Kyselen tässä tuosta bassopuolen soitosta vinkkejä/tapoja mitä olette käyttänyt. Esim. polkan soitossa yleensä nuotinnettu yksinkertainen bassosävel -> bassosointu kaava alkaa tuntua jo melkosen puuduttavalta. Eli minkälaisia "höysteitä" olette käyttänyt jotta tuohon saisi hieman eloa lisää. Itse käytän välillä kvinttisäveliä, mutta sekin on hieman väritöntä. Hankala muotoilla tämä tästä selvemmäksi kun ei nuo musiikaaliset termit ole vielä aivan uponnut nuppiin. Kyse on lähinnä 2-rivisen tasa- tai ristibasson soitosta...
Lainaus käyttäjältä: Vsku - 27-01-2011, 19:59:44
Kyselen tässä tuosta bassopuolen soitosta vinkkejä/tapoja mitä olette käyttänyt. Esim. polkan soitossa yleensä nuotinnettu yksinkertainen bassosävel -> bassosointu kaava alkaa tuntua jo melkosen puuduttavalta. Eli minkälaisia "höysteitä" olette käyttänyt jotta tuohon saisi hieman eloa lisää. Itse käytän välillä kvinttisäveliä, mutta sekin on hieman väritöntä. Hankala muotoilla tämä tästä selvemmäksi kun ei nuo musiikaaliset termit ole vielä aivan uponnut nuppiin. Kyse on lähinnä 2-rivisen tasa- tai ristibasson soitosta...
Olipa hankala kysymys. Eihän vähäriviset oikeasti ole mikään "nuottien mukaan soitettava instrumentti". Vieläkun 2-rivisten puolella löytyy tasa- ja ristibassojen puolelta 8, 12, 16 - bassosia. Olettaisin, että paras tapa on kuunnella (ja katsella) YouTuubin antia. Siis improvisointia. Monissa kultuureissa mm. irkkumusiikissa ei bassolla ole muuta virkaa, kuin tahdin lyöminen. Ilmankos näitä vähärivisiä kutsutaankin vaikka nimellä "Melodeon" useilla kielialueilla. Täytyisi ensin opetella tuo oikea käsi toimimaan. Oppaissakin ensin kehoitetaan harjoitteleen diskantti ensin ja sitten vasta ottamaan basso mukaan....
Eikös Ahon Tauno soittanu polkan siten että perusbasson tilalla painaa molempia perus ja sointubassoa, sit yksittäinen sointubasso perään...
Perusbasso + sointubasso
Sointubasso
Perusbasso + sointubasso
Sointubasso
Perusbasso + sointubasso
Sointubasso
Perusbasso + sointubasso
Sointubasso
Tämähän toimii valsseissakin.
Ite käytän joissain kappaleissa myös vaihtobassoa, lähinnä polkassa.
jne... :D
Lainaus käyttäjältä: Dukextra - 27-01-2011, 20:30:00
Eikös Ahon Teppo soita polkan siten että perusbasson tilalla painaa molempia perus ja sointubassoa, sit yksittäinen sointubasso perään...
Juuri eilen kävin taas hakemassa kirjastosta Markku Lepistön "Sitähän vois inspiroira" kirjan ja siinä oli myös tuosta bassosoitosta nuotit ja selitykset. Tauno Ahon soittotyyli. Täytyy kokeilla kyllä samantien kun pääsen taas soittamaan.
Ja Armando, olen miettinyt itsekkin basson käyttöä lähinnä rytmitykseen. Irlantilainen musiikki kun on yksi soittoni vaikuttimista. Olisiko kenelläkään laittaa jotain esimerkki nuotteja tai näytettä basson käytöstä, itse kun kokeilen niin ei saa oikeen kuulostaan niin hyvältä. Youtube videoissa kun ei monesti tuo äänen- eikä kuvanlaatu ole niin hyvä että saisi selvää...
Lainaus käyttäjältä: Vsku - 27-01-2011, 20:38:46
Lainaus käyttäjältä: Dukextra - 27-01-2011, 20:30:00
Eikös Ahon Teppo soita polkan siten että perusbasson tilalla painaa molempia perus ja sointubassoa, sit yksittäinen sointubasso perään...
Juuri eilen kävin taas hakemassa kirjastosta Markku Lepistön "Sitähän vois inspiroira" kirjan ja siinä oli myös tuosta bassosoitosta nuotit ja selitykset. Tauno Ahon soittotyyli. Täytyy kokeilla kyllä samantien kun pääsen taas soittamaan.
Ja Armando, olen miettinyt itsekkin basson käyttöä lähinnä rytmitykseen. Irlantilainen musiikki kun on yksi soittoni vaikuttimista. Olisiko kenelläkään laittaa jotain esimerkki nuotteja tai näytettä basson käytöstä, itse kun kokeilen niin ei saa oikeen kuulostaan niin hyvältä. Youtube videoissa kun ei monesti tuo äänen- eikä kuvanlaatu ole niin hyvä että saisi selvää...
Markku Lepistön kirjan olisi voinut imuroita netistäkin. Siinähän on kysymyksessä akateemisesta opinnäyteestä. Tauno Ahon soittotyyliä ei opittu nuoteistava vaan oppi sen ihan itte - ilman opiskelua- kokemuksen ja soittamisen kautta vuosikymmenien aikan. Odotas kun olet Aholle asti elänyt, niin varmaan se sinullakin sitten menee - ehkä jopa "personoidusti".
- näitä vanhoja mestaripelimanneja kannata yrittääkkään matkia...nuoteista.
- Ei tehnyt Lepistökään, nyt on guru ihan omilla eväillään....
En ajatellutkaan kopioida tyylejä. Haluan testailla kaikkea erinlaista oppia uutta. Ehkä se oma tyyli sitte aikanaan löytyy. Lähinnä ajattelin että basson käytöllä piristää kappaleita joita soitan, vähä väriä erinlaisilla bassokuvioilla.
Lainaus käyttäjältä: Vsku - 27-01-2011, 21:33:43
En ajatellutkaan kopioida tyylejä. Haluan testailla kaikkea erinlaista oppia uutta. Ehkä se oma tyyli sitte aikanaan löytyy. Lähinnä ajattelin että basson käytöllä piristää kappaleita joita soitan, vähä väriä erinlaisilla bassokuvioilla.
Ihan OffTopic -kyselynä vaan, että oletko vasta aloittanut harrastuksesi. Jos ei tiedä "lähtöasetuksiasi". niin on vähän vaikea vastata mihinkään kysymykseen, esim. Sinua tyydyttävästi?
Joo, melko vasta, muutama kuukausi. Lähinnä tarkoitan tuolla bassonsoitolla erinlaisia variaatioita joita olette käyttäneet normaalin sävelbasso sointubasso yhteydessä. Onpa hankala muotoilla tämä kysymys :D
Lainaus käyttäjältä: Vsku - 27-01-2011, 21:48:03
Joo, melko vasta, muutama kuukausi. Lähinnä tarkoitan tuolla bassonsoitolla erinlaisia variaatioita joita olette käyttäneet normaalin sävelbasso sointubasso yhteydessä. Onpa hankala muotoilla tämä kysymys :D
Tällä foorumimissahan meillä on "risto", joka on aito irkkumusiikin harrastaja, uskoisin. että hän vastaa mielellään kysymyksiisi - kun sitä harrastat -kunhan nyt lukee viestiketjusi. Muutenkin teoriapuolessa paljon tietävämpi kuin minä.
Irkkupuolella haitarin bassoja ei käytetä juuri lainkaan, jos puhutaan instrumentaalibiiseistä. Yleensähän se on melodian yhteissoittoa, taustalla voi olla komppaamassa kitara, bouzuki tai piano. Modaalisiin biiseihin, joita useat irkkubiisit ovat, eivät duurit ja mollit oikein istukaan, ja soinnuista pitäisi poistaa terssit jos meinaa käyttää bassojen lisäksi sointuja. Joissakin vähärivisissä on vaihtaja nimenomaan tähän tarkoitukseen.
Ja mitähän se Armando tarkoitti sanalla "aito harrastaja" :). Itse pidän itseäni lähinnä nyt jo haalistuneena wannabeena. On täällä Suomessa joitakin aitojakin tuon suunnan harrastajia ja osaajia, siihen taitureiden joukkoon en todellakaan mitenkään kuulu. :)
Lainaus käyttäjältä: risto - 28-01-2011, 00:25:14
Irkkupuolella haitarin bassoja ei käytetä juuri lainkaan, jos puhutaan instrumentaalibiiseistä. Yleensähän se on melodian yhteissoittoa, taustalla voi olla komppaamassa kitara, bouzuki tai piano. Modaalisiin biiseihin, joita useat irkkubiisit ovat, eivät duurit ja mollit oikein istukaan, ja soinnuista pitäisi poistaa terssit jos meinaa käyttää bassojen lisäksi sointuja. Joissakin vähärivisissä on vaihtaja nimenomaan tähän tarkoitukseen.
Ja mitähän se Armando tarkoitti sanalla "aito harrastaja" :). Itse pidän itseäni lähinnä nyt jo haalistuneena wannabeena. On täällä Suomessa joitakin aitojakin tuon suunnan harrastajia ja osaajia, siihen taitureiden joukkoon en todellakaan mitenkään kuulu. :)
Ristolta vaatimattomuutta. Tiettävästi tämän foorumin kuitenkin ainoa irkkumusiikin tietäjä:-)
Kiitoksia risto tuosta. En tiennytkään noista terssien poistamisesta. Ei kyllä omalla haitarilla onnistu, riippuu varmaan aikalailla biisistä sitte mitä soittaa. Olisiko kenelläkään nuotteja jostakin menevän kuuloisesta reelistä joka olisi mahdollista soittaa G/C pelillä? Jos siihen vielä jonkinnäköistä basson nuottia vielä löytyisi niin olisi jo melkonen jackpot, jotakin mistä lähtä kehittelemään. Onko muuten kenelläkään mitään tietoa olisiko Oulussa opetusta 2-riviselle? Yksityisiä tai mitä vaan. Kansalaisopistossa alkaa kurssit vasta syksyllä ja siihen on vielä turhan paljon aikaa :)
Melkein ehdottaisin että tekisit niin päin, että kuuntelet irkkulevyjä ja sitten kun löydät biisin jonka haluaisit oppia haet siihen nuotit. Nettissä on valtavat valikoimat irkkubiisejä eri tietokannoissa. Tyypillistä on kuitenkin, että ne ovat ABC formaatissa ja tarvitset siis nuotinnusohjelman, joka lukee ABC:tä. Niitäkin löytyy netistä ilmaiseksi. Bassoja niissä ei yleensä koskaan ole, eikä ABC edes tue bassojen näyttämistä, eli bassot joudut itse miettimään.
Yleisimmät sävellajit irkussa ovat D, G ja A, duurissa ja mollissa sekä doorisessa että miksolyydisessä moodissa. Kaikkia biisejä ei siis voi soittaa sellaisenaan jos haitarista puuttuu a.o. skaaloihin kuuluvia ääniä. Tästä syystä yleisimmät irkkumusassa käytettävät vähäriviset ovatkin B/C ja C#/D. Näistä jälkimmäinen on nykyään jo ehkä suositumpi.
Tässä joitakin tietokantoja joista löytyy biisejä:
1. NORBECK: http://www.norbeck.nu/abc/
2. THE SESSION: http://www.thesession.org/index.php
3. TUNE FINDER: http://trillian.mit.edu/~jc/music/abc/findtune.html
4.1 O'NEILL'S: http://www.guitarnut.com/folktablature/oneills/index.html
4.2 http://www.freesheetmusic.net/oneills.html
5. THE FIDDLER'S COMPANION: http://www.ceolas.org/tunes/fc/
6. TUNES OF CEOLAS: http://www.ceolas.org/tunes/
EDIT: Tässä vielä eräs ABC editori, muitakin on: http://abcnavigator.free.fr/abcnvgt.php?lang=eng
Kaipasit oulunseudun vähärivisen opettajaa, no tässä eräs: Henna Uusitalo, 040 767 2507; uusihenna ät gmail.com.
Kiitoksia paljon. Ristolta oli kyllä kaikkien aikojen tyhjentävin vastaus :) Vois kyllä heti huomenissa kysellä niistä tunneista ni sais haitarinki oikeen kunnolla vauhtiin.
Huh huh. Lueskelin tätäkin ketjua, kun kaksirivisen hankinta on alkanut tosissaan kiinnostaa. Mutta taas nousi karvat pystyyn noista Armandon kommenteista nuoteista.
Tottakai sellaista musiiikkia, jota on lapsesta asti kuullut kaiken aikaa, oppii parhaiten korvakuulolta.
Mutta itse olen tässä viime aikoina tutkiskellut kotimaisia kaksiriviskappaleita nuoteista, pieni viisirivinen sylissä. Kokemus tästä on että moni asia on alkanut hieman aueta. Musiikki, joka on tähän asti kuulostanut sekavalta nuottien vilinältä alkaa hahmottua. Ja huomaa että kun soittaa tämmöisen kuvion, niin se kuulostaa tältä. Oppii ikäänkuin niitä rakennuspalikoita joista kappaleet rakentuvat.
Sama kokemus on aikaisemmaltakin ajalta, kun opettelin samaten nuottien avulla hahmottamaan klezmeriä.
Onhan toki niitäkin, jotka suvereenisti pystyvät tajuamaan minkä tahansa kappaleen ja soittamaan sen perässä. Mutta eiköhän enimmät korvakuulosoittajat kuitenkin ole jotenkin ensin oppineet ne oman musiikkityylin rakennuspalikat. Ei nuoteista tietenkään, vaan sitä kautta että ovat kasvaneet siihen musiikkiin pienestä pitäen.
Ja sitten tämmöisten kuin minä... eihän tässä ole muuta mahdollisuutta kuin nuottien kautta hakea ensin sitä perustaa että se musiikki ja mistä se koostuu alkaa hahmottua. Sittenhän sitä voi soittaa omalla fiiliksellä ja improvisoidakin. Toinen vaihtoehto olisi laittaa pelit myyntiin. Eikä ainakaan ostaa vielä yhtä soittopeliä lisää.
Lisäys: Armandon kanssa olen kuitenkin, jos nyt oikein ymmärrän, samaa mieltä siitä että tulkintaa, fiilistä ei voi oppia nuoteista. Ja minua oikein erityisesti ärsyttääkin semmoiset nuotit jotka pyrkivät olemaan tarkka transkriptio. Niistä onkin jo vaikea hahmottaa niitä pohjalla olevia peruskuvioita jotka itse haluan oppia.
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 16-09-2011, 16:10:49
Huh huh. Lueskelin tätäkin ketjua, kun kaksirivisen hankinta on alkanut tosissaan kiinnostaa. Mutta taas nousi karvat pystyyn noista Armandon kommenteista nuoteista.
Tottakai sellaista musiiikkia, jota on lapsesta asti kuullut kaiken aikaa, oppii parhaiten korvakuulolta.
Pitkästä aikaa. Kun tuo korvakuulolla soittaminen mielestäni on ihan omasta ilosta soittamista. Ei sitä niin hyvä taitaja tarvitse olla - kun ei kilpailumielellä ole liikkeellä, tai kauhean hyvä olla - muille. Jotain pieniä uusia kikkoja kun aina välillä oppii - ihan omaksi ilokseen - niin hyvä tulee tunne. Nyt on 2-rivisen soitto jäänyt vähemmäksi - sillä kun ei oikein irrota hirveästi - oli nyt sitten nuotitkaan avussa. Mummut noin kerran kuukaudessa naputtaa jalkoja ja taputtaa käsiä. Fiilingistä on kyse 70-90 -vuotiaillakin.
- 2-rivistä jo melkein 5 vuotta - katotaas kauanko nyt uusia pillejä seuraavat vuodet ilman nuotteja?
Lainaus käyttäjältä: Armando Bugari - 16-09-2011, 20:04:29
Pitkästä aikaa. Kun tuo korvakuulolla soittaminen mielestäni on ihan omasta ilosta soittamista. Ei sitä niin hyvä taitaja tarvitse olla - kun ei kilpailumielellä ole liikkeellä, tai kauhean hyvä olla - muille. Jotain pieniä uusia kikkoja kun aina välillä oppii - ihan omaksi ilokseen - niin hyvä tulee tunne.
Mulla kyllä ne kikkojen löytämiset menee enimmäkseen siten että kokeilen jotain pätkää nuoteista ja hoksaan että hei, täähän kuulostaa tämmöseltä, ai tämmönen soitetaan näin. Semmosia juttuja joita ei olisi tullut välttämättä mieleenkään muuten. Ei siinä taituruudesta ole mitenkään kysymys, vaan enemmänkin repertuaarin laajuudesta. Repertuaari kannattaa tässä ymmärtää tyylien, fraasien yms. kokoelmana ehkä enemmänkin kuin piisien määränä. Siitä että löytää koko ajan uutta ja nuoteista saa vähän vinkkiä alkuun. Sormet sitten löytää loput.
Tuota mä en todellakaan ymmärrä miten nuotit liittyisivät taituruuteen. En mitenkään.
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 16-09-2011, 16:10:49
fiilistä ei voi oppia nuoteista. Ja minua oikein erityisesti ärsyttääkin semmoiset nuotit jotka pyrkivät olemaan tarkka transkriptio. Niistä onkin jo vaikea hahmottaa niitä pohjalla olevia peruskuvioita jotka itse haluan oppia.
2-riviselle on olemassa numeronuotteja. Moni, kuten esim. Hautamäen Airi opettaa 2-rivisen soittoa näistä numeronuoteista, eli haitarin napit numeroidaan ja nuotissa on numeroina mitä painetaan missäkin järjestyksessä ja miten menee tahdit bassojen kanssa jne. Nämä numeronuotit nimenomaan kertoo soittajalle mitä pitää painaa missäkin järjestyksessä, mutta ei sitä miten kappale soitetaan. Tämä ylläpitää 2-rivisen soittajan laajaa kappalevarastoa mutta pakottaa soittajan tekemään oma "tulkinta" kappaleelle.
Parikin kansiollista nuotteja löytyy (n. 200-300) Eli näin on saatu vanhaa ja nimenomaan eteläpohjalaista kansanmusiikkia tallelle. Löytyy multa tosin numeronuotit 2-riviselle 5-rivisenki kappaleista kuten esim. metsäkukkia, rantakoivun alla ja sekä säkkijärven polkasta.
Tässä kurssikaveri soittaa säkkijärven polkan 2-rivisellä. Menisi hetki jos tämän korvakuulolta opettelisi :) http://www.youtube.com/watch?v=lrVo9Z7HnJs
Arttu voitti muuten hopeisen harmonikan 2-rivisellä 8-vuotiaana :)
Lainaus käyttäjältä: Dukextra - 16-09-2011, 20:30:24
2-riviselle on olemassa numeronuotteja. Moni, kuten esim. Hautamäen Airi opettaa 2-rivisen soittoa näistä numeronuoteista, eli haitarin napit numeroidaan ja nuotissa on numeroina mitä painetaan missäkin järjestyksessä ja miten menee tahdit bassojen kanssa jne. Nämä numeronuotit nimenomaan kertoo soittajalle mitä pitää painaa missäkin järjestyksessä, mutta ei sitä miten kappale soitetaan. Tämä ylläpitää 2-rivisen soittajan laajaa kappalevarastoa mutta pakottaa soittajan tekemään oma "tulkinta" kappaleelle.
Ymmärrän idean ja siinä on tolkkua --numeroista löytää tarvittaessa oikeat sävelet mutta kappale on oltava valmiina päässä myös. Mutta itseäni ei huvita alkaa numeroiden perusteella soittamaan. Nuotit on sen verran hyvin päässä --myös jo lapsena opittu taito jotenkuten transponoida omalle soittimelle helpoimpaan sävellajiin. En soita nuoteista konemaisesti, vaan katson niistä suuntaa. Klarinettiopettajalta sain moitettakin siitä että miksen soittanut niinkuin nuoteissa luki.
No, nyt kun olen soitellut näitä hamboja ja sottiiseja, joita en ole koskaan ennen kuullutkaan, niin olen kyllä joutunut katsomaan myös miten se rytmi on nuoteissa kirjoitettu. Mutta ei se musiikin svengi ole kuitenkaan koskaan nuoteissa. Ei myöskään se soiton taituruus minkä Armando veti mukaan tähän, vaikken tiedä miksi. Taituruus ei synny nuoteista, enkä minä ainakaan ole taituri, Armandosta en tiedä kun en ole hänen soittoaan koskaan kuullut.
Näyttäis muidenki foorumilaisten soittoja olla youtubessa niin lisätään nyt minunki soittoa.
Videon otosta (7.2011) soittoakokemusta takana reipas vuosi.
http://www.youtube.com/watch?v=yvZQGT0o8_8
http://www.youtube.com/watch?v=wJfOUeAvtzc&feature=related
Aihe muuten käsittelee basson soittoa... Jalasjärven polkassa soitan 2-rivisen vaihtobassoa, sitä käytetään jonkuverran myös
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 16-09-2011, 20:38:11
Lainaus käyttäjältä: Dukextra - 16-09-2011, 20:30:24
2-riviselle on olemassa numeronuotteja. Moni, kuten esim. Hautamäen Airi opettaa 2-rivisen soittoa näistä numeronuoteista, eli haitarin napit numeroidaan ja nuotissa on numeroina mitä painetaan missäkin järjestyksessä ja miten menee tahdit bassojen kanssa jne. Nämä numeronuotit nimenomaan kertoo soittajalle mitä pitää painaa missäkin järjestyksessä, mutta ei sitä miten kappale soitetaan. Tämä ylläpitää 2-rivisen soittajan laajaa kappalevarastoa mutta pakottaa soittajan tekemään oma "tulkinta" kappaleelle.
Ymmärrän idean ja siinä on tolkkua --numeroista löytää tarvittaessa oikeat sävelet mutta kappale on oltava valmiina päässä myös. Mutta itseäni ei huvita alkaa numeroiden perusteella soittamaan. Nuotit on sen verran hyvin päässä --myös jo lapsena opittu taito jotenkuten transponoida omalle soittimelle helpoimpaan sävellajiin. En soita nuoteista konemaisesti, vaan katson niistä suuntaa. Klarinettiopettajalta sain moitettakin siitä että miksen soittanut niinkuin nuoteissa luki.
Armandosta en tiedä kun en ole hänen soittoaan koskaan kuullut.
Minähän mikään taituri olen. Hauskuutan itseäni ja toivottavasti joskus muitakin ihmisiä:-D
Lainaus käyttäjältä: Dukextra - 16-09-2011, 20:30:24
ja miten menee tahdit bassojen kanssa jne.
Olen muuten huomannut, että sittenkin kun kappaleen diskanttipuoli alkaa jo olla hallinnassa ja muistissa, niin jos nuotit laittaa pois niin jossain kohtaa sekoaa sointujen kanssa. Taitaa olla vähän samanlainen juttu kuin että laulua äänittäessä sanat yhtäkkiä unohtuvat vaikka olisivat kuinka tutut.
Omiakin kappaleita äänitellessä pidän yleensä sointulappua esillä ---nuotteja mulla ei niistä yleensä olekaan. Sointulappu auttaa soittamaan koko kappaleen alusta loppuun oikein, ettei jää vahingossa mitään pois.
Jos joku ihmettelee miksi näin reagoin noihin Armandon saarnoihin korvakuulosoitosta... varsinkin kun ovat jo keränneet pölyä täällä pitkään.
Pidän Armandon näennäisesti kaunista ja mielekästä ajatusta kansanmusiikin rajaamista korvakuulosoittoon pohjimmiltaan elitistisenä. Elitistisenä siinä mielessä että se rajaa soittamisen sellaisille jotka osaavat sen jotenkin luonnostaan. Elitistisenä siinä mielessä että se kieltää soittamisen arvon sellaisilta kuin itse olen. Kasvanut perheessä, jossa ei harrastettu musiikkia ja jossa kiinnostustani musiikkiin ei ymmärretty ja jota pidettiin pikaisesti ohimenevänä hairahduksena. Musiikkiharrastukseen sain tukea kansakoulunopettajalta ja myöhemmin naapurilta joka oli myös opettaja, muusikko ja kansanmuusikko. Mutta soittokavereita tai bändiä minulla ei ole koskaan ollut. Nuottien avulla olen pystynyt kehittämään osaamistani ja sitä kautta myös sävelkorva ja laulutaito ovat kehittyneet. Tie on ollut h-tin pitkä. Mutta alan myös tajuta että Armandolle on turha yrittää selittää että soittamiseen on monta tietä. Mutta niitä on monta, jokainen kulkee oman tiensä. Toisille musiikki aukeaa kuin itsestään, toisille se vaatii työtä ja kunkin työ ja tie on erilainen. Ja jokainen, kun heitetään yhtäkkiä uuteen musiikkikulttuuriin, on yhtä sormi suussa. H-ti, olen loppujen lopuksi aivan tyytyväinen omaan tieheni. Armandolla on omansa, mutta ei se ole mitään musiikkijumalansanaa.
Pieni huomio vielä, nyt kun olen päässyt käytännössä kokeilemaan kaksirivistä. Tässä on sanottu kaksirivisellä ei voikaan soittaa vaikeita kappaleita, ja että siksikin kaksirivisellä voi hyvin soittaa pelkästään korvakuulolta.
Tässä menee sekaisin kaksi asiaa. Kaksirivisellä on rajoituksensa, mutta sillä pystyy aika kätevästi soittamaan kansantansseja joissa mennään tilitalitittan kuudestoistaosanuotteja. Soittaminen ei ole vaikeata, mutta ei se välttämättä tarkoita että kappale olisi oudokseltaan helppo hahmottaa kuultuna. Tai edes että se olisi helppo soittaa jollain muulla soittimella.
Oma korvani on alkujaan parhaiten tottunut hahmottamaan kansanlaulunomaisia lauluja. Nopeita sävelkulkuja on vaikea hahmottaa, muistiin tarttumisesta ja korvakuulolta soittamisesta puhumattakaan. Nuoteista pystyn niitä hahmottamaan, soitan nuoteista ja huomaan että tämähän kuulostaa tämmöiseltä. Siitä se oppiminen sitten voi lähteä.
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 18-09-2011, 21:15:27
Tässä on sanottu kaksirivisellä ei voikaan soittaa vaikeita kappaleita, ja että siksikin kaksirivisellä voi hyvin soittaa pelkästään korvakuulolta.
Niin, on vaikea määritellä vaikea kappale.
Tässä Usko Välimäki soittaa Väärän vitosen 2-rivisellä ristibassolla, jota käytännössä ei voi soittaa tasabassolla (voi soittaa mutta menee aika paljo paljeistukseen, eikä kaikkia ääniä tasabassossa saa kaikille bassoille). Näkemättä videota, ei voisi äkkiä päätellä että kyseessä on 2-rivinen, tietysti syynä on myös M.Luukisen haitarin mahtavat äänet.
http://www.youtube.com/watch?v=yUEfI3PP7GE
Lainaus käyttäjältä: Dukextra - 18-09-2011, 21:32:14
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 18-09-2011, 21:15:27
Tässä on sanottu kaksirivisellä ei voikaan soittaa vaikeita kappaleita, ja että siksikin kaksirivisellä voi hyvin soittaa pelkästään korvakuulolta.
Niin, on vaikea määritellä vaikea kappale.
Tässä Usko Välimäki soittaa Väärän vitosen 2-rivisellä ristibassolla, jota käytännössä ei voi soittaa tasabassolla (voi soittaa mutta menee aika paljo paljeistukseen, eikä kaikkia ääniä tasabassossa saa kaikille bassoille). Näkemättä videota, ei voisi äkkiä päätellä että kyseessä on 2-rivinen, tietysti syynä on myös M.Luukisen haitarin mahtavat äänet.
http://www.youtube.com/watch?v=yUEfI3PP7GE
Olipas menoa! Olisihan tuommoinen ristibassokin voinut olla poikaa. Mutta kun mulla on nuo viisiriviset ja karmoskat, niin taisin nyt olla hakemassakin sekä soittamisen että soundin kannalta niille vaihtelua. Ja mun pienempi viisirivinen ei taida olla paljon tuon videon kaksirivistä isompi?
Ja kyllä oma viehätyksensä on siinä että sointu vaihtuu palkeella. On siinä jotain hienoa.
Joo en tiedä varmaksi mutta luulen että videon haitarissa on 5-äänikertainen basso ja 3- tai 4-äänikertainen diskantti. Mahtava ääni. Viritykseksi epäilen jotain E/A koska mielestäni C/F tai G/C tuo ei ole.
Lainaus käyttäjältä: Dukextra - 16-09-2011, 20:30:24
Parikin kansiollista nuotteja löytyy (n. 200-300) Eli näin on saatu vanhaa ja nimenomaan eteläpohjalaista kansanmusiikkia tallelle.
Oli jäänyt tämä huomaamatta, tässä on hyvä pointti myös. Itse olen huvikseni yrittänyt opetella kappaleita joita en ole koskaan kuullutkaan eikä välttämättä ole mitenkään selvää mistä niitä saisi kuunnella. Tietysti on hyvä myös kerätä äänitallenteita. Kummasta sitten kappaleen opettelee on aika pitkälle kiinni sekä siitä kumpi on saatavilla, nuotti vai äänite, ja sitten siitä että kummasta se on helpompi opetella. Sanoisin että helpoin on jos molemmat on käytettävissä.
Jos jotenkin pitäisi kiteyttää oma kanta nuotteihin, niin se on se että nuoteista "lunttaamisessa" ei ole mitään hävettävää, se ei ole tippaakaan sen kummempaa eikä akateemisempaa kuin että kaveri vieressä neuvoisi tai näyttäisi. Pääasia on että soitto kehittyy eikä vain jää jauhamaan samoja juttuja jotka jo osaa.
Onko diatonisen harmonikan numeronuotit samat kuin huuliharppu tabsit? Siis ne mitä netistä löytyy pilivin pimein, esim harmonica tabs.
Joo ja ei. Diatonisen 1-rivisen diskanttipuoli on lähes identtinen huuliharpun kanssa. 2 rivinen taas kahden eriviritteisen huuliharpun kanssa. Joissain äänissä voi olla poikkeuksia.
Jos tabseista haluaa opetella diatonisen soittoa, kannattaa hommata Airi Hautamäen kirja jossa on tabseja ja ohjeet.
Semmoinen lisäys tuohon kaksiriviseen, noin huuliharppuun verraten, mikä mulle on ollut keskeinen oivallus joka sai minut hankkimaan länsimaisen kaksirivisen. Yksirivisellä pitää koko ajan vaihtaa palkeen suuntaa että saa tarvittavat sävelet. Kaksirivisessä, esim. G/C, molemmilta riveiltä löytyy melkein samat sävelet, erona vain että G-rivillä on fis ja C-rivillä f. Näinpä vetopalkeella löytyy melkein koko asteikko vuoronperään eri riveiltä, samaten työntöpalkeella mutta vähän eri paikasta. Paljetta täytyy pakosta kääntää vain noiden f/fis kohdalla. Eli soitto on aivan erilaista kuin yksirivisellä.
Irkkukäyttöön tehdyt kaksiriviset ovat sitten ihan eri juttu. Niissä rivien sävellajit on valittu niin että ne ovat puolisävelaskelen päässä toisistaan, jolloin diskantista löytyy kaikki kromaattiset sävelet, mutta palkeen suuntaa pitää kääntää koko ajan. Eli soittoteknisesti oikeastaan ihan eri soitin, vaikkei päältäpäin eroa näekään.
Kokeilkaapas tällaista bassoäänten pituuksien varioimista jenkka ja/tai polkkaa soitettaessa: ||: _ . . _ :|| eli ensiksi pitkä perusbasso (tai perusbasso + sointubasso yhtaikaa), sitten lyhyt sointubasso, sitten lyhyt perusbasso ja lopuksi pitkä sointubasso. Paras lopputulos tulee, jos bassoja ei ollenkaan sidota toisiinsa, jolloin jokainen yksittäinen elementti saa oman atakkinsa.
-> Biisi alkaa automaattisesti svengata, vaikkei tuossa olisi ainuttakaan aksenttia.
Pitää vielä lisätä, että samanaikaisesti diskanttipuolella soitetaan, "niin kuin naapurin laron seinästä irrotettaas lautoja" eli aikalailla staccatossa.
Toimii kaikilla kurtuilla!