Yksi norjalainen otti yhteyttä ja hän haluaisi kovasti Viipurilaisen kukkamallin. Saa olla huonossakin kunnossa - hän voi itse korjata kuntoon. Pääasia, että on alkuperäiset kielet ja että soitin on vielä korjattavissa. Voi ilmoittautua minulle, mikäli löytyy myydä tällainen soitin.
Siis voi olla oikeastaan mikä kukkamalli tahansa. Ei kuitenkaan niitä tummarunkoisia vaan kellertäviä, missä keskellä lukee Soitintehdas keskellä diskanttirunkoa - esimerkiksi.
Hintahaarukka pyörii siellä 500 euron tietämillä tällä kaverilla niillä soittimilla, mitkä ovat täyskorjauksen tietämillä. Hinta riippuu vähän siitä soittimen kunnostuslähtökohdasta.
Käytännössä suurin osa Suomessa valmistetuista soittimista 20- ja 30-luvun pelit ovat saksalaisilla kielillä. Mutta jos löytyy jokin hyvä vaihtoehto, niin laita minulle yksityisviestiä. Uskon, että hinnassa on nevotteluvaraa suuntaan jos toiseen. Laita vaikka kuva / kuvia tulemaan samalla.
Tiedä kyllä yhden henkilön, jolla olisi sellainen kukkamalli, kun osaisi vain myydä soittimen. Perintökalu ymmärtääkseni. Täydellisen kunnostuksen soitin kaipaa, muutamia kieliä on irti vahauksista yms, joten vahaukset, nahat, viritykset yms täyttyisi tehdä, mutta muutoin rungoltaan olisi hyvä soitin mistä entisöidä. Soittimen omistaja ei itse soita, joten lienee kysymys, ettei tiedä paljonko siitä saisi ja ettei vain menisi liian halvalla? Olen vain odotellut milloin osaisi päättää.
Tuo ei taida olla kukkamalli, mutta on ilmaantunut tuollainen myyntiin...
Tiedä sitten kelpaako?
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=578121
t. PaRisto
On tuo kukkamalli ja näppäimistö on muotoiltu päädyistään hyvin poikkeuksellisesti. Laitoin viestiä jo Norjaan. Katsotaan, lähteekö peli.
Kukkamalli on muuten aito, mutta osa koristenäppäimistä toisesta päästä on poissa.
Ehkä alumiinivarret ovat vielä paikallaan uudelleen tehtyjen porraslistojen alla. Kyllähän
tästä kovalla työllä vielä pelin saa. Itselläni oli samalla tavalla remontoitu Kouvolan kukka-
malli, jossa koristenäppäimet oli piilotettu. Onneksi portaat oli aidot ja reiät vain tukittu
puupaloilla. Alta ponnahtivat alumiinivarret ja niihin kiinnitetyt puiset pystytapit ehjänä, joten
tarvitsi hankkia vain samanlaiset puuttuvat näppäimet. Olisikohan tämäkin muutos tehty
hukkaan joutuneiden näppäimien takia? Tämä malli on hyvin harvinainen, joten ei ole aina-
kaan kulttuuriteko toimittaa sitä Norjaan. Itselläni on samanlaisella tekstillä, väliviivalla
varustettu Soitin-Tehdas pianoharmonikka. Tämä on siitä sitten seuraava vaihe ilman väli-
viivaa Soitintehdas, joka vakiintui loppuajan Viipurin peleihin.
Toivo
Jos se Topi yhtään lohduttaa, niin mulla on juurikin samanlainen koristeluiltaan tuossa pöydällä. Peli on oma ikuisuusprojekti. Valmistuu sitten kun valmistuu... Uusi palje on jo puolitiessään, bassokieliepenkit valmiina ja niin edelleen.
Uudet remmit tuohon piti laittaa, mutta ajattelin säästää alkuperäisen bassoremmin, joka on käärmeen nahkaa. Boa tai pythoni tai jotain...
No sitten jää ainakin yksi samanlainen Suomeen.
Toivo
Vaan joku ehti ostaa sen, ennen kuin viestini tavoitti myyjän.
Täälä oli kyselyä Viipurin Kukkamallista . Kotisoittajilla en tiedä olevan mutta Jyväskylässä Voitto Niemisellä on useampiakin viipurilaisia myös kouvolalaisia liikkeessään , kyselinkin niistä hän ei oikein itse tiennyt mallien nimiä kaikkia mutta voisi olla halukas yhden myymäänkin koska on samanlaisia useita . ahainnoista en osaa sanoa mitään mutta voisi kannattaa kysellä jos kiinnostaa . Liiikkeen nettikuvissakin näkyy kuvia näistä jos jou ne ulkonäöltään kaikki tuntee mutta sarvimallia h-mallia sekä kukkamallia ja yksi kravattikin näkyy hyvllyssä olevan . Itsekin olen kiinnostunut kovasti etenkin Viipurin Kukkamallista mut varmaankin se hakusessa on . Unohdin tossa aluassa tervehtiä kaikkia aluella olevia olen uusi tuttavuus täälä luen mielelläni hanuri asioita koska tämä aihe on mukava ja kiinnostava . :)
Joo tosi on . Näitä Viipurilaisia on tehty aikoinaan monenlaisia malleja ja kun niitä elämän aikan on nähnyt useampia joskus on vaikea todella uskoa että on tosiaan viipurilainen . Pikkukravatin olen nähnyt kyllä ja soittanutkin tosi hyvä soitin onkin . Katsokaapas nyt myynnissä olevaan viipurilaista tuola torilla . Näyttää ihan Kravattimallilta mutta nuo värit on kyllä ihan oudot ei ole kyllä tuon väristä tullut ennen vastaan onkohan tuo aito edes niin oudon näköinen se kyllä on hintapyyntö on 2500 e tätä myytiin aikaisemmin muusikoiden ne torilla viipurin kravattina joku osti sen ja kunnosti ja nyt sitä myydään kunnostettuna viipurilaisena tuohon hintaan. Mitähän mieltä Toivo ja Viljo asiantuntijoina ovat tuosta pelistä tai eihän sitä kuvasta tiedä sanoa mutta oudon näköinen se kyllä on . Tekikö soitintehdas kravattimalleja sen pikkukravatin kyllä tiedän mutta en ole varsinaisesta kravattimallista varmaa . :o
Anteeksi katsoin väärin se viipurilainen kravatti onkin myynnissä keltaisessa pörssissä ei ollutkaan enää net torilla katsoin väärin . Mut sieltä se löytyy :)
Näyttää selvästi jälkikäteen "tuunatulta" peliltä. En oikein usko, että olisi alkuperäinen väritys. :DJotkut alan miehet tuunaavat vanhoja pelejä. Näyttäisi olevan ns. viipurin kravatti.
Viljo ja Toivo voisivat haluta linkin kuvaan...
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 29-05-2012, 14:27:17
Viljo ja Toivo voisivat haluta linkin kuvaan...
http://www.keltainenporssi.fi/search/musiikki/kosketinsoittimet/haitari-soitintehdas-viipuri/search.mec?pob_post_id=13282259&pob_action=show_post_images&pob_cat_id=11208&pob_image_id=b3a37f82f52bd51a843f56b3c7d17510&pob_browser_offset=50&pob_view_language_id=fi#image_0
Onnistukohan? Onnistuihan se! ;)
Anteeksi kun en osannut laittaa tuota linkkiä tänne , olen niin huono käyttämään näitä koneita etten osaakaan edes kaikkia "mausteita" hee . Luen ja keskustelen kyllä täälä mutta siihen se rajottuukin , toivon että nuo viestit ainakin osuisivat oikeisiin paikkoihin he . Hyvä kun laitoit tuon linkin kaikille näkyviin kiitos siitä :D
Miranolisuti on heilunut oikein kunnolla. Entisöijä on tehnyt kuorista entiset. Tämän värisiä ei ole tehty. Olli, olet oikeassa.Minullekin tuotiin tuotiin tällainen maalattu peli korjattavaksi.
Oikei ruma myrkynvihreä. Peliä tuskin saa enää soimaan, koska maali on tukkinut kaikki
puun huokoset. Maalaus on vihonviimeinen konsti, jos väri ei ole selluloidimaalia. Tuhosin
nuoruudessani samalla tavoin hyvin soivan violetin värisen Kouvolan kravatin. Nyt olen
siitä vuosien varrella käyttänyt osia. Oppirahat tuli siinäkin maksettua.
Toivo
Liitteenä kuva Kouvolan Kravatista ("Kultabrokadi"). Lienee tuunattu versio, vai valmistettiinko tehtaalla tällainenkin malli?
Laitanpa vielä yhden kuvan Viipurin Kravatista. ;)
Onpa komea tuo Viipurin Kravatti en ole ennen nähnytkään ainoastaan sen pikku kravatin, tämä näyttää kyllä minusta aidolta mutta vaikeahan se on kuvasta pelkästään sanoa mutta hienon näköinen peli on .
Kouvolan kultabrokadi sen sijaan mielestäni ei ole aidon näköinen en tiedä sitten onko näitä brokadejakin eri varisiä mutta Veikko Ahvenaisen kouvolan komialla kravattimallilla levyn kannessa on ainakin se kultabrokadi kravatti Veikolla sylissään sen tiedän varmasti , värimuunnelmiahan voi olla Jukka Suutarin kokelmassa on saman näköinen kravatti kuin tämä tässä kuvassa mut onko täsmälleen samanlainen pitänee verrata kuvia . Hienoja pelejä kuitenkin ovat molemmat . :o
Sinibrokadia löytyy kultaisen lisäksi.
http://www.vapaalehdykka.net/index.php?spgmGal=Viisiriviset_harmonikat/Oy_Harmonikka&spgmPic=63&spgmFilters=&k=galleria&sivu=spgm#pic
Tuo Kouvolan Kravatti näyttää myös maalatulta ja voi olla maalattu lasimaaleilla. Alkuperäinen kultabrokaidi ei ole Kouvolassa ollut näin ruskehtava. Viipurin kravatti on pinnoiltaan koskematon ja paremmalla värillä, kuin tuo Viipurin peleistä halvin yleensä oli. Tämän on myös harvinaisempi versio siinä mielessä, että Soitintehtaan nimi on kravattikuvion ulkopuolella.Kuulin aikoinanani jostakin, Kouvolassa käytettiin hopeabrokaidia, joka vanhemmiten on kellastunut kultabrokaidiksi. Tämäkin asia täytyisi tutkia varjopaikoista diskantin takapahvin alta tai bassoremmin päiden alta. Viipurissa käytettiin huonolaatuista kultabrokaidia, jossa on pienempirakeinen metallipulveri kirkkaiden pintojen välissä.Pintaselluloidi on siinä mielessä huonompaa, että
se on kellastunut ruman ruskeaksi ja metallihiukkasiin päässyt ilmaa läpinäkyvien pintojen
väliin. Ohut pinta lohkeilee helposti ja pulveri varisee välistä pois. Ilmaa ja kosteutta saadessaan brokaidihiukkaset ovat toisin paikoin tummuneet ja muuttuneet osin vihreäksi.
Yleensä aina viipurilaiset kultabrokaidipintaiset pelit ovat pinnoiltaan pahassa kunnossa ja täynnä pientä pintaporetta.Harmonikan konservoijalle mahdoton paikka, eikä silloin ole paljoa tehtävissä. Samanlaisia selluloidilevyjä ei enää valmisteta ja värien määrä on enti-
sestään supistunut teollisuuden siirryttyä Kiinaan. Harmonikan pintojen kojaajia on monenlaisia. Tuunaajia, entisöijiä ja konservaattoreita. Konservaattorin jäljiltä ei helpolla
huomaa, että joku rikkinäinen kohta tai paikkaus on tehty. Tällaista nimitystä ei voi joka
korjaajalle antaa. Viljon lisäksi en tiedä nykykorjaajista muita, joiden työn laatu täyttää nämä korkeat vaatimukset.Voi olla muitakin, mutta en ole nähnyt heidän kädenjälkeään. Hyviä amatöörejä kyllä on, jotka kunnostavat omia kokoelmapelejään. Tällaiseksi kai voisin itsenikin luokitella.
Toivo
1950-luvulla Kouvolassa käytettiin punabrokaidia myös.
Toivo
Ohhoh. Kiitos nyt kovasti olalle taputtelusta :)
Toivolta tuli uutta tietoa tähän Brokaidi asiaan en oikein ymmärtänyt mitä tuo brokaidi tarkoitaa myös noista väreistä soittimissa kiitos siitä ja Viljollekin , näitä kravatteja näkyy olevan monen varisiä siis kouvolan kravatteja katsoin Jukka Suutarin kokoelman Kravattimallia erilaiset värit on tähän verrattuna sitten tuola muusikoiden net torilla on myynnissä myös luultavsti joku brokadivärin kravatti onko se kulta en ole oikein väristä varma hienon näköinen ainakin sekin ja näyttäisi aidolta ei maalatulta, siinä on myös soitintehtaan soitin samalla sivulla mikähän malli se mahtaa olla en tiedä kyllä Tovo ja Viljo varmaan parhaiten tuntevat jos katsotte , mistähän Olli on mahtanut tuon kravatin kuvan löytää jonka liitti tänne onko se jossain myös myynnissä , harmittaa kun pilataan kauniita ja ehkä hyviäkin soittimia noilla maaleilla ainoastaan suuren voiton tai rahan takia nämä ovat nuorimmatkin jo yli 70 vuotiaita iältään on todella suuri vahinko pilata niitä tolla tavoin kun ne voisi restauroida ihan asiallisestikin ja muutenkin kunnostaa ja niistä olisi iloa vielä pitkään käyttäjilleen . En osaa siirtää tänne noita linkkejä kun en ole tietokone ekspertti pitänee opetella tätä käyttöä lisää .Mielenkiintoisaa asiaa on paljon kuitenkin täälä :o
Täytyy vain suuresti ihailla tuota Toivon tietämystä vanhojen soittimien suhteen! Ihan kuin piste iin päälle Toivon kirjoitukselle laitan kuvan omasta Kouvolan kravatin kultabrokaidista, mikä lienee alkupään tuotantoa valmistusnumerosta ja kielistä päätellen. Kuvaa tarkkaan katsoessa näkee kuinka, kuten Toivo kirjoitti, "Ilmaa ja kosteutta saadessaan brokaidihiukkaset ovat toisin paikoin tummuneet ja muuttuneet osin vihreäksi".
Soitin on samanlainen kuin Veikko Ahvenaisen, mutta palkeisiin on laitettu keltaiset nauhat ja paljeremmit on joskus uusittu. Viljon kanssa olikin jo aiemmin juttua, että jossakin vaiheessa tehdään ehkä uudet alkuperäisen mukaiset palkeet vanhojen entisöinnin sijaan. Myös kangasverhoilut vaihdoin lähelle alkuperäistä sinistä, mutta nekin täytyy vielä uusia, kunhan jostain saisi täysin alkuperäistä vastaavaa kangasta.
Tv, Hannu S
Tuosta soittimen tuunaamisesta. Viimeiset 50 vuotta harmonikat ovat olleet pääsääntöisesti ikävystyttävän mustia ja näppäimet mustavalkoisia. Siihenkin alkaa kyllästyä aikanaan. Vaihdoin Bugarini uuteen siniloimu Silverin ja heti ensimmäiseksi tuunasin siitä näppäimet. Ohessa kuva. Menikö pilalle?
Poikkikulmalle: Kultaprokadi oli joitain vuosia sitten myynnissä huutonetissä. Muistaakseni hintapyyntö oli 3000 euroa. Peliä en ole "luonnossa" nähnyt. Sain kuvan myyjältä, nimi ei ole enää tallessa. Panepa C griff vielä kuva kokonaisesta pelistäsi, siis siitä Silver Bugarista!
Olli, ohessa kuva Bugarin Silver Plus Casotosta, missä näppäimet on tuunattu.
Mun mielestä uusia soittimia tohtii laittaa ihan niin paljon kimalletta ja eri värejä kuin vain lystää. Ja jos olisi vaikka 1980-luvun peli, niin antaa mennä vaan. Raja menee mielestäni siinä, että historiaa ei saa pyyhkiä: jos soitin on ollut alusta asti tietynlainen, niin se saa olla myös sellaine jatkossa. Silloin soitin on osa jotain tiettyä aikakautta ja kertoo ajan hengestä tuleville sukupolville.
Jos nyt ajatellaan vaikka amispoikia, jotka rässäilevät vm. -86 Toyota Corrollaa tai Nissan sunnyä, niin eipä tästä paljoa haittaa ole. Mutta jos joku saa käsiinsä edes kohtuukuntoisen auton 1950-luvulta, niin ei sitä kukaan lähde madaltamaan, vaihtamaan isotuumaisiin vanteisiin tai lisäämään takaspoileria. Kaikki tietävät, että se ei oikein kuulu asiaan. Vähän vastaavasti voisi ajatella harmonikkojenkin kohdalla.
Samaa mieltä Viljon kanssa. Vanhaa arvokasta hyväkuntoista peliä ei pidä mennä tuunaamalla "siistimään". Tuossa minunkin Kravatissa brokaidi hiukkasten muuttuminen paikoin vihertäväksi on ajan patinaa ja kuuluu asiaan. / TV, Hannu S
Lainaus käyttäjältä: C Griff - 31-05-2012, 14:17:15
Samaa mieltä Viljon kanssa. Vanhaa arvokasta hyväkuntoista peliä ei pidä mennä tuunaamalla "siistimään". Tuossa minunkin Kravatissa brokaidi hiukkasten muuttuminen paikoin vihertäväksi on ajan patinaa ja kuuluu asiaan. / TV, Hannu S
Lainaus käyttäjältä: C Griff - 31-05-2012, 14:06:57
Olli, ohessa kuva Bugarin Silver Plus Casotosta, missä näppäimet on tuunattu.
Kaunis on! :D
Joo, entisöidä kannattaa, jos on varaa. Mulla on profiilikuvan Kouvolan Kravatti vuodelta 1939. Ei ole ollut varaa entisöidä, mutta täydellinen kieliremontti ja viritys tehtiin. Joten soiva peli. :D
Kyllä on mukavaa nähdä noista teidän kuvia vanhoista soittimista , todella hienoja ihmettelen kovasti tässä että näitä vanhoja hyviä pelejä löytyy vielä noin paljon ja varmasti ovat mahtavia soitella , en ollenkaan osannut ajatellakaan että näitä soittimia on näin paljon vielä olemassa ja hyvässä kunnossakin vielä Ollille kiitos vastauksesta sinullakin on se hieno Kravatti fiilistellä , Viljon kanssa olen ihan samaa mieltä ja vamaankin kaikki että nämä pitää hoitaa ja kunnostaa oikein eikä hyötymistarkoituksessa näistä on iloa vielä pitkään . Kyllähän haitareitä löytyy uusia mutta ei ne uudet ole mitään näiden vanhojen soittimen rinnalla ero on kuin yöllä ja päivällä.
Tarpeeksi kauan kun soittele näillä vanhoilla soittimille niin tuntuu ettei näillä nykyhanureilla enää osaa soittakaan niin iso ero niissä on . Laita vaan Pietrodeiro Viipurilaisesi tarina tänne mielelläni haluan "kuulla" sen on tosi komea peli varmasti mukava ja kevyt soitella . :D
Tässä elvistellään Viipurilaisen Suomi harmonikan kanssa. Pelille ei ole tarvinnut tehdä pintatöitä ollenkaan, vain virityksen tarkistus. Lievosen Akin mukaan tämä on aivan ensimmäistä sarjaa numero 25. 6-äänik basso, ei vielä ilmanappulaa, palkeenpitimet kiinteät ei kääntyvät. Dixin kielet, joiden laattojen päällä kaikissa T-kirjain. Yksi ensimmäisiä porrastettuja pelejä. Tiivis kuin pullo ja soi hyvin.Tämä on alunperinkin päällystetty tiheäkuvioisella keltaloimuisella selluloidilla. Tätä väriä olen onnistunut ostamaan pieniä paloja Kanadasta.
Toivo
Hieno on Toivon peli. Olen katsellut tuota kuvaa tuolla Galleriassa ja ihastellut. Hyvä esimerkki siitä korkeatasoisesta käsityöläistaidoista soittimen koristelussa. Kouvolalaisessa ihmetyttää tuo ilmanäppäin. Kukkamallissanikin nro 274 on jo ilmanäppäin, mutta vuoden 1939 H-mallissa (samanlainen kuin pietrodeiron hienosti entisöity) sitä ei ole. Tv, Hannu S
Ei voi muuta sanoa kuin että upean näköinen soitin , tämä on siis sama mikä on galleriassa . Onko näitä saman sarjan soittimia olemassa vielä muita tämähän on 25 numero siis numerosarjasta alaspäin , tarkoitaako Hannu sitä Riikinkukkomallia ,H-mallin tiedän kyllä jaa siinäkö ei olekaan sitä ilmanäppäintä kummastipa ne niitä on valmistaneet . Kyllä tuolla Toivon kelpaakin elvistellä :D ihan kateeksi käypi ;D . Mahtavaa että ainakin yksi on täydellisessä kunnossa vielä tänä päivänä . Olen yhden kerran nähnyt Unto Jutilalla Viipurin Kukkamallin mutta siitä on niin kauan jo aikaa etten muista enää millainen se oli saattoi olla samantapainen kuin tuo kuvassa ja oli hyväkuntoinen sen kohtaloa en tiedä enään missä se nykyään on Jutilahan kuoli jo vuonna 92 , mutta hän toi sen kerran näytille , satavarma en ole oliko se Viipurilainen vai Kouvolalainen mutta kukkakuvioinen ainakin oli samantapainen kun tuo Toivon soitin . No niitä Cooperativin soittimiahan tietysti löytyy vanhempiakin mutta aitoja Viipurissa tehtyjä ei varmaankaan montaa tämän saman sarja soittimia enää ole vai onko ? tasakahvamalleja .
Kiitos Toivolle hienosta kuvasta .
Kyllä tämä on se gallerian peli. Viipurilaisia on vielä paljon tallella. Juuri tätä alkupään sarjaakin tiedän ainakin kolme. Vanhin numero 4, joka on alunperin ollut tasakahva, on Marko Tikalla. Siinäkään ei muistaakseni ole ilmanappulaa. Kokemäellä yhdellä keräilijällä on muuten samanlainen tasakahva, mutta kaarevassa tekstissä lukee Soitin Oy.Sitten se kolmas oli edesmenneellä keräilijällä Olavi Laineella.Se on identtinen omani kanssa eli myös alunperin porrastettu ja numero 26. Se oli minulla korjattavana, koska edellinen korjaaja Majaniemi oli tuhonnut siitä kielipenkkien pohjat hiomalla vaihtajaliuskat näkyviin. Sitten ne oli liimattu umpeen, joten se soi vain valssiäänillä. Tässäkään ei ollut alunperin ilmanappulaa, vaan joku oli tehnyt sen jälkeenpäin karkeatekoisesti.Tuon pelin aikaisempi omistaja oli ihmetellyt remontin jälkeen vaihtajan toimimattomuutta, kun oli vielä maksanut kovan hinnan remontista. Tämä omani on lähtöisin alunperin Orimattilasta ja noin 30 vuotta jouduin odottamaan ennen kuin sain sen. Hyviä pelejä vielä paljon, mutta loistokuntoisia erittäin vähän. Tässä mainoskuva, jossa Viljo Vesterinen soittaa samanlaista Soitin Oy:n nimellä olevaa tasakahvaa. Viipurin kukkamalleissa oli siis pieniä eroja samankin sarjan peleissä. Tunsin Unto Jutilan hyvin. Se Viipurin Suomi Harmonnikka ei ollut hänen, vaan
se oli lainassa levyä varten.
Toivo
Kiitos Toivolle historiikista tosi mielenkiintoisaa lukea soittimien tarinoita , onpas ollut tökerö korjaaja kun on tehnyt tuollaisen vahingon arvokkaalle soittimelle tuliko siitä vielä sinun korjaus taidolla hyvä peli saitko kuntoon . Kärsivällisyyttä on ollut odottaa tuota soitinta 30 vuotta kannatti kyllä varmasti :) . Olin itse nuorena Unto Jutilan oppilaana kun Toholammille perustettiin kansalaiopiston toimesta Harmonikkakerho Jutila oli silloin v 75 muuttanut Toholammille kun löysi vaimon sieltä samoihin aikoihin Kalajoen Särkät soi tapatumalla alkoi jotain ongelmia en muista enää mitä se oli niin juuri Unto Jutila puuhasi sen tapahtuman sitten Toholammille kun oli itse myös muuttanut sinne asumaan . Samalla alkoi sitten vetämään meidän harmonikkakerhoa ja olikin hyvä vetäjä sekä antoi opetusta samalla , en muistanut tuota enää että se soitin oli Jutilalla lainassa hän toi sen näytille silloin kerhoomme . muistin nyt sen kun lueskelin näitä tarinoita ja katselin kuvia, tosiaan hänhän teki myös levytyksiä ym paljon samaan aikaan ja opetti paljon , oppilaita oli monessa paikassa . Hyvä asia että näitä vanhoja soittimia on sälynyt vielä näihin päiviin asti kunnossa eivät ainakaan vielä pääse häviämään :D .
Tarkoitan juuri riikinkukkomallia. Vuonna 1936 N. Parviaisen Oy Harmonikalle tekemässä puuveistoksessa on sama soitin kaikkia yksityiskohtia myöten. Kuva teoksesta löytyy Oy Harmonikan historiikkikirjasta. Kukkamallien kuviointejahan on useanlaisia. Täysin samanlaisella kuvioinnilla olevaa soitinta en ole tavannut. Kait niitä on, mutta näyttää olevan kuvioinniltaan aika harvinainen, kun en ole onnistunut toista näkemään. Jos joku tietää jossain sellaisen, niin olisi mukava tietää. Tv, Hannu S
Täältä Tampereelta löytyy Kouvolan Riikinkukko malli myynnissä Ahosen musiikkiliikkeessä antiikkisoittimet osaltolta siitä on aika hyvä kuvakin täälä netissä liikkeen sivuilla hinta 1950 e hyvän näköinen minusta eikä ole tuunatun näköinen ihan alkuperäisen näköinen . En osaa laittaa siitä linkkiä tänne kun oon niin tumpelo näitten koneitten kanssa mutta jos saatte haettua niin sieltä löytyy , on myös yksi viipurilainenkin luultavasti pyöreäkulmamalli kallis minusta 2100 e hintapyyntö palkeet uusittu mutta on myös alkuperäisen näköinen ja vielä antiikkisoittimet sivuilla on toinenkin viipurilainen mutta se on ihan outo en osaa sanoa yhtään mikä malli se voisi olla en löytäny sitä tuolta galleriastakaan kokeneemmat varmaan tuntee paremmin sen ´minäkin olen kiinnostunut siitä ihan mikä malli se on . Kaikki ovat ihan alkuperäisen näköisiä kyllä ei ole maalailtu . ::)
Kyllä sitä näkee välillä kovia kiskurihintoja huonokuntoisista soittimista. Silloin kun harmonikan hinta ja laatusuhde on kohdallaan, niin ei se kauaa myyjän käsissä vanhene.
Antiikkia, antiikkia ohjelmassa taas arvioitiin 1920-luvun peli alakanttiin noin satasen tietämille. Kyllä vanhan suomalaisen 5-rivisen hinta saa mielestäni olla loistokuntoisenakin korkeintaan 2000 euroa. Romopianot ja mestareilla olleet pelit nimellä varustetut ovat sitten asia erikseen. Tässä minulla on 3-äänikertainen Dallapé vuodelta 1931.Siinä on 5-äänik.
basso, leukakoplari diskantin päällä ja tasan 5-oktaavia soivia ääniä. Ulkokuori on loisto-
kunnossa, mutta muuten peli tarvitsisi jo huoltoa. Sitä ei ole tehtaan jäljiltä koskaan viri-
tetty eikä nahkoja vaihdettu. Nahat ovat vieläkin uutta vastaavia, joten niitä tarvitse vie-
läkään vaihtaa. Tuohon aikaan osattiin parkita paljon kestävämpiä nahkoja, kuin nykyään.
Nykynahat ovat yleensä liian ohuita ja kovia.
Toivo
Tuohon hintanäkemykseen, mikä olisi oikea hintataso, en enää nykyisin osaa ottaa mitään kantaa. Jokaisella saa olla oma mielipiteensä ja näkemyksensä soittimensa arvosta. Antiikkia ohjelman ns asiantuntijat eivät tienneet mistä puhuivat. Arvokkain minulle tarjottu vanha soitin on 40 000 euroa ja halvin ostamani soitin 400 euroa, joten hintahaarukkaa näyttää olevan. Kauppahan syntyy, kun ostajan ja myyjän näkemykset yhtenevät kauppaehdoista. Jos kaapinpäällä olevaa soitintaan rahankiilto silmissä haluaa pitää, niin laittakoon mieluimmin vaikka 500 euron seteleitä kehyksiin kaapinpäälle. Tietääpähän ainakin sijoituksensa arvon. Ja mikäli varmaa tuottoa sijoitukselleen haluaa, niin laittaa rahat pientä korkoa tuottavalle tilille ja kehystää kuitin kaapin päälle kultaraameihin. Tuijottelee sitten sitä.
Ymmärrän Toivon näkemyksen ja alan harrastajana mieleni tekisi yhtyä näkemykseen, mutta siihenkin sisältyy ongelmia ajatellen vanhojen soitinten taltiointia, mikä asiassa on kaikkein tärkeintä.
Kun löytää vanhan "aihion", mikä on kunnostamisen arvoinen ja haluaa tehdä sen entisöinti mielessä ammattitaidolla käyttäen asiansa osaavaa ammattimiestä, niin kustannuksia työlle tulee väkisinkin 1500 euron luokkaa soittimenkunnosta riippuen, mikäli työn teettää kokonaan ammattilaisella. Toki kustannuksissa pystyy säästämään, mikäli itselle on hankkinut osaamisen edes yksinkertaisten töiden tekemiseen kuten soittimen purkamiseen ja puhdistukseen ennen vientiä ammattilaiselle.
Vanha soitinaihio pitäisi saada hankittua 500 euroon, jotta pysyttäisiin alle 2000 euron hintakatossa. Ihmisluonne on vain sellainen, että jokainen kuvittelee sen vanhan kunnostamattoman isoisän soittimen arvoksi ihan jotain muuta kuin 500 euroa. Jos aihion ostaa liian kalliilla, säästetään ammattimiehen työstä ja käytetään asiantuntemattomia tekijöitä tai tehdään työ itse laittaen soitin pilalle. Arvostan käsityöläisammatteja ja hyvät tekijät ovat palkkansa ansainneet.
Tietyn hintaluokan asettaminen "vintage" harmonikalle on arveluttavaa, koska soitin ei ole taulua vastaava taideteos vaan ylläpitoa vaativa monimutkainen tekninen laite. Avain asia nykyisellä kokemuksellani on itse kyetä tutkimaan ostajana soitin riittävän tarkkaan, saada avata soitin ostotilanteessa ja siten pyrkiä itse määrittämään myytävän yksilön kunto, tarvittavat kunnostustoimenpiteet ja siten yksilön arvo, olipa sitten pyyntihinta mitä hyvänsä. Siksi vertailuille mitä missäkin on mihinkin hintaan tarjolla netissä en oikein voi antaa mitään arvoa. Tuntematta soitinta en voi niitä vertailla nettitietojen perusteella.
Näissä vanhoissa harmonikoissa on sama perusproblematiikka kuin vanhoissa autoissa. Harrastan myös vanhoja autoja. Esimerkkinä voin mainita, että viimeisin kunnostusprojektini hankintahinta oli 4000 euroa, entisöintikustannukset 7000 euroa ja omaa työtä 630 tuntia. Silti kaveri, joka on ostanut samanlaisen auton muutamalla tonnilla pitää sitä omaansa Suomen hienoimpana. Eipä siinä auta kuin suu auki vain kuunnella ja ihastella kaverin löytöä ja miettiä kuinka pöljä sitä itse onkaan. Taloudellisesti museointihommassa ei ole mitään järkeä. Vanhojen huonekalujen entisöinnissä on sama problematiikka. Uuden kaluston saat kaupasta halvemmalla kuin mitä pelkkä verhoilukangas vanhaan maksaa. Siinä vaan erottuvat erilaiset ihmiset mitä itse kukin arvostaa.
Vapaat markkinat hakee – toivottavasti - sopivan hintatason aikanaan. Sijoituskohteena vanha harmonikka ei kuitenkaan ole kaikkein parhaimpia. Suurimpana riskinä näen, että parinkymmenen vuoden päästä asiasta kiinnostuneiden joukko saattaa olla varsin pieni. Pahoittelen, että kirjoituksesta tuli pitkä, mutta aihe on varsin monitahoinen.
Tv, Hannu S
Näinhän se asia on niinkuin Hannu kirjottaa olen Hannun kanssa täysin samaa mieltä noista hinnoista , tottakai jokainen haluaisi omastaan mahdollisimman hyvän hinnan mutta ei osata ajatella sitä ollenkaan että se entisöintikin maksaa , entisöikööt ite ensin ja sitten myy näkisivät samalla sen mitä se täysin kunnostettuna maksaa . Kävin huvikseni eilen paikan päällä katsomassa niitä soittimia sielä Ahosen musiikkiliikkessä sielä on se viipurin pyöreäkulmamalli palkeet uusiitu mutta mitään muuta ei ole tehty kokeilinkin sitä ihan uteliaisuuttani perhana näppäimet jäi koko ajan bassopuolella kiinni diskantissa klappia paljon että näppäimet vaan hyppivät kun sitä paineli ja omistaja vaan puhu että se on laitettu kuntoon joten sanoin että jos puolet hinnasta lasket niin kyllä sen joku voi ostaakin muttei tuolla muuten mitään tee jos sitä ei laita kuntoon 2100 e perhana hintaa. Omistaja puhu vaan että isävainaan jäämistönä jäänyt koko liike hänelle eikä ymmärtäny oikein mitään niistä vanahoista soittimista . Tunnearvohan on yksi myös joka vaikuttaa mutta kyllä hinnoissa pitää joku järki olla kuitenkin ja laskea sille työllekin jotain kun on jotain myymässä. Mut meitä on moneksi kaikenlaista , välistä oikein huvittaa kattoo noita myyntiilmoituksia niin kirjava skaala sielä on mut onneksi ainaki itse tiedetään oikeat hintaraamit jotenkuten heh , vai tiedetäänkö ? ;D . Kyllä Toivonkin puheissa järkeä on tuo 2000 e on aika kova raha jo sekin mut hyvästä hyvä hinta on ihan ok mutta kunnostamaton on kyllä sitten ihan eri juttu taivas on kattona niinku tavatahan sanua Toholammilla ;D
Olen seurannut useita vuosia alan markkinointia etsiessäni harrastukseni parissa käytettyjen markkinoilta vanhempaa kalustoa. Käytännön syistä minulla ei juuri ole ollut mahdollisuutta hankkia noita kotimaisia -30 luvun pelejä sillä olen rajoittunut pianokahvaisiin peleihin joita noissa ikäluokissa tarjotaan hyvin harvoin ja silloinkin yleensä minulle sopimaton hinta on ollut esteenä hankinnalle. Joskus taas pelin ulkoinen olemus ei ole miellyttänyt, vaikka hintakin olisi ollut minulle sopiva.
Em syystä kotimaista tuotantoa minulla on vain -65 hankkimani Kouvolan Kultahäkki joka on ollut hintansa väärtti ja edelleen täydessä vedossa, mitä nyt palje on vaihdettu matkan varella ja viritystä tarkisteltu.
Ikaalisten museossa olen päässyt kokeilemaan Toivon entisöimää pianokahvaista "Jukka" Kravattia ja pidin sen herkästä "kultahäkkimäisestä" kosketuksesta ja hienoista saundeista.
Ko. pelin kanssa oli "sinut" heti kun siihen pääsi käsiksi. Vastaavaa ei ole sattunut eteen pitkäaikaisesta jatkuvasta etsiskelyistä huolimatta.
Tuolla Poikkikulman mainitsemassa liikkeessä käytettyjen vaihtuvuus on havaintojeni mukaan huomattavan hidas, jos sitä vertaa alan muihin liikkeisiin.
Tulee mieleen vanha sanonta, "Ei se ole hullu joka pyytää, vaan se joka maksaa".
Toisaalta, kun löytää pelin jota on etsinyt mahdollisesti jo vuosia ja se tulee sitten vastaan ja osoittautuu asialliseksi siitä voi sitten maksaakin sen saadakseen, mutta "Järki joka hommassa vaikka vähäisempikin", kun tunnearvo on plokattu pois se tolkullinen hintakin yleesä löytyy.
Allekirjoitan myös tuon Hannun toteamuksen, että hinnan määrittely kokeilematta ja tutkimatta vanhaa peliä läpikotaisin on onnenkauppaa kuvien ja sanallisten kuvausten perusteella.
Em. syystä yleensä avaan pelin aina ennen kaupankäyntiä ja mikäli sitä ei saa avata tai ei saa auki en myöskään sitä yleensä osta.
Niiden pelien osalta, joihin liitty joitakin huomattavia kulttuuriarvoja saattavat pyynnöt nousta normaalin hintatason yläpuolelle ja niistä ehkä maksetaankin keräiljöiden piirissä, mutta on osattava havaita ne "vesterisen velipuolta" markkinoinissa käyttävät myyjät joilla on aina onget ulkona hyvin syötitettynä;-))
Hankin Kouvolan Kravatin (vm 1939) itselleni 60-vuotislahjaksi vuonna 2006. Olen tämän kertonut aiemminkin jossain ketjussa, mutta kun näyttää olevan uusiakin alan ihmisiä tässäketjussa, niin toistetaan pääasiat. Olin himoinnut Kouvolan Kravattia vuosikaudet, selailin Huutonettiä ja siellähän olikin myynnissä, hintapyyntö 2700 euroa. No ei mennyt kaupaksi. Sain jotain kautta myyjän yhteystiedot ja soittelin. Himo oli kova, joten pyrin tinkimään. Kaupat tehtiin 2400 euroon. Kävimme isäni kanssa pelin noutamassa. Molemmat kokeilimme ja hyväksi havaitsimme. Päätin kuitenkin parin vuoden kuluttua huollattaa pelin. Ammatti-artesaani teki täydellisen kielihuollon sekä diskanttiin että bassoon. Hintaa kertyi 1200 euroa. Maksoin mielelläni. Nyt peli on tosi hyvässä kunnossa ja vireessä. On mukava fiilistellä, varsinkin kesäisessä luonnossa! :D
Hinnoitteluun vaikuttaa mielenkiintoisesti myös ulkoasu. Jos ajatellaan näitä teräväkulmaisia koppia, kokoa 18x50 cm, niin kukkamallit, kravatit, nuolimallit, aurinkomallit, funkkikset, sarvimallit ja niin edelleen ovat teknisesti käytännössä identtisiä keskenään. Toki siellä on joitain pieniä eroja, mutta pääosin samaa materiaalia... Tästä huolimatta juuri Kouvolan kravatti on ikään kuin se kruunun jalokivi ja hinta sen mukainen. Vaikka lopulta opittiin pyöristämään kulmat, vuoden 1938 kieppeillä, niin kyllä ne vivut siellä sisällä olivat vielä samoja kuin aikaisemminkin...
Ihan btw-asiana muuten tuli tuosta kulmien pyöristämisestä mieleen. Suomessa oli selluloiditehdas Hki:ssä ja sittemmin Espoossa 20-luvulta alkaen. Tekivät lasten leluja, kuppeja ja ties mitä. Ainakin muotoilivat selluloidista esineitä, mutta vielä en ole tietoinen, että valmistivatko he myös itse materiaalia. Sitä ei tämän hetkiset lähteet kerro... Noh - tähän liittyy sitten eräskin oikeustaistelu isojen tehtaiden päällikköjen välillä. Se onkin sitten toinen asia, ja jätän teidät nyt asiasta vielä epätietoisuuteen. Pitää koko paketti saada ensin valmiiksi :)
No joo näistä keräillysoittimista voi olla montaakin mieltä heh riippuu haluaako niillä soittaa vai haluaako pelkästään koristeeksi kokoelmaansa. On se minusta kyllä mukavampi jos se soitin toimiikin en ainakaan koristeeksi ole hankkimassa itselleni enkä kokoelmaa , ihan omaksi ilokseni hankin jos hankin , jaa onko niitä sellasiakin antiikkikauppiaita että polttaa pitää pois markkinoita sotkemasta johan on iso haitta sitten haitareista heh . Vielä noista liikkeistä en ole itse niistä ollut ostamassa mitään ainakaan vielä kunhan olen tiedustellut tämä Tampereen liike on jämähtänyt paikalleen alkuperäisen omistajan kuoltua ja poika on alkanut nyt sitä hoitamaan eikä osaa soittimista sanoa mitään koska ei tiedä oikein vanhoista soittimista mitään .
Jokainen varmaan itse tietää soittimien arvon parhaiten millä hinnalla sen haluaa hankkia ja haluaako sillä soittaa vai pitää pelkkänä koristeena . Toisaalta kyllähän se aina tuo hinta tuppaa ajan myötä nousemaan ja tämä tiedonsaantikin on parantunut nykyaikana paljon , esim tämän tietokoneen avullakin löytää melkein mitä vaan jos tietoa haluaa kaikki melkein tietää kaiken kun osaa tällä koneella etsiä oikeasta paikasta , täältähän nämä keräilysoittimien hinnatkin ym tiedotkin löytyy. Se on tämä nykyajan media semmonen että se näköjään vaikuttaa kaikkeen . No kunhán tässä ajattelen asioita "ääneen " :)
Tuo Viljon esiintuoma asia, että 30-luvun soittimet ovat rakenteeltaan " samaa kamaa" on minusta hyvä lähtökohta, silloin kun hakee itselleen hyvää 30-luvun soittopeliä. Siinä on erinomaisen hyvä järkiperustelu soittimen valinnalle, jolloin soittimen kunto on ratkaiseva. Sitten on tunteisiin vetoavia perusteluja, joihin ei rationaalinen perustelu toimi - eikä tarvitsekkaan. Kaikilla meillä on tunne mukana myöskin kaupanteossa, vaikka kuinka yrittää itselleen vakuuttaa, että toimi järkevästi. Laitan oheen pari kuvaa kahden eri soittimen kielipenkistä. Kumman valitsisit, jos näkisit? Pelkästään soittamalla avaamatta kielipenkkejä ei vaurioita tiedä. Pilattu Stradivariuskin on arvoton. Sitten, kun löytää soittimen, missä järki- ja tunne syyt kohtaavat, niin kyllä siitä voi maksaakin, kun tilaisuus tulee saada juuri se mitä hakee. Jos silloin ei toimi, jää siitä vaan ikuinen harmittelu. Yleensä raha ei jätä sellaista kaihoa kuin toteutumaton unelma.
Ymmärrän hvyin mitä Hannu tarkoittaa näinhän se on kieltämättä ,pitää tietää mitä on ostamassa , mutta hanuri ei ole mikään helppo tutkittäva jos ei ole aikaisempaa kokemusta soiitimen purkamisesta sitä ei tosiaankaan soittamalla selvitetä soittimen kuntoa , ala sitten tutkimaan sitä ja purkamaan "syvemmältä" jos sitä ei ennen ole tehnyt kielipenkkien irroittaminenkaan ei käy tosta noin vaan vaikka saisi siihen luvankin ne pitää osata laittaa takaisinkin sinne oikein ja oikeasa järjestyksessä , täältä kun on monenlaista asiantuntijaa niin kysynkin . Jos soittimen kielipenkistä on irronnut kielilaattoja pitääkö kaikki kielilaatat irroittaa ja laittaa vahaukseen uudelleen jos se vahaus on kovettunut ja pitääkö soitin virittää muitta mutkitta uudelleen jos tämä pitää tehdän vai säilyykö viritys kielissä ennallaan vahauskorjauksen jälkeen olen tutkinut tuola yhdellä myyjällä viipurilaista soitinta ja mieleni tekisi kovasti se hankkia mutta siinä on tämä vika kielipenkeissä muuten ne kielilaatat ovat ihan hyvän näköisiä sekä myös kileipenkit soitin on todella hyvä kuntoinen muutoin mutta varmaankin on ihan viipurin aikaiset vahaukset kielipenkeissä ,sen kunnostamisen takia ihan tätä kysyn kuinka mutkikas ja vaikea tuollaisen vian korjaus on kun aikaisempaa tietoa ei ole tallaisesta viasta .Millä tavalla erottaa katsomalla Italialaiset käsin fiilatut tai sakasalaiset Dixien kielet ulkonäöltään mikä ero niissä on metalliko vai ulkonäkö Soitintehhtaan soittimissahan on molempia . Onko jollain näistä jonkinlaista kuvaa laittaa tänne kuinka ne erottaa . :o
Kyllä ulkonäkökin ratkaisee. Hienoimpiin malleihin on tehty paljon työtä. Vaikka rungot ja osat ovat samanlaisia, niin äänissä on isojakin eroja. Puulajit vaikuttavat myös. Mahonkiva-
nerista tehty kravatti soi paremmin kuin koivuvanerista tehty kravatti. Kannattaa tämäkin asia tutkia ostohetkellä kunnon ja kielien lisäksi.Italialaiset kielet on poikittain hiottuja ja kotimaiset ja saksalaiset pitkittäissuunnassa.
Toivo
Moro,
Ei taida 100% varmasti pitää paikkansa tuo hiontatyyli. Just auki olevassa itäsaksan ihmeessä Weltmeisterissä 2 äk, on hiontajäljet poikittain noissa kielissä. Ja luulempa että tuskin on itäplokin maahan tilattu kenkämään kieliä!
Itse olen sitä mieltä että jos yks kielilaatta alkaa irtoilla / heilua niin eiköhän ne muutki kohta joten jos kunnollista haluaa niin varmaan kaikki vahat olis hyvä uusia..
t. PaRisto
p.s. Tosin tuohon Weltsuun hakkasin ite nauloilla discon kielet kiinni (eri asia on noi oikeet antiikki vehkeet ja soittimet joilla oikeesti soitetaan eikä vain soitella ;) )
Tässä puhutaan nyt ennen sotia tehdyistä suomalaisista HARMONIKOISTA eikä mistään itäsaksalaisista rimpuloista! Totta on, että niissä on poikkihiotut kielet. Oli niitä saksalaisia poikkihiottuja kieliä Aarne Kosken nimellä Saksassa tehdyissä peleissä jo 1920-luvun puolellakin, mutta 1930-luvulla Kouvolan, Viipurin, Elomaan, Taavi Kaplaksen ja Suomen Soittimen peleissä oli useimmiten pitkittäin hiotut Dixit. Elomaa alkoi ensimmäisenä tehdä omia kieliä, kun Kukkola ei enää suostunut välittämään Elomaalle Dixin kieliä. Weltmeisterin kielet ovat kyllä siistit ja hienon näköiset, mutta vertailevassa tutkimuksessani eivät pärjänneet Dixeille, joita monet harmonikkatehtaat käyttivät aikoinaan. Näitä kielisarjoja olen nähnyt Amerikan matkoillani vanhoissa Yhdysvalloissa valmistetuissa haitareissakin.
Toivo
Kerran on tullut vastaan sellainenkin Kukkolan peli, jossa oli italialaiset kielet, joissa hionta oli vinottain kielien päällä. Muistan hämärästi, että nuo erikoiskielet olivat normaalia kalliimmat ja niissä oli valmistajan nimi. Tekijää en muista, kun tapauksesta on 40 vuotta aikaa, mutta italialaiset kielet ne oli. Tosiaan Dixeissä on mukavan pehmeät matalat valssiäänet. Hohnerilla taisi olla myös poikkihiotut kielet jo 1930-luvulla. Yksi korjaajatuttavani teki testin alle 20 vuotta sitten omaan Viipurin sarvimalliinsa. Hän osti Kouvolasta uuteen kravattiin tarkoitetun italialaisen kielisarjan ja otti Dixit pois. Yllätys oli suuri, kun äänenlaatu ja soittoherkkyys laskivat dramaattisesti. Hän joutui laittamaan vanhat kielet takaisin, jolloin ääni parani heti. Siitä opimme sen, että uudet kielet eivät välttämättä ole vanhoja parempia, vaikka ne ovat kuinka tarkasti tehtyjä tahansa. Nuo uudet Kouvolan kravatin kielisarjan laatat oli leikattu laserilla. Kielien sointiin vaikuttaa niin monta muutakin tekijää, kuten teräksen kovuus ja karkaisu tai niittaus.Tämän jälkeen tulee kielilaatan aukkojen tarkkuus ja niiden muoto, kuten myös kielen profiili.
Toivo
Lainaus käyttäjältä: PaRisto - 10-06-2012, 10:41:16
Moro,
Ei taida 100% varmasti pitää paikkansa tuo hiontatyyli. Just auki olevassa itäsaksan ihmeessä Weltmeisterissä 2 äk, on hiontajäljet poikittain noissa kielissä. Ja luulempa että tuskin on itäplokin maahan tilattu kenkämään kieliä!
Itse olen sitä mieltä että jos yks kielilaatta alkaa irtoilla / heilua niin eiköhän ne muutki kohta joten jos kunnollista haluaa niin varmaan kaikki vahat olis hyvä uusia..
t. PaRisto
p.s. Tosin tuohon Weltsuun hakkasin ite nauloilla discon kielet kiinni (eri asia on noi oikeet antiikki vehkeet ja soittimet joilla oikeesti soitetaan eikä vain soitella ;) )
Luulo ei ole tiedon väärtti. Minulla on tuossa hylyssä Harmonan valmistama "nahkahuosumiehille" tehty musette viriteinen pähkinäpuukoppainen peli, jossa valmistaajan ilmoituksen mukaan
on italialaiset kielet, leimoista muistan joskus selvittäneeni, että niiden valmistaja olisi Antonelli.
Hionta poikittain ja koneniittaus, oletan, että jotakin C-sarjan kieliä ovat, eivät mitään huippukieliä, mutta veikeä saundi on pelissä.
Jos tästä kuvasta jotain voi nähdä, onko kielien hionta kuitenkin poikittain ja virittäjän viilaukset vinottain? Ne Kukkolan kielet oli koneistettu tosiaan vinottain ja siinä pelissä oli erikoinen kielistä kertova laatta. Peli oli aikoinaan myytävänä Hyvinkään Soitin-aitassa ja omistajan kanssa yhdessä ihailtiin noita erikoiskieliä. Hän piti tuota kielisarjaa erikoisen hyvänä. Hän tiesi mistä puhui, koska oli ollut Dallapén entinen virittäjä. Dallapé-orkesterilla oli suuruutensa aikoina Helsingissä Viipurin pelien edustus ja oma soitinhuolto. Soittajat mukaan laskien orkesterilla oli parhaimmillaan 28 henkilöä palkkalistoillaan erilaisissa tehtävissä. Kukkola & kumpp. peleissä oli yleensä hyvälaatuiset italialaiset kielet, jotka olivat parempia, kuin Viipurin Soitintehtaan käyttämät kielet. Tämä näkemäni sarja saattoi olla jonkun muunkin valmistajan tekemä.
Toivo