morjens
Ahvenaiselta löytyy tosi hyviä nuotteja ja oppikirjoja. Mm.ssa harmonikat soimaan ja musettevalsseja. Helppoja sovituksia. Ja aika edullisia
Joo, olen 1980-luvulla opetellut soittamaan viisrivistä Ahvenaisen oppaiden perusteella kansalaisopistossa. Ostin myös aikoinaan hänen julkaisunsa "Lapikasta lattiaan", joista opettelin perinteisiä hanurikappaleita. Sittemmin tuli pitkä tauko, kunnes aloin soittelemaan viitisen vuotta sitten uudelleen. Olen aikoinani hommannut nuotteja yli oman soittotarpeen, joten en ole näitä Ahvenaisen uusia julkaisuja juurikaan hankkinut.
Ahvenaisen kunniaksi (tai sitten ei) on mainittava, että näissä hänen nuoteissaan on ne sormitukset valmiina. Omaehtoisessa opiskelussa näistä valmiista sormituksista oli tosi kova apu. Toisaalta, kun on ammattilainen opettajana, ei niitä sormituksia kovin paljon tarvi ollakkaan valmiina.
Lainaus käyttäjältä: olli - 23-06-2010, 14:28:31
.... Sittemmin tuli pitkä tauko, kunnes aloin soittelemaan viitisen vuotta sitten uudelleen. ...
Mulle on juuri käymässä noin vaikka en niin yhtään tahtoisikaan. Olen kahminut itselleni niin monta erilaista hommaa ja muita kaatunut tahtomattani niskaan, että hyvä jos kerran viikossa ehdin edes vähän soitella. Biisit jotka ekana vuonna opettelin ovat jo unohtuneet, jos sais ylläpidettyä edes kahta biisiä. >:(
Minä päätin viime helmikuussa, että valitaan opettajan kanssa "ohjelmisto", jota sitten treenataan kappale kerrallaan talven selän yli. Nyt on kappaleista puolenkymmentä "hanskassa" vaikkakin nuoteista pitää vielä soitella. Vanhemmiten olen antanut periksi tuossa sormiin opettelussa, joten soittelen enimmäkseen nuoteista.
Toisaalta, sitten on se valtava nuottimäärä, joista on joskus kivaakin fiilistellä, vaikkakaan kaikki ei mene aivan "nuottien" mukaan. :D
morjens.
Joo mitä enemmän tulee ikää mittariin.niin ei meinää jäädä kaaliin uudet kappaleet jote nuotit pitää olla aina edessä.Toisaalta taas nuotimlukutaito kehittyy. Hyvää juhannusta.
Minulla taas on suoranainen Kammo Ahvenaisen sävellyksiin.
Saattaa tosin olla, että aikoinaan minulla oli soitonopettajana suoranainen natsi. Jos soitin jonkun tietyn nuotin kolmosella ja kirjassa luki kakkonen, niin sitä kappaletta soitettiin niin kauan, että sormitukset meni tismalleen niinkuin kirjassa lukee (motivoivaa!).
Sitten sitä nuottikirjaa piti mennä sivutarkasti läpi. Yhtään ei saanut valita itselle mieluisia nuotteja.
Ahvenaisen sormitukset ovat foorumeilla pääosin saanut kriittisen vastaanoton. Välillä tuntuu, että Veikon taistelee sormituksiensa kanssa tuulimyllyjä vastaan. Oman soitto-opiskelun aikana ei sentään ollut niin tarkkaa. Opettaja veti viivan yli huonojen sormituksien kohdalla. Joskus treenattiin uusia rivejä, jolloin sormitukset vähän muuttuivat.
Lainaus käyttäjältä: olli - 23-06-2010, 14:28:31
Omaehtoisessa opiskelussa näistä valmiista sormituksista oli tosi kova apu. Toisaalta, kun on ammattilainen opettajana, ei niitä sormituksia kovin paljon tarvi ollakkaan valmiina.
Yritän lainata omaa aikaisempaa. Yksin treenatessa on valmiista sormituksesta apua. Nyttemmin, kun tulee uusi kappale eteen, löytyy "oma sormitus" kohtuuhelposti. Opettajan kanssa edetessä, hän seuraa kättä ja antaa oivallisia neuvoja, joita ei itse hoksaa.
Veikon sormituksista vielä. Opettelin aikanaan veikon sormituksien mukaan. Hänen kappaleissaan oli oli iso Kirjain esim U ja S ympyröityinä, eli silloin soitetaan ulko tai sisäriveiltä. Mutaa nykyisissä nuoteissa näitä ei ole?. Olettaako veikko että itse pitää tämä hoksata.koska joissakin sormituksissa ei ole mitään tolkkua.