Kansanmusiikin säestys bassolla

[olli]

Rupesin ihmettelemään kansanmusiikin kappaleiden bassopuolen säestystä.  Meillä on kerhon ohjelmistossa Konsta Jylhän kappale "Tienvarren sottiisi".  Kappale on g-duurissa.  No sointumerkit kulkevat tähän tapaan: Em, H, D, G, H, Em...jne.

Juuri äsken käsittelin saamaani kappaletta "Eron kyynel", joka on a-mollissa.  Sointumerkit menevät: Am, E, Am, Am/C, C, C/E, C, E, Am, Dm, jne.

Soittaisin 5-rivisellä bassolla nuo mollin jälkeiset soinnut seiskoina; Em jälkeen H7, toisessa esimerkissä Am jälkeen E7.

Johtuneeko tuo duurihomma siitä, ettei kaksrivisillä ole totuttu (tai voida soittaa) ottamaan seiskoja?

[htoyryla]

Johtuneeko tuo duurihomma siitä, ettei kaksrivisillä ole totuttu (tai voida soittaa) ottamaan seiskoja?

Riippuu ihan kaksirivisestä ja sen bassosysteemistä, mikä kussakin pelissa on. Mun suomimollibassoisella kaksirivisellä saa e-molliin H7:n ja g-duurin D7:n kyllä. Ja eihän Konsta Jylhän yhtyeessä kai ollut kaksirivistä tai muutakaan haitaria.

Voisin kuvitella, että kyse on ihan kansanmusiikin traditiosta, ja nuo seiskat ovat enemmän ulkomailta tulleen viihde/populäärimusiikin juttuja.

[olli]

Voisin kuvitella, että kyse on ihan kansanmusiikin traditiosta, ja nuo seiskat ovat enemmän ulkomailta tulleen viihde/populäärimusiikin juttuja.

Yleensähän noissa kansanmusiikkiyhtyeissä "tämmättiin" urkuharmoonilla.  Tuli vain mieleen, että näissä perinteisissäkin haitarikappaleissa, esim. A-mollissa on D-molli ja E-seiska, joita sitten pyöritellään melodian mukaisesti (aika tavanomaisesti).  Toisaalta monissa haitarikappaleissa on sovitettu esim. a-osa mollissa ja b-osa rinnakkaisessa duurissa.

[htoyryla]

Voisin kuvitella, että kyse on ihan kansanmusiikin traditiosta, ja nuo seiskat ovat enemmän ulkomailta tulleen viihde/populäärimusiikin juttuja.

Yleensähän noissa kansanmusiikkiyhtyeissä "tämmättiin" urkuharmoonilla. 

Niinpä. Kun katsoo Konstan nuottikirjaa, niin sieltä ei äkkipäätä löydä yhtään seiskasointua. Mauno Järvelä kirjoittaa kirjan "alkusoitossa" että "Toimi Uusitalon säestys sisältää runsaasti dominanttiseptimisoinnun käyttöä. Tyyli, jolla Toimi sen tekee, on niin hienovarainen, että Timo Alakotila katsoi parhaaksi jättää ne merkitsemättä. Jos ne sisältyisivät nuotteihin, olisi vaarana että niitä tulkittaisiin liian voimakkaasti. Toimin soitossa ne ovat parfyyminomainen lisä, oleellinen purppuripelimannien tyylin rakentaja." 

Jos mä ymmärrän tuota esimerkkiä oikein, niin se sointu soi pääosan aikaa duurisointuna, ja se seiskasävel tulee mukaan tahdin lopussa viimeisen iskun aikana. Harmoonilla sen voi tehdä saumattoman ja hienovaraisen kuuloisesti, haitarin standardibasson suhteen epäilen vähän. Toki onnistuu sitten diskanttipuolella. Ehkä bassopuolellakin jos duurisoinnun soidessa painaa vielä hetkeksi seiskasoinnun alas. Duurin vaihtaminen seiskasointuun kun taas kuuluu niin selvästi.

[htoyryla]

Voisin kuvitella, että kyse on ihan kansanmusiikin traditiosta, ja nuo seiskat ovat enemmän ulkomailta tulleen viihde/populäärimusiikin juttuja.

Tuli vain mieleen, että näissä perinteisissäkin haitarikappaleissa, esim. A-mollissa on D-molli ja E-seiska, joita sitten pyöritellään melodian mukaisesti (aika tavanomaisesti).

Niin se populäärimusiikin soinnutus menee juuri noin, ja ne perinteisetkin haitarikappaleet lasken siihen populaarimusiikkiin. Jostain oli vain jäänyt mielikuva, että kansanmusiikin perinteessä se seiskasointu ei välttämättä ole alunperin ollut mukana. Mutta voi olla että muistan väärin tai sotken.

Joka tapauksessa Purppuripelimannien urkuri on siis käyttänyt sitä seiskaa, mutta hyvin hienovaraisesti. Jos nyt oikein ymmärrän, niin vain semmoisena lisäsävelenä ennakoimassa soinnun vaihtoa.

[olli]

Sait Hannu karman   Hienoa, että tulee asiantuntevia mielipiteitä!  Otan aluksi ne seiskat ja yritän myöhemmin sitten "hienostella"!

[olli]

Samaa teemaa!  Tässä Marko soittelee hienon valssin kaksrivisellä.
https://www.youtube.com/watch?v=ATzE2xKK_Qs.
Sain häneltä nuotin ja muokkasin sen viisriviselle, siis laitoin myös bassopuolen nuotit.  Sävellaji on e-molli/g-duuri eli yksi risti.  Ihmettelen itsekseni tuota basson kulkua; mollit ja duurit vaihtelevat aika tiheään tahdista toiseen.  Johtuuko tämä "kaksrivisen" luonteesta, vai ovatko bassot muuten vaan näin rakenneltu?  Itse päättelin, että kappale olisi perussävellajiltaan e-molli (voin olla väärässäkin).

Monissa perinteisissä haitarikappaleissa on kokonainen osa sävelletty joko duuriin tai molliin eli esim. A-osa duurissa, B-osa rinnakkaisessa mollissa Esimerkiksi presidentti Koiviston lempikappale "Kaukomaita kohti"; A-osa on c-duurissa ja b-osa a-mollissa.

[htoyryla]

Tuota sävelmää tuntematta... paljonhan se on kiinni siitä miten melodia menee. En tiedä onko oikein vai väärin, mutta Ievan Polkkaa olen kaksirivisellä soittanut Em (...polkan tahti) - D7 (jalkani....) ja se kuulostaa oikealta siihen nähden miten melodia menee. Kun se melodia siinä hyppii fis - d -väliä niin sehän on ihan omiaan D-soinnun paikka. Ja kun D7 on rinnakkaisduurin dominantti, hyvin toimii. Kovin kummallisia sointujahan kaksirivisellä ei saakaan.

Ja tuo että perinteiset haitarikappaleet menevät mollissa tai duurissa ja b-osassa saattavat vaihtaa rinnakkaissävellajiin. Suomessa taitaa olla näin. Ruotsissa mennään kai yleensä duurissa mutta käytetään rinnakkaissävellajin sointuja hienosti seassa sävyjä antamassa. Miettikääs nyt vaikka Sjösala Vals (Anttilan keväthuumaus) ja Kielon jäähyväiset. Mollin puolella käydään tahdin tai parin ajan.

[htoyryla]

Kaksirivisellä on tietysti kätevämpi hyppiä duurin ja mollin välillä bassossa, kun ne ovat lähekkäin jo siitäkin syystä ettei ole muita sävellajeja välissä sotkemassa. Koskee sekä länsimaista kaksirivistä suomalaisilla bassoilla että venäläistä kaksirivistä.

Vaikka eihän sen viisiriviselläkään pitäisi olla ongelma, jos osaa/osaisi. Tuntuu vain työläältä kyllä soittaa duurin ja mollin sointuja peräkkäisissä tahdeissa, jos on tottunut että saa koko osan soittaa bassokäsi paikoillaan.

[usko]

Noni, elikkäs mitenkä bassotatte, kansanmusiikki tai minkä hyvänsä kappaleen, mistä on olemassa vain yksinkertainen melodianuotitus?

[mahu]

Monet kansanmusiikki duurikappaleet saa soitettua ihan kahdella bassolla esim C ja G duurit. Mutta kokeilemalla voi saada F duuri soinnulla lisää ulottuvuutta kappaleeseen. Ihan mihin tahansa sitä ei voi laittaa kuitenkaan. Minulla on yksirivinen jossa erikoisuutena on tavallisen C ja G duurin lisäksi F duuri. Saan sillä soitettua kaikki kappaleet vain noilla kahdella ekalla bassolla mutta kyllä se F sinne sopii moniin kappaleisiin.

Kaksirivisissä on yleensä ne mollisoinnut vaikka Am ja Dm ja niiden lisäksi E7. Kielipenkit on myös yleensä rakennettu vain kolmisoinnulle joten tämä E7 on kuitenki vain joko E duuri tai sitten aito E7 ilman yhtä neljästä soinusta riippuen miten on rakennettu.

Tuo oma kappaleeni onkin poikkeus. Hypin siinä paljon eri sointujen välillä. Ei siis minään tavanomainen kansanmusiikkityylinen valssi vaan nimenomaan 2-riviselle sävelletty kappale. Ehkä enemmän joku menuetti tjms tyyli voisi sille sopia paremmin.

Antaisin kuitenkin neuvoksi minkä tahansa melodia bassottamiseen että etsii ensin sen ekan basson ja lähtee siitä kuuntelemalla sovittelemaan bassoa. Kyllä korva sen kertoo mikä sopii ja mikä ei.

[usko]

Olkaatten onnellisia te kellä on etes jonkulainen nuottikorva, mulla ei ole minkäänlaista. Isoisän nuottikorva paleltui talvisodassa ja se periytyi mulle. Ei sano mitään. Siitä on se hyöty, että vaikka soittaa kuinka väärin, ei haittaa itteä yhtään. Lisäksi mulla on bassokädessä fyysistä vajavaisuutta. Sirkkeli on jo myyty pois.

Eli nuottikirjoituksen alussa on niitä nuijapäitä ja risukasoja, niistä voi päätellä sävellajin, ja sitte jotenkin arvata onko kyseesä duuri vai molli. Ja sitte etin sen nappulan, esim em jos on yksi risukasa. Ja sitte poksuttelen sitä yhtä nappulaa koko piisin läpi, hyvin taiteellisesti. Ja 119 nappulaa on täysin turhia. Joskus saatan välillä vaihtaa toiselle nappulalle. Ja joskus jopa peruspassoa ja mollia, niiku puurattaat puurattaat.

Missäpäin Marko vaikutat, ottasitko tuon mun Giulietin virittääksesi? Ei tartte olla piiruntarkkaa, kunhan pahimmat virheet pois. Ja huonosti soivia kieliä lienee monta, koska jollakin rekisterillä joku nuotti soundaa erilaiselta kuin kaverit.

[mahu]

Monesti viisirivisellä pärjää kun liikuttelee bassossa sormia yhden napin ylös tai alas. Näin yksinkertaisesti.

Jaa,  en ole kyllä muille virityksiä tai huoltoja kummemmin tehnyt, mutta jos Ilmajoen seudulla asustelet niin voinhan mä sitä vilkasta pääsiskö siinä pienellä vilkaisulla vai pitäiskö viedä ammattilaiselle viritettäväksi.

[htoyryla]

Mulla ei ole hyvä nuottikorva. On vaikea löytää melodioita korvakuulolta, paitsi jos kappale on tuttu ja melodia kulkee tutunoloisia kuvioita.

Soinnutus on sitten, ainakin minulle, ihan toinen juttu. Bassokäsi löytää melodiaan perussoinnutuksen (esim. C, G7, F tai Am, E7, Dm) sen kummempia miettimättä. Tässä on varmaan taustalla se, että esim. kitaran kanssa jouduin paljon opettelemaan pelkkää sointujen soittoa. Siinä oppii kuulemaan miltä sointukulut kuulostavat. Jos soinnut menevät C ja G7 vuoronperään ja sitten tulee F, niin siinä on ihan tietty fiilis silloin. Ja siihen toki liittyy että melodian pitää kulkea vastaavasti.

Mahtaisiko auttaa jos haitaristikin soittelisi pelkkiä sointukulkuja ja kuulostelisi miltä ne kuulostavat. Sitten voi vaikka kokeilla hyräillä jotain sävelmää mukana niin löytää sen tuntuman millainen melodiankulku siihen sopii.

[usko]

Hyvä kirjoitus, toivottavasti painoin oikeata eli vasenta karmanappia.
Täytyyki heti alkaa fiilistelemään passolla. Hyvä nuotiokorva tietty auttaisi paljon, mutta ehkä sekin kehittyy joskus.
Mites se menikään se ns akuankkakierto soinnutuksessa, millä kuulema säestää 13 biisiä tusinasta?

[olli]

Eli nuottikirjoituksen alussa on niitä nuijapäitä ja risukasoja, niistä voi päätellä sävellajin, ja sitte jotenkin arvata onko kyseesä duuri vai molli. Ja sitte etin sen nappulan, esim em jos on yksi risukasa. Ja sitte poksuttelen sitä yhtä nappulaa koko piisin läpi, hyvin taiteellisesti. Ja 119 nappulaa on täysin turhia. Joskus saatan välillä vaihtaa toiselle nappulalle. Ja joskus jopa peruspassoa ja mollia, niiku puurattaat puurattaat.

Minulla on myös vajaa nuottikorva, vaikka isäni soitti korvakuulolta kappaleen kuin kappaleen.  Hyvä korva ei siis periytynyt.  Soittoni jatkuessa sain kuitenkin positiivista palautetta edesmenneeltä isältäni: "on sinun korva kehittynyt"!  Oikeassa ole noiden nuijapäiden ja risukasojen kanssa.  Niistä pääsee sävellajista jyvälle.  Olen itse saanut ohjeen, että kappaleen päätöstahti (Fine) kertoo sen onko kappale mollia vai duuria!

[usko]

Joo elikkäs se ankkakierto menee C-Am-F-G7.

[olli]

Joo elikkäs se ankkakierto menee C-Am-F-G7.

En oo koskaan kuullukkaan ankkakierrosta!  Noinko se mennee?  Kvinttikierrosta olen kuullut, muttei se noin mene - mielestäni.

[usko]

Ankkakierto on kai peräisin paul ankan diana kappaleesta, ja sillä pystyy ainakin kitaralla säestämään suurinpiirtein kaikki poppis kappaleet.

[htoyryla]

Ankkakierto on kai peräisin paul ankan diana kappaleesta, ja sillä pystyy ainakin kitaralla säestämään suurinpiirtein kaikki poppis kappaleet.

Ja vähän tempoa lisää niin löytyy Juicen Marilyn. Kiertokompiksi myös sanotaan. Mutta taidettiin mennä tässä jo ulos kansanmusiikista? Muitakin sointukulkuja kannattaa maistella. C - G7 vaihtelua, sitten F mukaan sopivassa paikassa. C:n paikalle voi vaihtaa välillä Am tai jopa Em, F:n paikalle Dm.

Kiertokompista kiinnostuneiden kannattaa googlata "akuankkakomppi", sitä on tosiaan käytetty sellaisenaan ja varioituna pop-musiikissa todella paljon, vaikkei se sentään kaikkiin kappaleisiin sovikaan. Erilaiset blueskaavat ovat myös yleisiä, ehkä enemmän rock-musiikin puolella. Blueskaavaan voi perehtyä vaikka J Karjalaisen varhaisesta samannimisestä kappaleesta. Mutta tämä sointukulkujen esittely voisi olla ihan omakin aiheensa. Voisi myös käydä läpi tuttujen kappaleiden sointukulkua tai ainakin pätkiä esimerkkinä siitä miltä sointujen vaihtelu kuulostaa kun jätetään vielä melodia pois.