Heps.
Jälleen pieni avunpyyntö, elikkäs Karjalan poikien nuottia jossa olisi se kolmaskin osa mukana.
Jos löytyy niin sähköpostiini kun tyrkkäisitte . . . Kiitos .
No joo - heti tuli mieleen toinenkin juttu; Mantsurian kummut -nuotti, sävellajissa Fm.
Noissa Toivelaulukirjoissa se on Am.ssa, vaan kun kertoivat että se alkuperäinen olisi Fm ja siitä soisi kauniimmin (liekö sitten makuasia; sano pässi kun pe....tä nuoli).
Tähän liittyen: Kun sen olen tuosta Am:sta soitellut ja keskiriveiltä niin mistäs saisin sellaisen tiedon että kun sävellaji vaihtuu niin mikä on se eka nuotti jostain toisesta sävellajista ????
Systeemi ????
Allekirjoittanutta kiinnostaa kans samainen nuotti noista karjalan pojista.
Sama sormitus toimii myös tuossa Fm sävellajissa, kokeilelmalla löytyy oikea kohta ja uloimmalta riviltä. Oli pakko kokeilla et toimiiko se ja toimihan se. :)
Nuotit lähtivät molemmille!
Kiitos ja kumarrus. 8)
Kylläpä oli taas nopea toimitus, Suurkiitos. Oluen tarjoan jos risteilylle tulet :D.
Tuo sävellajin vaihdon teorettinen puoli minun pitää kyllä vielä jotenkin itselleni selvittää ???
Lainaus käyttäjältä: Melodix - 13-02-2012, 18:00:09
Kylläpä oli taas nopea toimitus, Suurkiitos. Oluen tarjoan jos risteilylle tulet :D.
Tuo sävellajin vaihdon teorettinen puoli minun pitää kyllä vielä jotenkin itselleni selvittää ???
Hyvin tuo Mantshurian kukkulat tosiaan menee f-mollissa kolmelta ulkoriviltä ja hyvältä kuulostaa.
Kun kappale on nuoteissa a-mollissa (tai jos sen muuten osaa soittaa a-mollista), ja pitäisi soittaa f-mollissa, niin sitä voi katsoa siitä haitarista missä se F on A:han verrattuna. Vaikea selittää mutta pitäisi olla selvää kun katsoo haitarista. A:sta mennään noin ja noin ja F on siinä.
Kun kappale sitten a-mollissa lähtee e:stä, niin sen kanssa sama juttu. E on tuossa, mennään noin ja noin ja tullaan C:hen. Siitä se lähtee. Samalla on tultu yhden rivin verran ulospäin, mutta rivit riittävät vielä.
Minua on täällä yleensä moitittu liian vaikeasta teoriasta (vaikka m.netin teoriapalstalla moni keskustelu menee minulta yli hilseen), mutta olikohan tämä tarpeeksi käytännönläheinen.
Heps.
Aluksi kun luin tuon `vinkin` että mennään noin ja noin ajattelin että mistä sitä tietää mihin mennään, vaan sitten kun otin tuon kurttuni syliini aloin kokeilemaan tuon ohjeen mukaan eri kappaleilla sävellajia vaihdellen niin sieltähän ne löytyivät. Tämä innosti tutkimaan asiaa myös muualta joten kiitän vinkistä. "Oppia ikä kaikki" , niinhän joku viisas on joskus lohkaissut.
Lainaus käyttäjältä: Melodix - 16-02-2012, 09:09:24
Heps.
Aluksi kun luin tuon `vinkin` että mennään noin ja noin ajattelin että mistä sitä tietää mihin mennään, vaan sitten kun otin tuon kurttuni syliini aloin kokeilemaan tuon ohjeen mukaan eri kappaleilla sävellajia vaihdellen niin sieltähän ne löytyivät. Tämä innosti tutkimaan asiaa myös muualta joten kiitän vinkistä. "Oppia ikä kaikki" , niinhän joku viisas on joskus lohkaissut.
Joo, niin mä ajattelinkin että voi kuulostaa vaikealta. Paljon helpompi katsoa haitarista kuin selittää.
Hannuhan puhhuu mun lempilapsestain. Siis rivikolmosen vaihosta. Meille harrastajasoittajille kätevin ja hyvällä tasolla ylläpidettävä soittotapa. Tualla tappaa kaikenlainen sosijaalinen haitarilla osallistuminen vaihteviin soitto- ja säestystilanteisiin nostaa haitarin ja soittajan arvoonsa.
Sitä pittää muistaa vaan vaihella samalla soittokappaleella sävellajia, jotta kädentuntuma ei jummiutuisi tiättyyn kohtaan nappuloilla.
Lainaus käyttäjältä: Kaifun - 16-02-2012, 20:10:53
Hannuhan puhhuu mun lempilapsestain. Siis rivikolmosen vaihosta. Meille harrastajasoittajille kätevin ja hyvällä tasolla ylläpidettävä soittotapa. Tualla tappaa kaikenlainen sosijaalinen haitarilla osallistuminen vaihteviin soitto- ja säestystilanteisiin nostaa haitarin ja soittajan arvoonsa.
Sitä pittää muistaa vaan vaihella samalla soittokappaleella sävellajia, jotta kädentuntuma ei jummiutuisi tiättyyn kohtaan nappuloilla.
Rivikolmosen vaihdosta, joo, kun kerran kysyttiin miten se oikea paikka sävellajia vaihtaessa löytyy.
Tämä Mantshurian kukkuloilla onkin niitä kappaleita joissa itsekin pysyn kolmella rivillä, ja vaihto a-mollista f-molliin kävi kätevästi ja tosiaan kuulostaa hyvältä.
Mutta sitten kun tarvitaan enemmän sorminäppäryyttä, niin soitan kuviot niillä sormilla joilta se sujuu, vaikka siinä mentäisiin apuriveille. Se on minusta samanlainen soittoa helpottava konsti harrastelijalle kuin rivikolmosen vaihto. Rivikolmosen vaihdossa siirretään koko kappale uuteen sävellajiin, mutta yhtä hyvin voi kuvion, joka on hyvin lihasmuistissa, siirtää alkamaan mistä sävelestä hyvänsä. Ja silloin helposti mennään apuriveille.