Viestit

Niin, lieköhän tuota Vainion versiota koskaan kirjoitettu nuotiksi?

Kiinnostaisi se, mutta alkuperäinen versiokin kelpaisi kun en sitä enää nuottiläjästäni löydä. Voisi reenailla uudelleen lähes 30 vuoden tauon jälkeen..

Hienoa! Itse olen Vesterisen soittimista tykännyt juurikin tuon mallin ulkonäöstä. On kyllä mahtavaa, että se on säilynyt näihin päiviin asti. Ja tulee nyt myös säilymään kunnostettuna hamaan tulevaisuuteen.

En ole koskaan tykännyt musette saundista, en itse soittaen enkä muita kuunnellen    Jokaisellahan on oma mielipide mistä tykkää. Itse kun olen soittajana "nuorempaa" sukupolvea (70-luvulla syntynyt ), niin minulle sen oikean 8+8+8 soundin voi kuulla vaikkapa Pedro Hietasen soitosta.

En näe soittimeni virettä kuitenkaan ongelmallisena, koska sitä kuitenkin voi käyttää "tavallisena" neliäänikertaisena. Haluaisin kuitenkin tuon ylimääräisen äänikerrakin hyötykäyttöön.

Mittasin tuossa keski A:n ja jos ajatellaan että siinä 8' cassotto äänikerta on 0, niin yliviritetty näytti +5 senttiä ja aliviritetty -10 senttiä siihen nähden. Tosin muita ääniä mitatessa huomasi, että ei tuota mitenkään tarkalla kädellä ole viritetty, eroja löytyy paljon. Siitäkään ei ole tietoa, milloin tuo viritysmuutos on tehty. Tehtaalta se ei ainakaan tuollaisena ole tullut.

Pitää kokeilla sievästi nostaa tuota viritystä ja kuunnella saanko toivomaani tuosta. Jos ei, tai kielet ei enää pysy viressä, tms. niin pitää harkita ko. kielisarjan uusimista. Ei varmaan halvin vaihtoehto, mutta kun soitin on muuten aivan timantti, juuri sellainen kuin olen aina halunnut..

Tämä viritysasia nousi itselläni mieleen lähinnä siitä syystä, koska jokin aika sitten hommasin soittimen, johon on (ainakin mielestäni) viilattu oikein reipas musettevire. Moiselle sirkkelinterän vingutussoundille ei mulla ole käytännössä mitään käyttöä ja haavena olisi saada soittimeen sellainen perinteisempi "vanhan ajan" valssiääni.

Soitinhan ei siis itsessään ole mikään vanha (no 25 vuotta kuitenkin) ja viisiäänikertainen (16c+8+8c+8+4). Tokihan tuohon ei ole mahdollista saada mitään autenttista vanhanajan ääntä, koska osa äänikerroista on cassotossa, mutta se ei ole tarkoituskaan. Kunhan joku nätimpi kuin tuo nykyinen. Onneksi rekisterivaihtoehdoista löytyy myös normi 8c+8, joten se perinteinen valssicassotto on käytettävissä. Tuo 8+8c+8 ei vain käy mun korvaan.

Lähinnä mietityttää se, kuinka paljon kieliä yleensäotten kärsii viilata? Ajan takaa lähinnä sitä, kun tuossa soittimessani on siis alasviritetylle 8' äänikerralle näytetty viilaa aika reilusti (ainakin omaan silmääni). Matalimmilla äänillä viritysmittari näyttää "pahimmillaan" noin 25 senttiä alle. Vai onko se paljon, en tiedä kun en ole ammattilainen? Nythän se pitäisi viilata takaisin ylös (jos mahdollista). Kieli varmaankin "menettää" jotain ominaisuuksia, kun sitä viilataan? Vireessä pysyminen?

Olen jonkun verran treenaillut virittämistä itsekin, joten tiedän periaatteen ja vähän käytäntöäkin aiheeseen liittyen.

Hei.

Lähinnä Viljolle ja muille virittäjämestareille kysymys. Kuinka tarkkaan harmonikan saa viritettyä? Lähinnä tarkoitan, että montako senttiä mielestänne saa heittää, että soittimen voi sanoa olevan vireessä. Tokihan tuo riippuu myös sävelkorkeudesta, mutta noin yleensä ottaen.

Lisäksi toki olen itsekin huomannut, että virehän heittää myös lämpötilan ja kosteuden (auringon pilkkujen määrän ja kuun asennon) mukaan. Vai onko loppujen lopuksi tärkeintä miltä se kuulostaa korvaan?

Toinen kysymys liittyen virittämiseen. Miten nuo vanhat 16+8+8+8 äänikertaiset on tyypillisesti viritetty? Ja oikeastaan uudemmatkin, esim. Traviata. Eli paljonko 8' äänikertojen ero toisiinsa nähden on? Onko alle ja yli viritetyt äänikerrat viritetty yhtä paljon ylös ja alas, vai onko toista viritetty enemmän ylös tai alas?

No ei varmaan soi mitenkään, kun "palkeetkin" on umpimuovia 

Ei noista taida sarjanumeron perusteella vuosimalli selvitä, niin mulle joskus Ahvenaisen Kari kertoi.

Mutta kun tuo on kolmella vaihtajalla, niin eiköhän se jostain 70-80-luvun taitteesta ole. Ahvenaisen Veikon eka Traviata taisi olla tehty joskus -77.

Ihan OK pelejähän nuo molemmat ovat. Jos itse pitäisi noiden välillä valita, niin 127:n puoleen kyllä kääntyisin.

Ja sekin on jännä homma, kun pianokoskettimistolla soittavat saavat käyttää pottusormea ihan niin paljon kuin lystäävät, eikä kukaan valita yhtään

Pikkusormen harjoittaminen on varmasti ihan hyvä idea. Se kun luonnostaan ei ole kovin vahva. Itse kun soitin venäläisellä järjestelmällä, huomasi heti kuinka pikkusormi vahvistui ja sen käyttö ei tuntunut enää yhtään niin "tuskaiselta".

Nykyään mulla on vain tuo Kouvolalainen suomijärjestelmällä ja se ei ole oikein mun näppeihini sopiva. Siinä kun on isot näppäimet kaukana toisistaan ja itse olen lyhytsorminen. Pitäisi melkein hommata itselle sellainen pikkunäppäimillä varustettu soitin.

Pitääpä itsekin pistää oma lusikka likoon tähän peukalo/pikkurilli soppaan Ei herneitä nenään!

Ihan omia kokemuksia.. Myönnän, itse käytän aika paljon peukaloa, vaikka itse asiassa en haluaisi. Se vain tulee jotenkin "luonnollisesti". Joskus olen kokeillut treenata biisejä siten, että käyttäisin mahdollisimman vähän peukaloa. En tiedä mistä se johtuu, mutta soittaminen tuntuu vain jotenkin kankeammalta ja joudun kääntämään kättäni ajoittain omasta mielestäni huonoon asentoon.

Sinänsä mielenkiintoista, koska joitain vuosia sitten soitin jonkin aikaa venäläisellä järjestelmällä ja silloin peukalon käyttöni väheni radikaalisti. Osan kappaleista soitin jopa niin, etten käyttänyt peukaloa ollenkaan. Jotenkin omasta mielestäni tuon venäläisen järjestelmän kanssa käden asento on sellainen, ettei peukaloa juuri tarvitse. Lisäksi siinä varmaan vaikuttaa myös se, että päärivit ovat kolme ulommaista.

Ihan triviatietona voin mainita, jos sillä nyt mitään merkitystä on, että soittamisen aikoinani itse aloitin Ahvenaisen "koulukunnassa". Sitä en tiedä, kuinka paljon se soittamiseeni on loppujen lopuksi vaikuttanut.

Jos joku ei koskaan ole Kouvolan sähköhaitarin ääntä kuullut, niin juutuupista voi vaikka käydä katsomassa yhtä testiräpellystäni: https://youtu.be/YuUhnuoGEwc

Voi olla, että jossain välissä lisäilen vielä jonkun videon.

Itse olen liimannut kontaktiliimalla (Pattex, liuoitteeton) ja hyvin on pysynyt.

Siinähän oli ihan mielenkiintoista luettavaa. Itseäni kiinnosti eniten tuo Kouvolan elektroniharmonikan historia. Ilmeisesti niitä ei sitten loppujen lopuksi tehtykään kahtakymmentä kappaletta enempää.

No, mulla on sitten niistä yksi ja kaiken lisäksi täysin toimiva! Kuinkahan monta noita on oikeasti vielä soittokunnossa? Tosin ulkoisesti tuon mun yksilö on kyllä päässyt aika karuun kuntoon, diskanttinäppäimiä tippunut matkan varrelle (pitäis jaksaa hommata uusia) ja joku on repinyt diskanttimaskista hopeisia koristelistoja pois. Kolhuja sekä naarmujakin on ihan tarpeeksi.

Ilmeisesti olleet aika epäluotettavia teknisesti. Tuo mun peli on kyllä toiminut suht moitteettomasti, tosin melko huonosti se pysyy vireessä, joten parin kuukauden välein joutuu käyttämään auki ja virittämään. Vireen heittely taitaa suurimmaksi osaksi johtua huonolaatusista avomallisista trimmeripotikoista, jotka eivät pysy säädöissään. Voisihan ne toki vaihtaa, mutta.. kun niitä on soittimessa varmaan 50kpl.. Ehkä vielä vaihdankin joskus.

Sinänsä ihan mielenkiintoinen pala historiaa tuo kapistus.