Viestit

Fr2:ssa oli tehtaan tekemät klapinaefektit. Eli klapinaääni oli tekemällä tehty. Ohjelmapäivityksen myötä tuli mahdollisuus säätää ko. äänien voimakkuutta, jopa poistaa ne.
Miten lie muissa malleissa. Olen ollut huomaavinani, että fr 2 on jäänyt hieman takavasemmalle, vaikka se esim. keikkamuusikolle on kevyt pätevä soitin.
Jomppe

Millaisia kokemuksia on kertynyt  Rolandin BK-7m äänimodulista?
Jomppe

No niin - vuodet ovat vierineet ja kokemuksia on kertynyt.
Vuosia sitten hankin BK 7-m modulin Rolandin FR 2 digihaitarin kaveriksi. Kokemukset ovat olleet positiivisia. Vahvistimena on ollut Rolandin Cube-30, jossa on hyvä soundi tässä yhdistelmässä. Kaikenkaikkiaan hyvä kotisoitinpaketti, mikä ei häpeä esiintymistilanteissakaan. Mitään ongelmia ei ole esiiintynyt pitkähkön soittohistoriankaan aikana.
Jomppe

Moniraitasekvensserillä homma hoituu melko kivasti, ensin yksi raita kompin kanssa ja sitten muut yksitellen. Midisekvensseriohjelma kirjoittaa samantien nuotin, jolloin myös jälkieditointi onnistuu. Vapaasti soittaen voi syntyä pieniä täsmällisyysongelmia, jotka kyllä soivat hyvin, mutta näyttävät nuotissa ikävältä. Niistä pääsee eroon lähes kaikkiin sekvensseriohjelmiin (ja myös audioeditohjelmiin) sisältyvällä kvantisointitoiminnolla.

Moniäänisten sovitusten tekemistä voi harjoitella esim. netistä löytyvällä ilmaisella Audacity -ohjelmalla, mikä on siis moniraitainen äänen taltiointiohjelma. Nuottia ei kuitenkaan tällä ohjelmalla pysty tuottamaan.

Netistä löytyy ranskalaista alkuperää oleva Myriad - niminen nuotinnusohjelma. Sen ilmaisversiokin toimii, mutta tulostettaessa nuotin päälle tulee ns. vesileima, mikä ei kyllä nuotinlukua paljon häiritse. 20 euron maksusta voi rekisteröityä ja saa vesileimattoman version. On aika yksinkertainen ohjelma, mikä muistaakseni ymmärtää myös midiä. Saattaisi riittää monelle. Ohjelma löytyy kun kirjoittaa Googleen hakusanan myriad.
Itse olen käyttänyt keyboardin jatkeena nuotinnukseen ikivanhaa Cakewalkia. Äänen taltiointiin olen käyttänyt simppeliä Audacity -ohjelmaa, jonka  saa myös suomenkielisenä netistä.

Olisi vähän kysyttävää teiltä kokeneimmilta konkareilta.
Sain jokunen aika sitten tuttavankauppaa käsiini joskus 50-luvulla valmistetun italialaisen Manfrini kolmiäänikertaisen. Ihastuin sen keveyteen, hyvään tekniseen  kuntoon ja käsityön laatuun. Soinniltaan tämä hanuri on mielestäni tango- ja jats -soittajan instrumentti ja vieläpä hyvä sellainen. Siitä seuraa, että oikein kunnollisia valssiäänikertoja ei ole. Kaikki äänikerrat on viritetty samalle korkeudelle, joten vibratoefektiä ei ole. Vähäisen ymmärrykseni perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että vibratoa voisi saada aikaiseksi yhden koplarin alle, jossa soivat matalammalla ymmärtääkseni fagottiääni ja korkealla piccolo. Piccolo soi yksinään, mutta  muiden äänikertojen kanssa vain master -valinnassa. Kysymys kuuluukin, mitä tapahtuisi, jos piccolo -äänikerran virittäisi 2 - 2,5 hz korkeammaksi. Syntyisikö siitä yhden koplarin alle suomalaiseen valssiin sopivampi vibratoääni, mikä ei tietenkään ole mikään musette, mutta  nykyistä värikkäämpi kuitenkin.
Toisaalta on tietysti niin, että tällaisen melkein antiikkihanurin alkuperäisen soinnin säilyttämiselläkin on oma arvonsa.
Annan kovasti arvoa teidän viisaampien kommenteille.
Jomppe

Digi on digi ja perinteinen on perinteinen haitari. Olen kuullut molempien soivan hyvin osaajan käsissä, mutta digihaitarien omista kaiuttimista tuleva soundi ei mielestäni vedä vertoja aidolle.
Itselläni on Rolandin FR-2, jossa ei ole omia kaiuttimia. Vahvistimena on saman valmistajan Cube 30 tai pikkuruinen Boss MA-12. Molemmat soivat kauniisti. Verhon takaa on vaikeata erottaa onko kyseessä digi- vaiko tavallinen haitari. Kuulokkeilla voi soitella ympäristöä häiritsemättä.

Näillä palstoilla on ollut runsaasti puhetta paljetremolosta. Kyllä se jotenkin onnistuu myös digivehkeillä. Tärkeämpänä näin kotisoittelijana pidän kuitenkin soundimaailman monipuolisuutta ja soiton keveyttä. FR-2:ssa on useiden haitareiden soundit (perinteinen, italialainen, ranskalainen, espanjalainen, saksalainen, alppityylinen nahkahousuhaitari, bandoneon, jazz) ja lisäksi muutamia orkesterisointinääniä. Erikoisuutena on rumpusoundit kytkettynä bassopuolen perusbasso- ja sointuriveihin (ei siis rumpukone). FR-2 on mielestäni keikkamiehen soitin, varsinkin jos keikkailee yksinään.

Vehjes vaatii kohtuullisen paljon trimmaamista että siitä saa mieleisensä. Säätöjä on suorastaan kiusallisen runsaasti. Miltei jokaista asiaa voi jotenkin viritellä - esimerkkinä vaikka musettesoundi, jonka äänikertojen "epävirettä" voi säätää. Soundit saa melko helposti mieleisekseen, mutta paljedynamiikan kanssa meni enemmän aikaa. Pianissimot ja fortissimot saa kyllä soimaan kutakuinkin samalla herkkyydellä kuin perinteisessä haitarissa. User Memoryyn voi tallentaa yhden koplarinpainalluksen taakse 8 suosikkisoundiaan, mikä on kätevä ominaisuus.
Mutta puutteitakin löytyy. Näppäimet ovat pienet. Kosketusherkkyys on jotenkin lötky ja tunnoton. Pieni jousikuorma varmasti parantaisi asiaa.
Kuitenkin näin kotisoittelijana olen ollut FR-2:een jokseenkin tyytyväinen - ainakin toistaiseksi.