Minkähän arvoinen mahtaa olla Kouvolan Casotto 60? Soitin on ostettu perheeseemme vuonna 1995 tai 1996 ja erikoista on, että se on täysin käyttämätön
Mielenkiintoista, eikö kukaan pysty vastaamaan tähän?
No heitetään lonkalta: 4000 euroa vois yrittää pyytää. :D
Lainaus käyttäjältä: risto - 27-09-2010, 10:55:16
Mielenkiintoista, eikö kukaan pysty vastaamaan tähän?
Tai ehdi..
Eräs 1993 valmistunut Kouvolan peli, joka oli erittäin hyvässä kunnossa, myyntihinta oli 4000-4500 euroa. Samaa luokkaa varmaan, mutta edellytyksenä on erinomainen kunto.
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 27-09-2010, 14:25:15
Lainaus käyttäjältä: risto - 27-09-2010, 10:55:16
Mielenkiintoista, eikö kukaan pysty vastaamaan tähän?
Tai ehdi..
Eräs 1993 valmistunut Kouvolan peli, joka oli erittäin hyvässä kunnossa, myyntihinta oli 4000-4500 euroa. Samaa luokkaa varmaan, mutta edellytyksenä on erinomainen kunto.
Hyvimpä pysyvät hinnoissa nuo Kouvolan spelit - olisko jotain nostalgialisää.
- Noitahan 5-rivisiä en tunne, muttakun oma 2-rivinen Bugarini on rustattuna tehtaalla täysin virheettömään soittokuntoon; korkeintaan 8 sadan euroinen (vaikka uutena vastaavan hintaluokka pyörii 3000 euron luokassa), niin aikamoisesta "arvonalennuserosta" on kysymys.
- Tietenkin kysymys on kysynnän ja tarjonnan laeista ja käyttäjäkunnan suuruudesta, mutta verrataanpa esim. autojen hintoihin...
– Ei tuollainen Kouvolan Speli ole kuitenkaan mikään keräilyharvinaisuus. Paitsi jos löytyisi hyvä tarina vähän "vanhemman liiton" hanuristille:-)
No niinpä. Olen itsekin ihmetellyt, mikä ihme pitää näiden soittimien hinnat korkealla. Siis jopa niinkin, että täysremontissa olevasta soittimesta voidaan pyytää muutama tuhat euroa. Tai ainakin sellainen, missä olisi enemmän kuin yksi juttu laitettavana...
Laineen Veijon kanssa kun juttelin kesällä Rolandien hinnoista, niin siellä asenne oli, että kun uutta tekniikkaa tulee, vanha on havempaa. Niissä soittimissa onkin selvä hintapudotus uuden ja vaikka kolme vuotta vanhalla. Notta noinniin. Haitariin ei varsinaisesti ole keksitty mitään uutta piitkiin aikoihin.. ..mutta onko se syy Kouvola-lisälle? Tuskin.
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 27-09-2010, 21:24:15
No niinpä. Olen itsekin ihmetellyt, mikä ihme pitää näiden soittimien hinnat korkealla. Siis jopa niinkin, että täysremontissa olevasta soittimesta voidaan pyytää muutama tuhat euroa. Tai ainakin sellainen, missä olisi enemmän kuin yksi juttu laitettavana...
Laineen Veijon kanssa kun juttelin kesällä Rolandien hinnoista, niin siellä asenne oli, että kun uutta tekniikkaa tulee, vanha on havempaa. Niissä soittimissa onkin selvä hintapudotus uuden ja vaikka kolme vuotta vanhalla. Notta noinniin. Haitariin ei varsinaisesti ole keksitty mitään uutta piitkiin aikoihin.. ..mutta onko se syy Kouvola-lisälle? Tuskin.
Lieneekä kysymys samasta asiasta, kuin "aikuisikäisillä" auto- ja moottoripyöraharrastajilla? Samoinkun, että fonipuolella pitää olla omistuksessa kunnostetut Selmerin Mark V, tai VI 2-3 tuhannella eurolla ja kuitenkin nykyiset Selmerin huippufonit saa ostettua 3-4 - tuhannella. Kyllä minäkin haluasin Volkkarin kuplan rättikatolla, mutta nykyinen Golf on aika hyviä toimittamaan tehtävänsä. Silti merkiuskollisuus:-)
Jos sen oikeesti haluat myydä suoraan, ilman vaihdossa otettavaa peliä, niin aloita se hinta kuitenkin kolmosella. Jos haluat varautua pitkiin myyntiaikoihin ja vaihtoketjuihin, niin sitten vaikka vitosella. Silloin joudut kuuntelemaan, jos aikaa on, mitä erilaisempia "asiantuntijalausuntoja". Hanuri on jotenkin niin komplisoitu alue, että täällä liikkuu monensortin tietäjää. Jotkin heistä osaavat soittaa tunnistettavasti jopa pätkän Metsäkukkia valssista. Puhetta kuitenkin tulee, kuin kansanedustajalta, lähinnä siitä, "ettei tuo sinun hanuri niin erityinen ole, mutta tää minun 35-vuotta vanha, tämä on sitä oikeeta vuosikertaa".
Ps. On täällä vapaalehdykässä kuitenkin saanut luettavakseen asiantuntevia, asiallisia ja mielenkiintoisia harmonikka-asioita, joista suurkiitos.
Hyvä ja hyväkuntoinen harmonikka pitää hyvin arvonsa. Suomi-lisää pitää vähän ollakin,
sillä Kouvolan pelit ovat aina olleet laatupelejä, eikä niissä ole suuria laatueroja, kuten
joissakin ulkomaisissa peleissä. Vuosikymmenien aikana on sitten tullut yksilöllisiä eroja,
joka johtuu säilytyksestä,soittotavasta ja määrästä. Kouvolan heikkoutena olikin se,että
ei lähdetty tekemään uusia kokeiluja soittimen raaka-aineissa tai rakenteissa. Muutokset
olivat lähinnä ulkonäöllisiä. Senpä vuoksi ei tullut myöskään "susi"-sarjoja ja ostaja sai
tutun ja turvallisen pelin. Ainoat pettymykset, joita olen kuullut, on ollut kielissä, jos on
ostettu halvemmilla kielisarjoilla.
Toivo
Etsin itselleni hanuria,tässä männäviikolla ja soitin Järvenpäälle kyseisestä asiasta. Eipä hänelläkään sillä hetkellä mulle sopivaa ollut. Siinä tarinoidessamme kysäisin et mikähän noissa Kouvolanpeleissä oikein maksaa kun ne tuntuu kauttaaltaan oleva hinnakkaampia muihin verraten? Vastaus oli että hyvästä joutuu maksamaan!
Lainaus käyttäjältä: pillimees - 29-09-2010, 10:45:26
Siinä tarinoidessamme kysäisin et mikähän noissa Kouvolanpeleissä oikein maksaa kun ne tuntuu kauttaaltaan oleva hinnakkaampia muihin verraten? Vastaus oli että hyvästä joutuu maksamaan!
Sen takia tässä onkin tullut ihmeteltyä, että mikä niissä oikein maksaa ;D
Hyvästä joutuu maksamaan, mutta ei liikaa. Olisikohan mahdollista selvittää kouvolan pelien hintojen kehitys suhteessa muihin soittimiin? Nimittäin herää kysymys, että onko tuotannon loppuminen vaikuttanut kuinka paljon hintatasoon. Jos Kouvolassa tuottettaisiin yhä haitareita, niin tuskin nuo 1990-luvun pelit enää olisi niin kalliita kuin nyt...
Haitareissakin vaikuttaa varmaan yleinen mielikuva enemmän kuin konkreettinen laatutekijä. Onhan näillä palstoilla kovastikin vaihdettu mielipiteitä laadusta ja sen osatekijöistä. Yleensähän haitarit ovat laadukkaita (paitsi ns. halpapelit, jotkut venäläiset, kiinalaiset, itäsaksalaiset). :D
Kiitos kaikille vastauksista. Aika vaikea myytävä on käyttämätön haitari, jos sitä kovin paljon testaillaan, ei sitä enää voi käyttämättömänä myydä. Kyseessä on papan silmäterä, jota hän osti uuten eikä koskaan käyttänyt, isompina juhlapyhinä pyyhittiin pölyt ja päältä päin katseltiin.
Käyttöcasotot olivat erikseen.
Lainaus käyttäjältä: ParoniAri - 29-09-2010, 19:54:17
Kiitos kaikille vastauksista. Aika vaikea myytävä on käyttämätön haitari, jos sitä kovin paljon testaillaan, ei sitä enää voi käyttämättömänä myydä. Kyseessä on papan silmäterä, jota hän osti uuten eikä koskaan käyttänyt, isompina juhlapyhinä pyyhittiin pölyt ja päältä päin katseltiin.
Käyttöcasotot olivat erikseen.
Ei kai ne kaupassa myytävätkään kokonaan käyttämättömiä ole. Ja vaikka niitä olisikin käyttämättämänä laatikossa, niin kuka ostaa vähänkään kalliimman soittimen kokeilematta juuri sitä yksilöä.
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 29-09-2010, 20:08:42
Lainaus käyttäjältä: ParoniAri - 29-09-2010, 19:54:17
Kiitos kaikille vastauksista. Aika vaikea myytävä on käyttämätön haitari, jos sitä kovin paljon testaillaan, ei sitä enää voi käyttämättömänä myydä. Kyseessä on papan silmäterä, jota hän osti uuten eikä koskaan käyttänyt, isompina juhlapyhinä pyyhittiin pölyt ja päältä päin katseltiin.
Käyttöcasotot olivat erikseen.
Ei kai ne kaupassa myytävätkään kokonaan käyttämättömiä ole. Ja vaikka niitä olisikin käyttämättämänä laatikossa, niin kuka ostaa vähänkään kalliimman soittimen kokeilematta juuri sitä yksilöä.
Joo. Ei kai kukaan osta käytettyä 2000-4000 euron autoakaan potkimatta ensin renkaita, vaikka myyjä kertoo, että sitä on "opettaja-perheenäiti" käyttänyt vain kauppakassina:-D
Anna testata vaan, ei ne soittimet siitä soitosta hajoa. Kyllä se silti käyttämätön on. Rupattelet ostajalle soittimen tarinan niin, kyllä se siitä ymmärtää, että on oikeasti käyttämätön peli.
Ja asiasta toiseen, hieman läheltä liippaavasti. Olen nyt koonnut firmani sivuille sivun myytävistä haitareista. Ryhdyn siis välittämään myös käytettyjä haitareita pienessä mittakaavassa. Eli sen verran kun toimitila antaa myöden. Laitan sivut nettiin näytille kunhan saan ne valmiiksi ja yhden graafisen elementin... Myynnissä olisi näin aluksi kolme haitaria ja neljäs on tuloillaan...
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 29-09-2010, 22:49:29
....Ja asiasta toiseen, hieman läheltä liippaavasti. Olen nyt koonnut firmani sivuille sivun myytävistä haitareista. Ryhdyn siis välittämään myös käytettyjä haitareita pienessä mittakaavassa. Eli sen verran kun toimitila antaa myöden. Laitan sivut nettiin näytille kunhan saan ne valmiiksi ja yhden graafisen elementin... Myynnissä olisi näin aluksi kolme haitaria ja neljäs on tuloillaan...
Tuohan ihan looginen ja fiksu asia!!!!
Lainaus käyttäjältä: Armando Bugari - 29-09-2010, 23:30:08
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 29-09-2010, 22:49:29
....Ja asiasta toiseen, hieman läheltä liippaavasti. Olen nyt koonnut firmani sivuille sivun myytävistä haitareista. Ryhdyn siis välittämään myös käytettyjä haitareita pienessä mittakaavassa. Eli sen verran kun toimitila antaa myöden. Laitan sivut nettiin näytille kunhan saan ne valmiiksi ja yhden graafisen elementin... Myynnissä olisi näin aluksi kolme haitaria ja neljäs on tuloillaan...
Tuohan ihan looginen ja fiksu asia!!!!
Olo on vähän niinku Nestor Kukkolalla. Pienestä se lähti, sitten myymälä ja tehdas. Mutta on minulla teille vähän muutakin uutista luvassa ihan kohta puoliin.. siis oikeaa kunnon uutista. Muutaman puhelun kuitenkin joudun tekemään ennen kuin alkaa paljastukset :P
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 29-09-2010, 22:49:29
..... Olen nyt koonnut firmani sivuille sivun myytävistä haitareista. ...
En vaan löytänyt sitä sivua.
Laitan sivut nettiin näytille kunhan saan ne valmiiksi ja yhden graafisen elementin...
Nyt löytyy netistä. Tuon yhden navigointipainikkeen vielä korjaan ja todennäköisesti vähän litistän valikkoa. Käykäähän kaupoille. www.harmonikanrestaurointi.net
Ikuinen dilemma: Minkä arvoinen Harmonikka. Itse olen tullut siihen tulokseen, että on kaksi eri asiaa Harmonikan hinta ja arvo. Hinta määräytyy siitä euromäärästä millä ostaja ja myyjä kohtaavat toisensa. Tähän päämäärään päästäkseen kumpikin osapuoli luo kaikenlaisia mielikuvia ja argumentteja, jotta yhteisymmärrys löytyy ja kauppa syntyy.
Harmonikan arvo on sitten toinen juttu. Myös arvon itsekukin määrittää aika lailla subjektiivisesti omien tarpeidensa mukaisesti. Harmonikan arvoa tarkasteltaessa objektiivisesti on löydettävissä pitkä lista asioita, joiden perusteella arvoa voi arvioida. Jo pelkästään harmonikan kuntoon liittyviä tarkistuskohteita löytyy kymmeniä ja niiden tarkistaminen edellyttää - ei vain koesoittoa - vaan myös harmonikan purkamista: palkeet ja kielipenkit irti.
Harmonikan arvoa ei myöskään tulisi arvioida kuten auton arvoa - mitä uudempi, sen arvokkaampi, vaan kuten viinejä - oppia tuntemaan se oikea vuosikerta kustakin merkistä ja laadusta.
Vuosikymmenien aikana valmistajat ovat tehneet lukuisia muutoksia, jotka eivät kaikki ole olleet rakennetta, sointia, soitettavuutta ja pitkäikäisyyttä parantavia, vaan usein on ollut päin vastoin johtuen valmistuskustannuksista. Ihan heittona voisin itsestäni sanoa, että lähtiessäni ostamaan käytettyä harmonikkaa, voisin todennäköisemmin etsiä hyvin pidetyn 70-/80-luvun harmonikan, minkä täysin huollattaisin ammattilaisella ennen kuin ostaisin 90-luvun tai 2000-luvun käytetyn harmonikan - merkistä riippumatta. Usein ne ovat kestävyydeltään parempia ja materiaaleiltaan sellaisia, että ammattilainen saa ne soimaan paremmin kuin uudet soittimet. Toki uudemmissakin löytyy, mutta vaatii yhä suurempaa tarkkaavaisuutta. Pelkkä merkki, malli ja valmistusvuosi eivät välttämättä kerro paljonkaan.
Harmonikka on aina erilaisten ominaisuuksien kompromissi, missä haettaesa yhdelle ominaisuudelle huippua menetetään toisessa ominaisuudessa.
Tutkin omaa haitarinvaihtamisen historiaani ja sain tuollaisen liitetaulukon aikaiseksi. Muutin markat euroiksi Suomen Pankin Rahamuseon laskurilla.
Laskurissa oli myös teollisuustyöntekijän tuntipalkka. Kun tällä tuntipalkalla jaetaan haitarin ostoon tarvittavat eurot, saadaan työtunnit haitarin hankintaan. Niinpä 1982 piti tehdä 33 tuntia töitä, 1984 156 tuntia, 1986 58 tuntia, 1990 180 tuntia ja 2010 223 tuntia.
Lainaus käyttäjältä: olli - 25-10-2010, 21:29:31
.... Niinpä 1982 piti tehdä 33 tuntia töitä, 1984 156 tuntia, 1986 58 tuntia, 1990 180 tuntia ja 2010 223 tuntia.
Tuo työtunneiksi muuttaminen on oiva tapa antaa asioista kuvaa, itsekin teen juuri noin. Juuri pyytelin tarjousta prätkän huollosta ja ensimmäisen tarjouksen mukaan pitää minun tehdä ainakin kymmen päivää duunia että korjaamo tekee minulle noin päivän tai parin duunin.
Muistan itse käyttäneeni vertailussa lähtökohtana kuukausipalkkani kerrannaisia, mutta se ei enää ole toiminut, kun ei ole sitä kuukausipalkkaa nykyisin.
Yhden pelin olen ostanut siten, että kun minut jätettiin -84 työpaikallani osastonvaihdon yhteydessä lottoporukan ulkopuolelle, laskin, että kun syksyllä -97 ostin vähänkäytetyn Super Kingin sain sen niillä rahoilla, jotka säästyivät, kun en ollut tuossa porukassa enää maksumiehenä.
Porukalle ei ko. aikana suuremmin voittoja siunaantunut, eli olin ainoa joka voitti ja siksi kävinkin kiittämässä ko. porukkaa siitä, että jättivät minut pois porukasta ja samalla tietysti kerroin, että miten pelini hankinta oli rahoitettu.
Haitarin arvoon vaikuttaa moni asia:
1.
Kuinka haluttu yksilö tai malli se on? Jos tuotteella on kova kysyntä, eikä vastaavaa saa mistään, niin periaatteessa hinta voi olla mitä tahansa, jos vain joku suostuu siitä sellaisen hinnan maksamaan.
2.
Kunto. Jos soitin on vanha eikä sillä ole soitettu yhtään eikä sitä ole peruskorjattu ollenkaan, se voi olla ulkoisesti ihan ok, mutta kielinahat, läppänahat jne. ovat ainakin kuivuneet, eikä se siis ole ollenkaan soittokunnossa. Tällainen nahkaremontti on todella kallis, koska pahimmillaan koko soitin joudutaan purkamaan, ja kieletkin vahaamaan ja virittämään uudelleen. Jos se sensijaan ei ole kovinkaan vanha (esim. juuri 1960-luvulta) ja sitä on soitettu säännöllisesti, mutta vain vähän (esim. tunti viikossa), voi soitin olla todella hyvässäkin kunnossa. Tällaisiin peleihin törmää silloin tällöin, kun isäntä on vain "saunailtaisin" selvinpäin soitellut vähän metsäkukkia ja pyyhkinyt samalla soittimesta pölyt. HARMONIKKA VAATII KUNNOSSAPYSYÄKSEEN SOITTAMISTA.
Sensijaan, jos soitin on sota-ajalta tai sitä edeltävältä ajalta, eikä sitä ole peruskorjattu ollenkaan, soittimissa on yhteissoitonkannalta ainakin seuraava ongelma (olivatpa sitten missä kunnossa tahansa): nykyinen viritystaso Suomessa (ja ainakin Pohjoismassa ja Euroopassakin useimmiten) on tasoa a1 = 442Hz. Sota-ajan ja sitä vanhemmat pelit viritettiin jotakuinkin tasoon a1 = 438 Hz, jolloin niillä ei voi soitella nykyhaitareiden tai pianojen jne. kanssa yht'aikaa. Tällainen instrumentti vaatii viritystasonnoston (= kalliimpi viritysremontti, johon jo iän puolesta aivan varmasti liittyy em. nahka- ja todennäköisesti vielä paljeremonttikin), joita (viritystasonnosto) voi joissakin tapauksissa olla mahdoton tehdäkin. Mikä olisi siis sopiva hinta haitarille, jolla ei voi soittaa yhdessä muiden kanssa? "Mikä olisi sopiva hinta autolle, jolla ei voi ajaa liikenteessä?" Varmaankin jonkinlainen museoarvo, ei kuitenkaan käyttöarvo. Jos keräilijät ovat kiinnostuneet, niin hinta voi noustakin, mutta jos kyseessä on aika yleinen malli, niin hinta voi jäädä tosi alas.
3.
Jonkinlaisena periaatteena on pidetty sitä, että iänmyötä soittimen hinta laskee. Yleensä tuotteille käy noin, mutta itse en esimerkiksi maksaisi 5-10 vuotiaasta todella paljon soitetusta pelistä sitäkään hintaa, mitä olisin valmis maksamaan 20-30 vuotiaasta hyvin pidetystä, säännöllisesti, mutta vain vähän soitetusta instrumentista.
4.
Joihinkin harmonikkamalleihin on tullut vuosien varrella uutuuksia (mm. kevennetty malli, melodiabassoharmonikkojen näppäinkoko ja bassokoneiston rakennemuutos), joilla selvästikin on jonkinlaista vaikutusta soittimen soittotuntumaan, sen kuljettamiseen - ja em. seikkojen vuoksi näkisin myös, että soittimen arvoon. Voidaan puhua nykyaikaisesta harmonikasta, koska se ominaisuuksiensa vuoksi vastaa uutta kaupasta saatavaa soitinta.
Jos minun pitäisi arvioida 1960-luvulta peräisin oleva Kouvolan peli, joka olisi ihan ok-kunnossa (ei kiillä uutuuttaan, muttei vaadi suurempaa remonttiakaan), niin seuraisin yleistä harmonikkojen hintatasoa Keltaisessa Pörssissä, Muusikoiden.net -sivustolla, Hanuristit.net -sivulla ja täällä Vapaalehdykkä-sivuilla. Ainakin oma havaintoni on, että hintapyynnöt vaihtelevat vanhoista harmonikoista (jotakuinkin tuon ikäisistä, merkki ja malli voi olla muu) 250 EUR ja 2500 EUR välillä. Kouvolan kultahäkkiä tiedän tänä vuonna myydyn 500 EUR:lla ja tuon hintaisia (alle tonnin) pelejä on kuukaudesta toiseen myytävänä Keltaisen Pörssin sivuilla, eivätkä ne näytä menevän kaupaksi. Pyydetäänkö niistä sitten oikeaa hintaa?
Noista vahauksista täytyy tokaista sen verran, että ne ovat hyvässä kunnossa aika pitkään. Jokainen vahaseos on erilainen, joten peräkkäisinä kuukausina tehdyjen soittimien vahat eivät välttämättä "ikäänny" samaan tahtiin.
Vahaukset ovat noin 20 vuotta suurin piirtein hyvässä kunnossa. Yli 30 vuotta vanhoissa vahoissa on todennäköisesti näkyvillä murtumia. Tästä seuraa se, ettei soitinta kannata virittää ilman vahojen uusimista. Eli 1970-1980-lukujen taitteen pelien kohdalla unelmatärppi voi tulla siitä, että saa hyvän rungon halvalla ja uusii tähän runkoon vahaukset ja viritykset. Arvokasta työtä, mutta sillä saa 20 vuotta varmaa soittoikää vahojen puolesta toisin kuin ostaisi kymmenen vuotta uudemman pelin - samat vaivat siihenkin on tulossa ja hintapyynnöt voivat olla korkeampia kuin vahassa pelissä. Mekaninen toimivuus on sitten jokaisessa soittimessa arvioitava erikseen...
Olen nähnyt monen moista vahausta ja soittajaa. Mielestäni on huomioitava, että soitin voi olla hyvässä kunnossa tai huippukunnossa, mutta monille riittää vähäisempikin laatutaso/kuntotaso. Toisaalta - epävireinen ja huonossa kunnossa oleva soitin ei kannusta soittoharrastuksen jatkamista.
.. Lisätään vielä, että olen nähnyt 1970-luvulla tehtyjäj pelejä eikä vahauksissa ole oikein mitään vikaa silminnähtävästi. Virityskin on ollut siedettävä, joten pelille ei sitten ole tehty mitään. Eli jokainen soitin on käytävä läpi yksilönä.