Haitarin arvo

[Viljo]

Laitan sivut nettiin näytille kunhan saan ne valmiiksi ja yhden graafisen elementin...

[Viljo]

Nyt löytyy netistä. Tuon yhden navigointipainikkeen vielä korjaan ja todennäköisesti vähän litistän valikkoa. Käykäähän kaupoille. www.harmonikanrestaurointi.net

[Hannu S]

Ikuinen dilemma: Minkä arvoinen Harmonikka. Itse olen tullut siihen tulokseen, että on kaksi eri asiaa Harmonikan hinta ja arvo. Hinta määräytyy siitä euromäärästä millä ostaja ja myyjä kohtaavat toisensa. Tähän päämäärään päästäkseen kumpikin osapuoli luo kaikenlaisia mielikuvia ja argumentteja, jotta yhteisymmärrys löytyy ja kauppa syntyy.

Harmonikan arvo on sitten toinen juttu. Myös arvon itsekukin määrittää aika lailla subjektiivisesti omien tarpeidensa mukaisesti. Harmonikan arvoa tarkasteltaessa objektiivisesti on löydettävissä pitkä lista asioita, joiden perusteella arvoa voi arvioida. Jo pelkästään harmonikan kuntoon liittyviä tarkistuskohteita löytyy kymmeniä ja niiden tarkistaminen edellyttää - ei vain koesoittoa - vaan myös harmonikan purkamista: palkeet ja kielipenkit irti.

Harmonikan arvoa ei myöskään tulisi arvioida kuten auton arvoa - mitä uudempi, sen arvokkaampi, vaan kuten viinejä - oppia tuntemaan se oikea vuosikerta kustakin merkistä ja laadusta.

Vuosikymmenien aikana valmistajat ovat tehneet lukuisia muutoksia, jotka eivät kaikki ole olleet rakennetta, sointia, soitettavuutta ja pitkäikäisyyttä parantavia, vaan usein on ollut päin vastoin johtuen valmistuskustannuksista. Ihan heittona voisin itsestäni sanoa, että lähtiessäni ostamaan käytettyä harmonikkaa, voisin todennäköisemmin etsiä hyvin pidetyn 70-/80-luvun harmonikan, minkä täysin huollattaisin ammattilaisella ennen kuin ostaisin 90-luvun tai 2000-luvun käytetyn harmonikan - merkistä riippumatta. Usein ne ovat kestävyydeltään parempia ja materiaaleiltaan sellaisia, että ammattilainen saa ne soimaan paremmin kuin uudet soittimet. Toki uudemmissakin löytyy, mutta vaatii yhä suurempaa tarkkaavaisuutta. Pelkkä merkki, malli ja valmistusvuosi eivät välttämättä kerro paljonkaan.

Harmonikka on aina erilaisten ominaisuuksien kompromissi, missä haettaesa yhdelle ominaisuudelle huippua menetetään toisessa ominaisuudessa.

[olli]

Tutkin omaa haitarinvaihtamisen historiaani ja sain tuollaisen liitetaulukon aikaiseksi.  Muutin markat euroiksi Suomen Pankin Rahamuseon laskurilla.

Laskurissa oli myös teollisuustyöntekijän tuntipalkka.  Kun tällä tuntipalkalla jaetaan haitarin ostoon tarvittavat eurot, saadaan työtunnit haitarin hankintaan.  Niinpä 1982 piti tehdä 33 tuntia töitä, 1984 156 tuntia, 1986 58 tuntia, 1990 180 tuntia ja 2010 223 tuntia.

[risto]

....  Niinpä 1982 piti tehdä 33 tuntia töitä, 1984 156 tuntia, 1986 58 tuntia, 1990 180 tuntia ja 2010 223 tuntia.

Tuo työtunneiksi muuttaminen on oiva tapa antaa asioista kuvaa, itsekin teen juuri noin. Juuri pyytelin tarjousta prätkän huollosta ja ensimmäisen tarjouksen mukaan pitää minun tehdä ainakin kymmen päivää duunia että korjaamo tekee minulle noin päivän tai parin duunin.

[Johan]

Muistan itse käyttäneeni vertailussa lähtökohtana kuukausipalkkani kerrannaisia, mutta se ei enää ole toiminut, kun ei ole sitä kuukausipalkkaa nykyisin.
Yhden pelin olen ostanut siten, että kun minut jätettiin -84 työpaikallani osastonvaihdon yhteydessä lottoporukan ulkopuolelle, laskin, että kun syksyllä -97 ostin vähänkäytetyn Super Kingin sain sen niillä rahoilla, jotka säästyivät, kun en ollut tuossa porukassa enää maksumiehenä.
Porukalle ei ko. aikana suuremmin voittoja siunaantunut, eli olin ainoa joka voitti ja siksi kävinkin kiittämässä ko. porukkaa siitä, että jättivät minut pois porukasta ja samalla tietysti kerroin, että miten pelini hankinta oli rahoitettu.

[Periskooppi]

Haitarin arvoon vaikuttaa moni asia:

1.
Kuinka haluttu yksilö tai malli se on? Jos tuotteella on kova kysyntä, eikä vastaavaa saa mistään, niin periaatteessa hinta voi olla mitä tahansa, jos vain joku suostuu siitä sellaisen hinnan maksamaan.

2.
Kunto. Jos soitin on vanha eikä sillä ole soitettu yhtään eikä sitä ole peruskorjattu ollenkaan, se voi olla ulkoisesti ihan ok, mutta kielinahat, läppänahat jne. ovat ainakin kuivuneet, eikä se siis ole ollenkaan soittokunnossa. Tällainen nahkaremontti on todella kallis, koska pahimmillaan koko soitin joudutaan purkamaan, ja kieletkin vahaamaan ja virittämään uudelleen. Jos se sensijaan ei ole kovinkaan vanha (esim. juuri 1960-luvulta) ja sitä on soitettu säännöllisesti, mutta vain vähän (esim. tunti viikossa), voi soitin olla todella hyvässäkin kunnossa. Tällaisiin peleihin törmää silloin tällöin, kun isäntä on vain "saunailtaisin" selvinpäin soitellut vähän metsäkukkia ja pyyhkinyt samalla soittimesta pölyt. HARMONIKKA VAATII KUNNOSSAPYSYÄKSEEN SOITTAMISTA.

Sensijaan, jos soitin on sota-ajalta tai sitä edeltävältä ajalta, eikä sitä ole peruskorjattu ollenkaan, soittimissa on yhteissoitonkannalta ainakin seuraava ongelma (olivatpa sitten missä kunnossa tahansa): nykyinen viritystaso Suomessa (ja ainakin Pohjoismassa ja Euroopassakin useimmiten) on tasoa a1 = 442Hz. Sota-ajan ja sitä vanhemmat pelit viritettiin jotakuinkin tasoon a1 = 438 Hz, jolloin niillä ei voi soitella nykyhaitareiden tai pianojen jne. kanssa yht'aikaa. Tällainen instrumentti vaatii viritystasonnoston (= kalliimpi viritysremontti, johon jo iän puolesta aivan varmasti liittyy em. nahka- ja todennäköisesti vielä paljeremonttikin), joita (viritystasonnosto) voi joissakin tapauksissa olla mahdoton tehdäkin. Mikä olisi siis sopiva hinta haitarille, jolla ei voi soittaa yhdessä muiden kanssa? "Mikä olisi sopiva hinta autolle, jolla ei voi ajaa liikenteessä?" Varmaankin jonkinlainen museoarvo, ei kuitenkaan käyttöarvo. Jos keräilijät ovat kiinnostuneet, niin hinta voi noustakin, mutta jos kyseessä on aika yleinen malli, niin hinta voi jäädä tosi alas.

3.
Jonkinlaisena periaatteena on pidetty sitä, että iänmyötä soittimen hinta laskee. Yleensä tuotteille käy noin, mutta itse en esimerkiksi maksaisi 5-10 vuotiaasta todella paljon soitetusta pelistä sitäkään hintaa, mitä olisin valmis maksamaan 20-30 vuotiaasta hyvin pidetystä, säännöllisesti, mutta vain vähän soitetusta instrumentista.

4.
Joihinkin harmonikkamalleihin on tullut vuosien varrella uutuuksia (mm. kevennetty malli, melodiabassoharmonikkojen näppäinkoko ja bassokoneiston rakennemuutos), joilla selvästikin on jonkinlaista vaikutusta soittimen soittotuntumaan, sen kuljettamiseen - ja em. seikkojen vuoksi näkisin myös, että soittimen arvoon. Voidaan puhua nykyaikaisesta harmonikasta, koska se ominaisuuksiensa vuoksi vastaa uutta kaupasta saatavaa soitinta.

Jos minun pitäisi arvioida 1960-luvulta peräisin oleva Kouvolan peli, joka olisi ihan ok-kunnossa (ei kiillä uutuuttaan, muttei vaadi suurempaa remonttiakaan), niin seuraisin yleistä harmonikkojen hintatasoa Keltaisessa Pörssissä, Muusikoiden.net -sivustolla, Hanuristit.net -sivulla ja täällä Vapaalehdykkä-sivuilla. Ainakin oma havaintoni on, että hintapyynnöt vaihtelevat vanhoista harmonikoista (jotakuinkin tuon ikäisistä, merkki ja malli voi olla muu) 250 EUR ja 2500 EUR välillä. Kouvolan kultahäkkiä tiedän tänä vuonna myydyn 500 EUR:lla ja tuon hintaisia (alle tonnin) pelejä on kuukaudesta toiseen myytävänä Keltaisen Pörssin sivuilla, eivätkä ne näytä menevän kaupaksi. Pyydetäänkö niistä sitten oikeaa hintaa?

[Viljo]

Noista vahauksista täytyy tokaista sen verran, että ne ovat hyvässä kunnossa aika pitkään. Jokainen vahaseos on erilainen, joten peräkkäisinä kuukausina tehdyjen soittimien vahat eivät välttämättä "ikäänny" samaan tahtiin.

Vahaukset ovat noin 20 vuotta suurin piirtein hyvässä kunnossa. Yli 30 vuotta vanhoissa vahoissa on todennäköisesti näkyvillä murtumia. Tästä seuraa se, ettei soitinta kannata virittää ilman vahojen uusimista. Eli 1970-1980-lukujen taitteen pelien kohdalla unelmatärppi voi tulla siitä, että saa hyvän rungon halvalla ja uusii tähän runkoon vahaukset ja viritykset. Arvokasta työtä, mutta sillä saa 20 vuotta varmaa soittoikää vahojen puolesta toisin kuin ostaisi kymmenen vuotta uudemman pelin - samat vaivat siihenkin on tulossa ja hintapyynnöt voivat olla korkeampia kuin vahassa pelissä. Mekaninen toimivuus on sitten jokaisessa soittimessa arvioitava erikseen...

Olen nähnyt monen moista vahausta ja soittajaa. Mielestäni on huomioitava, että soitin voi olla hyvässä kunnossa tai huippukunnossa, mutta monille riittää vähäisempikin laatutaso/kuntotaso. Toisaalta - epävireinen ja huonossa kunnossa oleva soitin ei kannusta soittoharrastuksen jatkamista.

.. Lisätään vielä, että olen nähnyt 1970-luvulla tehtyjäj pelejä eikä vahauksissa ole oikein mitään vikaa silminnähtävästi. Virityskin on ollut siedettävä, joten pelille ei sitten ole tehty mitään. Eli jokainen soitin on käytävä läpi yksilönä.