Kovalaattakielet

[arionni]

Elikkä heräsi kysymys harmonikan kielistä, mitä eroa on kovalaatta kielissä ja käsin viilatuissa tarkkuuskielissä. Tietysti nimikin jo sanoo jotakin mutta lähinnä ajattelin soitto äänessä olevan eroja.

[Giulietti]

Soitto äänessä oleva ero... ehkä kovalaattakieli soi hieman kovempaa, mutta ei eroa välttämättä kovin helposti huomaa. Kouvolalaisissa oli noita käsin viilattuja tarkkuuskieliä ja sitten kovalaatta- ja erikoiskovalaattakieliä. Periaatteessa kai nuo erikoiskovalaattakielet olivat noita a-mano kieliä ja nuo kaksi muuta melko lähellä tipo a mano kieliä.

[Giulietti]

Jos on hankkimassa vanhaa soitinta, varsinkin useamman vuosikymmenen vanhaa, itse katsoisin melkein enemmän yleistä kuntoa kuin sitä onko kovalaattakielet vai ei. Esim onko soitin ollut keikkapelinä ympäri maailmaa vai kotikäytössä jne... vanhat soittimet kun ovat vahvasti yksilöitä.

[Hannu S]

No joo, myyntikikka millä sekoitetaan soittajan pää, ei muuta. Laatta on on laatta ja kieli on kieli. Kaksi eri asiaa. On aliminium, duraluminium laattoja. Kielet kiinnitetään laattoihin. Kielet ovat jousiterästä. On koneellisesti tehtyjä jä kiinnitettyjä, osittain käsintehtyjä ja kokonaan käsinkiinnittyjä.

[Hannu S]

Eli vastaus kysymykseen. Kovalaattakieliä ei ole olamassakaan. Kovalaatoista puhuttaessa kyse on laattojen materiaalista, mihin kielet kiinnitetään. Käsin fiilatut tarkkuuskielet ovat parasta  A-mano laatua olevia kieliä, joissa käsityön osuus suurin.

[pianohessu]

Ilmailualalla tuttua tavaraa: 2024-T6. Nämä sarjat ovat 1000, 2000, 3000, 5000, 6000 ja 7000. En nyt enää ulkoa muista, mutta erilaisilla lisäaineilla voidaan vaikuttaa aineen veto-, taivutus-, leikkaus-, tai väsymislujuuteen ja saadaan alumiini kovaksi, merivedenkestäväksi, helposti valettavaksi, hitsattavaksi ym. ym.

Nettiä pengastavat saattavat löytää Aero Publishers'in kustantaman "Standard Aircraft Handbook" -nimisen opuksen. Kirjoittajat Stuart Leavell ja Stanley Bungay. Voihan taulukosta jotakin mielenkiintoista löytyäkin. Olisin jo skannannut sen tänne, mutta kun ei ole nuita värkkejä.

Heitin tuon vanhan kommenttini tuohon eteen. Siinä jotakin yleistä tietoa erilaisista alumiineista.

Tarkemmin tietämättä mitä tarkoittaa A Mano tai Tipo A Mano, viittaavat termien jälkimmäiset osat sanaan "käsi"  ja tipo lienee "tyyppi". Italian kielen osaajat voivat ymmärtää paremmin, tosin kyse on jälleen kerran ammattisanastosta.

[Hannu S]

Tällä foorumilla on käsitelty paljonkin näitä kielilaatuasioita ja paljon ansiokasta tietoa löytyy. Kannattaa lukea vaikka tuo keskustelu "kielien laadun vertailu". Siinä Toivo, Viljo, Giulietti ja monet muut antavat varsin kattavan kuvauksen aiheesta.

[ftamt]

Olipa käytetyssä soittimessa mitkä kielet tahansa, niin kannattaa katsoa myös niiden kunto. Jos on pahasti raapittuja ja porakoneella kuopalle ajettuja, niin kannattaa jättää väliin. Jos vanha harmonikka soi melko mukavasti ja kielissä on vain vähäisiä viilan jälkiä, niin se kertoo hyvistä kielistä. Kovalaattakielinä pitäisin myös hyvin vanhoja sinkkilaattakieliä, joiden laatu ei ole lähellekään nykyistä tasoa. Sinkkilaatat ovat vielä kovempia kuin duraliumlaatat. Niiden huono puoli oli pinnalta hapettuminen ja paino, vaikka laatat olivat nykyistä ohuempia. Kaikkein pienimmät kielet ovat olleet messinkilaatoilla, jotka nykyisin on päältä niklattu. Pelkkä messinkikin ajan oloon hapettuu
ja onhan se niklattu laatta nätimpi katsellakin alumiinilaattojen jatkeena. Ainakin pikku kielissä on saatu laattojen kovuudella sointiherkyyttä parannettua.
Toivo   

[Hannu S]

Juurikin noin kuin Toivo kirjoitti. Kerron yhden esimerkin millainen Vaarin vanha kulta-aarre voi olla. Yksi tuttavani pyysi minua auttamaan, kun vaari oli kuollut ja perikunta halusi muuttaa hänen soittimensa rahaksi. Soitin oli kuin uusi päältäpäin - aivan virheetön. Kouvolan hopeahäkki Casotto EK-kielillä. Kokeilin soitinta ja totesin, ettei tämä nyt soi kuin pitäisi. Otin soittimen kotiin ja avasin sen. Järkytys oli melkoinen, kun kaikki kielet olivat läpeensä ruostuneet. Miksi. No vaari oli varjellut soitintaan, pakannut sen laukkuunsa ja laittanut sängyn alle, ettei siihen lapsen lapset koske. Vaari vanheni ja lopulta hän otti soittimensa viimeisinä vuosinaan vain juhannuksena rantasaunassa esille ja ehkä joulun aikaan seuraavaksi. Rantasaunassa kosteus meni sisäön ja kun soitin pakattiin laukkuunsa kaikki kielet ruostuivat, venttiilinahat käpristyivät ja kovettuivat. Soitin oli pilalla. Kun kerroin asian perikunnalle, niin minähän se sain paskamaineen. Huippusoitin, mikä soi hienosti Vaarin sylissä -perikunnan mielestä. Joten siitä vaan netistä kuvien perusteella soittimia ostamaan.

[Giulietti]

Tuo Hannu S:n tarina on hyvä varoittava esimerkki siitä miksi ei kannata ostaa soitinta netistä näkemättä ja kokeilematta sitä. Ei ainakaan yksityiseltä, koska monesti myyjällä ei ole tietämystä arvioida soittimen oikeaa kuntoa. Soitin voi olla ulospäin kuin uusi, mutta kuten esimerkistä kävi ilmi, täynnä vikoja ja ongelmia. Monesti noita netin myynti-ilmoituksia selaillessa tulee mieleen että kuinkahan moni noista "vähän soitetuista" on sellaisia että soittimella ei ole soitettu viime vuosina lainkaan. Soittamattomuus kun on soittimelle ehkä yksi pahimmista asioista yhdistettynä vääränlaiseen säilytykseen.

[pianohessu]

Ennen kuin menee edes vilkaisemaan hanuria, on hyvä kysyä lupa myyjältä soittimen avaamisesta. "Sorkkarauta", ruuvimeisseli ja pihdit matkaan ja peli auki. Samalla voi vilkaista bassomaskin alta onko puuosat siellä kunnossa. Joskus olen nähnyt pudotetun soittimen.

Oma sorkkarautani on tehty alumiinista (2024) ja pehmustettu "alapuolelta" nahkalla. Se on sangen turvallinen avaustyökalu.

[maestro]

Ja mielestäni pitää välillä soittaa myös kovasti. Ainakin isäni kultahäkki maestro herää kummasti soimaan puhtaammin,kun hetken soittelee "kovasti" ,"täydellä palkeella"....

[Giulietti]

Ja mielestäni pitää välillä soittaa myös kovasti. Ainakin isäni kultahäkki maestro herää kummasti soimaan puhtaammin,kun hetken soittelee "kovasti" ,"täydellä palkeella"....

Tämä pitää paikkansa. Itse olen huomannut kaikissa soittimissani tämän samaisen seikan. Jos soittelee aina kovin hiljaa, eli pienellä paineella, soitin menee tukkoiseksi eikä soi niin heleästi, kuin jos soittelee välillä myös kovaa.

[ftamt]

Ennen kuin menee edes vilkaisemaan hanuria, on hyvä kysyä lupa myyjältä soittimen avaamisesta. "Sorkkarauta", ruuvimeisseli ja pihdit matkaan ja peli auki. Samalla voi vilkaista bassomaskin alta onko puuosat siellä kunnossa. Joskus olen nähnyt pudotetun soittimen.

Oma sorkkarautani on tehty alumiinista (2024) ja pehmustettu "alapuolelta" nahkalla. Se on sangen turvallinen avaustyökalu.

Kouvolan pelien palkeet ovat kiinni vanhanajan ruuveilla, joten ruuvimeisseliäkin tarvitaan. En muista, että onko aivan viimeisissä malleissa naulat, mutta hyvin pitkään käytettiin ruuveja.
Toivo