Vapaalehdykkä

Täälläkin haluaisin herättää nyt keskustelua (joka on ollut varsin vilkasta muusikoidennetin haitarihuoneesta). Henk.koht. tunnen vastenmielisyyttä muovista tietokonerihkamaa kohtaan, mutta ymmärrän hyvin leipähaitaristeja, joille Rolandit yms. tarjoavat aivan uuden mahdollisuuden. Itse amatöörisoittajana ja vanhojen "hienotakeiden"  - niiden seppien ja artesaanien ihailijana ja vähän "tavaroiden" keräilijänäkin  koen toki kaiken uuden kuitenkin kokeilun lähinnä mukavana leikkinä ja seikkailuna uuteen ihmeelliseen digitaalimaailmaan.

Käsittääkseni hanuristit ovat kuitenkin aikamoisia konservatiivejä. HÄH?

Lainaus käyttäjältä: Armando Bugari - 14-01-2009, 22:11:05
....Henk.koht. tunnen vastenmielisyyttä muovista tietokonerihkamaa kohtaan.

Ei se muovi niin kauheasti haittaa, kun pitää silmät kiinni ja yrittää löytää oikeita bassonappeja  ::)

Lainaus käyttäjältä: risto - 14-01-2009, 22:48:49

Lainaus käyttäjältä: Armando Bugari - 14-01-2009, 22:11:05
....Henk.koht. tunnen vastenmielisyyttä muovista tietokonerihkamaa kohtaan.

Ei se muovi niin kauheasti haittaa, kun pitää silmät kiinni ja yrittää löytää oikeita bassonappeja  ::)

Onhan tuo "silmät kiinni" ihan luomua. Mielestäni kiinalainen muovi kuitenkin haisee pahalta - ei tosin kokemuksia - enkä aio hankkiakkaan - vähän niinkuin niiden kumitossutkin ja nämät kenkäkopiot, joita tulli poltteli äskettäin. Haluan vain korostaa, että maailmassa on vielä jotain aitoakin... Onneksi vielä jotkut rakentelee haitareita ja muita instrumenttejä ihan omilla käsillään.

PS. Viestini on tietenkin kirjoitettu erittäin provokatiivisessa mielessä tähän osioon
- vastatkaa rihkamajengi!

Lainaus käyttäjältä: Armando Bugari - 14-01-2009, 23:23:07

Haluan vain korostaa, että maailmassa on vielä jotain aitoakin...

Mä kyllä väitän, että tämä on ihan aitoa muovia.   :D

Nuo digivempaimet ovat ihan perinteisiä syntetisaattoreita omilla soundeillaan ja haitarin muotoisella käyttöliittymällä. Faktahan on se, että jos se Rolandi hajoaa, niin eipä sille voi yksikään alan korjaaja tehdä mitään ellei ole kunnon pohjia virtapiirijutuista. Soittimissa kun ei ole muuta haitaria kuin ulkoasu. Eikä muovikaan oikein haitareihin sovi.. No Kouvolan tehdas käytti viimisimissä malleissaan abs-muovisia maskeja, mikä näkyy nykyään siten, että valkoisissa haitareissa maski on usein kirkkaan valkoinen - kuin uusi - mutta samalla muu valkoinen selluloidipäällysteinen runko on kellertynyt.

Siinä mielessä puollan haitarin päälle muita muoveja tai muovirunkoja, jos kyseessä on a) ei perinteinen haitari vaan digivempain ja b) selluloidista on mahdollisuus päästä eroon. Selluloidilla on parit huonot ominaisuudet. Ne ovat paloherkkyys ja värin muuttuminen iän myötä. Valkoisesta tulee kellertävä, vihreästä saattaa tulla harmaa ja niin edelleen. Ja nyt kun kaikki selluloidi tulee Kiinasta jopa italialaisiin soittimiin, niin sen selluloidin koostumuskin on vähän muuttunut matkan varrella. Sillon kun olin siellä Castellossa, niin sanoivat, että kiinalainen materiaali on hankalampi käsitellä ja materiaali on entistä herkempi valolle (UV). Eli valkoinen kellertyy entistä nopeammin.

Mutta oikeisiin haitareihin muovia - blaah.

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 15-01-2009, 08:16:33

Selluloidilla on parit huonot ominaisuudet. Ne ovat paloherkkyys ja värin muuttuminen iän myötä. Valkoisesta tulee kellertävä, vihreästä saattaa tulla harmaa ja niin edelleen. Ja nyt kun kaikki selluloidi tulee Kiinasta jopa italialaisiin soittimiin, niin sen selluloidin koostumuskin on vähän muuttunut matkan varrella. Sillon kun olin siellä Castellossa, niin sanoivat, että kiinalainen materiaali on hankalampi käsitellä ja materiaali on entistä herkempi valolle (UV). Eli valkoinen kellertyy entistä nopeammin.

Joo selliloidi on paloherkkää ja väri ongelmat tulee. No eihän sen haitarin tarvi näyttää ikuisuuksia uudelta, ajan patinaa. Niinhän meihin rakentajiin ja soittajiin tulee myös!!!

Mutta selluloidi on vielä ehkä se paras pinnoitus aine haitarille. Sitä voi jälkikäteen helposti korjata, hioa, kiillottaa.

Toinen vaihtoehto, maalit, petsit ja lakat. Uudet vesiohenteiset automaalit ovat ihan hyvää kamaa. kuin myös petsi.
Lakkana voi käyttää perinteisempää sellulakkaa tai parempi vaihtoehto kaksi komponentti lakat (akryylilakka, muovilakka, katalyyttilakka) joiden kulutus kestävyys on hyvä ja  sitä voi hioa ja kiillottaa.
Mutta ei tämä taida kovin paljon liittyä digipöytään!!!

Muovi sopii ihan hyvin digipeliin. Onhan esim giulietti tehnyt täysmuovi pelejä joskua.

Mulla on digitaalivehkeitä ollut kymmeniä, nimenomaan näitä kosketinsoittimia, mulla ei ole minkäänlaista tunteenomaista suhtautumista noihin, kun rahaa vain noilla oon ansainnut. Se joka digipelin hankkii joko rahan ansaitsemiseen tai harrastuksekseen, hyvä niin. Se pioneerimaisuus mua tuossa kiehtoo.
Mä oon vuosikymmenet verrannut tätä vanhojen konservatiivien rimpuilua oman pään hakkaamiseen kiviseinää vasten. vaan saahan niinkin tehdä.

Millohan rollulta tulee diatoninen versio digidiatoonisesta pelistä.
Onhan nykyään saatavana midejä diatonisiin peleihin tai on olemassa täysmidi diatoninen. (electronic melodeon) Streb
http://www.streb.co.uk/
Ei ole kyllä tullu koskaan kokeiltua.

Lainaus käyttäjältä: squeeze - 18-01-2009, 10:43:37
Millohan rollulta tulee diatoninen versio digidiatoonisesta pelistä.

Toi saattaisi olla joskus tulossa, kun ajattelee, että Rolandin myynti- ja/tai tuotekehitystaktiikkana näyttää olleen, että ensi tuodaan markkinoille suurin laite, jossa on kaikki mahdolliset herkut ja sitten asteittain pienemmät ja halvemmat versiot josta on poistettu ominaisuuksia. Vähän kuitenkin ihmetyttää saisiko niin pieneen koppaan sovitettua kunnolliset ämyrit? En kuitenkaan usko että itse ostaisin 2-rivistä digipeliä, kyllä siinä pitää olla hyvä akustinen soundi. Ainoa mikä harmittaa omassa Hohnerissani on nuo surkeat bassondesignit. Jos siinä olisi ollut pätevät bassot, luultavasti en olisi edes miettinyt 5-rivisen hankkimista.

Selailin läpi rollujen hintaa. On huomattavasti halvempia jossain suhteessa mitä akustiset soittimet.
Kyl ku katoin bayanin hintaa niin meinas tippua äijä jakkaralta. Tai muutenkin kolmen johtavan merkin hintoja Suomessa.  Liian vähä kilpailua.

Itseä kyllä kiinnostaisi, pystyykö näillä vehkeillä muuttamaan sävelen aluketta ja syttymistapaa eli esim. tekemään iskut oikeaoppisesti: palje ensin liikkeelle ja vasta sitten nappula(t) alas (ns. sormiartikulaatio) tai toisinpäin  pehmeä aloitus: nappula(t) ensin alas ja vasta sitten palje liikkeelle (ns. paljeartikulaatio). – Miten on?

Ainakin fr-3:ssa läpän ääni on aika tyly. Paljetekniikka ei toimi kuten perinteisissä haitareissa. Paljetta ei tarvitse / on hankala viedä ääripäähän. Paljetremoloa ei voi tehdä. Äänet kyllä voimistuu / hiljentyy palkeen käytön mukaan.

Anteeksi Taa - Sormi lipsahti väärään painikkeeseen ja sinun viestisi oli ja tuhoutui :(

Tuosta pelistä on käyty monenaisia keskusteluja ja käytännössä aina lopputulos on se, että se on kiva lisä sitä tarvitseville. Esim. keikkakäytössä hyvä soitin, kun saa soundeja, on kevyt ja niin edelleen. Eli riittävä humppakeikoille. Akustisen soittimen ominaisuuksia siinä ei ole: tietynlaista näppäintuntumaa, tunnetta soittimen toiminnasta yms. mekaanisen laitteen ominaisuuksia. Digipelit – haitarit, pianot jne. – ovat vain digitaalisia laitteita tietynlaisella käyttöliittymällä.

Mutta saahan nähdä. Voi olla että minun elinaikanani digihaitarit tulevat bayaneiden veroisiksi, mutta siihen kyllä vierähtää aikaa.

Lainaus käyttäjältä: TAA - 19-01-2009, 19:48:20
Itseä kyllä kiinnostaisi, pystyykö näillä vehkeillä muuttamaan sävelen aluketta ja syttymistapaa eli esim. tekemään iskut oikeaoppisesti: palje ensin liikkeelle ja vasta sitten nappula(t) alas (ns. sormiartikulaatio) tai toisinpäin  pehmeä aloitus: nappula(t) ensin alas ja vasta sitten palje liikkeelle (ns. paljeartikulaatio). – Miten on?

Kyllä, ainakin tässä FR-1B:ssä, toimii ihan kuin oikeassa haitarissa. Palje ensin liikkeelle, ei ääntä, painat nappia, ja ääni syttyy heti. Samoin pehmeä aloitus, kuin oikea haitari.

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 19-01-2009, 22:40:20
... Akustisen soittimen ominaisuuksia siinä ei ole: tietynlaista näppäintuntumaa, tunnetta soittimen toiminnasta yms. mekaanisen laitteen ominaisuuksia. ...

No, viisirivisistä akustisista ei kokemusta, mutta kaksirivisen pohjalta sanoisin kuitenkin ennemin, että tämä on tuntumaltaan hyvin samankaltainen kuin mekaaninen haitari (onhan mekaanisissakin keskenään eroja). Poikkeuksena näppäintuntuma, joka tietysti olisi sekin aivan hyvin voitu tehdä samanlaiseksi käyttämällä samaa mekanismia kuin akustisissa. Syy erilaisuuteen on, että tässä on "after touch", mikä tarkoittaa, että näppäimen painalluksen voima vaikuttaa äänenvoimakkuuteen, sekä "attack" l. siis kai näppäimen painalluksen kiihtyvyys vaikuttaa myös. Siksi tuntuma on erilainen. Näppäimet ovat myös hyvin herkät, voisin kuvitella, että tällä pääsee 350 km/h, jos osaa ajaa.

Suurin ero on minusta äänissä (kun unohdetaan sähkönapit ja vihreät ja violetit valot, koristelemattomat palkeet, pattereiden asennuskuva, paperista olevan maskin look, yms.  :) ). Nyt minulla on käytössä tyttäreni kitaraämyri, jolla saan ääntä ulos ja vaikka ääni on aika samanlainen kuin akustisessa ei se kuitenkaan ole ihan sama, synteettinen on synteettinen. (kaikkia ääniä en ole kokeillut kunnolla). Mutta on sitten ihan mielipideasia kuka tykkää ja miten paljon ja kuka ei ja miten vähän. Keikkamelussa yleisö tuskin huomaa mitään eroa akustiseen.

PS. Mutta käykää itse kokeilemassa, älkää uskoko minua, en halua tässä joutua syytetyn penkille, eikä minulla ole mitään syytä kehua tai haukkua, tämä on mikä on ja PISTE.

Lainaus käyttäjältä: risto - 20-01-2009, 01:28:58
PS. Mutta käykää itse kokeilemassa, älkää uskoko minua, en halua tässä joutua syytetyn penkille, eikä minulla ole mitään syytä kehua tai haukkua, tämä on mikä on ja PISTE.

Täytyy testata sitten, kun tulee vähärivinen versio.
Olisi kiinnostava nähdä ja kokeilla esim cajun mallinen digidiatooni peli.

Lainaus käyttäjältä: risto - 20-01-2009, 01:10:33

Lainaus käyttäjältä: TAA - 19-01-2009, 19:48:20
Itseä kyllä kiinnostaisi, pystyykö näillä vehkeillä muuttamaan sävelen aluketta ja syttymistapaa eli esim. tekemään iskut oikeaoppisesti: palje ensin liikkeelle ja vasta sitten nappula(t) alas (ns. sormiartikulaatio) tai toisinpäin  pehmeä aloitus: nappula(t) ensin alas ja vasta sitten palje liikkeelle (ns. paljeartikulaatio). – Miten on?

Kyllä, ainakin tässä FR-1B:ssä, toimii ihan kuin oikeassa haitarissa. Palje ensin liikkeelle, ei ääntä, painat nappia, ja ääni syttyy heti. Samoin pehmeä aloitus, kuin oikea haitari.

Asia selvä. – Täytyy joskus itse kokeilla kun sattuu soitin käsille.

EDIT: Vaikka toisaalta olen epäileväinen asian suhteen, sillä oikealla harmonikallakaan nuo mainitsemani artikulaatiot ei ole helppo asia tehdä (ainakaan alussa). Mutta täytyy palata asiaan kun olen päässyt kokeilemaan soitinta eli onnistuvatko ne?  :)

Ristolle: eikös tuota aftertouchia saa pois, sehän on vähän turhakin toiminto normaalisoitossa ? Se on vaan lisätty niitä muutamia "ei- haitarisoundeja" varten.

Mitenkäs paljetremolo?  Ei varmaan palkeilla, mutta onko joku nappi, joka tekee tremolon?

Lainaus käyttäjältä: KurttuPaavo - 20-01-2009, 18:12:46
Ristolle: eikös tuota aftertouchia saa pois, sehän on vähän turhakin toiminto normaalisoitossa ? Se on vaan lisätty niitä muutamia "ei- haitarisoundeja" varten.

Ei sitä normaalisoitossa huomaakkaan kun soitan kuten kaksirivisellä. Sitä pitää (osata) käyttää ja hallita tietoisesti näppylävoiman dynaaminen käyttö. Mä en osaa enkä yritäkään, yritän soittaa kuin normaalia haitaria ja sehän käy.

Lainaus käyttäjältä: olli - 20-01-2009, 20:26:54
Mitenkäs paljetremolo?  Ei varmaan palkeilla, mutta onko joku nappi, joka tekee tremolon?

No ei nyt sentään, ei tää mikään soittorobotti ole. Tätä pitää soittaa, itsekseen se ei tee mitään. Mä en kylläkään tiedä tarkalleen mikä on paljeteremolo. Nopeasti auki-kiinni-auki... tremolon taajuudella?

Vielä TAA:lle artikulaatioista. Tässä systeemissä on palkeiden paineen tunnistava anturi ja palkeen paine määrää - kuten akustisessa, vain eri tekniikalla - miten kielet soivat. Sähköiset piirit tietysti toimivat nopeammin kuin mekaaniset kielet, tässä mielessä kaikki kysymäsi artikulaatiot ovat teknisesti ihan mahdollisia. EDIT: Ja luultavasti paljetremolokin, jos se on se mitä arvailin postissa yllä.

Lainaus käyttäjältä: risto - 20-01-2009, 23:05:31EDIT: Ja luultavasti paljetremolokin, jos se on se mitä arvailin postissa yllä.

Mä en oo saanu toimii paljetremoloa noilla vehkeillä vielä..

Ja kyllä risto. Paljetremolo on palkeen nytkyttämistä eestaas pitäen näppäimiä painettuna samanaikaisesti.

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 20-01-2009, 23:51:51
Mä en oo saanu toimii paljetremoloa noilla vehkeillä vielä..

Mutta saatko jokaisella akustisella heti, vai pitääkö sinun tottua juuri siihen kyseiseen soittimeen?

Lainaa
...Paljetremolo on palkeen nytkyttämistä eestaas pitäen näppäimiä painettuna samanaikaisesti.

Ok, kiitos.

Lainaus käyttäjältä: risto - 21-01-2009, 00:24:02
Mutta saatko jokaisella akustisella heti, vai pitääkö sinun tottua juuri siihen kyseiseen soittimeen?

Kyllä se melkein jokaisella soittimella isosta pieneen onnistuu niin ja näin, mikäli saa soittimen pidettyä tukevasti sylissä. Jokainen soitin vaatii totuttelua. Varsinkin syvät ja raskaat soittimet palje toimii hieman erilailla. Noissa digipeleissä kun en ole saanut tehtyä kuin pari liikkeen suunnanvaihtoa ennen kuin homma loppuu. Perinteisissä sentään saa räpellettyä useampia tahteja, jos perusasiat on hallussa – tahti saattaa kyllä sotkeentua, mutta pystyypähän nytkyttää  :)

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 21-01-2009, 08:11:09

Lainaus käyttäjältä: risto - 21-01-2009, 00:24:02
Mutta saatko jokaisella akustisella heti, vai pitääkö sinun tottua juuri siihen kyseiseen soittimeen?

...Noissa digipeleissä kun en ole saanut tehtyä kuin pari liikkeen suunnanvaihtoa ennen kuin homma loppuu. ...

Voi se silti kuitenkin olla tottumiskysymys, niin kuin on tuo erilainen näppäintuntumakin. Voihan myös olla, että ne digipelit joita kokeilit ovat vähän erilaisia kuin tämä, joka on uusin tulokas.

Mä yritin YouTubesta  " Roland virtual accordion bellows shake"- haulla etsiä sitä mutta ei osunut kohdalle. Jonkun esim. Ludovic Beyerin esityksistä vois löytyä tätä paljetremoloa tuollakin mutta en jaksanut noita kaikkia kuunnella.

Lainaus käyttäjältä: KurttuPaavo - 21-01-2009, 10:28:06
Mä yritin YouTubesta  " Roland virtual accordion bellows shake"- haulla etsiä sitä mutta ei osunut kohdalle. Jonkun esim. Ludovic Beyerin esityksistä vois löytyä tätä paljetremoloa tuollakin mutta en jaksanut noita kaikkia kuunnella.

Käyttämällä antamaasi käännöstä löysin nettisivun. Vähän matkaa sivun alusta eteenpäin tai etsi sivulta sanalla 'shake':

http://www.ksanti.net/free-reed/essays/roland_v_accordion.html

Tällä hakusanalla löytyy monta linkkiä youtubesta V accordionista, jos kiinnostaa, itse en ehdi käydä niitä läpi. Näin kuitenkin yhden tavallisella haitarilla tehdyn videon bellows shakesta ja sehän kuulostaa ihan sirkusmusiikkia, ei oikein kiinnosta tuo tekniikka minua.

http://www.youtube.com/results?search_type=&search_query=V+accordion+shake&aq=f

Sitten vielä yksi huomio, tämä halvin malli on selvästi eri maata kuin nuo kalliit Rolandit, sekä soundillisesti että ulkonäöllisesti:

http://www.youtube.com/watch?v=9jfJJOdWsAQ&feature=PlayList&p=4EE091FFA5DBCAFB&playnext=1&index=23

Sitten olisi vielä yksi tyhmä kysymys. – Olen yli kolmekymmentä vuotta soittanut ns. melodiabassoharmonikkaa, jossa on sekä diskantissa että bassossa suomalainen näppäinjärjestys (vaihto melodiabassosormion ja standardibassosormion välillä tapahtuu listakytkimen avulla). Nyt olen  (pitkän harkinnan ja mentaalisten kokeilujen jälkeen) ajatellut kokeilla järjestelmää, jossa diskantissa olisi nykyinen suomalainen näppäinjärjestys, mutta  melodiabassosormiossa venäläinen näppäinjärjestys.

Tällä saavutettaisiin mielestäni monia etuja:
– soittimen parempi hallinta
– loogisempi melodiabassosormio (matalat äänet soittimen alaosassa)
– ainakin yhtä hyvät sormitukset melodiabassosormiossa, ellei paremmat
– opetuksessa sekä melodiabasson että diskantin opetus lähtisi "kolmella keskirivillä".

Päästäkseni kokeilemaan ideaa käytännössä, varsinainen kysymykseni kuuluu: Onko teillä käsitystä/tietoa onko digihanureissa mahdollista laittaa bassoon yllä esittämäni venäläinen näppäinjärjestys vaikka diskantissa on suomalainen, ja olisiko bassossa mahdollista vaihdella suomalaisen ja venäläisen järjestelmän välillä lennossa?

t. TAA

Tuohon vastaamiseen pitäisi vastaajan tuntea eri mallit aika syvällisesti. Tässä on linkkin Rolandin kaikkiin digipeleihin. Oikealta ylhäältä kohdasta "Tuoteinfo" löytyy dataa, mutta ehkä kannattaisi soittaa, Veijo Laine niminen kaveri tietää siellä haitareista:

http://www.roland.fi/product.asp?id=169&catid=53

Lainaus käyttäjältä: risto - 28-01-2009, 16:56:58
Tuohon vastaamiseen pitäisi vastaajan tuntea eri mallit aika syvällisesti. Tässä on linkkin Rolandin kaikkiin digipeleihin. Oikealta ylhäältä kohdasta "Tuoteinfo" löytyy dataa, mutta ehkä kannattaisi soittaa, Veijo Laine niminen kaveri tietää siellä haitareista:
http://www.roland.fi/product.asp?id=169&catid=53

Suurkiitos! – Tällä pääsen jo kovasti eteenpäin.

Rokuan leirillä oli Roland-esittely.  Kävin kokeilemassa sitä "Pikkurolandia".  Olihan outo peli.  Sen kyllä sai yhdellä piuhalla tavalliseen radioon (paikalla oli joku pieni matkaradio).  Eli ääntäkin sai.  Olihan heillä luonnollisesti kaikki elektroniikkakin paikalla.  Yritin "Metsäkukkia", mutta ääni katosi aina väliin kuulumattomiin diskantin puolelta, toisaalta sitten bassosta jämähti säestys väliin tolkuttoman suurella.  No sehän oli vain lyhyt kokeilu.  Lopputuloksena oli kuitenkin se, etten aivan hevillä digipelejä hanki (vaikka halvalla olis saanut, 995 euroa).

Lainaus käyttäjältä: olli - 02-02-2009, 16:58:07
Lopputuloksena oli kuitenkin se, etten aivan hevillä digipelejä hanki (vaikka halvalla olis saanut, 995 euroa).

Olen Ollin kans samoilla linjoilla. Ite odottelen viel puolikytä vuotta ja katon mihin rollujen kehitys on menny.

Tuolla hinnalla ei kyllä saa uutta akustista 5-rivistä haitaria millään tai vastaavasti kalliimpia 2 ja 3 rivisiä.

http://www.youtube.com/watch?v=d0fbO0PKr0k&feature=related
Tää mies soitti semmoisen Luciano Pavarotti -nimisen hemmon bändissä .
Digihaitaria tuossa soittaa.

Lainaus käyttäjältä: KurttuPaavo - 02-02-2009, 19:53:27
http://www.youtube.com/watch?v=d0fbO0PKr0k&feature=related
Tää mies soitti semmoisen Luciano Pavarotti -nimisen hemmon bändissä .
Digihaitaria tuossa soittaa.

Tämä mieshän on jonkin sortin legenda - minäkin hänen nimensä heti tunnistin, vaikken monirivisten musiikkia niinkään aktiivisesti kuuntele. Taitonsa nyt Tuubista huomasin.  Missä hän nyt!!!

Boråsissa Ruotsissa, opettaa kurtunrepimistä nuoremmille.

Kun olen tässä katsellut tarjontaa siinä mielessä, jos jostain löytyisi edullinen viisirivinen, niin tuo Rolandin pienin digipeli on kyllä houkutteleva. Ja itse elektroniikan ja ohjelmistoalan miehenä ymmärrän tuon tyyppisen tekniikan päälle ja se on minua vuosikymmenet viehättänyt, niin koskettimilla kuin sähköisellä puhaltimella soitettuna...  kunnes muutama vuosi sitten tajusin että nuo värkit olivat kuitenkin vain korvike kun ei ollut ollut oikeita soittimia tai en ollut uskaltautunut niitä soittamaan. Siksi nyt, kun olen päässyt luomun makuun niin että yleensä vain piano pitää äänittää digipelillä, tuntuisi tosi takaperoiselta hankkia tuommoinen digipeli.

Mitä paljetremoloon tulee, niin kyllä sen pitäisi olla ihan kohtuudella mallinnettavissa. Kummempiakin juttuja on tehty. Onkos se muuten tremolo vai vibraato se efekti, tai varmaan siinä on molempia.

Mutta noissa Rolandin malleissa on hyvinkin (mahdollisesti keinotekoisiakin) eroja siinä miten realistinen mallinnus kussakin on, jollainhan niitä kalliimpia mallejakin on myytävä. Samahan noissa digipianoissa on.

Lainaus käyttäjältä: klezberg - 15-02-2009, 14:45:33
Mitä paljetremoloon tulee, niin kyllä sen pitäisi olla ihan kohtuudella mallinnettavissa. Kummempiakin juttuja on tehty. Onkos se muuten tremolo vai vibraato se efekti, tai varmaan siinä on molempia.

Paljetremolo tarkoittaa palkeen liikuttamista etualaviistoon ja takaisin, jolloin näppäintä / näppäimiä pohjassa pitämällä tulee omanlainen ääniefekti. Jos soitat vastaavan kuvion sormitekniikalla, niin lopputulos on hyvin erilainen. Rolandilla en ole onnistunut tekemään tremoloa, koska palje ei siinä käyttäydy samalla tavalla kuin normaalissa soittimessa.

Katsoin oikein omasta musiikkisanakirjastani kohdasta "tremolo, tremolando [-a'-] (it. oik. = täristen)" Tämän perään tuleekin yli puolisivua tekstiä tremolosta. Esitetystä kolmesta kohdesta lyhennelmä: 1)Termiä käytetään laulussa samassa merkityksessä kuin vibratoa, eli tarkoittamaan sävelkorkeuden pieniä, nopeita ja säännöllisiä vaihteluja... 2) Soitinmusiikissa tremolo tarkoittaa sitä erityistehostetta, jonka muodostaa saman sävelen mahdollisimman nopea toistaminen. 3)Tremolo, Tremulant, urkujen lisälaite, joka saa aikaan äänen vibratoa.

Lopuksi on maininta: "Tremoloa käytetään nykyisissä sähköuruissa yleensä suorastaan kohtuuttomasti." No. Kirjan ensimmäinen painos on vuodelta 1975...

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 15-02-2009, 22:18:39
Paljetremolo tarkoittaa palkeen liikuttamista etualaviistoon ja takaisin, jolloin näppäintä / näppäimiä pohjassa pitämällä tulee omanlainen ääniefekti. Jos soitat vastaavan kuvion sormitekniikalla, niin lopputulos on hyvin erilainen. Rolandilla en ole onnistunut tekemään tremoloa, koska palje ei siinä käyttäydy samalla tavalla kuin normaalissa soittimessa.

Katsoin oikein omasta musiikkisanakirjastani kohdasta "tremolo, tremolando [-a'-] (it. oik. = täristen)" Tämän perään tuleekin yli puolisivua tekstiä tremolosta. Esitetystä kolmesta kohdesta lyhennelmä: 1)Termiä käytetään laulussa samassa merkityksessä kuin vibratoa, eli tarkoittamaan sävelkorkeuden pieniä, nopeita ja säännöllisiä vaihteluja... 2) Soitinmusiikissa tremolo tarkoittaa sitä erityistehostetta, jonka muodostaa saman sävelen mahdollisimman nopea toistaminen. 3)Tremolo, Tremulant, urkujen lisälaite, joka saa aikaan äänen vibratoa.

Lopuksi on maininta: "Tremoloa käytetään nykyisissä sähköuruissa yleensä suorastaan kohtuuttomasti." No. Kirjan ensimmäinen painos on vuodelta 1975...

No, en ole aivan varma olenko kärryillä. Tuolla mun garmoshkalla saan äänen värisemään tärisyttämällä paljetta. Suunnasta en tiedä. Uskoisin että siinä vaihtelee sekä voimakkuus että vire.

Ja tarkoitin että sikäli kun tuommoisen virtuaalihaitarin palje antaa paljetta väristäessä vastaavasti vaihtuvan sähköisen signaalin, pitäisi kyllä soivan äänen voimakkuus ja vire saada muuttumaan halutulla tavalla. Olen tottunut säätämään syntikoita niin että puhaltimeen puhallus vaikuttaa voimakkuuteen ja vireeseen halutulla tavalla. Mutta ei se tietenkään toimi jos sitä ei ole suunniteltu toimimaan. (edit: Tässä nyt olen olettanut että ilmiö syntyy vaihtuvan ilmanpaineen vaikutuksesta kaikkiin lehtiin samalla lailla. Jos hommaan sisältyy jotain virtauksen vaihteluita tai pyörteitä aidon haitarin sisällä, saman ilmiön tarkka mallintaminen onkin jo eri juttu)

Tiedän kyllä että tremolo-sanaa on käytetty monessa merkityksessä. Minulle se tarkoittaa voimakkuuden vaihtelua samalla tavalla kuin vibrato tarkoittaa vireen vaihtelua. Käytännön tapauksissa molemmat sattuvat usein yhtäaikaa, mikä voi selittää sanojen sekaannusta. Sähkökitaran kampeakin on sanottu tremolo arm'iksi, vaikka vireeseenhän se vaikuttaa.

Paljetremolossa palje tekee tasaista edes-takaisliikettä, joten perustilanteessa äänenvoimakkuutta voidaan pitää vakiona. Volyymia pystyy kuitenkin säätelemään ihan normaalisti käden liikkeen voimakkuutta säätelemällä. Palkeen tekemä liike on 1-2 cm luokkaa, riippuen tremolon temposta ja voimakkuudesta. Voi ollla myös paljon enemmän tuo palkeen liike (oikein hitaat ja voimakkaasti soitettavat kohdat).

Virettä ei tremololla ole tarkoitus muuttaa, eikä oikeastaan voidakaan muuttaa. Eli ei huojunnan muutoksia, ei muita vireyden muutoksia vaan ainoastaan yksi pitkä ääni, jota palkeen edestakainen liike pätkii tremoloksi.

Sitä en sitten tiedä, että onko noihin digijuttuihin ängetty jokin oma tremolokoplari, jota painamalla saadaan valittua automaattitremolo. Eli näppäintä painamalla tulee tremoloa, eikä paljetta tarvitse nytkyttää.

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 15-02-2009, 22:57:24
Virettä ei tremololla ole tarkoitus muuttaa, eikä oikeastaan voidakaan muuttaa. Eli ei huojunnan muutoksia, ei muita vireyden muutoksia vaan ainoastaan yksi pitkä ääni, jota palkeen edestakainen liike pätkii tremoloksi.

Sitä en sitten tiedä, että onko noihin digijuttuihin ängetty jokin oma tremolokoplari, jota painamalla saadaan valittua automaattitremolo. Eli näppäintä painamalla tulee tremoloa, eikä paljetta tarvitse nytkyttää.

Niinkuin sanottu, se mikä mun pelistä tärisyttämällä lähtee kuulosti mun korvaan sisältävän vibratoa, mutta varmaan olen väärässä.

Voisin kuvitella, että napilla tehty tremolo ei ole sama asia kuin omalla kädellä tehty. Mutta yhtä kaikki, jos palkeen täristäminen saa aikaan anturilla havaittavan muutoksen, sen perusteella saisi kyllä ääneen tremolon (ymmärtäen nyt että tässä tarkoitettiin todella tremoloa, hetkellisen voimakkuuden nopeaa vaihtelua).

Lainaus käyttäjältä: klezberg - 15-02-2009, 23:05:44
Niinkuin sanottu, se mikä mun pelistä tärisyttämällä lähtee kuulosti mun korvaan sisältävän vibratoa, mutta varmaan olen väärässä.

Voisin kuvitella, että napilla tehty tremolo ei ole sama asia kuin omalla kädellä tehty. Mutta yhtä kaikki, jos palkeen täristäminen saa aikaan anturilla havaittavan muutoksen, sen perusteella saisi kyllä ääneen tremolon (ymmärtäen nyt että tässä tarkoitettiin todella tremoloa, hetkellisen voimakkuuden nopeaa vaihtelua).

Haitariterminologiassa käsitän vibraton kahden äänikerran välisenä "epävireytenä" eli huojuntana. Tietynlainen äänen huojunta saadaan aikaan esim. jalkaa tai vasenta kättä tärisyttämällä soiton aikana. Tämä vastaa vähän samaa kuin akustista kitaraa heiluttaisi nopeasti edes takaisin kielen soidessa.

Paljetremolo on ja ei ole hetkellisen voimakkuuden nopeaa vaihtelua. Omalla tavallaan se on, mutta ei kuitenkaan. Palje liike on yleensä niin nopea, että äänenvoimakkuuden eroja ei havaita: toisen kielen pysähtyessä, toinen kieli soi jo ja päinvastoin.

Onko joku kokeillut tai lukenut Rolandin ohjeista paljetremolojutuista enemmän kuin tuossa yhdessä linkissä oli mainintaa?

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 16-02-2009, 08:14:29
Haitariterminologiassa käsitän vibraton kahden äänikerran välisenä "epävireytenä" eli huojuntana. Tietynlainen äänen huojunta saadaan aikaan esim. jalkaa tai vasenta kättä tärisyttämällä soiton aikana. Tämä vastaa vähän samaa kuin akustista kitaraa heiluttaisi nopeasti edes takaisin kielen soidessa.

Paljetremolo on ja ei ole hetkellisen voimakkuuden nopeaa vaihtelua. Omalla tavallaan se on, mutta ei kuitenkaan. Palje liike on yleensä niin nopea, että äänenvoimakkuuden eroja ei havaita: toisen kielen pysähtyessä, toinen kieli soi jo ja päinvastoin.

Arvelinkin jo aiemmin, että tässä on nyt meillä kyse terminologiaeroista. Syntikoiden kanssa pelanneena ajattelen, että useimmat kuultavat ilmiöt syntyvät joko amplitudin tai taajuuden muutoksista tai molemmista. Kutsuin noita ei-teknisesti voimakkuudeksi ja vireeksi, mutta sinulla oli niille omat määritelmät.

Mutta kun ensin tunnuit kieltävän että taajuus ei muutu, ja nyt että amplitudi ei muutu, mutta jokin siinä kuitenkin muuttuu kun korva kuulee ilmiön. Tuo kielten soiminen eri tahtiin oli oleellinen lisätieto. Korva kuulee sitten kieliä vuoron perään, nillä voi olla hieman eri taajuus ja samaten amplitudi vaihtuu jonkun verran jos välillä soi yksi, välillä useampi kieli?

Edit: se kuuleeko korva esim. amplitudin muutoksen äänenvoimakkuuden muutoksena vai muuna ilmiönä on sivuseikka, jos puhutaan siitä miten ilmiö syntyy ja miten se olisi synteettisesti mallinnettavissa.

Edit2: Kun nuo ovat saman ääneen eri suuntaan soivia lehtiä, ei niillä tosiaan voi olla kuultavaa taajuuseroa (tosin tuossa mun garmoshkassa taitaa sitäkin olla). Se vielä kyllä tulee mieleen, että tuleeko lehdellä soimaan lähtiessä heti oikea vire. Aika monessa aidossa soittimessa taajuus muuttuu hetkellisesti siinä alussa ja muodostaa osan soittimella ominaista soundia.

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 16-02-2009, 08:14:29
Tietynlainen äänen huojunta saadaan aikaan esim. jalkaa tai vasenta kättä tärisyttämällä soiton aikana. Tämä vastaa vähän samaa kuin akustista kitaraa heiluttaisi nopeasti edes takaisin kielen soidessa.

Taisin olla hukassa kumminkin... Siis tuo kättä tärisyttämällä aikaansaatu ilmiö on eri asia kuin paljetremolo? Paljetremolossa ilmeisesti tehdään sitten isompaa liikettä?

Edit: Nyt taidan tajuta nuo paremmin. Että paljetremolossa tehdään selvästi isompaa, edestakaista liikettä. Se ei juuri muuta noita ajatuksiani. Kyllä digihanurin palkeen ja anturin jäljiltä sitä pitäisi olla selvä ohjausignaali jolla tehdä tremoloa sähköisesti, ellei sitten palkeessa tai anturissa ole jotain oleellista hitautta.

Niin, pystyyhän huuliharpullakin aika paljon "bendaamaan" puhalluksen ja imun voimakkuutta säätäen. Luulis että myös haitarilla. Tuossa on aika paljon jo huuliharppuakin..
http://www.youtube.com/watch?v=MwFr--TG_KY&feature=related

Lainaus käyttäjältä: klezberg - 16-02-2009, 09:36:23
Taisin olla hukassa kumminkin... Siis tuo kättä tärisyttämällä aikaansaatu ilmiö on eri asia kuin paljetremolo? Paljetremolossa ilmeisesti tehdään sitten isompaa liikettä?

Kyllä, ovat eri asioita. Paljetremolossa näppäin tai näppäimet ovat pohjassa, ja paljetta liikutetaan edes takaisin - selvä noin 1 cm edestakainen liike. Kättä tärisyttämällä tarkotin lähäinnä tällaista sormien heiluttamista edes takaisin, jolloin palkeen suunta ei vaihdu, mutta sen liikettä voidaan tärisyttää - muodostuu omanlainen ääniefekti. Tällöin kuitenkaan bassokäsi ei voi painella näppäimiä. Olenkin nähnyt ja kokeillut, että vasempaa jalkaa vispaamalla saadaan samankaltainen efekti.

Tremoloja on erilaisia. Puhun nyt peruspaljetremolosta samanäänisissä harmonikoissa. Vaihtoäänisissä harmonikoissa voidaan tehdä myös paljetremolo, mutta en ole vielä nähnyt sitä aivan samanlaisena käyttöefektinä kuin 5-rivissä. Vaihtoäänisissä voidaan siis käyttää esim. triolitremoloa tai muuta vastaavaa (saadaan mielestäni soitintyypille kivempi paljetremolo).

Tremolossa soi yksi kieli yhtä palkeen suuntaa kohden ja yhtä äänikertaa kohden. Jos käytössä on kaksi äänikertaa ja painetaan yhtä näppäintä, soi kaksi kieltä palkeen vetosuuntaan ja kaksi kieltä palkeen työntösuuntaan. Yhteensä siis neljä kieltä, kahdessa eri kielilaatasta (jos pienet kielilaatat).

Haitarin kielissä voidaan katsoa, että ääni on saavuttanut oikean tasonsa heti alukkeen jälkeen. Alukehan kestää sekunnin murto-osia. Jos verrataan haitarin kieliä näppäillen soitettuun kitarankieleen, aluke on hyvin erilainen. Lopuke on myös hyvin erilainen. Tärkeä haitarin vireyden "ylläpitäjä" on paine. Kitaroissahan oikean vireyden taso täytyy määrittää oikealla hetkellä - haitareissahan tuota "oikeaa hetkeä" voidaan venyyttää niin paljon kuin paljetta riittää (okei, on tässäkin vähän asiaa puoleen jos toiseenkin riippuen kielen koosta, akustisesta tilasta jne.). Huojuntaa viritettäessä tosin saattaa mennä aluketta pidempi hetki, että kielet löytävät yhteisen syklinsä.

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 16-02-2009, 10:50:16
Haitarin kielissä voidaan katsoa, että ääni on saavuttanut oikean tasonsa heti alukkeen jälkeen. Alukehan kestää sekunnin murto-osia. Jos verrataan haitarin kieliä näppäillen soitettuun kitarankieleen, aluke on hyvin erilainen. Lopuke on myös hyvin erilainen. Tärkeä haitarin vireyden "ylläpitäjä" on paine. Kitaroissahan oikean vireyden taso täytyy määrittää oikealla hetkellä - haitareissahan tuota "oikeaa hetkeä" voidaan venyyttää niin paljon kuin paljetta riittää (okei, on tässäkin vähän asiaa puoleen jos toiseenkin riippuen kielen koosta, akustisesta tilasta jne.). Huojuntaa viritettäessä tosin saattaa mennä aluketta pidempi hetki, että kielet löytävät yhteisen syklinsä.

Niin, ajattelin sitä että jos palkeen edestakaisen liikkeen seurauksena lehdet syttyvät ja sammuvat nopeassa tahdissa, niin nuo hyvin lyhytaikaisetkin ilmiöt voivat siinä vaikuttaa mukana.

EDIT: Mutta yhtäkaikki, nyt kun tajuan tuon tremolon, niin siinä ilmeisesti pääasiallinen vaikuttava tekijä on amplitudin vaihtelu sitä kautta että lehdet soivat vuorotellen mutta osin päällekkäin. Ei vaikuta erityisen haastavalta tehdä synteettisesti jos lehtien mallinnus on muuten tehtynä, joko perinteisen synteesin tai fyysisen mallinnuksen keinoin tai vaikka sampleillakin (mikä on kuitenkin aina se heikoin ratkaisu jos haetaan soittajan otetta tottelevaa ääntä).   

Yrittäkääpä soittaa digipelillä Paul Norrbackin "Varisevat lehdet", siinä sitä paljetremoloa on riittävästi. ;)

Lainaus käyttäjältä: olli - 16-02-2009, 16:50:17
Yrittäkääpä soittaa digipelillä Paul Norrbackin "Varisevat lehdet", siinä sitä paljetremoloa on riittävästi. ;)

En ole väittänyt että nuo Rolandin digipelit, joita en siis ole edes kokeillut, tuon hanskaisivat. Kunhan meinaan, ettei kyseessä pitäisi olla erityisen kova haaste valmistajalle joka tuota haluaisi tukea.

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 16-02-2009, 10:50:16
Kättä tärisyttämällä tarkotin lähäinnä tällaista sormien heiluttamista edes takaisin, jolloin palkeen suunta ei vaihdu, mutta sen liikettä voidaan tärisyttää - muodostuu omanlainen ääniefekti. Tällöin kuitenkaan bassokäsi ei voi painella näppäimiä. Olenkin nähnyt ja kokeillut, että vasempaa jalkaa vispaamalla saadaan samankaltainen efekti.

Tuota jäin vielä ihmettelemään. Ymmärrän että täristäessä voi olla vaikea soittaa sillä kädellä, mutta miksei voi olla bassoja painettuna? Täytyy mennä samantien kokeilemaan.

Lainaus käyttäjältä: olli - 16-02-2009, 16:50:17
Yrittäkääpä soittaa digipelillä Paul Norrbackin "Varisevat lehdet", siinä sitä paljetremoloa on riittävästi. ;)

Kyllä se sillä lähtee, pitää vaan olla tremolon taitava hlö.

Lainaus käyttäjältä: klezberg - 16-02-2009, 17:16:28
Tuota jäin vielä ihmettelemään. Ymmärrän että täristäessä voi olla vaikea soittaa sillä kädellä, mutta miksei voi olla bassoja painettuna? Täytyy mennä samantien kokeilemaan.

Jos vasemman käden sormet vipattaa ees taas suorina, niin eipä ne oikein näppäimiä ehdi painaa  :D

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 16-02-2009, 20:14:42
Jos vasemman käden sormet vipattaa ees taas suorina, niin eipä ne oikein näppäimiä ehdi painaa  :D

Sitten puhutaan edelleen eri asiasta. Painan vasemmalla kädellä soinnun pohjaan, vedän tai työnnän paljetta ja täristän koko kättä. Tuolta http://www.youtube.com/watch?v=BDSz5NfWzSI&feature=related minä sen keksin.

Puhutaan samaa asiaa, mutta täysin eri näkökulmasta  :) Itse soitan siis 5-rivistä, joten lähtökohtani näihin tremolojuttuihin ko. soitin. Sinulla puolestaan on lähtökohtana huomattavasti pienempi soitin. 5-rivisissä ei pidetä peukaloa kahvan ulkosyrjällä, joten oikean käden heiluttaminen soiton yhteydessä on hankalaa.

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 16-02-2009, 21:55:11
Puhutaan samaa asiaa, mutta täysin eri näkökulmasta  :) Itse soitan siis 5-rivistä, joten lähtökohtani näihin tremolojuttuihin ko. soitin. Sinulla puolestaan on lähtökohtana huomattavasti pienempi soitin. 5-rivisissä ei pidetä peukaloa kahvan ulkosyrjällä, joten oikean käden heiluttaminen soiton yhteydessä on hankalaa.

Paitsi että minä edelleenkin ajattelin vasemman käden, siis bassonpuolisen, täristämistä. Voi olla että tuossa videossa tärisi oikea käsi, en ole katsonut ihan niin tarkkaan.

Ainakin ihan videon alussa taisi käyttää oikeaa kättä. En katsonut loppuun asti.

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 16-02-2009, 22:30:53
Ainakin ihan videon alussa taisi käyttää oikeaa kättä. En katsonut loppuun asti.

Siinä minuutin kohdalla oli jotakin. Mutta ei sekään mene samalla lailla kuin mitä itse tuossa olen yrittänyt. Ei tämä nyt tunnu johtavan mihinkään. Lähinnä yritin esittää näkemystä että jos jokin ilmiö saadaan aikaan palkeella ja sen vaikutus ääneen ymmärretään, sitä pystytään kyllä digitaalisesti matkimaan. Edellyttää yleensä toki soittimen kehittäjältä tietoista panostusta. Lisäksi digisoittimissa on tyypillisesti ominaisuuksia porrastettu hinnan mukaan, paljolti riippumatta siitä mikä ominaisuuden valmistuskustannus on (kun ne kehityskustannuksetkin on katettava). Haitarin soitosta en edelleenkään ymmärrä yhtään mitään.

Risto - osaatko jo pyöräiytellä Rollolla paljetremoloa?

Jotain tämmöistä palkeen täristämistä ajattelin http://htoyryla.dyndns.org/music/garm2.wmv
Kokeilin myös sormien heiluttamista ja toimiihan se, mutta on kyllä eri efekti.

Eikös Riston digipeli ollut se halvin malli? Voi olla ettei siinä ole tuettuna vaikka kalliimmissa olisikin.

Halvinmalli juu. FR 1. Itse tarkoitan tätä paljetremoloa  http://www.youtube.com/watch?v=UPK0ktdSxvg (http://www.youtube.com/watch?v=UPK0ktdSxvg).

Aloin ihmetellä, miksi ihmeessä Suomessa edes käytetään termiä paljetremolo. Englanniksi bellows shake, eli palkeen ravistaminen...

Kyllä mä ihan h-tin vahvasti uskon että sen voi , siis " bellows shake"n , tehdä kaikilla digimalleilla. You Tubessa ei löydy vaan , tai esim . sen Ludovic Beyerin jutuissa vois olla mutta en ole kaikkia jaksanut kuikkia.

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 17-02-2009, 11:34:18
Itse tarkoitan tätä paljetremoloa  http://www.youtube.com/watch?v=UPK0ktdSxvg (http://www.youtube.com/watch?v=UPK0ktdSxvg).

Aloin ihmetellä, miksi ihmeessä Suomessa edes käytetään termiä paljetremolo. Englanniksi bellows shake, eli palkeen ravistaminen...

Tuommoista arvelinkin kuvauksesi perusteella. Mun garmoshka vaan ei noin pienellä liikkeellä (kuin tuon videon alussa) juurikaan inahda vielä.

Edit: Joo, ravistaminen antaa selkeämmin oikean mielikuvan. Ainakin nyt kun tuon on nähnyt.

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 16-02-2009, 23:02:16
Risto - osaatko jo pyöräiytellä Rollolla paljetremoloa?

(Kappas, mulla oli Mekaniikkahuone minimoituna niin, että viestit sinne ovat jääneet huomaamatta.)

En, kun en ole edes yrittänyt, mutta kyllä sen pitäisi digipeleillä onnistua. Luulen kuitenkin, että digipeli on erilainen kuin akustinen, joten se vaatii tottumista ja siksi esim. Viljo ei ole siinä heti onnistunut?

Klezberille digeistä: Tätä pientä Rollea soittaessa on vain vahvistunut käsitys, että hankin heti kuin mahdollista akustisen. Tällä voi kyllä opetella soittamaan ja muutenkin pääsee alkuun ketään häiritsemättä, mutta ainoaksi moniriviseksi se ei käy ainakaan minulle. En kuitenkaan halua isoa viisirivistä, vaan mielessä on esimerkiksi tuollainen pienikokoinen puinen Saltarelle johon linkki toisessa ketjussa.

Uutena henkilönä olen lueskellut tämän foorumin kirjoituksia.  Täällä digitaalipöydän puolella kiinnitin huomiota Roland FR digiharmonikoita koskeviin mielipiteisiin ja kenties tiedon vajaukseen.
Itse olen soitellut harmonikkaa lähinnä omaksi ilokseni 40 vuotta, välillä aktiivisemmin ja välillä muut soittimet ovat olleet enemmän kiinnostukseni kohteena (mm. sähköurut, digipiano, syntetisaattorit ja tietokoneiden ohjelmalliset syntetisaattorit).
Viime vuoden lopulla ostin Rolandin FR3:sen.  Kyseisen soittimen hyviin ja huonoihin puoliin en halua tässä mennä kovin syvällisesti.  Kuitenkin paria asia tässä voisin kommentoida.
Melodiabasson näppäinjärjestelmä oli jonkun kysymyksen aiheena.  Melodiabassossa (Free bass mode, FBM) on valittavissa viisi eri näppäinjärjestystä FBM-parametriä muuttamalla. 1=molliterssi, 2=bajan, 3=kvintti, 4=skandinaavinen ja 5=suomalainen.
Laajempi mielipiteiden vaihto koskee paljetremolon soittamisen mahdollisuutta.  Soittimessa on mahdollisuus muuttaa parametrejä, jotka vaikuttavat palkeen liikuttelun tunnistamisen   herkkyyteen (Bellows curve, BLC).  Vaihtoehdot parametreille ovat 1-8.  6=standar on oletuksena, joka on mielestäni raskas soittaa.  Arvo 5=light ja arvo 4=X-light.  Arvo 4 tuntuu minulle lähinnä sopivalta (kevyimmältä soittaa).  Jos BLC:lle antaa arvon 2, harmonikalla voi soittaa ilman palkeiden liikuttamista.  Luulisin, että jos kappaleessa tarvitaan paljetremoloa, kannattaisi BLC:n arvoksi antaa 4 (tai 5 ?).Lisäksi palkeelle on 4-asentoinen ilmavastuksen säätö, jolla tuskin on merkitystä tässä asiassa.
Akustisessa harmonikassa ääni syntyy (syttyy) herkemmin (vähemmällä palkeen repimisellä) kuin digiharmonikassa esim. BLC:n asetuksella 4.  Akustisen harmonikan ääni syttyy jo sillä, kun painaa diskattikoskettimia ja päästää bassopään valumaan sylissä omalla painollaan.   Mielestäni tässä on digiharmonikassa vielä kehittämisen paikka.  Jos soitin on kevyt, ja sen takia helppo käyttää, raskas palkeen käyttö vie soittamiselta mielekkyyden, varsinkin, kun sitä ei tarvita äänen synnyttämiseen.
Pianokoskettimiston ja bassonäppäimistön tuntuma on soitettaessa mielestäni kohtuullisen hyvä, kun siihen tottuu. Näppäinharmonikan diskanttipuolen näppäimet ovatkin sitten mielestäni eri juttu.  Äänen laatuun ja muihin ominaisuuksiin olen suht. tyytyväinen.

Kiitos mklahti, täällä on ilmeisesti ollut kuitenkin vallalla semmoinen käsitys että tuo paljetremolo ei onnistuis ko vehkeellä laisinkaan. Nythän tuo on sitten ilm. kumottu , palstalla tuntuu vaan olevan semmoisiakin joilla ei ole kyseisestä soittotyylistä mitään käsitystä.
Jotain ääninäytettä himoitsisin kuulla digipelin paljetremolosta.

mklahti: Hyvä, tuon tyyppisiä juttuja ajattelinkin kun väitin että digipeleillä pitäisi olla kaikenlaista tehtävissä. Tosin tuo ei vielä sinänsä takaa sitä efektiä minkä lehtien soiminen vuoronperään, hiukan päällekkäin tuottaa (jos olen ymmärtänyt Viljoa oikein).

KurttuPaavo: Juu en ensin tiennyt mistä oli kysymys. Nyt tiedän, ja tuolla uudemmalla garmoshkalla saankin sen aikaan. Vanhemmalla vaatii turhan ison palkeen liikkeen että soisi. Mutta yritinkin osallistua tähän keskusteluun, en haitaristina, vaan sen kokemuksen perusteella, mikä minulla on mm. puhallinkäyttöisistä syntikoista, siinä liikutaan aika lähellä. Ja sanoin moneen kertaan etten tunne noita Rolandeja, mutta ymmärrän mitä tekniikalla on tehtävissä.

Lainaus käyttäjältä: mklahti - 28-02-2009, 22:44:44
Akustisessa harmonikassa ääni syntyy (syttyy) herkemmin (vähemmällä palkeen repimisellä) kuin digiharmonikassa esim. BLC:n asetuksella 4.  Akustisen harmonikan ääni syttyy jo sillä, kun painaa diskattikoskettimia ja päästää bassopään valumaan sylissä omalla painollaan.   Mielestäni tässä on digiharmonikassa vielä kehittämisen paikka.  Jos soitin on kevyt, ja sen takia helppo käyttää, raskas palkeen käyttö vie soittamiselta mielekkyyden, varsinkin, kun sitä ei tarvita äänen synnyttämiseen.

Tuontyyppiset asiat ovatkin varmaan todellinen tekninen haaste. Anturi kun ei ole lehti. Midipuhaltimissakin, kun äänen säätää herkälle, se tahtoo alkaa soida itsestään. Puhaltimessa vain ei haittaa paljoa säätää vähän tiukemmalle. Mutta varmasti tuota on mahdollista kehittää, niin antureita kuin sen perässä olevaa softaa kehittämällä.

mklahti, kiitti tuosta säätötiedosta. Vähän on tässäkin nuo palkeet jäykänpuoleiset, täytyykin tsekkailla jospa tässäkin on samat parametrit olemassa. Yhtään en ole jaksanut/ehtinyt niihin paneutua.

Tässä FR-1B:ssä oli alusta saakka sellainen ilmiö, että jos antaa pelin seistä virrat päällä vähän aikaa bassopuoli menee mykäksi tai vaihtaa joihonkin outoihin ääniin. Sanoivat Rolandilla, että ei ole vika, mutta en tiedä pitäisiköhän tuota uskoa.

Tervehdys kaikille ja Viljolle erityiskiitos hienon sivuston avaamisesta!

Kokeilin paljetremolon soittamista omalla FR7 b:llä, kyllä se onnistuu, kunhan soittimen asetukset on aseteltu vastaamaan mahdollisimman oikein akustista harmonikkaa. FR7 b:ssä näitä säätömahdollisuuksia on melko paljon; vaatii melkoista perehtymistä asiaan, jotta saa kaiken irti soittimesta.

Omaan soittimeeni olen ollut ihan tyytyväinen. Minua viehättää siinä erityisesti se, että tällainen "perssoittajakin" pystyy sillä soittamaan teknisesti hieman vaativampiakin kappaleita. Tämä ilmeisesti johtuu siitä, että näppäimistö on ns. liian herkkä verrattuna perinteisen harmonikan näppäimistöön. Myös MIDI toimii erittäin hyvin, kunhan ohjattavan laitteen ominaisuudet ovat riittävät.

"vaatii melkoista perehtymistä asiaan, jotta saa kaiken irti soittimesta. "
Tuossa se on kiteytettynä totuus tästäkin pelistä. Se taas onkin eri juttu mitä se "kaikki" on.

Sinäpä sen sanoit, Kurttu-Paavo. Onhan toki niin, että vaikka on kuinka hieno ja monimutkainen tekninen harmonikan näköinen laite, jota soitetaankin suunnilleen samalla tavoin kuin harmonikkaa, tärkein asia kuitenkin taitaa olla soittotaito.

Digiharmonikka on oiva laite silloin, kun tekee esim. yhden miehen keikkoja, joissa kuitenkin tulisi ohjelmiston olla "laidasta laitaan". Tällaisissa tapauksissa digiharmonikan suomat lisämahdollisuudet ovat oiva apu, kun voi vetää esim. tangoa soittaessaan vaikka viulusoolon ja jatkaa taas harmonikan soundia käyttäen. Näin voi tietenkin menetellä perinteisenkin harmonikan kanssa, jos siihen on asennettu MIDI-kontaktit. Tässä tapauksessa tarvitaan kuitenkin äänentoistolaitteita ja mahdollisesti äänilähdekin, mikäli harmonikkaan ei ole asennettu MIDI:llä ohjattavaa äänikorttia.

Itselläni on myös Kouvolan Kultahäkki-Maestro sekä 4-äänikertainen Hagström, joita käytän aina silloin, kun ei ole tarvetta muuhun kuin aitoon ja oikeaan harmonikka-soundiin. 

Lainaus käyttäjältä: Dragspel - 02-03-2009, 15:29:39

Itselläni on myös Kouvolan Kultahäkki-Maestro sekä 4-äänikertainen Hagström, joita käytän aina silloin, kun ei ole tarvetta muuhun kuin aitoon ja oikeaan harmonikka-soundiin. 

Tästäpä nyt päästään siihen, että milloinkas sitten on tarvetta muuhun?
Kun innostuin tässä vähän aikaa sitten tuohon mideillä varustettuun menghiniin korjaamaan johdot, niin siinä testaillessa taisi parikin tuntia vierähtää. Soittelin siinä kaikenlaista tanssimusiikin tapaista ja saksofonit, viulut, urut yms. läpi.
Kuulostaahan se kompeilla ja bassolla varustettuna "hienolta" mutta vähän kornilta tuntuisi kuitenkin lähteä keikalle "orkesterina" tuon kanssa.
Kyllähän sitä kaverin kanssa duona joskus keikkojakin tehtiin mutta en kyllä oikein kehtaa sähköisellä orkesterilla mennä keikalle. Varmaan keikkamäärät ja siitä jäävä taloudellinen tulos olisi parempi, sillä varmasti perusteltavissa. Ei vaan sovi oikein minulle.
Tosin minä olenkin varmaan tällainen vintage-linjan kannattaja muutenkin: maaseudulla hirsitalossa asun, vanhat autot kiinnostaa, putkivahvistin tottakai ja oikealla haitarilla soitetaan...  :D

Vielä ei ole tullut oikein kappaleita vastaan mistä ei haitarilla tai kitaralla selviäisi. Tosin joihinkin kappaleisiin auttaa kovasti haitarin kaverina rotosphere.

Onhan se näinkin.

Kuitenkin, jos vaihtoehtoina ovat keikka "sähköisellä orkesterilla" tai ei keikkaa ollenkaan, on minun valintani keikka "sähköisellä orkesterilla". Tällaisen harrastelijamuusikon ei ole aina mahdollistakaan saada "oikeata orkesteria" kasaan, kun on esim. joku hää- tai syntymäpäiväkeikka.

Kaiken kaikkiaan musiikki on niin hieno ja monipuolinen harrastus ja harmonikka soittimena yksi parhaimmista, että eiköhän anneta "kaikkien kukkien kukkia".

Tuo olisikin hyvä ajatus: "Antaa kaikkien kukkien kukkia!"  Yhdyn mielipiteeseen.  On kohtuullisen vaikeaa ainakin omasta puolestani liikkua tähän suuntaan.  Olen ilmeisen jämähtänyt "vanhaan tanssimusiikkiin" antiikkihanureilla soitettuna.  No se on se mistä tykkään, mutta opettelen kuuntelemaan ja ymmärtämään musiikkia laajemminkin.  Vajaan kahden viikon päästä on mahdollisuus saada elämys ns. klassisen musiikin esittämisestä hanurilla ja pianolla.  Odotan mielenkiinnolla!

Terveiset Hanuriristeilyltä. Nyt oli hyvä risteily ja väsymys sen mukainen  :D

Lyhyesti kommentoin nyt tätä paljteremolojuttua ennen nukkumaan menoa. Kävin jututtamassa sitä Rolandin yhtä kaveria ja tämä näytti oikein kahta erilaista paljetremoloa. Itse kokeilin myös, mutta eipä siitä paljon iloa irtisaanut, koska tuntuma on oikeista asetuksista huolimatta perinteiseen haitariin verrattuna outo. Tremolot vaativat siis omanlaista treenaamista (käyttöopas säätöihin ja sitten käden motoriikan harjoittelua).  Jokaisessa Rollessa on siis mahdollisuus säätää tuota soiton herkkyyttä. Tämän lisäksi bassopuolella on "tuhinailmanäppäin", jolla saadaan palkeen liikkuvuus paremmaksi. FR3-mallilla onnistuu parhaiten kuulemma tuo tremolo - soittotuntima on herkin tällä mallilla.

On se silti niin eri vekotin...

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 02-03-2009, 20:08:47
Terveiset Hanuriristeilyltä. Nyt oli hyvä risteily ja väsymys sen mukainen  :D

Lyhyesti kommentoin nyt tätä paljteremolojuttua ennen nukkumaan menoa. Kävin jututtamassa sitä Rolandin yhtä kaveria ja tämä näytti oikein kahta erilaista paljetremoloa. Itse kokeilin myös, mutta eipä siitä paljon iloa irtisaanut, koska tuntuma on oikeista asetuksista huolimatta perinteiseen haitariin verrattuna outo. Tremolot vaativat siis omanlaista treenaamista (käyttöopas säätöihin ja sitten käden motoriikan harjoittelua).  Jokaisessa Rollessa on siis mahdollisuus säätää tuota soiton herkkyyttä. Tämän lisäksi bassopuolella on "tuhinailmanäppäin", jolla saadaan palkeen liikkuvuus paremmaksi. FR3-mallilla onnistuu parhaiten kuulemma tuo tremolo - soittotuntima on herkin tällä mallilla.

On se silti niin eri vekotin...

Ei nuot muuten kiinnosta, mutta kun yhteys on auki, niin kysyn onko Rolandin kaverit muusikoita vai tietokonekauppiaita jotka myyvät " ratkaisuja = solutions"?

 

Sanottakoon, että minulla on yksi maailman huonoimmista nimi-kasvomuisteista. Olisikos tämä kaveri ollut Veijo Laine ??? Minua ei tässä kohtaa kiinnosta, että myykö ratkaisuja vai oikeasti parasta vaihtoehtoa. Minulle riitti, että näin tuon paljetremolon toimivan fr3:lla ja fr7:lla. Asiakkaan täytyy sitten itse päättää, mikä vaihtoehto on paras. (Toisin sanoen tällä kertaa olen viestin/kokemuksen välittäjä, koska V-accordionit ei ole se minun juttuni).

Lainaus käyttäjältä: Armando Bugari - 02-03-2009, 20:33:32
Ei nuot muuten kiinnosta, mutta kun yhteys on auki, niin kysyn onko Rolandin kaverit muusikoita vai tietokonekauppiaita jotka myyvät " ratkaisuja = solutions"?

Varmaan tiesitkin, mutta onhan Roland musiikkitekniikan firma, ei yleisen tietotekniikan. Mutta heidän tuotteensa ovat tähän asti pyörineet keyboardien, digipianojen ja syntikoiden ympärillä, joten voisi kuvitella ettei heillä kovin monta haitaristia siellä ole.

Lainaus käyttäjältä: Dragspel - 02-03-2009, 16:45:13
Onhan se näinkin.

Kuitenkin, jos vaihtoehtoina ovat keikka "sähköisellä orkesterilla" tai ei keikkaa ollenkaan, on minun valintani keikka "sähköisellä orkesterilla". Tällaisen harrastelijamuusikon ei ole aina mahdollistakaan saada "oikeata orkesteria" kasaan, kun on esim. joku hää- tai syntymäpäiväkeikka.

Kaiken kaikkiaan musiikki on niin hieno ja monipuolinen harrastus ja harmonikka soittimena yksi parhaimmista, että eiköhän anneta "kaikkien kukkien kukkia".

Totta kai, jokainen tekee kuten itsestään hyvältä tuntuu. Ei ole tarkoitus ketään "syytellä" tms. Kuten sanoin, tuli itsekin harrastettua mutta sitten iski jonkunlainen herätys  ;D

No tuoreet kommentit tältä illalta.

Kävin kokeilemassa Rolandin FR3b:tä ja samalla lohenpyrstö casottoa, kouvolalaista siis.

Kouvolalainen, kuten ne yleensäkin, kuulosti hirveän hienolta. Soitettavuus siinäkin kuitenkin kouvolalaista vaikka varsin vähän soitettu peli kyseessä.

No rolandissa heti ensimmäisenä huomiona oli se palje (perusasetuksilla), hirveän hankala saada järjellistä voluumitasoa järkevällä tuntumalla. Nappulat pienet ja varsin epämääräinen soittotuntuma ja älytöntä tarkkuutta vaativat näppäimet. Äänet sen omilla kaiuttimilla ei välttämättä sitä parasta laatua.
Kevyt kuitenkin.

Tuollaisenaan ei oikein iske, paitsi jos erityisen halvalla saa, niin ihan huvikäyttöön. Keikalle en tuon kanssa lähtisi. Ja se paljetremolo ei tosiaan perusasetuksilla irtoa, se ei vaan reagoi riittävän nopeasti.

Jos jotain OMB/duo hommaa pitäisi tehdä niin vieläkin kääntyisin vanhan kaluston puoleen eli kontaktimideillä varustettuun haitariini ja Technicsin KN2000:een modulina. Soundit ja käytettävyys on parempi. Rolandin etuna helppo roudattavuus ja keveys mutta ainakin tuo FR3 vaikuttaa vielä vähän keskentekeiseltä tosikäyttöön.


Tuossapa tuli katsottua hintapolitiikkaa uudelle FR-3b:lle ja nettisivuilla mainittiin, että FR-3b:ssä ei ole omia kaiuttimia. Kuitenkin tuossa vehkeessä mitä soitin oli kyllä aivan varmasti äänentoisto omasta takaa ja mielestäni siinä kuitenkin luki FR-3b, mitäs tämä nyt meinaa?

Minulla on tässä edessäni Tampereen Musiikin hinnasto (v. 2008).  Siinä on kolme eri versiota Roland FR-3 digitaalisesta näppäinharmonikasta.  Halvin on FR-3b, väriltään harmaa, ilman kaiuttimia.  Keskihintainen on FR-3sb, väriltään harmaa, omat kaiuttimet.  Kallein versio on FR-3sbw, väriltään valkoinen, omat kaiuttimet.

Laitan tännekin mitä kirjoitin tuonne m.netin haitarihuoneeseen, aiheesta onko digihaitari "vain pianosyntetisaattori".

Otetaan ensiksi tuo "piano". Digihaitari ei ole pianon kaltainen eikä sillä pääasiallisesti soiteta pianon äänellä, joten tuo etuliite on tuossa turha. Synteesin kannalta se on myös harhaan johtava, koska toisin kuin pianossa jossa äänen sointiin ei voi alun jälkeen enää vaikuttaa, digihaitarissa ja -puhaltimissa ääni on ainakin periaatteessa soittajan hallinnassa palkeen/puhalluksen kautta loppuun asti.

Sitten näen tarpeelliseksi valottaa synteesin tekniikoita. Perinteisessä syntetisaattorissa äänet synnytetään kokoamalla ja suodattamalla perusääneksiä. Näin saadaan aikaan hyvinkin jänniä ääniä, mutta vaikka soittajalla voi olla hyvinkin monipuolinen kontrolli sointiin, luonnollisen soittimen matkiminen on vaikeaa.

90-luvulla yleistyneet samplepohjaiset syntetisaattorit taas perustuvat tallennettujen soitinäänien toistoon. Äänet voivat olla hyvinkin realistisen kuuloisia, ovathan ne äänitteitä aidoista soittimista. Kuulijaa on usein helppo hämätä, mutta soittajasta tuntuu että hänellä ei ole otetta sointiin. Digipianossa ongelma on ehkä pienempi kuin vaikkapa puhaltajalla joka on tottunut että ääni säilyy omassa hallinnassa koko ajan.

Omasta mielestäni lupaavin tekniikka on fyysinen mallinnus, jossa pyritään mallintamaan niitä fysikaalisia ilmiöitä jotka aidossa soittimessa äänen synnyttävät. Klarinetin fyysisessä mallinnuksessa mallinnetaan lehdykän käyttäytymistä, äänirintamaa putken sisällä ja ääniaukkojen vaikutusta. Mitä useampi osanen otetaan mallinnukseen mukaan, sitä realistisempi lopputulos. Ja vaikka ääni ei lopultakaan olisi hämäävän aito, se tottelee soittajaa paljon enemmän aidon soittimen kaltaisesti kuin mihin nuo muut synteesityypit pystyvät.

Fyysistä mallinnusta käyttäviä laitteita on ollut markkinoilla parikymmentä vuotta, mutta melko vähän. Ilmeisesti suurille markkinoille riittää samplepohjaisen synteesin hetkellisesti hämäävä ääni. On myös sanottu että fyysisen mallinnuksen syntetisaattoria pitää oppia soittamaan, samoin kuin mitä tahansa soitinta. Ei riitä että painaa nappia.

Digihaitareista minulla ei ole kokemusta, puhaltimista paljonkin. Rolandin mukaan ainakin kalliimmissa malleissa käytetään fyysistä mallinnusta. Sekään ei vielä tietysti todista mitään, senkin voi tehdä hyvin tai huonosti.

Lisäys: Jos digihaitarissa palkeen käyttö vaikuttaa ainoastaan äänen voimakkuuteen, niin kyseessä tuskin fyysinen mallinnus. Vähänkään kunnolla tehdyn fyysisen mallin pitäisi kyllä reagoida palkeen käyttöön muutenkin, mm. äänen syttymisessä pienellä palkeen liikkeellä pitäisi huomata eroa.

 :-[
Olin melkein viikon kipeänä ja siinä sisällä ollessa iski jonkunlainen inspiraatio ja iskin kiipparit toimintakuntoon. Tuli vähän tehtyä komppitaustaa ja sekvensseriäkin käytettyä ja treenasin ihan huvikseen bassokulkuja pianokoskettimilla eli vasuribassoa.
Ei ole helppo laji sekään. Bassokuvion rytmiikka ja melodian yhdistäminen on kyllä aika hankalaa. Haitarilla vielä jossain määrin menee mutta kiippareilla vaatii vähän enempi harjoitusta.

Neljän eri basistin kanssa sattuneesta syystä olen nyt kuukauden sisään keikoilla ollut ja tyylejä on erilaisia. Näistä sitten sain vähän innoitusta miettiä  noita kuvioita.

Teitkö midifiletaustaa nimenomaan johonkin biisiin, vai komppeja ? Se komppienkin tekeminen on mielenkiintoista siinä mielessä että pitäis osata tehdä semmoinen standardijuttu joka toimis mahd. monessa biisissä. Valssinkin komppi pitää olla niin pelkistetty kuin vaan kehtaa, että vaan tempoa muuttamalla saa molli-/ ja duurivalssit toimimaan. Humpan saa melko helposti ulkomaan polkasta kunhan karsii ylimääräistä sälää pois ja laskee tempoa.
Kohta parikymmentä vuotta olen noittenkin kanssa paininut.

Lainaus käyttäjältä: KurttuPaavo - 20-05-2009, 15:43:19
Teitkö midifiletaustaa nimenomaan johonkin biisiin, vai komppeja ? Se komppienkin tekeminen on mielenkiintoista siinä mielessä että pitäis osata tehdä semmoinen standardijuttu joka toimis mahd. monessa biisissä. Valssinkin komppi pitää olla niin pelkistetty kuin vaan kehtaa, että vaan tempoa muuttamalla saa molli-/ ja duurivalssit toimimaan. Humpan saa melko helposti ulkomaan polkasta kunhan karsii ylimääräistä sälää pois ja laskee tempoa.
Kohta parikymmentä vuotta olen noittenkin kanssa paininut.

Ihan sellaista yleispätevää komppia tein, että pääsin sitten treenaamaan tietynlaista kuviota. Ei siitä kyllä hyvä tullut mutta ei mennyt aikaakaan.
Minulla on jossain jo reilut kymmenen vuotta sitten tehdyt kompit ym. levykkeillä mutta kun on tullut kolme kertaa muutettua ja niitä ei ole tarvinnut, niin en nyt muista missä ne on. Jouduin sitten ihan kylmiltään tekemään.
Oli hetki miettimistä, että mistäs nappulasta tapahtui mitäkin, kun 2005 olen viimeksi konetta oikein tosissani käyttänyt.

Sellaiseenkin ohjelmaan olen törmännyt jolla voi  tehdä ihan biisikohtaisen kompin jostain hyvästä midifileestä . Voi pätkiä intron. a- osan . kertsin jne. Pitää vaan silloin olla koneella paljon komppimuistia. Mun Ketron SD5:lle vois mahtua jotain 50 omatekoista, tanssihommiin riittää.

Digi on digi ja perinteinen on perinteinen haitari. Olen kuullut molempien soivan hyvin osaajan käsissä, mutta digihaitarien omista kaiuttimista tuleva soundi ei mielestäni vedä vertoja aidolle.
Itselläni on Rolandin FR-2, jossa ei ole omia kaiuttimia. Vahvistimena on saman valmistajan Cube 30 tai pikkuruinen Boss MA-12. Molemmat soivat kauniisti. Verhon takaa on vaikeata erottaa onko kyseessä digi- vaiko tavallinen haitari. Kuulokkeilla voi soitella ympäristöä häiritsemättä.

Näillä palstoilla on ollut runsaasti puhetta paljetremolosta. Kyllä se jotenkin onnistuu myös digivehkeillä. Tärkeämpänä näin kotisoittelijana pidän kuitenkin soundimaailman monipuolisuutta ja soiton keveyttä. FR-2:ssa on useiden haitareiden soundit (perinteinen, italialainen, ranskalainen, espanjalainen, saksalainen, alppityylinen nahkahousuhaitari, bandoneon, jazz) ja lisäksi muutamia orkesterisointinääniä. Erikoisuutena on rumpusoundit kytkettynä bassopuolen perusbasso- ja sointuriveihin (ei siis rumpukone). FR-2 on mielestäni keikkamiehen soitin, varsinkin jos keikkailee yksinään.

Vehjes vaatii kohtuullisen paljon trimmaamista että siitä saa mieleisensä. Säätöjä on suorastaan kiusallisen runsaasti. Miltei jokaista asiaa voi jotenkin viritellä - esimerkkinä vaikka musettesoundi, jonka äänikertojen "epävirettä" voi säätää. Soundit saa melko helposti mieleisekseen, mutta paljedynamiikan kanssa meni enemmän aikaa. Pianissimot ja fortissimot saa kyllä soimaan kutakuinkin samalla herkkyydellä kuin perinteisessä haitarissa. User Memoryyn voi tallentaa yhden koplarinpainalluksen taakse 8 suosikkisoundiaan, mikä on kätevä ominaisuus.
Mutta puutteitakin löytyy. Näppäimet ovat pienet. Kosketusherkkyys on jotenkin lötky ja tunnoton. Pieni jousikuorma varmasti parantaisi asiaa.
Kuitenkin näin kotisoittelijana olen ollut FR-2:een jokseenkin tyytyväinen - ainakin toistaiseksi.

 :o
Tuossa reilun viikon päästä onkin erään solistin kanssa duo-keikka ja eiköhän siinä vaan niin käynyt, että pitää raahata 4vuoden tauon jälkeen technicsit lavalle midi-menghinin kera.  :-[

Lainaus käyttäjältä: humppahanuristi - 17-06-2009, 21:22:42
:o
Tuossa reilun viikon päästä onkin erään solistin kanssa duo-keikka ja eiköhän siinä vaan niin käynyt, että pitää raahata 4vuoden tauon jälkeen technicsit lavalle midi-menghinin kera.  :-[

Keikkakin oli ja meni aikaa sitten, kuulemma kehujakin tuli.
On se vaan rankkaa äkkiseltään kompata haitarilla ja vetää vielä bassotkin suhtkoht järkevän oloisesti. Periaatteessa tuota bassopuolta ei tarvitsisi edes ajatella mutta kun on siinä lavalla pystysolistin kera ja pitäisi samalla hoitaa se soolojen soittelu ja komppaus tansittavaan musiikkiin niin ihan meinasi hiki tulla.
Ei siis ollut komppikoneet päällä ollenkaan vaan vetelin perusbassoilla bassolinjat ja sointubasson alla oli vähän (jazz)kitaran tapaista pohjakomppia. Diskanttipuolelta sitten aitoa ja alkuperäistä haitarisoundia.

Jos vähän treenaisi ja tuon sointubasson jättäisi kuvioista ulos (eli solisti osaisi itse kompata vaikka kitaralla) niin eiköhän tuosta jotain kehittelisi.
Ehkäpä se tässä laman edetessä voisi tuohonkin suuntaan pahimmillaan kehittyä.

Hannun laatuhaitaria ( Bugariko se oli?) pääsin vkloppuna kokeilemaan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kokeiln 5-rivistä akustista, ja kyllä se oli ihan eri peli kuin tämä virtuaalinen haitarisimulaattorini Roland FR-1B. Tosin oli laatuhaitarin hintakin yli kolminkertainen.

Ensimmäinen havainto oli se, että bassopuolella näppäimiä on enemmän ja C-nappi sijaitsee ylempänä, FR-1:ssä C on hieman bassorivistön keskivälin alapuolella. Myös napin tunnistusmerkintä oli erilainen. Pieniä juttuja, mutta vaikutti heti sen, että suoraan ei tuosta vaan pysty sujuvasti soittamaan, bassopuolella eksyy niin kuin alussa kun aloitteli 5-rivisellä.  Bassonapit painuvat alas pehmeämmin ja miellyttävämmin kuin FR-1:ssä.

Diskanttipuolella näppäimet ovat suurempia kuin FR-1:ssä ja luultavasti nappien etäisyys  siksi myös suurempi. Nappien painamisen tuntuma oli kuin 2-rivisessäni - jämptimpi. FR-1:ssä tuntuma on hieman tahmea ja jotenkin määrittelemättömämpi johtuen erilaisesta mekaniikasta. Kuitenkin toivoisin hieman lyhyempää napin liikematkaa akustiseen, mutta tämä ilmeisesti on sitten vain oma subjektiivinen toiveeni.

Äänen volyymin säätöä palkeilla ei FR-1:llä opi siten kuin akustisella haitarilla (FR-1:llä oppii kuitenkin kiertämään volyymipotikkaa:) ) ja ääntähän laatuhaitarista irtoaa.

Lopputoteamuksena voisi sanoa, että Rolandin FR-1:llä oppii kyllä soittamaan haitaria, mutta siirtyminen akustiseen tulee vaatimaan oman aikansa, ehkä vain päiviä ehkä viikkoja, mutta jotakin kuitenkin.

Lainaus käyttäjältä: risto - 02-11-2009, 15:24:02
Hannun laatuhaitaria ( Bugariko se oli?) pääsin vkloppuna kokeilemaan.

Juu, Juniorfisa.

Lainaa
Ensimmäinen havainto oli se, että bassopuolella näppäimiä on enemmän ja C-nappi sijaitsee ylempänä, FR-1:ssä C on hieman bassorivistön keskivälin alapuolella.

Tsekkasin juuri ja c on välittömästi keskivälin alapuolella. Mutta kun soitin on suurempi ja bassoja enemmän, niin onhan se alhaalta katsoen ylempänä.

Lainaa
Kuitenkin toivoisin hieman lyhyempää napin liikematkaa akustiseen, mutta tämä ilmeisesti on sitten vain oma subjektiivinen toiveeni.

Tuota itsekin kommentoin kauppiaalle kun olin tuota ostamassa. Muistaakseni hän sanoi jotain siitä että läpän täytyy nousta tarpeeksi.

Lainaa
Äänen volyymin säätöä palkeilla ei FR-1:llä opi siten kuin akustisella haitarilla (FR-1:llä oppii kuitenkin kiertämään volyymipotikkaa:) ) ja ääntähän laatuhaitarista irtoaa.

Tämä tuli huomattua. Mietin ensin että lähteekö noin kova ääni silloinkin kun itse soitan. Mutta kyllä minulla on palkeenkäyttö erilaista. Olohuonevolyymillä se palje ei paljon edes liiku. Digihaitarilla kai sitten voi käydä niin että volyymi on pienellä ja käyttää paljetta reippaasti.

Diskanttinäppäimistöä voi säätää.  Vaarin Colmodellassa oli tosi pitkä matka napilla, joten mun sormet menivät näppäimien väliin useasti.  Ammattitaitoinen artesaani teki tarvittavat muutokset (70 euroa) ja Colmodellalla on mukava soitella!

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 02-11-2009, 17:42:40
... Digihaitarilla kai sitten voi käydä niin että volyymi on pienellä ja käyttää paljetta reippaasti.

Joo, se on sellaista epäsystemaattista hakemista napilla sekä palkeilla. Pitäisi melkein liimata nappi yhteen kohtaan  :) ja sitten säätää vain palkeilla. Toisaalta uskon kyllä, että se säätö palkeilla onnistuu sitten pian kun hankkii akustisen, onhan minulla kuitenkin kokemusta tuosta 2-rivisestä.

Lainaus käyttäjältä: olli - 03-11-2009, 12:03:24
Diskanttinäppäimistöä voi säätää.  Vaarin Colmodellassa oli tosi pitkä matka napilla, joten mun sormet menivät näppäimien väliin useasti.  Ammattitaitoinen artesaani teki tarvittavat muutokset (70 euroa) ja Colmodellalla on mukava soitella!

Itse en ole kyllä kaivannut tuossa Bugarissa nappien matkan säätämistä pienemmäksi. Ensivaikutelma oli että korkea, mutta sen jälkeen en ole asiaa edes ajatellut. Väittäisin että tässä kohtaa on tottumiskysymys digitaalinäppäimistöstä tultaessa.

Tottumiskysymys, luonnollisesti.  Itse ihmettelin aikoinani ns. Kravatin uusverision koesoitossa, että bassot olivat liian likellä.  No se olikin se ns. uuseversio.  Aidossa kravatissa ei tätäkään ongelmaa ole.

Itse tykkään lyhyestä diskanttinappulan liikkeestä.

Lainaus käyttäjältä: olli - 03-11-2009, 16:13:54
Itse tykkään lyhyestä diskanttinappulan liikkeestä.

Kuinka lyhyt on tuo sinun lyhyt? Digihaitarissa taitaa kuitenkin olla ihan olematon. Liikkuukos se oikeastaan ollenkaan?

Lisäys: viitisen milliä näyttää sitä liikettä olevan tuossa minun Bugarissani. Onko se sitten paljon vai vähän?

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 03-11-2009, 16:19:20
... Digihaitarissa taitaa kuitenkin olla ihan olematon. Liikkuukos se oikeastaan ollenkaan?

Lisäys: viitisen milliä näyttää sitä liikettä olevan tuossa minun Bugarissani. Onko se sitten paljon vai vähän?

FR-1B:ssä matka on karvan alle 4 mm ja aika mukava. Kaksiriviseni olen säätänyt hieman tätäkin lyhyemmäksi ja se oli alunperin lähelle tuota viittä milliä.

Lainaus käyttäjältä: risto - 04-11-2009, 02:06:23
FR-1B:ssä matka on karvan alle 4 mm ja aika mukava. Kaksiriviseni olen säätänyt hieman tätäkin lyhyemmäksi ja se oli alunperin lähelle tuota viittä milliä.

Tästä olisi kiinnostavaa kuulla enemmän soittaneilta, millainen mitta teillä on ja mikä teistä on optimi. Olli? Viljo?

Kielisoittimissa olen itse tarkka kielen etäisyydestä otelaudasta. Haitarissa se ei ole häirinnyt. Koskettimissa ennen olin tottunut keyboardeihin, ja piano tuntui hankalalta. Digipianon hankittuani totuin siihen aika vaivattomasti.

Puhaltimissa sitten? Foneissa näppäimen liikettä on vaikka kuinka paljon ainakin. Klarinetissa huomaa että jos sormea ei nosta tarpeeksi aukolta, vire on alempi, ääni tuhnuisempi ja vaatii enemmän painetta pitää se soimassa.

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 04-11-2009, 13:58:44

Tästä olisi kiinnostavaa kuulla enemmän soittaneilta, millainen mitta teillä on ja mikä teistä on optimi. Olli? Viljo?

3,5 mm on optimi :D Jotkut sanovat 4 mm. Jos kosketus kasvaa tuosta, niin se vaikuttaa soitto tekniikkan kehittymiseen ja pitkälle viemiseen. Niin ikään, jos se tuosta määrästä menee pienemmäksi, niin tulee tunne, että ei tullut kunnon painallusta. Joissain Bugareissa on tarkoituksella pidennetty näppäinväli kirkkaamman äänen saamiseksi – soittotekniikan kustannuksella. Niin ikään monissa halpispeleissä tuo iskuväli on 6-8 mm... Ne ovat aika kauheita...

Kun meni millimetripeliksi, niin mittasin.  Giulietin väli on 3,5 ja "Vanhan Kravatin" 5 milliä.  Kravatissa on se nappulan alushuopa jo aika kulunut, Giulietissa vielä kohtuu paksu.  Molemmissa on kantikkaat nappulat, lieneekö silläkin joku vaikutus tuntumaan.  Tykkään molemmista, ei siinä mitään.

Lainaus käyttäjältä: olli - 04-11-2009, 19:30:06
Kun meni millimetripeliksi, niin mittasin.  Giulietin väli on 3,5 ja "Vanhan Kravatin" 5 milliä.  Kravatissa on se nappulan alushuopa jo aika kulunut, Giulietissa vielä kohtuu paksu.  Molemmissa on kantikkaat nappulat, lieneekö silläkin joku vaikutus tuntumaan.  Tykkään molemmista, ei siinä mitään.

No, täytyy sitten uskoa että tuossa Bugarissa on hiukan yläkanttiin tuo näppäinliike, keskimäärin 5 milliä uudella huovalla. Pikaisesti katsoen tuntui, että matalammissa oli yli tuon, ylempänä alle. En ole kyllä osannut kaivata pienempää.

Lienee sitten makuasia ja toisaalta tottumuskysymys! ;)

Niin. Kait jonkin sortin keskilinja noille näppäimille on. Ihmiset ovat kaikki erilaisia, joten jollekin varmasti sopii paremmin vaikka se 4,5 mm ku sitten se 3,5 mm iskuvara... Tai voi se ero olla isompikin, luulisin.

Jos matka olis soittajan säädettävissä, niin homma olisi sillä saletti.  :)

Jo on sellainen soittotyyli, ettei edes paina näppäintä koskaan pohjaan ei matkalla ole väliä. Itse soitan luonnostaan niin että nappi pohjaa l. este tulee vastaan. Jos vaihtaa sormea samalla napilla tuntuu hyvältä, että nappi ei painu jonnekin tolkuttoman syvälle. Voisi myös kuvitella, että lyhyen iskupituuden napeilla olisi helpompi soittaa nopeita kappaleita.

Lainaus käyttäjältä: risto - 05-11-2009, 00:02:27
Jos matka olis soittajan säädettävissä, niin homma olisi sillä saletti.  :)

Jo on sellainen soittotyyli, ettei edes paina näppäintä koskaan pohjaan ei matkalla ole väliä. Itse soitan luonnostaan niin että nappi pohjaa l. este tulee vastaan. Jos vaihtaa sormea samalla napilla tuntuu hyvältä, että nappi ei painu jonnekin tolkuttoman syvälle. Voisi myös kuvitella, että lyhyen iskupituuden napeilla olisi helpompi soittaa nopeita kappaleita.

On toki lyhyellä iskulla hyvät puolensa. Mahtaakohan vähärivisissä ja viisirivissä olla eroja iskupituudessa?

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 05-11-2009, 00:04:06

On toki lyhyellä iskulla hyvät puolensa. Mahtaakohan vähärivisissä ja viisirivissä olla eroja iskupituudessa?

Itselläni on empiiristä kokemusta vain Morganesta ja Hannun Bugarista ja siis Morganessa oli suunnilleen sama alunperin.

Tuo keväällä hankkimani parempi garmoshka (Vjatskaja) näyttää tuommoista viittä milliä. Täytyy katsoa nuo toisetkin. Tosin minun mittaustarkkuuteni ei ehkä ole huippuluokkaa tällä tasolla, muovinen työntömitta  :)  Noissa garmoshkoissa on sitten vielä jäykemmän puoleinen tuntuma.

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 05-11-2009, 08:50:13

Tuo keväällä hankkimani parempi garmoshka (Vjatskaja) näyttää tuommoista viittä milliä. Täytyy katsoa nuo toisetkin. Tosin minun mittaustarkkuuteni ei ehkä ole huippuluokkaa tällä tasolla, muovinen työntömitta  :)  Noissa garmoshkoissa on sitten vielä jäykemmän puoleinen tuntuma.

Onkohan niistä mittauksista paljoakaan hyötyä? Varsinkin halvoissa peleissä kun saattaa toleranssit olla suuriakin eri yksilöiden välillä ja tuskin niissä on mitään optimiakaan haettu.

Suurempi väli on tehtaan valmistuksen kannalta turvallista ja ymmärettävää, koska se sallii suuremmat valmistustoleranssit ja läppä aukeaa silloin varmasti riittävästi. Suurta väliä on myös helpompi pienentää kuin aluksi liian pientä väliä ruveta suurentamaan ja trimmauksen voi jokainen teettää jälkikäteen itselle sopivaksi jos rupeaa tuntemaan siihen tarvetta.

Melnetin puolella hanurikorjaaja Theo tuppaa toistamaan tästä asiasta, että haitareiden näppänten matka on kuin kielisoittimissa: kaupan hyllyltä ostetuttujen soittimien asetukset ovat liukuhihnalta tulleita ja niitä on säännönmukaisesti trimmattava itselle sopivaksi. Tämä on mielestäni juuri näin. Jos ei kuitenkaan koe asiassa mitään ongelmaa, ei siitä kannata ongelmaa tehdäkään ja ainahan sitä kerkeää myöhemminkin kun tietää tarkkaan mitä haluaa.

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 05-11-2009, 00:04:06

Lainaus käyttäjältä: risto - 05-11-2009, 00:02:27
Jos matka olis soittajan säädettävissä, niin homma olisi sillä saletti.  :)

Jo on sellainen soittotyyli, ettei edes paina näppäintä koskaan pohjaan ei matkalla ole väliä. Itse soitan luonnostaan niin että nappi pohjaa l. este tulee vastaan. Jos vaihtaa sormea samalla napilla tuntuu hyvältä, että nappi ei painu jonnekin tolkuttoman syvälle. Voisi myös kuvitella, että lyhyen iskupituuden napeilla olisi helpompi soittaa nopeita kappaleita.

On toki lyhyellä iskulla hyvät puolensa. Mahtaakohan vähärivisissä ja viisirivissä olla eroja iskupituudessa?

Tiedä noista monirivisissä mitään - täytyy varmaan kysyä joltain "kokopäiväsoittajalta"

Omassa 2-r. Bugarissani noin 4 mm. 1-r. Castagnarissa pikemminkin 5 mm.
2-r. varahaitarini Hohner Corso, jossa "upotetetut näppäimet", ehkä vain 3 mm.???
- Eikä tunnu mitään eroja, jos soitan vaikka Emmaa "krossirouvina" ylinopeudella.
- Aikoinaan kun soitin puupuhaltimia, niin tuli setin aikana vaihdettua pilliä useammankin kerran, eikä tommonen juttu edes tullut mieleen.

Tähän myähäslisäna: Kuten Risto ansioituneesti lainasi Melnetin ylläpitäjää Theo Gibbsiä (menikö nimi oikein); jokainen ammattilainen kai viilaa soittimensa - jos jo ei jo tehtaalla valmistusvaiheessa, niin paketin tultua amattilaisella. Tämä koskee useimpia käsintetehtäviä vempaimia; ei vain kielisoittimia.

Voipi olla, että näistä näppäimenkorkeuksista hyötyy juurikin ne soittajat, jotka hiovat tekniikkaansa täydellisen täydelliseksi. Nuo toleranssit kasvaa vuosien saatossa soittimissa: huovat ja nahka painuvat ja metalli väsyy..

5 mm on ollu yleensä mitä on toivottu.  Vähä riippuu soittajasta ja siitä kuinka monella eri soittimella soittaa.

Lainaus käyttäjältä: squeeze - 05-11-2009, 21:15:52
5 mm on ollu yleensä mitä on toivottu.  Vähä riippuu soittajasta ja siitä kuinka monella eri soittimella soittaa.

Tää on tosiaan varmaan yksi niistä monista asioista mihin ei universaalia totuutta voi löytyään koska - kuten sanoit - vähä riippuu soittajasta, tottumuksista, sormien pituudesta, käden koosta ja siitä mitä soittaa ja miten. Kuitenkin itse heti huomasin matkan eron omaan haitariini Hannun haitarista ja minulle ainakin sopii matka, josta liiat on poistettu. Varmasti vaikuttaa se, että tausta minulla on kielisoittimista, joissa painallusmatka on lyhyt ja soitan vasenkätisillä soittimilla joissa kaula siis on oikealla kädellä.

Lainaus käyttäjältä: risto - 05-11-2009, 21:44:41
Varmasti vaikuttaa se, että tausta minulla on kielisoittimista, joissa painallusmatka on lyhyt

Minäkin olen kyllä kitaroissa suosinut matalaa actionia. Mutta sitten taas pianossahan liikerataa on melkein sentti, samaten tenorifonissa. En myöskään usko että lyhyen kokeilun perusteella voi päätellä juuri mitään. Muutos tuntuu aina oudolta. Mutta tietysti tuo että jo kaksirivisen säädätit matalammalle kertoo toki jotain.

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 05-11-2009, 22:06:04

Mutta sitten taas pianossahan liikerataa on melkein sentti, ...

Piano on minusta aivan eri asia koska kaikki koskettimet ovat siinä yhdeltä reunaltaan esillä. Pianossa pitkä matka on minustakin ihan ok.

Lainaa
En myöskään usko että lyhyen kokeilun perusteella voi päätellä juuri mitään. Muutos tuntuu aina oudolta. Mutta tietysti tuo että jo kaksirivisen säädätit matalammalle kertoo toki jotain.

Kyllä, ihan sama asia oli kaksirivisen kanssa, matala pitää olla. Mutta niin kuin sanoin, ei tässä makuasiassa voi mitenkään päästä kaikkia tyydyttävään konsensukseen.

Lainaus käyttäjältä: risto - 05-11-2009, 22:49:31
Piano on minusta aivan eri asia koska kaikki koskettimet ovat siinä yhdeltä reunaltaan esillä. Pianossa pitkä matka on minustakin ihan ok.

En tarkoita jänkätä, mutta en ole varma olenko tuosta samaa mieltä. Sen ymmärrän, että jos tulee sellaisia ongelmia joihin Olli viittasi, että esimerkiksi sormet lipsuvat näppäimien väliin, niin semmoista ei toki pianossa ole. Mutta sitä, pitääkö sormen liikkua millin enemmän tai vähemmän, en osaa pitää kynnyskysymyksenä jos siitä ei muuta ongelmaa ole. Ainakaan sillä tasolla jota itselleni pidän tavoitteena. Tärkeämpänä pidän sormitusten valintaa, ettei sormia tarvitse turhan paljon siirrellä.

En muista sanoinko jo tässä keskustelussa, että ne irkkumusiikin triplanäppäilyt yms voivat sitten vaikuttaa tähän asiaan ihan ratkaisevasti. Semmoiset ovat minulle ihan vieras juttu. Toisaalta Hillel Tokazier matkii pianolla mandoliinia. EDIT: Tästä hoksasin sitten että pianon isoilla koskettimilla tuo on ihan eri juttu, kaksi sormea mahtuu siinä vuorottelemaan (millä ei sitten ole mitään tekemistä näppäimen liikkeen laajuuden kanssa).

Kitarassa korkea action oli minulle oikea ongelma. Koko vasemman käden touhu oli minulle ja on edelleen se mikä rajoittaa kitaransoiton aika perustouhuihin, vuosikymmenten harrastuksesta huolimatta. Olisi varmaan pitänyt silloin heti alkuun ottaa tunteja  :)

Edit: Ja nyt se sitten tuntuukin korkealta tuo Bugari. Ei pitäisi ollenkaan seurata tällaisia keskusteluja  :) Tiedä kuinka kauan tässä menee taas unohtaa tuo juttu.

Mielenkiintoinen aihe.Itse pidän matalasta kosketuksesta, sekä piano, että näppäinhanurissa.Soitan molempia, keikka hanuri on kuitenkin näppäinversio.Sen havainnon olen tehnyt, että tuntemani pianistikapellimestarit, jotka soittavat myös enemmän tai vähemmän myös pianohanuria, eivät pidä syvempää kosketusta ongelmana.Ovat tykänneet Kouvolankin pianohanurista.Siinä Kouvolan pianopelissähän on ollut syvempi ja jotenkin kulmikas se diskanttikahva, verrattuna näihin Italian tuotteisiin.Sitten taas nämä muun maailman mestarit, pianoharmonikan erikoismiehet, varsinkin jatsimestarit, soittaa pelkästään erittäin matalalla kosketuksella olevia pelejä.

Mutta hey - eikös klasarikitaristien kitaroissa nailon-kielet ole hyvin korkealla otelaudasta? Tällä saadaan kuulemma kehitettyä tekniikkaa pidemmälle ja saadaan uusia (?) ominaisuuksia esiin, mitä ei sitten hevikeppikitaroista saa. Näissä hevikepeissä puolestaan otelauta on kapeampi ja kielet ovat matalammalla, jotta voidaan soittaa nopeasti... Risto tietää tästä kitarapuolesta paremmin kuin minä.

Lainaus käyttäjältä: waltsu - 06-11-2009, 00:17:24
...tuntemani pianistikapellimestarit, jotka soittavat myös enemmän tai vähemmän myös pianohanuria, eivät pidä syvempää kosketusta ongelmana....

..Sitten taas nämä muun maailman mestarit, pianoharmonikan erikoismiehet, varsinkin jatsimestarit, soittaa pelkästään erittäin matalalla kosketuksella olevia pelejä.

Jännää tietoa, taas lisää vettä myllyyn.  :)

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 06-11-2009, 00:53:05
Mutta hey - eikös klasarikitaristien kitaroissa nailon-kielet ole hyvin korkealla otelaudasta? Tällä saadaan kuulemma kehitettyä tekniikkaa pidemmälle ja saadaan uusia (?) ominaisuuksia esiin, mitä ei sitten hevikeppikitaroista saa. Näissä hevikepeissä puolestaan otelauta on kapeampi ja kielet ovat matalammalla, jotta voidaan soittaa nopeasti... Risto tietää tästä kitarapuolesta paremmin kuin minä.

Ei nyt hyvin (?) korkealla, mutta kyllä, totta, korkeammalla kuin metallikielisissä. Löysemmillä nylonkielillä painamisvoiman tarve on selvästi pienempi.

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 05-11-2009, 23:17:00

...Tärkeämpänä pidän sormitusten valintaa, ettei sormia tarvitse turhan paljon siirrellä.

En muista sanoinko jo tässä keskustelussa, että ne irkkumusiikin triplanäppäilyt yms voivat sitten vaikuttaa tähän asiaan ihan ratkaisevasti. Semmoiset ovat minulle ihan vieras juttu. .

Armando tuossa aiemmin mittaili, että hänen Castagnarissaan olisi n. 4 mm. Kuinkahan yleinen mitta se on Castagnarilla, monet kun näistä paljon triplettejä koristeluna käyttävistä 2-rivismestareista käyttää juuri Castagnaria. 4 mm tuntuu minusta tässä Rollessakin aika käypäseltä.

Kitaroista. Nailonkielisessä tuo korkeus ei tosiaan ole niin häiritsevä. Kuten Risto totesi, kielet ovat löysemmällä ja ne ovat myös miellyttävämmän tuntuiset sormille. Ja kielten väli on suurempi, miten se sitten vaikuttaakin.

Kyllähän teräskielisissäkin kielten korkeudella on vaikutusta soundiin. Liian matala action heikentää sustainia. Jotkut soittavat aika paksuilla kielillä korkealla actionilla. Ne jotka pystyvät.

Sitten taas toinen ääripää on turkkilainen saz, buzukin tapainen kielisoitin. Kielet melkein laahaavat otelautaa (ja nauhat ovat melkein olemattomat myös). Tällä on selvästi ratkaiseva vaikutus siihen että saz kuulostaa siltä miltä kuulostaa.

Hei!
Haluamatta mitenkään loukata perinteistä kiinnipitäviä ja eri tyylisuuntausten edustajia mutta itseäni lähinnä kiinnostaa miten voi harjoitella kerrostalossa hanurinsoittoa? Jos sen voi tehdä kuulokkeet korvilla häiritsemättä muita niin.........
Ottaisin mielelläni edullisen digi-Rolandin jos sellainen vaan löytyisi.......... 8)

Patukarhu täällä myi FR-1B:tä Rolandin Cubella ja mikillä. Ilmeisesti sama paketti oli tarjolla Huuto.netissä hintaan jotain 900e + . Aika edullinen paketti kyllä.

Lainaus käyttäjältä: bjorkka-48 - 09-11-2009, 10:46:27
Hei!
Haluamatta mitenkään loukata perinteistä kiinnipitäviä ja eri tyylisuuntausten edustajia mutta itseäni lähinnä kiinnostaa miten voi harjoitella kerrostalossa hanurinsoittoa? Jos sen voi tehdä kuulokkeet korvilla häiritsemättä muita niin.........
Ottaisin mielelläni edullisen digi-Rolandin jos sellainen vaan löytyisi.......... 8)

Kyllä minä ainakin silloin 90-luvulla kerrostaloissa ja rivitaloissa soitin ihan huoletta. Ja niin tekee äitinikin tällä hetkellä. Niin kauan kuin homma pysyy talonyhtiöiden sääntöjen puitteissa ja hyvän maun rajoissa, niin antaa palaa vaan. Jos tietää, että on hankalia naapureita, niin käy vaikka etukäteen juttelemassa.

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 09-11-2009, 11:36:13

.... Niin kauan kuin homma pysyy talonyhtiöiden sääntöjen puitteissa ja hyvän maun rajoissa, niin antaa palaa vaan. ...

Tuo on kyllä aivan totta, turha niitä naapureita on pelätä. Jos on pakko soitella silloin kun muut nukkuvat se on sitten toinen juttu.

Onkos näitä digitaalivehkeiden tekijöitä nyt jo kuinka paljon?

Ja tuossa sattui Vantaan musiikin sivuilta silmiin musictechin digivehje siellä rolandien seassa.
Kukas on käynyt kokeilemassa ja mihinkä se vaaka sattuisi kallistumaan, jos hankinta olisi edessä?

Lainaus käyttäjältä: humppahanuristi - 14-01-2010, 14:03:26
Onkos näitä digitaalivehkeiden tekijöitä nyt jo kuinka paljon?

Ja tuossa sattui Vantaan musiikin sivuilta silmiin musictechin digivehje siellä rolandien seassa.
Kukas on käynyt kokeilemassa ja mihinkä se vaaka sattuisi kallistumaan, jos hankinta olisi edessä?

Kolme vuotta Rolandilla ja Kolme sitä ennen musictechin midihaitarilla keikkailleena Roland. Toki siinä musictechin omassa alusta asti tekemässä voi olla ominaisuuksia, jotka rökittää joillain osa-alueilla Rolandin, kun en ole sitä music makeria päässyt testaamaan, niin en pysty sanomaan. Suurin ero esim FR-7:n on se, että rolandissa on omat kaiuttimet, mutta musictechissä ei. Olen vetänyt tuolla rolandilla ihan hanurikeikkojakin ilman pa:ta ja hyvin skulaa   

Minä tunnustaudun sekakäyttäjäksi.Vuodesta-89 midihanurilla, yhdistettynä eri merkkisillä moduuleilla,sekä kiipparilankuilla.Nyt viimeiset 5 vuotta, edelleenkin se akustinenhanuri sisäisellä äänikortilla.Bändikeikoille ei moduulia tai kiipparia välttämättä tarvitse roudata,saundimaailma riittää,niin Rollessa, kuin Musictechin Musik Makerissakin.Näitten pelkkien digihanureiden hyväpuoli on niiden keveys.Esim Musik Maker 50 tuntuu suorastaan styroxpeliltä.Minullahan se painaa, kun se on rakennettu casottoon,näin olen välttänyt nuo "ansatsi" ongelmat.
Mutta jos heittää keikan, varsinkin yksin, kumpaakin on terästettävä komppimoduuliila tai kiipparilla.
Vaikka se meille hanuristeille riittäiskin, tämä Rantakoivun alla missä punertaa marjat pihlajan, soittajaa kaipaillen, ja oliivit kukkii, kyylelsilmin kultaisellaharmonikalla, se ei ikävä kyllä aina riitä niille kuulijoille.Tarkoitan tietenkin sitä, kun kuulijoita on kymmeniä tai satoja ja musiikkia tarjoiltava eri tyylisuunnilta ja useamman tunnin ajan.Kun ne toteuttaa digimidihanurilla, se antaa myönteisen kuvan,ja äänen kuulijoille siitä hanurista ja koskaan ei tarvi tehdä kahta keikkaa, samalla kertaa ko. esiintymispaikkaan, sitä ensimmäistä ja viimeistä.

Noista Saksassa ja Italiassa käytetyistä Limexin digi/midilaitteista ei minulla ole omakohtaista kokemusta,olisko jollakin palstalaisista.Epäilisin, että Limex on kuitenkin ns. raskaansarjan tuotteita, koska näkyy nuo mm.kisoja voittaneet hanuristit niitä käyttävän.Esim.Christa Behnkelläkin  Limexit useammassakin akustisessa.On muuten loistavassa soittokunnossa edelleenkin, vaikka ikääkin on.Voitti ne Helsingin mm.kisat silloin 65 vai oliko v.66?
Paavo Tiusanen oli kolmas,Esko Könönen viides.Esko ei niihin kerennyt täysillä panostaa, kun oli sitä oman pändin pyöritystä samaan aikaan.
Sori menipäs tämä jo vähän asian viereen.Soitellaan!

Wilhelm Lanka ketjun seurauksena vaihdoin Rolleeni Bayan järjestelmän ainakin joksikin aikaa. Tuntuisi istuvan omaan ajatteluuni paremmin ja sopivan paljon nuotteja sisältäville melodioille. Käsi on myös jotekin paremmassa asennossa. Ehkä mieli muuttuu myöhemmin, mutta kunhan kokeilen.

Sormion vaihdoin tällaiseksi, vain C:n jätin valkoiseksi ja sen paikka on sama suomalaisessa ja Bayanissa:

Lainaus käyttäjältä: risto - 17-06-2010, 12:36:16
Wilhelm Lanka ketjun seurauksena vaihdoin Rolleeni Bayan järjestelmän ainakin joksikin aikaa. Tuntuisi istuvan omaan ajatteluuni paremmin ja sopivan paljon nuotteja sisältäville melodioille. Käsi on myös jotekin paremmassa asennossa. Ehkä mieli muuttuu myöhemmin, mutta kunhan kokeilen.

Sittenpähän saadaan kohta oikeaa kiistelyä siitä mikä systeemi on parempi  :)

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 17-06-2010, 12:53:05

Sittenpähän saadaan kohta oikeaa kiistelyä siitä mikä systeemi on parempi  :)

Tästä voidaan aloittaa, scrollaa sivun keskelle kohtaan B-system features:

http://home.swipnet.se/nydana/accordion.html

:)

Lainaus käyttäjältä: risto - 17-06-2010, 13:15:43

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 17-06-2010, 12:53:05

Sittenpähän saadaan kohta oikeaa kiistelyä siitä mikä systeemi on parempi  :)

Tästä voidaan aloittaa, scrollaa sivun keskelle kohtaan B-system features:

http://home.swipnet.se/nydana/accordion.html

:)

Tuohan on asiallista analyysia, kun kuvaillaan systeemien vahvuuksia ja heikkouksia eikä ns. paremmuutta. Jo hätäisen vilkaisun perusteella tuo varmaan sopisi klezmeriin. 

Tiedoksi: Roland FR-1:een on kuulemma tullut softapäivitys jolla bassosta saadaan myös melodiabasso. Vasta kuulin, toki täytyy moinen päivitys saada myös itselle kunhan löytäisin päivityksen jostakin ja selviäisi miten päivitys vempaimeen ympätään.

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 15-01-2009, 08:16:33
Nuo digivempaimet ovat ihan perinteisiä syntetisaattoreita omilla soundeillaan ja haitarin muotoisella käyttöliittymällä. Faktahan on se, että jos se Rolandi hajoaa, niin eipä sille voi yksikään alan korjaaja tehdä mitään ellei ole kunnon pohjia virtapiirijutuista. Soittimissa kun ei ole muuta haitaria kuin ulkoasu. Eikä muovikaan oikein haitareihin sovi.. No Kouvolan tehdas käytti viimisimissä malleissaan abs-muovisia maskeja, mikä näkyy nykyään siten, että valkoisissa haitareissa maski on usein kirkkaan valkoinen - kuin uusi - mutta samalla muu valkoinen selluloidipäällysteinen runko on kellertynyt.

Siinä mielessä puollan haitarin päälle muita muoveja tai muovirunkoja, jos kyseessä on a) ei perinteinen haitari vaan digivempain ja b) selluloidista on mahdollisuus päästä eroon. Selluloidilla on parit huonot ominaisuudet. Ne ovat paloherkkyys ja värin muuttuminen iän myötä. Valkoisesta tulee kellertävä, vihreästä saattaa tulla harmaa ja niin edelleen. Ja nyt kun kaikki selluloidi tulee Kiinasta jopa italialaisiin soittimiin, niin sen selluloidin koostumuskin on vähän muuttunut matkan varrella. Sillon kun olin siellä Castellossa, niin sanoivat, että kiinalainen materiaali on hankalampi käsitellä ja materiaali on entistä herkempi valolle (UV). Eli valkoinen kellertyy entistä nopeammin.

Mutta oikeisiin haitareihin muovia - blaah.

Lainaus käyttäjältä: karppis - 14-09-2011, 15:14:48

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 15-01-2009, 08:16:33
Nuo digivempaimet ovat ihan perinteisiä syntetisaattoreita omilla soundeillaan ja haitarin muotoisella käyttöliittymällä. Faktahan on se, että jos se Rolandi hajoaa, niin eipä sille voi yksikään alan korjaaja tehdä mitään ellei ole kunnon pohjia virtapiirijutuista. Soittimissa kun ei ole muuta haitaria kuin ulkoasu. Eikä muovikaan oikein haitareihin sovi.. No Kouvolan tehdas käytti viimisimissä malleissaan abs-muovisia maskeja, mikä näkyy nykyään siten, että valkoisissa haitareissa maski on usein kirkkaan valkoinen - kuin uusi - mutta samalla muu valkoinen selluloidipäällysteinen runko on kellertynyt.

Siinä mielessä puollan haitarin päälle muita muoveja tai muovirunkoja, jos kyseessä on a) ei perinteinen haitari vaan digivempain ja b) selluloidista on mahdollisuus päästä eroon. Selluloidilla on parit huonot ominaisuudet. Ne ovat paloherkkyys ja värin muuttuminen iän myötä. Valkoisesta tulee kellertävä, vihreästä saattaa tulla harmaa ja niin edelleen. Ja nyt kun kaikki selluloidi tulee Kiinasta jopa italialaisiin soittimiin, niin sen selluloidin koostumuskin on vähän muuttunut matkan varrella. Sillon kun olin siellä Castellossa, niin sanoivat, että kiinalainen materiaali on hankalampi käsitellä ja materiaali on entistä herkempi valolle (UV). Eli valkoinen kellertyy entistä nopeammin.

Mutta oikeisiin haitareihin muovia - blaah.

Piti käydä etsimässä tuo Viljon kirjoitus, että näkisin oliko tuossa jotain siihen lisätty. Ilmeisesti ei.

Jaahas, eilen tuli vietyä oma uushankinta (siis vanha netistä ostettu romu) korjattavaksi Lahden Terolle ja samalla testattua digihaitaria: Cordyon (http://www.limex.fi/images/galleria/limex/limex2.jpg)
Täytyy sanoa, että on vehkeet kehittyneet. Tuo on siis digihaitari vaikka näyttää antiikkiselta.
Saman systeemin saa myös tavalliseen haitariin ja onhan se vähän monipuolisempi härveli kuin nuo vanhat lankamidisysteemit tai sitten nuo rolandin vehkeet.
Tuolla Cordyonilla sai paljetremolotkin helposti lähtemään ja mitä sillä oli painoa, joku 6kg? Ei kylläkään sisällä omaa äänentoistoa.
Samat vehkeet saa tavalliseen haitariin, mikä on sitten huomattavasti monipuolisempi vehje, kuin joku rolandin digihaitari.
Tässähän melkein jo innostuu taas noista vehkeistä...
Käykääpä kokeilemassa, jos vaan mahdollista on.