Hanuri sodassa 3

[olli]

Kolmas episodi isäni sotamuistelmista:
"Syksyllä 1943 kortinpeluu muodostui tappiolliseksi, kortti pyllisti takamuksensa.  Yhtenä kauniina syyskesän yönä menetin melkein kaiken mukana olevan maallisen omaisuuteni.  Siinä meni pari hyvänlaatuista taskukelloa rahojen lisäksi.  Ennen aamua panin likoon melko uuden hanurinikin, Hagströmin Granesson.  Kaikki meni.  Haitari siirtyi tykistöporukan omaisuudeksi, enkä sitä senkoommin nähnyt.  Porukassa oltiin kuitenkin sitä mieltä, että kyllä sen haitarin soiton pitää kuulua.

Niinpä pyysin isältäni kotoa säästöjeni rippeet.  Pojat keräsivät kolehdin keskuudestaan.  Vähän vielä lainasinkin.  Näin oli jonkinlaisen vetopelin hinta koossa.  Hommattiin seitsemän vuorokauden komennusloma ja minut lähetettiin Joensuuhun hanurin ostoon.  Kulkuyhteydet olivat hitaanpuoleiset.  Oli kaksi mahdollisuutta; Voznesesnjasta oli kuorma-auto ja junayhteys.  Se olisi nopeampi muuten, mutta tungoksen vuoksi saattaisi jäädä jumiin jopa pariksi vuorokaudeksi.  Toinen mahdollisuus oli sitten jokilaivalla "Syväriä" pitkin "Tokkariin", josta oli junayhteys Äänislinnaan.  Valitsin laivamatkan.  Laiva otti viitisenkymmentä miestä ruumaan ja osin kannellekin.  Niinpä toiveikkaana matkaan.

Sattui kuitenkin niin, että sorruin korttiporukkaan.  Pokanpeluu oli sielussa.  Yö pelattiin tosissaan, väliin olin voitolla väliin häviöllä.  Aamuun mennessä olin hävinnyt hanurin hankintaan varatut rahat miltei kaikki tyynni.  Jatkoin kuitenkin lomaani Joensuuhun, koska litterat olivat olemassa.

Mukavan loman jälkeen oli katkera paluu joukko-osastooni.  Edessä oli selityksen paikka, hanuria ei ollut tuliaisina.  No selitykseni hyväksyttiin ja makselin pikkuhiljaa velkani pois.  Hanuri jäi siten saamatta ja ilman soittopeliä menikin tästä lähtien sodan loppuun ja vielä puolikymmentä vuotta sodan päättymisen jälkeenkin."

Tässä olivat hanuritarinat isäni sotataipaleelta.  Varmaan niitä hauskoja hanurihetkiä oli lukuisia, mutta muistiin kirjattuina nämä.

PS.  Isäni piti koko sota-ajan tarkkaa päiväkirjaa.  Loppurytinöissä käskettiin kuormastoja keventää.  Niinpä joku hevosmies oli heittänyt isäni henkilökohtaisen laatikon tantereelle.  Sinne menivät tarkat päiväkirjamerkinnät.  Isäni laati myöhemmin joukko-osastonsa JR9:n historiakirjan avulla uudet muistiinpanot.  Valitettava tapaus.  Olisi ollut mielenkiintoista lukea alkuperäiset tarkat päiväkirjamerkinnät!