Partiossa

[olli]

Mukana Nivalan Partiossa

Kuuluin poikapartioon 1960-luvulla.  Nivalan Partio oli perustettu jo vuonna 1939.  Sota-aika kuitenkin hiljensi partiotoiminnan ja se jäi kesannolle.  Vuonna 1960 Nivalan Partio herätettiin uudelleen henkiin. Lippukunnan johtajaksi tuli Nivalan Kauppa Oy:n kauppias Ahti Hakala.  Apulaisjohtaja oli Nivalan Osuuskaupan rautaosaston hoitaja Aake Pelo, sihteerinä oli Onni Junttila ja muina johtoporukan jäseninä opettajat Olavi Niemelä ja Eero Niemi.  Kirkonkylän poikia liittyi partioon runsain joukoin, minä muiden mukana.  Vuonna 1963 Nivalan Partiossa oli viisi vartiota, yhteensä 35 poikaa.

Olin aluksi osuuskaupan johtajan Heino Myllylän pojan, Juha-Heikki Myllylän johtamassa "Pupujussi-vartiossa".  Tähän vartioon minut hyväksyttiin 5.5.1960.  Tehtävänäni oli aluksi vartion päiväkirjan pito.  Koulutuksen jälkeen nousin vartion apulaisjohtajaksi.  Pupu-Jussi vartiossa oli alkuvaiheessa meidän lisäksemme Tapio Nivala, Teuvo Piippo ja Esko Jokisaari.

Porukkaa alkoi olla siinä määrin, että Pupujussivartio jaettiin kahteen osaan.  Juha-Heikki jatkoi Pupujussin vetäjänä.  Minä sain oman vartion, "Nalle-vartion" johdettavakseni.  Tämä tapahtui 17.5.1961.  Teimme nahkaisen lipun vartiollemme sekä leimasimen.  Tarkkaan en muista kaikkia partiossa mukana olleita.  Vartiossani olivat ainakin Lentosen veljekset, Jussi ja Vesa sekä Vaaran pojat, Pekka ja ehkä myöskin Seppo.  Nivalan Partion päätukikohta oli Ahti Hakalan kodin kellarissa.  Siellä olivat partion laaja kirjasto, leirivälineet, teltta sekä runsas köysivarasto.  Köysien käsittely ja solmujen teko oli eräs partiotaitojen laji.  Olin lippukunnan kirjastonhoitaja.

Teimme retkiä sekä kesäisin että talvisin.   Olin mukana kaikkiaan neljällä kesä- ja kolmella talvileirillä.  Lisäksi oli lukuisia suunnistuskilpailuja.   Kesäleiripaikaksemme Ahti oli neuvotellut paikallisen maanomistajan kanssa "korpiseudun" Haapaveden Ison Rytkynjärven rannalta.  Paikalle ei mennyt tietä,  suuremmat varusteet vietiin sinne venekuljetuksella, pojat marssivat "hanhenmarssia" metsien poikki leiripaikalle.  Ennestään paikalla oli ränsistynyt katollinen puurakennus, toisessa päässä seinätkin ja toisessa päässä avoveranta.  Myös tukeva pöytä ja penkit oli aikaisemmin rakennettu pysyväksi rakennelmaksi pihanurmikolle.

Kesäleiri alkoi kiivaalla rakentamisella.  Teltta pystytettiin.  Se oli englantilaismallinen sotilasteltta.  Matalat seinät ja korkea harja, pohjaltaan pyöreä.  Kamina oli matalaa mallia, johon puut pantiin lappeelleen.  Telttaan mahduimme koko leiriporukka yöpymään, mukana oli varmaankin 20 nuorta innokasta partiolaista.  Yhdellä oli aina vuorollaan "kipinämikon" tuuri, kaminaa ei saanut päästää sammumaan.  Myös käymälä rakennettiin.  Se oli ns. "riukula", koivunrunkojen väliin sidottiin köysillä yksi riuku istuimeksi ja toinen riuku selkänojaksi.  Alle kaivettiin kuoppa.

Kesäleiri kesti yleensä viikonpäivät.  Päiväohjelmat Ahti oli suunnitellut virikkeitä antaviksi.  Rakennettiin leiriportti.  Kaadettiin kolme korkeaa koivua, joista pystytettiin kolmijalka.  Kaikki rakennelmat sidottiin köysillä.  Nauloja eikä muitakaan rakennustarvikkeita käytetty.  Toisena päivänä rakennettiin "apinasilta".  Se oli köysirata, jossa oli kävelyköysi ja molemmin puolin köydet käsiä varten.  Päissä oli koivuista pystytetyt kolmijalat, joiden väliin tämä köysirakennelma viritettiin.  Tällä apinasillalla pidettiin sitten nopeuskilpailuja, kuka nopeimmin selvitti radan.

Kokkivuorot oli jaettu.  Kerrallaan oli yhden päivän kokkivuorossa kaksi poikaa.  Keittiöön muurattiin liesi, jolla keiteltiin päivän ateriat.  Nämäkin Ahti, lippukuntamme johtaja oli etukäteen suunnitellut.  Yleensä päivän ruokaohjelmaan kuuluivat aamutee, lounas, päivällinen ja iltapala.  Yhtenä päivänä teimme reilun kymmenen kilometrin vaelluksen lähimaastossa olevalle kukkulalle.  Reitti oli osin kuivaa kangasmaastoa osin vetistä rahkasammalsuota.  Oli riittävän haasteellinen nuorille pojille.  Leirin viimeisenä sunnuntaina oli vanhempain päivä.  Myös omat vanhempani vierailivat ainakin kerran kesäleirillä.

Seuraavassa omaan päiväkirjaan perustuva autenttinen kuvaus vuoden 1963 kesäleiristä.

"Leiri alkoi maanantaina ja kesti viikon.  Lähtö tapahtui Nivalan Kauppa Oy:n pihalta klo 12.00.  Leiri pidettiin noin 30 kilometriä Nivalan kirkonkylältä sijaitsevan Ison Rytkynjärven ympäristössä.  Saatuamme varusteet kunnan kuorma-autoon (Volvo), saattoi matka alkaa.  Saavuimme leirialueelle vajaan tunnin ajomatkan jälkeen.  Perillä purettiin tavarat autosta ja sen jälkeen piti lippukunnanjohtaja käskynjaon vartionjohtajille.  Eräs vartio rupesi rakentamaan kellaria, toinen pystyttämään telttaa, kolmas kaivamaan roskakuoppaa.  Minun vartioni sai kunnian olla ensimmäisenä päivänä kokkivuorossa.  Saatuamme työt jokseenkin valmiiksi rupesimme juomaan teetä, joka maistuikin erinomaiselta kovan työn jälkeen.

Seuraavana aamuna oli herätys klo 7.00.  Aamupesun ja muiden tavallisten aamuaskareiden jälkeen alkoi taas kova työnteko.  Tänään rakensimme suuren leiriportin.  Sen tekemiseen tarvittiinkin koko päivä.  Ensin pidettiin käskynjako.  Yksi vartio lähti hakemaan metsästä kolme pitkää koivupuuta, toinen vartio rupesi kaivamaan kuoppia maahan, että portti pysyisi tukevasti pystyssä.  Minun vartioni tehtäväksi tuli tehdä köysisidokset sitten porttia koottaessa.  Ensin sidottiin kaksi oksatonta puuta yhteen latvapäästä, sen jälkeen sidottiin kolmas puu siihen vastaan, niin että rakennelma oli pystyssä ollessaan kolmion muotoinen.  Kun portti oli saatu pystyyn, sidottiin siihen vielä muutamia tukipuita koivunrunkojen välille, että rakennelma olisi tukeva.  Lopuksi ripustettiin portin yläpäähän partiolilja ja kirjaimet NP, ne olivat myöskin valmistettu koivusta.

Seuraavana päivänä suoritettiin koko päivän kestävä vaellus eräälle kukkulalle, joka sijaitsi leiripaikalta noin seitsemän kilometrin päässä.  Matkaan lähdettiin vartioittain leiripaikalta noin viiden minuutin väliajoin.  Matka suoritettiin suunnistamalla metsiä pitkin.  Vaelluksen aikana piti suorittaa erilaisia tehtäviä.  Eräällä levähdyspaikalla piti valmistaa käyttökelpoiset paarit, joilla piti sitten kantaa yhtä vartion poikaa seuraavalle pysähdyspaikalle.  Perillä juotiin teetä ja paistettiin makkaraa.  Paluumatka suoritettiin myös suunnistamalla, mutta kilpaa vartioittain.  Minun vartioni ei sijoittunut erikoisemmin hyvin, vain neljäs sija.

Seuraavana päivänä pidettiin suunnistuskilpailut.  Suunnistettava matka oli viisi kilometriä ja rasteja oli neljä.  Matkaan lähdettiin nyt pareittain.  Suunnistusreitti oli melko vaikea ja maasto melko tiheää metsää.  Minun vartioni sijoittui nyt kolmannelle sijalle.  Suunnistuskilpailujen jälkeen oli iltanuotio, jolla laulettiin yhdessä ja pojat esittivät ohjelmaa.  Myöhemmin illalla paistettiin makkaraa nuotiolla.

Seuraavana päivänä ruvettiin purkamaan leiriä ja pakkaamaan varusteita lähtökuntoon.  Teltta purettiin ja pakattiin pussiin, leiriportti kaadettiin ja keittiöpaikka siivottiin.  Lopuksi siivosimme koko leirialueen.  Niin oli taas saatu uusia leirikokemuksia ja päätimme tulla ensi vuonna uudestaan."

Edellämainittu on ns. suora kopio senaikaisesta päiväkirjasta.  Olin silloin toisella kymmenellä oleva poikanen.

Talvileiripaikkana oli Sievin maantien varressa "Eemelinmäellä" oleva puronvarsi.  Siellä olimme yökunnissa vain kolme vuorokautta kerrallaan.  Sama teltta oli käytössämme, porukkakin oli pienempi, koska vanhemmat eivät mielellään päästäneet nuorimpia mukaan lainkaan.  Nyt oli kipinämikon asemakin tärkeämpi.  Kamina ei saanut yösydännä sammua.  Talvileirit olivat toiminnallisestikin vaatimattomampia.  Hiihtelimme lähimaastossa, harjoittelimme nuotion tekoa talviolosuhteissa jne.

Ajanjaksoon sattui myös valtakunnallinen partiolaisten "Juurikurssi", joka järjestettiin Kalajoen hiekkasärkkien maastossa toukokuussa 1962.  Saimme Mantilan Veikon kanssa kahdestaan mahdollisuuden osallistua näille päiville.  Matkasimme A. Kankaan linja-autolla Kalajoelle.  Siellä oli ohjelmassa monipuolista partiotoimintaa.  Tämä turnee jätti kuitenkin sivumaun.  Etelän kaupunkien partiolaiset hiukan vähättelivät maaseudun "junttipoikia".  Osasivat mielestään partiotaidotkin paremmin, vaikka meillä maaseudun ihmisillä monet asiat olivat luonnostaan tuttuja.  Katsoivat siis vähän nenänvartta alas meihin päin.  Leirin johtajilla olisi ollut aihetta ensimmäisenä päivänä luoda paremmin koko joukolle mielekäs yhteishenki.

Partioaika oli kehittävää ja hauskaa toimintaa nuorille.  Viimeksi mainittu reissu jäikin ainoaksi kielteisiä muistikuvia antaneeksi koko partioajaltani.

Olli Jaakola