Nyt kun olen taas pari kuukautta soitellut lähinnä viisirivistä ja välillä katsellut kappaleille annettuja sormituksia, niin olen ihmetellyt pikkusormen käytön vähäisyyttä? Onkos se edes totta vai jonkinlainen harha (että minulle sattuneissa sormituksissa on vältetty pikkusormen käyttöä). Muuten olen huomannut, että ohjesormituksien kokeilemisesta on hyötyä, sormet oppivat uusia, pidemmän päälle helpompia reittejä. Mutta kun tuo pikkusormikin on olemassa, ja sitä on tottunut muissakin soittimissa (piano, kitara, saksofoni, klarinetti, huilu) käyttämään, ja onhan se karmoskassakin aika välttämätön.
Ainakin Ahvenaisen sovituksissa molempien käsien pikkusormea käytetään aika paljon. Ovatko sormituksesi varmasti 5-riviselle ettei vaan olisi pianoharmonikalle. En tunne pianoharmonikan sormituksia mutta olettaisin että peukaloa käytettäisiin enemmän, jäiskö siis pikkusormi vähemmälle käytölle?
Lainaus käyttäjältä: Dukextra - 14-08-2011, 19:09:48
Ainakin Ahvenaisen sovituksissa molempien käsien pikkusormea käytetään aika paljon. Ovatko sormituksesi varmasti 5-riviselle ettei vaan olisi pianoharmonikalle. En tunne pianoharmonikan sormituksia mutta olettaisin että peukaloa käytettäisiin enemmän, jäiskö siis pikkusormi vähemmälle käytölle?
Kimmo Mattilan Abc oli nyt tapetilla, ja se on kyllä näppäinpelille. Täytyy katsella muualtakin, poimia vaikutteita sieltä sun täältä.
Joo, ja diskanttipuolesta puhuin tässä. Bassopuolen olen pitänyt vielä yksinkertaisena.
PS. Voisin kuvitella että pianopelissä vasta onkin tarvetta pikkusormellekin, että ylettyy, kun sävelet ovat kauempana toisistaan.
Mattilan ABC lähtee liikkeelle varmaan ns. "helpohkosta"! Kyllä se pikkusormi on tärkeä elin ainakin minulla. Käytän diskantissa kaikkia viittä sormea, bassossa riittääpi ne neljä (ei peukaloa).
Lainaus käyttäjältä: olli - 14-08-2011, 23:19:15
Mattilan ABC lähtee liikkeelle varmaan ns. "helpohkosta"! Kyllä se pikkusormi on tärkeä elin ainakin minulla. Käytän diskantissa kaikkia viittä sormea, bassossa riittääpi ne neljä (ei peukaloa).
Mulla on Mattilan B-osa ja sen ohjelmistovihko. Mahtaako se nyt helpohkoakaan olla.
Kaikilla ei ole vahvoja pikkusormia, joten niitä käytetään vähemmän. Viisirivisessä voi pär-
jätä ilmankin. Meikäläinen on saanut syntymälahjana lähes käyttökelvottomat pikkusormet,
jotka ovat heikot, sivulle väärät ja 3 cm muita lyhemmät. Soinnuissa onneksi pystyn niitä
käyttämään, mutta yksittäisissä äänissä melkein mahdoton tehtävä, kun on epäsuhde mui-
den sormien kanssa.
Toivoton
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 15-08-2011, 11:06:28
Meikäläinen on saanut syntymälahjana lähes käyttökelvottomat pikkusormet,
jotka ovat heikot, sivulle väärät ja 3 cm muita lyhemmät. Soinnuissa onneksi pystyn niitä
käyttämään, mutta yksittäisissä äänissä melkein mahdoton tehtävä, kun on epäsuhde mui-
den sormien kanssa.
Joo tiedän tunteen, taitaa itselläni olla ihan sama mutta en tiedä riittääkö 3cm.
5-rivisessä se on vielä ok, kun pikkusormelle ulkorivillä olevat napit ovat lähempänä, mutta 2-rivisellä ei pikkusormea oikein voi käyttää kuin loppusointuihin koska muut sormet joutuu laittamaan koukulle jotta pikkusormi ylettyisi ja siinäkin täytyy olla tarkka että osuu kerralla oikealle napille.
Mielenkiintoinen aihe. Itseopiskelleena pianoharmonikansoittajana aloitin joskus Vesterinen/de Godzinsky "Jokamiehen harmonikkakoulun" avustuksella, mutta en orjallisesti pitänyt kiinni noista sormitusohjeista jotka jokaisessa harjoituksessa on merkitty sekä näppäin- ja painoharmonikalle.
Perusasian, peukalon käytön, opittuani koitin tyrkyttää pikkusormea mukaan mahdollisimman paljon, koska silloin ulottuvuus paranee huomattavasti ja se on pianoharmonikan koskettimistolla avuksi.
Aluksi pikkusormen käyttö oli hieman väkinäistä, mutta alkoi pian kyllä luontua.
En ole mikään virtuoosi, enkä siksi kehitykkään, mutta pikkusormi on aktiivisessa käytössä.
Katseltuani nyt otsikon aiheeseen liittyen Jokamiehen harmonikkakoulun harjoitusten sormitusohjeita minusta tuntuu siltä, että paianoharmonikan osalta pikkusormi on niissä hieman enemmän käytössä, ero ei ole suuri, mutta omien havaintojenikin mukaan perusteltua.
Kyllä tuo pikkusormi tykkää mulla vipeltää paikasta toiseen. Heikompia sormia kannattaa harjoittaa, sillä jos niitä ei harjoita, ne ovat tiellä ja sitten jossain kohtaan alkavat vain häiritä. Perusbiiseissä vissiin aika vähällä pääsee, mutta kyllä tuo pikkurilli on tärkeä sormi.
Johan muuten: Tässä nyt olen kuullut, että pari uutta jäsentä tulisi taas Naantalin kerhoon... Teillä on oikeasti ahdasta ja ihmisiä niin paljon, että pari pumppua täytyy melkeimpä olla - millos treenit taas alkaa?
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 15-08-2011, 17:25:26
Kyllä tuo pikkusormi tykkää mulla vipeltää paikasta toiseen. Heikompia sormia kannattaa harjoittaa, sillä jos niitä ei harjoita, ne ovat tiellä ja sitten jossain kohtaan alkavat vain häiritä. Perusbiiseissä vissiin aika vähällä pääsee, mutta kyllä tuo pikkurilli on tärkeä sormi.
Johan muuten: Tässä nyt olen kuullut, että pari uutta jäsentä tulisi taas Naantalin kerhoon... Teillä on oikeasti ahdasta ja ihmisiä niin paljon, että pari pumppua täytyy melkeimpä olla - millos treenit taas alkaa?
Tässä on varmasti nyt joku väärinkäsitys, sillä en ole mukana Naantalin kerhossa, tunnen kyllä ainakin yhden kaverin sieltä.
Johan
No hupsista ;D
Jos antaa pirunkeuhkolle pikkusormen niin se vie koko käden, niinhän se oli. Soittelin tämmöistä http://www.youtube.com/watch?v=dHLZGgjaEas ja kyllä mulla siinä oikean pikkusormi on aivan yhtälailla (lue: yhtä huonosti) mukana kuin muutkin sormet. Mutta täytyy jatkaa harjoituksia.
On toinenkin kummajainen noissa Mattilan sovituksissa. Sointumerkintä on keskellä tahtia. Kun on tottunut siihen että sointumerkintä laitetaan siihen kohtaan missä sointu vaihtuu, niin noiden kanssa meni hetken aikaa tajuta että tässä sointumerkintä on keskellä tahtia ja tarkoittaa koko tahtia.
Tämä koskee sekä noita ABC-sarjan kirjoja ja nuottivihkoja, että netistä ostamiani Mattilan sovituksia (Säkkijärven polkka, Oginskin poloneesi). Tulin tuommoiset netistä kerran tilanneeni, kun tuli äkillinen halu opetella Säkkijärven polkkaa. Ja jos Armando alkaa natista nuoteista soittamisesta, niin palataan asiaan kun ensin laitat itse korvakuulolta soittamasi näytille.
Teillä "musiikin taitajilla" pistää se "nuottikuva" silmään. Olen kuullut muiltakin samaa. Meille haitaristeille ei ole niin väliä, missä kohtaa se sointumerkintä on, katsellaan vain sitä nuottia, miten ne nuotit on merkitty. ;) Soitetaan sitten nuottien mukaan! :D
Lainaus käyttäjältä: olli - 16-08-2011, 21:25:23
Teillä "musiikin taitajilla" pistää se "nuottikuva" silmään. Olen kuullut muiltakin samaa. Meille haitaristeille ei ole niin väliä, missä kohtaa se sointumerkintä on, katsellaan vain sitä nuottia, miten ne nuotit on merkitty. ;) Soitetaan sitten nuottien mukaan! :D
Ei siinä pelkästään nuottikuvasta ole kysymys. Minä olen tottunut soittamaan "vasemman käden" sointumerkintöjen enkä nuottien mukaan. Sama homma pianolla, kitaralla ja haitarilla. Sointu vaihtuu siinä kohtaa missä merkintä on, tarvittaessa useamman kerran tahdissa.
Ja muillakin soittimilla sointumerkinnöistä saa vinkkiä kehitellä stemmoja ja sooloja eri soittimille.
Tuo Mattilan systeemi menee, kunhan sen hoksaa, niin kauan kuin sointu ei vaihdu kesken tahdin. Yleensähän sovituksissa sointu vaihtuu keskenkin tahdin, ainakin välillä, ja virsissä jopa per isku.
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 16-08-2011, 20:07:55
......Ja jos Armando alkaa natista nuoteista soittamisesta, niin palataan asiaan kun ensin laitat itse korvakuulolta soittamasi näytille.
Minulta jäänyt 2-rivisen soittaminen viime aikoina vähemmän kuin vähälle. Muut musiikkiharrastukset on vienyt tilaa ja enemmän harrastankin nyt "viiniä, vihellystä ja toista sukupuolta"- noihin en tarvitse nuotteja - kun taito on winchesterissä;-)
Lainaus käyttäjältä: Armando Bugari - 16-08-2011, 22:54:30
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 16-08-2011, 20:07:55
......Ja jos Armando alkaa natista nuoteista soittamisesta, niin palataan asiaan kun ensin laitat itse korvakuulolta soittamasi näytille.
Minulta jäänyt 2-rivisen soittaminen viime aikoina vähemmän kuin vähälle.
Sitäpaitsi tämä on kromaattisten hai... harmonikkojen soittorinki ja puhe on Säkkijärven polkan nuotista kaikkine krumeluureineen. Pikkusormen kanssa tai ilman.
Parhaissa nuoteissa (siis myös haitarinuoteissa) on merkitty, jos kesken tahdin sointu vaihtuu! Tarkoitin tuota tavallista, eli koko tahti menee samalla sointumerkinnällä. ;) Kun oppii noita nuotteja lukemaan, ei ole ongelmaa! :D
Lainaus käyttäjältä: olli - 17-08-2011, 14:51:51
Parhaissa nuoteissa (siis myös haitarinuoteissa) on merkitty, jos kesken tahdin sointu vaihtuu! Tarkoitin tuota tavallista, eli koko tahti menee samalla sointumerkinnällä. ;) Kun oppii noita nuotteja lukemaan, ei ole ongelmaa! :D
Joo, mutta kun kaikissa muissa nuoteissa sointumerkintä on sillä kohdalla mistä se sointu alkaa. No, onhan haitarin bassopuolen nuotit muutenkin epästandardit.
Tässä selaillessa osui tämä keskusteluketju silmiini. Kun lopultakin sain hankittua viisirivisen, aioin opetella Säkkijärven polkan Ahvenaisen sormituksilla. Tuossa minulla olevassa nuotissa ei käytetä lainkaan pikkusormea! Peuksloa tungetaan mielestäni vähän turhankin moneen paikkaan. Sormitukset on sekä piano- että näppäinhanurille. Mielestäni kyllä luin oikeita sormituksia. Ne toiset eivät mielestäni näppäimistöön sopineet.. Käytin niitä sitten vaan niiltä osin, kun ne minulle sopivat.
Lainaus käyttäjältä: kallek - 09-01-2015, 23:15:38
Tässä selaillessa osui tämä keskusteluketju silmiini. Kun lopultakin sain hankittua viisirivisen, aioin opetella Säkkijärven polkan Ahvenaisen sormituksilla. Tuossa minulla olevassa nuotissa ei käytetä lainkaan pikkusormea! Peuksloa tungetaan mielestäni vähän turhankin moneen paikkaan. Sormitukset on sekä piano- että näppäinhanurille. Mielestäni kyllä luin oikeita sormituksia. Ne toiset eivät mielestäni näppäimistöön sopineet.. Käytin niitä sitten vaan niiltä osin, kun ne minulle sopivat.
Ei ainakaan minun soittamassa versiossa pikkusormi osu kertaakaan näppäimille diskantissa, mutta muutamissa kappaleissa sitä kyllä joutuu käyttämään.
Pukari
Aloin oikein miettimään missä biisissä esim. meidän tanssisetissä käytän pikkusormea, kun olen introssa tai soolossa. Tallinnan illat intro tuli mieleen, todella vähän sitä tulee käytettyä. Valkealan vesillä intro on toinen, muuta ei tule mieleen nopeasti ilman että ottaa pelin syliin.
Pukari
No joo... Itse en kyllä käsitä miksen käyttäisi pikkusormea jos se on sopivasti kohdalla. Mutta mä nyt en soita muutenkaan minkään opin enkä systeemin mukaan. Enkä valmiita sovituksia. Kunhan nyt jotain, siihen tapaan kuin allekirjoituksessa lukee.
Ei tuo minunkaan pikkusormi mikään pitkä ole. Kyllähän sen käyttö helposti johtaa siihen että siirtyy ulkoriveille. Entäs sitten.
PS. Muistelen lukeneeni myös siitä ettei peukaloa juurikaan käytetä. Onko tässä kaksi koulukuntaa, toiset välttävät peukaloa, toiset pikkusormea? Vai soitetaanko siis kolmella sormella? ;)
Mielestäni viisirivisellä on tarkoitus käyttää viittä sormea ;) Sormitus on toki kunkin oma luonnollinen tapansa, valmiita voi käyttää apuna - näin minä olen tottunut tekemään. Pikkusormen ja peukalon käyttö on paikallaan, kun se on tarkoituksenmukaista. Nyt opettelun alla on Paul Norrbackin hieno valssi "Metsälinna" g-duurissa. Siinä on väliosassa sellaisia lurituksia (yksi jopa oktaavin hyppy), että peukalon ja pikkusormen käyttö helpottaa huomattavasti soittamista. :P Voin laittaa liitteeksi pätkän nuottia, ellei tämä sodi tekijänoikeuksia vastaan :) Liitteenä B-osaa minun sormituksin!
Oletettavasti sormitus on tehty käytettäväksi kolmella keskirivillä. Aika paljon peukalon käyttöä ja melko vähän pikkusormea. Itse en ainakaan suosisi tuota peukalon käyttöä sisärivillä kuten tässä on muutamassa kohdassa, ranne joutuu tällöin erittäin huonoon asentoon.
Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 10-01-2015, 13:57:17
Oletettavasti sormitus on tehty käytettäväksi kolmella keskirivillä. Aika paljon peukalon käyttöä ja melko vähän pikkusormea. Itse en ainakaan suosisi tuota peukalon käyttöä sisärivillä kuten tässä on muutamassa kohdassa, ranne joutuu tällöin erittäin huonoon asentoon.
Ei ole ajateltu ns. rivisääntöä "keskirivi" tai jotain. On etsitty optimaalista sormitusta hankaliin kohtiin :)
Eihän peukalo käy kertaakaan sisärivillä ;D Peukalo on keskirivillä tai sitten usein ulkorivillä. Noissa oktaavijutuissa pikkusormi on paikallaan :D
Linkissä näppäinpelin soittoa, harmi kun ei näy sormien käyttö kovinkaan tarkasti.
https://www.youtube.com/watch?v=9RIQog20DcM
Tuota rivien käyttöä ei oltu merkitty sormitukseen mitenkään joten tulkitsin sen olevan kolmelle keskiriville. Ilman merkintöjä mitä rivejä pitäisi käyttää ulkopuolisen on tuota hieman mahdoton tulkita. Edelleen käyttäisin pikkusormea hieman enemmän jolloin tuota ulkoriviä ei edes tarvitsisi käyttää, sormitukset saisi silti "hyviksi".
Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 10-01-2015, 18:31:34
Tuota rivien käyttöä ei oltu merkitty sormitukseen mitenkään joten tulkitsin sen olevan kolmelle keskiriville. Ilman merkintöjä mitä rivejä pitäisi käyttää ulkopuolisen on tuota hieman mahdoton tulkita. Edelleen käyttäisin pikkusormea hieman enemmän jolloin tuota ulkoriviä ei edes tarvitsisi käyttää, sormitukset saisi silti "hyviksi".
Onhan tuossa liitteessäni merkitty täysin selvästi sormitusnumerot. Keskirivit numerolla, sisärivit numerolla = merkinnällä ja ulkorivit - merkinnällä. Tämä lienee aika yleinen merkintätapa. Eli tarkennuksena vielä, sisärivin numeron yhteyteen on (=) merkki ja ulkorivin numeron yhteyteen miinus (-) merkki. Keskiriveillä on sitten pelkkä numero :D
Tuo oktaavijuttu sujuu oivasti käyttäen pikkusormea ja peukaloa - hyvä haarukka oktaaville ;D
Olihan siellä todellakin merkinnät rivien käytöstä kun tarkemmin katson, en vain aluksi edes ajatellut että tässä tarvittaisiin apurivejä. Liitteenä sama B-osa sormitettuna kolmelle keskiriville. Pikkusormea tulee nyt käytettyä enemmän eikä apurivejä tarvita.
Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 10-01-2015, 19:28:11
Olihan siellä todellakin merkinnät rivien käytöstä kun tarkemmin katson, en vain aluksi edes ajatellut että tässä tarvittaisiin apurivejä. Liitteenä sama B-osa sormitettuna kolmelle keskiriville. Pikkusormea tulee nyt käytettyä enemmän eikä apurivejä tarvita.
Kuten sanottu jo aiemminkin, sormitukset eivät ole "kiveen hakattuja". Kukin sormittaa itselleen sopivasti.
Vielä tuosta peukalosta; ranskalaiset soittavat pääsääntöisesti neljällä (tai kolmella) sormella ja peukalo ottaa vahvasti tukea kahvasta. Lieneekö tyyli peräisin heidän aika yleisesti käyttämistään nelirivisistä peleistä?
Lienee osittain peräisin käytettävästä näppäinjärjestelmästä. Liiallista peukalon käyttöä pitäisikin välttää ja pyrkimään soittamaan siten, että pääasialliset soittavat sormet ovat 2-5, näin soittaen tekniikka on taatusti parempi varsinkin nopeissa kappaleissa, kun peukalo jonka liikerata verrattuna muihin sormiin on erilainen, ei ole jatkuvasti "häiritsemässä" soittoa.
Lainaus käyttäjältä: Giulietti - 10-01-2015, 19:28:11
Olihan siellä todellakin merkinnät rivien käytöstä kun tarkemmin katson, en vain aluksi edes ajatellut että tässä tarvittaisiin apurivejä. Liitteenä sama B-osa sormitettuna kolmelle keskiriville. Pikkusormea tulee nyt käytettyä enemmän eikä apurivejä tarvita.
Ymmärrän tuon kolmen rivin käytön. Tällöinhän sävellajin vaihto on helppoa, kun sormitus pysyy "vakiona" ;) Minä en oikeastaan tarvitse sävellajin vaihtoa, sillä soittelen yksikseen tai sitten kerhossamme. Minulle tärkeintä on itselleni sopivan sormituksen löytäminen. Jos olisin 50 vuotta nuorempi ja aloittelisin haitarinsoittoa, opettelisin luonnollisesti kaikki asteikot ja "kolmirivisysteemin" ;D
Minä taas tulen käyttäneeksi kaikkia sormia ja rivejä,ne kun on vielä käytettävissä.. Aikoinaan kun menin yksityis opetukseen pedagoki Ihalainen sanoi,että,kun on kaikki sormet,niin niitä käytetään ja rivejä myös... Niinpä tuli silloin opeteltua,enkä kadu.... Onnistuu aika lailla sävel-lajin vaihdot...
Kuten olen jo aiemmin leveillyt, soitan siis pianohanuria. Vuonna 1970 antoi Markku Jokinen -tunnettu hanuristi Tampereen seudulta- ohjeen että pianohanurin tärkein sormi on pikkusormi.
Olen pitänyt edellistä ohjenuorana, toki samoin myös monenkin harmonikkakoulun esimerkkejä. Asteikkoharjoituksissa on aina käytettävä pikkusormea, siitä ei pääse millään lipeämään. En tiedä uskallanko nyt pullistella mutta sangen määrätietoisesti harjoittelin pikkusormea enkä ainakaan yrittänyt kiemurrella siitä pois. Toivo tuolla jossakin mainitsi sormiensa anatomiasta; minulla on hyvin saman tyyppinen tilanne; pikkusormi ylettää vain nimettömän viimeiseen niveleen asti. On vielä mainittavaa että parikymmentä vuotta sitten pikkusormen isomman nivelen kohdalla diagnosoitiin Duptrein kontraktuura, mutta sen eteneminen jostakin syystä pysähtyi. Ehkä messevän niminen tauti ei tykännyt jatkuvasta harjoittelusta.
Joissakin "tulisissa" oktaavihypyissä on harjoitetusta pikkusormesta suuri apu. Esimerkkeinä heittäisin Paul Norrbackin sävellyksiä ja vaikkapa Lukkari-Heikin polkan. Siinähän saa ihan vuorotella pikkusormi - nimetön akselilla.
Etu-, keski- ja nimetön ovat pitkiä ja hoikkia. Ne ovat luonnottoman pitkiä tälle pikkusormelle ja siitä muodostuu jonkin tason hankaluus esimerkiksi soinnussa gm6add9 sen perusasemasta. Tässä tapauksessa joudun kääntämään rannetta soittamisen kannalta huonoon asentoon, pitkän sormet koukistuvat liiaksi jotta pikkusormi ylettäisi vielä a:lle. Ebmaj:n soitan sormituksella 1, 2, 3, 5, duurin taas 1, 2, 3, 4, koska pitkä nimetön sen sallii. Äkisti luulisi ettei kovin pitkään viitsi, kun ei kerran ole edellytyksiä, mutta olen mielestäni pystynyt kääntämään tämän vajavaisuuteni jollakin tapaa myös eduksi: Joissain paikoissa voi käyttää "bachimaista" sormitusta. Jostakin nuorena luin ettei kyseinen urkuri aina mennyt sivistyneesti vaan nimetön saattoi kurkottaa yli pikkusormen. Tarina tai varma tosi, mutta tämä auttoi minua. Jos melodian kulku ylöspäin päättyy vaikka b- säveleen, soitan sen nelosella ja melodian pudotessa takaisin soitan a:n pikkusormella ja edelleen alaspäin 4, 3, 2, j.n.e. Lyhut pikkusormi sallii tällaisen ristiinmenon. Pianonsoitossa tämä tekniikka ei mielestäni toimi, hanurilla kylläkin. Uskon että opettajat näkevät ties mitä värejä, mutta hätä ei lue lakia.
Voi miten monesti olen kirjoittanut jonkin helvetillisestä sävellajista halutun kappaleen helpompaan - ainakin itselleni helpompaan sävellajiin. Suurimmalle osalle kuulijoista se on yks lysti soitanko Sirkkojen tanssin b-mollista vai kuten olen jo pitkään soitellut. Aloitan e-mollista, vaihdan a-mollin ja lopuksi d-molliin. Vaihdokset ovat niin "suuria" että tavallisempikin kuulija huomaa jotakin "valtavaa" tapahtuneen ja mielessään uskovat kuulleensa erinomaista harmonikkataiteilijaa.
Samalla kun olen suorittanut vaativan transkription olen miettinyt sormituksia. Tässä olen käyttänyt ohjetta jossa "mustat melodiaäänet" soitetaan aina 2-, 3-, tai 4- sormella. Se periaate on ollut minulle sopiva. Soinnuissa käytän sitten peukaloakin mustilla, muutenhan se ei luonnistu.
Tällainen - siis lyhyesti - on käyttämäni järjestelmä, jos nyt ollenkaan niin hienolla nimellä uskaltaa asiaa esittää. Löysin de Godzinsky - Vesterinen opuksesta virheen juuri sormituksen kohdalta, oletteko te löytäneet saman?
Pianohessu
Myöskään Onni Laihanenkaan ei käyttänyt pikkusormea, kuin soinnuissa, mutta peukalo oli sitäkin kovemmassa käytössä. Varmasti oli kovempi soittaja kuin meistä yksikään. Katsokaa Youtubesta Ukko Noa muunnelmia. Onni oli myös saksofonisti, huilisti, pianisti ja pianohanuristi, mutta 5-rivistä
hän soitti näin.
Toivo
En kiistä Laihasen ansioita harmonikansoittajana, mutta olen tuon Ukko Noa muunnelmia katsonut joskus aiemmin ja täytyy sanoa ettei kromaattinen juoksutus ylöspäin ainakaan kovin kauniilta näytä kun ranne kääntyy noinkin paljon, tänä päivänä noin ei juuri kukaan onneksi soita. En siis sinällään pitäisi kyseistä tekniikkaa kovinkaan hyvänä. Varmasti oli aikanaan yksi parhaista soittajista, toki täytyy muistaa että siihen aikaan taso ei ollut yhtä korkea kuin tänä päivänä. Hienoja sävellyksiä Laihanen on tehnyt ja upeita levytyksiä, sitä en lainkaan kiellä.
Kauneus on katsojan silmässä, mutta levyiltä kuultuna Onnin kromaattiset juoksutukset ja pitkät koristenuottisarjat yhdistettynä suurella tunteella soittamiseen ovat nautinnollista kuultavaa. Soitossa täytyy olla paljon muutakin kuin tekniikkaa.
Toivo
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 26-01-2015, 12:49:04
Kauneus on katsojan silmässä, mutta levyiltä kuultuna Onnin kromaattiset juoksutukset ja pitkät koristenuottisarjat yhdistettynä suurella tunteella soittamiseen ovat nautinnollista kuultavaa. Soitossa täytyy olla paljon muutakin kuin tekniikkaa.
Toivo
Olen täysin samaa mieltä, Laihasen soitto on hienoa kuunneltavaa ja kyseinen Ukko Noa muunnelmat myös upea esitys. Rantakoivun alla valssi lienee yksi hienoimpia harmonikkavalsseja mitä on (tämä täysin oma mielipiteeni).
...ja Rantakoivu pitää aina soittaa E-mollissa ;)
Sormien käytöstä vielä... Huomasin kun aloin harjoittelee konserttiin 2-ääntä "muisto"-valssiin. Siinä tarvii taas paljon peukkua ja pikkurilliä.. On kahdeksas-osia terssissä ja kvintissä ylöspäin ja alaspäin..
Niissä on joutunu opettelee käyttää kumpaakin "halveksittiua" sormea,ja kaikkia rivejä....taas.... Samoin trioleissa oktaavissa....
Lainaus käyttäjältä: olli - 26-01-2015, 15:56:18
...ja Rantakoivu pitää aina soittaa E-mollissa ;)
Tuota... noin... sopiiko kysyä mitä varten... mitä varten aina?
Lainaus käyttäjältä: pianohessu - 27-01-2015, 10:59:29
Lainaus käyttäjältä: olli - 26-01-2015, 15:56:18
...ja Rantakoivu pitää aina soittaa E-mollissa ;)
Tuota... noin... sopiiko kysyä mitä varten... mitä varten aina?
Kovasti on korkealla tuo Em, siksi yleensä teen sen Cm:sta, laulajilla on silloin hieman helpompaa.
Johan
Lainaus käyttäjältä: Johan - 12-02-2015, 09:31:45
Lainaus käyttäjältä: pianohessu - 27-01-2015, 10:59:29
Lainaus käyttäjältä: olli - 26-01-2015, 15:56:18
...ja Rantakoivu pitää aina soittaa E-mollissa ;)
Tuota... noin... sopiiko kysyä mitä varten... mitä varten aina?
Kovasti on korkealla tuo Em, siksi yleensä teen sen Cm:sta, laulajilla on silloin hieman helpompaa.
Johan
Mielipiteeni perustuu haitarinsoittajien kommentteihin: "Rantakoivu aina e-mollissa, Metsäkukkia g-mollissa ja Nuoruusmuistoja fis-mollissa"! :D
Näin siis, kun soitetaan kappaleet haitarilla. Laulajien säestyksessä valitaan luonnollisesti aina sopivin ;)
Kun tämä nyt tähän meni niin mistäs sävellajista Brahmsin Unkarilainen tanssi numero viisi pitää aina soittaa?
Ja vielä: Mikä onkaan oikea sävellaji Mantshurian kukkuloille? Entä Menneiltä ajoilta?
Missä sävellajissa menee Irina Milanin klassikkolevytys Missä olit silloin (alkuper. Dawn in Ankara)?
Kysyy nimimerkki "Epätietoinen"
https://www.youtube.com/watch?v=heHdZF0gJxA
Jaaha, vai epätietoinen :)
A-mollista lähtee ja puolikkaalla nostetaan.
Minä en käytä kenenkään valmiita sormituksia, koska käytän paljon koruääniä ja rioleja soitossa. Vielä kun lisätään omia sointuja, niin sormituksen joutuu miettimään itse. Leinon Sepon kanssa ollut puhetta sormituksista ja rivien käytöstä. Hän sanoi, "ettei sormituksilla, eikä rivien valinnalla ole väliä, kunhan soitto sujuu luontevasti ja takertelematta".
Lainaus käyttäjältä: Rokka - 13-02-2015, 19:36:07
Minä en käytä kenenkään valmiita sormituksia, koska käytän paljon koruääniä ja rioleja soitossa. Vielä kun lisätään omia sointuja, niin sormituksen joutuu miettimään itse. Leinon Sepon kanssa ollut puhetta sormituksista ja rivien käytöstä. Hän sanoi, "ettei sormituksilla, eikä rivien valinnalla ole väliä, kunhan soitto sujuu luontevasti ja takertelematta".
Toki hyvässä sormituksessa otetaan huomioon myös käden asento, joten yllä oleva kommentti on hieman turhan yksinkertaistettu. Ja mikäli tarkoituksena on kehittää sormitekniikkaansa ja soittoaan muutenkin, kyllä niillä sormituksilla on merkitystä.
Niin no jos on ns. "soittaja" niin eipä kait sillä mistä sävellajista soitetaan ole suurtakaan merkitystä, paitsi esim. silloin kun säestetään jotain laulajaa, joka laulaa jonkun tietyn sävelalan alueelta (mikäli sävelmä sitten on ylipäätään tarkoitettu lauettavaksi) tai sitten säestetään jotain muuta solistia tai soitetaan orkesterissa. Muistelen että unkarilainen tanssi 5 soitetaan harmonikalla yleensä Gm (pianolla usein Fis mollissa), en kyllä muista mikä on alkuperäisen sävellaji (pitäisi kaivella laatikoita ja katsoa noista Brahmsin 1800 luvun nuottipainoksista). Madschuria taas Fm ja menneiltä ajoilta Cm ja tässähän taitaa olla ihan hyvät sanatkin joten laulajan mukaan kait mennään.
Noista "ainoasta oikeasta" sormituksista, harmonikkamerkeistä (tai järjestelmistä) tulee mieleen monta mielenkiintoista juttua, mutta jääköön nyt ne jutut toiseen kertaan.
Sormituksiin mennäkseni, niin kyllä Vesterisellä oli kaikkein kummallisimmat sormitukset, kuten tässä filmiltä kaappaamassani kuvassa näette. Tähän ei kaikkien soittajien nakit taivu. Hänellä on
ollut poikkeuksellisen notkeat sormet verrattuna moneen muuhun.
Toivo
Lainaus käyttäjältä: Rokka - 13-02-2015, 19:36:07
Minä en käytä kenenkään valmiita sormituksia, koska käytän paljon koruääniä ja rioleja soitossa. Vielä kun lisätään omia sointuja, niin sormituksen joutuu miettimään itse. Leinon Sepon kanssa ollut puhetta sormituksista ja rivien käytöstä. Hän sanoi, "ettei sormituksilla, eikä rivien valinnalla ole väliä, kunhan soitto sujuu luontevasti ja takertelematta".
Viisas kommentti Sepolta!
Johan
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 13-02-2015, 21:10:26
Sormituksiin mennäkseni, niin kyllä Vesterisellä oli kaikkein kummallisimmat sormitukset, kuten tässä filmiltä kaappaamassani kuvassa näette. Tähän ei kaikkien soittajien nakit taivu. Hänellä on
ollut poikkeuksellisen notkeat sormet verrattuna moneen muuhun.
Toivo
Jonkun verran olen kuunnelut vilin soitantaa ja ihastelen hänen sormien notkeutta ja nopeutta.Auttoiko siihen eri järjestelmä??? Todella hienoa on kuunnella... harmi kun videoita ei ole katsottavana.......
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 13-02-2015, 21:10:26
Sormituksiin mennäkseni, niin kyllä Vesterisellä oli kaikkein kummallisimmat sormitukset, kuten tässä filmiltä kaappaamassani kuvassa näette. Tähän ei kaikkien soittajien nakit taivu. Hänellä on
ollut poikkeuksellisen notkeat sormet verrattuna moneen muuhun.
Toivo
Muistelen jostain lukeneeni, että Vilin käsiä olisi leikelty jotenkin sormien välejä auki. Tuossakin youtuben kuvassa nuo Vilin kädet näyttävät jotenkin luonnottomilta.
https://www.youtube.com/watch?v=TCoBS5-Hg18
Lainaus käyttäjältä: Rokka - 14-02-2015, 13:49:13
Lainaus käyttäjältä: ftamt - 13-02-2015, 21:10:26
Sormituksiin mennäkseni, niin kyllä Vesterisellä oli kaikkein kummallisimmat sormitukset, kuten tässä filmiltä kaappaamassani kuvassa näette. Tähän ei kaikkien soittajien nakit taivu. Hänellä on
ollut poikkeuksellisen notkeat sormet verrattuna moneen muuhun.
Toivo
Muistelen jostain lukeneeni, että Vilin käsiä olisi leikelty jotenkin sormien välejä auki. Tuossakin youtuben kuvassa nuo Vilin kädet näyttävät jotenkin luonnottomilta.
https://www.youtube.com/watch?v=TCoBS5-Hg18
Ei taida pitää paikkaansa tuollainen väite. Sen sijaan eräs kuuluisa menneiden aikojen pianisti teki juuri noin saadakseen lisää ulottuvuutta soittamiseen.
Lainaus käyttäjältä: Johannes 49 - 14-02-2015, 21:45:55
Niin. En kuitenkaan malttanut olla hieman jatkamatta siitä mitä edellisessä kirjoituksessani tarkoitin.
Oli harmonikan soittaja sitten miten tahansa fyysisesti varustettu "oikein", pitkät sormet, mielellään molempikätinen, sävelkorva paikallaan jne.
Vaikka hänen sormituksensa kuinka "oikeaoppista" ja muukin soittotekniikka täysin kohdallaan. Soitin viimeistä huutoa ja kulloisenkin arvioijan mukaan oikeamerkkinenkin. Siis kaikenkaikkiaan tekniset edellytykset täydelliset. Se ei riitä, jos soitto on muuten hengetöntä teknistä nokkelaa suorittamista.
Silloinhan kaiken tuon voisi suorittaa koneella.
Mielestäni on niinkin, että tuo ominaisuus joko on tai sitten ei. Nykyisin näkee liian paljon tuota konemaista suorittamista. Lisäksi kilpailutilanteessa muotiin tullut naaman vääntely ja tekopirteys ei ainakaan paranna tilannetta. Mistälie etelästä opeteltu.
Sen olen myös omakohtaisesti harmikseni todennut, ettei tuo kaipaamani ominaisuus ole perinnöllistä. (edellinen kirjoitukseni) :(
Näine mietteineni, hyvää ystävänpäivänloppua kaikille foorumilaisille.
Yhdyn edelliseen.
Haitarikilpailuissa, mm. Kultainen Harmonikka, näkee usein ns. "täydellistä" soittamista - mutta tunne puuttuu. Tekniikka ja sorminäppäryys ovat kohdallaan, mutta se tunne ;) Mielestäni pienet virheetkin sallitaan, jos tulkinta on kohdallaan :P
Lainaus käyttäjältä: olli - 16-02-2015, 18:09:23
Haitarikilpailuissa, mm. Kultainen Harmonikka, näkee usein ns. "täydellistä" soittamista - mutta tunne puuttuu. Tekniikka ja sorminäppäryys ovat kohdallaan, mutta se tunne ;) Mielestäni pienet virheetkin sallitaan, jos tulkinta on kohdallaan :P
Näin asia monesti on. Mutta avain siihen tulkintaankin on sujuva tekniikka ja siinä taas ratkaisevana ovat kunnon sormitukset ja mm. hyvä käden asento.
Lainaus käyttäjältä: Rokka - 16-02-2015, 16:50:02
Lainaus käyttäjältä: Johannes 49 - 14-02-2015, 21:45:55
Niin. En kuitenkaan malttanut olla hieman jatkamatta siitä mitä edellisessä kirjoituksessani tarkoitin.
Oli harmonikan soittaja sitten miten tahansa fyysisesti varustettu "oikein", pitkät sormet, mielellään molempikätinen, sävelkorva paikallaan jne.
Vaikka hänen sormituksensa kuinka "oikeaoppista" ja muukin soittotekniikka täysin kohdallaan. Soitin viimeistä huutoa ja kulloisenkin arvioijan mukaan oikeamerkkinenkin. Siis kaikenkaikkiaan tekniset edellytykset täydelliset. Se ei riitä, jos soitto on muuten hengetöntä teknistä nokkelaa suorittamista.
Silloinhan kaiken tuon voisi suorittaa koneella.
Mielestäni on niinkin, että tuo ominaisuus joko on tai sitten ei. Nykyisin näkee liian paljon tuota konemaista suorittamista. Lisäksi kilpailutilanteessa muotiin tullut naaman vääntely ja tekopirteys ei ainakaan paranna tilannetta. Mistälie etelästä opeteltu.
Sen olen myös omakohtaisesti harmikseni todennut, ettei tuo kaipaamani ominaisuus ole perinnöllistä. (edellinen kirjoitukseni) :(
Näine mietteineni, hyvää ystävänpäivänloppua kaikille foorumilaisille.
Yhdyn edelliseen.
Samaa mieltä myös....
Keinotekoinen naaman ilveily pois. Kun katsoo ensimmäisten mestareitten soittoa Vesterinen, Laihanen ja Manninen, niin heillä on vakuuttava suomalainen totinen perusilme, josta näkee heti,
että täältä tulee eikä meinaa. Viljo Vesterinen harjoitteli lavaesiintymistä peilin enemmän kuin kukaan muu soittaja. Kun hänestä näkyi hihakin, niin kansa kohahti, sillä niin karismaattinen hän parhaina vuosinaan oli. Tämän tiedon olen saanut suoraan haastatellessani 1930-luvulla Dallapéssa
soittanutta trumpetisti Tauno Kukkoa, joka soitti useita vuosia Vesterisen kanssa. Kyllä nykyajan ihmisiltä on aikalailla tyylitaju soitossa, pukeutumisessa ja esiintymisessä hukassa. Sitä on monella
suuret luulot itsestään, että tässä ollaan parempia kuin aikaisemmat sukupovet.
Toivo
Nyt pistetään kaikki sormet peliin, kertokoon sitten jokainen tarkemmin mitä milläkin sormella voi tai ei voi tehdä ! Tuo pikkurilli on muuten ihan mainio esim. korvan kaivamiseen. Meikäläisen on tultava toimeen seuraavan näköisillä `nakeilla,` omiin tarpeisiin ajattelen riittävän..... ;) ;) ;) ;) ;)
Eikkajuhani
Lainaus käyttäjältä: olli - 16-02-2015, 18:09:23
Haitarikilpailuissa, mm. Kultainen Harmonikka, näkee usein ns. "täydellistä" soittamista - mutta tunne puuttuu. Tekniikka ja sorminäppäryys ovat kohdallaan, mutta se tunne ;) Mielestäni pienet virheetkin sallitaan, jos tulkinta on kohdallaan :P
Lainaanpa itseäni, kun katselin Alfatv:n lähetyksen ja vieläpä tänään arkistosta toiseenkin kertaan. Tuomariston puheenjohtaja, tohtori Pasi Hirvonen antoi asiantuntevat kommentit kaikille finalisteille. Se "englantilainen teekuppikäsi" eli pikkusormi ojossa oli paljon soitossa mukana - poikkeus oli voittaja Sami Salonen - no hän olikin saanut oppia Ranskassa ;) Tunnetta oli toki mukana kaikilla finalisteilla ja teknisesti soitto oli hienoa :P
PS. Tuolla tuubissa on pari "Esan studio" -tallennetta. Esa Pakarinen soittaa valssin Poranek viisrivisellä. Hän oli myös mestarisoittaja - ei siinä mitään. Hänellä on pitkät sormet ja se pikkusormi sojottaa (siis tämä haittaa lähinnä livehommissa, kun näkee soittajan) ;D