onko kellään tietoa missä ja kenellä tämä onnin haitari nykyisin on diskantin takana merkintä s rummukainen on minun vaimoni hänellä oli se muutaman vuoden
Kuvassa oleva soitin oli Teemu Kärjen kokoelmasta, joka on kokonaisuudessaan nähtävillä Huittisissa Virtasen kaupassa.
kiitoksia tiedosta täytyy käydä katsomassa ensikesänä
Tuo Onni ei ole Onni Laihasen haitari. Tässä kuvassa on oikeat Onnin ja Toivon haitarit, joiden nykyiset omistajat ja sarjanumerot on tiedossa.
Lainaus käyttäjältä: pietrodeiro - 19-11-2020, 09:44:05Jaa-a, mitäpä tähän nyt sanoisi. Pistäydyin varaston puolella ja näyttääkö tuo Laihasmallin diskanttilaudan takana oleva omistuskirjoitus tutulta?
Kuvassa on toinenkin arvoitus, elikkä tuo viereinen "amerikanmalli". Se ei ole Kouvolan tehtaan valmistetta oleva amerikkalaismalli vaikka hiukan näyttääkin sellaiselta, mutta kielet ja äänet siinä on pirun hyvät. Olen saanut taiottua siihen samanlaiset valssiäänet kuin esim. Vesterisen 1930-luvun lopun levytyksessä "Kun kesä on mennyt". Olisiko arvauksia kenen tekeleitä kyseinen soitin mahtaisi olla?
Minusta amerikkalaismallin kahvan porrastus on samantapainen kuin Sameli Elomaan peleissä. Onko tässä kielipenkit havupuusta? Sellaisia olen toistaiseksi nähnyt kaikissa Elomaan tekemissä peleissä. Voihan tämä tietysti olla jonkun muunkin, mutta tuli mieleen loivasta porrastuksesta ja samantapaisista pyöreistä näppäimistä.
Joo, kyllä Elomaakin amerikkalaismallia teki. Antero Paanasella oli yhteen aikaan sellainen ja eritäin hyväkuntoinen ja hyvin soiva. Eräs Elomaan pelien tunnuspiirre oli, että hän käytti paljon nauloja esimerkiksi kansiläppien kiinnityksiin ja kielilaattojen kiinnitykseen nahan päälle.Tässä ei vissiin näkynyt nimeä edessä?
Toivo
kyllä on tuttu nimikirjoitus siinä oli alkujaan italialaiset käsinviilatut tarkkuuskielet laatta oli aikamoinen yllätys että on vielä soittokunnossa aikoinaan oli ostettu paikallisesta kyläkaupasta itäsuomessa viinijärvellä
Onnilla oli tosiaan kravatti ja amerikkalaismalleja niistä löytyy netistä kuvia ja kuka tietääkään miten monta haitaria ja mallia onnilla oli tälläkin laihasmallilla merja ikkelä on käynyt täällä ja soittanut tällä haitarilla vanhalle kelanauhalle muutaman kappaleen
Valokuvissa Onnilla oli ainakin kolme erilaista kravattimallia. Laihasmallilla hän soitti kuvista pätellen vain vuosina 1940-1941. Sen jälkeen vuonna 1942 hän soitti jo ameikkalaismallilla, joka oli normaali poikkiraitainen malli, mutta siinä oli jo tangoäänet, minkä kuuleen tuon vuoden levyiltä. Noin vuonna 1944 hänelle ilmestyi pystyraitainen amerikkalaismalli. Vuonna 1947 hänellä oli Amerikkaan mennessään skandallimalli, joka myöhemmin vaihtui kahteen kuningasmalliin. Toisessa luki "Lucky" ja toisessa "Onni". Tämä jälkimmäinen palautui Suomeen ja oli minulla remontissa. Tämä kuningasmalli oli matalampi malli, jossa ei enää soinut se tärkeä matala "D". Kahvan takana oli poikkeuksellisesti 6 vaihtajaa, mutta se oli kuitenkin vanhan ajan äänillä ja oli Onnin viimeinen peli. Olen nähnyt vanhan kuvan, jossa Onni soitti Kouvolan kohokuviolistoilla olevalla kukkamallilla. Armeija-aikanaan 1930-luvun puolivälin jälkeen hän soitti Kiviniemen soittokunnan oppilaista muodostetussa tanssiorkesterissa Hotti Pojat pianoharmonikkaa. Toisena hanuristina oli Olavi Huuska, joka jo silloin soitti 5-rivistä. Kravattia vanhemmissa harmonikoissa ei varmaankaan ollut Onnin nimeä, koska hän ei ollut silloin vielä tunnettu ja soitti armeijassa vakituisesti huilua, klarinettia ja saksofonia. Nimimuotia ei ollut vielä kukkamallien aikaan, vaan soittajien nimet ilmestyivät ensimmäisenä kravattien häkkiin tai näppäimien viereen.
Toivo