Sain käsiini tällaisen vanhan harmonikan. Siitä puuttuu muutama nappula ja yksi diskantti-puolen nappula jää alas jumiin, kun sitä painaa. Bassopuolella joku on myös jämpissä, koska kuuluu vaikka nappuloita ei paina.
Osaako joku arvioida, kannattaako tällaista korjata? Vai onko tämä joku venäläinen halpisversio.
(Kuvia liitteissä)
Soitin itsessään ei ole rahallisesti arvokas, joten mahdolliseen korjaukseen ei ehkä kannata laittaa maltaita. Nuo muutamat virheasennot voivat olla yksinkertaisia ja nopeita korjata, mutta sen tietää vasta sitten, kun soitin on tarkastettu.
Mutta harvinaisempi yksilö! Eipä ole neuvostoliittolaisia viisirivisiä aiemmin tullut vastaan.
Lainaus käyttäjältä: TLinden - 03-11-2021, 22:44:19Mutta harvinaisempi yksilö! Eipä ole neuvostoliittolaisia viisirivisiä aiemmin tullut vastaan.
miun koko haitarin soitto sai alkunsa 5 rivisestä matkamuisto kurtusta, vihreä, akkordion tai vastaava merkiltään
Akkord lienee merkki, valmistettu Kaluga-nimisessä kaupungissa jossain Uralin takana. Luulin, että se tehdas teki pelkkiä pianohaitareita ja pianoja! Kiinnostaisi kyllä saada käsiini tällainen neuvostovenäläinen viisirivinenkin, kolmirivisiä on jo 2 kpl.... Toisaalta helpompi se kolmirivisellä on soittaa.
juu akkord... oma ensimäinen piano haitari oli samanlainen, omsta kun oli noita basso puolen vipuja paikaltaan niin luntatiin tuosta... ihan siedetävä haitari soitelma, mutta tuo basso puolen rakenne on melko rimpula.
itsellä etyden kolmirivinen näppäin ,kampe, tiivis ja ihan kohtuu ääninen, mutta ei ole into riittänyt opetella. se vois joutaa nurkista
ja sen mitä vähän noita näppäin haitareita näpelöinny niin eks se 5 rivisyys etu kun on apurivi?
Varmaan riippuu niiden apurivien hyödyllisyys siitä, mistä lähtökohdista soittelee. Itse kun olen sävelasteikkoja opetellut näillä kolmella rivillä ja jotenkin selkiytynyt systeemi. Nyt jos ottaisi kaksi riviä lisää, niin menisi taas opetellut asiat sekaisin, enkä keksi niistä nyt lisäetua ilman kuin taas sen, että opettelisi tavallaan soittamaan uudelleen. Toisaalle tähän linkkasin konsertin Neuvostoliitosta 80-luvulta. Siinähän näkyi, että pari huippusoittajaa soitteli kolmirivisillä. Varmaankin opetelleet niin mestareiksi näiden kanssa, että täystin turhaa ja jopa opeteltua sotkevaa siirtyä viisirivisiin.
niin tiedä sitten, varsinkin nopeissa kappaleissa minusta voisivat olla isokin apu.. toisaalta kun on pitkät sormet niin pianollakin ihan lystisti saa yltämään, eli lie sellai maku, tottumus ja mieltymys kysymyskin