Mnetin puolella kyselin bassopuolen soittamisesta, mutta vielä pyytäisin valaistusta samaan kysymykseen eli miten navigoitte bassopuolella oikeisiin riveihin ja nappeihin?
Vesterisen kirjassa olen oppitunnissa 15., ensimmäisissä bassoharjoituksissa, mutta mitään vinkkejä tai niksejä ei kerrota. Muistan joskus jostakin lukeneeni tai kuulleeni, että eräs tapa on seurata nappularivien välejä, ei itse nappularivejä. On tuo totta vai harhaa? Tällä hetkellä tuntuisi toimivalta ratkaisulta liuttaa keskisormea pitkin perusbassoriviä ja samalla laskea nappeja merkitystä C napista oikean viistorivin löytymiseksi.
Harmonikkanuoteissa käytetään sormitusapuina lukuja yhdestä viiteen. Kummassakin kädessä numero yksi tarkoittaa peukaloa, kaksi etusormea ja niin edelleen. Standardbasson komppisoitossa on opetettu käyttämään keskisormea (3. sormi) perusbassoilla ja ottamaan etusormella (2. sormi) kaikki sointubassot. Nykyisin on yleistynyt myös opetustapa, jossa opetetaan käyttämään nimetöntä (4. sormi) perusbassoilla ja keskisormea duuripystyrivillä ja etusormea molli-, 7- ja dim-sointuriveillä. Vapaalehdykkä
Bassoissahan on yleensä merkitty äänet As-C-E-Gis alhaalta päin lueteltuna toisella perusbassorivillä. Siinä basson logiikan löytämisessä auttaa paljon nuo pitkien hyppyjen harjoittelu. Esimerkiksi C-duuri-komppaamisesta hyppäät vaikka E- tai H-ääneen eri sointuvariaatioin. Hyppyjä täytyy harjoittaa ylös ja alaspäin alottavasta äänestä. Tällä tavalla tuo näppäimistö tulee tutuksi ja "pienemmäksi". Ennen hyppyharjoituksia kannattaa treenata sormien liikuttamista lähiäänille. Sormien liu'uttaminen näppäimillä varsinaisen soiton aikana jää pois, koska se on hidasta ja kömpelöä. Esimerkiksi vanhoja soittimia soitellessa tulee sormilla kopeloitua tuota bassopäätä tuon tuosta, kun näppäimiä on harvemmin merkattu.
LainaaNykyisin on yleistynyt myös opetustapa, jossa opetetaan käyttämään nimetöntä (4. sormi) perusbassoilla ja keskisormea duuripystyrivillä ja etusormea molli-, 7- ja dim-sointuriveillä.
Tämähän oli hyvä tieto, alussa tein vaistomaisesti noin, tässä vaiheessa Vesterinen kuitenkin opettaa vain 3. ja 2. sormea käytettäväksi.
LainaaEsimerkiksi C-duuri-komppaamisesta hyppäät vaikka E- tai H-ääneen eri sointuvariaatioin. Hyppyjä täytyy harjoittaa ylös ja alaspäin alottavasta äänestä.
Tuossa hyppäämisessä juuri on se ongelma. (Napit osaan tietysti jo ulkoa kvinttiympyrästä.) Muistatko miten itse treenasit nappien välisen välimatkan tunnistamista? Kai oma opettajasi antoi joitakin vinkkejä? Kyllä mä uskon, että se siitä lähtee menemään, mutta jos on jotakin tunnettuja keinoja olisi kiva kuulla.
Tässä tulee myös vastaan haitarin asento ja bassopuolen hihnan kireys. Jos muistan oikein, opetti Mika Väyrynen pitämään haitaria palkeesta tuettuna vasemmalla polvella lepäämässä. Vasemman hihnan voi silloin kai jättää aika löysäksi, että käsi pääsee helposti liikkumaan ylös alas?
(Toivottavasti saat nuo sivut pian toimimaan Explorerilla, ei jaksa kahdella selaimella).
Lainaus käyttäjältä: risto - 15-01-2009, 12:50:15
Tuossa hyppäämisessä juuri on se ongelma. (Napit osaan tietysti jo ulkoa kvinttiympyrästä.) Muistatko miten itse treenasit nappien välisen välimatkan tunnistamista? Kai oma opettajasi antoi joitakin vinkkejä? Kyllä mä uskon, että se siitä lähtee menemään, mutta jos on jotakin tunnettuja keinoja olisi kiva kuulla.
Kertoisin jos muistaisin. Kun olen ensimmäisen kerran soittanut Säkkijärven polkan 1998, jolloin olin 12 vuotias... Joten olen tuon oppinut vissiin jokus 9 - 10-vanhana. Eli aika pitkän aikaa sitte. Opettajani kanssa käytettiin Veikko Ahvenaisen harmonikkakoulua. Voiskohan tämän kirjasarjan ykkös- tai kakkososassa olla aiheeseen liittyen harjoituksia?
Hyppyharjoitukset on kuitenkin sellasia, että niitä treenataan, treentaan ja treenataan kunnes ne on siellä selkäytimessä. Sormien liikkeistä ja näppäimien löytämisestä tulee automaatio. Niin kauan kun mietit, että missäs kohtaa se olikaan se näppäin, niin on vielä opetteluvaiheessa. Harjoittelu ottaa aikansa, mutta eikös se ole todettu, että määrätietoinen harjoitteleminen on harrastuksen suola? :D
Lainaus käyttäjältä: risto - 15-01-2009, 12:50:15
Tässä tulee myös vastaan haitarin asento ja bassopuolen hihnan kireys. Jos muistan oikein, opetti Mika Väyrynen pitämään haitaria palkeesta tuettuna vasemmalla polvella lepäämässä. Vasemman hihnan voi silloin kai jättää aika löysäksi, että käsi pääsee helposti liikkumaan ylös alas?
Oon ilkeä ja laitan linkin :P http://www.vapaalehdykka.net/index.php?k=musiikkikoulu/soittimen_k%C3%A4ytt%C3%B6&sivu=soittoasento (http://www.vapaalehdykka.net/index.php?k=musiikkikoulu/soittimen_k%C3%A4ytt%C3%B6&sivu=soittoasento)
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 15-01-2009, 14:01:14
Oon ilkeä ja laitan linkin :P http://www.vapaalehdykka.net/index.php?k=musiikkikoulu/soittimen_k%C3%A4ytt%C3%B6&sivu=soittoasento (http://www.vapaalehdykka.net/index.php?k=musiikkikoulu/soittimen_k%C3%A4ytt%C3%B6&sivu=soittoasento)
Joo, kiitos. Kerran jo luinkin tuon, mutta täytyy näköjään käydä aina välillä kurkkimassa uudestaan.
Lainaus käyttäjältä: risto - 15-01-2009, 12:50:15
LainaaNykyisin on yleistynyt myös opetustapa, jossa opetetaan käyttämään nimetöntä (4. sormi) perusbassoilla ja keskisormea duuripystyrivillä ja etusormea molli-, 7- ja dim-sointuriveillä.
Tämähän oli hyvä tieto, alussa tein vaistomaisesti noin, tässä vaiheessa Vesterinen kuitenkin opettaa vain 3. ja 2. sormea käytettäväksi.
Ehdottaisin kumminkin, että opettelet käyttämään (pääsääntöisesti) keskisormea perusbassoriveillä ja sointubassot soitat etusormella.
t. TAA
Lainaus käyttäjältä: risto - 15-01-2009, 11:47:03
Tällä hetkellä tuntuisi toimivalta ratkaisulta liuttaa keskisormea pitkin perusbassoriviä ja samalla laskea nappeja merkitystä C napista oikean viistorivin löytymiseksi.
Varmaan noin. – Vielä yksi keino helpottaa soittamista (ja miksei nappuloiden löytämistä) on soittaa aluksi vähän aikaa seiskasointu duurisointuna. Kun nappulat alkavat löytymään, palauttaa seiskasoinnut paikoilleen. :)
Kolmas varma keino on soittaa riittävän paljon kappaleita ensin C-duurissa, sitten F-duurissa, G-duurissa (jos nyt duurisävellajeista puhutaan) jne.
Neljäntenä voisi vielä mainita soittoasennon; se ei saa olla "makaava", vaan yritä pitää soitin mahdollisimman pystyssä...
t. TAA
Joo, kiitos TAA, kaikki neuvot auttavat.
Hei, Könösen Esko neuvoi mulle jo 60- luvulla duurikomppaamisen niin että esim. C- duurissa nimetön soittaa sen C: n perusbassoäänen, keskisormi duurisoinnun ja etusormi sen G- vaihtobasson. Tilaa tulee kuulemma enemmän noin. Molli taas nimetön C- perusbasso, etusormi sointubasso ja keskisormi sen G- vaihtobasson.
Noin teen siis edelleen, kai se on jokseenkin sama noitten duuribassojen kanssa miten sen tekee, siis miten alunperin sen oppii.
Todellakin on näin että mystisesti ne harjoittelemalla lähenevät toisiaan nuo bassonappulat.
Lainaus käyttäjältä: KurttuPaavo - 15-01-2009, 18:03:47
... C- duurissa nimetön soittaa sen C: n perusbassoäänen, keskisormi duurisoinnun ja etusormi sen G- vaihtobasson.
... Molli taas nimetön C- perusbasso, etusormi sointubasso ja keskisormi sen G- vaihtobasson.
Nuo kaksi kyllä toimisivat mulle aika melkein heti, vasurina kun kitaraakin näppäilen vasemman käden sormilla. Etusormen venyttäminen 3./2. menetelmällä on selvästi vaikeampaa ja etusormi on aika ihmeellisessä koukussa jos esim. dimiin sillä kurkottaa, varsinkin kun tuppaa keskisormi jäämään sinne perusbassonapille odottelemaan...
Lainaus käyttäjältä: KurttuPaavo - 15-01-2009, 18:03:47
C- duurissa nimetön soittaa sen C: n perusbassoäänen, keskisormi duurisoinnun ja etusormi sen G- vaihtobasson. Tilaa tulee kuulemma enemmän noin. Molli taas nimetön C- perusbasso, etusormi sointubasso ja keskisormi sen G- vaihtobasson.
Tuo kuulostaa kauhean vaikealta. Kun vaan mietin sitä, että kun bassoa käytetään muutenkin kuin tuolla peruskomppitavalla. Opeteltu näppäilemisen perusasento ja perussormitukset täytyy olla hanskassa, jotta sormitustekniikkaa ja uusia komppeja on miellyttävä opetella. (Ota nyt sitten meidän mielipideneuvoista Risto selvää ;) ) Jonkin sambakompin perussormitus tuolla pohjalla on mielestäni aika hankala - voin olla väärässäkin, kun en ole kokeillut. Haluaisin kovasti antaa tarkan esimerkin, mutta kun soitin ei ole tässä koneen vieressä, niin saattaa tulla pahoja sormituserheitä.
Nimettömän jättäisin kuitenkin peruskompin perusbassosta vähemmälle, koska jos keskisormi on esim. merkatulla C-äänellä, etusormi hoitaa sointupuolen, jolloin nimetön voi hoitaa nopeat ja laajat bassokuvion alut. Tulee mieleen just joku samban mollikäännöt / 6-soinnut perusbassonäppäimistöllä alaspäin ja duurissa / 7 käännöt eturivin kautta. Toinen on sitten tuo, että aika paljon ainakin itse olen käyttänyt nopeissa kohdissa sointubassossa peräkkäisiä sormituksia sormilla 2-3 (jälleen vaikka se samba).
Lisäksi, mikä on tärkeää, sormituksissa tulisi välttää mahdollisimman paljon toisen sormen ylimenemistä. Pätee bassossa ja diskantissa. Diskantissa siis c-ääni 3-sormella ja cis-ääni 2-sormella.. Ei hyvä. Peukalokin menee yleensä kämmenen sisäpuolen kautta näppäimistölle jatkamaan sointukuviota.
Sormituksen parhautta mietittäessä on pari järkeenkäyvää ehtoa:
- sormitus on kädenasennon kannalta mahdollisimman luonnollinen (ei jännitystiloja),
- sormitus on toistuvissa kuvioissa mahdollisimman looginen ja symmetrinen ylös ja alaspäin mentäessä.
Aiheesta on muuten se Juvosen Gradu, mikä sun Risto kannattais lukea. Katso lähdeluettelo (onnistuu IE:llä).
No joo, mä pidän mielessä molemmat tavat ja meen toistaiseksi eteenpäin Vesterisen kirjan mukaan. Aloittelijanhan on mahdotonta ottaa kantaa.
Ei tuo mun homma mitään jumalansanaa ole. Jossakin sambakompissa duurissa voiskin mennä niin että perusääni ensin ( vaikka nyt C) keskarilla sitten se sointuduuri etusormella ja se terssi E sisäriviltä nimettömällä. Kai, heh.
Lainaus käyttäjältä: risto - 15-01-2009, 18:37:27
Lainaus käyttäjältä: KurttuPaavo - 15-01-2009, 18:03:47
... C- duurissa nimetön soittaa sen C: n perusbassoäänen, keskisormi duurisoinnun ja etusormi sen G- vaihtobasson.
... Molli taas nimetön C- perusbasso, etusormi sointubasso ja keskisormi sen G- vaihtobasson.
Nuo kaksi kyllä toimisivat mulle aika melkein heti, vasurina kun kitaraakin näppäilen vasemman käden sormilla. Etusormen venyttäminen 3./2. menetelmällä on selvästi vaikeampaa ja etusormi on aika ihmeellisessä koukussa jos esim. dimiin sillä kurkottaa, varsinkin kun tuppaa keskisormi jäämään sinne perusbassonapille odottelemaan...
Miten sen ottaa; se on mielestäni harjoittelukysymys. Keskisormen käytöllä on monia etuja kun soitetaan myös bassosooloja: sormet ovat valmiina paikoillaan, niitä ei tarvitse sen kummemmin miettiä.
Sananen vähennetystä nelisoinnusta: Esimerkiksi vähennetyn nelisoinnun D°:n yhteydessä tulevat kysymykseen perubassovaihtoehtoina mm. soinnun sävelet D, F, As ja H (siis teoreettisesti: D, F, As ja Ces).
Itse, kun edustan ns.
perusbasson keskisormella soittavaa koulukuntaa, soitan D°-soinnun perusbassot seuraavilla sormilla: D-perusbasson keskisormella, F:n pikkusormella, H:n nimettömällä sormella palkeenpuoleiselta riviltä ja As:n eli Gis:n myös palkeenpuoleiselta riviltä, mutta keskisormella.
Viimeksi mainittu perusbasso on aika yleinen. Tässä pieni esimerkki tutusta valssista, jossa se esiintyy:
(3/4) | G G G |
G# D° D° | A D D | H H7 H7 | E A7 A7 | A
H C# | D D A7 | D ...
ja sormet:
| 3 2 2 |
3 2 2 | 3 2 2 | 3 2 2 | 3 2 2 | 2
4 2 | 3 2 2 | 3 ...
(huomaa: perusbassot merkitty punaisella)
Mutta, mutta tarpeen tullen käytetään toisenlaisia sormituksia, esim. tässä katkelma kansansävelmäteeman bassosta:
(4/4) C B | Eb Eb B Eb | Eb Eb F
G | B B F B | B B
H G7 | C Cm G Cm | ...
ja sormitus:
2 3 | 4 3 2 3 | 4 3 2
4 | 3 2 3 2 | 3 2
3 2 | 3 2 3 2 | ...
Eli mielestäni hyvin toimivaa. – On vain aina katsottava mistä tullaan ja mihin mennään kun valitaan sormitusmetodia... :)
Kiitos TAA, tämä laajentaa kokonaiskäsitystä asiasta.
Tässä osiossa on ollut kyseessä lähinnä bassopuoli ja sen hallinta , mutta esim tämän
TAA:n neuvot ovat olleet niin asiantuntevia , että aattelin kysyä harjoittelu neuvoa :-\
Jos on aikaa abaut kahdeksan viikkoa ja pitäisi saada kolme kappaletta esityskuntoon (estradilla),
niin mikä oisi tehokkain tapa alkaa harjoittelemaan,
ettei tekisi turhaa duunia ja harjoittelu olisi mahdollisimman tehokasta ???
En osaa harrastelijana antaa ammattilaisen neuvoja, mutta jostain olen oppinut omanlaiseni harjoitustekniikan. Eka kappaletta sahataan ensin jonkin aikaa. Vaikea kohta ekaksi. Sitten se jätetään hautumaan. Otetaan seuraava kappale ja sama tekniikka. Jätetään hautumaan. Kolmas kappale samalla systeemillä. Jätetään hautumaan. Palataan eka kappaleeseen ja kas kummaa alitajunta on tehnyt jotain ihmeellistä. Treenataan sitä vaikeaa osaa ja jätetään taas hautumaan. Tämä hautumaan jättäminen on kaiken a ja o. Lienenkö kovin väärässä?
Noihin bassoihin. Itse olen sitä mieltä, että kun opettelee lihasmuistiin basson duusiasteikon ja molliasteikon, niin oppii ne nappuloiden sijainnit. Ja harjoittelussa rohkeasti ja terävästi, vaikka väliin menee vääräänkin nappulaan. Kun on hyvä korva (jota minulla ei ole, vaikka kehittyykin) se sanoo kun menee pieleen. Vaikeinta mulle on pitkät hypyt; esimerkki: perusbasso fis ja sointu vähennetty septimi C eli Cdim. Tätä olen yrittänyt harjoitella, mutta vaikeaa on.
Lainaus käyttäjältä: olli - 17-01-2009, 22:21:42
Vaikeinta mulle on pitkät hypyt; esimerkki: perusbasso fis ja sointu vähennetty septimi C eli Cdim. Tätä olen yrittänyt harjoitella, mutta vaikeaa on.
Joo – tuo on aluksi vaikeata. Yksi keino mikä voisi auttaa hahmottamaan asiaa (ainakin minua on auttanut) on harjoitella esimerkiksi valssina
G G7 G7
ja sormet: 3 2 2
ja sitten
F♯ C° C°
ja sormet:
3 2 2
Nimittäin nuo G ja F
♯ -perusbassot ovat aivan vierekkäin sekä myös sointubassot G7 ja C°.
Sitten vielä esimerkki elävästä elämästä yllä olevaan liittyen. Sävellys on Paul Norrbackin Varisevat lehdet (ks. Suuri harmonikkakirja). Soitan sivun 204 kaksi viimeistä tahtia ja sivun 205 ensimmäisen tahdin näin:
G G7 G7 | F♯ C° C° | C/G – – |
ja sormitus: 3 2 2 | 3 2 2 |3/2
(huomaa: kolmannen tahdin perusbasso G ja sointubasso C-duuri soitetaan yhtaikaa)
LainaaSuuri harmonikkakirja
Tätä kirjaa ei näy missään myynnissä. Taitaa olla ihan loppu. Kirjastosta ehkä löytyisi, mutta pitäisi olla oma kpl (jota saa sotkea).
Lainaus käyttäjältä: Seppo - 17-01-2009, 21:22:18
Jos on aikaa abaut kahdeksan viikkoa ja pitäisi saada kolme kappaletta esityskuntoon (estradilla), niin mikä oisi tehokkain tapa alkaa harjoittelemaan,
ettei tekisi turhaa duunia ja harjoittelu olisi mahdollisimman tehokasta ???
Tartutaanpa tähän aiheeseen eli miten harjoitella tehokkaasti. No – harjoittelu on varmastikin hyvin henkilökohtainen asia, mutta tässä on yksi harjoitteluprosessin kuvaus, johon olen törmännyt.
Harjoittelu tapahtuu:
– nuoteista soittimen kanssa
– ilman nuotteja soittimen kanssa, siis ulkoa
– nuoteista ilman soitinta
– mielikuvissa ilman soitinta ja nuotteja.
Usein ajattelemme, että harjoitteleminen on puurtamista otsa hiessä soittimen kanssa, mutta hyvä harjoittelu on jotakin muuta (ja pitää olla), jotta se antaisi parhaan mahdollisen lopputuloksen.
Jo ennen kuin otetaan yhtäkään äänen pihausta, pitäisi tutustua kappaleeseen nuottitasolla, kaivella se läpikotaisin läpi, tutkia teoria-asioita, pohtia musiikillisia kysymyksiä, pohtia sormituksia jne. eli keskittyä siihen täysillä. – Keskittymistä ja sitoutumista kappaleeseen lisäisi kovastikin, jos sen kirjoittaisi lyijykynää käyttäen "puhtaaksi" nuottipaperille, ja tähän työkappaleeseen sitten kirjoittaisi nuo pohdintansa tulokset.
Vasta tämän jälkeen soitin syliin ja harjoittelemaan...
Tähän jo
olli yllä antoikin hyviä ohjeita :)
Toinen vaihe olisi sitten kappaleen ulkoa opiskelua mahdollisimman hyväksi. Yksi tapa oppia kappale ulkoa voisi olla lopusta alkuun päin harjoittelu tahti tahdilta, ks.
Hanuristit.net -foorumi http://www.hanuristit.net/keskustelu/viewtopic.php?f=27&t=58&p=389#p389
Kolmas vaihe käsittää kappaleen opiskelua pelkästään nuotteja tutkien. Ja tätähän voi tehdä missä vaan: sohvalla, junassa, bussissa jne.
Neljäs vaihe – ehkä vaikein – tapahtuu mielikuvia käyttäen (mentaalinen harjoittelu). Siinä kappale käydään läpi mielessä kohta kohdalta: kuvitellaan sävelkulut näppäimistöllä, harjoitellaan vaikeat kuviot ja koko kappalekin eri tempoissa, kokeillaan eri tulkintatapoja jne. Kaikki tämä mielikuvina ilman soitinta ja nuotteja. Tässä harjoittelutavassa on sananmukaisesti
vain mielikuvitus rajana :)
Jos pystyy soittamaan kappaleen mielessään alusta loppuun oikeissa tempoissa ja loistavasti tulkiten, voi olla varma, että pystyy esittämään sen tilanteessa kuin tilanteessa suurellekin yleisölle.
Tuohon nuottien kirjoittamiseen uudelleen. Olen opetellut käyttämään Capella-nuotinnusohjelmaa (vain demoversio, en ole ostanut, ei voi tallentaa; tulostaa voi). Kun olen kirjoitellut kappaletta, olen samalla tullut tutustuneeksi aika syvällisestikin nuotteihin. Jos kappaleessa on pelkkä melodia, niin sointujen ja bassojen rakentelu syventää kappaleeseen tutustumista. Kun nuotti on valmis, kone soittaa sen (tosin vain pianoäänillä). Siitä saa kuvan miten kappale soi. On ollut hyvää harjoitusta mm. nuottien lukuun, varsinkin yläapuviivoilla (ja miksei ala-apuviivoillakin) olevien nuottien omaksumiseen.
Lainaus käyttäjältä: risto - 18-01-2009, 15:46:21
LainaaSuuri harmonikkakirja
Tätä kirjaa ei näy missään myynnissä. Taitaa olla ihan loppu. Kirjastosta ehkä löytyisi, mutta pitäisi olla oma kpl (jota saa sotkea).
Painas on kuulemma loppunut myynnistä, eikä sitä olla tekemässä toistaa painosta lähiaikoina. Näin olen kuullut juttua... Eli jos saat, niin osta heti pois kuleksimasta!
Täällä on sen verran tullut juttua päivän aikana, että laitan oheiseksi omasta biisistäni skannaamat parit bassorivit tekemilläni sormituksilla. Muutamassa kohdassa on vaihtoehtoinen sormitus, ja näitä tehdessäni huomasin, että 1) kauhean vaikeaa soittaa, kun joutuu miettimään sormituksia ja 2) soitannassa menee, ainakin minulla, useat sormituskuviot sekaisin vuoron perää. Itse käytän aika paljon laajoja otteita käyttämättä monessa kohtaa eturiviä. Kirjoitin tuonne, että b-äänen voisi ottaa 5-sormella. Jättäisin tämän kuitenkin nyt jälkeen päin miettien tekemättä.
ps. Tein tuohon Hymy-nimiseen kappaleeseen muuten sanat eilen. Hymy on hidas samba, josta ko. esimerkki on otettu. Olisiko joku kiinnostunut kokeilemaan kolmen stemman toimivuutta joskus? Ja sitten pitäisi kirjoittaa puhtaaksi, kun linuxilla ei ole oikein hyvää nuotinnosohjelmaa saatavana.
Lainaus käyttäjältä: KurttuPaavo - 15-01-2009, 18:03:47
Hei, Könösen Esko neuvoi mulle jo 60- luvulla duurikomppaamisen niin että esim. C- duurissa nimetön soittaa sen C: n perusbassoäänen, keskisormi duurisoinnun ja etusormi sen G- vaihtobasson.
Paavo Tiusasen oppikirjassa opetetaan basso tuolla tavalla. Diskantti opetetaan soittamaan kolmella sisärivillä.
"Diskantti opetetaan soittamaan kolmella sisärivillä."
Sorry, tätä en tajunnut.
Paavo Tiusasen Harmonikan ABC alkeisoppikirjassa basso opetetaan juuri noin ja diskanttipuoli kolmelta sisäriviltä, (lähinnä koneistoa) kuten asia onn kirjassa ilmaistu.
Hmm, mitähän niillä kahdella ulkorivillä sitten on virkaa? Oudolta tuntuu edelleen. No, teesejä ja oppeja täällä riittää, jokainen tulee uskollaan autuaaksi.
Kiitos TAA:lle harjoitteluneuvoista , joita olen nyt yrittänyt käyttää hyväkseni !
Tuota mentaaliharjoittelua en vaan oikein saa onnistumaan sikäli , että en saa bassoa mukaan.
Onkohan minulta kurkiainen poikki , vai onko se vaan yrityksen ja harjoittelun puute ? :-\
Neuvoissasi onkin kyllä mainittu , että se on vaikein vaihe .
Lainaus käyttäjältä: Seppo - 21-01-2009, 20:33:28
Kiitos TAA:lle harjoitteluneuvoista, joita olen nyt yrittänyt käyttää hyväkseni!
Tuota mentaaliharjoittelua en vaan oikein saa onnistumaan sikäli , että en saa bassoa mukaan.
Hienoa! – Yksi asia tuossa mentaaliharjoittelussa on huomattava: kohdat, joita mielikuvissa harjoittelee, on ensin osattava soittaa ulkoa, vasta sitten harjoittelu onnistuu.
Toisekseen kannattaa varmaan aluksi keskittyä bassojen ja diskantin "soittamiseen" erikseen pieninä palasina...
Lainaus käyttäjältä: Seppo - 21-01-2009, 20:33:28
Onkohan minulta kurkiainen poikki , vai onko se vaan yrityksen ja harjoittelun puute ? :-\
Mielestäni tämä harjoittelutapa on niin keskittymistä vaativa, että se jo sinänsä vaatii paljon aikaa ja harjoittelua. Aluksi kannattaakin keskittyä pienempiin kokonaisuuksiin ja kappaleen vaikeimpiin kohtiin. Ja siitä sitten pikkuhiljaa laajempiin kokonaisuuksiin :)
Rupesin tässä, päivän verran viisirivistä soittaneena, harjoittelemaan vaihtobassoa. Mollisoinnuilla se lähtee, mutta duurisoinnuilla sormet (3, 2) ovat toistensa tiellä. Minulla tulee sormet ilmeisesti liian loivasti näppäimiin. Taitaa olla koko bassokäden asento mitä sattuu. Mitenkähän sen peukalon pitäisi olla.
edit: Tuo sormien asennon muuttaminen tuntui jo auttavan paljon. Kun ne tulevat ylhäältä kohtisuoraan näppäimiin, ne mahtuvat siihen paremmin.
Aiemmin mainitsinkin että Könösen Esko neuvoi mulle jo 1960- luvulla että duurissa perusbassot soitetaan etu- ja nimettömällä sormella , sointu keskisormella. Siis se kvintti etusormella.
Lainaus käyttäjältä: KurttuPaavo - 23-03-2009, 01:05:40
Aiemmin mainitsinkin että Könösen Esko neuvoi mulle jo 1960- luvulla että duurissa perusbassot soitetaan etu- ja nimettömällä sormella , sointu keskisormella. Siis se kvintti etusormella.
Minulle ei kyllä kukaan ole tuollalailla neuvonut mutta mikäs siinä, kyllähän Könönen kova soittaja oli ei varmaan ihan läpiä päähänsä puhunut.
Lainaus käyttäjältä: KurttuPaavo - 23-03-2009, 01:05:40
Aiemmin mainitsinkin että Könösen Esko neuvoi mulle jo 1960- luvulla että duurissa perusbassot soitetaan etu- ja nimettömällä sormella , sointu keskisormella. Siis se kvintti etusormella.
Juu, huomasinkin sitten tuon ja kokeilin. Jostain näin toisen vinkin, jossa soitettiin perusbassot keskisormella ja soinnut etusormella, ja etusormeakin siirrettiin kvintin soittamisen ajaksi. Kokeilin molempia, täytyy tunnustella kuinka tuota treenaisi. Toistaiseksi, vasta muutaman päivän soittaneena, tyydyn ihmettelemään miten peli soi ja totuttelemaan hyppyjä muihinkin kuin niihin vierekkäisiin sointuihin. Jo hyppy mollista rinnakkaiseen duuriin ja takaisin tuntuu olevan tarkkaa puuhaa, verrattuna garmoshkaan.
Mollit , septimit ja dimit meneekin perusbassot nimettömällä ja keskarilla , soinnut etusormella.
Yllättävästi ne nappulat lähenee treenien jatkuessa.
Kletzberg (Saa kai sinutella, eli mikä etunimesi olikaan?) Voi kannattaa vilkaista Vesterisen jokamiehen haitarikoulua, jonka kirjan skannasin kokonaisuudessaan. Linkki on jossain täällä.
Lainaus käyttäjältä: risto - 25-03-2009, 19:34:48
Kletzberg (Saa kai sinutella, eli mikä etunimesi olikaan?) Voi kannattaa vilkaista Vesterisen jokamiehen haitarikoulua, jonka kirjan skannasin kokonaisuudessaan. Linkki on jossain täällä.
Juu, sopii, Hannu on nimeni. Täytyypäs etsiä tuo linkki. Itse muuten hankin taannoin ohjelman, jolla sai skannattua suoraan monisivuiseksi pdf-tiedostoksi.
Lainaus käyttäjältä: klezberg - 25-03-2009, 21:39:28
[tse muuten hankin taannoin ohjelman, jolla sai skannattua suoraan monisivuiseksi pdf-tiedostoksi.
Se olisi aika jees kirjoihin etc., mikähän softa?
Kirjaanpa tänne aloittelijan kokemuksia, nyt kun tuo viisirivinen on ollut muutaman viikon. Alkuun soitto tuntui lähtevän liikkeelle yllättävänkin hyvin, kun pysyttelin yhdessä sävellajissa (c-molli), kolmessa perussoinnussa ja yksinkertaisisssa kappaleissa malliin Suhmuran Santra. Kun tuosta alkoi laajentamaan, alkoi takkuilla, varsinkin pitemmät hypyt niin basso- kuin diskanttipuolella joko pysäyttävät soiton tai sitten osuvat harhaan.
Tällä hetkellä harjoittelussa on Vilnan getossa 1943 sävelletty tango Friling (Kevät) f-mollissa, paikoitellen sujuu aika kivasti mutta pitkät hypyt keskeyttävät (bassossa Fm -> Db, diskantissa myös tuommoiset vajaan oktaavin hypyt osuvat harhaan). Ja ne kohdat jotka sujuvat, tuntuvat kyllä hyviltä -siis soittaessa tulee hyvä fiilis, kuulijoista en tiedä.
Vaihtobassoa olen harjoitellut kokeeksi, mutten juurikaan käytä soittaessa vielä. Bassokulkua g-a-h-c olen kokeillut, ja yllätyin siitä miten lähellä nuo napit olivatkaan.
Diskantin sormituksista. Eri oppaissa näyttää olevan erilaisia malleja. En ole alkanut niistä mitään opettelemaan. Pihlajamaan kirjassa ihmettelin c-duuria joka alkoi 1 - 2 -, minulla kyllä käsi menee outoon asentoon jos sen peukalolla aloitan. Muuten peukalo on kyllä jo täysin mukana kuvioissa. Sormituksissa huomaan kyllä, jos aloitus johtaa hankaluuksiin ja otan sitten takapakkia. Ei tämä ole ensimmäinen soitin jonka kanssa totuttelen sormittamaan.
Olen myöskin lueskellut täältä eri näkökulmia siitä opetellako yksi kaavio jota siirtää sävellajin mukaan, vai opetellako useampi ja käyttää sitten apurivejä vapaammin. Olen taipuvainen tuohon jälkimmäiseen. Minun sormeni tuntuvat löytävän tietynlaisia lurituksia (etuheleitä tai niiden sarjoja?) aika helposti ja siinä auttaa kun on se apurivi siinä vapaana. Eri sävellajien kaavat tuntuvat kyllä sieltä löytyvän. Ovathan ne löytyneet kitaralla, pianolla ja puhaltimillakin. Tuntuisi että sormet alkavat kyllä tajuta mistä suunnasta löytyy mikäkin sävelaskelsiirtymä. Pitemmissä hypyissä on enemmän totuttelemista.
Rekisterejä olen myös ihmetellyt. Mukavimmin tuntuu soivan se valssi/viulu-rekisteri. Rekisterit, joissa soi vain yksi kieli, tuntuvat vaativan paljon tarkempaa palkeen käyttöä että ääni soisi tasaisesti. Kiva ja käyttökelpoinen ääni on kyllä niissäkin.
EDIT: Noista hypyistä vielä. Näyttää auttavan, kun malttaa pudottaa tempon puoleen. Sitten hyppy F:stä desiin tuntuu jo helpommalta ja sitä voi oikeasti harjoitella.
Hienoa!
Sitten, kun soitat luritukset hyvin ja nopeasti, olet Tilu-tilu-mies :D
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 08-04-2009, 11:58:06
Sitten, kun soitat luritukset hyvin ja nopeasti, olet Tilu-tilu-mies :D
Heh, minua ei oikeastaan ollenkaan huvittaisi tullakaan tiluttajaksi. Muutama sävel sopivaan paikkaan on ok, mutta pitkät tilulilut eivät kiinnosta, paitsi ehkä jossakin romanialaisessa menossa.
Jatka vaan, kyllä se tilutusjuttukin joskus alkaa kiinnostamaan, se se on viisrivisen spesiaalia.
Ohjaajamme on korostanut seuraavaa: kun uusi kappale otetaan käsittelyyn, ensin opetellaan kaikkein vaikeimmat kohdat. Sitten opetellaan koko kappale. Me opettelemme ensin bassot ja sitten diskantin ja lopuksi molemmat yhteen.
Vaikka tilutukset ovatkin haitarille tyypillisiä ja varsinkin varietè-musiikissa melodia hukkuu siihen tuhottomaan sormitekniikaan, niin ei sitä tarvitse opetella, jossei tykkää. Jossain kohtaa menee se raja, milloin pelataan ja kilpaillaan pelkällä tekniikalla, mutta unohdetaan se asia, että yksinkertaisetkin jutut voivat tehdä kappaleesta – ja luonnollisesti – itse soittajasta mestarin.
Lainaus käyttäjältä: olli - 08-04-2009, 15:14:40
.... Me opettelemme ensin bassot ja sitten diskantin ja lopuksi molemmat yhteen.
Ja mikä on perustelu, että ensin basso? Itselle tuntuu tärkeältä ensin osata melodia.
Lainaus käyttäjältä: risto - 08-04-2009, 18:33:22
Lainaus käyttäjältä: olli - 08-04-2009, 15:14:40
.... Me opettelemme ensin bassot ja sitten diskantin ja lopuksi molemmat yhteen.
Ja mikä on perustelu, että ensin basso? Itselle tuntuu tärkeältä ensin osata melodia.
Hyvä pointti. Oma opettajani kanssa koko soittoharrastus aloitettiin diskantilla (silloin ihan muksuna), mutta basso tuli mukaan käytönssä heti pikimmiten. Sittemmin vaikeita kohtia treenatessa pysyttiin ideassa, että treenataan basso ja diskantti yhtaikaisesti. Diskanttia ja bassoa voitiin kokeilla erikseen esimerkiksi sormituksen löytämiseksi, mutta sitten kun piti opetella jokin kohta sujuvaksi, niin yhtaikaisesti soitettiin.
Täällä foorumilla on muuten aika monta musiikin ammattilaista ja opettajaa... joku voisi sieltä puolen kertoilla omasta näkövinkkelistään valistuneen mielipiteen asiaan.
Lainaus käyttäjältä: klezberg - 08-04-2009, 11:22:45
...
EDIT: Noista hypyistä vielä. Näyttää auttavan, kun malttaa pudottaa tempon puoleen. Sitten hyppy F:stä desiin tuntuu jo helpommalta ja sitä voi oikeasti harjoitella.
Hannulla tuntuu menevän opiskelut lujaa, meikä ei voi kehua kuin hitaalla edistymisellä. Toisaalta nautin suunnattomasti siitä, että olen pystynyt karistamaan kaikki paineet nopeasta oppimisesta ja opettelen yhden jutun kerrallaan ja sen sitten mahdollisimman hyvin.
(Eniten harmittaa, että olen joutunut leikkaamaan näppäilykynnet vasemmasta kädestä basson takia ja pitää kitarallakin käyttää sormiplekuja. Mutta kun vasemman käden tarkkuus paranee, ehkä kynnetkin voi kasvattaa takaisin. )
Bassolla opitaan rytmi ja sitten bassossa on monesti "kuvioita", sooloja, jotka pitää osata oikein diskantin kanssa. Ryhmässä opettelua auttaa se, että ohjaaja soittaa pelkkää diskanttia ja me porukalla opettelemme sen basson. Olen kyllä itse huomannut, että tämä toimii myös itseopiskelussa. Kun basso on hallussa, voi diskanttia ottaa mukaan sopivissa paloissa.
Lainaus käyttäjältä: olli - 08-04-2009, 21:30:57
.... ohjaaja soittaa pelkkää diskanttia ja me porukalla opettelemme sen basson. ...
Ah, nyt ymmärrän.
Minäkin hieman vierastan ajatusta opetella koko kappaleen bassot ensin ja ihan erikseen. Yksittäisiä bassojuttuja kyllä harjoittelen erikseen. Mutta ymmärrän kyllä että tuossakin on mieltä.
Muutamia kysymyksiä kokeneemmille. Onko normaalia, että rekisterissä jossa soi yksittäinen kieli, täytyy olla todella tarkkana palkeen kanssa että sointi on tasainen, ainakin kun soittaa vähän hiljempaa ja matalammilla äänillä. Toinen juttu on, että jotkut kielet hieman särähtävät lähtiessään soimaan, taaskin lähinnä siellä matalammissa äänissä. Tuo tuntuu olevan sellainen juttu, että itse huomaan sen, mutta kuulija ei huomannut ennenkuin oikein tähdensin sitä. Kaupassa en tuota huomannut tässä haitarissa, toisessa kokeilemassani kyllä.
Edit: Huomaan, että tuo särähdys tulee nimenomaan silloin, kun näppäin on pohjassa ja palje lähtee liikkeelle, ei silloin jos alkaa painaa paljetta aavistuksen verran ennen kuin näppäintä.
Veikkaisin, että soittimessa ei ole mitään isoa vikaa, jos ollenkaan. Katsos kun venttiili läpsähtää aina vähäsen sulkeutuessaan. Jos olet paineistanut koneen vetämällä paljetta ja painat näppäintä, niin toinen venttiili läpsähtää kiinni ja pitää pienen prlprl-äänen. Tämän huomaa erityisesti matalissa äänissä pienellä paineella (perättäisin edes-takaisin vedoin). Kyse on osittain ominaisuudesta. Venttiilit pitävät aina pienen äänen sulkeutuessaan. Isot muoviset venttiilit pitävät enemmän ääntä, joten jos ääni on mielestäsi häiritsevä – ja oletukseni on oikea – saa ääntä vähennettyä venttiilit vaihtamalla nahkasiin tai nahkamuoveihin. Ääntä ei saa poistettua, mutta vähennettyä.
Sinänsä tyhmää, mutta yhä näissä uusissa käytetään pelkästään muovisia venttiileitä hyvin isoille kielille, vaikkakin sieltä tulee se voimakas prlprl-ääni. Nahkaset toimivat paremmin isoilla kielillä.