ennen soittoihin ryhtymistä.
Pelimannin jäähyväiset alkaa sujua; Ne pari sointua E-duuri ja G7 diskantissa tuottaa vielä vähän hankaluuksia. Ei tahdo sormet osua oikeille napeille. Ei ollut kovin vaikea kappale. Mukava lämmittelyjuttu.
Ristolle pieni kysymys: Mitenkäs Joka miehen harmonikkakoulu etenee, joko olet oppitunnissa nro 25?
Olen nimittäin itse tutkaillut parisen tuntia tässä oppitunnissa olevan George de Godzinskyn valssin Hiljainen ilta sormituksia (sivut 43–44). Parhaat sormitukset näyttävät löytyvän kolmelta keskiriviltä (vaikka sävellajit ovat A-molli ja sen muunnossävellaji A-duuri ja hetkeksi poiketaan myös C-duurin puolella). :)
Lainaus käyttäjältä: TAA - 17-02-2009, 12:02:20
Ristolle pieni kysymys: Mitenkäs Joka miehen harmonikkakoulu etenee, joko olet oppitunnissa nro 25?
Voi voi, kumpa olisinkin vaan en ole lähelläkään. On niin paljon muuta tekemistä, että juuri ja juuri ehtii yhtään soittamaan 5-rivistä. Olen edelleen sivulla 25. ensimmäisissä kahdella kädellä soitettavissa harjoituksissa. Alunperinkin päätin ottaa tämä 5-rivisen ihan rennosti ja on pakko edetä hitaasti kun on noita muita soittimia pääsoittimina. Mulla on vielä sellainen tapa, että on pakko opetella ulkoa kaikki mitä soittaa, vasta silloin opin.
Itse olen opetellut Vesterisen ja Ahvenaisen kirjoista. Molemmissa on paljon hyvää. Oman
käteni pikkurilli on niin lyhyt ja heikko, että olen soveltanut sormitukset itselleni sopivaksi.
Oppikirjat eivät ole jumalan sanaa, joten järjen käyttö lienee sallittua. Soittakaa sellaisil-
la sormituksilla, jotka sopivat omalle kädelle. Oikeastaan opin itsekseni kolmirivisellä ruot-
salaisella Ragnar Sundqvistin Kravattimallilla ruotsalaisen sormituksen, joka on tuntunut
itselleni helpoimmalta.Kun olen oppinut soittamaan kolmella rivillä, niin sävellajien vaihdot
menevät helposti samoilla sovituksilla.Ei ole myöskään väliä,että soitatko ruotsalaisella
tai suomalaisella (5-rivisen) järjestelmällä.Myös Yrjö Luukkonen soitti kolmella rivillä ja
suositteli sitä aikoinaan minulle.Tämä riittää aivan hyvin tällaiselle kotisoittajalle.
Tietysti jossakin hyvin vaikeassa paikassa on edullisinta käydä ottamassa ääni toisilta-
kin riveiltä.Joka tapauksessa harmonikkakoulut eivät ole raamattu. Mikä sopii toiselle -
ei luonnistu toisen kädelle millään.Siksi näitä kouluja on tehty vuosien varrella niin
monia erilaisia. Mielestäni Vesterisen ja Godzinskyn koulussa on parasta kirjan lopussa
oleva selkeä sointutaulukko, ilmeisesti Goden laatima.
Nuoteista puheen ollen itselläni taitaa olla yksi parhaimpia iskelmänuottikokoelmia
Suomessa ,1900-luvun alusta 1950-luvulle. Vanhoista suomalaisista nuottivihkoista
on enää hakusessa Amarillo 1 ja ehjä Dallapé 4,joka itselläni kannettomana. Kokoel-
massani on myös amerikkalaisia ja amerikansuomalaisia nuotteja. Minulla on esimer-
kiksi amerikanitalialaisten Pietro Deiron, Guido Deiron ja Leo Piersantin harmonikka-
koulut 1900-luvun alusta.Suomalaiset koulut muistuttavat hyvin paljon näitä.
Ehkä saatte tästä lisää ideoita kirjoituksiinne.
Toivo
Toivolle ulkopuolelta aiheen pieni kysymys: Käytätkö kirjoittaessasi Enter-näppäintä aina rivin lopussa kun tuo tekstisi vaihtaa riviä oudosti lauseen/virkeen keskellä (ainakin minun ruudulla)? – Näkyykö muilla samoin?
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 17-02-2009, 12:56:44
Itse olen opetellut Vesterisen ja Ahvenaisen kirjoista. Molemmissa on paljon hyvää. Oman käteni pikkurilli on niin lyhyt ja heikko, että olen soveltanut sormitukset itselleni sopivaksi.
Niinhän tuo pikkurilli tahtoo meillä jokaisella alussa olla. :)
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 17-02-2009, 12:56:44
Oppikirjat eivät ole jumalan sanaa, joten järjen käyttö lienee sallittua. Soittakaa sellaisilla sormituksilla, jotka sopivat omalle kädelle. Oikeastaan opin itsekseni kolmirivisellä ruotsalaisella Ragnar Sundqvistin Kravattimallilla ruotsalaisen sormituksen, joka on tuntunut itselleni helpoimmalta. Kun olen oppinut soittamaan kolmella rivillä, niin sävellajien vaihdot menevät helposti samoilla sovituksilla. Ei ole myöskään väliä, että soitatko ruotsalaisella tai suomalaisella (5-rivisen) järjestelmällä. Myös Yrjö Luukkonen soitti kolmella rivillä ja suositteli sitä aikoinaan minulle. Tämä riittää aivan hyvin tällaiselle kotisoittajalle.
Olisi kiva kuulla, minkälainen tuo ruotsalainen sormitus on periaatteeltaan (siis sormitus merkitsee minulle sormitekniikkaan liittyvää ja sormio = klaviatuuri).
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 17-02-2009, 12:56:44
Tietysti jossakin hyvin vaikeassa paikassa on edullisinta käydä ottamassa ääni toisiltakin riveiltä.Joka tapauksessa harmonikkakoulut eivät ole raamattu. Mikä sopii toiselle - ei luonnistu toisen kädelle millään. Siksi näitä kouluja on tehty vuosien varrella niin monia erilaisia. Mielestäni Vesterisen ja Godzinskyn koulussa on parasta kirjan lopussa oleva selkeä sointutaulukko, ilmeisesti Goden laatima.
Itse kyllä suosittelisin alussa käyttämään jotakin harmonikkakoulua tai paremminkin hankkimaan oppi joltakin kokeneelta opettajalta
mestari–kisälli -periaatteella.
Joka miehen harmonikkakoulun ansiot ovat ehdottomasti tuolla teoriapuolella. Myös sormitustekniikka on OK.
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 17-02-2009, 12:56:44
Nuoteista puheen ollen itselläni taitaa olla yksi parhaimpia iskelmänuottikokoelmia Suomessa, 1900-luvun alusta 1950-luvulle. Vanhoista suomalaisista nuottivihkoista on enää hakusessa Amarillo 1 ja ehjä Dallapé 4, joka itselläni kannettomana. Kokoelmassani on myös amerikkalaisia ja amerikansuomalaisia nuotteja. Minulla on esimerkiksi amerikanitalialaisten Pietro Deiron, Guido Deiron ja Leo Piersantin harmonikkakoulut 1900-luvun alusta. Suomalaiset koulut muistuttavat hyvin paljon näitä.
Ehkä saatte tästä lisää ideoita kirjoituksiinne.
Toivo
Nuo oppikirjat olisivat peräti mielenkiintoista nähdä. :)
Olen tietenkin ottanut tunteja usealtakin soittajalta ja heistä kukaan ei pakottanut orjallisesti
noudattamaan oppikirjojen sormituksia, vaan antoivat kokeilla vaihtoehtojakin,että kappaleet
menisivät. Kirjojen tekijät ovat olleet ihmisiä, jotka ovat itse löytäneet sopivat sormitukset
kovan harjoittelun tuloksena. Loppujen lopuksi sormitukseni on lähinnä Veikko Ahvenaisen
antamia sormitusohjeita.
Noita vanhoja oppikirjoja on paha näyttää, ellei käy paikan päällä katsomassa. Minulla
on sellainenkin erikoisuus, kuin Fazerin harmonikkakoulu numerojärjestelmällä ilman nuotteja.
Se on 1900-luvun alusta.Kannessa kolmirivinen Dallapé-harmonikka. Muistaakseni numero-
systeemi oli vielä tehty vaihtuvaääniselle kolmiriviselle, joita tehtiin ennen normaalisti soivia
kolmerivisiä. Kirjan täytyy olla siis aika vanha. Tekijästä ei ole tietoa. Fazerin harmonikkakou-
lua julkaistiin useita painoksia 1940-luvulle saakka samalla julkaisunumerolla. Siinä oli vain vähän teoriaa ja se uudistui vuosien varrella aika vähän. Myöhemmissä painoksissa kannessa oli ainakin Cooperativan ja H-mallin kuvat. Helge Pahlman laati myöhemmin tämän kirjan tueksi tuhdin yli 60 oppijakson teoriapaketin, jota sai ostaa myös omana kirjana.Ehkä toiseksi vanhin harmonikkakoulu oli Eemil Hännisen laatima. Hän teki sen Amerikasta Suomeen palattuaan joskus 1930-luvulla. Tämäkin kirja oli hyvin suppea ja pekästään pianoharmonikalle. Eemil Hännisen orkesteri säesti muutamilla Hiski Salomaan levyillä. Tunnetuin Hännisen säestämistä kappaleista lienee Vapauden kaiho.
Toivo